|
Post by Jenna on Feb 26, 2009 12:16:16 GMT 2
Hallelujah25.2.09I heard there was a secret chord That David played and it pleased the Lord But you don't really care for music, do you Well it goes like this the fourth, the fifth The minor fall and the major lift The baffled king composing hallelujah Hallelujah (4x)
Your faith was strong but you needed proof You saw her bathing on the roof Her beauty and the moonlight overthrew you She tied you to a kitchen chair She broke your throne and she cut your hair And from your lips she drew the hallelujah Hallelujah (4x)
Baby I've been here before I've seen this room and I've walked this floor You know I used to live alone before I know you And I've seen your flag on the marble arch And love is not a victory march It's a cold and it's a broken hallelujah Hallelujah (4x)
Well there was a time when you let me know What's really going on below But now you never show that to me do you Remember when I moved in you And the holy dove was moving too And every breath we drew was hallelujah Hallelujah (4x)
Maybe there's a God above All I've ever learned from love Was how to shoot somebody who outdrew you And It's not a cry that you hear at night It's not somebody who's seen the light It's a cold and it's a broken hallelujah Hallelujah (4x) Halusin laittaa tän laulun, sillä tää on mun mielestä niin kaunis. Kunnioitan Marielin päätöstä, ja Luyn kanssa muistelemme sinua aina ♥ Laulu osoitettu asialliselle ja minulle rakkaalle ihmiselle, Marielille.
Youtube-versiona: www.youtube.com/watch?v=AratTMGrHaQ
♥: J och L7HM, toivottavasti ei nyt haittaa, vaikka laulun laitoin (kannattaa kelata vähän alkua siin laulus jos kuuntelee YT:sta sen)
|
|
|
Post by eija on Mar 2, 2009 19:04:33 GMT 2
Tutustumista
- Kiitos kyydistä. Soitan sitten kun saat tulla hakemaan, sanoin isälle ja loikkasin autosta ulos. En ollut ekaa kertaa Seppeleen tallin pihassa. Lampsin talliin ja menin hoitajanhuoneeseen. - Hei!Olet varmaan Eija? Minä olen Pipsa ja omistan Siken ja hoidan muutamaa ponia täällä, Pipsa sanoi ja hymyili minulle. - Hei. Eija oon juu, tulin nyt ekaa kertaa hoitamaan Luyta, sanoin ja hymyilin samalla takaisin. - Kysy vaan jos et löydä jotain tai on muuten joku epäselvää, Pipsa sanoi ja katosi ovesta. - Huh mikä tyttö, totesin ja painuin itsekkin talliin. Tallissa oli muutama hoitaja harjaamassa hoitsuaan. Nappasin Luyn karsinan ovelta riimunnarun ja lähdin hakemaan hevosta. - Luy.. Tulee nyt tänne, mutisin portilla. Luy katseli minua hyvin epäilevästi. Menin sen luokse ja annoin käteni haisteltavaksi. - Kiltti hepo. Olen Eija ja olen sinun kakkoshoitaja. Oletpa sinä iso, puhelin ruunalle samalla kun silitin sen kaulaa. Napsautin narun lukon riimuun ja lähdin taluttamaan Luyta portille. - No pruu. Ei ole mihinkään kiire poju, sanoin Luylle ja otin sen nopeasti tarhasta. Kävelimme talliin, tai siis minä melkein juoksin ,sillä Luyn askel on varmasti puolet pidempi kuin minun. Vein hepan karsinaan ja sidoin sen kiinni. - Otan loimen pois, niin saan harjata sinut, sanoin Luylle. Irroitin loimen ja vein sen kuivumaan satulahuoneeseen. Otin mukaani harjat ja palasin takaisin karsinaan. - No niin poju, harjaan sut nopeasti ja sen jälkeen pääset syömään. Harjasin Luyta kauan ja hartaasti. Mahanalustan harjasin rauhassa ja pehmeällä otteella, etten saisi vain hampaan jälkiä. Kun heppa oli harjattu irroitin sen ja veihn harjat nopeasti varustehuoneseen. Laitoin Luylle heinää ja tein sen väkirehut valmiiksi iltallin tekijälle. Menin takaisin karsinalle ja taputin Luyn kaulaa. - Olet sinä hieno poika, sanoin ja hoitajanhuoneeseen. Otin Luyn hoitovihkon ja aloitin kirjoittamaan; "- Kiitos kyydistä. Soitan sitten kun saat tulla hakemaan, sanoin isälle ja loikkasin autosta ulos". Soitin isälle ja vähän ajan päästä istuin autossa ja kerroin Luysta isälleni.
