|
Post by kukka on Dec 29, 2007 17:28:16 GMT 2
Päätin tehdä nyt Istelillekin tälläisen, niin hoituu kaikki jutut paremmin Istel saapuu Seppeleeseen 24.11 Lunta satoi ja auton lasinpyyhkijät menivät hurjaa vauhtia eteenpäin. Auto kaarsi Seppeleen pihalle sininen hevostraileri perässään. "Sieltä se nyt tulee" Kukka sanoi lähes yhtä jännittyneelle Annelle joka seisoi hänen vierellään. Auto pysähtyi hitaasti, kuski loikkasi alas penkiltä. "Tässä se sinun pyytämä kuljetus nyt sitten on" minulle hieman tuntematon kuski sanoi ja antoi minulle riimunnarun. Avasin traikun etuoven ja sisältä kurkista jokseenkin pienikokoinen, täysin valkoinen tummasilminen karvaponi. Se hörähti hiljaa ja sen katse lumosi minut täysin. "Tämä on aivan täydellinen poni minulle" sanoin hiljaa Istelile ja se koetti venyttää kaulaansa mahdollisimman pitkäksi ja katsella ympärilleen. Tallissa hirnui hevonen. Istel hirnahti sille kimakasti takaisin. "Kylläpä noin pienestäkin lähtee noin paljon ääntä" naurahdin ja Anne meni avaamaan trailerin takaoven. Kun ovi aukesi, Istel hätkähti pelokkaana, mutta tuli kuitenkin alas ihan nätisti. Istel katsoi jännittyneenä ympärilleen, hirnahti muutamille hevosille jotka olivat tarhoissaan. Muutkin hevoset varmaan arvasivat mitä tapahtui, koska nekin olivat porteilla katsomassa uutta tulokasta. Lähdin taluttamaan Isteliä ympyri isoa tallin pihaa, että sen jalat hieman vetristyisivät, kun ne olivat varmastikin ihan jäykät pitkän kuljetuksen jäljiltä. Talutin Isteliä jo jonkin aikaa. Oli ilta ja taivas alkoi hämärtää. Korjasin ponini loimea ja vein sen sisälle. Aikaisemmin olimme jo laittaneet Istelille oman nimikyltin ja turpeet karsinaan. Kun yrtin saada Isteliä tallin ovesta, se pysähtyi hetkeksi ja katsoi ihmeissään ympärilleen. "Tässä, Istel, on uusi kotisi, että tervetuloa vaan! Toivottavasti viihdyt." Puhuin rauhalliseen sävyyn Iselle. Sitten se uskaltautui kävellä omaan karsinaansa. Istel haisteli uuden ympäristön hajuja, katseli silmät selällään uusia hevosia ja ihmisiä. Muutama hoitaja tuli uteliaana katselemaan karsinan ovelle. Istel oli ystävällinen ja utelias kaikille. Varsinkin jos jollain olisi porkkana hänelle. Otin loimet pois Istelin päältä ja otin upouudesta harjalaatikosta esiin punaiset harjan ja harjasin pehmeällä harjalla Istelin karvat suoriksi. Sen harjaaminen oli muuten aika rasittavaa, koska se tungeksi koko ajan käytävälle. Välillä se hirnui uusille kavereilleen tai kuopi jalallaan turpeet pitkin seiniä. Kokonaisuudessaa Istel on oikein loistava ponipaketti. Siitä tulee varmasti vielä valjakkoajojen huippuponi, sen saa muut vielä nähdä! Laitoin Iselle vettä ämpäriin ja heiniä heinäverkkoonsa. Iseä juotetaan jonkin aikaa ämpäristä, näin on helpompi esim. huolehtia jouko se tarpeeksi yms. Kello näytti jo sen verran että minun pitäisi lähteä kotiin. En millään olisi halunnut lähteä. Sain juuri itselleni oman ponin ja mun oli jo ikävä sitä nyt, vaikken vasta ollutkaan omistanut sen kuin yli 3 tuntia. Laitoin Istelin kaikki tavarat omille paikoilleen. Istelin ihan kaikki varusteet ovat punaisia (paitsi nahkaiset ovat yleensä ruskeita). Sitä väriä vain rupesin heti keräämään kun päätin ostaa itselleni kisaponin.Minua tultiin jo hakemaan. Kävin vielä halaamassa poniani, hyvästelin kaikki muut ja lähdin sitten kotia kohti.
|
|
|
Post by Deli on Jan 3, 2008 11:23:29 GMT 2
Irtojuoksutusta Tänään tulin ekaa kertaa tallille. Etsin Istelin karsinan ja avasin oven. Kaunis kimo napitti minua karsinan perältä. Kävelin sen luo ja rapsuttelin sen otsaa. Hain sen harjat ja aloin puunata ponia. Se ei ollut kovin likainen joten hommassa ei kestänyt kauaa. Se oli ihmeen rauhallinen ikäisekseen. Putsasin vielä kaviot ja selvitin harjan ja hännän. Ajattelin irtojuoksuttaa maneesissa. Laitoin Istelille riimun päähän ja kiinnitin narun riimuun. Talutin Istelin maneesiin ja kevelytin sitä narussa hetken. Irrotin narun riimusta ja maiskautin mutta Istel ei liikkunut mihinkään. Otin kiinni sen riimusta ja juoksin sen vierellä hetken kun se ravasi. Päästin irti riimusta ja Istel pysähtyi kuin seinään. Naureskilin ponille ja tartuin taas riimuun. Sama toistui useita kertoja peräkkäin kunnes Istel sitten ymmärsi että sen pitää juosta yksin. Laskin irti riimusta ja poni ravasi kiltisti maneesia ympäri. Hetken kuluttua maiskautin ja komensin Istelin laukkaan. Se nosti kiltisti laukan ja kehuin sitä. Se laukkasi hetken rauhassa ja otti sitten lisää vauhtia. Lopulta se irrotteli ihan tosissaan. se heitteli villejä pukkeja ja otti pitkillä sivuilla spurtteja. Pyysin sitä hidastamaan raviin eikä se olisi millään tahtonut hidastaa mutta hidasti kuitenkin ja kehuin sitä siitä. Kutsuin sen luokseni ja laitoin viltin sen selkään. Napsautin narun kiinni riipuun ja lähdin taluttamaan Isteliä ympäri maneesia. Se käveli kiltisti vierelläni ja riiputti päätään niin alhaalla että turpa melkein osui maahan. Talutin Istelin talliin. Karsina oli jo putsattu joten sitä ei tarvinnut putsata. Hain pesuvehkeet ja pesi ruokakupin. Sanoin ponille heipat ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Deli on Jan 19, 2008 17:42:11 GMT 2
Pelkääkö Isteli pimeää
Kotona oli ollut kova kiirus. Kun vihdoin pääsin lähtemään tallille oli jo tosi pimeää. Hyppelin talliin päästyäni oleskeluhuoneeseen. Avasin oven ja viskaisin kenkäni nurkkaan. - Deli Moi! Kukka huudahti sohvan nurkasta. - Moi! Vastasin ja kiirehdin sohvalle Kukan ja Bellan viereen. - ootkos sä tehny Isen kanssa mitään vielä? Kysäisin Kukalta. - En oo, enkä taida jaksaakkaan että ole hyvä vaan saat liikuttaa sitä. Kukka vastasi. Hän näytti väsyneeltä - Ookei aattelin ohjasajaa. En kyllä tiiä mitä siitä tulee mutta kai sitä voi koittaa. Naurahdin ja Kukkakin Hymyili. - Meen nyt et ehin ennen ku ne saa ilta ruuat. Moi! Huikkasin ja harpoin portaat alas suoraan Isen karsinalle.
