Post by Reega on Mar 5, 2008 21:31:10 GMT 2
Kouluratsastus osuus
Olin puunannut Jambon niin hyvään kuosiin kun vain kykenin. Se näytti hermostuneelta ja tarkkaili ympäristöään tarkasti. Ensimmäisenä olisi kouluratsastus osuus, joten olimme kentän laidalla odottamassa vuoroamme.
Katsoin hermostuneesti taulukkoa, jossa näkyi muiden suorituksia ja suoritusjärjestys. Olimme viimeisten joukossa ja se minua hermostuttikin.
Jotkut tytöt kentän laidalla kuiskuttelivat ja arvostelivat toisten suorituksia. Minä vain naurahdin ja ajattelin että ajanvietteensä kullakin. Minä otin kaiken hauskana ja rentona asiana. Tärkeitähän on pitää hauskaa ja minä pidän varsinkin siitä, että tämä jos mikä opettaa! No en arvostele heitä sen enempää. Jokaisella on tyylinsä.
Olin lukenut koko viikon kilpailuja koskevia kirjoja ja etsinyt tietoa netistä. Olin mielestäni oppinut todella paljon ja nyt tiedän miten minun pitää ratsastaa.
Oli minun ja Jambon vuoro. Meidät kuulutettiin kentälle. Sydän pamppaillen tartuin Jambon ohjiin ja talutin sen kentän laitaan ja nousin selkään.
Asetuimme kentän lyhyen sivun keskelle ja minä heitin kypärän päähän. Kävelimme kentän keskelle ja pysähdyimme odottamaan aloitus lupaa.
- Tästä se alkaa! kuiskasin Jambolle sujauttaen samalla sen huulien väliin sokeripalan.
Saimme luvan aloittaa. Painoin pohkeeni vasten Jambon kylkiä ja se otti pienen spurtin heti alkuun. Yritin koota sitä keskiraviin ja ennen kuin tulisimme toiseen päätyyn. Onnistuin niukin naukin hallittua Jambon ja lyhyen sivun päässä ohjasin Jambon vasemmalle.
Jatkoimme keskiravissa ja teimme voltin, jonka jälkeen teimme ratapoikkisuuntaanleikkaa kuvion, eli vaihdoimme suuntaa. Seuraavassa kulmassa nostin keskilaukan ja teimme kokorataleikkaa kuvion.
Valmistauduin tekemään pitkällä sivulla vaihdon keskilaukasta harjoituslaukkaan ja toisinpäin. Pidätin hieman Jamboa… Sitten se tapahtui. En käsitä miten se oli mahdollista, mutta niin vain kävi. Olin tekemässä puolipidätettä kun Jambo nyrjäytti nilkkansa. Koko hevonen oli kaatua niskan yli. Pidätin äkkiä ja nojasin taakse päin minkä voin…
Jambo nousi takaisin ja jatkoi keskiravilla. Tein äkkiä pidätteen jolloin Jambo siirtyi harjoitusraviin. Ehdin vielä vaihtaa harjoitus ravin takaisin keskiraviin ennen lyhyttä sivua.
En vieläkään oikein tajunnut mitä hetki sitten oli käynyt mutta Jambo ei näyttänyt olevan moksiskaan. Minun sydän sen sijaan pamppaili ja huohotin hieman. Jatkoin kuitenkin ja siirsin Jambon keskilaukkaan lyhyellä sivulla. Pitkällä sivulla teimme vaihdoksen keskilaukasta harjoitus laukkaan, ja toisella pitkällä sivulla harjoituslaukasta keskilaukkaan.
Lyhyellä sivulla jarrutin ja teimme peruutuksen.
- Hyvin sinä pärjäät, ruunaseni! kuiskasin Jambon korvaan kun se peruutti. Lähdimme lennokkaasti eteenpäin: ravilla. Taputin innoissani Jambon kaulaa ja rapsutin sitä hieman.