Eija & Luy. 1HM
|
|
|
Post by eija on Mar 4, 2009 19:53:42 GMT 2
Hauska ilta ja kaurapusuja
- Huh, mikä koiran ilma, sanoin Pipsalle. - Niin on. Ei ole kiva ratsastaa suojasäässä, Pipsa vastasi ja jatkoi: - Mutta nyt mun täytyy mennä, huomenna on kokeet. - Heippa, sanoin ja nousin lähteäkseni pois. - Moikka! Pipsa sanoi ja katosi. Suunnistin Luyn karsinalle ja kun sinne pääsin pujahdin sisään. - Hei Luy. Oliko tunneilla kivaa? mutisin ruunan korvaan ja silittelin sen turpaa hellästi. - Voi sinua pientä. Pitäisikö sinut harjata? sanoin ja lähdin karsinasta. Hain harjat ja palasin karsinalle. - No niin Luy. Aloitetaan harjaaminen, sanoin ja otin käteeni juuriharjan. Harjatessani huomasin Luyn olevan hieman kärttyisä. Luy luimisteli aina kun harjasin mahan alta ja kainaloista. - Oletkos sinä suuttunut minulle jostain? puhelin Luylle samalla kun harjasin sen harjaa. - Taidat olla vähän vaikeampi tapaus vai mitä? sanoin ja taputin Luyta kaulalle. Harjaili varmaan Luyta aika kauan, sillä Ros tuli seisomaan karsinan eteen ja katseli kun harjasin Luyta. - Eiköhän tuo jo riitä. Heppa kiiltää ihan viimeistä päivää, Ros sanoi hieman ilkikurisesti. - Niinhän se taitaa kiiltää. Mutta sehän on vain hyvä että heppa tulee harjattua oikein kunnolla, vastasin ja hymyilin Rosille. - Aivan varmasti tekee hyvää, mutta liika jynssäys saa sen näyttämään hienommalta kuin oma hevoseni, Ros sanoi ja naurahti. - Vai niin. Että sellaista peliä. No siihen ei kuitenkaan kauheasti vaadita, iskin Rosille takaisin. - Voi kiitos! Miun silmillehän ei hoitajat hyoi, Ros sanoi ja nauroimme molemmat yhdessä. Lopetin harjaamisen ja vein harjat takaisin satulahuoneeseen. Otin Luyn suitset ja hain sangollisen haalea vettä. Aloitin kastelemalla sienellä Luyn suitset. Kun sain suitset pestyä, otin kuolaimet ja liutin niitä vähän aikaa, jotta sain ne puhtaaksi. Kun olin pessyt ne, menin rehuhuoneeseen ja tein Luyn iltaruuat. - No niin poju. Tässä on sinut iltaruoka, sanoi Luylle ja kaadoin ruuat kaukaloon. Kiitoksesti ruuasta, sanain Luylta märän kaurapusun poskelle. - Kiitos vain Luy, sanoin ja silitin Luyn kaulaa. Vein ämpärin takasin ja kirjoitin lapun iltatallin pitäjälle että Luy oli saanut ruokansa. Menin ulos ja lähdin kävelemään kohti linkkapysäkkiä.
