09.01.2010 Tammikuista maastoilua !// TARINA!

[Kasino]

09.01.2010 Tammikuista maastoilua !

Joo, elikkäs pidän maastotunnin 9. tammikuuta. Maastotunnille saavat osallistua kaikki; HOITAJAT, HEVOSTEN OMISTAJAT JA HENGAAJAT! En mielelläni ottaisi aivan uusimpia tallilaisia mukaan.

Maastoesteitä emme kuitenkaan maastossa loiki, vaan laukkaillaan, ravaillaan. Kaikki ratsastajat tulevat tietysti ilman satulaa, mutta jos ei pakosti tahdo, niin ei ole pakko. Hevosta voi toivoa, mutta itse tulen jonon kärkeen Sentillä! Otan tunnille mukaan min. 2 henkilöä, max. 5 henkilöä.

Kuljemme seuraavanlaisen reitin metsässä: www.aijaa.com/v.php?i=5455278.jpg

Osallistujat: [0/5]
1. Anne och Topi €
2. Maiss och Siiri €
3. Meeri och Tiia €
4. Sara och Pampula €
5. Veera och Pikku

TUNTI ON TÄYNNÄ!

Tarina:

Tulin tallille puolituntia, ennen maastoon lähtöä. Kaikki tuntilaiset odottelivat jo tallin perukoilla, kukin missä tahtoo. Rapsuttelin turvasta heti näkemääni Anttua. Ruuna hörisi hieman laiskasti. Menin ilmoitustaulun luo. Kiinnitin siihen tuntilistan, lista oli seuraavanlainen, jonon järjestyksen kera:

- Kasino ja Sentti

- Veera ja Pikku
- Sara ja Pampula
- Maiss ja Siiri
- Meeri ja Tiia
- Anne ja Topi

# Kaikille ratsastajille heijastinliivit päälle, Topille ja Tiialle pintelit jalkoihin + kaikille hevosille loimet, kun ilman satulaa mennään, ja ulkonakin on kylmä!

Lähdin kävellen talliin, tytöt olivat menneet ilmoitustaulun luokse. ”Jee, sain Siirin!” hihkui Maiss. ”Kaikki saivat suunnilleen ne ketä olivat toivoneet” huikkasin tallista, kuultuani Maissin äänen. Menin Sentin karsinalle. Silitin rauhallista oria päästä. ”Onneks voin mennä sulla” puhuin sille. Vilkaisin rannekelloani, ”Nyt voitte ruveta laittaa niitä hevosia, aloittakaa kunnon harjauksella!” huusin, mutta en kovaa. Vein laukkuni nopeasti oleskeluhuoneeseen. Sitten menin hakemaan Sentin harjapakin. Harjapakin haettuani, menin orin karsinaan.

Harjasin sitä tottuneesti, pitkin poikin. Viereisessä karsinassa Anne harjaili Topia. Nousin varpailleni ja katsoin millä mallilla Meeri ja Tiian kanssa. Kun sain harjattua Sentin, vein sen harjapakin paikoilleen, ja otin satulahuoneesta sille loimen. Menin laittamaan sen pojan selkään, sitten kiinnitin remmit. Kun olin matkalla satulahuoneeseen, katsoin miten Maissilla ja Saralla sujuu shetlanninponien kanssa. Pampula pyöri tavanomaisesti, loimea laittaessa.

Hain Sentin pintelit, ja niiden alle patjat. Kävelin takaisin laittamaan. Laitoin patjan huolellisesti Sentin jalkaa vasten, sitten pyöritin itse pintelin sen päälle, sopivan kireäksi laittaen. Lopuksi kiinnitin pintelin pään huolellisesti kiinni. Sentin suitset roikkuivat jo sen karsinanovessa kiinni, niinpä otin ne siitä. Aukaisin nopeasti remmit. Laitoin ohjat orin kaulalle. Sitten laitoin nopeasti kuolaimet sen suuhun, ja kiinnitin remmit. Sentti olikin jo valmis. Meni oleskeluhuoneeseen. Otin kaapista kuusi heijastinliiviä. Otin myös kypärän laukustani.

