|
Post by Veera on Mar 31, 2009 20:44:19 GMT 2
31.3 Kaurarohmuja ja keksivarkaita
Jokainen aamu ei aina alkanut niin kuin sen piti. Väkersin Mankin juuri pestyjen ohjien parissa ja kirosin nykyajan remeleitä. ”Tää ei ole mun juttu!” huusin ja pamautin ohjat täydellä voimalla maahan. ”No mikäs nyt niin suututtaa?” kysyi Josefiina, uunituore Seppeleen omistaja. ”Äähh… Ei mikään.” sanoin ja yritin olla naama peruslukemilla. ”Kyllä sitä neitiä nyt jokin ärsyttää.” sanoi Josefiina ystävällisesti ja kyykistyi viereeni varustehuoneen lattialle. ”Ei mulla oo oikeesti mikään.” sanoin ja voihkaisin, kun taas ohjat menivät solmuun. ”Annappa tänne niitä.” sanoi Josefiina. Nainen näytti minulle kädestä pitäen ohjien kokoamisen ja painoin jokaisen sanan tarkasti muistiini. Tallin omistajan lähdettyä paikalta viimeistelin ohjien kiinnityksen suitsiin ja liukenin paikalta.
LiinaK saapasteli tallin käytävällä vastaani ja yritin esittää omaa itseäni –hymyilevää ja humoristista puoltani. Tyttö tunsi minut pahaksi onnekseni niin hyvin, että pystyi päättelemään kasvoiltani huolestuineisuuden. ”Mikäs tytön mieltä painaa?” Liina kysyi, vieläpä samalla äänen sävyllä, kuin Jossu äsken. Huitaisin kädellä ilmaan ja vastasin prikulleen samoilla sanoilla, kuin aiemminkin. LiinaK huokaisi ja jatkoi matkaansa Myntti-hoitsunsa karsinalle. Jatkoin matkaani ja saavuin Mankin karsinalle. Ruuna viskoi päätään nähdessänsä minut ja yritti tunkea päätään ulos, juuri avaamastani karsinan ovesta. ”Tsot tsot.. poika” sanoin ja työnsin hellästi ruunan takaisin karsinaan. Pujahdin itsekin Mankin perässä karsinaan ja purin huolenaiheeni ruunalle. ”Kuule poika. Brenna on viikon pois ja MINÄ joudun huolehtimaan sinusta.. Niinpä eikös olekin hullua?” sanoin ja siltin Mankin valkeaa piirtoa. Ruuna heilautteli päätään sivulle ja naurahdin. ”Höpsö, et sinä kuitenkaan ymmärtänyt.” sanoin ja päädyin ottamaan käytävältä harjapakin. Kyykistyi pois karsinasta ja yhtäkkiä kuului muutama kavion klompsahdus ja näin Mankin viilettävän pitkin tallikäytävää. Manasin muutaman kerran omaa huolimattomuuttani, ennen kuin tajusin lähtä ruunan perään. Huutelin pojan nimeä ja en nähnyt kermanvärisestä ponista enää jälkeäkään. Tallikäytävä oli tyhja ja kaikki olivat tietysti katsomassa maneesissa estevalmennusta. Huokaisin ja päätin ruveta etsimään Mankia suurehkosta tallista. Tallinovet olivat olleet onneksi kiinni, joten oli vain etsittävä jokainen karsina joka oli auki ja jokainen kolkka tallista. Aloitin etsimään karsinoista ja totesin niiden olevan tyhjiä, Mynttiä ja muutamaa muuta hevosta lukuunottamatta. Huokasisin ja jakoin etsimistäni.
Etsiskelin Mankia noin viisitoista minuuttia ennen kuin huomasin rehulan oven olevan apposen ammollaan ja sieltä kuuluvan rouskutuksen. Hölkkäsin rehulaan ja näin kermanvärisen ponin ISTUMASSA kaurasäkkien rinnalla kauraamössöä suu täynnä. Ruuna nousi notkuen seisomaan ja käveli pahoitellen luokseni. ”Voi sua.. Toivottavasti et saanut mitään ähkyä, kun kauraa noin paljon vetelit.” sanoin ruunalle, joka tuhisi silmät kiinni vierelläni. Talutin Mankin takaisin karsinaan ja pyysin varmuuden vuoksi Josefiinaa tulemaan tarkastamaan Mankin. ”Eipäs sillä mitään oireita ole. Hyvä, että selvittiin säikähdyksellä vain.” sanoin Jossu päätään raapien. ”Mutta mitenkäs se poika pääsi pois karsinasta?” kysyi Josefiina. ”Hmph… Mä taisin ottaa harjapakkia ja karsinan ovi oli auki ja se pölkkypää vaan pujahti, tosta noin ulos,” sanoin ja näytin ruunan pakoreitin. ”Selvä homma. Olepas ensi kerralla tarkempi.” sanoi Josefiina ja taputti päätäni. ”Juuri tuota minä tarkoitin.” sanoin Mankille joka hamusi hölmistyneenä turpeen seasta heinankorsia. ”Miten minä ikinä selviän kanssasi viikko, jos päätät olla aina tuollainen?” sanoin Mankille. Vastaus oli kavion kuopaisu ja päätin kaivella taskustani muutman paussikeksin, jotka olin varannut tallille eväiksi. Pengoin täyteen ahdattuja taskujani, mutten löytänyt mistään etsimiäni keksejä. Tukhaduin ja karjasiin joitain rumia sanoja. Jaakko kulki ripeästi kottikärryjensä kanssa ohi ja vinkkasi silmäänsä. Olisin voinut repiä hiukset päästäni, kun näin muutmana keksinmurun Mankin suupielissä. ”Mankii?!” huudahdin ja olin vähällä takertua ruunan harjaan, mutta jätin sen seuraavaan kertaan. ”Miten sinä hölmöläinen saatoit syödä ainoat evääni?” tiuskaisin ja katsoin murhaavasti ruunaa silmiin. Välikohtuksesta selvittyäni päätin vähän käydä juoksuttamassa Manki kentällä. Ruuna hörähti päästyään raikkaaseen ulkoilmaan ja heitteli innoissan päätään. ”Takatalvi..” mumisin, kun muutama lumihiutale laskeutui nenän laelleni. Manki oli innoissaan lumisateesta ja hyppelehti suorastaan kentälle. Kenttä oli tyhjä, mutta perässäni tuli LiinaK ja Myntti. Myntti oli täysissä varustuksissa ja oletin, että tyttö oli tullut tekemään hoitsullensa satulaharjoitusta.
Ruunanrupsukan juoksutettuani menin talliin ja riisuin hikiset juoksutus välineet pois Mankilta ja harjasin sen kerran lävitse. Heitin ruunalle iltaheinät ja hain talikon ja kottarit. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja aloin siivoilemaan Mankin karsinaa, ruunan mussuttaessa iltaheiniä vieressäni. ”Tässä elämä on –kaurarohmuja ja keksivarkaita” ajattelin ja naurahdin omalle ajatukselleni.
