Post by Liisa on Jun 11, 2009 12:58:45 GMT 2
TARINA:
Kentän hieman kosteaan pintaan painautui kavionjälkiä, kun ratsukot yksi toisensa jälkeen astelivat kentälle. Jokainen ratsastaja oli saanut toivomansa pollen, joten vain iloisia naamoja näkyi saapuvan kentälle. Tyttöjen suista kuului innostunutta ”toivottavasti mulla menee hyvin, ihanaa päästä hyppäämään” – puhetta. Asetuin istumaan kentän laidalle ja virnistin siinä kuin patsas, kunnes kaikki olivat saaneet jalkkarit sopivan pituisiksi ja vyöt kireälle.
”Kaikkihan sitten muistivat laittaa jalustimet paria reikää normaalia lyhyemmäksi?”
Sain vastaukseksi nyökkäyksiä.
”Oikea kierros uralle mars”, minä komensin kentän laidalta.
”Ohjat pitkinä, mutta huolehtikaa, että heti alkutunnista hepat on kunnolla hereillä, ettei tarvitse sitten radalla alkaa niitä herättelemään”, minä hymyilin ja kannoin keskikentälle kymmenen estetolppaa tallityttöjen avustuksella. Niistä syntyisi yhteensä viisi estettä, kun vielä saataisiin puomitkin paikoilleen. Tolpat jätettiin paikoilleen, kun rakensin ensin vain lyhyen puomiradan.
”Aloitetaan tällaisella puomiharjoituksella, että saatte vähän tuntumaa jalkoihinne”, minä ohjasin.
”Ja sitten korotetaan ne kunnon esteiksi.”
Ratsukot asettuivat kunnon välimatkojen päähän toisistaan ja nostivat kevyen ravin. Koko jono sai tulla puomien ylitse, niin, että jokaisen ratsukon välissä oli kuitenkin kunnolla tilaa, että ehdin vähän kommentoida ratsastajan istuntaa. Hevoset verryttelivät jalkojaan, jotkut niistä näyttivät aavistavan, että tänään päästään hyppäämään isompiakin esteitä.
”Roosa ja Essi, pohkeet kunnolla niiden heppojen kylkiin, vähän laahasivat jalkojaan puomeilla. Shinqua sen sijaan pidättää vähän Bladea, ja Sanni yrittää pitää kädet kyljissään, etteivät ne heilu. Henrietta, kun menet esteistuntaan ennen puomeja, yritä pysyä lähempänä satulaa.”
Koko konkkaronkka meni puomit vielä uudestaan, ja jokainen onnistui parantamaan asioissa, mitä olin heille maininnut. Humu ja Tiia alkoivat nostella jalkojaan kunnolla, Blade keskittyi paremmin puomeihin, Cassukin meni tasaisemmin ja Luykin toimi paremmin, kun ratsastaja oli kunnolla tasapainossa, lähellä satulaa.
”Okei. Jatkakaas ravia sitten uralla… Ja tytöt sieltä kentän laidalta tulee tänne pystyttämään rataa!”
Radan pystyttäminen sujui nopeasti, kiitos tallityttöjen avun. Rata alkoi ristikosta. Matka jatkui suoraan kohti pystyestettä, jonka jälkeen tuli melko jyrkkä käännös vasempaan. Sitten pystyeste, jonka jälkeen tehtiin silmukka vasen käsi sisäkätenä. Silmukan lopussa oli pystyeste, josta johti suora linja viimeiselle esteelle, okserille.
”Okei. Ottakaa käyntiin hetkeksi ja suunnitelkaa rataa vähän mielessänne. Toisen esteen jälkeen tulee melko jyrkkä käännös, mutta muuten rata on loivahko. Mennään se ensin ravilla, jotta saatte vähän tuntumaa rataan. Muistakaa pitää huoli hyvästä istunnasta ja suorista lähestymisistä!” minä muistutin tuntilaisille.
”Ja nyt sitten vaikka Essi ja Humu ensimmäisenä. Muut tekee käynnillä ympyrää sinne toiseen päähän kenttää, kun täällä menee ratsukko ravilla rataa!”
Essi ohjasi Humun radan alkuun ja nosti ravin. Hän teki pienen voltin ennen ensimmäistä estettä, jonka jälkeen hän suuntasi kohti ensimmäistä estettä. Ratsukko meni kevennettyä ravia, mutta Essi nousi kuitenkin esteistuntaan ajoissa ennen estettä, ja kevyeen istuntaan hypyssä.
”Istunta on hyvä. Pohkeita!” Minä komensin Essille. Tyttö nakkasi kantapäänsä kiinni Humun kylkiin, jolloin tamma hieman säpsähti ja ryntäsi kolmannelle esteelle. Seurauksena oli pudotus.