Menin takaisin tallin puolelle. ”Onko kaikki nyt valmiina?” kysyin. ”Joo, oollaan!” kaikki vastasivat. Menin ensimmäiseksi Pampulan ja Siirin karsinalle. Ojensin yhden heijastin liivin Maissille ja toisen Saralle. Seuraavaksi menin Pikun karsinalle ja annoin Veeralle heijastinliivin. Kiersin vielä Tiian ja Topin karsinat, ja annoin ratsastajille heijastinliivit. Lopuksi puin vielä itselleni heijastinliivin ylle. Otin kypärän vielä vain päähäni. ”Ensimmäisenä jonoon tulevat minun jälkeeni Veera, Sara, Maiss, Meeri ja viimeisenä Anne!” kääkäisin.

Lähdin taluttamaan Senttiä ulos, tammikuun pakkaseen. Se hörisi päästyään ulos, ja venytti kaulaansa. Odotin, että muut tulisivat tallista, talutin vielä Senttiä vähän eteenpäin, että letka mahtuisi sen taakse. Kohta ovesta ilmestyi Veera ja Pikku, sitten Sara ja Pampula. Muut tulivat perässä. Silitin Senttiä kaulalta, pian varmistin, että kaikki olivat jonossa. ”Hei Pipsa, voitko antaa mulle siitä sen penkin?” kysyin ohikulkevalta tytöltä. Pipsa katsoin minuun ja haki nopeasti jakkaran. Nousin sen päälle, siitä ponnistin itseni orin selkään.

Katsoin taakseni. Maiss oli noussut helposti Siirin selkään, mutta Sara taisteli Pampulan kanssa selkään nousussa. Pampula pyöri aivan liikaa sinne sun tänne. ”Sara, hyppää vain nopeasti selkään!” ohjeistin. Tyttö katsoin minuun päin kysymättä mitään. Veera olikin jo helposti Pikun selässä, Pipsa oli kantanut jakkaran Tiian viereen, Meeri oli parhaillaan nousemassa lehmänkirjavan tamman selkään. Anne oli taas istunut jo jonkun aikaa Topin selässä. Sara oli jo päässyt Pampulan selkään, niinpä sanoin: ”Nyt lähdetään vaan käyntiä vapainohjin liikkeelle” Napautin pohkeet Sentin kylkiin.

Vaelsimme käynnissä tallipihan poikki nopeasti, sitten saavuimme maastopolun alkuun. Katsahdin tyttöihin, jotka olivat takanani. ”Nyt kun tultiin metsään, niin pidetään hevoset reippaana, että laukan nostot ja ravi onnistuu!” ohjeistin tytöille ja annoin vähän pohkeita löntystelevälle Sentille. Kävelimme hiljaisuuden vallitessa, paitsi Meeri ja Maiss juttelivat hiljaa. Hetken käveltyämme sanoin tytöille: ”Nyt voidaan ottaa ravia, reipas ravi!” Katsoin tyttöjä, jotka taiteilivat hevosten paljaissa selissä. ”Veera, anna sille Pikulle pohkeita, että se lähtee siihen raviin!” muistutin tytölle.

”Nyt voitte ottaa taas käyntiin, pitäkää ohjastuntuma” jatkoin. Vastaamme tuli pieni lampi, jonka pinta oli nähtävästi paksussa jääkerroksessa. Kuljimme aivan lammen vierestä. ”Maiss pidätä enemmän Siiriä, ettei se lähde raviin, ja Anne, voit antaa lisää pohkeita Topille” sanoin, kun vilkaisin taakseni. Kävelimme vielä jonkun aikaa, hiljaisuudessa. Pian näimme kaikki puiden välistä jotain valoja. Ne olivat kirkkaita, ja pitkin välimatkoin. Aivan valojen luokse päästyämme, totesimme, että olimme päässeet tielle, ja valot olivat olleet katulamppuja.

Vähän matkan päässä oli pari pientä taloakin, yhden talon pihasta kuului erittäin vaimea koiran haukunta. Jatkoimme matkaa verkkaisesti, kunnes lausahdin: ”Nyt raviin, spurttaillaan vielä ennen laukkasuoraa!” Nostin Sentille ravin, ja varmistin että kaikki olivat ravissa. Meeri yritti saada Tiiaa raviin, mutta lopulta hän sai tamman laiskaan raviin. Äkkiä Pampula hyökkäsi puun kimppuun ja mutusteli oksaa minkä ehti. Sara antoi pohkeita ja vähän raipasta, tamma siirtyi takaisin jonoon. Hetken ravailtuamme, annoimme hevosten kävellä jonkun aikaa.