2HM Eija ja Luy
|
|
|
Post by eija on Mar 9, 2009 19:17:11 GMT 2
Runo Luylle
Katson ylös tähtitaivaalle, näen sinun laukkaavan siellä. Pää korkealla, kaula kaarella menet, eivät muut sinua kiinni saa. Kuin helmi, olet sinä minulle, en sinua hukkaa en kadota. Sillä minulle olet aare, niinkuin kulta merirosvolle.
Ei kukaan paikkaasi saa sydämmessäni, ei kukaan jätä muistoja suloisimpia. Annan sinun olla vain, lähellä ja kaukana. Pidän lujaa kiinni ja samalla irroitan otteen. Kuin helmi oet sinä minulle, en sinua hukkaa en kadota. Sillä minulle olet kultaakin kalliinpaa.
Harjaan karvasi silkkiseksi, selvitän jouhesi takuista. Silitän varovasti päätäsi ja annan pienen suukon. Katsot minua ymmärtäen, katsot pientä hoitajaasi. Annat minun itkeä harjaasi, haudata murheeni jouhiisi. Annat minun olla vain, et patista etkä hoputa. Ei kukaan minua saa nauramaan, paitsi sinä. Silloin kuin taivas kaatuu niskaan, olet täällä turvanain. En enää pelkää mitään en mitään, sillä sinä olet täällä ja sinun kanssasi vietän hauskaa. Olet aina aarteeni, en sinua pois vaihda. Helmeni, rubiinini Luy.
Runosuoni puhkesi taas, tuli vähän yli siirappinen, mutta tälläinen kuitenkin.
Eija & Luy
3HM
|
|
|
Post by eija on Mar 17, 2009 16:21:30 GMT 2
Kökö kuva. Eka piirrostukseni minusta ja Luysta maastokävelyllä Seppeleen lähimaastoissa. // Eiju ja Luy
|
|
|
Post by eija on Apr 2, 2009 20:01:58 GMT 2
Luyn kanssa iltakävelylläi40.tinypic.com/2qvcx2g.jpgMie ja Luy kävelemässä Seppeleen lähimaastossa:) Laatu vähän huono:( Eija & Luy (Aika iso kuva, ei edes miun mega-näyttö riitä siihen.. Pienennä jatkossa kuvat, sellainen 800px-leveys on yleensä hyvä/Anne)
|
|
|
Post by Jenna on Apr 4, 2009 12:44:38 GMT 2
Näyttelyiden ylivoimainen voittaja4.4.09Jeps, harjoittelin vähän kampauksia Luylle, jonka jälkeen pidettiin leikkimieliset mininäyttelyt Liinan ja Myntin, Nanan ja Siirin sekä Fiian ja Pellan kanssa. Hauskaa meillä oli, kaikilla näyttelyponeilla ja hepoilla oli kauniita kampauksia. Lopuksi päätimme että kaikki olivat voittajia, sen jälkeen veimme ne takaisin talliin ja menimme riehumaan oleskeluhuoneeseen (:♥:JL-voittajat
|
|
|
Post by eija on Apr 13, 2009 10:12:20 GMT 2
Kahvittelua ja iloista puhetta
– Huomenta Jaakko! Sanoin iloisesti hieman väsyneellä miehelle. – Kas Eija. Mitäs sinä täällä? Jaakko kysyi ja katsoi minua väsyneillä silmillään. – Mitäs tässä, ajattelin lähteä illalla kaupungille, joten tulin aamusta, sanoin ja huomasin Jaakon arvostelevan katseen. – Mitäs siellä kaupungilla tapahtuu? Kenties uusi poikakaveri? Jaakko kysyi ja hymyili ilkikurisesti. – Se asia ei kuulu sulle! Vastasin vihaisesti ja leikin suuttuvani. – Selvä, mutta osuin oikeaan enkö vain? Kyllä Jaakko tietää! Mies julisti tallin käytävällä. – Haista home! Sanoin ja lähdin kerhohuoneeseen.