-Vertti ja Manki
10 HM
|
|
|
Post by Veera on Apr 2, 2009 19:04:51 GMT 2
2.4 Yhdennäköisyyttäkö se vain on?Tuli västtyä tälläinen tyhjänpäiväinen kuva ihan omin näppeineni. (; Juu eli eikös meissä olekin samaa näköä aamuvarhain? Mankin väri meni sekaisin ja kröh.. kieli jäi keltaiseksi. ~Veronica ja Manki 11 HM
|
|
|
Post by brenna on Apr 9, 2009 17:57:04 GMT 2
Haukotus kun väsyttää!Juu, pikainen kuva ja Mankia väsytti kovan kouluratsastus-treenien jälkeen. Tarhassa ruuna haukotteli maireasti ja piehtaroi itsensä mutaiseksi, ensin kun olin vaivalla karvan puunannut! Mutta sellaisia ne ponit ovat<3 - Brenna ja Manki
32 hm
|
|
|
Post by brenna on Apr 11, 2009 16:03:43 GMT 2
Kevättä rinnassaAnteeksi, kun Manki on nyt melkein musta xD Mustavalko kun nyt on. Mielestäni onnistui ihan kivasti. Kuva näpsäisty tarhasta, kun ruunamme pinkoi karkuun hakiessani sitä tarhasta. Muutama kevät pukkikin taisi esiintyä ruunan takamuksen tienoilla! - Brennuska ja Manksu
33 hm
|
|
|
Post by Veera on Apr 12, 2009 19:00:59 GMT 2
12.4. Hyppy, pomppu, koikka, loikka!
Tarkistin Mankin satulavyön ja kiristin sitä hieman. Malttamattomana seisoin tallikäytävällä ja Manki kuopi vieressäni tallinlattiaa varsuteet päällä. Olin ajatellut hypätä pojalla hieman, koska osallistuisimme Seppeleen estekilpailuihin. Manki oli miltein yhtä malttamaton, kuin minä, tunnistaessaan estevarusteita päällään. –Odotellaan Brennaa, sanoin varmaan 1000 miljoonaa kertaa Manki-ponille. Vihdoin Brenna tuli ja juoksi viimeiset metrit luoksemme. –Mennäänkös? kysyin ja ojensin Brennalle Mankin ohjat. –Toki, tyttö sanoi, mutta tyrkkäsi ohjat käsiini. –Mitä? Etkö sinä menekkään ensin? kysyin ihmeissäni ja katsoin oudoksuvasti Brennaa. -Olet sen puunaaja, sinä lämmittelet sen sillä pienemmällä radalla ja sit mä hyppää sillä älissä ja sit sä vedät, vaikka loppulämpätki sillä, Brenna sanoi ja taputti minua selkään.
Menimme maneesiin, jossa Pipsa ja Pampula harjoittelivat, smaoinkuin Henni ja Cassu. Manki oli aivan täynnä intoa nähdessään esteet. Nousin ruunan selkään ja lyhensin koulujalkkarit estejalustimiksi. ”Mennään” kuiskasin Mankin korvaan ja ohjasin sen uralle. Kävelimme hetken ja Brenna oli mennyt katselemaan ratsastustani maneesin katsomoon, joka oli täynnä pieniä tallityttöjä. Manki huiski hännällään ja potki välillä takajaloillaan pieniä potkuja taakse. Vaihdoin suuntaan ja aloin lämppäämään Mankia ravailemalla. Ohjasin ruunan voltille esteen ympärille ja Pampula lähti sinä hetkenä hyppäämään rataa. Manki inostui, kun pikku-shettis hyppäsi ja pukitti kerran, yrittäessään saada minua pois selästä –ja kaikenlisäksi ruuna melkein onnistui siinä. Horjahdin kaulalle ja pidin tiukasti käsilläni harjasta kiinni. Ponnistin takaisin itseni satulaan ja näpäytin Mankia raipalla. Ruuna antautui ja alkoi taas keskittymään minun kuuntelemiseen. Se meni hetken kauniisti voltilla asettuneena, mutta pian taas poni viiletti kaula suorana ympäri maneesia. Rauhoittelin sitä hieman ja tein uuden voltin. Taas Manki asttui, mutat uralle päästyään se taas viiletti kaula suorana eteenpäin. Tein runsaasti puolipidätettä ja Manki hermostui suusta nykimisestä ja oukitti kerran. Nyt pysyin hyvin kyydissä ja jatkoin edelleen puolipidätteiden teko. Jatkoin sitä niin kauan, että ruuna ymmärsi rauhoittua ja siirtyä rytmikkääseen ja rentoon raviin. Vaihdoin suuntaa ja annoin Mankin kävellä hetken pitkin ohjin. Mankin käveltyä hetken aloin nostelemaan käynnistä laukkoja. Henni ja Cassukin alkoivat laukkailemaan ja Manki hörähti ja lähti korvat eteenpäin sojottaen puolverisen perään. Pidättelin Mankia ja siirsin sen voltille. Ruuna vänkäsi vastaan ja yritti rynnistää Cassun perään, mutta epäonnistui. Tein muutaman uuden laukannoston ja vaihdoin taas suuntaa. Nostin lauakt toiseenkin suuntaan ja kävelin hetken Mankin kanssa. Suunnittelin, että hyppäisin ensin pysytn, joka oli 50 cm. En ollut ikinä hypännyt Mankilla, mutta uskoin pärjääväni sille. Nostin laukan ja ohjasin Mankin pystylle se ryntäsi esteille ja tein sille puolipidätteen ja Manki hyppäsi esteen. Se tuntui hienolta, vaikka este olikin pieni tai no oli se minulle suuri, sillä ensimmäistä kertaahan pojalla hyppäsin. Kehuin Mankia ja ravasin takaisin äskeiseen lähtöpisteeseni. Nostin uuden laukan ja hyppäsin Mankilla pystyn taas onnisutneesti. Vaihdoin suuntaa ja tulin sitten 60 cm sarjan. Brenna sanoi katsomosta minun mentyäni ohi Mankin kanssa, että se innostuisi aina sarjoilla. Nyökkäsin ja nostin Mankilla laukan ja ohjasin sen sarjalle. Ruuna höristi korviaan ja loikkasi sarjan a-osan suurella loikalla ja lensin kaulalle, Manki ei reagoinut ja jatkoi laukkaa ja hyppäsi toisen esteen, jolloin lensin hienosti kaarella Mankin kaulan yli ja mätkähdin maahan. Manki jatkoin hurjaa laukkaa mneesia ympäri ja pukittelin. Nousin rivakasti ylös ja lähdin juoksemaan ponin perään. Henni oli pysäyttänyt Cassun samoinkuin Pipsa Pampulan. Brennakin juoksi katsomosta Mankia kohti. Huikkasin olevani kunnossa juostessani Brennan ohi Mankin luo. Ruuna pysähtyi ja katsoi minua ja Brennaa. Se käveli meidän luokse ja hörähti hiljaa. Nousin takaisin satulaan ja tulin uudestaan sarjan. Nyt säilytin tasapainoni ja Manki meni hienosti sarjan –ja minä pysyin kyydissä. Ravailin hetken Mankilla ja hyppäsin, sitten radan kerran läpi. Korkein este oli 60 cm ja se ei tuntunut kovi isolta.