”Pelästytit sen! Pohkeet pehmeästi kiinni, älä potkaise kantapäällä. Noin, hyvä. Ja sitten vielä viimeinen este”, minä kommentoin Essille, kun tämä hyppäsi neljännen esteen. Viimeinenkin este sujui hyvin ja Humu pärskähti iloisena.
”Essi, pohkeet kunnolla kiinni, ja pidä se tamma hereillä. Shinqua ja Blade!”
Blade tanssahteli levottomana paikalle. Shinqua teki voltin ennen ensimmäistä estettä ja ratsasti sitten esteelle. Blade leiskautti sen ylitse valtavalla ilmavaralla ja yritti ryöstää laukkaan, kun Shinqua ohjasi sitä seuraavalle esteelle. Tyttö sai kuitenkin melko hyvin pidettyä tamman kurissa, ja toinen este ylittyi. Käännöksestä kolmannelle esteelle tuli kuitenkin liian loiva.
”Oikea pohje kiinni!” minä huusin kentän laidalta.
Vino lähestyminen sai Bladen epäröimään. Viime hetken pohkeet ratsastajaltaan saivat tamman ylittämään esteen hieman vaivalloisesti, mutta ravi oli rikkoutunut melkein käynniksi ja Shinqua joutui kiirehtimään, jos aikoi ylittää neljännenkin esteen. Tamma sai onneksi tahtinsa takaisin ja ratuskko suoritti kunnialla sekä neljännen että viidennen esteen.
”Ja nyt sitten kaikki muistaa, että heti kun hyppäätte tuon toisen esteen, ajattelette vasemmalle ja olette valmiita kääntämään sinne. Jos muistatte kääntymisen vasta laskeuduttuanne, tulee liian loiva rata ja mitä vinommin tulette estettä kohti, sitä hankalampi se on sekä hevoselle että ratsastajalle. Okei – nyt Sanni ja Cassu!”
Voltattuaan ratsukko lähti ensimmäiselle esteelle. Cassu hyppäsi sen hyvällä tekniikallaan. Toisen esteen jälkeen Sanni käänsi heti vasemmalle, ja tiestä tuli suora. Kolmannella esteellä Cassu kuitenkin selvästi epäröi, ja hypyssä sen ohjat kiristyivät äkkiä.
”Sanni! Kyynärpäät kylkeen – ota vaikka harjasta kiinni, jotta kätesi pysyvät paikallaan! Ne eivät saa nypätä Cassua suusta hypyssä, se voi aiheuttaa ties mitä. Harjasta kiinni vaan, teillä on jo hyvä alku!” minä kannustin ja ratsukko hyppäsi kuin hyppäsikin neljännen esteen yli hienolla loikalla. Reippaalla ravilla hevonen hyppäsi myös viimeisenkin esteen.
”Hyvä, hyvä. Kädet paikallaan vaan. Jos vähänkin kädet vispaavat, harjasta kiinni vaan. Se on hankala asia, mutta kyllä te sen opitte”, minä hymyilin ja kutsuin radalle Henrietan ja Luyn.
”Pohkeita sitten Luylle”, muistutin ennen kuin ratsukko lähti matkaan ravilla.
Henrietan ja Luyn kaarteet olivat hallittuja ja tiet suoria, vauhti oli myös tasainen. Kaikki viisi estettä ylitettiin ilman sen suurempia korjauksia, ja Henrietta loisti kuin Naantalin aurinko ottaessaan käyntiin viidennen esteen jälkeen.
”Hyvä, Henrietta. Jos olisit oikeasti radalla, vauhtia olisi kyllä saanut lisätä, vähän olit varovainen. Luy ei ollut laiska, ilmiselvästi se olisi kyllä mennyt lujempaakin, jos olisit pyytänyt. Se oli vähän sellaista laahausravia”, minä virnistin ja pyysin viimeisenä muttei vähäisimpänä Roosan ja Tiian radalle.
Ensimmäinen este kopahti Tiian etukavioihin.
”Pohkeita!”
Roosa painoi pohkeensa tiukemmin kirjavan tamman kylkiin ja Tiia lisäsi raviaan tuntuvasti. Ratsukko onnistui lähestymisissä ja toinen ja kolmaskin este jäivät komealla ilmavaralla ratsukon alle. Neljäs este kolahti jälleen Tiian etukavioihin.
”Vähän ohjat kireämmälle ja pohkeet kunnolla kiinni kylkiin!”
Viidennen esteen ylitys oli erinomainen leiskaus. Sekä ratsastajan istunta että kädet myös lähestyminen että hevosen vauhti olivat kaikin puolin kohdallaan. Hymyillen Roosa pidätti Tiiaa käyntiin ja käänsi tamman takaisin ympyrälle kävelemään.
