Maksu joulunavajaisistaSeppeleen piha oli kokenut täydellisen muodonmuutoksen kun astelin tallipihaan. Piha oli koristeltu ulkotulin, jouluvalot kiinnitetty niin tallin kuin aitankin katonreunuksille ja tallin oven molemmin puolin oli laitettu kaksi kuusta, jotka toivat mieleen juhannuksen koivut. Naurahdin ääneen, sillä maan ollessa pienen kuuran peitossa ja pakkasen nipistellessä minua pillifarkkujeni läpi tuntui varsin oudolta ajatella keskikesän juhlaa juhannusta.
Astuin sisään talliin, jossa olikin porukkaa pilvin pimein. Paljon seppeleläisiä - niin uusia kuin vanhojakin - oli kerääntynyt ympäri tallia odottamaan pääsyä pajoihinsa. Itse olin ilmoittautunut heti leivontaporukkaan mukaan - mikä sen parempaa kuin piparit!
"No niin kaikki!" Josefiina oli ottanut avukseen särisevän megafonin saadakseen ääneensä kuuluviin kovaa pulisevan joukon keskeltä. "Toivottavasti muistatte vielä mihin ryhmiin kuulutte. Minä en muista, joten lista löytyy ilmoitustaululta!" Naurunhelähdyksiä ja muutama taputus. "Tosi hauskaa, mutta nyt asiaan. Ykkösryhmä siirtyy yhteen leirimökkiin - siellä teitä odottaa kaikki tarpeellinen. Kakkosryhmä lähtee päärakennuksen keittiöön leipomishommiin ja kolmosryhmälle on pyhitetty koko olkkari. Siinä kaikki, saatte lähteä - ja hyvässä järjestyksessä..."
Josefiinan lauseen lopetti kolmosryhmäläisten jaloista lähtevä kopina, kun he juoksivat innosta puhkuen olohuoneeseen. Ykköset lähtivät kohti leirimökkejä ja me kakkoset purkauduimme heidän kanssaan ulos.
"Hei, ootko kakkonen?" Sirppa naputti olkapäähäni.
"Joo! Säkin?" kysyin ja Sirppa nyökytti. "Kiva että joku tutumpikin tyyppi on samassa ryhmässä. Mennään ettimään loput", ehdotin ja lähdimme kohti pientä porukkaa, jotka hytisivät päärakennuksen edessä.
"Miksi te tässä seisotte?" ihmettelin ja työnsin käteni villakangastakin taskuihin.
"Jossun piti tulla avaamaan ovi... ai, tuolta se hölkkääkin", Lynn sanoi.
"No niin, tässä avain!" nainen heitti avaimen alimmalla portaalla olevalle Sirpalle ja lähti sitten kohti leirimökkejä. "Tulen kohta kattomaan teitä, älkää polttako taloa!"
"Voi, miten sä luotat meihin", Humun hoitaja Sini pyöritteli päätään. "Avaapa sä ovi Henni, kun oot siinä lähellä. Täällä tulee kylmä."
Sisällä ripustin takkini ja potkaisin rakkaat mutta pahuksen kylmät converseni jalasta ja siirryin keittiöön. Katselin uteliaana ympärilleni, sillä en ollut ennen käynyt koko paikassa. Moikkasin Meeriä, jonka tunsin hoitsuttomien valmennuksesta. Keittiössä oli iso puinen pöytä, johon mahduimme kaikki yhdeksän tyttöä istumaan. Nimikierroksen jälkeen jaoimme työt. Koska aineksia oli niin pipareihin, joulutorttuihin kuin taatelikakkuunkin jaoimme itsemme porukoihin. Koska piparintekijöitä oli niin paljon, päädyimme lopulta vetämään pitkää tikkua. Lopulliset ryhmät olivat seuraavat: taatelikakkujengiin tuli Meeri, Rimpe ja Henni, tortuntekijöihin Sirppa, Sini ja Nana sekä piparinpyörittäjiin minä, Reega ja Lynn. Kun tonttulakit olivat päässä, essut kiinni ja uuni lämpiämässä aloitimme.
