Minsan Päivyri.

[Anne]

>> Minsan sivuille

[Anne]

by Artsi:


19.11.2009

Minsan muutto

Ilma oli harvinaisen kuulas, sinisävyisen aurinkoinen. Riimunnarun päässä seisoi tumma tamma nuuhkien ilmaa. Tammaa peittivät erinäiset kuljetustoppaukset, mutta hevosen kauneuden pystyi aistimaan sen sirosta pään muodosta.

- On se hieno, Ros henkäisi.
- Upea, Jossu läähätti.
- Suloinen, Yuff huokaili.

Tappi oli peruttanut kuljetuskärryn tallinpihalle ja nousi viimein itsekin autosta ulos.

- Nätti ja näpäskkä, Tappi sanoi ja taputti Minsaa. – Pienet paineet vaan tällä neidillä, sen pitäis tulevaisuudessa tienata mun palkka.
- Ja toivottavasti ylikin, kyllähän mun pitää olla se paremmin tienaava osapuoli, kun me mennään naimisiin, vinkkasin silmää Jossulle.
- Joo, se tapahtuu... nevör, Jossu sanoi kahden muun tytön hihitellessä taustalla.
- Minkä ikäinen tää on? Yuff kysyi ja hiplaili Minsan turpaa.
- Kaks ja puol. Ajellaan aluksi 2-vuotiaiden lähdöissä, selitin.
- Parakkiinko laitat? Ros kysyi.
- Ykköseen joo, vastasin. – Kanien kanssa.

Talutin tamman latoon ja muu seurue seurasi. Iskin hevosen naruihin ja aloin riisumaan siltä suojia. Minsa käyttäytyi kiltisti, vaikka selvästi ihmettelikin uutta paikkaa.

- Ajattelin, että voisi tarhailla Lotan kanssa aluksi. Myöhemmin lisätään Muuli sitten jengiin, sanoin.
- Joo, Muli ei oo mikään maailman vastaanottavaisin kaakki, Jossu sanoi. – Lotan kanssa nää on aika perfekto.
- Milloin se Cadin naapuri muuttaa talliin? Yuff kysyi.
- En tiedä, riippuu varmaan vieroituksesta. Jossu, tiedätkö sää? kysyin.
- Ennen joulua pitäisi Liinu saada taas tunneille, että toivottavasti silloin, Jossu vastasi.
- Hyvä homma, meikäläisen asiat alkaa olla kunnossa. Järjestän muutamat ravit ja näyttelyt tässä ennen joulua radalla, talli on täynnä kaakkeja ja muutama palkintokin on raveista tippunut, joten hyvin menee, myhäilin.
- Onneksi olkoon, Ros sanoi. – Mites ne pikkujoulut?
- Ai niin, joo, ihan meijän tallin väelle ajattelin järkätä, sanoin.
- Ja Jaakkoa ei kutsuta? Ros varmisteli.
- Ei kai sitten, jos neiti niin haluaa, vastasin.
- Mitäh, onks teillä jotain ongelmia? Jossu kysyi.
- Jep, Ros vastasi lyhyesti.
- No ei ihme, että Jaakko on ollut niin hiljainen, Jossu sanoi.
- Pikkujoulut on meijän talossa. Omat eväät on toivottavia, kun en mikään superkokki ole, vaihdoin puheenaihetta.
- Not et todellakaan, Yuff pyrskähti.

Olimme saaneet Minsan kuorittua pehmusteista.

- Lotta on ylätarhassa, vietkö, Tappi, tän sinne? ojensin Minsan riimunnarun Tapille.
- Jep, ei kai tässä muu auta, Tappi sanoi ja lähti taluttamaan tammaa tarhalle.
- Mä lähenkin koulimaan Svantea, Jossu ilmoitti.
- Juu, Börskäkin pitäis kuurata, Ros sanoi.
- Ja Cadilla vetää ratatreeni, Yuff huokaisi rasittuneesti.

Tyttöjoukko hajosi, jokainen poistuen omaan suuntaansa. Minä ajoin auton parkkiin ja lähdin valjastamaan Kopsetta.