”Oikein hyvä, Roosa! Nyt kaikki uralle käyntiin ja alatte miettiä sitä laukannostoa, sillä aikaa kun minä alan vähän miettiä näiden puomien nostoa. Otan niitä vähän ylöspäin, eivät teidän heppanne niihin mahastaan kiinni jää, vai jäävätkö?” minä naurahdin ja aloitin korottamalla hieman ensimmäisen esteen ristikkoa. Korotin kaikkia esteitä paitsi viidettä, jota hieman pidensin, olihan se okseri.
Hevoset astelivat uralla päät pystyssä ja korvat hörössä. Cassu ja Blade olivat jo huomanneet, että nyt hypättäisiin esteitä, ja kiihdyttivät hieman tahtiaan. Humu katseli epäröivänä, kun onnistuin kolauttamaan paria puomia nostaessani niitä, ja Essi sai hoputtaa tammaa eteenpäin. Tiia ja Luy jatkoivat reipasta käyntiään ja kääntelivät korviaan ratsastajien hivuttaessa sisäpohjetta hiljalleen eteenpäin.
”Kaikki valmiina? Okei, uraa pitkin lauk-ka!”
Cassu hyökkäsi loikalla eteenpäin, kun taas Luy pienen kiitoravipätkän jälkeen nosti tikittävän laukan.
”Raviin, raviin! Uusi nosto, valmistelkaa paremmin!”
Toisella kerralla ratsukot nostivat kaikki kutakuinkin kiitettävästi laukan ja saivat laukata siinä uraa pitkin hetken aikaa.
”Okei, hyvin nostettu, raviin. Sanni ja Cassu nyt vaikka siitä sitten ensimmäisenä tätä rataa suorittamaan. Muut ravilla sinne ympyrälle, ottakaa nyt vaikka oikea kierros, kun viimeksi ravasitte vasempaan kierrokseen. Laukatkaa ensin siellä ympyrällä tasan kaksi kierrosta, ja kun olette sen tehneet, ottakaa käyntiin, mutta pitäkää hevoset lämpiminä.”
”Muistathan, mitä sanoin viime kerralla? Kädet paikallaan, äläkä nyppää hypyssä suusta.”
Sanni nyökkäsi vähän hymyillen ja pyynnöstäni teki suuren täyskaarron ja nosti sen jälkeen vasemman laukan. Cassu höristi korviaan ensimmäisen esteen lähestyessä, tikkasi jaloillaan lisää vauhtia ja pomppasi valtavan loikan, korvat hörössä kohti seuraavaa estettä.
”Pidätä!”
Kaarros onnistui hyvin toisen esteen jälkeen, ja koko loppurata olikin sitten pelkkää katselua vaan. En nähnyt Sannin ja Cassun suorituksessa sen pahempia virheitä, kuin että kädet olisivat saaneet olla vielä hieman tasaisemmat. Mainitsin sen Sannille ja pyysin häntä ratsastamaan radan vielä toistamiseen. Se meni oikein hyvin, ja annoin ratsukon mennä ympyrälle.
”Ympyräläiset! Ravia kaksi kierrosta mars. Henrietta änd Luy sitten tänne.”
Henrietta ohjasi Luyn radan alkuun.
”Okei. Kantapäät alas ja esteistunnassa istut niin, että takapuoli on vaan vähän irti satulasta, mutta kun Luy ottaa viimeiset laukka-askelet ennen estettä, nouset reilusti kevyeen istuntaan ja nojaat eteenpäin antaen Luylle ohjaa. Voit vaikka napata harjasta kiinni!”
Henrietta nosti pyörivän laukan ja ohjasi ratsunsa ensimmäiselle esteelle. Hyppy onnistui.
”Hyvä hyvä!”
Luy lisäsi hieman laukkaa ja pomppasi myös toisen esteen ylitse innoissaan.
”Kantapäät alas!”
Ratsukko ylitti onnistuneesti myös kolmannen ja neljännen esteen. Viidennelle ratsukko saapui hieman hitaalla tempolla ja kavio kolahti esteeseen, mutta isku oli niin heikko, ettei puomi pudonnut kannattimiltaan. Henrietta ratsasti vielä muutaman voltin saadakseen Luyn takaisin käyntiin.
”Se oli kaikin puolin melko hyvä suoritus.”
Seuraavaksi suorittivat Essi ja Humu. He ratsastivat radan kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla pieni ongelma oli tempon hitaus. Humu kulki aina reippaassa laukassa toiselle esteelle saakka, mutta sen jälkeen laukka alkoi rikkoa ja tahti hidastua.
”Pidä pohkeet paikallaan ja Humun pää ylhäällä, äläkä pidätä sitä liiaksi. Vauhti on alussa ihan hyvä. Ehkä se tuntuu sinusta liian lujalta, mutta se oli juuri sopiva – ehkä vähän reippaampikin olisi vielä ollut kohdallaan”, minä opastin Essiä ja käskin ympyrällä ratsastavat käyntiin.