Toisella pitkällä sivulla nostin laukan, tein puolipidätteen ja uudestaan laukan nosto, mutta toiseen suuntaan. Aivan, tuloksena oli vastalaukka! Lähdimme seuraavasta kulmasta kolmikaarisen kiemura uran: vastalaukassa! Pidätin lopuksi ja Jambo hidasti oikeaan laukkaan. Hidastin vielä ihan käyntiin ja menimme lisättyä käyntiä pitkänradan puoleen väliin. Aloitin pohkeenväistön ja päädyimme keskelle kenttää.
Kumarsin samalla pidättäen Jamboa, ja odotin lupaa poistua. Kun saimme luvan, Jambo spurttasi pois. Jotkut tuli siinä onnittelemaan ja sanoi että se meni loistavasti ja että kompastuminen näytti aika pahalta ja että mitä kävi ja että olethan kunnossa, mutta siirsin kaikki huomion osoitukset Jambolle. Sehän periaatteessa teki kaiken.
Onnittelin vielä upeaa ratsuani ja annoin sille ison omenan. Taputtelin ja rapsuttelin sitä siinä kaikessa rauhassa. Pian lähdimme jo siirtymään maneesiin, jossa oli esteratsastus osuus…
----------------------------------------------------------------------------------------
Esteratsastus
Talutin Jambon maneesiin, jossa oli jo muutama harjoittelemassa esteitä. Kiinnitin ruunan puomiin, joka oli seinässä kiinni. Jambon puomiin kiinnitettyäni, pyyhin pyyheliinalla hieman ruunan suupieliä jotka olivat hieman vaahdossa. Kyykistyin ja katsoin Jambon nyrjäyttämää jalkaa vakavana.
- Taisit satuttaa sen oikein kunnolla… mutisin tutkiessani sitä.
Kokeilin ja painelin jalkaa. Se oli hieman kuuma, mutta Jambo ei aristanut sitä. Painoin siihen hieman kylmää lunta, joka viilensi ruunan oloa varmasti.
Annoin Jambolle vielä sokeripalan sen urheudesta, ja se rouskutti sen kaulaimet kalisten.
Vuoromme olisi kohta, joten hyppäsin Jambon selkään. Pistin kypärän takaisin päähän ja asetuin lähtö viivalle. Edellinen ratsukko ylitti juuri maali viivan joten osasin odottaa, että pilli soisi varmasti kohta.
Pilli soi. Vedin syvään henkeä ja ampaisimme laukkaan. Ensimmäinen este olikin jo ihan muutaman metrin päässä lähdöstä. Jambo ylitti sen kunnialla. Käännös kakkos esteelle oli aika jyrkkä mutta sain juuri ja juuri käännettyä Jambon siihen. Hoplaa, ja takajalat kolahtivat. Katsoin taakseni. Ei tippunut, huokasin ja taputin ruunaa kaulalle. Ei, ei, ei! Kolmoiseste! Ensimmäinen ilman tiputusta, seuraavassa takajalat tiputtivat ja kolmannessa etujalat.
Huoh, taputin Jamboa. Ei sentään kaikki. Äkkiä Jambo kuitenkin alkoi ontua. Jälleen se tapahtui kuin taikaiskusta. Laukka hidastui ja siitä tuli töksähtelevä. Hiljensin suosiolla ja katsoi että Jambo tulee varmasti oikein seuraavalla esteelle. Ylitys ja kaikki hyvin. Ja vielä viimeinen hyppy ennen maaliviivaa. Tiukka käännös, väärin esteelle ja takajalat pudottavat.
Ja seuraavaksi seuraa valtaisa taputus hyökkäys. Hyppäsin alas Jambon selästä, heitin kypärän maahan ja halin oikein kunnolla Jamboa. Taputtelin ja rapsuttelin ja tungin armottomasti sokeri palojan ruunan suuhun. Se meni ihan älyttömän hyvin. Odotin että jambo juoksee jokaisesta esteestä vähintään läpi tai jotain.