– Huomenta Anne ja Jossu! Sanoin ja hymyili naisille. – Ai hei Eija! Anne sanoi ja keskittyi taas lukemaan uusinta Hipposta. – No kuinka kisojen järjestäminen sujuu? Jossu kysyi. – Hyvinhän tuo. Vähän kiirettä pitää ja niin poispäin, vastasin ja hymyilin.
– Tallillahan on oikeat markkinat! Jaakko sanoi minulle palattuani alas. – Siltä tuntuu juu. Lähdetkös mun kanssa kahveelle ylös? Kysyin mieheltä joka katsahti minuun heti kysyttyäni asiaa. – Mikäs siinä. Osaatko sä muka keittää kahveeta? Jaakko kysyi ilkikurisesti. – Kuule, kaikki ei ole yhtä tumpeloita kun sä, vastasin pistävästi ja nauroimme. – Kuinkas vanha sä olitkaan? Jaakko kysyi samalla kun kiipesimme kerhohuoneeseen. – Tuun viistoista, kuinka niin? Kysyin ja katsahdin Jaakkoon. – Mjääh, kunhan kysyin, Jaakko sanoi ja katsahti nopeasti muualle.¨
Joimme rauhassa kahvia, sillä kotona ei kahvia löytynyt. Olin ottanut mukaani Jaffa keksejä ja Dominoita. Mutustelimme Dominoita juuri kun Liina saapui paikalla.
- Anteeksi että häiritsen aamukahvee tuokiotanne, mutta onko kumpikaan teistä nähnyt Annea tai Jossua? Liina kysyi hengästyneenä. - Ne meni Jossun kanssa taloon, Jaakko sanoi. - Kiitti! No mä meen häiritsemästä, moido! Liina sanoi ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. – Taitaa tulla sulle kiireinen päivä, sanoin Jaakolle. – Niinhän tuo näkyy. Jaakko sanoi ja katsahti pienestä ikkunasta ulos. – Hei tuollahan on Tappi ja Kristian! Jaakko huudahti innoissaan. – Haetaan kundit kahveelle, sanoin ja nousin ylös ja suuntasin tieni tallin pihaan.
– Heissan! Kristian sanoi kun kävelimme Jaakon kanssa kohti poikia. – Moro! Jaakko sanoi ja paiskasi kättä kummankin kundin kanssa. – Terve vain. Oon Eija, sanoin ja ojensin käteni Kristianille. – Kristian ja tässä on Tappi. – Jaaha, kivan likkakaverin oot löytänyt, Tappi kiusoitteli Jaakkoa. – Tuoko muka mun likkakaveri! Haista pitkä p! Jaakko sanoi ja tönäisi Tappia. – Valitan Tappi, mutta oot aika kujalla kyllä tän tallin asioista, totesin ja hymyilin ilkikurisesti pojalle, joka piteli kylkeään. – No niin rauhoitutaas nyt! Kristian sanoi ja katsoi vuoroin minua ja Jaakkoa. – Tuutteko Aamukahveelle? Kysyin pojilta ja sain innostuneet vastaukset.
