Post by Elkku on Oct 16, 2009 10:16:29 GMT 2
Elikkäs torstaina 22.10 pitäisin vikellystunnin ja mentäisiin juoksutusta ilman satulaa. Ottaisin tunnilleni yhteensä 6 osallistujaa ja kolme ponia. Minä jaan osallistujat pareihin ja tunnilla toinen pareista ratsastaa ja toinen juoksuttaa. Puolessa välissä vaihtaisimme pareja, että toiset pääsee myös ratsastamaan. Tunnilla koettelen tasapainoanne käskemällä teidät kaikenlaisiin asentoihin ja koska olen varma, että tippumisia tulee, niin otan tallin pienimmät ponit mukaan. Tule kokeilemaan mitä asentoja tasapainosi kestää ja mitä ei! (: Mukaan otan ihan ketä tahansa, mutta haluisin, että tuntini ei täyty ihan uusilla kasvoilla vaan, että tuttujakin kasvoja näkisi. (:
Maksanut $
Lauren $, x - Pampula
Carkki, Aimie $ - Siiri
Elena $, Jonsu - Pella
Ratsut ja parit määrään minä, mutta noista kolmesta ponista saa kyllä toiveita esittää.
HUOM. Unohdin kertoa aiemmin, mutta nyt haluan panostusta maksuihin! Kuvat, tarinat, sarjikset ja runot tulisi olla hyviä ja panostettuja ja niitä siis saa maksuiksi laittaa. Minä yritän panostaa tarinaan, joten koettakaa te panostaa maksuihinne. (:
Tarina:
Viheltelin, kun saavuin talliin. Elena ja Jonsu harjailivat kilttiä Pellaa yhdessä ja Carkki ja Aimie harjailivat Siiriä, joka vähän kuopi maata. Näin uuden tytön, Laurenin, harjaamassa yksin Pampulaa ja päätin auttaa vähän häntä.
- Teidän täytyy olla 10 minutin päästä valmiita viimeistään, sanoin kovaa, että kaikki kuulivat. Vastaukseksi tuli eri aikaa "ok" ja "joo" sanoja. Katselin pitkää tyttöä, Laurenia, kun hän puhdisti Pampulan kavioita.
- Haluatko, että autan vähän? Pian pitää olla valmiina, muistutin ja kysyin Laurenilta.
- No voiks sä puhdistaa Pampun kaviot, että voin laittaa sille suitset? Lauren kysyi ja nyökkäsin, sekä otin vastaan hänen kaviokoukkunsa. Hän pisti nopeasti suitset Pampun päähän, vaikka Pampu yritti nostella päätään.
- Nyt pitäisi teidän hakea kypäränne ja raippanne sekä juoksutusliina! Sitten lähdetään, sanoin napakasti ja katselin miten jotkut kipittivät satulahuoneeseen ja tulivat kypärät päässä sieltä takaisin ratsujen karsinan eteen.
- Onko kaikki valmiina? Laittakaa liinat suitsiin kiinni ja sitten mentiin! sanoin ja johdattelin joukkoa kohti maneesia.
Maneesissa seurailin, kun parit punttasivat toisensa ponien selkään. Aimie ratsasti ensin Siirillä ja Carkki aikoi juoksuttaa. Jonsu nousi Pellan selkään ja Elena piteli liinaa ja molemmat ratsukot alkoivat muodostaa ympyrää liinan kanssa. Minä menin Laurenin luokse.
- Punttaanko? kysyin.
- Ei tarvitse, Lauren vastasi ja nousi Pampun selkään.
- Minä juoksutan sinua puolituntia ja sitten voit viedä Pampun talliin ja tulla katsomaan tuntia jos haluat. Voin järjestää myös sitä, että sinäkin pääset juoksuttamaan, sanoin hymyillen.
- Kyllähän se käy, Lauren vastasi. Aloin muodostaa hänen kanssa ympyrää.
- Noniin, antakaa vielä löysää ohjaa ja yrittäkää tehdä mahdollisimman suuri ympyrä! Käyntiä vain, huudahdin maneesissa.
Ponit olivat kulkeneet pari kertaa ympyrän.
- Kiristäkää ohjia ja laittakaa ne solmuun päistä, että ne ovat tuntumalla. Sitten reipästä käyntiä ja laittakaa toinen käsi päänne päälle, sanoin. Tehtävä näytti helpoltaja niin sen pitikin.