Kumarruin taas katsomaan Jambon jalkaa. Se ei näyttänyt ainakaan pahemmalta. Toden näköisesti nivel oli loksahtanut takaisin paikoilleen kun hypimme. Painoin siihen vielä hieman kylmää lunta, ennen kuin lähdimme kävelemään viimeistä osiota kohden, maasto-osiota…
----------------------------------------------------------------------------------------
Maasto-osuus
Otin Jambon satulan pois, ja heitin sen kärryyn joka meni maasto-osuus paikalla. Kärryyn sai heittää kaiken tavaran mitä ei jaksanut kantaa. Siellä oli muutama satula Jambon satulan lisäksi sekä harjapakkeja, hevosten suojia ja oli siellä muutama omenakin.
Kävelimme hissukseen kohti viimeistä kilpailu paikkaa. Jambo hörähteli ja heitteli päätään. Pakkaslumi narskui kenkien alla aina välillä lunta pöllähti ilmaan askeleeni ansiosta.
Jambon jalka ei näyttänyt enää niin huonolta. Se ei ollut kuuma eikä se näyttänyt hankaloittavan sen kulkua. Se oli varmasti loksahtanut paikoilleen esteosuuden aikana.
Viimein saavuimme maasto-osuuden aloitus paikkaan. Siellä oli jo muutamia ratsukoita, mutta kisapaikalla ei ollut vielä kaikkia. Ei auttanut muuta kun odottaa. Koko ajan saapui lisää ja lisää hevosia ja ratsastajia.
Pian kaikki olivat koolla ja voitiin aloittaa. Koko ajan lähti uusi ratsukko radalle. Meidän vuoro ei kuitenkaan olisi vielä pitkään aikaan.
Hyppäsin Jambon selkään poikittain istumaan, kun se mussutti maasta heiniään. Taputin sen pörheistä kaulaa. Kuuntelin kun yhä seuraava ja seuraava kuulutettiin radalle. Vielä viisi ennen meitä. Hyppäsin alas ja heitin Jambolle sen satulan selkään, kiristin satula vyön, pistin kypärän päähäni ja nousin Jambon selkään.
Hetken kuluttua meidät kuulutettiin lähtö viivalle. Vedin jälleen syvään henkeä… Lähtö merkki kajahti! Jambo ampaisi hurjaan laukkaan ja sain taas kiristellä ohjia minkä kerkesin.
- Eihän sinua, poika, mikään jalka enää vaivaa! huusin Jambolle ilmavirran pyyhkiessä poskiani.
Ensimmäinen este näkyi jo. Hop ja yli vaan. Meni hienosti ja kohta vastassa olikin jo toinen samanlainen. Pidätin Jamboa minkä kerkesin mutta se hullu juoksi vaan. Toivoin vain, että sen jalka ei pettäisi.
Kolmos ja nelos este olivat aika lähekkäin. Esteiden välille ei jäänyt montaakaan askelta ja Jambon jalat kolahtivat kummassakin. “Viitonen vielä ja sitten mutka, ja sinähän ruuna hidastat!” ajattelin ääneen. Käärin ohjat tiukalle että Jambo ei voisi karata omille teilleen.
Vauhti oli ihmeen hurja. Pidin kiinni ohjista ja Jambon harjasta, melkein roikuin sen kaulassa että pysyin selässä. Kuutosen hypättyämme sain Jambon vauhdin hiljenemään. Pian tuli seiska vielä, ja sitten kasi. Vihdoin sain hyvän otteen ja Jambo laukkasi suht ihanne vauhtia.
Ysi ja sitten käännös, tuuli painoi naamaani. Koitin painua jambon kaulan taakse että nenäni ei joutuisi kuolioon kylmän takia. Mallikas käännös kympille, ja lunta lentää naamaani. Jambo kuitenkin ponnistaa ja hyppää… tosin suoraan veteen. Niin kuin varmasti tiedätte sanonnan ”ei päätä eikä häntää” niin nyt tiedän sen varsinaisen merkityksen… Vedet lensivät päälleni kun Jambo sävelsi.
Oli kuitenkin jatkettava. Käänsin Jambon seuraavalle esteelle koittaen pyyhkiä samalla vettä naamastani. “O-ou…” sanoin hiljaa mielessäni. Olin menettänyt otteen Jambon harjasta ja jalkani oli luisunut pois jalustimesta.