- Hei tyttö. Huikkasin ponille ovelta. Tamma tuli luokseni korvat hörössä höristen ja öristen varsamaisesti tullessaan. Se haisteli tuhisten taskujani ja annoin sille pienen porkkanan palan. Hain Isen harjat varustehuoneesta ja harjasin ponin vaalea karvan nopeasti läpi. Puin sille ajovaljaat reippaasti ja lähdin sitten taluttamaan Iseä maneesiin. Tamma pysähtyi tallin ovelle ja perääntyi pelokkaana takaisin sisälle. - Höh, mikäs sulla on? Kyin ponilta joka napitti minua korvat hörössä. Kun poni pitkän suostuttelun jälkeen tuli ulos se tanssahteli levottomasti ja katseli peloissaan ympärilleen. - koita ny rauhottuu. Nauroin ponille joka tuijotti minua ihmeissään.
Kun sitten pääsimme maneesiin Ise rauhoittui heti. Talutin iseä vierelläni ja laitoin samalla maahan kartioita joita pujottelisimme. Kun olin kävelyttänyt Iseä riimun narulla, viritin ohjakset kiinni suitsiin. Pujottelimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Isellä sujui tosi hyvin. Lopuksi kävelytin vielä vähän. Astuessamme taas ulos maneesista Isteli hermostui taas. Se hypähteli ja tanssahteli tiellä kuin mikäkin sätkynukke. Talliin päästyään se rauhoittui heti. Riisuin Isteliltä ajo kamat ja harjasin sin nopeasti. Halasin Tammaa ja taputin sitä kaulalle. vein varusteet varustehuoneeseen ja kiiruhdin ylös oleskeluhuoneeseen.
- Kukka arvaas mitä! Huudahdin viskaistessani kengät nurkkaan. - No? Kukka kysyi - Musta tuntuu että Ise pelkää pimeetä. Se oli ihan sairas ku talutin sitä maneesii se vää sätky ja hyppi ja rauhottu het ku pääs sisää. Nauroin ja Kukka nauroi myös. - Mut miks ei oikeesti vois pelätä. Kai niit selläsii heppoiki on. Bella Totesi - niimpä. kukka pähki. - Joo samaa mieltä. Mut mun pitää lähtee nyt mooi! Huikasin ja Kipaisin portaat alas talliin. Avasin Isen oven ja Halasin ponia. - tuun taas huomenna. heippa.
Deli&Ise
|
|
|
Post by deli on Feb 12, 2008 15:20:49 GMT 2
JuoksutustaKipitin tallille loskaista tietä pitkin. Kengät olivat sukkiin asti märät. Saapuessani tallipihalle näin kukan taluttavan Iseä kohti tallia. - Terve! Huikkasin kipittäessäni Kukan viereen. - Moi ja hyvä kun tulit mulla on kamala kiire kotiin. Kukka hymyili ja ojensi nopeasti Istelin riimun narun käteeni ja lähti juoksemaan pois tallilta. Jäin hölmistyneenä seisomaan pihalle. Isteli tuuppaisi minua turvallaan ja katseeni kääntyi sen suloisiin tummiin silmii. Kimo työnsi turpansa syliini ja silitin sen otsaa. - Mennäänkös talliin? Kysyin ponilta ja sain vastaukseksi reippaan hörähdyksen. Talutin ponin talliin ja sidoin sen kiinni karsinaan. Harjat lojuivat levällään laittialla kaatuneen harjalaatikon vieressä. Tartuin pehmeään harjaan ja aloin harjata. Isteli touhusi kokoajan karsinassa. Se vaihteli painoa jalalta toiselle ja tuuppi minua lempeästi. >jatkuu, veli haluuaa koneelle<
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Feb 21, 2008 21:27:48 GMT 2
Tulin tänään aikaisin tallille. Astuin sisälle, vedin syvään hevosten hajua ja suuntasin hetken päästä ilmoitustaululle, jossa oli tallin pohjapiirustus. Etsin siitä Istelin karsinan ja kävelin reippaasti karsinan oven eteen. Kurkkasin karsinaan ja näin mitä suloisimman ponitamman katsovan suoraan silmiini. Olin täysin myyty! Avasin karsinan oven ja ojensin käteni nuuhkittavaksi. Tunsin ilon väristyksen selässäni kun Istelin turpakarvat kutittivat kämmenselkääni. Istel oli hieman levoton kun tulin karsinaan, mutta siliteltyäni sitä hetken se näytti hyväksyvän minut. Istel oli melko pölyinen, ja harjasin sitä hellästi, kunnes sen kaunis maidonvalkoinen karva oli saanut takaisin alkuperäisen värityksensä. Jätin Istelin pureskelemaan heiniään kun menin vaihtamaan ratsastuskamppeet päälle ja asettamaan pari puomia kentälle. Ajattelin, ettemme tekisi mitään kovin raskasta tänään, joten nappasin kapsonin ja juoksutusliinan seinältä ja puin ne Istelin päälle. Kävelimme rauhallisesti tallikäytävää pitkin ulos. Luonto alkoi näyttää kevään merkkejä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja lumi suli ihan silmissä. Annoin Istelin päästellä pahimmat höyryt pois käynnissä ja hetken kuluttua naksautin kieltäni pyytääkseni sitä siirtymään raviin. Istelin ravi teki minuun vaikutuksen; se oli pehmeää ja rytmikästä, toisin kuin monilla näkemilläni hevosilla. Istel ravasi virheettömästi puomien yli kuin vanha konkari. Pidensin hieman väliä. Taaskin se meni melkein täydellisesti, pientä kopausta huolimatta, joten pidensin väliä vielä hiukkasen. Tällä kertaa Istel arvioi välin ehkä hieman liian pitkäksi, ja ylitti puomit hypäten niiden yli. Laitoin Istelin tekemään tehtävän uudelleen, vaikka olin oikeasti melko vaikuttunut sen hyppytaidoista. Istel venytti puomeilla kauniisti askeltaan ja annoin sen tulla keskelle luokseni taputeltavaksi ja hellittäväksi. Kävimme sen jälkeen vielä läpi laukannostoja ja muita perusasioita. Nekin menivät mallikkaasti. Jatkoimme kevyempää työskentelyä, kunnes aurinko alkoi jo hieman laskea. Silloin lopetimme ja palkitsin Istelin hienosta työstä. Kävelimme tallin seinustan ohi, kun äkkiä katolta tipahti lunta. Istel hyppäsi jättiloikalla sivuun ja sain hetken kuluttua jotenkuten sen rauhoittumaan. Puhuin sille rauhoittavasti ja silittelin sitä. Talutin sen tarhaan ja kävin hakemassa tallista toppaloimen sen ylle. Tarhassa olivat myös Frida ja Taiga. Siivosin Istelin karsinan, joka oli melko puhdas. Istahdin satulahuoneessa olevan arkun päälle ja aloin puhdistaa varusteita. Suunnilleen puolen tunnin päästä ne kiilsivät kuin uudet, mutta käsiin oli jäänyt satulasaippuan imelä haju. Käsipesun jälkeen aloin syödä eväitä. Eväinä oli kuumaa kaakaota ja voileipiä. Kävin hakemassa Istelin sisälle sen oltua n. 2 ja ½ tuntia ulkona. Tein läksyt karsinassa ja Istel jätti kauniin keltaisen läikän biologian kirjani väliin työntäessään päänsä sen väliin mutustellessaan heiniä. Illalla puin lämpimän talliloimen sen päälle ja annostelin sen kuppiin kuumaa apetta. Sitten pakkasin tavarat ja lähdin.