- Laittakaa sitten toinen käsi, sanoin. Se näytti yhäkin helpolta.
- No tehdään samalla kaikki mitä olen suunnitellut, että tehdään ravissakin, sanoin salaperäisesti.
- Voitte ottaa kädet pois ja pysäyttäkää ponit. Sitten tehkää maailman ympärysmatka. Juoksuttajat, voitte pitää ponien ohjista kiinni, sanoin. Katselin ratsastajia ja hymyilin.
- Nopea maailmanympärys matka Aimie! Ja oikein hyvät teidänkin Lauren ja Jonsu! kehuin. Jatkakaa käynnissä sitten, sanoin.
- Seuraavaksi kääntykää takaperin sinne selkään ja jatkakaa käyntiä, sanoin.
- Tääkö pitää tehä ravissa? Lauren kysyi.
- Kyllä, vastasin nyökytellen.
Hetken päästä käskin ratsukot oikein päin hevosten selkään ja käskin jatkamaan ravissa. Aimie sai kokea pari pukkia Siiriltä, mutta sitten shettis alkoi pian käyttäytyä.
- Pistäppäs vauhtia siihen Pellaan, Jonsu, sanoin. Pampu meni sopivaa vauhtia.
- Sitten viisi kierrosta kevennettyä ravia, sanoin ilkikurisesti virnistellen. Kolmannella kierroksella alkoi jo Siirin ratsastajalta Aimielta kuulua tuskaista hengitystä. Poni pukitteli silloin tällöin. Jonsulla meni hyvin Pellan kanssa, Pella totteli joka käskyn ja Jonsu huomasi heti katseeni, joten lisäsi heti Pellaan vauhtia. Lauren ratsasti hyvää vauhtia Pampulla ja hänestäkin kuului jo pientä puuskutusta.
- Kaikki on jo varmaan mennyt tuon viisi kierrosta? Sitten voitte uudestaan solmita ne ohjat, niinkuin alkutunnista ja laittaa molemmat kädet päänsä päälle. Katselin Laurenia, joka taisteli tasapainonsa kanssa. Silloin käänsin pääni ja katsoin Siiriä. Juoksutus tosin häiritsi tunnin muiden ratsastajien seuraamista, koska jouduin pyörimän ympyrää. Sitten Siiri pukkasi ja teki äkkipysähdyksen vetäen päänsä alas. Aimie ei voinut tehdä mitään, koska lensi automaattisesti alas selästä Siirin kaulan yli.
- Sattuiko? Punttaa Carkki hänet takaisin Siirin selkään, sanoin. No Aimieta ei näyttänyt sattuvan, vaan pelkästään naurattavan.
Jatkoimme tuntia ottaen ohjat takaisin solmusta.
- Pysäyttäkää ponit ja kääntykää siellä selässä väärin päin. Ei ole kylläkään pakko, jos ei uskalla, sanoin.
- Jatkakaa siitä ravissa, sanoin. Jonsu alkoi uhkaavasti keikkumaan ja liukumaan Pellan selästä alas.
- Nouse vaan takasin selkään, tuo oli vain liukuminen. Yritä pitää tasapainosi siellä, sanoin hymyillen. Katselin ratsukkoja. Hyvä, Siiri käyttäytyi hyvin, mietin.
- Hyvä Lauren! Pampula on käyttäytynyt oikein hyv, lause jäi kesken, kun Pampu pukkaisi ja oli selvästikkin saanut tarpeekseen ratsastajan väärinpäin olemisessa. Lauren horjahti ja oli niin pitkä, että toinen jalka koski maata, mutta Lauren sai siitä ponnistettua takaisin samaan asentoon.
- Öh, hyvä korjaus Lauren, sanoin vähän nauraen.
- Kääntykää heti sitte oikeinpäin, ettei enempää tapahdu, sanoin ja kaikki tottelivat.
Käskin kaikkien siirtymään käyntiin.
- He ketkä haluavat laukata, nostakaa käsi ylös! huudahdin. Kaikki ratsastajat nostivat kätensä.
- No ensin Lauren voisi Pampulla nostaa ravin kautta laukan, sanoin. Tyttö antoi napakasti laukkapohkeet ja sai pukin vastaukseksi.
- Laukka, huusin napakasti ja Lauren toisti avut ja napsaisi raipan kaulalle. Pampu nosti hienosti silloin laukan, mutta kierroksen päästä lopetti laukkaamisen.