Pidimme ohjastuntuman. Kohta olisi laukkasuoran vuoro. Saavuttuamme laukkasuoran alkuun, sanoin: ”Nyt kun tässä on tää laukkasuora, nii ensin mää nostan laukan ja laukkaan vähän aikaa, sitten Veera nostaa laukan, ja laukkaa vähän aikaa kunnes seuraava nostaa laukan…, selittelin. Painoin laukkapohkeet orin kylkiin, ja Sentti nosti tasaisen ja rauhallisen laukan. Katsoin taakseni. Veera oli juuri nostanut laukan Pikun kanssa. Laukkasin Sentin kanssa vielä 200 metriä, sitten ravasimme hetken ja pysäytin. Katsoin taakseni ja näin kuinka Pikku ravasi taaksemme.

Kävelin vähän eteenpäin, että näkisin muutkin laukkaavat hevoset. Sara ja Pampula olivat laukanneet mahtavasti. Maiss ja Siiri laukkailivat pienimuotoista pukkilaukkaa ja Meeri ja Tiia taas laukkasivat laiskaa laukkaa. Anne laukkasi viimeisenä Topilla reippaasti, kun kaikki olivat jälleen jonossa, jatkoimme eteenpäin ravissa. Pompimme jokainen hevosten selässä jonkun aikaa. ”Voijaan kokeilla kevennystä vähäsen, sitten voi mennä taas harjoitusravia!” sanoin tytöille, ja yritin väkertää Sentin selässä jotain kevennystä. Pian onnistuin, kunnes tasapainottelin selässä. Katsoin muihin päin, heillä näytti menevän upeasti.

Siirryin käyntiin ja taputin Senttiä suorituksesta. ”Muistakaahan aina kehua hevosia, jos ne tekee jonkun jutun tosi hienosti!” muistutin tyttöjä. Kuuntelimme pikkulintujen viserrystä ja varisten raakuntaa kaikessa rauhassa. Annoimme hevosille pitkät ohjat. Sentti venytti kaulaansa pitkälle ja huokaisi syvään. Tuijotin varpaitani kunnes kehaisin: ”Kun päästään talliin, jokainen riisuu hevoseltaan kaikki varusteet, antaa hevoselle jotain pientä herkkua” Vilkaisin jälleen taakseni, ja näin tyttöjen nyökyttelevän.

Saavuttuamme tallipihaan, pysäytimme hevoset. Hyppäsin pois Sentin selästä. Lähdin taluttamaan oria talliin, pitkä jono takanani. Karsinassa otin Sentiltä pois suitset, huolsin ne ja otin sitten siltä loimen pois. Kävin hakemassa rehulasta Sentille yhden porkkanan ja pienen omenan siivun. Työnsin ne hevosen turvan alle ja sitten poika rupesi jyystämään herkkujaan. Kiertelin vielä kaikkien tunnilla olleiden hevosten karsinoista katsomassa, ollaanko valmiita. Kaikki tytöt olivat valmiina, niinpä kutsuin ratsastajat tyhjään oleskeluhuoneeseen. ”Kiitän teitä suuresti, että osallistuitte tunnilleni” sanoin ja tytöt nyökyttelivät. Sitten he lähtivät omille tahoilleen. Itse otin laukkuni ja lähdin.


Osallistumisia alle vaan, Terkuin Kasino

[Maiss]