|
|
|
Post by kukka on Feb 27, 2008 11:03:16 GMT 2
-Vauvva joutuu reeniin- Tulin aikaisin aamusta hoitamaan omaa, ihanaa rakasta pouniani. Loikkelin talliin ja kipitin Istelin karsinalle. "Moikka Istel!" Sanoin ponille ja livahdin karsinan ovesta sisään. "Hiirrnn. höörrhöör" Istel vastasi iloisesti ja heilautti innostuneena päätään. "Tänään tehdään sitten ihan kunnon treeni, on kuule Istel tulossa monet kisat, vaikka olethan sä jo kisannutkin parissa. Mutta hiljaa hyvä tulee" Pölpötin ponille ja sen jälkeen hain sille iltakaurat ja vitamiinit. Kippasin ruoat ja Istel meni heti syömään, olipas sekin jo ahne pikkuponi. Koska nyt ei olisi hetkeen mitään kovinkaan laadukasta tekemistä, päätin mennä aittaan katsomaan ensimmäistä kertaa Celen varsaa. Hiipparoin aitalle ja viheltelin hieman ennenkuin avasin karsinan ylä-oven, näin ne eivät säikähtäisi. Cele oli jo ylhäällä rouskuttamassa heiniään ja nosti vain hieman päätänsä ja keskittyi taas heiniin. Karsinan oljissa makasi pieni mytty, joka olikin tietty varsa. "Moikka varsuliini" Tervehdin varsaa ja se nousi jo ketterästi jaloilleen. Katselin arvioivasti sen rakennetta. "Tämä varsa sopisi melkein yhtä paljo esteille kuin kouluunkin" höpisin puoliääneen ja varsa teki pari innokasta jättiloikkaa ja meni sitten äitinsä nisälle katsoen minua uteliiasti, muttei kuitenkaan tullut luokse. "Perus varsa" murahdin ja suljin pilttuun oven ja palasin taas Istelin luo. Poni oli jo syönyt, joten pistin sille sadeloimen selkään. Ulkona oli kuraista ja luntakin oli aika vähän. Eilen oli satanut. "Taitaa tulla jo kesä?" Kysyin Iseltä, vaikka tiesin etten saisikaan vastausta. Vein ponin tarhaan ja päästin vapaaksi. Istel jouksi kovaa kyytiä ensiksi tarhaa ympäri, ja etsi sitten itselleen sopivan piehtaroimis paikan. Palasin takaisin talliin ja hain sitten heiniä varastosta ja nakkasin ne Istelille tarhaan. Poni lopetti heti piehtaroinnin ja rupesi innokkaasti einestämään heiniä. Palasin vähin äänin talliin ja siivosin Istelin karsinan tottunein käsin. Ruoka ja juomakuppi olivatkin ihan puhtaat. Jatkoa tulee myöhemmin...