- Uudestaan avut, neuvoin Laurenia ja päästin liinaa lisää kädestäni. Pampu nosti laukan ja suostui kiltisti laukkaamaan muutaman kierroksen, tosin paria pikku pukkia lukuun ottamatta.
- Siirrä se jo käyntiin, tosi hyvin meni, kehuin Laurenia.
- Sitten sinä Jonsu ja Pella. Te voitte nyt nostaa laukan, sanoin. Pella nosti kiltisti laukan ja jatkoi sitä tasaisesti.
- Päästä lisää liinaa, sanoin Elenalle. Elena totteli.
- Lisää vauhtia, se poni alkaa pian ravata, huomautin Jonsulle. Sitten katsoin, kun kiltti russ laukkasi monta kierrosta ja lopuksi pärski.
- Siirrä vain käyntiin ja taputa ja kehu sitä, sanoin Jonsulle jolla oli syytä olla tyytyväinen itseensä.
- Sitten Siiri, sanoin.
- Haluatko nyt varmasti laukata sillä? Sun täytyy pysyä tosi napakkana, sanoin.
- Kyllä mä tahdolla voitan tän pikku ponin, Aimie vinkkasi.
- Okei, mene ensin pari kierrosta ravia, sanoin. Katsoin ponin menoa.
- No nyt voit nostaa Aimie, totesin vihdoin. Siiri vain kiihdytti ravia, vaikka Aimie antoi selviä apuja.
- Nojaa taakse Aimie, neuvoin. Siiri sai rapasta perseelleen ja pukkaisi. Aimie pysyi selässä ja sama kiitoravi jatkui.
- Pysäytä Aimie. Carkki, mene pitelemään Pampua, niin minä vähän autan Aimieta. Pyysin ensin Laurenilta hänen raippaansa ja sain sen.
- Nyt voit taas yrittää, sanoin ja tulin Siirin luokse ja pidin liinaa pitkänä. Aimie yritti taas ja sai vastaukseksi pukkeja.
- Laukka, huusin taas napakasti ja löin raippaa reiteeni, josta lähti kova ääni. Aimie antoi vielä raippaa pohkeen taakse ja Siiri nosti vihdoinkin laukan. Se vähän takkuili, mutta laukka säilyi pari kierrosta.
- Tämä riittää, sanoin ja kehuin Aimieta sinnikkyydestä.
- Noniin. On aika vaihtaa ratsastajat sekä suunta! Ja Lauren, sä voit pyytää joltain tallitytöltä apua tallissa, jos et saa Pampulaa hoidettua, neuvoin. Kävelin kentän reunalle missä oli mukavan näköinen jakkara. Istahdin siihen ja katsoin miten Carkki nousi Siirin selkään ja Elena Pellan selkään. Carkki ja Aimie alkoivat jo muodostaa ympyrää ja Elena ja Jonsu perässä.
- Ottakaa vielä vähän aikaa käyntiä, sanelin tutun repliikkini. Kurotuin ottamaan kentän vierustalta limsapulloni ja kulautin siitä jo puolet suuhuni.
- Pistä oikein marssi käyntiä siihen Siiriin, komensin Carkkia. Siiri ja Pella alkoivat kulkemaan reippaasti ja sitten keksin mitä seuraavaksi tehdään.
- Voitte pysäyttää ratsunne Carkki ja Elena ja pitäkää te Jonsu ja Aimie niistä poneista kiinni. Kääntykää te ratsastajat "kuollut intiaani" asentoon ja juoksuttajat voivat taluttaa vieressä ympyrää, neuvoin. Aloin nauramaan hetken päästä, kun Carkki oli asennossaan. Tytön jalat laahasivat suorastaan maata, kun Siiri kulki eteenpäin.
- Heh, yritäppä päästä vähän paremmin siihen asentoon Carkki, sanoin ja pian näytti jo paremmalta. Oli hauskaa katsella "ruumita", jotka roikkuivat poikittain ponien selässä.
- Pysähtykää taas ja menkää sinne ponien selkään ihan oikein, sanoin ja seurasin sivusta, kun ratsastajat tekivät niin mitä sanoin.
- Ottakaa nyt jo viimeistään ohjat käteen ja siirtykää harjoitusravin käyttä kevyeeseen raviin! huudahdin käskyni. Katselin varsin tyytyväisenä ratsastajien tuskaisia kasvoja.
- Kuka sai jo tarpeekseen? kysyin.
- Minä! Carkki huusi.
- Ja minä! Elena huusi myös.