Maksu

Katsoin tuntilistaa jonka Kasino oli seinälle laittanut ja huomasin meneväni Siirillä.
“Jee, sain Siirin!” hihkaisin, olinhan toivonut tammaa.
Kävelin reippain askelin poniboxiin jossa asusteli Siiri ja Pampu, kaksi shettistammaa. Pitkästä aikaa avasin karsinan oven ja tervehdin tammoja, en ollut vähään aikaan mennyt kummallakaan. Sara asteli perässäni karsinaan ja silitteli Pampulaa iloisesti.
“Oot sä ennen menny Siirillä?” tyttö kysyi uteliaana.
“Joo, aika monta kertaa”, vastasin kohteliaasti ja otin sitten harjaämpäristä, oven edestä, kovanharjan ja aloin harjaamaan tammaa.
Siiri oli suhteellisen puhdas, eihän ulkona ollut mutaa missä pyöriä sillä lumi oli peittänyt maan. Kun olin harjannut Siirin kovalla harjalla siirryin pehmeään ja siitä sitten pölyharjaan, en kulkenut ihan harjausohjeiden mukaisesti mutta eihän kukaan ollut valvomassa ja poni ei ollut niin likainen.
Hain suitset varustehuoneesta, satulaa ei tarvittu sillä Kasino oli luvannut meille satulattoman tunnin.
Suitsin Siirin nopeasti ja laitoin sille loimen jonka olin ottanut karsinan edestä. Laitoin sitten Kasinolta saamani heijastinliivin päälleni. Lähdimme sitten kaikki ulos tallipihalle.
“Tule vaan”, sanoin kun Siiri pysähtyi ovensuuhun ja vedin vähän ohjista, niin tamma jatkoi matkaa.
Olimme Siirin kanssa Pampulan ja Saran jälkeen letkassa, ja Meeriä plus Tiiaa ennen. Tällä kertaa vikoina oli Topi Annen kanssa.
Nousin Sirpan selkään helposti vaikkei tammalla ollut satulaa, oli se sen verran pieni. Odotimme Siirin kanssa että muut olisivat valmiina ja sitten lähdimme matkaan. Kasino istui rennosti Sentin selässä ja katsoi maisemia. Veera sen sijaan joutui määräämään Pikkua eteenpäin vähän väliä, sillä ruuna olisi mielellään jäänyt syömään lehtiä puista.
“Onko kivaa?” Sara kysyi ja kääntyi katsomaan minua ja Siiriä.
“Onhan tää”, sanoin vähän nauraen. “Onkos Pampu?”
Sara nyökkäsi iloisesti, taputti ratsunsa lautasia ja kääntyi sitten katsomaan eteenpäin.
Takanamme löntystävä Tiia hörisi ja Meeri hymyili selässä, heidän takanaan kävelevä Topi asteli reippain käyntiaskelin eteenpäin ja Anne pidätti herraansa aina välillä.
“Tää Tiia tuntuu aika kivalta”, Meeri sanoi ja katsoi minuun.
Käännyin katsomaan lehmänkirajavaa tammaa.
“No joo, se on ehkä vähän laiskahko mun makuun, mut ihan kiva isoks hepaks!” vastasin samalla kun katsoin Meeriä joka laittoi ratsunsa loimea ylöspäin.
“Ravia!” Kasino huusi letkan edestä ja siirsin Siirin raviin.
Ponin askeleet oli reippaat joten se tuli nopeasti Pampulan perään kiinni.
“Prr”, sanoin ja hidastin tamman käyntiin.
Odotin että Pampula alkaisi ravata ja siirsin Siirin taas raviin. Ravasimme letkassa lumen peittämällä maastopolulla ja ponien jalat olivat pitkällä lumen alla. Sentin, Tiian ja Topin jalat sen sijaan näkyivät aika selvästi.
“Ja voitte ottaa taas käyntiin”, Kasino sanoi hetken kuluttua ja kaikki siirsivät ratsunsa käyntiin.
Annoimme vähän pidempää ohjaa. Siiri olisi vielä halunnut ravata joten minun piti pidättää sitä aika paljon, mutta lopulta tamma kyllä ymmärsi että nyt kävellään.
Hengitin sisääni kylmää, hevosen tuoksuista ilmaa ja myötäilin Siirin liikkeitä. Välillä kuului Kasinon määräys jollekin ratsukolla tai Tiian hörähdys takaamme.
Kävelimme parin talon ohi jonka jälkeen Kasino määräsi meidät taas raviin. Tällä kertaa Siiri meni vielä edellistä reippaammin, mutta niin teki muutkin. Kai ne tiesivät että edessä oli laukkasuora jolla ne saisi laukata niin lujaa kun halusi.
Kasino alkoi selittämään miten laukkaisimme kun tulimme laukkasuoralle, mutta lopulta tämä kumminkin sanoi:
“Nyt laukataan!”
Ensin Kasino nosti Sentille laukan, sitten Veera, sen jälkeen Sara Pamulalle ja niiden jälkeen oli meidän vuoro.
Annoin laukka-avut Siirille ja poni teki pienen pukin, jonka jälkeen alkoi laukkaamaan tavallisesti. Laukkasimme todella kovaa, ja aina välillä Siiri teki pienen pukin joka ei kylläkään menoa haitannut. Meidän perässämme laukkasi laiska Tiia, ja Tiian jälkeen Topi ja Anne.
Kohta suora loppui ja Kasino määräsi meidät raviin. Siirin laukka oli pompottavampaa laukan jälkeen, sen huomasin, sillä pompin sinne tänne harjasta kiinni pitäen. Kevensimme vähän, Kasinon pyynnöstä ja se sujui kaikilta ihan hyvin vaikka satuloita ei ollutkaan, joten kohta istuimme taas tavallisesti ravissa.
Siirryimme taas käyntiin ja taputimme kaikki ratsujamme, olimme jo melkein perillä. Kävelimme hiljaisuuden vallitessa kohti tallia.
Tallipihassa kaikki nousivat ratsailta ja taluttivat poninsa talliin. Otin Siiriltä pois suitset ja loimen, pesin kuolaimet ja harjasin sitten tamman.
“Kiitti tunnista!” sanoin kun annoin sille porkkanan.