Shinquan ja Bladen suorituksesta ei vauhtia puuttunut. Lähestymiset onnistuivat kuitenkin melko hyvin. Ratsukko pudotti kaksi puomia ensimmäisellä suorituksellaan, ja se johtui ehkäpä hieman huolettomasta teiden suunnittelusta. Toinen kerta meni kuitenkin huomattavasti paremmin ja Shinqua sai kontrolloitua Bladen vauhtia hyvin istunnallaan.
Radan hyppäsivät vielä Roosa ja Tiia. Lähestyminen toiselle esteelle oli aivan liian loiva eikä ratsukko olisi selvinnyt siitä, joten pyysin Roosan ohjaamaan Tiian radan alkuun ja aloittamaan uudelleen niin, että käännös tapahtuisi tasaisesti, mutta kuitenkin tiukasti, eikä Roosa päästäisi Tiiaa venymään liikaa ulospäin. Toinen kerta sujuikin jo mukavasti. Istunnassa oli itse kullakin vielä petraamista.
”Nyt taidetaankin sitten lopettaa hyppely tältä tunnilta”, minä henkäisin.
”Oikea laukka uralle ja kevyeen istuntaan. Shinqua muistaa pitää Bladen aisoissa.”
Ratsukot lähtivät laukkaamaan uraa pitkin kevyessä istunnassa.
”Roosa, Essi ja Henrietta nousevat sitten kunnolla sieltä satulasta. Sanni on ok.”
Vielä pari kierrosta kevyttä ravia, ja ratsukot saivat ottaa käyntiin ja pidentää ohjat, samalla kun minä ja apulaistallitytöt korjasimme esteet pois kentältä.
”Okei, Roosa. Sun pitäisi pitää pohkeesi tiukemmin kyljissä kiinni ja nostaa Tiian pää ylös. Vauhti säröili vähän liiaksikin, mutta en toisaalta haluaisi antaa sinulle raippaakaan. Olemme jo tarpeeksi taitavia ratsastamaan ilman raippaa, eikö niin? Olisihan siitä taikasauvasta saattanut jotain apua olla. Tunti meni kuitenkin teiltä ihan ok. Vielä saisit harjoitella kevyttä istuntaa, mutta se meni jo hyvin”, minä kommentoin.
”Sanni ja Cassu, teidänkin tuntinne meni oikein mukavasti. Sanni vaan yrittää pitää istunnassa kyynärpäät kyljissään, ja antaa hypyssä tarpeeksi ohjaa Cassulle. Se on iso hevonen ja venyy pitkälle. Jos ohjat ovat liian kireällä, Cassun hyppy yksinkertaisesti keskeytyy sen ollessa ilmassa, ja silloin ainakaan alastulo ei suju toiveiden mukaan”, minä selvitin. ”Käsiharjoittelua siis.”
”Essikin olisi saanut Humun kanssa laittaa vähän vauhtia siihen tammaan. Kuulitko mitä sanoin Roosalle? Samalla tavalla aion sanoa sinullekin. Humulla oli tänään ehkä vähän laiska päivä ja kun oli näin lämminkin, mutta kyllä harjoittelu tekee sinusta mestarin.”
”Henrietta ja Luy. Luy oli reipas ja tasainen, mutta sinun teiden suunnittelussasi oli välillä pikkaisen korjattavaa. Kaarteet täytyy valmistella. Et voi sitten alkaa ajatella käännöstä, kun olet laskeutunut, sillä Luykin ottaa isoja askelia ja käännös ei saa tulla liian myöhään. Jo ennen estettä asetat Luyn. Istuntasi oli kuitenkin hyvä eikä käsissä ollut korjattavaa. Vauhti olisi saanut olla vahvempi, jos olisimme olleet kilpailuissa ja ottaneet aikaa, mutta onhan se hyvä edistyä rauhallisessa vauhdissa.”
”Ja sitten vielä Shinqua ja Blade. Blade oli reippaalla päällä. Muistathan, että kun pidätät, et jää vain nojailemaan taakse ja vetämään ohjista. Se yllyttää hevosesi yhä lujempaan vauhtiin. Pientä kutittelua kuolaimesta, pidätät, hellität, pidätät, hellität. Yrität rakentaa suorat tiet radalla. Muuten kaikki meni oikein hyvin!”
Istahdin aidan päälle ja henkäisin.
”Muistakaa kostuttaa sienellä kaikki hikiset paikat hepasta – ja antakaa niille omenanlohko palkaksi, kaikki tekivät kyllä hyvän työn tänään!”