Jambo spurttasi hirveään laukkaan ja kuin delfiini se lensi sulavasti kaikkien kolmen esteen yli. Ei tietenkään yhdellä kerralla. Arvaatte varmaan missä minä olin sen jälkeen. Joo, en onneksi tippunut. En ole mikään avuton linnun poikanen, joka ei osaa vielä lentää, ehei. Roikuin Jambon harjassa ja yritin vetää itseäni ylös.
Jambo hidasti raviin kun huomasi että minä roikun sen kyljessä. Sain onneksi vedettyä itseni ylös ja Jambo starttasi taas laukkaan. Nyt pidin kynsin ja hampain kiinni että ei enää kävisi niin. Vedin ohjat tiukalle ja pidätin, että sain Jambon tasaiseen laukkaan. Vielä viimeinen este ja sitten pelkkää laukkaa.
Yli ja etujalat kolahtivat pahan kuuloisesti. Huokasin ja nojasin taakse. Päästin ohjat pitkälle ja kuten arvata saattaa, se oli ainakin erään mieleen.
Sydän pamppaili rinnassani, kun Jambo kiisi pitkin peltopolkua. Huokaisin kerran syvään ja koitin rauhoitella itseäni. Oli aivan jännittynyt. Tärisin ihan. Osin kylmyydestä, mutta suurimmaksi osaksi jännityksestä. Jambo laukkasi hurjaa vauhtia ja pian olimmekin jo metsä pätkällä. Jambo hidasti hieman ja huohotti.
Sitten minua odotti taas mukava yllätys. Tultiin jälleen peltopätkälle ja maaliviiva häämötti. Jambo sai hirmuisen heplarin ja ryntäsi kohti maalia. Minulla oli taas kiinni pidettävää. Jambon kiihdyttäessä osa sen suupielistä valuneista vaahdoista lensi ratsastushousuilleni.
Vihdoin pääsimme maaliin ja jotkut tulivat auttamaan minut alas. Olin aivan puhki. Menin istumaan, ja otin kaakaota. Seurasin kun ratsukkoja tuli maaliin taas toinen toisensa jälkeen.
Olin hieman levännyt ja menin katsomaan Jamboa. Se mussutti tyytyväisenä heiniään ja näytti itä että se olisi ollut valmis vetämään radan vielä uudestaan. Annoin ruunalle porkkanan, otin satulan pois ja heitin sen samaan kärryyn, missä se oli tänne tullutkin. Sitten vedin Jambon päälle lämpimän viltin jotta se ei paleltuisi kun oli aika hikinen.
Menin takasin paikoilleni ja viimeinen ratsukko saapuikin jo maaliin. Kuulutettiin että voittaja ilmoitettaisiin pian.
Tärisin jälleen jännityksestä ja olin hermostunut. Kävelin takasin Jambon luokse ja hyppäsin sen selkään poikittain. Nappasin myös itseni päälle lämpimän viltin, ja join kaakaoni loppuun.
Odotin varmaan tunnin. Juttelin muitten tyttöjen kanssa ja veikkailtiin miten pärjäsimme.
- No niin. Anteeksi että kesti, mutta nyt meillä on vihdoin voittaja selvillä, kuului kuulutus.
- Pyytäisin kaikkia ratsukoita lähemmäs, jotta varmasti olette kuulolla, emme nimittäin toista näitä.
Kaikki ottivat ratsunsa ja siirtyivät innolla kuuntelemaan kuka voitti. Niin tein minäkin.
- Elikkä julistamme kolme parasta poni- sekä hevosluokasta muut sijoittumisenne voitte katsoa tästä paperista joka tulee myöhemmin tallin ilmoitus taululle, Anne kuulutti.