Radan hypättyäni olin suht. tyytyväinen. Manki oli pudottanut yhden sarjalla ja se oli minun vikani. Kävelin kierroksen ja päästin Brennan Mankin selkään. Kävin korottamassa esteet 80 cm ja Brenna hyppäsi hyvin Mankilla. He menivät koko radan puhtaasti. –Mie voin mennä tällä loppujäähdyttelyt, sanoin Brenna ja alkoi ravailemaan Mankilla. –Juuh, mulla onkin jo peppu kipeenä, naurahdin ja menin katsomoon istumaan.
Brenna jäähdyteltyä Mankin veimme ponin yhdessä talliin. Riisuin Mankin ja Brenna harjasi sen. Matkalla satulahuoneeseen törmäsin Nanaan, joka penkoi Siirin kopasta jotain loimea. –Mitäs kuuluu? kysyin tytöltä joka hypähti metrin taaksepäin säikähdettyään minua. –Öööh.. eipä tässä mitään, kiirettä pitää, tyttö sanoi ja jatkoi tavaroiden penkomista. Kohautin harteitani ja laitoin Mnakin varusteet paikoilleen. Nappasin mukaani loimen ja kävelin takaisin Mankin ja Brennan luokse. Tyttö oli harjannut pikaisesti ruunan ja heitin loimen sen ylle. Manki hörhti, kun pääsi karsinaan, jonka olin siivonnut ennen ratsastamaan lähtöä. Brenna kävi tekemässä Mankin iltasapuskat ja minä laitoin heinät karsinaan. Manki nautiskeli heiniä ja odotteli ruokien saapumista. Menin sisälle karsinaan ja nojauduin Mankia vasten. Ruuna nosti päänsä heinien selästä ja näykkäisi minua. –Maankii! karjahdin ja purskahdin lopulta nauruun. Manki on Manki ajattelin ja lähdin etsimään Brennaa.
-Vertti ja Manki
12 HM
|
|
|
Post by Veera on Apr 15, 2009 7:12:07 GMT 2
15.4 Arkipäivät ovat tylsiä
Ajelin hyvä kuntoisella pyörälläni tallinpihaan. Hevosia taluteltiin juuri tarhasta pois, koska päivän ensimmäiset tunnit olivat alkamaisillaan. Huomasin yhden pienen tytön, joka yritti vaivalloisesti saada Siiriä pysymään riimunvarressa ja riensin apuun. Ärähdin vähän Siirille, jota en erinomaisesti tuntenut Seppeleen hevosjoukosta. Autoin tytön viemään Siirin talliin ja Nana juoksikin suoraan yläkerrasta ja kiitti, kun olin auttanut tyttöä. -Eipa mitään, sanoin ja rapsutin Siiriä turvasta. Oli varmaan haikeaa, kun oma varsa lähtee ja alkaa taas arki, ajattelin.
Lähdin Mankin luokse, mutta ruuna oli ilmeisesti tarhassa. Olin ajatellut tänään antaa Mankille vapaapäivän ja käydä taluttelemassa sitä vain vähän. Nappasin riimunnarun karsinaan ripustetusta koukusta ja lähdin tarhoille. Manki hirnahti nähdessään minut, mutta saattoi se hirnua myös takana tulevalle Leeville, joka kääntyikin Jambon tarhalle. Manki alkoi kuopimaan maata ja hypähti sitten arabimaiselle raville ja ravasi aidan viertä, jossa Leevi käveli Reegan kanssa. -Mankii, kutsuin hoitsuani portilla. -Tuus poika, jatkoin ja päätin lähtä hakemaan ruunan liejuisen tarhan toisesta päästä sitä huhuillen. Manki katsoi minuun, mutta ihan omaa ilkeyttään antoi minun rämpiä tarhan kauimpaiseen nurkkaan. Manki laski päänsä saavuttaessani sen ja antoi hyvin kiinni. Talutin Mankin sisälle talliin ja meissä kummassakin oli harjaamista.
Hain harjapakin ja matkalla Shinqua kysyi, että olinko uinut tarhassa, vitsikkäästi. -Arvasti oikein, nauroin ja pyyhkäisin enimmät loskat kintuistani pois ja jatkoin matkaani. Palatessani Mankin karsinalle ruuna kuopi karsinaansa ja odotti, että tulisin harjaamaan sen. -Tulen, tulen, lässyttelin ja avasin akrsinan oven. Siirsin Mankin käytävälle ja pahksi onnekseni Blade tuli juuri kärryjen kera ajolenkiltä kotiin ja jouduin siirtämään Mankia eteenpäin, jotta suuri tamma päsisi kärryineen sisälle talliin. Harjasin Mankin pitkin vedoin ja toruin, sitä, kun se oli pyörinyt tarhassa itsensä ihan mutaan. Jynssäsin ruunan puhtaaksi ja putsasin siltä kaviot, jotka olivat erittäin törkyiset.
Kun Manki kiilsi käytävällä ja itsekin olin vähän kuivunut ja muta rapisi pois saappaista olimme valmiita maastolenkille, mutta muutin sillä hetkellä mieleni nähdessäni Sannin menossa Aksulla kenttää kohti, ilman satulaa. Hain rivakasti Mankin suitset ja otin riimunnarun mukaan ja kiinnitin sen lisäohjaksi kaulalle. Otin kypäräni kainaloon ja matkalla maneesiin laitoin sen päälle. Ajattelin mennä tasapaino harjoituksia käynnissä ja ravissa Mankilla.
Sanni ja Aksukin olivat ilmeisesti maneesiin matkalla ja seurasimme Mankin kanssa heitä salakavalsati, ennenkuin Manki hirnahti ja paljasti meidät. Sanni osoitti merkkiä käsillään, että seuraisimme heitä. Sanni avasi maneesin oven ja minä ja Manki seurasimme heitä. Nousin maneesissa Mankin paljaaseen selkään ja tunnustelin hetken asentoani selässä. Mankilla oli kapea selkän ja siinä oli hankala pysyä tasapainossa.