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Mar 2, 2008 21:10:57 GMT 2
Juoksin tänään läpi tihkusateen tallille. Puhisin ja ähkyin, koska oli ollut todella inhottava päivä, hirveästi läksyä ja tutkielmaa ja koetta ja vaikka mitä samana päivänä! Kaiken kukkuraksi meillä oli ollut taikkarissa eli taitoluistelussa ylimääräiset venyttelyt ja vanuttelut, juuri kun jalkalihakseni olivat pahimmassa mallissaan ja aivan maitohapoilla Suunnistin suoraan karsinaan ja Istelin luo. Se nautti juuri ylimääräistä leseannosta ja mutusteli sitä tyytyväisenä. Halasin sitä ja se tuntui aivan kuin sanovan: "Ai sinäkö siinä taas?" Naurahdin ja annoin toisen halin. Istelin loimi roikkui karsinan edessä täysin märkänä ja kuraisena, neiti oli poikkeuksellisesti piehtaroinut, ja vielä loimi päällä! Se oli ihan hirveän likainen Puunasin sen karvaa oikein kunnolla, vein loimen kuivumaan ja ripustin sen telineeseen. Harjasin Istelin pikaisesti vielä ja painoin kypärän päähäni. Tänään aioin ajaa sitä maasta käsin ajovaljaiden avulla. Säädin hihnat sopivan kokoisiksi kieli hampaiden välissä ja viimein sain ne laitettua. Talutin Istelin tallipihan läpi harmaan sadeverhon. Aukaisin maneesin oven, se avautui kirskuen, ja Istel hätkähti hieman ääntä. Laitoin valot päälle ja suljin oven. Kävelimme uralla rauhallisesti ja laitoin Istelin nopeuttamaan ja hidastamaan käynnin tempoa, kunnes se alkoi pärskähdellä osoittaakseen olevansa lämmennyt tarpeeksi. Teimme saman ravissa, sujui oikein hyvin Laukkaa emme kokeilleet, mutta tulisimme kokeilemaan sitä kyllä hieman myöhemmin Sitten irrotin toisen ohajan ja kiinnitin sen kuolaimiin. Juoksuttelin sitä siinä ihan rauhassa, parin puominkin yli. Poistuimme maneesista reilun tunnin päästä ja päästin Istelin taas tarhaan harjoituksen ja harjauksen jälkeen. Seuraavaksi oli vuorossa eväiden syönti ja varusteiden huolto satulahuoneessa. Vilkaisin kelloa ja meinasin hypätä kattoon säikähdyksestä: kello oli jo 7! Loin lannat pois karsinasta, kävin kipin kapin hakemassa Istelin tarhasta,harjasin jälleen, ja annoin sille sylillisen heinää. Silittelin sitä ja syötin pari hevosnamua ennen kuin pakkasin tavarat ja lähdin juosten kotiin päin haikein mielin.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Mar 12, 2008 19:00:42 GMT 2
Kävelin tänään Istelin karsinan eteen ja kiinnitin sen huomion huikkaamalla iloisesti: "Heippa Istel!" Ise hörähti heti ja kääntyi katsomaan minua korvat hörössä. Avasin karsinan oven ja kutittelin Iseä rapsuttamalla sitä leuan alta. Ise puhalteli lämmintä ilmaa kasvoihini ja jäi nojaamaan minuun pää olkapäälläni. Ise sulki silmänsä ja nautimme rauhallisesta hetkestämme yhdessä. Istel vaikutti siltä että sillä olisi ollut ihan piikkiriikkisen ikävä minua ja olin siitä tosi onnellinen. Harjailin siinä ihan rauhassa Isteliä kun toiset hoitajat tulivat myös tallille oltuaan pidemmän päivän koulussa kuin minä. Hymähdin. Joskus on ihan mukavaa olla "vasta" kuudesluokkalainen Vastasin ujosti toisten tervehdykseen, olinhan melko uusi vielä. Haaveilin pitkästä maastoretkestä Istelin kanssa, ja harjasin Isen kauniin hopeaan vivahtavan valkoisen karvapeitten putipuhtaaksi. Sen jälkeen koitin opettaa Iselle jonkinlaisia "temppuja" porkkananpaloilla. Ise oli fiksu tyttö ja oppi melko nopesti mihin olin piilottanut porkkanan sen karsinassa. Sitten leikimme vielä pari leikkiä, kunnes olin ihan poikki. Jätin Istelin karsinaansa, ja se katsoi haikeasti perääni kun kävelin tallipihan poikki aittaan katsomaan Seppeleen vaavia eli Caramonde Cactuaria. Juuri kun olin pääsemässä karsinan ovelle,liukastuin ja kellahdin kumoon oikein komeasti lentäen. Voivottelin siinä pienen hetken, kun äkkiä Cele tuli kummastelemaan äänen aiheuttajaa ja pisti päänsä karsinan oven yli siinä missä varsakin. Voi että Casse oli söpö! Ojentauduin hitaasti etten säikäyttäisi niitä ja kävelin rauhallisesti niiden luo. Ojensin käteni ja sain kuin sainkin kosketettua pikku varsan silkinpehmeää turpaa, ennen kuin se sukelsi maminsa taakse piiloon. Cele heilautteli korviaan huolestuneena ja päätin olla häiritsemättä varsan ja emän rauhaa enempää. Palasin talliin Isen luo joka näytti olevan perin ilahtunut paluustani.Vietin Isen kanssa hauskan ja opettavaisen tunnin kentällä opettaessani sitä kävelemään nätisti vierellä eikä poukkoilemaan sinne tänne :)Vein Isen tarhaan Blondin ja Kamun kanssa, siellä ne rauhassa kyhnyttivät toisiaan toppaloimet päällä koska oli vähäntään 15 astetta pakkasta vaikka jo laskeva aurinko paistoi täydeltä terältä. Blondi ja Ise vastasivat kimeällä tammahirnunnallaan Leevin oritarhasta kuuluvaan kiihkeään kutsuun. Hymyilin ja siitä tulikin mieleeni, että aikookohan Kukka teettää myös Iselle varsan myöhemmässä vaiheessa ja päätin kysyä sitä. Kannoin heinät suoraan tarhaan ja siellä ne kaverukset mutustelivat heinää vieläkin kun loin haikean katseen taakseni kun lähdin liukastelemaan kotia kohti.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Mar 19, 2008 10:10:41 GMT 2
Kävelin huuruisen pakkaspäivän aamuna tallille. Minulla oli vieläkin vähän ylilämpöä. Olin ollut todella kovassa kuumeessa, enkä ollut päässyt sen takia tallille. Värisin vielä vähäsen horkassa, mutta olin kyllä parantumassa kovaa vauhtia. Pakkanen tunki toppatakin alle, kietaisin takkiani tiiviimmin ylleni, painoin pipon korvilleni ja lähdin harppomaan päästäkseni nopeasti tallin lämpöön. Kuten olin odottanut, sisällä tallissa oli ihanan miellyttävän lämmintä ja mukavaa. Hepat kolistelivat karsinoidensa ovia odottaessaan ruokaa, tietämättä ulkona vallitsevasta jääkaudesta hölkäsen pöläystä.Kävelin Isen karsinan eteen. Siellä se nautiskeli maatessaan karsinan puruissa janäki varmaan unia kaikenlaisita herkuista mitä sen hoitaja tuo aina ilmestyessään tallille Halusin auttaa aamuruokinnasa, ja kävin ilmoittamasa siitä toimistoon. Anne yllättyi aikaisesta tulostani tallille, ja oli melko hämmästynyt. Esitettyäni asiani hän suostui, ja sanoi, että voisin ruokkia Blondin,Sipen,Istelin,Fridan,Palmikon,Marin, ja Bladen eli kaikki vasemmanpuoleisen (toimistosta tullessa) käytävän hevoset, ja että