******
Näin siis tänään. Modet siivoamaan + maksuja tulemaan! Maksut: ($ = maksanut)
Roosa $
Sanni $
Shinqua $
Henrietta
Essi $
Kentän hieman kosteaan pintaan painautui kavionjälkiä, kun ratsukot yksi toisensa jälkeen astelivat kentälle. Jokainen ratsastaja oli saanut toivomansa pollen, joten vain iloisia naamoja näkyi saapuvan kentälle. Tyttöjen suista kuului innostunutta ”toivottavasti mulla menee hyvin, ihanaa päästä hyppäämään” – puhetta. Asetuin istumaan kentän laidalle ja virnistin siinä kuin patsas, kunnes kaikki olivat saaneet jalkkarit sopivan pituisiksi ja vyöt kireälle.
”Kaikkihan sitten muistivat laittaa jalustimet paria reikää normaalia lyhyemmäksi?”
Sain vastaukseksi nyökkäyksiä.
”Oikea kierros uralle mars”, minä komensin kentän laidalta.
”Ohjat pitkinä, mutta huolehtikaa, että heti alkutunnista hepat on kunnolla hereillä, ettei tarvitse sitten radalla alkaa niitä herättelemään”, minä hymyilin ja kannoin keskikentälle kymmenen estetolppaa tallityttöjen avustuksella. Niistä syntyisi yhteensä viisi estettä, kun vielä saataisiin puomitkin paikoilleen. Tolpat jätettiin paikoilleen, kun rakensin ensin vain lyhyen puomiradan.
”Aloitetaan tällaisella puomiharjoituksella, että saatte vähän tuntumaa jalkoihinne”, minä ohjasin.
”Ja sitten korotetaan ne kunnon esteiksi.”
Ratsukot asettuivat kunnon välimatkojen päähän toisistaan ja nostivat kevyen ravin. Koko jono sai tulla puomien ylitse, niin, että jokaisen ratsukon välissä oli kuitenkin kunnolla tilaa, että ehdin vähän kommentoida ratsastajan istuntaa. Hevoset verryttelivät jalkojaan, jotkut niistä näyttivät aavistavan, että tänään päästään hyppäämään isompiakin esteitä.
”Roosa ja Essi, pohkeet kunnolla niiden heppojen kylkiin, vähän laahasivat jalkojaan puomeilla. Shinqua sen sijaan pidättää vähän Bladea, ja Sanni yrittää pitää kädet kyljissään, etteivät ne heilu. Henrietta, kun menet esteistuntaan ennen puomeja, yritä pysyä lähempänä satulaa.”
Koko konkkaronkka meni puomit vielä uudestaan, ja jokainen onnistui parantamaan asioissa, mitä olin heille maininnut. Humu ja Tiia alkoivat nostella jalkojaan kunnolla, Blade keskittyi paremmin puomeihin, Cassukin meni tasaisemmin ja Luykin toimi paremmin, kun ratsastaja oli kunnolla tasapainossa, lähellä satulaa.
”Okei. Jatkakaas ravia sitten uralla… Ja tytöt sieltä kentän laidalta tulee tänne pystyttämään rataa!”
Radan pystyttäminen sujui nopeasti, kiitos tallityttöjen avun. Rata alkoi ristikosta. Matka jatkui suoraan kohti pystyestettä, jonka jälkeen tuli melko jyrkkä käännös vasempaan. Sitten pystyeste, jonka jälkeen tehtiin silmukka vasen käsi sisäkätenä. Silmukan lopussa oli pystyeste, josta johti suora linja viimeiselle esteelle, okserille.
”Okei. Ottakaa käyntiin hetkeksi ja suunnitelkaa rataa vähän mielessänne. Toisen esteen jälkeen tulee melko jyrkkä käännös, mutta muuten rata on loivahko. Mennään se ensin ravilla, jotta saatte vähän tuntumaa rataan. Muistakaa pitää huoli hyvästä istunnasta ja suorista lähestymisistä!” minä muistutin tuntilaisille.
”Ja nyt sitten vaikka Essi ja Humu ensimmäisenä. Muut tekee käynnillä ympyrää sinne toiseen päähän kenttää, kun täällä menee ratsukko ravilla rataa!”
Essi ohjasi Humun radan alkuun ja nosti ravin. Hän teki pienen voltin ennen ensimmäistä estettä, jonka jälkeen hän suuntasi kohti ensimmäistä estettä. Ratsukko meni kevennettyä ravia, mutta Essi nousi kuitenkin esteistuntaan ajoissa ennen estettä, ja kevyeen istuntaan hypyssä.
”Istunta on hyvä. Pohkeita!” Minä komensin Essille. Tyttö nakkasi kantapäänsä kiinni Humun kylkiin, jolloin tamma hieman säpsähti ja ryntäsi kolmannelle esteelle. Seurauksena oli pudotus.