Hyppäsin alas Jambon selästä. Kurotin kohti Jambon korvaa ja kuiskasin niin hiljaa kuin voin:
“Muista, Jamboseni, kävi miten kävi, sinä olet aina, minun voittajani…”
- Minä ja rakas hoitsuni Jambo
Olin puunannut Jambon niin hyvään kuosiin kun vain kykenin. Se näytti hermostuneelta ja tarkkaili ympäristöään tarkasti. Ensimmäisenä olisi kouluratsastus osuus, joten olimme kentän laidalla odottamassa vuoroamme.
Katsoin hermostuneesti taulukkoa, jossa näkyi muiden suorituksia ja suoritusjärjestys. Olimme viimeisten joukossa ja se minua hermostuttikin.
Jotkut tytöt kentän laidalla kuiskuttelivat ja arvostelivat toisten suorituksia. Minä vain naurahdin ja ajattelin että ajanvietteensä kullakin. Minä otin kaiken hauskana ja rentona asiana. Tärkeitähän on pitää hauskaa ja minä pidän varsinkin siitä, että tämä jos mikä opettaa! No en arvostele heitä sen enempää. Jokaisella on tyylinsä.
Olin lukenut koko viikon kilpailuja koskevia kirjoja ja etsinyt tietoa netistä. Olin mielestäni oppinut todella paljon ja nyt tiedän miten minun pitää ratsastaa.
Oli minun ja Jambon vuoro. Meidät kuulutettiin kentälle. Sydän pamppaillen tartuin Jambon ohjiin ja talutin sen kentän laitaan ja nousin selkään.
Asetuimme kentän lyhyen sivun keskelle ja minä heitin kypärän päähän. Kävelimme kentän keskelle ja pysähdyimme odottamaan aloitus lupaa.
- Tästä se alkaa! kuiskasin Jambolle sujauttaen samalla sen huulien väliin sokeripalan.
Saimme luvan aloittaa. Painoin pohkeeni vasten Jambon kylkiä ja se otti pienen spurtin heti alkuun. Yritin koota sitä keskiraviin ja ennen kuin tulisimme toiseen päätyyn. Onnistuin niukin naukin hallittua Jambon ja lyhyen sivun päässä ohjasin Jambon vasemmalle.
Jatkoimme keskiravissa ja teimme voltin, jonka jälkeen teimme ratapoikkisuuntaanleikkaa kuvion, eli vaihdoimme suuntaa. Seuraavassa kulmassa nostin keskilaukan ja teimme kokorataleikkaa kuvion.
Valmistauduin tekemään pitkällä sivulla vaihdon keskilaukasta harjoituslaukkaan ja toisinpäin. Pidätin hieman Jamboa… Sitten se tapahtui. En käsitä miten se oli mahdollista, mutta niin vain kävi. Olin tekemässä puolipidätettä kun Jambo nyrjäytti nilkkansa. Koko hevonen oli kaatua niskan yli. Pidätin äkkiä ja nojasin taakse päin minkä voin…
Jambo nousi takaisin ja jatkoi keskiravilla. Tein äkkiä pidätteen jolloin Jambo siirtyi harjoitusraviin. Ehdin vielä vaihtaa harjoitus ravin takaisin keskiraviin ennen lyhyttä sivua.
En vieläkään oikein tajunnut mitä hetki sitten oli käynyt mutta Jambo ei näyttänyt olevan moksiskaan. Minun sydän sen sijaan pamppaili ja huohotin hieman. Jatkoin kuitenkin ja siirsin Jambon keskilaukkaan lyhyellä sivulla. Pitkällä sivulla teimme vaihdoksen keskilaukasta harjoitus laukkaan, ja toisella pitkällä sivulla harjoituslaukasta keskilaukkaan.
Lyhyellä sivulla jarrutin ja teimme peruutuksen.
- Hyvin sinä pärjäät, ruunaseni! kuiskasin Jambon korvaan kun se peruutti. Lähdimme lennokkaasti eteenpäin: ravilla. Taputin innoissani Jambon kaulaa ja rapsutin sitä hieman.