[Chao]

Kompuroin ja liukastelin, puoliksi liuin radalle päin vievää polkua. Se olisi Minsan hiitti vuoro, jätkät tulisivat kellottamaan, eivät kuulemma uskaltaneet laskea neitiä yksin radalle. En tiedä tarkoittivatko hevosta vai minua.

Päästyäni parakille kaivauduin sisään ja sain vastaani eteenpäin käännetyt korvat ja tummat silmät, jotka tutkivat minua kiireestä kantapäähän. Siirryin varovaisesti höpötellen tamman karsinaan. Minsa vain tutkaili minua, nuuhki taskujani ja käsiäni. Rapsutin tammaa otsatukan alta.
"Eiköhän me tulla toimeen." Tokaisin ja siirryin karsinan ulkopuolelle hakemaan harjat ja valjaat. Puunasin tamman ja valjastin sen. Jätkät ilmestyivät naureskellen talliin.
"Eiköhän lähdetä." Artsi tokaisi ja kiinnitti tamman kärryihin, kun olin saanut sen talutettua käytävälle.
"Hyppäähän Cee kärryihin." Tappi tokaisi ja ojensi minulle kypäräni ja hanskani.

Nappasin alsit silmille ja nyökkäsin vakavana. Artsi talutti meidät radalle minun kootessani ohjia nyrkkehini.
"Tiedät varmaan mitä tehdä?" Artsi avasi sanaisen arkkunsa.
Nyökkäsin ja Artsi päästi tamman irti.

Kävelimme Minsan kanssa löysemmällä ohjalla muutaman kierroksen ja lämmittelyksi lönkkäsimme ensin rauhallisesti pari kierrosta ja sitten vielä muutaman reippaamman kierroksen. Minsa oli hyvässä kunnossa, mikä oli minulle ihme. En olisi uskonut Artsin pystyvän treenaamaan hevosiaan näin hyvään kuntoon tuollaisen viinanhimon kanssa. Ajatus hymyilytti ja sain nostettua katseeni tamman tummanruskeasta takamuksesta radan portille, josas Artsi huitoi käsillään ja osoitteli sekkariaan. Nyökkäsin ja nappasin ohjaa vielä kireämmäksi. Minsa heräsi ja nosti päätään.

Portin kohdalle päästyämme maiskautin voimakkaasti ja heilautin ohjaksia. Minsa syöksähti eteenpäin ja melkein kuulin kuinka sekuntikello pärähti käyntiin. Minsa heitteli jalkojaan kaviot ilmaa halkoen. Kuolaa ja hikeä, soraa ja pikkukiviä napsahteli ajolaseihin ja pyrki suuhuni. Yritin olla välittämättä siitä.

Kun tamma oli juossut tarpeeksi ja tarpeeksi hyvät ajat miesten mieleen, niin jäähdyttelin neidin rauhallisessa ravissa ja käynnissä. Artsi talutti meidät talliin, jossa irrotimme kärryt ja valjaat, sekä suojat neidiltä. Pesaisin sitä sienellä ja lämpimällä vedellä läpi, jonka aikana miehet katosivat kahvioon. Kylmäsin tamman jalat linimentillä ja ripustin sille selkään hikiloimen ja kevyen talliloimen.

"Osaahan se juosta, mut ei se mikään ennätyshevonen oo..." Artsi ääni kajahti kahviosta. Tappi nyökytteli.
"Eihän tällaseen räkälään kuuluis yksikään ennätyshevonen." Rosin ääni kajahti perään. Kommentti sai minut nauramaan ja sain moikkaukset kaikilta kolmelta.
"Neiti Cee on kevyesti kuolassa ja paskassa." Tappi tokaisi ajoasulleni.
"Ja kusessa." lisäsin ja kaadoin kahvia kuppiini.

[Anne]

22.4.2010



Tappi ja Chao yrittivät töiden lomassa ottaa Minsasta rakennekuvaa. Tappi siis piteli tammaa ja Chao hääri kameran kanssa taustalla. Minsa ei kuitenkaan suostunut pysyttelemään hetkeäkään paikoillaan, joten kunnon rakennekuvaa ei saatu.