- No sitten voitte mennä kevyeeseen istuntaan, totesin hymyillen. Lisää voihkaisuja tuli ratsastajilta.
- Takapuoli kunnolla ylös Elena! Hyvä Carkki, jaksaa, jaksaa, kannustin.
Hetken päästä olin katsellut tuskaisia naamoja tarpeeksi ja Carkki sekä Elena olivat helpottuneita, kun olin sanonut heidän voivan jatkaa harjoitusravia.
- Pian saisitte tehdä maailmanympärys matkan käynnissä, sanoin. Ratsastajat siirsivät tammat käyntiin ja alkoivat yrittämään. Elena liukui alas, kun oli tehnyt neljäsosan tehtävästä.
- Uudestaan vaan selkään, kannustin. Elena sai pian oikein hienon maailmanympärys matkan tehtyä ja Carkki myös.
- Jatkakaa ravissa, sanoin. Moikkasin Laurenille, joka saapui maneesiin.
- Ketkä haluavat ravata takaperin ponin selässä? kysyin ja Elena oli heti innokkaana. Carkki hieman epäröi.
- Kokeile vain Carkki, jos tiput niin on maahan lyhyt matka, rohkaisin ja vinkkasin silmää. Carkki suostui ja seurasin, kuinka he käynnissä kääntyivät ponien selkään väärin päin. Sitten he nostivat ravin.
- Reippaampaa ravia vain kummaltakin, sanoin. Kun Carkki antoi pohkeita, Siiri pukkasi. Carkki nauroi ja pysyi selässä. Hyvä tasapaino heillä, mietin. Ponit alkoivat jo pärskimään.
- Voitte siirtää käyntiin! totesin viimein.
- Ketkä haluavat laukata? kysyin. Carkki sekä Elena vastasivat myöntävästi.
- Okei.. Haluatko muuten sinä Lauren kokeilal juoksuttaa Pellaa? kysyin Laurenilta. Lauren nyokkäsi innokkaasti.
- Käyhän se sulle Jonsu? kysyin vielä Jonsulta.
- Joo, multa alkaa käsi puutuu, vastasi Jonsu.
- Mene vain Lauren. Ja Pella voi sitten aloittaa! selitin.
Kun Lauren oli Pellan luona, nosti Elena Pellan kanssa ravin kautta laukan.
- Päästä lisää liina Lauren! Nojaa taakse päin Elena ja reippaampaa laukkaa, neuvoin. Tyttö teki niinkuin käskin ja samoin Pella. He laukkasivat pari kierrosta oikein hienosti ja sitten Pella siirtyi raviin, mutta hienosti Elena sai sen takaisin laukkaan.
- Nonniin, hyvin meni! Siirrä vain raviin ja siitä käyntiin. Taputa sitä kaulalle ja kehu, sanoin.
Sitten siirsin katseeni pahimpaan varautuneeseen Carkkiin.
- Haluatko, että minä juoksutan? kysyin Carkilta. Carkki nyökkäsi ja otin liinan pyytämällä Aimielta. Aimie nosti peukun ja toivotti onnea. Carkki siirsi Siirin raviin ja antoi laukka-avut.
- Laukka! Carkki sanoi tiukasti ja antoi raipasta kaulalle. Yllättäen Siiri nosti hienosti laukan ja katkoi sitä kierroksen. Sitten se teki äkki pysähdyksen ja veti päänsä alas. Carkki ei ehtinyt tehdä mitään, kunnes oli jo maassa. Päättäväisesti Carkki nousi taas Siirin selkään.
- Se saattaa sitten yrittää uudestaan tuota, varoitin. Carkki nosti uudestaan päättäväisillä avuilla laukan ja Siiri ymmärsi, että nyt kannattaa totella. Pian taas Siiri veti pään alas, mutta Carkki nojasi taakse päin ja pysyi selässä. Siiri siirtyi raviin, mutta Carkki nosti uudestaan laukan. Sitä jatkui pari kierrosta ja olin tyytyväinen Carkkiin.
- Siirrä sinäkin ravin kautta käyntiin ja taputa sitä paljon, sanoin tyytyväisenä.
Ponit jatkoivat käyntiä ja molemmat ponit olivat hikisiä. Siiri pärskähteli.
- Hienosti selviydyitte! Luulin, että tippumisia tulisi enemmän, mutta onneksi ei tullut, sanoin hymyillen.