rehulistaukset löytyisivät rehuvaraston seinältä. Kiitin ja poistuin toimistosta. Aloin ruokkimaan heppoja, kun Jaakko tuli tallille ja alkoi jakelemaan toisen käytävän hevosille. Kysyin, saisinko jakaa aitassa oleville hepoille ja hän antoi luvan. Siinä rauhassa kävelin aitan luokse ja annoin muhkean sylillisen heinää Amille ja hieman lämmintä apetta Celelle. Casse piiloutui heti emänsä taakse pieni hännäntöpö silti viuhuen.Tulisi ikävä Cassea, kun ja jos, se myytäisiin. Onneksi oli tulossa myös muita varsoja,mutta Casse oli kyllä todella söpö! Palatuani talliin aloin luoda lantaa karsinoista Jaakon kanssa. Kun homma oli tehty, Hellin ja harjalin Iseä oikein kunnolla. Jaakko jo varoitti(ja puhui ensimmäisen kerran minulle!XD)että hemmottelin ponin ihan piloille.Sitten oli jo aika lähteä, Kukka saisi valmentaa ponia tänään, koska lähtisimme rippijuhliin hetikoulun jälkeen. Sanoin haikeat hyvästit ponille ja lähdin.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Mar 20, 2008 16:12:27 GMT 2
Kävelin karsinan oven eteen ja hinasin sen auki. Istel tuli tervehtimään minua syvällä hörinällä ja pörrötin sen otsatukkaa. Puunailin Iseä ja kutittelin sitä heinänkorrella turpaan. Ise korskahti ja heitti päätään taakse leikkien säikähtänyttä. "Et kai sää nyt omaa ruokaas pelkää? " sanoin. Taputin ponia ja harpoin satulahuoneeseen. Nappasin satulan,riimun ja marhamintan ja painelin takaisin karsinaan. Näin Adan taluttavan Siiriä tallipihan poikki ja huikkasin hänelle. Juuri kun hän pysähtyi ja heilautti toista kättään meille, Siiri kyllästyi, nykäisi riimunnarua ja lähti painelemaan ties minne. Ada juoksi sen perään kiukusta kihisten, ja saikin kuin saikin sen kiinni liukkaalla tallipihalla. Harmi vain, että Siirillä oli hokit mutta Adalla ei, ja hän lensi kauniin kiepin ilmassa Siirin tehtyä äkkijarrutus. Että niinkin pienessä ponissa voi olla niin paljon puhtia! Onneksi Adaa ei sattunut, kiukutti vain. Hymyillen menin takaisin karsinaan ja puin riimun Isen päälle. Jouduimme menemään takaovesta, kun pääovi oli jäätynyt paikoilleen. Astuimme auringon paisteeseen ja silloin sain idean lähteä maastoilemaan. Voisin ehkä ratsastaa jollain hepalla ja ottaa Istelin käsihevoseksi. Kyselin kaikilta, mutta kenenkään hevonen ei ollut vapaana eikä heistä yksikään ehtinyt tulla mukaan. Masenuin. Oli niin kaunis ilmakin. No, ei tarvinnut, menisimme sitten kahdestaan. Lähdin taluttamaan Iseä metsää kohti. Nautimme metsän tuoksusta ja neulasmaton rapsahtelusta jalkojemme alla. Lumi oli jo alkanut sulaa. Aurinko siivelöityi metsän puiden oksien läpi ja oli hirmukaunista. Kopistelimme yli kallioiden ja pysähdyimme kuuntelemaan puron kevyttä solinaa. Istel ravisteli itseään puista tippuvista tipoista jotka kastelivat sen turkin. Pari oravaa vilahteli puissa yläpuolellamme. Joka puolelta kuului rapsahduksia kun luonto heräsi uuteen kevääseen ja jossain lauloi peippo. Tulimme pian järven rantaan ja annoin Isen kastaa turpakarvansa ja kavionsa jääkylmään veteen.Se pärskähteli suloisesti ja alkoi nyhtää ruohoa vähän matkan päässä. Uskaltauduin päästämään sen irti riimunnarusta, en uskonut että se mihinkään lähtisi, eikä lähtenytkään. Jäät olivat jo kauan aikaa sitten sulaneet, vaikka oli vasta huhtikuu. Istuin peilikirkaan järven hiomille kiville ja katsoin suoraan vastarannalle. Siellä liikkui jokin. Joutsenia, ajattelin helpottuneena kuullessani trumpettimaisen äänen. Joutsenet leyhyyttelivät siipiään ja keikistelivät kaulojaan. Poni katsoi niitä vähän hämmentyneenä, mutta jatkoi pian ruohostamista. Oli aika lähteä,laitoin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdimme köpöttelemään kotia kohti. Melko vastahakoisesti Ise keskeytti gourmee-ateriansa, ja otin sen lepyttämiseksi vähän mukaankin jota tarjoilin pitkin kotimatkaa.Kun tulimme tallipihaan, olivat kaikki jo lähteneet. Paijasin ponia ja suukottelin sitä, ja Ise selvästi nautti huomiosta turpa tötteröllä.Varustin Isen kylmään yöhön toppaloimella, mutta eihän se olisi sitä periaatteessa olisi tarvinnut jääkarhun turkkinsa takia. No, ei ainakaan karva tulisi likaiseksi. Jaakooli juuri tulossa viemään hevoset ulos ja vein istelin siinä samassa hässäkässä. Poni pinkaisi, pukitteli riehakkaasti ja asettui viimein syömään heinää Taigan,Mankin ja Humun kanssa. Syötyään tarpeeksi se steppasi, pyörähteli ja hirnui oritarhaan päin. Sieltä vastasivat vähintään yhtä innokkaasti Bert ja Leevi. Hymyilin niille ja lähdin hölkkäämään kotia kohti. Olin myöhässä
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Mar 20, 2008 18:02:41 GMT 2
Kun aamulla tulin tallille, pälyilin ponitarhaan, koska Anne oli sanonut, että ponit olisi hieman pitempään ulkona, n. klo 8 asti. Kello oli nyt kuusi, ja ihmettelin miksei hepat olleet vieläkin siellä. Tarhan portti oli aposellaan auki eikä ketään näkynyt lähettyvillä. No, ehkä niille oli tulut kylmä.
Astelin talliin ja olin pudottaa silmät päästäni nähdessäni, että niitten karsinatkin oli tyhjät. Silloin aloin vapisemaan ja säikähdin kamalasti. Kävin kysymässä toimistosta ja siellä oltiin yhtä ymmyrkäisiä kuin minä. Menin heti tutkimaan tarhan ja näin kavionjälkien johtavan metsään. Laumassa oli selvästi ollut kränää kuka oli ollut johtaja, sen pystyi kavionjäljistä päättelemään, ja pienen hetken minun teki mieli hymyillä, mutta sitten muistin että ponit samoilevat keskellä metsää täysin päättöminä ja terästäydyin. Kaikki muut hevoset olivat kyllä visusti tarhoissaan, mutta juuri tuo kyseenomainen oli tyhjä.
Nappasin monta riimunnarua ja syöksyin metsään kuullen parin hoitajan seuraavan minua vähän matkan päästä. Juoksin niin kauan että ihan kylkeen pisti, ja pysähdyin huutelemaan heppoja. Ei vastausta. Suunnistin umpisokkona ryteikköön ja painelin ohi järven, jonka rannalla olimme istuneet. Mutta kaikki tuntuivat jotenkin uhkaavalta, kun tiesin, että poneille oli voinut sattua vaikka mitä, esim. jäädä kiinni johonkin tai painia suolle. Karhutkin olivat heräämässä talvinokosilta eikä niille tekisi yhtään pahaa nauttia niukan talven jälkeen kunnon ponipaistia. Näitten ajatusten kanssa painelin syvemmälle metsään.