– No Eija, ootko hoitaja vai hevosenomistaja? Kristian kysyi kun istuimme pöydän vieressä. – Oon hoitaja, vastasin. – Se hoitaa Luyta, Marielin entistä hevosta, Jaakko täsmensi. – Hiton hyviä nää keksit! Tappi sanoi ja me kaikki nauroimme. – Aatelleks sä aina vain ruokaa? Kristian kysyi. – Juu! Harvoin sitä tallipojille tarjotaan oikein keksiä ja kahvia! Tappi sanoi ja katsoi meitä kaikki kirkkain silmin. – Niin, on se julmaa kun ei työpaikalla saa ees keksiä kahvin kanssa, sanoin ivallisesti Tapille. – No mutta täällähän on oikein juhlat! Jossu sanoi. – Hui jessus! Yritäks sä tappaa mut sydänkohtaukseen? kysyin ja kundit nauroivat. – Voi anteeks! Jossu sanoi ja tuli istumaan Jaakon toiselle puolelle. – No Tappi hae mullekin kuppi ja kaada siihen vähän kahveeta! Jossu komensi poikaa. – Käskystä sir! Tappi sanoi ja pongahti ylös kuin salamana. – Olet hyvin opettanut nää kundit, sanoin ja Jossu irvisti. – Niin.. Kyllä sitä joku roti talissa olla täytyy, Jossu sanoi ja sai osakseen ilkeitä katseita. – No lähdetäänkös käymään Artsilla kun ollaan juotu kahveet? Jossu kysyi ja nyökkäsimme kaikki. – En ookkaan käyny siellä, sanoin. – Et oo paljoo menettänyt. Artsi on ilkeä mies, joka teettää kaikki työt aina muilla, Tappi sanoi ja me kaikki nauroimme. – Mutta hei mun pitäisi hoitaa Luy! Sanoin äkkiä. – No Mä autan sen kanssa, Tappi sanoi. – Voi kun kiva! Vastasin ja nousimme yhdessä ja suuntasimme kohti tallia ja Luyta.
Harjasimme Luyn yhdessä Tapin kanssa. Tappi tuntui aikas puheliaalta ja muutenkin samalaiselta kuin Jaakko. – No sä pidät kuulemma kisat täällä? Tappi kysyi. – Juu. Sain Jossulta luvan järkätä. Aatteliks tulla mukaan? Kysyin ilkeästi. – Voishan sitä tulla katsomaan minkälaiset puskakisat sä oot järkännyt, Tappi sanoi ja hymyili ilkikurisesti. – No tervetuloa vain! Sanoi ja jatkoimme hiljaisuudessa hevosen harjaamista.
Kun saimme Luyn hoidettua, suuntasimme ulos, jossa muut jo odottivat. – Jossu voi tulla mun ritsillä! Jaakko sanoi ja otti vanhan pyörän romunsa tallin seinustalta. – No tuleeko Eija mun ritsillä? Tappi kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi ja jätimme Kristianin pyöräilemään yksin. Pojat hurjistelivat ja me tytöt kiljuimme.
|
|
|
Post by Jenna on May 21, 2009 11:23:32 GMT 2
Hankalahko tunti
21.5.09 Kaviouralla liikkuvien hevosten jaloista tuprahteli pieniä pölypilviä. Kentällä oli juuri nyt menossa tunti ja Luy oli myös siellä. Olin päättänyt istahtaa nurmelle, katsella silmä kovana ja kuunnella korva tarkkana. Humun selässä oleva tuntilainen hytkyi entiseen tahtiinsa ratsastaen ympäri kenttää. Josefiina oli tällä kerralla päässyt pitämään tuntia, mikä oli siis hyvin harvinaista hänen nykyisten kiireidensä vuoksi. Ja päivähän oli mikä parhain pitää tuntia ulkona, joten olin hiukan kateellinen onnekkaille tuntilaisille.
"Sara kevyt tuntuma Cassun kanssa, se on hyvin herkkä hevonen. Enkä halua että siitä tulee kovasuinen!" Josefiina kivahti ja hänen silmissään välkähti vaarallisesti. Tosiaan hän pitää tänään oikein tiukan tunnin. Joten mielelläni jään huvittuneena katselemaan. Cassun ratsastaja vältteli hiukan Jossun katsetta, mutta yritti parhaansa innokkaan ratsunsa kanssa. Äkkiä kuulin takaani (luultavasti tallista) riemastuneen kiljunnan, jota hevoset hiukan säpsähtivät. Josefiina vilkaisi nopeasti minuun ja viittoi katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu. Sen jälkeen hän keskittyi uudelleen tarkkailemaan ratsastajia. Nousin nopeasti pystyyn ja hölkkäsin talliin. Siellä oli kuitenkin tyhjää molemmilla käytävillä. Vähän ajan päästä ilmoitustaulun luota tuli pikkutyttö hymy korvissa asti.