Toisella pitkällä sivulla nostin laukan, tein puolipidätteen ja uudestaan laukan nosto, mutta toiseen suuntaan. Aivan, tuloksena oli vastalaukka! Lähdimme seuraavasta kulmasta kolmikaarisen kiemura uran: vastalaukassa! Pidätin lopuksi ja Jambo hidasti oikeaan laukkaan. Hidastin vielä ihan käyntiin ja menimme lisättyä käyntiä pitkänradan puoleen väliin. Aloitin pohkeenväistön ja päädyimme keskelle kenttää.
Kumarsin samalla pidättäen Jamboa, ja odotin lupaa poistua. Kun saimme luvan, Jambo spurttasi pois. Jotkut tuli siinä onnittelemaan ja sanoi että se meni loistavasti ja että kompastuminen näytti aika pahalta ja että mitä kävi ja että olethan kunnossa, mutta siirsin kaikki huomion osoitukset Jambolle. Sehän periaatteessa teki kaiken.
Onnittelin vielä upeaa ratsuani ja annoin sille ison omenan. Taputtelin ja rapsuttelin sitä siinä kaikessa rauhassa. Pian lähdimme jo siirtymään maneesiin, jossa oli esteratsastus osuus…
----------------------------------------------------------------------------------------
Esteratsastus
Talutin Jambon maneesiin, jossa oli jo muutama harjoittelemassa esteitä. Kiinnitin ruunan puomiin, joka oli seinässä kiinni. Jambon puomiin kiinnitettyäni, pyyhin pyyheliinalla hieman ruunan suupieliä jotka olivat hieman vaahdossa. Kyykistyin ja katsoin Jambon nyrjäyttämää jalkaa vakavana.
- Taisit satuttaa sen oikein kunnolla… mutisin tutkiessani sitä.
Kokeilin ja painelin jalkaa. Se oli hieman kuuma, mutta Jambo ei aristanut sitä. Painoin siihen hieman kylmää lunta, joka viilensi ruunan oloa varmasti.
Annoin Jambolle vielä sokeripalan sen urheudesta, ja se rouskutti sen kaulaimet kalisten.
Vuoromme olisi kohta, joten hyppäsin Jambon selkään. Pistin kypärän takaisin päähän ja asetuin lähtö viivalle. Edellinen ratsukko ylitti juuri maali viivan joten osasin odottaa, että pilli soisi varmasti kohta.
Pilli soi. Vedin syvään henkeä ja ampaisimme laukkaan. Ensimmäinen este olikin jo ihan muutaman metrin päässä lähdöstä. Jambo ylitti sen kunnialla. Käännös kakkos esteelle oli aika jyrkkä mutta sain juuri ja juuri käännettyä Jambon siihen. Hoplaa, ja takajalat kolahtivat. Katsoin taakseni. Ei tippunut, huokasin ja taputin ruunaa kaulalle. Ei, ei, ei! Kolmoiseste! Ensimmäinen ilman tiputusta, seuraavassa takajalat tiputtivat ja kolmannessa etujalat.
Huoh, taputin Jamboa. Ei sentään kaikki. Äkkiä Jambo kuitenkin alkoi ontua. Jälleen se tapahtui kuin taikaiskusta. Laukka hidastui ja siitä tuli töksähtelevä. Hiljensin suosiolla ja katsoi että Jambo tulee varmasti oikein seuraavalla esteelle. Ylitys ja kaikki hyvin. Ja vielä viimeinen hyppy ennen maaliviivaa. Tiukka käännös, väärin esteelle ja takajalat pudottavat.
Ja seuraavaksi seuraa valtaisa taputus hyökkäys. Hyppäsin alas Jambon selästä, heitin kypärän maahan ja halin oikein kunnolla Jamboa. Taputtelin ja rapsuttelin ja tungin armottomasti sokeri palojan ruunan suuhun. Se meni ihan älyttömän hyvin. Odotin että jambo juoksee jokaisesta esteestä vähintään läpi tai jotain.