Annoin pohkeet ruunalle ja tunsin kuinka sen luut alkoivat liikkumaan käynnissä. Kehuin ruunaa ja nautin kyydistä. Manki luimuili lähellä tömistelevää Aksua ja Sanni siirtyi ajoissa pois lähettyviltämme. Pian vaihdoin suuntaa ja tein kiemurauria siihen suuntan käynnissä. Manki hirnui ja pysöhtyi kuuntelemaan ulkoa kuuluvia ääniä. Lopulta se tyytyi jatkamaan matkaansa miunun opastuksella. Aksu ja Sanni ravailivat jo ja en voinut vastustaa kiusausta vaan pyysin Mankilta pientä ravia. Runa kiskaisi päänsä alas ja lähti kiihottamaan raviin. -Hei Manki, kunnolla, nyt! tiuskaisin ja tasapainoni oli pettää Mankin pukittaessaan.
-Sullapas on hyvä pon tänään! nauroi Sanni. -Miten sen nyt ottaa, naurahdin ja yritin saada ponia allani rauhoittumaan.
Mankin ravattua nätisti muutaman kierroksen vaihdoin suuntaa ja ravailin vielä Mankin kanssa toiseenkin suuntaan, yritin keventää ilman satulaa, mutta jätin puuskutusharjoituksen seuraavaan kertaan. Siirsin Mankin käyniin ja kävelin sillä hetken ennenkuin siirryin sen kanssa raikkaaseen ulkoilmaan. Manki käveli ja odotti, että se saisi laukata. -Ei tänään, sanoin ja taputin ruunan kaulaa.
Mankin käveltyä viisi kierrosta siirsin sen kaartoon ja nousin pois Mankin paljaasta selästä.
-Joko sie lähdet? kysyi Sanni laukatessaan Aksulla ohitsemme. -Juuh, mä lähen taluttaan tätä tohon pihalle, sanoin ja huomasin kuinka Manki yritti päästä Aksun perään.
Maneesista ulospäästyäni taluttelin Mankia tallipihassa. Se kuopi maataan ja odotti, että nousisin sen selkään. Taas omatuntoani kolkutti, olin juuri sanonut Sannille, etten enää ratsastaisi ja nyt nousisin ruunan selkään taas. Loikkasin Mankin selkään ja ratsastin, sillä läheidelle polulle. Manki oli innoissaan ja hypähti laukalle, vaikka olisin vain halunnut kävellä sillä. Rapa lensi ja Manki laukkasi pidätyksistä huolimatta suu auki ja kaula pitkänä eteenpäin. Hetken nautin kyydistä, mutta Annen ja Riinan huoamtessani siirsin Mankin kaikin voimin käyntiin.
-Moi, Veronica. Miten sinä tänne metsikköön sillä eksyit ja vilä ilman satulaa? nainen kysyi ihmeissään. -Juuh...tootaa... Osin halunnut vain kävellä polulla pienen pätkän ja tämä pukkikone säntäsi laukkaan ja tässä sitä ollaan, sanoin hieman katuvasti. -Onneksi ei mitään sattunut, Anne sanoi ja lähdin kävelemään Mankin kanssa Riinan ja Annen edellä takaisin talliin.
-Veronica ja Manki
13 HM, sori kökkö tarina. En edes viitsis hoitomerkinnäksi laskea.
|
|
|
Post by brenna on Apr 18, 2009 9:33:09 GMT 2
Auringon nousuun
Silitin ruunani silkkistä turpaa ja poni puhalsi turpakarvojensa läpi lämmintä ilmaa kädelleni. Aamun säteet eivät olleet vielä yltäneet tarhoille asti, kun pyydystin Mankin tarhasta. Kävelimme hiljaa hämärtävällä pihalla kohti tallia. Vain kavionkopse kuului varhaisessa aamussa, eikä muita hoitajia tai hevosenomistajia näkynyt. Tallisakin oli hiljaista, kun talutin ruunan karsinaan. Irrotin riimunvarren ja tartuin sukaan, aloittaen harjaamisen reippaasti. Manki katseli käytävälle kiinnostuneena ja lopulta hirnahti sympaattisesti ja minun oli myös pakko katsoa, kuka tulee. Veronica hyppeli käytävää pitkin luoksemme ja pörrötti ruunan otsaharjaa. "Näin aikaisin sie hereillä? Ei mahdollista. Mitä nyt on tapahtunut?" naurahdin tytölle joka näytti kieltä minulle ja suukotti ruunan otsaa. "Eipä mittää, mä en vaa jaksanu nukkua enää ja ajattelin tulla tallille.. Mutta sie ootki jo täällä", tyttö huokaisi ja katsoi minuun. "Olen olen ja voitaisiin mennä yhdessä kakspäällä maastoon", ehdotin hymyillen ja Vertin kasvot kirkastuivat. "Juu!" hän huudahti ja tarttui harjaan ja alkoi sukia Mankia toiselta puolelta. Poniruuna nautti saamastaan huomiosta täysin siemauksin ja hörähtikin välillä, kun jompikumpi harjasi hyvästä kohtaa.
Pian olimmekin jo valmiit maastoreissulle, vielä vaan pitäisi kivuta ponin selkään. Manki asteli tyynesti ensimmäisille ruohotupsuille pihamaalla raahaten Veronicaa perässään. "Stop poni!" tyttö huudahti ja yritti saada ahnasta ponia pysähtymään. Lopulta menin avuksi ja yhteisvoimin kiskoimme ruunan turvan heinikosta. "Sillä ei taida olla taaskaan käytöstapoja senkään vertaa", huokaisin ja annoin luunapin ponin turpaan pidellessäni sitä Veronican kavutessa selkään. Manki yritti peruuttaa alta pois, mutta lopulta saatiin Veronica kyytiin. "Ota sie nämä", kehotin ja ojensi ohjat tytölle. Itse astahdin pari askelta taakse päin ja otin muutaman askeleen ponnistusvauhdin. Laskin käteni ruunan lautasille ja hyvällä (jos niin voi sanoa) pääsin makaamaan vatsalleni ponin lautasille. Manki luimisteli ja heitteli päätään uhkaavasti ja kapusin äkkiä istumaan kunnolla, ennen kuin ruuna keksisi pukittaa minut alas. Hinauduin lähemmäs Veronicaa, etten tipahtaisi häntäpäästä alas. "Mennäänkös?" kysyin ja Vertti antoi ruunalle pohkeita. Manki lähti liikkeelle ja se suuntasi tottuneesti kohti maastopolkua, joka johdatti pois tallin pihasta. Mukauduin tottuneena ruunan lyhyisiin käyntiaskeleisiin ja taputin ponin lautasta tyytyväisenä.
" In your brown eyes I was feeling low Cause the brown eyes And you never know Got some brown eyes But a soft face I knew that it was wrong So baby..turn the record on Play that song ", lauloin keinuvan käynnin tahdissa ja Veronica virnisti. "Kauanko sinä meinaat jaksaa laulaa?" Hän kysyi ja naurahdin. "Vaikka ikuisuuden, saat luvan tottua", vastasin ja jatkoin laulamistani hymyissä suin samalla kun Vertti kannusti Mankin ravaamaan. Hetken tasapainoni horjahti, mutta saavutin sen pian ja aloitin uuden laulun laulamisen. " Boys boys boys We like boys in cars Boys boys boys Buy us drinks in bars Boys boys boys With hairspray and denim Boys boys boys We love them! ", loilotin ja Vertti sai työllä pitää laiskahkoa ruunaa liikkeessä. "Just noin", tyttö naurahti kertosäkeen jälkeen ja itse vain matkustin takapenkillä kyydissä matkamusiikista huolehtien.