Pipareita tehdessä emme välttyneet jauhotaisteluilta ja piparitaikinan syömiseltä. Minä ja Reega löysimme toisemme ahmimasta piparitaikinaa aina kun silmä vältti. Lynn yritti saada meitä ruotuun, vaikka itsekin välillä hyvin "huomaamattomasti" nipisti itselleen taikinaa.
"Arvatkaa mikä oli mun unelma pienenä!" huudahdin kun joimme kaikki kuumaa glögiä torttujen ollessa paistovuorossa ja taatelikakun sekä piparien odottaessa vuoroaan.
"No?" Nana ihmetteli.
En saanut ensin sanottua mitään, hihittelin vain itsekseni.
"Hei, sano nyt! Miten susta tuli noin hysteerinen..." Meeri sanoi.
"Hihihi, joo... Mä unelmoin aina siitä että isona voisin mennä kauppaan ostamaan piparitaikinaa ja syödä ite kummatkin kaksi levyä!" hekotin ihan täysillä.
"Ei herranjumala", Lynn sanoi puoliksi nauraen.
"Likkahan on ihan sekasin", Reega totesi. "Tiedätkö, sä olisit luultavasti oksentanut ne aika nopeesti."
En ehtinyt vastata mitään, kun söpön hevosen muotoinen kellon pirinä kertoi, että tortut olivat valmiita ja piparit sai työntää uuniin. Kun tortut olivat vähän jäähtyneet ja toinen piparisatsi uunissa, päätimme yksissä tuumin vähän testailla torttujen makua, "ettei kukaan onneton joutuisi syömään pahamakuisia torttuja".
"Mmmm, hyviä!" Rimpe arvioi. Minä nirhaisin vähän Sirpan tortusta, tortunystävä kun en erityisemmin ollut.
"Et tykkää tortuista?" Henni kummasteli.
"En, enkä puurosta", virnistin ja aiheutin kummastuneita katseita leipurijoukossamme. "Mutta jos tarvitsette piparinmaistajaa, tässä olisi yksi vapaaehtoinen!"
"Joo, parempi ettei syödä enää yhtään enempää", Nana huomautti ja tajusimme "testanneemme" vähän liikaakin.
Lopulta kaikki leivonnaiset olivat valmiita ja keittiössä leijui todella jouluinen tuoksu. Aivan kuin jouluaatto olisi jo! Hörpimme taas glögiä mukeistamme ja höpöttelemme sitä sun tätä. Katselin ulos ikkunasta muiden vertaillessa joulukalentereitaan. Olo oli todella hyvä. Lämmin glögi valui alas kurkustani, katselin ulos pakkaseen kynttilän valossa mukavien ihmisten jutellessa vieressäni. Hymyilin autuaasti, mutta silloin huomasin tallin oven avautuvan ja siron hahmon astuvan ulos.
"Kattokaa, Josefiina taitaa tulla!" huudahdin.
"Äh, joko tää loppuu", Reega huokaisi. "Oli niin kivaa."
"No, ruvetaan sitten vähän siivoilemaan", Nana sanoi nousten ylös pöydästä. Muut seurasivat Nanan esimerkkiä ja alkoivat lipua ympäri keittiötä.
"Hei, kaikki takas vielä!" Sini huudahti ja sai kaikki kääntymään. "Otetaan vielä kuva, kaikki pöydän ääreen, kamera tohon... 10 sekuntia aikaa laittautua!"
Sinin kamera alkoi välkkymään sekuntien kulumisen tahdissa ja kaikki yrittivät asettua sopivasti paikalleen. Sitten kymmenen sekuntia oli kulunut ja ikkunalaudalla oleva kamera välkähti viimeisen kerran.
________________________
Tarina onnistui, kuva ei niinkään. Älkää hermostuko jos ette näytä itseltänne. ;D Kiitos mukavista joulunavajaisista!