Kiitos tunnista Kasino!

[Sara]

Maksu

"Juhuu, Pampu tuli mulle" hihkaisin päästyäni hevoslistan luo. Halusin heti mennä kattelemaan tammaa, joten siirryin shettis karsinoiden luo.
Maiss tuli melkein samaan aikaan laittamaan Sirppu Siiriä kuntoon.
"Ootsä Maiss koskaan ennen mennyt Siirillä?" kysyin uteliaana.
"No kylhän mä, aika paljonkin." Maissinen vastasi.

Hain Pampun harjat, mitä ympäröi pieni harjapakki. Nappasin ensin pölyharjan, ja harjasin shettiksen läpikotaisin molemmilta puolilta. Tamma ei ollut hirveän likainen, eikä myöskään Siiri, ketä Maiss harjasi. Otin vielä pehmeällä harjalla selän päältä ja mahan alta, sitten putsasin kaviot.
Kaikki oli sujunut tähän asti huoletta, mutta loimen laitossa tuli sitten numero 1 ongelma.

"Pampula, l o p e t a tuo pyöriminen. Kohta littaat minut, Siirin, ja Maissin tänne seinään!" toruin Pampua.
Sain loimen jotenkin ponin selkään pienen torumisen jälkeen, sitten laitoin suitset. Se sujui ihan hyvin.
Kasino toi meille vielä heijastinliivit, sitten lähdimme taluttamaan poneja sekä hevosia ulos. Tarkistin että kaikki oli mukana: kypärä, raippa, heijastinliivi, sekä tietysti poni.

Ulkona olin ponnistamassa Pampun selkään, kun ongelma number 2 syntyi. Pampu pyöri taas.
"PAMPULA. NYT se loppuu!" toruin taas varmaan viisi kertaa, kunnes pääsin oikeasti selkään.
Nyt olin selässä, ja Pampu seisoi paikoillaan, joten olin tyytyväinen.
"Onks kivaa Maiss?" taas utelin.
"Onhan tää, kun on Siiri alla" Maissi vastasi.

Lähdimme matkaan Veeran ja Pikun jälkeen. Pampula käveli reippaasti, enkä edes huomannut ajan kulua. Mutta aika pääsi mieleeni kun Kasino pyysi ravata. Pampu nappasi ensin pienen palan oksasta, mutta sain ponin pian liikkeelle. Meillä meni ihan hyvin, ja yritin samalla totella Kasinon ohjeita.
Siirryimme hetkeksi käyntiin, ja annoin pitkät ohjat. Mutta tämä ei kestänyt kauaa, sillä ennen laukkasuoraa tulisi vielä ravipätkä. Tämä ravipätkä, sekä ihana laukka suor aolivat upeaa katseltavaa Pampun selästä, sen jälkeen taputin ponia paljon.
Kasino pyysi meitä palauttamaan heijastinliivit tallissa, sekä antamaan pienen herkun omalle ratsullemme.