Kumarruin taas katsomaan Jambon jalkaa. Se ei näyttänyt ainakaan pahemmalta. Toden näköisesti nivel oli loksahtanut takaisin paikoilleen kun hypimme. Painoin siihen vielä hieman kylmää lunta, ennen kuin lähdimme kävelemään viimeistä osiota kohden, maasto-osiota…
----------------------------------------------------------------------------------------
Maasto-osuus
Otin Jambon satulan pois, ja heitin sen kärryyn joka meni maasto-osuus paikalla. Kärryyn sai heittää kaiken tavaran mitä ei jaksanut kantaa. Siellä oli muutama satula Jambon satulan lisäksi sekä harjapakkeja, hevosten suojia ja oli siellä muutama omenakin.
Kävelimme hissukseen kohti viimeistä kilpailu paikkaa. Jambo hörähteli ja heitteli päätään. Pakkaslumi narskui kenkien alla aina välillä lunta pöllähti ilmaan askeleeni ansiosta.
Jambon jalka ei näyttänyt enää niin huonolta. Se ei ollut kuuma eikä se näyttänyt hankaloittavan sen kulkua. Se oli varmasti loksahtanut paikoilleen esteosuuden aikana.
Viimein saavuimme maasto-osuuden aloitus paikkaan. Siellä oli jo muutamia ratsukoita, mutta kisapaikalla ei ollut vielä kaikkia. Ei auttanut muuta kun odottaa. Koko ajan saapui lisää ja lisää hevosia ja ratsastajia.
Pian kaikki olivat koolla ja voitiin aloittaa. Koko ajan lähti uusi ratsukko radalle. Meidän vuoro ei kuitenkaan olisi vielä pitkään aikaan.
Hyppäsin Jambon selkään poikittain istumaan, kun se mussutti maasta heiniään. Taputin sen pörheistä kaulaa. Kuuntelin kun yhä seuraava ja seuraava kuulutettiin radalle. Vielä viisi ennen meitä. Hyppäsin alas ja heitin Jambolle sen satulan selkään, kiristin satula vyön, pistin kypärän päähäni ja nousin Jambon selkään.
Hetken kuluttua meidät kuulutettiin lähtö viivalle. Vedin jälleen syvään henkeä… Lähtö merkki kajahti! Jambo ampaisi hurjaan laukkaan ja sain taas kiristellä ohjia minkä kerkesin.
- Eihän sinua, poika, mikään jalka enää vaivaa! huusin Jambolle ilmavirran pyyhkiessä poskiani.
Ensimmäinen este näkyi jo. Hop ja yli vaan. Meni hienosti ja kohta vastassa olikin jo toinen samanlainen. Pidätin Jamboa minkä kerkesin mutta se hullu juoksi vaan. Toivoin vain, että sen jalka ei pettäisi.
Kolmos ja nelos este olivat aika lähekkäin. Esteiden välille ei jäänyt montaakaan askelta ja Jambon jalat kolahtivat kummassakin. “Viitonen vielä ja sitten mutka, ja sinähän ruuna hidastat!” ajattelin ääneen. Käärin ohjat tiukalle että Jambo ei voisi karata omille teilleen.
Vauhti oli ihmeen hurja. Pidin kiinni ohjista ja Jambon harjasta, melkein roikuin sen kaulassa että pysyin selässä. Kuutosen hypättyämme sain Jambon vauhdin hiljenemään. Pian tuli seiska vielä, ja sitten kasi. Vihdoin sain hyvän otteen ja Jambo laukkasi suht ihanne vauhtia.
Ysi ja sitten käännös, tuuli painoi naamaani. Koitin painua jambon kaulan taakse että nenäni ei joutuisi kuolioon kylmän takia. Mallikas käännös kympille, ja lunta lentää naamaani. Jambo kuitenkin ponnistaa ja hyppää… tosin suoraan veteen. Niin kuin varmasti tiedätte sanonnan ”ei päätä eikä häntää” niin nyt tiedän sen varsinaisen merkityksen… Vedet lensivät päälleni kun Jambo sävelsi.
Oli kuitenkin jatkettava. Käänsin Jambon seuraavalle esteelle koittaen pyyhkiä samalla vettä naamastani. “O-ou…” sanoin hiljaa mielessäni. Olin menettänyt otteen Jambon harjasta ja jalkani oli luisunut pois jalustimesta.
Jambo spurttasi hirveään laukkaan ja kuin delfiini se lensi sulavasti kaikkien kolmen esteen yli. Ei tietenkään yhdellä kerralla. Arvaatte varmaan missä minä olin sen jälkeen. Joo, en onneksi tippunut. En ole mikään avuton linnun poikanen, joka ei osaa vielä lentää, ehei. Roikuin Jambon harjassa ja yritin vetää itseäni ylös.
Jambo hidasti raviin kun huomasi että minä roikun sen kyljessä. Sain onneksi vedettyä itseni ylös ja Jambo starttasi taas laukkaan. Nyt pidin kynsin ja hampain kiinni että ei enää kävisi niin. Vedin ohjat tiukalle ja pidätin, että sain Jambon tasaiseen laukkaan. Vielä viimeinen este ja sitten pelkkää laukkaa.
Yli ja etujalat kolahtivat pahan kuuloisesti. Huokasin ja nojasin taakse. Päästin ohjat pitkälle ja kuten arvata saattaa, se oli ainakin erään mieleen.
Sydän pamppaili rinnassani, kun Jambo kiisi pitkin peltopolkua. Huokaisin kerran syvään ja koitin rauhoitella itseäni. Oli aivan jännittynyt. Tärisin ihan. Osin kylmyydestä, mutta suurimmaksi osaksi jännityksestä. Jambo laukkasi hurjaa vauhtia ja pian olimmekin jo metsä pätkällä. Jambo hidasti hieman ja huohotti.
Sitten minua odotti taas mukava yllätys. Tultiin jälleen peltopätkälle ja maaliviiva häämötti. Jambo sai hirmuisen heplarin ja ryntäsi kohti maalia. Minulla oli taas kiinni pidettävää. Jambon kiihdyttäessä osa sen suupielistä valuneista vaahdoista lensi ratsastushousuilleni.
Vihdoin pääsimme maaliin ja jotkut tulivat auttamaan minut alas. Olin aivan puhki. Menin istumaan, ja otin kaakaota. Seurasin kun ratsukkoja tuli maaliin taas toinen toisensa jälkeen.
Olin hieman levännyt ja menin katsomaan Jamboa. Se mussutti tyytyväisenä heiniään ja näytti itä että se olisi ollut valmis vetämään radan vielä uudestaan. Annoin ruunalle porkkanan, otin satulan pois ja heitin sen samaan kärryyn, missä se oli tänne tullutkin. Sitten vedin Jambon päälle lämpimän viltin jotta se ei paleltuisi kun oli aika hikinen.
Menin takasin paikoilleni ja viimeinen ratsukko saapuikin jo maaliin. Kuulutettiin että voittaja ilmoitettaisiin pian.
Tärisin jälleen jännityksestä ja olin hermostunut. Kävelin takasin Jambon luokse ja hyppäsin sen selkään poikittain. Nappasin myös itseni päälle lämpimän viltin, ja join kaakaoni loppuun.
Odotin varmaan tunnin. Juttelin muitten tyttöjen kanssa ja veikkailtiin miten pärjäsimme.
- No niin. Anteeksi että kesti, mutta nyt meillä on vihdoin voittaja selvillä, kuului kuulutus.
- Pyytäisin kaikkia ratsukoita lähemmäs, jotta varmasti olette kuulolla, emme nimittäin toista näitä.
Kaikki ottivat ratsunsa ja siirtyivät innolla kuuntelemaan kuka voitti. Niin tein minäkin.
- Elikkä julistamme kolme parasta poni- sekä hevosluokasta muut sijoittumisenne voitte katsoa tästä paperista joka tulee myöhemmin tallin ilmoitus taululle, Anne kuulutti.
Hyppäsin alas Jambon selästä. Kurotin kohti Jambon korvaa ja kuiskasin niin hiljaa kuin voin:
“Muista, Jamboseni, kävi miten kävi, sinä olet aina, minun voittajani…”
- Minä ja rakas hoitsuni Jambo