Post by Aimie on Jul 19, 2009 13:57:24 GMT 2
Tervetuloa vauhdikkaalle maastoreissulle 8.8! Luvassa on siis melko vauhdikas reissu; ravailemme ja laukkaamme suht paljon. Tunnin ideana on, että kaikki kirjoittavat maksuksi runon, oman "pohja-runoni" perusteella.
Lähden johtamaan joukkoa Cassulla. Mukaan otan niin hoitajia kuin hengailijoitakin sekä yksityisten omistajia. Toiveita saa esittää, mutta toivo sellaista hevosta, jolla et ole pitkään aikaan mennyt, ja haluaisit mennä. Tässä (klik) maastolenkkimme reitti, ihan vain selkeyden vuoksi ja jos se jotakuta auttaa.
Osallistujat & ratsu [5/5]
- Seri & Eppu €
- Tiia & Sentti €
- Liisa & Jambo €
- Maiss & Humu €
- jonsuh & Pikku €
Pohjaruno
On aika reippaan maastoretken,
tallipihaan saapuu ratsukko jokainen.
Vaikka koulu lähellä siintää,
villi laukka murheet niittää!
Josefiina minut vaivihkaa selkään punttaa,
haluaisin pituuttani vähän muuttaa.
Liisa, Maiss ja jonsuh kepeästi selkään nousee,
Serillä ja Tiialla taas ongelmia ilmenee.
Lopulta kaikki tiukasti selässä napottaa,
jalustimet, satulavyö sopivina minua tapittaa.
Sanon: "Järjestyksemme on seuraavanlainen:
ensin Tiia Sentillään, sitten Eppu läsipäinen,
perään Jambo vähän kuriton, taakse Humu mahdoton,
perää pitää Pikku - se kaikista kiltein on!"
Cassu reippaasti askeltaa,
kohti seikkailua mahdammeko taivaltaa?
Hetken vielä käynnätään, kohta raviin päästään
tiellä kun kerran mennään.
Kuusi ratsukkoa tiellä ravaa,
Eppu ja Humu vain kaasua painaa...
Jambo muka oksaa säikähtää;
Pikun mielestä ei ole mitään hätää.
Kohta huudahdaan: "Käynnätään!",
juuri sopivasti, koska läheltä kuuluu outoa jyrinää...
"Ei kai se ole ukkonen?" Maiss parahtaa,
mutta samassa Cassu kavahtaa!
Hetken jono on sekaisin,
kunnes metsiköstä kaartaa esiin vaihtoehto viimeisin;
Artsi tiellä köröttelee vanhalla Ladallakaan,
eipä kukaan olisi arvannutkaan.
Hevoset rauhoittuvat ja Artsi ikkunan avaa;
"Menetkö Josefiinaa katsomaan?" Liisa virnistää.
Artsi sadattelee ja kansainvälisiä käsimerkkejä esittää.
Artsi taakse pian katoaa ja matka vihdoin jatkua saa.
jonsuh nauraa: "Tällaista ei ihan joka päivä tapahdukaan."
Risteyksen jälkeen eteen avautuu hiljainen tie,
tyttöjen ilmeet kirkastuu kun laukka eteenpäin vie.
Hevosetkin nauttii, jokunen täysin innostuu;
Jambon menosta ei pukkeja puutu!
Puoliverisillä vauhtia riittää,
Humu ja Pikku ei isommista kauas jää...
Liekkijärvi kaukana välkehtii,
kiitolaukka ratsukot väsytti.
Pitkän aikaa saadaan rauhallisesti kävellään,
kunnes edessä näkyy jotain kamalaa!
Tai no, ei ihan sentään:
"Kesantopelto! Siellä olisi laukkaaminen ihanaa!" Tiia huokaa.
Surullisesti vastaan: "Mutta ei tällä kertaa."
Jotkut vihaisesti mutisee,
kun hevosien jalat tiellä kopisee.
Taas vähän matkaa ravataan,
kunnes tieltä metsään poiketaan.
Pitkää ohjaa on annettava,
hevoset osaavat katsoa minne on astuttava.
Epulla ja Cassulla askelien kanssa on ongelmia;
Humu ja Sentti ei ole niistä edes tietoisia.
Kun metsä loppuu, riemunkiljahduksia ilmaan satelee,
edessä siintää laukkasuora, taas päästään päästelee'!
Heti kun Pikun kaviot suoran maan kohtaa,
ratsastajat hevoset kiitolaukkaan kannustaa.
"Nyt vähän intiianikiljuntaa!" Seri karjuu,
linnut puista ilmaan nousee kun tytöt niiden alla kiljuu.
Liian pian on suora lopussa,
mutta vielä voimme ravata sovussa.
Kun Seppeleen tielle astutaan,
ei kukaan sano sanaakaan.