"Hei tiekkö mitä!? Mä pääsen tunnille pikkuisella Pikulla!" tyttö hehkutti ja yritin rauhoitella häntä.
"Kiva että sait lempiratsusi, mutta pidä hiljaisempaa ääntä, ettei hevoset säikähdä, kiitos", sanoin pätevästi ja suuntasin takaisin nurmelle katsomaan tuntia. Pikkutytön ilmeestä näin hänen olevan hiukan tyrmistynyt ja luuli minua ilonpilaajaksi. Hän paineli nenäänsä nyrpistäen Pikun karsinalle. Huokaisin raskaasti ja keskityin tuntiin paremmin.
Hetken katseltuani tuntia, takaani tuli henkilö raippa nuhruisena maata viistäen.
"Ai moi Sastusein!" hihkaisin hiljaisesti ja heilautin kättäni hänelle. Tyttö istahti viereeni ja kiinnitti kypäränsä hihnan. "Meen ratsastaan Antulla ton tunnin jälkee maastoon", hän kuiskasi minulle, ettei häiritsisi tuntia. Nyökkäsin ja siirsin katseeni taas kentälle. Nyt eräs ratsastaja yritti hillitä kuopivaa ratsuaan, Tiiaa. Jossu joutui menemään ratsukon luokse ja taluttamaan omapäistä Tiiaa hiukan eteenpäin että se jatkaisi matkaansa. Kuitenkin se pysähtyi hetken päästä uudestaan ja Josefiina ähkäisi hiuksiaan haroen.
"Näpäytä raipalla jos se ei liiku eteenpäin ja hakkaa pohkeilla!" Pian Jossu tokaisi jykevästi. Tiia piti oman päänsä ja alkoi jopa nyhtää kentän laidalla olevaa ruohoa välittämättä pienen ratsastajan säälittävistä potkuista kylkiinsä. Seuraavaksi Luy tuli suoraan eteemme, sen silkinhienot korvat taipuivat eteenpäin ja se kurotti kaulaansa aidan ylitse aivan viereeni. Hymyilin ja rapsutin hetken sen turpaa, ennen kuin Josefiina kääntäisi katseensa tänne. Sitten työnsin sen turvan pois annettuani porkkanan palaisen. Luy jatkoi matkaansa tyytyväisesti porkkanaa jauhaen.
"On sulla aika kumma hoitsu, katsos mun ponia ku se kävelee uralla noin hienosti", Sastu kehuskeli ja tiiraili hoitsuaan malttamattoman oloisena. Katsahdin myös Antun suuntaan, jonka häntä viuhahteli puolelta toiselle askelten tahdissa kiukkuisin nykäyksin. Oli syntynyt yleinen kaaostila, kaikki tuntilaiset purivat huultaan taistelessaan omapäisen ratsunsa kanssa. Blade kaarsi kaulaansa, pärskähti tylsänoloisesti ja puri kuolainta. Sen häntä pyörähteli komeissa kaarissa äkäiseen tahtiin. Nopeasti tilanne saatiin hallintaan, kun Josefiina uhkasi huitoa hevosia haravalla, jos eivät liikkuisi. Nyt oli tullut jopa peräänajo ja me tirskuimme Sastun kanssa huvittuneena. Olipa siinä itsepäinen hevoslauma!
Toruja välttäen lähdimme kuitenkin molemmat talliin ja hyräillen kävimme häärimään hevosten ympärille. Tämä oli kyllä huvittavin tunti pitkään aikaan! Siivosin vielä nopeasti ennen lähtöäni Luyn karsinan, joka haiskahti voimakkaasti ammoniakilta. Mutta tunnin jälkeen hoitsuni saisi palata puhtaaseen karsinaansa!