Hetken päästä ponit olivat kävelleet tarpeeksi.
- Pysäyttäkää vain ja laskeutukaa alas selästä, neuvoin ja heti alkoi pieni juttelu.
- Hoitakaa ponit hyvin! kehotin. Tunti oli mennyt suunnitelmieni mukaan.
- Minun on pakko saada syötävää, kuiskasin itselleni ja keräsin kamppeeni maneesista ja saatoin ratsastajat ja ponit takaisin talliin.
Sitten vain maksuja kehiin. ((:
Maksanut $
Lauren $, x - Pampula
Carkki, Aimie $ - Siiri
Elena $, Jonsu - Pella
Ratsut ja parit määrään minä, mutta noista kolmesta ponista saa kyllä toiveita esittää.
HUOM. Unohdin kertoa aiemmin, mutta nyt haluan panostusta maksuihin! Kuvat, tarinat, sarjikset ja runot tulisi olla hyviä ja panostettuja ja niitä siis saa maksuiksi laittaa. Minä yritän panostaa tarinaan, joten koettakaa te panostaa maksuihinne. (:
Tarina:
Viheltelin, kun saavuin talliin. Elena ja Jonsu harjailivat kilttiä Pellaa yhdessä ja Carkki ja Aimie harjailivat Siiriä, joka vähän kuopi maata. Näin uuden tytön, Laurenin, harjaamassa yksin Pampulaa ja päätin auttaa vähän häntä.
- Teidän täytyy olla 10 minutin päästä valmiita viimeistään, sanoin kovaa, että kaikki kuulivat. Vastaukseksi tuli eri aikaa "ok" ja "joo" sanoja. Katselin pitkää tyttöä, Laurenia, kun hän puhdisti Pampulan kavioita.
- Haluatko, että autan vähän? Pian pitää olla valmiina, muistutin ja kysyin Laurenilta.
- No voiks sä puhdistaa Pampun kaviot, että voin laittaa sille suitset? Lauren kysyi ja nyökkäsin, sekä otin vastaan hänen kaviokoukkunsa. Hän pisti nopeasti suitset Pampun päähän, vaikka Pampu yritti nostella päätään.
- Nyt pitäisi teidän hakea kypäränne ja raippanne sekä juoksutusliina! Sitten lähdetään, sanoin napakasti ja katselin miten jotkut kipittivät satulahuoneeseen ja tulivat kypärät päässä sieltä takaisin ratsujen karsinan eteen.
- Onko kaikki valmiina? Laittakaa liinat suitsiin kiinni ja sitten mentiin! sanoin ja johdattelin joukkoa kohti maneesia.
Maneesissa seurailin, kun parit punttasivat toisensa ponien selkään. Aimie ratsasti ensin Siirillä ja Carkki aikoi juoksuttaa. Jonsu nousi Pellan selkään ja Elena piteli liinaa ja molemmat ratsukot alkoivat muodostaa ympyrää liinan kanssa. Minä menin Laurenin luokse.
- Punttaanko? kysyin.
- Ei tarvitse, Lauren vastasi ja nousi Pampun selkään.
- Minä juoksutan sinua puolituntia ja sitten voit viedä Pampun talliin ja tulla katsomaan tuntia jos haluat. Voin järjestää myös sitä, että sinäkin pääset juoksuttamaan, sanoin hymyillen.
- Kyllähän se käy, Lauren vastasi. Aloin muodostaa hänen kanssa ympyrää.
- Noniin, antakaa vielä löysää ohjaa ja yrittäkää tehdä mahdollisimman suuri ympyrä! Käyntiä vain, huudahdin maneesissa.
Ponit olivat kulkeneet pari kertaa ympyrän.
- Kiristäkää ohjia ja laittakaa ne solmuun päistä, että ne ovat tuntumalla. Sitten reipästä käyntiä ja laittakaa toinen käsi päänne päälle, sanoin. Tehtävä näytti helpoltaja niin sen pitikin.
- Laittakaa sitten toinen käsi, sanoin. Se näytti yhäkin helpolta.
- No tehdään samalla kaikki mitä olen suunnitellut, että tehdään ravissakin, sanoin salaperäisesti.
- Voitte ottaa kädet pois ja pysäyttäkää ponit. Sitten tehkää maailman ympärysmatka. Juoksuttajat, voitte pitää ponien ohjista kiinni, sanoin. Katselin ratsastajia ja hymyilin.