Noin tunnin kuluttua en ollut nähnyt vielä poneista mitään merkkejä ja istahdin kivelle. Olin myös hukannut Magnetin, Brendan ja Wearin matkalla metsän siimekseen. sitten alkoi harmittaa: kai nyt sellainen ponikaravaani nyt jonkinlaisia jälkiä jättäisi rymistellessään metsän läpi kuin biisonit!!! Ja sitten nousi mieleeni...ehkä... Nousin ja tutkin maata. Sillä kohdalla ei ollut kavionjälkiä, mutta pian löysin kuusen alta höyryävän lantakasan. Ei siinä sinänsä mitään kiinnostavaa ollut, mutta nyt tiesin, että kurssi oli oikea ja että ponit olivat olleet siinä jokunen hetki sitten. Lähdin seuraamaan jälkiä lumessa.
Hetken huhuiltuani kuulin rapistelua; Wear pyyhälsi pusikosta polvet ihan märkänä muttei yhtään ponia käsissään."Saitko yhtään?" hän kysyi. Pudistin päätäni, vaikka asia oli ilmeisen selvä. Minulla ei ollut ponia talutettavana. Lähdimme etsimään yhtä matkaa ja puhuimme samalla niitä näitä vaikka molempien päässä nakersi epätietoisuus ponien kohtalosta.
Viimein näimme ponit laiduntamassa suurella pellolla. Näimme myös Magnetin kiinniottamassa poneja ja Brendan vähän kauempana väijymässä.Taiga oli jo käsihevosena Magnetilla ja se katseli ihmeissään kavereidensa riehuntaa. Ja riehuntaa se todella oli; Magnet koitti saada poukkoilevaa Mankia kiinni ja Ise seurasi urhoolisesti sitä. Viimein Magnet sai Isen riimusta kiinni. Ise oli selvästi hätääntynyt ja juoksin rauhoittelemaan Iseä. Se rauhoittui nähtyään minut ja silittelin sitä Mankin pitäessä oikeaa showta sen ympärillä. Mankin palvovan idolin jäätyä kiinni Mankikin ryhdistäytyi ja marssi Magnetin luokse uhrautuvaisen näköisenä kuin viestien: "Ottakaa minut mutta päästäkää hänet" kuten urhooliset satuprinssit aina sanovat. Nauroimme makeasti Mankin törttöilylle sekä kenties pelkästä helpotuksesta.
Soitimme tallille ja pyysimme että joku tulisi hakemaan meidät. Pian näimmekin kun Jaakko porhalsi kuljetuskoppi perässään pahasti metsittynyttä tietä pitkin. Lastasimme ponit ja hyppäsimme takapenkille.Kotvan kuluttua seisoimmekin tallipihalla. Halusimme hoitaa hevoset Jaakon vastalauseista ja "teidän olisi parasta mennä kotiin lepäämään juostuanne pitkin maita ja mantuja ponien perässä"-lauseista huolimatta. Tarkastimme hevoset; ne olivat selvinneet reissustaan ehjin nahoin lukuunottamatta paria minimaalisen pientä naarmua, ja niillä oli ollut selvästi hauskaa. Vilkaisin kelloa. Se oli yhdeksän, ja koulusta oli varmaan jo soitettu kotiin, miksen ollut koulussa. Selittäisin kyllä, olin varma että he ymmärtäisivät. Viimein erosimme tallin pihalla poneistamme ja lähdimme, kukin omaan suuntaamme, tallustelemaan kotia kohti.
~Irene,Wear,Magnet ja Brenda~
|
|
|
Post by kukka on Mar 24, 2008 7:34:16 GMT 2
Istel ei ole saamassa varsaa, koska se on todellakin liian nuori siihen, ja meillä alkaa pian ihan kunnon kisakausi. Istelin ratsukoulutus on siis jo periaatteessa koko ajan käynnissä. Eli, voit jo kirjoittaa tarinaasi, että esimerkiksi ratsastit Istelillä käyntiä minä tulutan/kävelen vieressä, riippuen Isen mielen tilasta Minäkin rupean kirjoittelemaan Istelistä tarinoita, otan itseäni niskasti kiinni... Voit sitten sieltä lueskella missä mennään Muuten, tosi hyvin olet hoitanut!
|
|
|
Post by kukka on Mar 25, 2008 20:23:37 GMT 2
:oHUOMIO Istelin hoitaja, ja muut ^^!! Istelillä ruvetaan kesänaikana kisaamaan pieniä (40cm) esteitä, se koulutetaan Helpthingy C:hen ja Valjakkoa se rupeaa kesällä menemään noviisiluokkia, ei kuitenkaan yhdistettyä vain koulu ja tarkkuus osuutta Eli, noi tavoitteet kesään mennessä viimeistään täyttyy, eli noihin asioihin alustavaa opetusta vaaditaan hoitajalta, Eli nyt tämä tarkoittaa tällä hetkellä ratsastus työskentelyä käynnissä ja ravissa, erilaiset radan tiet ja siirtymiset ovat tärkeitä. Kärryilläkin voi päästää menemään jos siltä tuntuu Mutta hiljaa hyvä tulee. Irtohypytystä, juoksutusta... Ylipäätään kaikkea tavallista ja vapaapäivät on nuorelle hepalle tarpeen, jotta ei ihan kokonaan kyllästy työntekoon. Joten hoitaja muistaa nuo asiat, ja hoitotarinansa loppuun voi kirjoittaa että 'luin noi jutut' niin tiiän että olet nämä huomannut!