Saavuimme pian talliin, kaikki kävellen mutta ratsastajat hymy suin. Talutin Pampulan talliin päästyäni selästä pois. Otin loimen ja suitset pois, sekä pesin kuolaimet. Pipsa sanoi että voisi viedä varusteet ja ristittää suitset, että ehtisin harjailla Pampun. Kiitin Pipsaa, ja otin harjat taas esille. Harjattuani, ja puhdistettuani kaviot , rapsuttelin Pampua sekä kiitin tammaa. Otin leivän taskustani ja katselin kun poni sitä mutusteli iloisena.
Jätimme shetut karsinaan lopuksi, ja suljimme oven. Kävin kiittämässä Kasinoa tunnista, ja sitten suuntasin bussipysäkille tavaroineni päivineni.
Mietin kuinka mahtava maasto tuo oli, ja muistelin vielä kotonakin ihania laukan nostoja mitä Pampu teki!

Kiitos Kasino! <3

[Meeri]

Tammikuista maastoilua, kasino

Vilkuilin tuntilistaa muitten olkien yli. Tiia! ajattelin ja mieleni kirkastui. Olin toivonutkin tammaa. Kävelin sen karsinalle. Laitoin Tiian kiinni ja aloin harjata sitä. Tamma hörisi ja nautti harjauksesta. Puunasin sne lehmänkirjavan karvan puhtaaksi ja nappasin sitten kaviokoukun. Putsasin Tiian kaviot. Selvittelin hetken sen harjaa sormillani. Taputin Tiiaa ja lähdin etsimään tammalle hyvää loimea. Valitsin fleeceloimen. Lähdin takaisin Tiian karsinalle ja vilkaisin vielä tuntilistaa. Pintelit! ajattelin ja kiirehdin Tiian luo. Puin loimen tamman ylle ja aloin sitten kääriä pinteleitä sen jalkoihin. Tiia oli onneksi kiltisti paikoillaan ja sain pintelit sen jalkoihin. Pujotin ohjat Tiian kaulalle ja riisuin siltä riimun. Tungin kuolaimet tamman suuhun ja vedin suitset sen päähän. Suoristin etutukan ja kiristin sitten remmit.

Nappasin kasinon ojentaman heijastinliivin ja puin sen takkini päälle. Talutin Tiian muiden perässä ulos tallista.
- Järjestys on minä, Veera, Sara, Maiss, Meeri ja viimmeisenä Anne! Kasino huusi. Ponnistin Tiian selkään ja otin hyvän asennon selässä.
- Valmista? Sitten käyntiin! Kasino ilmoitti ja letka lähti liikkeelle.

Kuljimme pitkän matkaa käyntiä kunnes tuli aika ravata. Paukutin pohkeita Tiian kylkiin, mutta tamma ei nostanut ravia. Vihdoin sain sen nostamaan laiskan ravin.
Yhtäkkiä Pampula syöksähti edestäni sivuun. Tiia säikähti, mutta sain sen pidettyä aisoissa.
- Pampula takaisin jonoon! Kasino huuusi. Maiss sähläsi pohkeila ja raipalla kunnes sai itsepäisen ponin takaisin jonoon. Ja niin matka jatkui.

Kasino selitti miten nostettiin laukat. Sitten hän lähti. Seuraavaksi perään meni Veera. Sitten Sara ja Maiss. Sitten tuli minun ja Tiian vuoro nostaa laukka. Tiia nosti laiskan laukan. Topi kiri välimatkaa nopeasti. Pian otettiin ravi. Ensin mentiin kevyttä ravia. Sitten taas harjoitusravia.

Sitten saavuimmekin jo Seppeleen pihaan. Taputin Tiiaa ja liu`uin alas sen selästä. Talutin tamman talliin ja riisuin siltä varustet. Käärin pintelit ja pesin kuolaimet. Loimen vein takaisin varustehuoneeseen. Palasin Tiian karsinalle ja harjasin sen. Putsasin vielä kaviot ja halasin sitten tamman kaulaa.
- Kiitos tunnista Tiia, kuiskasin sen korvaan. Astuin pois karsinasta ja huusin kasinolle:
- Kiitti tunnista! Ja lähdin kotiin.

Kiitos tunnista Kasino, ja Tiia!

[Anne]

Sori, heijastinliivit unohtui!