- Nopea maailmanympärys matka Aimie! Ja oikein hyvät teidänkin Lauren ja Jonsu! kehuin. Jatkakaa käynnissä sitten, sanoin.
- Seuraavaksi kääntykää takaperin sinne selkään ja jatkakaa käyntiä, sanoin.
- Tääkö pitää tehä ravissa? Lauren kysyi.
- Kyllä, vastasin nyökytellen.
Hetken päästä käskin ratsukot oikein päin hevosten selkään ja käskin jatkamaan ravissa. Aimie sai kokea pari pukkia Siiriltä, mutta sitten shettis alkoi pian käyttäytyä.
- Pistäppäs vauhtia siihen Pellaan, Jonsu, sanoin. Pampu meni sopivaa vauhtia.
- Sitten viisi kierrosta kevennettyä ravia, sanoin ilkikurisesti virnistellen. Kolmannella kierroksella alkoi jo Siirin ratsastajalta Aimielta kuulua tuskaista hengitystä. Poni pukitteli silloin tällöin. Jonsulla meni hyvin Pellan kanssa, Pella totteli joka käskyn ja Jonsu huomasi heti katseeni, joten lisäsi heti Pellaan vauhtia. Lauren ratsasti hyvää vauhtia Pampulla ja hänestäkin kuului jo pientä puuskutusta.
- Kaikki on jo varmaan mennyt tuon viisi kierrosta? Sitten voitte uudestaan solmita ne ohjat, niinkuin alkutunnista ja laittaa molemmat kädet päänsä päälle. Katselin Laurenia, joka taisteli tasapainonsa kanssa. Silloin käänsin pääni ja katsoin Siiriä. Juoksutus tosin häiritsi tunnin muiden ratsastajien seuraamista, koska jouduin pyörimän ympyrää. Sitten Siiri pukkasi ja teki äkkipysähdyksen vetäen päänsä alas. Aimie ei voinut tehdä mitään, koska lensi automaattisesti alas selästä Siirin kaulan yli.
- Sattuiko? Punttaa Carkki hänet takaisin Siirin selkään, sanoin. No Aimieta ei näyttänyt sattuvan, vaan pelkästään naurattavan.
Jatkoimme tuntia ottaen ohjat takaisin solmusta.
- Pysäyttäkää ponit ja kääntykää siellä selässä väärin päin. Ei ole kylläkään pakko, jos ei uskalla, sanoin.
- Jatkakaa siitä ravissa, sanoin. Jonsu alkoi uhkaavasti keikkumaan ja liukumaan Pellan selästä alas.
- Nouse vaan takasin selkään, tuo oli vain liukuminen. Yritä pitää tasapainosi siellä, sanoin hymyillen. Katselin ratsukkoja. Hyvä, Siiri käyttäytyi hyvin, mietin.
- Hyvä Lauren! Pampula on käyttäytynyt oikein hyv, lause jäi kesken, kun Pampu pukkaisi ja oli selvästikkin saanut tarpeekseen ratsastajan väärinpäin olemisessa. Lauren horjahti ja oli niin pitkä, että toinen jalka koski maata, mutta Lauren sai siitä ponnistettua takaisin samaan asentoon.
- Öh, hyvä korjaus Lauren, sanoin vähän nauraen.
- Kääntykää heti sitte oikeinpäin, ettei enempää tapahdu, sanoin ja kaikki tottelivat.
Käskin kaikkien siirtymään käyntiin.
- He ketkä haluavat laukata, nostakaa käsi ylös! huudahdin. Kaikki ratsastajat nostivat kätensä.
- No ensin Lauren voisi Pampulla nostaa ravin kautta laukan, sanoin. Tyttö antoi napakasti laukkapohkeet ja sai pukin vastaukseksi.
- Laukka, huusin napakasti ja Lauren toisti avut ja napsaisi raipan kaulalle. Pampu nosti hienosti silloin laukan, mutta kierroksen päästä lopetti laukkaamisen.
- Uudestaan avut, neuvoin Laurenia ja päästin liinaa lisää kädestäni. Pampu nosti laukan ja suostui kiltisti laukkaamaan muutaman kierroksen, tosin paria pikku pukkia lukuun ottamatta.
- Siirrä se jo käyntiin, tosi hyvin meni, kehuin Laurenia.
- Sitten sinä Jonsu ja Pella. Te voitte nyt nostaa laukan, sanoin. Pella nosti kiltisti laukan ja jatkoi sitä tasaisesti.