Saavuimme käymä jalkaa laukkasuoralle ja ruunaan tuli eloa. Päätään heitellen ja paikallaan steppaillen se yritti livistää Veronican ohjasotteesta ja singota pukkilaukkaan, mutta tyttö sai ruunan pidettyä hyvin kurissa. Lopulta tyttö päästi ruunan etenemään ja poni sinkosikin laukkaan kun tykin suusta. Pidin kiinni Veronican kyljistä ja nautin vauhdin huumasta. Lopulta rentouduin ja nojasin taas taakse lautasiin koskien. Tunsin käsieni alla takasten liikkeet ja hymyilin, Mankin varmasti nautti, vaikka sillä oli kahtakertaa raskaampi taakka kannettavan kun yleensä.
Tuuli vinkui korvissa ja auringon säteet valaisivat hiekkatietä, jota rautaiset kaviot takoivat tasatahtiin. Hengitin hieman kirpeää aamuilmaan ja nautin vauhdin hurmasta. Manki nautti myös selvästi laukasta, koska sen korvat olivat hörössä ja se eteni kehottamattakin. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikä tätäkään ihanuutta voinut kauaa kestää, kun laukkasuora häämötti loppuaan. "Pruu Mankiseni", Veronica hillitsi ruunaa ja pidätti ohjasta. "Hei, varo sil on taas se ilme!" kerkesin kiljaista, kun jo tapahtui. Ruuna pysähtyi ja kääntyi nopeasti 180 asteen käännöksen ja ratsastajat tipahtivat istualteen maahan. Manki hirnahti vahingon iloisena, kun katsoi meitä massa istuvia. Onneksi Vertti oli pitänyt ohjista kiinni, ettei poni olisi lähtenyt livahkoon. "Kiitos", sanoin ponilleni, kun nousin ylös ja pudistelin tomuja vaatteistani. Autoin Veronicankin pystyyn ja meitä nauratti. "On meilläkin kultainen poni!" tyttö naurahti ja nyökkäsin. "Jeps, parempaa ei löydy."
Olimme kivunneet ruunan selkään ja matkasimme vapaata käyntiä tallia kohti. Manki kulki tyytyväisenä kaulapitkänä, kun oli saanut meidät alas ja nautti nyt auringon säteistä. Aurinko olikin jo noussut melkein paikalleen taivaalle, kun pysähdyimme Seppeleen pihaan. Hyppäsin alas Mankin selästä ja taputin ruunan lautasia. "Jos mie meen siivoon karsinan, otatko sie Mankin tarhailu kuntoon?" ehdotin Vertille, joka suostui ilomielin. Lähdin tallustamaan kohti lantalaa hakemaan kottikärryjä, kun Veronica talutti Mankin talliin harjattavaksi.
Brenna, (Veronica) ja Manki
34 hm
Anne// Ah, ihana kuva ja Manki on ylisöpö ^^
|
|
|
Post by Anne on Apr 20, 2009 18:32:30 GMT 2
Ponien omistajat poneineen lähdössä maastoon ilman satuloita. =) Spesiaali Brennalle ja Wearille.
|
|
|
Post by Veera on Apr 25, 2009 9:02:10 GMT 2
25.4.2009 Heinävintin valloittaja
Kapusin heinävintin portaat ylös ja tiputin muutaman heinäpaalin alas sieltä. Pahaksi onneksi Jaakko sattui juuri kävelemään tikkaiden alla ja painava heinäpaali tippui suoraan hänen päähänsä. Kuulin Jaakon murahtavan muutaman kirosanan ja tikkaiden narisevan äänen. Piilouduin nopeasti pimeälle vintille muutaman heinäpaalin taakse ja toivoin, että mies ei huomaisi minua. –Kuka pe*keleen nulikka se oli, se saa kyllä katua tekojaan, kuulin Jaakon murahtavan uudestaan. Hihitin ja yritin hillitä itseäni – Jaakko the heinämörkö oli varmasti hieno näky, ajattelin ja horjahdin taaksepäin heinäkasassa. Kuulin Jaakon tulevan minua kohden ja ryömin hiljaa toisen heinäpaalin taakse. Mies kuuli heinien kahinan ja kulki suoraan minua kohden, mutta pimeydessä hän ei nähnyt onneksi minua – enkä minä häntä. Jaakko seisahtui vierelleni ja minä kyykistyin miehen jalkojen viereen. Tunnustelin kevyesti miehen sijainnin ja nappasin heinien seasta paalinarun. Jaakon seistessä kaikessa rauhassa paikallaan sidoin sen jalat yhteen ja mies ei huomannut mitään, kirosi vain omiansa hiljaa. Sitten hiivin hiljaa kohti tikkaita ja kuulin, kuinka Jaakko kompastui ja kaatui heinäpaaliin. Naurahdin portaissa ja kuulin Jaakon kiroavan ääneen. Alina tuli huonoksi onneksi juuri tikkaiden kohdalle ja katsoi minua ihmeissään. Osoitin ylös ja Alinakin ymmärsi seikan ja naurahti.
Menin vähin äänin Mankin karsinalle ja ja avasin karsinan oven. Ruuna pyöri karsinassaan ja hirnahti nähdessään kavereiden menevän tarhaan. No ehkä mie voin sinutkin vielä viedä, sanoin ja nappasin riimunnarun ja kiinntin sen Mankin päitsiin. Suukotin ruunaa turvalle ja lähdin viemään sitä tarhaan. Tarhassa sillä oli kavereina tälläkertaa Luy ja Anttu, ruuna näykkäisi isompia herroja kerran ja sai heiltä heti kunnon läksytyksen. Naurahdin ja lähdin takaisin talliin. Otin talikon käteeni ja työnsin kottikärryt Mankin karsinan eteen ja aloin siivoamaan boxia. Talikoin lantaa jonkinaikaa, kunnes näin Brennan juoksentelevan onnellisena Epun karsinalle. Säikähdin tytön iloisuutta ja jätin karsinan siivoamisen hetkeksi aikaa kesken ja menin tytön luokse.
-Miksi sä Epun luo meet? Vai menetkö sä sillä tunnilla? kysyin huvittuneesti, mutta myös ihmetellen tytöltä. – Se on mun uusi hoitsu! naurahti Brenna ja otti Epun käytävälle harjattavaksi. –Oikeesti? Onneks olkoon! sanoin ja halasin tyttöä.