”Pelästytit sen! Pohkeet pehmeästi kiinni, älä potkaise kantapäällä. Noin, hyvä. Ja sitten vielä viimeinen este”, minä kommentoin Essille, kun tämä hyppäsi neljännen esteen. Viimeinenkin este sujui hyvin ja Humu pärskähti iloisena.
”Essi, pohkeet kunnolla kiinni, ja pidä se tamma hereillä. Shinqua ja Blade!”
Blade tanssahteli levottomana paikalle. Shinqua teki voltin ennen ensimmäistä estettä ja ratsasti sitten esteelle. Blade leiskautti sen ylitse valtavalla ilmavaralla ja yritti ryöstää laukkaan, kun Shinqua ohjasi sitä seuraavalle esteelle. Tyttö sai kuitenkin melko hyvin pidettyä tamman kurissa, ja toinen este ylittyi. Käännöksestä kolmannelle esteelle tuli kuitenkin liian loiva.
”Oikea pohje kiinni!” minä huusin kentän laidalta.
Vino lähestyminen sai Bladen epäröimään. Viime hetken pohkeet ratsastajaltaan saivat tamman ylittämään esteen hieman vaivalloisesti, mutta ravi oli rikkoutunut melkein käynniksi ja Shinqua joutui kiirehtimään, jos aikoi ylittää neljännenkin esteen. Tamma sai onneksi tahtinsa takaisin ja ratuskko suoritti kunnialla sekä neljännen että viidennen esteen.
”Ja nyt sitten kaikki muistaa, että heti kun hyppäätte tuon toisen esteen, ajattelette vasemmalle ja olette valmiita kääntämään sinne. Jos muistatte kääntymisen vasta laskeuduttuanne, tulee liian loiva rata ja mitä vinommin tulette estettä kohti, sitä hankalampi se on sekä hevoselle että ratsastajalle. Okei – nyt Sanni ja Cassu!”
Voltattuaan ratsukko lähti ensimmäiselle esteelle. Cassu hyppäsi sen hyvällä tekniikallaan. Toisen esteen jälkeen Sanni käänsi heti vasemmalle, ja tiestä tuli suora. Kolmannella esteellä Cassu kuitenkin selvästi epäröi, ja hypyssä sen ohjat kiristyivät äkkiä.
”Sanni! Kyynärpäät kylkeen – ota vaikka harjasta kiinni, jotta kätesi pysyvät paikallaan! Ne eivät saa nypätä Cassua suusta hypyssä, se voi aiheuttaa ties mitä. Harjasta kiinni vaan, teillä on jo hyvä alku!” minä kannustin ja ratsukko hyppäsi kuin hyppäsikin neljännen esteen yli hienolla loikalla. Reippaalla ravilla hevonen hyppäsi myös viimeisenkin esteen.
”Hyvä, hyvä. Kädet paikallaan vaan. Jos vähänkin kädet vispaavat, harjasta kiinni vaan. Se on hankala asia, mutta kyllä te sen opitte”, minä hymyilin ja kutsuin radalle Henrietan ja Luyn.
”Pohkeita sitten Luylle”, muistutin ennen kuin ratsukko lähti matkaan ravilla.
Henrietan ja Luyn kaarteet olivat hallittuja ja tiet suoria, vauhti oli myös tasainen. Kaikki viisi estettä ylitettiin ilman sen suurempia korjauksia, ja Henrietta loisti kuin Naantalin aurinko ottaessaan käyntiin viidennen esteen jälkeen.
”Hyvä, Henrietta. Jos olisit oikeasti radalla, vauhtia olisi kyllä saanut lisätä, vähän olit varovainen. Luy ei ollut laiska, ilmiselvästi se olisi kyllä mennyt lujempaakin, jos olisit pyytänyt. Se oli vähän sellaista laahausravia”, minä virnistin ja pyysin viimeisenä muttei vähäisimpänä Roosan ja Tiian radalle.
Ensimmäinen este kopahti Tiian etukavioihin.
”Pohkeita!”
Roosa painoi pohkeensa tiukemmin kirjavan tamman kylkiin ja Tiia lisäsi raviaan tuntuvasti. Ratsukko onnistui lähestymisissä ja toinen ja kolmaskin este jäivät komealla ilmavaralla ratsukon alle. Neljäs este kolahti jälleen Tiian etukavioihin.
”Vähän ohjat kireämmälle ja pohkeet kunnolla kiinni kylkiin!”
Viidennen esteen ylitys oli erinomainen leiskaus. Sekä ratsastajan istunta että kädet myös lähestyminen että hevosen vauhti olivat kaikin puolin kohdallaan. Hymyillen Roosa pidätti Tiiaa käyntiin ja käänsi tamman takaisin ympyrälle kävelemään.