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Mar 25, 2008 20:58:20 GMT 2
Aamulla aikaisin kun tulin tallille,kurkkasin Istelin karsinan oven yli. Ise nukkui autuaasti silmät kiinni karsinan lattialla paksun olkikerroksen päällä. En viitsinyt herättää ihan heti Iseä, joten päätin käydä kurkkaamassa muita hevosia. Oli tosi hiljaista vielä, ja hevoset mutustelivat heiniään ja nuokkuivat karsinoissaan. Päätin sekoittaa Iselle herkkuaterian täksi päiväksi, joten suunnistin rehuvarastoon. Hmm... Mistähän Ise pitäisi? Tutkin puukauhoja, jotka olivat uponneet suuriin rehusäkkeihin ja yritin muistella, mistä yhdistelmästä entinen hoitoponini oli tykännyt. Sitten aivoni kirkastuivat: sekoitin Istelille annoksen, jossa oli leseitä,valkosipulirouhetta, kuumaa vettä,kauraa ja kaksi lusikallista hunajaa. Seos oli melko tahmeata, mutta tuoksui herkulliselta. Jätin seoksen viilenemään ja hiivin Isen karsinan oven eteen. Ise oli jo herännyt ja pudisteli itseään oljenkorsista. Astuin karsinaan ja silittelin sitä toivottaen samalla hyvät huomenet sekä nyppien oljenkorsia sen otsatukasta. Muutama muukin hoitaja oli saapunut tallille ja autoimme yhdessä rehujen jakelussa. Istel upotti nautinnollisesti turpansa tekemääni sössöön ja söi kaiken viimeistä hiutaletta myöten, jonka jälkeen se nuoli kuppinsa putipuhtaaksi. Taisi maistua! Tänään olisi edessämme uusi asia: selkäännousu. Olin jo vienyt satulaa ja suitsia Isen karsinaan ja totuttanut sen niihin. Olin myös juoksuttanut Iseä ne päällä, ja kaikki oli mennyt ihan hyvin. Vähän se oli maistellut kuolaimia ja ihmetellyt satulaa, muttei pahemmin Nappasin siis melko luottavaisin mielin liinan, purin suitsista ohjat ja puin suitset Isen päälle. Sen jälkeen asetin satulan pehmeästi selkään ja liu'utin sen oikealle paikalle sään tyveen. Kiinnitin satulavyön hellävaraisesti ja napsautin liinan kiinni kuolainrenkaaseen.Nappasin kypäräni ja talutin Isen pihalle, missä Kukka oli näppärästi asettanut pari puomia kentälle. Ojensin liinan pään Kukalle ja asetuin itse Isen sivulle. Kukka silitteli Istelin päätä, kun ponnistin ja jäin roikkumaan sivuttain satulaan. Ise käänteli korviaan ja heitteli päätään kun lähdimme liikkeeelle. Menimme kierroksen kentällä käynnissä, sitten suoristauduin hitaasti, kunnes istuin kuin naistensatulassa Isen selässä. Kävelimme taas kierroksen, siihenkin asti meni hyvin. Sitten heilautin jalan Istelin selän yli, ja viimein istuin Isen satulassa kunnolla. Pidin kevyen ohjastuntuman ja teimme voltteja ja pysähdyksiä. Sitten pyysin, että Kukka irrottaisi liinan, ja epäillen hän totteli pyyntöäni. Jatkoimme ravia, kääntämisiä ja pysähdyksiä. Kaikki meni ihan hyvin, kun äkkiä tallipihan läpi nelisti jänis täyttä vauhtia.Ise säikähti ja pukitti, mutta pysyin jotenkuten selässä, ja kun pääsin tilanteen herraksi, käänsin sen voltille. Ise taantui melko nopeasti ja unohti pian jäniksen joka oli kauhuissaan sännännnyt pusikkoon. Taputin Isteliä kaulalle ja tulin käyntikierroksen jälkeen selästä alas. Vaikka Ise oli vähän säikkynyt, olimme kuitenkin saaneet sen selästäkäsinratsukoulutuksen aloitettua, ja se oli todella hyvä juttu Kaunis Istel tepasteli vierellämme talliin, ja hoidin sen Kukan lähdettyä kotiin lukemaan kokeisiin, mutta hän tulisi vielä myöhemmin huolehtimaan Isestä. Ise nautti huomiosta, kun hieroin ja hemmottelin sitä. Ilta oli sen verran kylmä, että jätin Iselle talliin fleeceloimen päälle.Kannoin runsaan heinäannoksen sen eteen, ja annoin sille ison halin. Sitten lähdin kävelemään kotia kohti.
|
|
|
Post by kukka on Mar 26, 2008 15:49:40 GMT 2
Ponineitille opeteltiin ohjastuntumia Lähdimme aikaisin aamusta autolla ajaen kohti tallia (äiti ajoi). Tänään oli se 'kauan odotettu' lumimyräkkä... Lunta tuli jonkin verran sekä oli myös tuulista.Auto meinasi suistua tieltä pariin otteeseen, mutta onneksi äidilläni on sen verran tuota rallikuskin piirteitä että hän pysyi kuitenkin hyvin tiellä. Tallilla hyppäsin alas, keräsin kaikki mukaani ottamat ratsastustarvikkeeni, sekä hieman lämpimämmät vaatteet. Riensin talliin sisälle ja vein varustukseni pois muiden tieltä istelin kaappiin. Sitten loikin Isen karsinan luo ja poni nyökytteli päätään unen pöpperöisenä. "Heippa Isee!" sanoin iloisesti ja Isen silmät räpsähtivät auki. "hörr hörrr!!!" Se hörisi aivan innoissaan ja viimeinenkin väsymyksen merkki oli kokonaan ponista kadonnut. Se katsoi minua korvat täysin pystyssä ja innokkaasti. Anne saapui talliin lunta takistaan varistellen. "Moikka. Tänään viedään hevoset vain korkeintaan pariksi tunniksi pihalle, tai vähemmäksikin aikaa. Kun on noin kamalan kurja ilma" Anne sanoi ja minä nyökkäsin ymmärtäväisesti. Ei ihan heti tekisi mieli viedä Isteliä tuonne lumimyräkkään kauemmaksi aikaa. Jos se olisi normaalin ajan ulkona niin en löytäisi lumen valkoista ponia varmaan ollenkaan sieltä lumikinoksen alta. Autoin Annea jakamaan muutamalle hevoselle aamuruoat, minä tietenkin jaoin Istelille sekä sen vierustovereille. Istel mussutti ruokaansa innokkaasti kuola huulia pitkin valuen. Nyt kun minulle ei ollut erikoisempaa tekemistä, menin katsomaan entistä hoitohevostani Episodea. "Heippaa Eppu" sanoin sille rauhallisesti ja rapsutin sitä hieman karsinan oven yli. Episode kyhnytti päätään minuun ja tunsin palan nousevan kurkkuuni. "No, parempi näin..." puhuin Episodelle ja palasin yksi kyynel poskella virraten Istelin luokse. Istel oli jo syömässä heiniään, se oli kova tyttö syömään. Kun Istel oli syönyt heinänsä, kaivoin