Mielessäni pyöri karsinaa siivotessani tuhansia ajatuksia ja yksi niistä oli se, että nyt Brennalla olisi vähemmän aikaa Mankille. No onneksi ruunalla oli minutkin, ajattein ja kävin tyhjentämässä kottarit ja viemässä kaikki omille paikoilleen. Nappasin purua mukaani ja heitin ne Mankin karsinaan. Puditselin käsiäni puruista ja otin riimunnarun mukaani ja lähdin pyydystämään Mankia sisälle ratsastettavaksi. Ruuna mutusteli tarhassa heiniä ja kutsuin sitä viheltämällä. Manki katsoi minua ja otti askeleen minusta poispäin. -Et viitti nyt, Manki, sanoin nauraen ruunalle ja talsin kuraisen tarhan läpi Mankin luokse.
Palasin talliin ja kiinnitin Mankin käytävälle harjattavaksi. Brenna harjaili Eppua ja juttelimme samalla, ku puunailimme hoitsujamme. Harjasin ponin kerran pölärillä läpi ja otin sitten kumisuan käteeni ja aloin pyörittämään sillä Mankin talvikarvaa pois. Sirolla ruunalla ei olut hirvästi tuuheaa karvaa, kuten Pampulalla ja Siirillä, mutta kyllä sitä kuitenkin tuuppasi olemaan milloin missäkin. Manki hirnahti huomatessaan Brenna Epun kimpussa.
-Manki en mä sua unohda, sanoi Brenna toiselta puolen käytävää.
Ruuna kuopaisi lattiaa ja minä aloin setvimään sen harjaa. Letitin Mankin hännän ja lähdin, sitten hakemaan ruunan varusteita. Asetin ensin satulan Mankin selkään ja poni tietenkin puulisteli, kun yritin hääriä satulavyön kimpussa. Päätin, että menisin Mankilla maastoon ja kysäisin vielä Brennalta varmistuksen.
–Mene poies vain, mutta muista olla varovainen, tyttö sanoi ja lähti viemään Eppua tarhaan.
Vihdoin Manki seisoi varustettuna pihalla ja minä kipusin sen selkään ja lyhensin jalustimia. Kiristin satulavyötä hieman ja annoin Mankille kevyet pohkeet ja ruuna lähti keinuvaan käyntiin. Ohjasin Mankin tutulle ratsastuspolulle ja pysäytin sen kuullessani Jaakon ja Josefiinan puhetta. Erotin myös muutaman tallitytön äänen, kun Jaakko selitti peloissaan, että oli tavannut heinävintillä mielipuoliseen kummajaiseen.
-Älä ole tyhmä Jaakko, sanoi Josefiina nauruaan pidätellen.
Muutama muukin tyttö sanoi jotain Jaakolle ja näin Jaakon jäävän yksin pihalle pelosta kankeana. Mies huomasi minut ja yritti uskotella minulle puhuvansa totta.
-Se voi ihan hyvin olla se heinävintin mörkö, sanoin salaperäisesti ja lähdin ravaamaan Mankilla naurua pidätellen metsään.
-Heinävintin mörkö muistettaisiin vielä pitkään, sanoin ja naurelin itsekseni omalle ajatukselleni. Ja Mankikin heilautti myöntäväisesti päätään.
-Veronica ja Manki
14HM
|
|
|
Post by brenna on Apr 26, 2009 18:45:27 GMT 2
Uusi kaveri, eiks jeh?Sama kuva Epun päiviksessä. Ruunat tulivat hyvin toimeen, kun talutin Mankin tarhaan, pojat tutustuivat ohi mennen. Brenna ja Manki
35 hm
|
|
|
Post by Veera on May 7, 2009 20:37:35 GMT 2
|
|
|
Post by Veera on May 10, 2009 22:00:47 GMT 2
Vesikauhua ja saippuasarjoja!
Nojasin Mankin tarhan valkeaan aitaan ja puhaltelin saippuakuplia. Ruuna hamusi muutamaa suuhunsa, mutta huomattuuaan niiden pahan maun se siirtyi tarhakavereidensa puoleen. Laitoin korkin kiinni saippuakuplapulloon ja lähdin kävelemään talliin. Täytyisi ehtiä vielä ratsastaa Mankilla, siivota tarha ja juottaa ponit sekä siivota Mankin karsina.
Tyrkkäsin pienen pullon taskuuni, mutta huomasin sen korkissa olevan kivan ”näpräily”-pelin. Yritin saada pientä kuulapalloa sokkelon läpi. Jäin siihen koukkuun ja aika meni, kuin ilmaa vain ja pian huomasin, että olin näpräillut pelin kanssa jo reilut puolituntia keskellä tallipihaa. Olin tehnyt itseni naurunalaiseksi ihan ilman, että olin itse huomannut. Punastuin, kun Alina talutti Pellaa tallia kohden ja kysyi minulta pelin erinlaisia ominaisuuksia.
Päästyäni töihin hain talikon ja kottikärryt ja suunnistin hoidokkini karsinalle. Kuulin Mankin hirnahtavan kutsuvasti tarhassa ja sain siitä uutta puhtia karsinan siivoamiseen. Talikoin lantaa pois karsinasta, kuin viimeistä päivää ja yhtäkkiä Jaakko pällisteli karsinan avoimen oven luona.
-Mitä nää siinä pällistelet? kysyin mieheltä ’vihaisesti’. –Yritän tässä juuri miettiä, että miten saisin taottu neidin päähän, lannan talikoinnin hartauden, Jaakko sanoin ja yritti pysyä naama peruslukemilla. –Mitäh?! kysyin, vaikka olin kuullut äskeiset typerät sanat miehen suusta. –Että yritän tässä miettiä, että miten saisin taottua neidin päähän lannan talikoimisen hartauden, ei sitä joka päivä lantaakaan saa lapioida, Jaakko toisti ja voimisti ääntään. –Vaisniiin, sanoin ja tyrkkäsin talikon miehen avoimille kämmenille. –Ja herra on hyvä ja siivoaa itse karsinan ja yrität kaivaa sieltä sikolätistä lannan luomisen syvän hartauden, sanoin ja yritin olla pokkana siinä tilanteessa. –Mutta! Kyllähän MÄ tän osaan!, yritti Jaakko, mutta turhaan olin jo kipittänyt Mankin tarhalle.
-Mankii.., kutsuin varovasti kermanväristä ponia joka nosti päänsä heinistä. Avasin portin ja ruuna käveli luokseni kiltisti. –No jopas siulla on hyvä päivä tänään, sanoin ja nappasin ruunan tottuneesti kiinni. Ajattelin treenata vähän koulua ponskilla, joka ei ollut ruunan eikä minun vahvimpia puolia. Huomasin Jaakon Mankin karsinassa ja olin tyytyväinen itseeni –kerrankin sain pompotella minua vanhempaa miestä.
Laitoin Mankin käytävälle kiinni ja lähdin hakemaan harjapakin. Jaakko näyttävästi hartautui siivotessaan karsinaa, kun ei huomannut minun kävelevän muina miehinä karsinan ohi Mankin kanssa.
Otin suan käteeni ja aloin pyörittelemään sitä Mankin karvassa. Kuulin muutaman tytön puhuvan uittmaisesta, mutta päätin keskittyä tänään vain kouluratsastukseen. Puhdistin ruunan kaviot ja menin hakemaan varustehuoneesta satulan ja suitset sekä pintelit. Nopeasti ja tottuneesti sain hoitoponini satuloitua ja pyyhkäisin kypärästäni muutamat heinänkorret pois ja laitoin sen päähän.
Päätin mennä Mankilla kentällä, koska maneesi oli täynnä alkeiskurssilaisia opettelemassa ratsastusta. Kiristin Mankin satulavyön ja hyppäsin selkään mittailin jalustimia ja olin nopesti jo uralla kävelemässä. Kentällä oli lisäkseni myös Anne ja Sera treenailemassa puomeja.
Tunnin kuluttua minä ja Manki olimme aivan märkiä ja tulin kaartoon ruunalla.
-Sä oot paras, kuiskasin sen korvaan ja nousin selästä pois ja löysäsin satulavyötä.
-Heei, Vertti! Tuu uittoreissulle meiän kanssa! huusi Pipsa Pampulan selästä. Pipsan vieressä oli Nana ja Siiri sekä Josefiina ja Hilla, kuten myös Henni ja Cassu sekä Wear ja Taiga. –En mä oikein tiedä, kun treenasin just tällä avoja ja väistöjä niin…, sepostin, mutta sisimmässäni ajatus kuulosti houkuttelevalta. –Hei camoon, Vertt! Ei se vesi oo kylmää! huusi Nana ja huitaisi kädellään ilmaa. –Olkoon menneeksi, sanoin ja riisuin rivakasti Mankin satulan ja hyppäsin ponin paljaaseen selkään.
Liekkijärven uittopaikka oli tyhjillään, mutta satunnaisia kavion jälkiä näkyi painautuneena hiekkaan. Aurinko paahtoi kirkkaasti taivaalta ja nousin Mankin selästä pois ja riisuin saappani ja käärin ratsastushousujen lahkeet.
Hilla aristeli vettä ja pomppi Josefiinan alla säikysti ja kipitti pää kolmantena jalkana kohti lähintä puskaa. Nousin takaisin Mankin selkään ja ruuna lähti korvat hörössä kohti vettä. Shetlanninponit pompottivat jo hoitajiaan pitkin vesistöä ja Cassu arasteli vähän veden kanssa. Wear ja Taiga kahlailivat tottuneesti vedessä. Annoin ohjaa hoitoponilleni ja Manki hyppäsi veteen niin, että päälleni lensi vähintään puolet Liekkijärven vedestä. Kiljaisin ja pyyhkäisin naamaltani muutamat vesipisarat pois. Mankilla ainakin oli hauskaa. Rannalla oli vielä Hilla ja Jossu sekä Henni ja Cassu.
-Tulkaa veteen! huusin ja nauradin Mankin hirnahdusta. -Juu yritetään, he sanoivat ja yrittivät kiskoa hevosiaan veteen.
Vihdoin jokainen oli vedessä ja nautimme vain olosta, ennen kuin oli pakko lähtä. Aurinko alkoi laskea ja hevoset olivat jo väsyneitä.Kuivasin Josefiinan lainaamaan pyyhkeeseen jalkani ja laitoin lahkeek pitkiksi ja saappaat jalkaan.
Lähdimme kävelemään hissukseen kohti Seppelettä, mutta laukkasuoralla hevoset ryntäsivät laukkaan ja jokainen ratsastaja nautti kyydistä, varmasti! Kaarruin Mankin kaulalle ja ruuna liisi pitkin askelin Cassun rinnalle ja siitä ohi. Katsoin taakseni ja näin muutamien jo siirtäneen hevosensa raviin. Annoin Mankille ohjaa ja kuiskasin sen korvaan muutaman kannustavan sanan. Ruuna höristi korviaan ja ponkaisi lisää vauhtia jalkoihinsa. Henni ja Cassu sekä Taiga ja Wear olivat vain hevosen mitan jäljessä meistä. Hidastelin Mankia ja siirsin sen lopulta ravin kautta käyntiin. Ruuna puuskutti ja taputtelin ruunaa.
-Olipa hyvä kisa. Vähän sie ja Manki menitte lujaa! sanoin Wear ja rapsutti poniaan. –No olitte te aika kovia vastuksia sanoin ja katsoin kuinka shettikset ja Josefiina sekä Hilla ravasivat meidät kinni. –Hitsi mitä vauhtia te menitte! puuskutti Nana. –Me ei meinattu edes pysyä perässä, sanoin Josefiina ja halasi kimoa issikkaansa. –Tuo oli kyllä lujinta vauhtia mitä olen eläissäni mennyt! naurahdin ja pysähdyimme naureskellen Seppeleen pihaan, jossa muutamat huolestuneet kasvot mietä odotti.
Anne oli Ellin kanssa huolestunut meistää kovasti, mutta onneksi meillä oli homma hanskassa!
-Vertti ja Manki 16 HM
|
|
|
Post by Veera on May 12, 2009 21:22:12 GMT 2
Ainakin yritin. Kuvassa talutan Mankia ja pikkuserkkuni Mikaela on selässä. Ruuna innostui pukittelemaan, mutta onneksi vältyttiin tippumisiltä. Tausta on... Viikon loma, Turkkiin -> -Veronica ja Manki 17 HM
|
|
|
Post by brenna on May 16, 2009 19:17:35 GMT 2
Maanantaivakkari tunnin maksu 4.5
Kurkkasin vain sivusilmällä listaa, vain varmistaakseni, että tulin Mankilla tunnille. Kyllä, nimeni komeili listassa viimeisenä ja perässä Manki, koukeroisin kirjaimin kirjoitettuna. Suuntasin varustehuoneen kautta Mankin karsinalle käsivarsillani ruunapojan varusteet. Tervehdin innokasta poniani ja laskin varusteet hetkeksi karsinan eteen. Pujahdin harjan kanssa kullankellertävän ponin viereen ja aloin sukia sen turkkia kiiltäväksi niin, että viimeisetkin irtokarvat pöllysivät karsinan pohjalle.
Pian seisoimme maneesissa siistissä rivissä halkaisijalla. Kiristin ruunan vyötä ja laskin jalustimet, sekä mittasin ne sopiviksi. Ponnisti tottuneesti ponini selkään ja annoin sille vapaat ohjat lähtiessämme kävelemään kohti uraa. Tuntimme pitäjä Veera esittäytyi ja käski meitä kerätä ohjat ja siirtyä kevyeeseen raviin: "Voisitte siirtyä kevyeeseenraviin ja ravata pääty ympyröitä. Tempovaihtoileitu saa tehdä ja melkein kaikkea mitä keksitte ravissa." Siirsin ruunan mahdollisimman pienillä avuilla raviin ja hain Mankia pyöreäksi, mutta uppiniskaisesti se vain puri kuolaimeen, kiihdytti ravia ja jännitti niskaansa. Onneksi pienoisen suostuttelun jälkeen ruuna kumminkin pyöristyi ja alkoi mielestäni kulkea suhteellisen nätisti. Ruunan liikutus oli viime aikoina tosiaan jäänyt vähemmälle ja se oli oppinut huonoille tavoilla, sekä lihonut! Taivutin ruunaa suurella pääty-ympyrällä ja leikittelin sisäohjalla saadakseni ruunan asettumaan kauniisti ja se onnistuikin!