”Oikein hyvä, Roosa! Nyt kaikki uralle käyntiin ja alatte miettiä sitä laukannostoa, sillä aikaa kun minä alan vähän miettiä näiden puomien nostoa. Otan niitä vähän ylöspäin, eivät teidän heppanne niihin mahastaan kiinni jää, vai jäävätkö?” minä naurahdin ja aloitin korottamalla hieman ensimmäisen esteen ristikkoa. Korotin kaikkia esteitä paitsi viidettä, jota hieman pidensin, olihan se okseri.
Hevoset astelivat uralla päät pystyssä ja korvat hörössä. Cassu ja Blade olivat jo huomanneet, että nyt hypättäisiin esteitä, ja kiihdyttivät hieman tahtiaan. Humu katseli epäröivänä, kun onnistuin kolauttamaan paria puomia nostaessani niitä, ja Essi sai hoputtaa tammaa eteenpäin. Tiia ja Luy jatkoivat reipasta käyntiään ja kääntelivät korviaan ratsastajien hivuttaessa sisäpohjetta hiljalleen eteenpäin.
”Kaikki valmiina? Okei, uraa pitkin lauk-ka!”
Cassu hyökkäsi loikalla eteenpäin, kun taas Luy pienen kiitoravipätkän jälkeen nosti tikittävän laukan.
”Raviin, raviin! Uusi nosto, valmistelkaa paremmin!”
Toisella kerralla ratsukot nostivat kaikki kutakuinkin kiitettävästi laukan ja saivat laukata siinä uraa pitkin hetken aikaa.
”Okei, hyvin nostettu, raviin. Sanni ja Cassu nyt vaikka siitä sitten ensimmäisenä tätä rataa suorittamaan. Muut ravilla sinne ympyrälle, ottakaa nyt vaikka oikea kierros, kun viimeksi ravasitte vasempaan kierrokseen. Laukatkaa ensin siellä ympyrällä tasan kaksi kierrosta, ja kun olette sen tehneet, ottakaa käyntiin, mutta pitäkää hevoset lämpiminä.”
”Muistathan, mitä sanoin viime kerralla? Kädet paikallaan, äläkä nyppää hypyssä suusta.”
Sanni nyökkäsi vähän hymyillen ja pyynnöstäni teki suuren täyskaarron ja nosti sen jälkeen vasemman laukan. Cassu höristi korviaan ensimmäisen esteen lähestyessä, tikkasi jaloillaan lisää vauhtia ja pomppasi valtavan loikan, korvat hörössä kohti seuraavaa estettä.
”Pidätä!”
Kaarros onnistui hyvin toisen esteen jälkeen, ja koko loppurata olikin sitten pelkkää katselua vaan. En nähnyt Sannin ja Cassun suorituksessa sen pahempia virheitä, kuin että kädet olisivat saaneet olla vielä hieman tasaisemmat. Mainitsin sen Sannille ja pyysin häntä ratsastamaan radan vielä toistamiseen. Se meni oikein hyvin, ja annoin ratsukon mennä ympyrälle.
”Ympyräläiset! Ravia kaksi kierrosta mars. Henrietta änd Luy sitten tänne.”
Henrietta ohjasi Luyn radan alkuun.
”Okei. Kantapäät alas ja esteistunnassa istut niin, että takapuoli on vaan vähän irti satulasta, mutta kun Luy ottaa viimeiset laukka-askelet ennen estettä, nouset reilusti kevyeen istuntaan ja nojaat eteenpäin antaen Luylle ohjaa. Voit vaikka napata harjasta kiinni!”
Henrietta nosti pyörivän laukan ja ohjasi ratsunsa ensimmäiselle esteelle. Hyppy onnistui.
”Hyvä hyvä!”
Luy lisäsi hieman laukkaa ja pomppasi myös toisen esteen ylitse innoissaan.
”Kantapäät alas!”
Ratsukko ylitti onnistuneesti myös kolmannen ja neljännen esteen. Viidennelle ratsukko saapui hieman hitaalla tempolla ja kavio kolahti esteeseen, mutta isku oli niin heikko, ettei puomi pudonnut kannattimiltaan. Henrietta ratsasti vielä muutaman voltin saadakseen Luyn takaisin käyntiin.
”Se oli kaikin puolin melko hyvä suoritus.”
Seuraavaksi suorittivat Essi ja Humu. He ratsastivat radan kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla pieni ongelma oli tempon hitaus. Humu kulki aina reippaassa laukassa toiselle esteelle saakka, mutta sen jälkeen laukka alkoi rikkoa ja tahti hidastua.
”Pidä pohkeet paikallaan ja Humun pää ylhäällä, äläkä pidätä sitä liiaksi. Vauhti on alussa ihan hyvä. Ehkä se tuntuu sinusta liian lujalta, mutta se oli juuri sopiva – ehkä vähän reippaampikin olisi vielä ollut kohdallaan”, minä opastin Essiä ja käskin ympyrällä ratsastavat käyntiin.