- Päästä lisää liinaa, sanoin Elenalle. Elena totteli.
- Lisää vauhtia, se poni alkaa pian ravata, huomautin Jonsulle. Sitten katsoin, kun kiltti russ laukkasi monta kierrosta ja lopuksi pärski.
- Siirrä vain käyntiin ja taputa ja kehu sitä, sanoin Jonsulle jolla oli syytä olla tyytyväinen itseensä.
- Sitten Siiri, sanoin.
- Haluatko nyt varmasti laukata sillä? Sun täytyy pysyä tosi napakkana, sanoin.
- Kyllä mä tahdolla voitan tän pikku ponin, Aimie vinkkasi.
- Okei, mene ensin pari kierrosta ravia, sanoin. Katsoin ponin menoa.
- No nyt voit nostaa Aimie, totesin vihdoin. Siiri vain kiihdytti ravia, vaikka Aimie antoi selviä apuja.
- Nojaa taakse Aimie, neuvoin. Siiri sai rapasta perseelleen ja pukkaisi. Aimie pysyi selässä ja sama kiitoravi jatkui.
- Pysäytä Aimie. Carkki, mene pitelemään Pampua, niin minä vähän autan Aimieta. Pyysin ensin Laurenilta hänen raippaansa ja sain sen.
- Nyt voit taas yrittää, sanoin ja tulin Siirin luokse ja pidin liinaa pitkänä. Aimie yritti taas ja sai vastaukseksi pukkeja.
- Laukka, huusin taas napakasti ja löin raippaa reiteeni, josta lähti kova ääni. Aimie antoi vielä raippaa pohkeen taakse ja Siiri nosti vihdoinkin laukan. Se vähän takkuili, mutta laukka säilyi pari kierrosta.
- Tämä riittää, sanoin ja kehuin Aimieta sinnikkyydestä.
- Noniin. On aika vaihtaa ratsastajat sekä suunta! Ja Lauren, sä voit pyytää joltain tallitytöltä apua tallissa, jos et saa Pampulaa hoidettua, neuvoin. Kävelin kentän reunalle missä oli mukavan näköinen jakkara. Istahdin siihen ja katsoin miten Carkki nousi Siirin selkään ja Elena Pellan selkään. Carkki ja Aimie alkoivat jo muodostaa ympyrää ja Elena ja Jonsu perässä.
- Ottakaa vielä vähän aikaa käyntiä, sanelin tutun repliikkini. Kurotuin ottamaan kentän vierustalta limsapulloni ja kulautin siitä jo puolet suuhuni.
- Pistä oikein marssi käyntiä siihen Siiriin, komensin Carkkia. Siiri ja Pella alkoivat kulkemaan reippaasti ja sitten keksin mitä seuraavaksi tehdään.
- Voitte pysäyttää ratsunne Carkki ja Elena ja pitäkää te Jonsu ja Aimie niistä poneista kiinni. Kääntykää te ratsastajat "kuollut intiaani" asentoon ja juoksuttajat voivat taluttaa vieressä ympyrää, neuvoin. Aloin nauramaan hetken päästä, kun Carkki oli asennossaan. Tytön jalat laahasivat suorastaan maata, kun Siiri kulki eteenpäin.
- Heh, yritäppä päästä vähän paremmin siihen asentoon Carkki, sanoin ja pian näytti jo paremmalta. Oli hauskaa katsella "ruumita", jotka roikkuivat poikittain ponien selässä.
- Pysähtykää taas ja menkää sinne ponien selkään ihan oikein, sanoin ja seurasin sivusta, kun ratsastajat tekivät niin mitä sanoin.
- Ottakaa nyt jo viimeistään ohjat käteen ja siirtykää harjoitusravin käyttä kevyeeseen raviin! huudahdin käskyni. Katselin varsin tyytyväisenä ratsastajien tuskaisia kasvoja.
- Kuka sai jo tarpeekseen? kysyin.
- Minä! Carkki huusi.
- Ja minä! Elena huusi myös.
- No sitten voitte mennä kevyeeseen istuntaan, totesin hymyillen. Lisää voihkaisuja tuli ratsastajilta.
- Takapuoli kunnolla ylös Elena! Hyvä Carkki, jaksaa, jaksaa, kannustin.
Hetken päästä olin katsellut tuskaisia naamoja tarpeeksi ja Carkki sekä Elena olivat helpottuneita, kun olin sanonut heidän voivan jatkaa harjoitusravia.