Istelin kaapista punaisen loimen, joka pitää todella hyvin tuulta ja vettä ja siinä on fleece-vuori. "Tiedän Istel että sulla ei ole paljoa käytetty tälläisiä loimia. Mutta näkisitpä ilman ulkona niin ottaisit tämän mielihyvin päällesi" sanoin ponilleni joka hieman protestoi napsimalla kiinni loimen etukulmasta. Talutin Istelin tottuneesti ulos ja päästin tarhassa irti. Istel ravasi puoli tarhaa ympäri ja meni sitten seisomaan tarhan suojaisimpaan paikkaan pylly vasten tuulta. "Muista sitten ettet riko uutta loimeasi!" huusin vielä Istelilli perään ja palasin talliin. Tallissa siivosin Istelin karsinan ja toin sinne uusia puruja tilalle. Istelin ruoka ja juomakuppi näyttivät ihan puhtailta joten jätin ne rauhaan. Menin katsomaan Istelin tavaroita ja totesin että sen juoksutusvyö oli hieman pölyyntynyt käytössä. Pesin sen satulasaippualla ja sienellä. Likaa lähti yllättävän paljon ja pian kuitenkin nahka kiilsi kauniisti. Seuraavaksi lakaisin vielä talli käytävän ja nappasin luudalla pahimmat pölyt pois. Nyt Istel oli ollut jo riittävän kauan pihalla joten lähdin hakemaan sitä pihalta töihin. "Isteeel!" huhuilin sen tarhan portilta ja en ensiksi erottanut lumituiskussa laukkaavaa kimoa ponia joka juoksi suoraan luokseni. "kiire kiire kiire" Istel tuntui sanovan ja se hössötti, joka ei tietenkään nopeuttanut porttien avaamista tai mitään muutakaan. Kun olin sulkenut portin perässäni Ise ravasi vieressäni sellaista korkeaa ravia ja pöristeli sieraimiaan. "Sähän olet kuin lentoon lähdössä. Oliko tarhassa noin kamalaa?" Kysyin Isteliltä mutta en kuitenkaan saanut sitä rauhoittumaan. Kun selviydyimme karsinalle, se oli ihan rauhallinen ja ei enää liikahtanutkaan. Otin siltä loimen pois ja pistin kuivumaan. Aloitin pounin harjaamisen ja harjasinkin Isen erittäin hyvin, niin että sen valkoinen paksu karva suorastaan hohti, ja karsinan pohjakin oli ihan valkoinen irtokarvoista. Napsin suurimman osan karvoista pois karsinasta ja hain Istelin kaapista hiljattain ostamani fleece-viltin, jonka taittelin taitavaksi satulan alle kuin toiseksi satulahuovaksi, näin satula ei paina selkää ja tuntuu muutenkin pehmeämmältä. Sitten nostin varovaisesti Iselle satulan selkään ja poni käyttäytyi aika nätisti. Sitten pujotin suitset sen suuhun ja se tavallisen tapaan järsi hieman kuolaimia, vaikka sen pitäisi kyllä jo olla niihin tottunut. Sujautin vielä varmuuden vuoksi suojat takajalkoihin ja talutin Istelin maneesiin. Maneesissa hieman humisi, mutta Istel tottui siihen nopeasti. "Tämä on Istel ensimmäinen kerta kun ratsastan sinulla ilman muiden apua. Kun ollaanhan me jo jonkin aikaa treenattu sun kanssas tätä selkään nousemista ja ratsastajan tottelemista, eikö niin?" Juttelin Iselle ja kiristelin vielä sen satulavyön ja pistin jalustimia hieman pidemmiksi. Istel sai yht'äkkiä kauhean hirnumiskohtauksen ja ihmettelin että mitä se okein hirnuu. Maneesin ovi aukeni ja maneesiin tuli Chao jättiruunansa Amin kanssa. Ami hörähti Istelille vaisun vastauksen mutta Istel oli ihan innoissaan kun maneesiin tuli sille kaveri. "Moikka! Toivottavasti ei haittaa jos mekin tulemme!" Chao huikkasi pirteästi. "Ei tietenkään! Parempia vain että Iselläkin on täällä seuraa, niin sekin on rauhallisempi kun maneesissa kuuluu ihmeellisiä ääniä. Pujotin jalkani rauhallisesti jalustimeen ja ponnistin pehmästi selkään. Istelille melkeimpä heti on opetettu se, että se seisoo paikallaan. On hirveää nousta hevosen selkään joka lähtee liikkeelle kun on saanut jalustimen jalkaansa. Sellaisia hevosia on tullut vastaan todella monta. Annoin Iselle pohkeita ja se lähti rauhallisesti kävelemään. "Tänään mennään vain alle puolituntia. Ei ahnehdita liikaa yhdeltä päivältä" kerroin Istelille ja tein sen kanssa pysähdyksiä. Istel pysähtyi hyvin ja samalla myös asetin sitä sisäsälle päin. Vielä se ei muotoon mennyt, mutta eihän sitä vielä harjoiteltukaan. Teimme Istelin kanssa sellaista että hieman lyhensin askelta, tai pysäytin ja kun se teki oikein myötäsin hieman ohjia. Kokeilin myös erilaisia ohjastuntumia. Istel menee parhaiten hieman löysillä, mutta kuitenkin tuntumalla olevilla ohjilla. Jos oli liian lyhyet, se rupesi heti kiskomaan päätään ja viskoi sitä inhottavasti. Kun olimme menneet jo 15min näitä harjoituksia annoin Istelille pohkeita ja annoin sen ravata hieman. Istuin kokoajan kevyessä istunnassa, ettei Istel vaikka säikähtäisi minun pomppimisiani. Ravasimme yhden pitkän sivun molempiin suuntiin. Sitten otimme käyntiä ja tain vielä parit täyskaarrot ja sen jälkeen menin Isen kanssa keskelle kaartoon ja lopetin. "Näyttää neitisi menevän jo ihan hyvin" Chao sanoi, ja säpsähdin hieman koska olin unohtanut heidän läsnäolonsa. "Juu. Ihan mukiinmenevä tuon ikäisiksi. Sillä on kivat askeleet. Voisi tulla vielä vaikka kouluponi!" hehkutin Istelistä ja lähdimme pois maneesista. Tallissa riisuin Isteliltä varustuksen ja harjasin normaaliin tapaan. Venyttelin Isen jalat, se ei tosin malttanut kauaa olla venytettävänä joten tein joka jalalle pika venytyksen. Puin Istelin fleece-loimee ja toin sille päiväruoat sekä lämmintä vettä. Näin nuorena en juota vielä melassivettä, niin kauan kuin nuorille hevosille kelpaa pelkkä lämmin vesi ne eivät saa kuullakaan melassista. Halasin upeaa poniani ja puhdistin aikani kuluksi satulan satulasaippualla sekä suitsista kuolaimet. "Nyt mun täytyy kultaponi lähteä" juttelin Istelille ja heitin sille ruokakuppiin porkkanan palasen. Hyvästelin tallilla olijat ja läksin sitten kotia kohti.
|
|