Pian Veera käski kaikki käyntiin ja selitti, miten laukattaisiin. Kuuntelin puolella korvalla, kun keskityin hakemaan ruunaani peräänantoon. Valitettavasti kaikki saavuttamani rentous ruunassa katosi kuin tuhkatuuleen kun annoin merkin laukasta. Ruuna nosti ensin kiitoravin, siitä siirtyi pukin kautta laukkaan ja laukkasi häntäsoihtuna koko sivun ilman tarkempaa kontrollia ratsastajaansa. Huokaisin dramaattisesti siirtäessäni ruunan raviin ja keventäessä ulkojalan mukaan. Seuraavana me muut menimme odottamaan vuoroamme, että pääsisimme hyppäämään rataa, Iinan ja Aksun aloittaessa. Rauhoittelin steppaavaa ruunaani nurkassa ja sain pitää todella tiukkaa kuria, ettei kullanvärinen ratsuni olisi karannut hyppäämään. Kuumava käyvä ruuna ei meinannut millään malttaa odottaa omaa vuoroaan, mutta lopulta sen tultua, olin aivan yllättynyt ruunan siirtyessä sulavaan laukkaan ja nauttien vapaudesta, jonka koki päästessään ahtaasta nurkasta esteradalle: omaan elementtiinsä. Pitkin askelin, mutta lyhyenä ruuna saavutti ensimmäisen pystyn ja liisi siitä yli ilmavasti. Myötäsin hyppyyn tottuneesti ja katsoin jo okseria, jolle oli tiukempi kaarre. Ruuna vaihtoi laukan kaarteessa lentävästi ja kiihdytti kohti okseria hypäten sen yli keveästi, olivathan esteet pieniä. Puomit ruuna lensi keveällä askeleella, mutta vauhti töksähti erikoisesteelle, jota ruuna tuijotti silmät suurina. Onneksi pikainen raipan napautus sai ruunaan liikettä ja se ponnisti hieman tönkösti esteen yli ja vaihtoi laukan kaarteen suuntaan jatkaen pystylle, joka taas ylittyi kauniisti. Vauhti oli kiihtynyt ja ruuna laukkasi täysin rinnoin ohi seuraavasta esteestä, joten sain tulla sen uudestaan ja nyt ruuna kääntyi hypäten esteen suhteellisen nätisti. Viimeisellä okserilla ensimmäinen puomi tipahti, joka oli minun vikani, koska olin kannustanut ruunan liian kaukaa hyppyyn, enkä ollut antanut itse laskea askeliaan. Sain kummonkin kehut Veeralta ja hymyilin jatkaessani ravia uralle.
Rennot loppuravit olivat poikaa ja annoin ruunan venyä, ohjienkin liusuen puolipitkiksi ravissa. Muutaman kierroksen jälkeen siirsimme hevosemme käyntiin ja siinä kävellessämme, jutustelimme tunnista rattoisasti, monien halaillen ratsujensa kauloja!
Brennuska ja Mankiuska
36 hm
|
|
|
Post by Veera on May 22, 2009 11:37:08 GMT 2
22.5.2009 Pesupäivä rakas hoitoponini, pesupäivä!
Harjailin kermanväristä hoitoponiani pihalla ja viheltelin iloisesti. Manki oli sidottuna riimunnarulla talin nurkalle. Runa maisteli ruohotupsuja ja nautti harjauksestani. Poni ol pölyinen ja mahan alla oli vielä satunnaisia tupsuja talvikarvaa. Vaihdoin pölyharjan kumisukaan ja pyörittelin sitä Mankin mahan alla. Se luimisteli hieman, mutta huomatessaan, että sen olo keveni, kun se sai loputkin paksut talvikarvat pois se tyytyi vain katselemaan minua korvat hörössä ja heinät suussa. Hymyilin ja tervehdin ohi menevää Annea.
-Kiva, että otat kaiken irti näin kauniista päivästä. Tänään on hyvä päivä puunata ratsuja, nainen sanoi ja silmää iskien se lähti etenemään Palmikon tarhalle.
-Hmm... Vai puunata ratsuja, ajattelin ja rapsutin päätäni. Sitten keksin sen! Pesisin Mankin! Siinä oli ideaa, ruuna oli nimittäin todella pölyinen. Pyysin muutamaa nuorempaa tyttöä katsomaan mankin perään ja itse kiiruhdin talliin hakemaan pesusientä ja ämpärillistä vettä.
Kiittelin tyttöjä ja Manki katsoi minua kummissaan. -Hei älä näytä tolta. Mä pesen sut nyt, sanoin ja annoin Mankin haistella vedessä uitettua sientä. Ruuna silmät muljahtivat, kun sieni kosketti sitä märkänä.
-Tsoot tsoot, sanoin. -Ei tämä näin vakavaa voi olla.
Hinkkasin vedellä Mankin kaulaa ja ruuna alkoi pikkuhiljaa tottua, vaikka edelleen katselikin minua oudosti. Harmaa ja likainen vesi valui maahan ja pian jalkojeni alla oli pienehkö vesilätäkkö. Etenin jo sienen kanssa etujaloissa ja Manki vähän aristeli niitä.
-Ei mitään Manki, tänään on pesupäivä, sanoin ja puhuin rauhoittavasti ruunalle. Katsoin kädessäni olevaa kelloa ja pistin vauhtia hommaani.
Pian poni seisoi, kuin uitettu koira pihassa ja kipaisin hakemaan tallista hikiviilan ja loimen. Otin hikiviilalla enimmät vedet risteytysponin turkista pois ja laitoin sitten loimen sen päälle.
Talutin Mankin karsinaan ja heitin sille vähän heiniä.
Menin hillumaan joksikin aikaa yläkertaan, kunnes veisin Mankin tarhaan.
Puolentunnin päästä: Manki oli piehtaroinut karsinassa loimi päällä ja se repsotti villisti ponini päällä. Otin hoitsuni käytövälle ja riisuin siltä loimen ja kävin sen nopeasti läpi pölärillä.
-Voi, kun sie olet nyt puhdas, kun saatiin nuo purut vielä sinusta pois, sanoin ja suukotin ponia turvalle.
Talutin Mankin tarhaan ja lähdin itse kohti kotia.
-Vertsu ja Manki
18 HM Sori kökkö tarina.
|
|