- Pian saisitte tehdä maailmanympärys matkan käynnissä, sanoin. Ratsastajat siirsivät tammat käyntiin ja alkoivat yrittämään. Elena liukui alas, kun oli tehnyt neljäsosan tehtävästä.
- Uudestaan vaan selkään, kannustin. Elena sai pian oikein hienon maailmanympärys matkan tehtyä ja Carkki myös.
- Jatkakaa ravissa, sanoin. Moikkasin Laurenille, joka saapui maneesiin.
- Ketkä haluavat ravata takaperin ponin selässä? kysyin ja Elena oli heti innokkaana. Carkki hieman epäröi.
- Kokeile vain Carkki, jos tiput niin on maahan lyhyt matka, rohkaisin ja vinkkasin silmää. Carkki suostui ja seurasin, kuinka he käynnissä kääntyivät ponien selkään väärin päin. Sitten he nostivat ravin.
- Reippaampaa ravia vain kummaltakin, sanoin. Kun Carkki antoi pohkeita, Siiri pukkasi. Carkki nauroi ja pysyi selässä. Hyvä tasapaino heillä, mietin. Ponit alkoivat jo pärskimään.
- Voitte siirtää käyntiin! totesin viimein.
- Ketkä haluavat laukata? kysyin. Carkki sekä Elena vastasivat myöntävästi.
- Okei.. Haluatko muuten sinä Lauren kokeilal juoksuttaa Pellaa? kysyin Laurenilta. Lauren nyokkäsi innokkaasti.
- Käyhän se sulle Jonsu? kysyin vielä Jonsulta.
- Joo, multa alkaa käsi puutuu, vastasi Jonsu.
- Mene vain Lauren. Ja Pella voi sitten aloittaa! selitin.
Kun Lauren oli Pellan luona, nosti Elena Pellan kanssa ravin kautta laukan.
- Päästä lisää liina Lauren! Nojaa taakse päin Elena ja reippaampaa laukkaa, neuvoin. Tyttö teki niinkuin käskin ja samoin Pella. He laukkasivat pari kierrosta oikein hienosti ja sitten Pella siirtyi raviin, mutta hienosti Elena sai sen takaisin laukkaan.
- Nonniin, hyvin meni! Siirrä vain raviin ja siitä käyntiin. Taputa sitä kaulalle ja kehu, sanoin.
Sitten siirsin katseeni pahimpaan varautuneeseen Carkkiin.
- Haluatko, että minä juoksutan? kysyin Carkilta. Carkki nyökkäsi ja otin liinan pyytämällä Aimielta. Aimie nosti peukun ja toivotti onnea. Carkki siirsi Siirin raviin ja antoi laukka-avut.
- Laukka! Carkki sanoi tiukasti ja antoi raipasta kaulalle. Yllättäen Siiri nosti hienosti laukan ja katkoi sitä kierroksen. Sitten se teki äkki pysähdyksen ja veti päänsä alas. Carkki ei ehtinyt tehdä mitään, kunnes oli jo maassa. Päättäväisesti Carkki nousi taas Siirin selkään.
- Se saattaa sitten yrittää uudestaan tuota, varoitin. Carkki nosti uudestaan päättäväisillä avuilla laukan ja Siiri ymmärsi, että nyt kannattaa totella. Pian taas Siiri veti pään alas, mutta Carkki nojasi taakse päin ja pysyi selässä. Siiri siirtyi raviin, mutta Carkki nosti uudestaan laukan. Sitä jatkui pari kierrosta ja olin tyytyväinen Carkkiin.
- Siirrä sinäkin ravin kautta käyntiin ja taputa sitä paljon, sanoin tyytyväisenä.
Ponit jatkoivat käyntiä ja molemmat ponit olivat hikisiä. Siiri pärskähteli.
- Hienosti selviydyitte! Luulin, että tippumisia tulisi enemmän, mutta onneksi ei tullut, sanoin hymyillen.
Hetken päästä ponit olivat kävelleet tarpeeksi.
- Pysäyttäkää vain ja laskeutukaa alas selästä, neuvoin ja heti alkoi pieni juttelu.
- Hoitakaa ponit hyvin! kehotin. Tunti oli mennyt suunnitelmieni mukaan.
- Minun on pakko saada syötävää, kuiskasin itselleni ja keräsin kamppeeni maneesista ja saatoin ratsastajat ja ponit takaisin talliin.
Sitten vain maksuja kehiin. ((: