Post by Miina on Aug 14, 2009 9:27:25 GMT 2
Pidän estetunnin nyt vähän huonommille hyppääjille. Mieluiten hengaajille ja apuhoitajille. Tunti pidetään siis 19. päivä joten kiire on osallistua! Tunnilla hypätään matalia, ristikoita ja kavaletteja, puomeja sekä perus valmentautumista ennen esteelle menoa. Jokaiselle tulee alleen helpohko turvallinen ratsu.
Kaikki kertovat itsestään ja valitsen ketkä 4 otan tasokkaaseen valmennukseeni x) Ja minä itse päätän ratsut, turha toivoa.
Kaikki saavat toki yrittää päästä mukaan, hoitajat, ja hevosenomistajat, mutta hengaajilla ja apuhoitajilla on paremmat mahdollisuudet.
Osallistujat:
Jonsuh --> Humu , halusin nähdä miten ratsastat kun en ole siua ennen tunneilla nähnyt. maksanut
Sophie --> Eppu, enpäs olekaan sinua karamellin selässä näkyillyt. Noh, tasainen Epi ylittää esteen kuin esteen. maksanut
Olivia --> Tiia, tasavarma Tiia, sinulle, sama juttu kun Jonsuhilla, kun en ole sinua tunnilla nähnyt haluan nähdä taitosi. maksanut
Catu --> Aksu, ponipoweria tunnille, Aksu on paras hyppäämään poneista, jos oikein muistan. (: maksanut
Oli kaunis päivä ja astelin Seppeleen talliin.
Kiiruhdin yläkertaan oleskeluhuoneeseen, jossa istuskeli tuttuja ja tuntemattomia. Jonsuh, Olivia, Catu ja Sophie.
" Moi! Näittekö hevoslistan? "
Huudahdin iloisesti ja astelin huoneeseen. istahdin Sophien viereen.
" Joo.. mutta en pääse hyppäämään yhtä korkeita kun muut, koska mulla on poni! "
Marisi Catu ja sitoi hiuksensa ponnarille.
" Ei me ees hypätä korkeempia kun Aksu hyppää. "
Totesin ja vilkaisin kelloa seinällä.
" Eiköhän lähdetä hakemaan hevosia! "
Sophie pomppasi ensimmäisenä pystyyn ja riensi hakemaan riimunnarua Epun karsinalta.
Catu nousi viimeisenä ja vilkaisi vielä anovasti.
" Eikö voitaisi vaihtaa, vaikka Anttuun? "
Hän kysyi varovasti.
" Anttu ontuu.. "
Huokaisi. Kaikkien rakastama äksyilijä ontui.
" Aijaa.. no vaikka Floora mieluummin! "
Tyttö nauroi.
" Flooraa et haluaisi tällaiselle tunnille, siinä menisi sekä ratsastajalla, että hevosella hermot. "
Nauroin iloisesti, tytön ruskettuneille kasvoille nousi ällistys.
" Miten niin "tällaisella tunnilla" ? "
Hän kysyi.
" Saatpa nähdä! "
Naurahdin kuivasti.
Lähdimme vieretysten muiden kanssa tarhoille.
Sophie oli jo hakenut Epun sisään, samoin Jonsuh, joka siveli kädellään Humun ruskeaa karvaa.
Olivia yritti kiskoa Tiiaa talliin, mutta Aina Niin Lempeä Tiia oli päättänyt olla tänään tottelematta ketään.
" Mitähän tästä tulee.. "
Voivottelin ja menin Tiian luokse reippain askelin.
Läppäisin tammaa lavalle ja se kohotti laiskasti päätään.
" Nonih, eteenpäin! "
Ärähdin ja läppäsin uudelleen.
Sain tammaan jonkinlaista liikettä ja se suostui löntystämään Olivian kanssa karsinaansa.
Sophiella taas oli muunlaisia ongelmia, jotka olivat kyllä mielestäni odotettuja ongelmia. Hän ei saanut satulaa Epin selkään. Eppu alkoi hermostua kun Sophie yritti kuudennen kerran saada satulaa selkään ja se alkoi kuopia etujalallaan.
" Odotas, haen pallin. "
Kiirehdin hakemaan pientä jakkaraa Sopulle.
" Täältä tulee! "
Huudahdin hetken päästä ja kiiruhdin palli sylissäni Epin karsinalle.
" Juu, ei tarvita. "
Sastu tokaisi Sophien vierestä.
" Pyysin Sastun auttamaan "
Virnisti Sophie.
Catu oli tuonut jo Aksun sisälle ja Aksu mutusteli tyytyväinenä riimunnaruaan karsinassaan.
" Aksu! "
Komensin ruunaa ja sain poniherran irroittamaan iltapalastaan.
Vilkaisin kelloa, kello oli 19.00.
" Tunti alkaa klo. 19.15! Vauhtia! "
Huusin tuntilaisille ja Catu sai vauhtia jalkoihinsa ja kiirehti hakemaan Aksun varusteita. Pian hän palasi ja heitti satulan selkään.
Onneksi Aksu oli helppo varustaa ja se nytkin vain seisoi kuuliaasti paikoillaan.
Kävin katsomassa Humun tilanteen.
" Hyvä Jonsuh, voit viedä Humun maneesiin, kun olet saanut kypärän päähäsi ja raipan käteesi.
" Mäkin lähden jo. "
Kuului Sophien innostunut ääni Epin karsinalta.
" Täh? Sulla ei oo vielä kypärää, eikä Epillä satulaa.. ööh.. "
Tokaisin ja Sophie vilkaisi pelästyneenä Epun selkää-
" Voi itku, unohdin! Venaa sekuntti! "
Hän juoksi hakemaan puuttuvat tavaransa.
Pian Epikin oli satuloitu ja valmis lähtemään. Päästin Karamelliruunan ratsastajineen lähtemään.
"Catuu? Valmista? "
Huikkasin tytölle.
" Noei, en löydä kypärääni! "
Hän parkaisi.
" Ei hätää, lainaa mun. "
Ojensin kypäräni, mutta silloin kuului Olivian ääni:
" Täällä sun kypäräs! "
Ja hän juoksi oma kypärä päässään ja ojensi Catulle kypärän.
Catu survoi päänsä kypärään ja naksautti kiinni.
Tiia käveli rauhallsiesti ovesta ulos ja Aksu kipitti perässä.
Maneesissa kaikki nousivat selkään ja itse poljin maneesin pöllyävää, ruskeaa hiekkaa. Katossa valaistukset valaisivat ratsukoita ja Sophiekin pääsi pallin avulla selkään.
Pian kaikki olivat hevostensa selässä ja päästiin aloittamaan.
" Okei, terppatulloo, tänne mun estetunnille! "
Tervehdin ratsukoita ensin.
" Tänään olisi tarkoitus hiota istuntaanne ilman estettä ja esteillä. Siispä tänään on luvassa uusia satulanpolttamia jalkoihinne ja varmasti myös tippumisia! "
Päätin puheeni.
Ratsastajat katsoivat minua kuin aavetta, joka on kutsunut heidät teelle.
" Älkää möllöttäkö, vaan kerätkää ohjat ja nostakaa jalustimet kaulalle ja taivuttakaa hevosenne käynnissä! "
Ohjeistin.
Tiia oli laiskalla tuulella, eikä olisi halunnut kääntyä tutun Epun peräpäästä. Lopulta Olivia sai sen kääntymään mutkalla.
" Olivia, ei, ei, ei! Ei mutkalla, käytä enemmän painoapuja, odotahan, minä näytän.. "
Kävelin Olivian luokse ja näytin mitä tarkoitin.
" Ymmärrätkö? Hyvä, jatketaan. "
Kun ratsastajat olivat saaneet hetken puurtaa käynnissä ilmoitin:
" Ja sitten raviin ja kevyeen istuntaan! "
" Unohdit, et meil ei oo jalustimia. "
Tokaisi Sophie ja rupesi laittamaan jalustimia jalkaansa.
" Niin, niin! Ilman jalustimia, että tasapainonne kohenee! "
Naurahdin.
Sophie ähersi itsensä kevyeeseen istuntaan ja ahersi oikein kunnolla. Jonsuh näytti kärsivältä Humun ompelukoneravissa ja pian kuului, " Aaaa! "
Ja kun käännähdin katsomaan, huomasin Jonsuhin maassa.
" Kaikki seeeeis! "
Komensin ja juoksin Jonsuhin luokse, joka oli jo nousemassa jaloilleen.
" Miten kävi? "
Kysyin huolestuneena, mutta näin ettei tytöllä ollut mitään hätää.
" Hyvin. "
Nauroi Jonsuh ja autoin hänet takaisin selkään.
Kaikki jatkoivat. Sophiella ja Olivialla oli helppoa, hevostensa kanssa, joilla oli tasainen ravi. Varsinkin kun Tiia oli alistunut Olivian tahtoon ja löntysti rauhallisesti tytön alla.
" Okay! Sitten tulkaa tuon puomin yli tuolla, näettekö? Sophie ekana! "
Huusin. Sophie istahti alas satulaan.
" Eiei Soppu! kevyessä istunnassa! "
Nauroin.
Sophie antoi Epulle reilusti pohkeita ja asettui kevyeeseen istuntaan. Epi ravasi kevyesti puomin yli ja Sophie laskeutui satulaan.
" Kun kaikki ovat tulleet kaksi kertaa, ottakaa jalustimet hetkeksi jalkaan! "
Huudahdin kun Catu oli jo suorittamassa ylitystä.
Catulla sujui moitteetta ja rautiaankimo ruuna hypähti iloisesti pienen puomin yli. Catu lennähti jaloilleen alas ja kiipesi samantien nauraen selkään.
Jonsuh pääsi puomin yli Humulla hienosti ja Oliviakin sai Tiian menemään, vaikka tamma näytti siltä, että etanakin pääsisi nopeammin. Keskellä tuntia kyllästyin katselemaan Tiian matelua ja menin juoksemaan siihen vierelle näpäyttämään raippaa. Näpäytin kerran lautasille ja tamma sai jo vauhtia räpylöihinsä.
Laitoin meille valmiiksi yhden esteen ja siitä tulikin pieni pysty.
" Noniin tuntilaiset, tämän yli pitäisi muutaman kerran päästä ja nyt siis jalustimet jalkaan, ja ravissa! "
Kun tytöt olivat tulleet kaikki muutaman kerran ravissa huusin heitä nostamaan laukan. Jonsuh ratsasti jonon kärjessä ja punarautias tamma laukkasi sulavasti hänen allaan.
Olivia oli seuraavana Tiialla, joka oli saanut vauhtia ja laukkasi kuin tykinkuula. Seuraavana laukkasi Eppu, kootusti ja hallitusti ja Soppu myötäili ison ruunan askelia tarkasti. Viimeisenä mennä köpötteli Aksu ja Catu yritti saada lisättyä pienen ruunan laukkaa.
" Okei, sitten esteelle! "
Huusin ja Jonsuh käänsi tiukasti Humun esteelle. Piensuokki hyppäsi liian aikaisin ja Jonsuh tipahti kaulalle. Hän piti kiinni kaikinvoimin. Nyt hän roikkui Humun kaulanalla. Humu pysähtyi kummastuneena. Jonsuh ei irrottanut. Kaikki seurasivat jännityksellä Jonsuhin kamppailua, kunnes tyttö tippui maahan selälleen.
Kaikki nauroivat.
Jonsuh yritti vielä uudestaan ja yritti saada Humun menemään vielä lähemmä estettä. Hhumu hyppäsi nyt kauniisti, kuten aina.
Seuraavaksi Sophie laukkasi Epulla esteelle, Eppu lennähti kauniisti pienen puomin yli ja Sophie taputti ruunaa.
Olivian kanssa Tiia oli nyt suostunut yhteistyöhön ja laukkasi kauniisti esteen yli.
Pienen Aksun hypätessä siitä tuli niin iso loikka, ettei Catu meinannut pysyä kyydissä.
" Noniin, kiitos kaikille tunnista, otamme nyt Epiltä satulan pois ja tulen Sophie taaksesi ratsastamaan niin mennään loppukäynneille maastoon. Muut saatte pitää satulanne! "
Nostimme satulan pois Epun selästä ja nousin Sophien taakse selkään. Sitten ratsastimme auringonlaskuun.
Kiitos tunnista!
- Jokeri
Kaikki kertovat itsestään ja valitsen ketkä 4 otan tasokkaaseen valmennukseeni x) Ja minä itse päätän ratsut, turha toivoa.
Kaikki saavat toki yrittää päästä mukaan, hoitajat, ja hevosenomistajat, mutta hengaajilla ja apuhoitajilla on paremmat mahdollisuudet.
Osallistujat:
Jonsuh --> Humu , halusin nähdä miten ratsastat kun en ole siua ennen tunneilla nähnyt. maksanut
Sophie --> Eppu, enpäs olekaan sinua karamellin selässä näkyillyt. Noh, tasainen Epi ylittää esteen kuin esteen. maksanut
Olivia --> Tiia, tasavarma Tiia, sinulle, sama juttu kun Jonsuhilla, kun en ole sinua tunnilla nähnyt haluan nähdä taitosi. maksanut
Catu --> Aksu, ponipoweria tunnille, Aksu on paras hyppäämään poneista, jos oikein muistan. (: maksanut
Oli kaunis päivä ja astelin Seppeleen talliin.
Kiiruhdin yläkertaan oleskeluhuoneeseen, jossa istuskeli tuttuja ja tuntemattomia. Jonsuh, Olivia, Catu ja Sophie.
" Moi! Näittekö hevoslistan? "
Huudahdin iloisesti ja astelin huoneeseen. istahdin Sophien viereen.
" Joo.. mutta en pääse hyppäämään yhtä korkeita kun muut, koska mulla on poni! "
Marisi Catu ja sitoi hiuksensa ponnarille.
" Ei me ees hypätä korkeempia kun Aksu hyppää. "
Totesin ja vilkaisin kelloa seinällä.
" Eiköhän lähdetä hakemaan hevosia! "
Sophie pomppasi ensimmäisenä pystyyn ja riensi hakemaan riimunnarua Epun karsinalta.
Catu nousi viimeisenä ja vilkaisi vielä anovasti.
" Eikö voitaisi vaihtaa, vaikka Anttuun? "
Hän kysyi varovasti.
" Anttu ontuu.. "
Huokaisi. Kaikkien rakastama äksyilijä ontui.
" Aijaa.. no vaikka Floora mieluummin! "
Tyttö nauroi.
" Flooraa et haluaisi tällaiselle tunnille, siinä menisi sekä ratsastajalla, että hevosella hermot. "
Nauroin iloisesti, tytön ruskettuneille kasvoille nousi ällistys.
" Miten niin "tällaisella tunnilla" ? "
Hän kysyi.
" Saatpa nähdä! "
Naurahdin kuivasti.
Lähdimme vieretysten muiden kanssa tarhoille.
Sophie oli jo hakenut Epun sisään, samoin Jonsuh, joka siveli kädellään Humun ruskeaa karvaa.
Olivia yritti kiskoa Tiiaa talliin, mutta Aina Niin Lempeä Tiia oli päättänyt olla tänään tottelematta ketään.
" Mitähän tästä tulee.. "
Voivottelin ja menin Tiian luokse reippain askelin.
Läppäisin tammaa lavalle ja se kohotti laiskasti päätään.
" Nonih, eteenpäin! "
Ärähdin ja läppäsin uudelleen.
Sain tammaan jonkinlaista liikettä ja se suostui löntystämään Olivian kanssa karsinaansa.
Sophiella taas oli muunlaisia ongelmia, jotka olivat kyllä mielestäni odotettuja ongelmia. Hän ei saanut satulaa Epin selkään. Eppu alkoi hermostua kun Sophie yritti kuudennen kerran saada satulaa selkään ja se alkoi kuopia etujalallaan.
" Odotas, haen pallin. "
Kiirehdin hakemaan pientä jakkaraa Sopulle.
" Täältä tulee! "
Huudahdin hetken päästä ja kiiruhdin palli sylissäni Epin karsinalle.
" Juu, ei tarvita. "
Sastu tokaisi Sophien vierestä.
" Pyysin Sastun auttamaan "
Virnisti Sophie.
Catu oli tuonut jo Aksun sisälle ja Aksu mutusteli tyytyväinenä riimunnaruaan karsinassaan.
" Aksu! "
Komensin ruunaa ja sain poniherran irroittamaan iltapalastaan.
Vilkaisin kelloa, kello oli 19.00.
" Tunti alkaa klo. 19.15! Vauhtia! "
Huusin tuntilaisille ja Catu sai vauhtia jalkoihinsa ja kiirehti hakemaan Aksun varusteita. Pian hän palasi ja heitti satulan selkään.
Onneksi Aksu oli helppo varustaa ja se nytkin vain seisoi kuuliaasti paikoillaan.
Kävin katsomassa Humun tilanteen.
" Hyvä Jonsuh, voit viedä Humun maneesiin, kun olet saanut kypärän päähäsi ja raipan käteesi.
" Mäkin lähden jo. "
Kuului Sophien innostunut ääni Epin karsinalta.
" Täh? Sulla ei oo vielä kypärää, eikä Epillä satulaa.. ööh.. "
Tokaisin ja Sophie vilkaisi pelästyneenä Epun selkää-
" Voi itku, unohdin! Venaa sekuntti! "
Hän juoksi hakemaan puuttuvat tavaransa.
Pian Epikin oli satuloitu ja valmis lähtemään. Päästin Karamelliruunan ratsastajineen lähtemään.
"Catuu? Valmista? "
Huikkasin tytölle.
" Noei, en löydä kypärääni! "
Hän parkaisi.
" Ei hätää, lainaa mun. "
Ojensin kypäräni, mutta silloin kuului Olivian ääni:
" Täällä sun kypäräs! "
Ja hän juoksi oma kypärä päässään ja ojensi Catulle kypärän.
Catu survoi päänsä kypärään ja naksautti kiinni.
Tiia käveli rauhallsiesti ovesta ulos ja Aksu kipitti perässä.
Maneesissa kaikki nousivat selkään ja itse poljin maneesin pöllyävää, ruskeaa hiekkaa. Katossa valaistukset valaisivat ratsukoita ja Sophiekin pääsi pallin avulla selkään.
Pian kaikki olivat hevostensa selässä ja päästiin aloittamaan.
" Okei, terppatulloo, tänne mun estetunnille! "
Tervehdin ratsukoita ensin.
" Tänään olisi tarkoitus hiota istuntaanne ilman estettä ja esteillä. Siispä tänään on luvassa uusia satulanpolttamia jalkoihinne ja varmasti myös tippumisia! "
Päätin puheeni.
Ratsastajat katsoivat minua kuin aavetta, joka on kutsunut heidät teelle.
" Älkää möllöttäkö, vaan kerätkää ohjat ja nostakaa jalustimet kaulalle ja taivuttakaa hevosenne käynnissä! "
Ohjeistin.
Tiia oli laiskalla tuulella, eikä olisi halunnut kääntyä tutun Epun peräpäästä. Lopulta Olivia sai sen kääntymään mutkalla.
" Olivia, ei, ei, ei! Ei mutkalla, käytä enemmän painoapuja, odotahan, minä näytän.. "
Kävelin Olivian luokse ja näytin mitä tarkoitin.
" Ymmärrätkö? Hyvä, jatketaan. "
Kun ratsastajat olivat saaneet hetken puurtaa käynnissä ilmoitin:
" Ja sitten raviin ja kevyeen istuntaan! "
" Unohdit, et meil ei oo jalustimia. "
Tokaisi Sophie ja rupesi laittamaan jalustimia jalkaansa.
" Niin, niin! Ilman jalustimia, että tasapainonne kohenee! "
Naurahdin.
Sophie ähersi itsensä kevyeeseen istuntaan ja ahersi oikein kunnolla. Jonsuh näytti kärsivältä Humun ompelukoneravissa ja pian kuului, " Aaaa! "
Ja kun käännähdin katsomaan, huomasin Jonsuhin maassa.
" Kaikki seeeeis! "
Komensin ja juoksin Jonsuhin luokse, joka oli jo nousemassa jaloilleen.
" Miten kävi? "
Kysyin huolestuneena, mutta näin ettei tytöllä ollut mitään hätää.
" Hyvin. "
Nauroi Jonsuh ja autoin hänet takaisin selkään.
Kaikki jatkoivat. Sophiella ja Olivialla oli helppoa, hevostensa kanssa, joilla oli tasainen ravi. Varsinkin kun Tiia oli alistunut Olivian tahtoon ja löntysti rauhallisesti tytön alla.
" Okay! Sitten tulkaa tuon puomin yli tuolla, näettekö? Sophie ekana! "
Huusin. Sophie istahti alas satulaan.
" Eiei Soppu! kevyessä istunnassa! "
Nauroin.
Sophie antoi Epulle reilusti pohkeita ja asettui kevyeeseen istuntaan. Epi ravasi kevyesti puomin yli ja Sophie laskeutui satulaan.
" Kun kaikki ovat tulleet kaksi kertaa, ottakaa jalustimet hetkeksi jalkaan! "
Huudahdin kun Catu oli jo suorittamassa ylitystä.
Catulla sujui moitteetta ja rautiaankimo ruuna hypähti iloisesti pienen puomin yli. Catu lennähti jaloilleen alas ja kiipesi samantien nauraen selkään.
Jonsuh pääsi puomin yli Humulla hienosti ja Oliviakin sai Tiian menemään, vaikka tamma näytti siltä, että etanakin pääsisi nopeammin. Keskellä tuntia kyllästyin katselemaan Tiian matelua ja menin juoksemaan siihen vierelle näpäyttämään raippaa. Näpäytin kerran lautasille ja tamma sai jo vauhtia räpylöihinsä.
Laitoin meille valmiiksi yhden esteen ja siitä tulikin pieni pysty.
" Noniin tuntilaiset, tämän yli pitäisi muutaman kerran päästä ja nyt siis jalustimet jalkaan, ja ravissa! "
Kun tytöt olivat tulleet kaikki muutaman kerran ravissa huusin heitä nostamaan laukan. Jonsuh ratsasti jonon kärjessä ja punarautias tamma laukkasi sulavasti hänen allaan.
Olivia oli seuraavana Tiialla, joka oli saanut vauhtia ja laukkasi kuin tykinkuula. Seuraavana laukkasi Eppu, kootusti ja hallitusti ja Soppu myötäili ison ruunan askelia tarkasti. Viimeisenä mennä köpötteli Aksu ja Catu yritti saada lisättyä pienen ruunan laukkaa.
" Okei, sitten esteelle! "
Huusin ja Jonsuh käänsi tiukasti Humun esteelle. Piensuokki hyppäsi liian aikaisin ja Jonsuh tipahti kaulalle. Hän piti kiinni kaikinvoimin. Nyt hän roikkui Humun kaulanalla. Humu pysähtyi kummastuneena. Jonsuh ei irrottanut. Kaikki seurasivat jännityksellä Jonsuhin kamppailua, kunnes tyttö tippui maahan selälleen.
Kaikki nauroivat.
Jonsuh yritti vielä uudestaan ja yritti saada Humun menemään vielä lähemmä estettä. Hhumu hyppäsi nyt kauniisti, kuten aina.
Seuraavaksi Sophie laukkasi Epulla esteelle, Eppu lennähti kauniisti pienen puomin yli ja Sophie taputti ruunaa.
Olivian kanssa Tiia oli nyt suostunut yhteistyöhön ja laukkasi kauniisti esteen yli.
Pienen Aksun hypätessä siitä tuli niin iso loikka, ettei Catu meinannut pysyä kyydissä.
" Noniin, kiitos kaikille tunnista, otamme nyt Epiltä satulan pois ja tulen Sophie taaksesi ratsastamaan niin mennään loppukäynneille maastoon. Muut saatte pitää satulanne! "
Nostimme satulan pois Epun selästä ja nousin Sophien taakse selkään. Sitten ratsastimme auringonlaskuun.
Kiitos tunnista!
- Jokeri