Ilma on lämmin, lähes täydellinen;
kun ympärilleni katson huomaan sen.
Ei kuulu ääntäkään.
Voiko olla tämän täydellisempää...
Lähden johtamaan joukkoa Cassulla. Mukaan otan niin hoitajia kuin hengailijoitakin sekä yksityisten omistajia. Toiveita saa esittää, mutta toivo sellaista hevosta, jolla et ole pitkään aikaan mennyt, ja haluaisit mennä. Tässä (klik) maastolenkkimme reitti, ihan vain selkeyden vuoksi ja jos se jotakuta auttaa.
Osallistujat & ratsu [5/5]
- Seri & Eppu €
- Tiia & Sentti €
- Liisa & Jambo €
- Maiss & Humu €
- jonsuh & Pikku €
Pohjaruno
On aika reippaan maastoretken,
tallipihaan saapuu ratsukko jokainen.
Vaikka koulu lähellä siintää,
villi laukka murheet niittää!
Josefiina minut vaivihkaa selkään punttaa,
haluaisin pituuttani vähän muuttaa.
Liisa, Maiss ja jonsuh kepeästi selkään nousee,
Serillä ja Tiialla taas ongelmia ilmenee.
Lopulta kaikki tiukasti selässä napottaa,
jalustimet, satulavyö sopivina minua tapittaa.
Sanon: "Järjestyksemme on seuraavanlainen:
ensin Tiia Sentillään, sitten Eppu läsipäinen,
perään Jambo vähän kuriton, taakse Humu mahdoton,
perää pitää Pikku - se kaikista kiltein on!"
Cassu reippaasti askeltaa,
kohti seikkailua mahdammeko taivaltaa?
Hetken vielä käynnätään, kohta raviin päästään
tiellä kun kerran mennään.
Kuusi ratsukkoa tiellä ravaa,
Eppu ja Humu vain kaasua painaa...
Jambo muka oksaa säikähtää;
Pikun mielestä ei ole mitään hätää.
Kohta huudahdaan: "Käynnätään!",
juuri sopivasti, koska läheltä kuuluu outoa jyrinää...
"Ei kai se ole ukkonen?" Maiss parahtaa,
mutta samassa Cassu kavahtaa!
Hetken jono on sekaisin,
kunnes metsiköstä kaartaa esiin vaihtoehto viimeisin;
Artsi tiellä köröttelee vanhalla Ladallakaan,
eipä kukaan olisi arvannutkaan.
Hevoset rauhoittuvat ja Artsi ikkunan avaa;
"Menetkö Josefiinaa katsomaan?" Liisa virnistää.
Artsi sadattelee ja kansainvälisiä käsimerkkejä esittää.
Artsi taakse pian katoaa ja matka vihdoin jatkua saa.
jonsuh nauraa: "Tällaista ei ihan joka päivä tapahdukaan."
Risteyksen jälkeen eteen avautuu hiljainen tie,
tyttöjen ilmeet kirkastuu kun laukka eteenpäin vie.
Hevosetkin nauttii, jokunen täysin innostuu;
Jambon menosta ei pukkeja puutu!
Puoliverisillä vauhtia riittää,
Humu ja Pikku ei isommista kauas jää...
Liekkijärvi kaukana välkehtii,
kiitolaukka ratsukot väsytti.
Pitkän aikaa saadaan rauhallisesti kävellään,
kunnes edessä näkyy jotain kamalaa!
Tai no, ei ihan sentään:
"Kesantopelto! Siellä olisi laukkaaminen ihanaa!" Tiia huokaa.
Surullisesti vastaan: "Mutta ei tällä kertaa."
Jotkut vihaisesti mutisee,
kun hevosien jalat tiellä kopisee.
Taas vähän matkaa ravataan,
kunnes tieltä metsään poiketaan.
Pitkää ohjaa on annettava,
hevoset osaavat katsoa minne on astuttava.
Epulla ja Cassulla askelien kanssa on ongelmia;
Humu ja Sentti ei ole niistä edes tietoisia.
Kun metsä loppuu, riemunkiljahduksia ilmaan satelee,
edessä siintää laukkasuora, taas päästään päästelee'!
Heti kun Pikun kaviot suoran maan kohtaa,
ratsastajat hevoset kiitolaukkaan kannustaa.
"Nyt vähän intiianikiljuntaa!" Seri karjuu,
linnut puista ilmaan nousee kun tytöt niiden alla kiljuu.
Liian pian on suora lopussa,
mutta vielä voimme ravata sovussa.
Kun Seppeleen tielle astutaan,
ei kukaan sano sanaakaan.
Ilma on lämmin, lähes täydellinen;
kun ympärilleni katson huomaan sen.
Ei kuulu ääntäkään.
Voiko olla tämän täydellisempää...