Shinquan ja Bladen suorituksesta ei vauhtia puuttunut. Lähestymiset onnistuivat kuitenkin melko hyvin. Ratsukko pudotti kaksi puomia ensimmäisellä suorituksellaan, ja se johtui ehkäpä hieman huolettomasta teiden suunnittelusta. Toinen kerta meni kuitenkin huomattavasti paremmin ja Shinqua sai kontrolloitua Bladen vauhtia hyvin istunnallaan.
Radan hyppäsivät vielä Roosa ja Tiia. Lähestyminen toiselle esteelle oli aivan liian loiva eikä ratsukko olisi selvinnyt siitä, joten pyysin Roosan ohjaamaan Tiian radan alkuun ja aloittamaan uudelleen niin, että käännös tapahtuisi tasaisesti, mutta kuitenkin tiukasti, eikä Roosa päästäisi Tiiaa venymään liikaa ulospäin. Toinen kerta sujuikin jo mukavasti. Istunnassa oli itse kullakin vielä petraamista.
”Nyt taidetaankin sitten lopettaa hyppely tältä tunnilta”, minä henkäisin.
”Oikea laukka uralle ja kevyeen istuntaan. Shinqua muistaa pitää Bladen aisoissa.”
Ratsukot lähtivät laukkaamaan uraa pitkin kevyessä istunnassa.
”Roosa, Essi ja Henrietta nousevat sitten kunnolla sieltä satulasta. Sanni on ok.”
Vielä pari kierrosta kevyttä ravia, ja ratsukot saivat ottaa käyntiin ja pidentää ohjat, samalla kun minä ja apulaistallitytöt korjasimme esteet pois kentältä.
”Okei, Roosa. Sun pitäisi pitää pohkeesi tiukemmin kyljissä kiinni ja nostaa Tiian pää ylös. Vauhti säröili vähän liiaksikin, mutta en toisaalta haluaisi antaa sinulle raippaakaan. Olemme jo tarpeeksi taitavia ratsastamaan ilman raippaa, eikö niin? Olisihan siitä taikasauvasta saattanut jotain apua olla. Tunti meni kuitenkin teiltä ihan ok. Vielä saisit harjoitella kevyttä istuntaa, mutta se meni jo hyvin”, minä kommentoin.
”Sanni ja Cassu, teidänkin tuntinne meni oikein mukavasti. Sanni vaan yrittää pitää istunnassa kyynärpäät kyljissään, ja antaa hypyssä tarpeeksi ohjaa Cassulle. Se on iso hevonen ja venyy pitkälle. Jos ohjat ovat liian kireällä, Cassun hyppy yksinkertaisesti keskeytyy sen ollessa ilmassa, ja silloin ainakaan alastulo ei suju toiveiden mukaan”, minä selvitin. ”Käsiharjoittelua siis.”
”Essikin olisi saanut Humun kanssa laittaa vähän vauhtia siihen tammaan. Kuulitko mitä sanoin Roosalle? Samalla tavalla aion sanoa sinullekin. Humulla oli tänään ehkä vähän laiska päivä ja kun oli näin lämminkin, mutta kyllä harjoittelu tekee sinusta mestarin.”
”Henrietta ja Luy. Luy oli reipas ja tasainen, mutta sinun teiden suunnittelussasi oli välillä pikkaisen korjattavaa. Kaarteet täytyy valmistella. Et voi sitten alkaa ajatella käännöstä, kun olet laskeutunut, sillä Luykin ottaa isoja askelia ja käännös ei saa tulla liian myöhään. Jo ennen estettä asetat Luyn. Istuntasi oli kuitenkin hyvä eikä käsissä ollut korjattavaa. Vauhti olisi saanut olla vahvempi, jos olisimme olleet kilpailuissa ja ottaneet aikaa, mutta onhan se hyvä edistyä rauhallisessa vauhdissa.”
”Ja sitten vielä Shinqua ja Blade. Blade oli reippaalla päällä. Muistathan, että kun pidätät, et jää vain nojailemaan taakse ja vetämään ohjista. Se yllyttää hevosesi yhä lujempaan vauhtiin. Pientä kutittelua kuolaimesta, pidätät, hellität, pidätät, hellität. Yrität rakentaa suorat tiet radalla. Muuten kaikki meni oikein hyvin!”
Istahdin aidan päälle ja henkäisin.
”Muistakaa kostuttaa sienellä kaikki hikiset paikat hepasta – ja antakaa niille omenanlohko palkaksi, kaikki tekivät kyllä hyvän työn tänään!”
******
Näin siis tänään. Modet siivoamaan + maksuja tulemaan! Maksut: ($ = maksanut)
Roosa $
Sanni $
Shinqua $
Henrietta
Essi $