♥: jensku änd luympsku 9 HM
|
|
|
Post by Anne on Jun 4, 2009 18:42:36 GMT 2
RuunavoimiaSpessu Elkulle, Sastulle, Jennalle ja Hennille. (Laatuhan on aivan karsea..)
|
|
|
Post by eija on Jun 24, 2009 21:32:43 GMT 2
Luy irtoileeTälläinen kuvakauhistus =) Meni vajaat 1½ tuntia, että kerrankin panostin:D Eija & Luy 7HM!
|
|
|
Post by eija on Jun 25, 2009 20:03:23 GMT 2
Pelastava Prinssi ja Kesälaidun
Hyppäsin mopon kyydistä ja laskin sen jalalle tottuneesti. Vihdoinkin tallilla. Iltajuhlinta kavereiden kanssa oli jättänyt jälkensä myös minuun, hiukset olivat sekaisin ja kauniissa pörrössä. Onnesta tallilla ei iltaisin enää ole kauheasti porukkaa.
– Sähän oot seksikäs, kuului Brennan naseva kommentti kun menin varustehuoneeseen. – Kiitos kiitos, tulin suoraan muotikuvauksista, sanoin ja virnistin Brennalle ja Veronicalle. – Siltä sä näytät, Veronica heitti ja osoitti vaatetustani. Päälläni oli tosiaan ”tallivaatteeni”. Tiukat mustat mikroshortsit ja punainen pikkutoppi eivät olleet ehkä parasta vaatetta tallille, onnesta Henkka oli lainannut kenkiään. Meikki oli hieman kulahtanut, mutta olin tyytyväinen. – Railakas keskiviikko? Brenna kysyi samalla kun löntystelimme harjailemaan hevosia laitumelle. – Juu, tai no miten ottaa, sanoin ja yritin vältellä Brennan katsetta. – Onkohan Henni tallilla? Kysyin vaihtaakseni puheenaihetta. – Tuskin. No kerros sun jätkästä, Brenna sanoi ja hymyili ikään kuin ärsyttääkseen minua. – Kenestä? Kysyin ja hymyilin mahdollisimman viattomasti. Henkasta ei kukaan saa tietää, ei kukaan. Henkka oli mukava ja ihuna, muttei sellainen jota tuodaan tallille muiden pällisteltäväksi. Ei alkuunkaan. Ei siinä mitään, Henkka oli hurmaava ollakseen viidentoista. Mutta Henkka ja tallitytöt, ei ikinä! – Älä valehtele, kerro kaikki! Brenna sanoi samalla kun loikkasimme tarhaan, jossa Luy ja Eppu hoitsumme majailivat. – No Henkan tapasin leirillä, mukava poika ei siinä mitään. Meillä synkkas ja siitä se sitten lähti.. Selitin Brennalle kaiken juurta jaksaen.
– Mä haluan nähdä sen joskus, Brenna sanoi samalla kun itse puhdistin Luyn kavioita. Luy ja Eppu olivat leirihevosina, joten puhtaitahan ne olivat. Oma intoni ja inspikseni oli taas löytynyt ja näin ollen mua näkyisi tallilla vähän enemmänkin. – Ehkä joskus sitten, sanoin ja jatkoin: - Paljonkos se kello on? – Voihan samperi mun pitäis olla kotona vartin päästä, Brenna älähti. – Jos uskallat tulla mun kyydissä, niin voin heittää, tarjouduin pelastamaan Brennan. – Oletko sä se mun Prinssini? Brenna naurahti ja viimeistelimme hevoset yökuntoon. – Ehkä olenkin, sanoin ja nauroimme jutuillemme. Että olen tyhmä, sanoin ja käännyin Luyn puoleen. – Öitä mussukka, sanoin hiljaa ja annoin pienen pusun Luyn turvalle. Jätti vain katsahti minuun kuin sanoakseen: - Älä nolaa mua kamujen edes, hei pliis! - Mennään nyt, sanoin ja puikkelehdimme takasin tallille.
Eija & Luy 8HM!
|
|