|
Post by Anne on Jul 22, 2008 19:58:06 GMT 2
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 3, 2008 17:03:02 GMT 2
03.08.2008. Kesä tuli, kesä meni.
Lallatellen tartuin Marin märkään riimuun. Vaikka ulkona oli kylmä, yöllä oli satannut vettä ja oli muutenkin erittäin kuollut tunnelma, lauleskelin iloisesti. Lauleskeluni muuttui hyräilyksi, kun lähdin kävelemään kohti porttia. Mari pärskähti äänekkäästi, kuin sanoakseen 'hei, mäkin oon olemassa!' Lopetin iloisen hyärilyni, ja vilkaisin tapittavaan tammaan. Naurahtaen avasin portin, ja talutin märän hevosen laitumelta. Jatkoin hyräilyäni, ja melkein pompin talliin, Marin kummastellessani käytöstäni.
Tamma ei ollut ainoa, joka ihmetteli hyväntuulissuuttani. Tallissa olevat ihmiset vilkaisivat minua oudosti. Anti olla, parasta olisi kun saisin olla Marin kanssa. Lopetin taas kerran tyytyväisen hyräilyni, ja telkesin märän puoliverisen karsinaansa, ennen kuin kipitin hakemaan harjat. Pompin kuin jänis, palatessani kimon tamman luokse. Hetkessä kummastelin itsekkin omaa käytöstäni, johon en meinannut saada selitystä. Kai olen tulossa sekaisin. Avasin karsun oven, ja livahdin sisälle kopperoon. Mari hörähti, ja alkoi hinkata mutaista päätään kättäni vasten. Olin juuri kiljumassa jotakin puoliveriselle, mutta tyydyin vain naurahtamaan teenäisesti. Kaivoin pakista nopeasti kumisuan, sillä tamma oli aivan mutainen ja jokseenkin märkä. Vihellellen aloitin kaulasta, ja pikkuhiljaa pyörittelin kumisukaa kohti selkää ja takapäätä. Mari oli oiva esimerkki siitä, miltä näyttää kimo hevonen mutaisella säällä. Musta tukkani valui inhottavasti silmilleni, eikä siitä meinannut tulla loppua. Ärtyneenä vaihdoin nopeasti puolta, joka oli yhtä järkyttynyt kuin toinenkin puoli. Mari haahuili unen rajalla, päätään roikottaen. Nopeasti pyörittelin kumisukaa karvalla, jonka jälkeen harjasin muilla harjoilla kimon. Vihdoin Mari oli edes hiukan itseään edustavassa kunnossa, varsinkin kun lika oli irronnut joten kuten. Itse en ollut missään parhaimmassa kunnossa, sillä kaikki tamman vaaleat karvat ja muta olivat tarttuneet minuun. Huokaisten pyyhkäisin hius sortuvan korvan taakse, ennen kuin marssin hakemaan suitsia.
- Seisohan, sihisin hampaideni välistä, kun tappelin suitsien ja Marin kanssa. Tamma näytti hapanta naamaa, ja pyöritteli päätään minne sattui. Raivottuani hevoselle hetken, se antautui suitsien orjaksi. Huokaisten pujotin koko hökötyksen tamman päähän, ja pistin remmit kiinni. Kiepsautin tukkani jonkin sortin ponihännälle, ennen kuin survoin mustan potan päähäni. Nakkasin riimun karsinan pohjalle, kiepsautin ohjat käteeni ja lähdin kävelemään ulos, tamma perässäni. Tervehdin ohitse kävelevää tallimestaria, ennen kuin hävisin Marin kanssa ulos.
Ulkona oli alkannut tihuttamaan, ja oli muutenkin ankean pilvistä ja turhamaisuuttavaa. Ainahan sunnuntai oli kolea päivä, omasta mielestäni. Kampesin itseni Marin selkään, ja aloin miettimään minne tai missä ratsastaisin. Ensin ajattelin kentälle menoa, mutta nähtyäni sen mutavellin, hylkäsin ajatukseni. Maastokin olisi tässä säässä järkyttävä, joten tyydyin vain menemään jokseenkin lämpimämpään maneesiin. Painoin pohkeet Marin kylkiin, ja ohjastin heposen kohti maneesin ovea. Taisteltuani hetken sekä Marin että oven avaamisen kanssa, ratsastin maneesiin. Oven sulkeuduttua perässämme, näin kaksi tyttöä loikkimassa esteitä ratsuillaan. Nolona käänsin tamman uralle, jottei tytöt näkisi niin nopeasti minua. Cassulla ratsastava tyttö näki minut ja Marin, ja tervehti lempeästi.
- Hei, ujosti vastasin samanikäiselle tytölle, joka kurvasi Cassun eteemme. Mari maleksi hitaasti uralla, joten tyydyin vain väsyneen oloisena pamauttamaan pohkeet tamman kylkiin. - Terve. Olen Pipsa, toinen tyttö sanoi yllättäen, saaden minut säpsähtämään. - Karoliina. Sano Karo, vastasin äkisti Pipsalle, joka hymyili vaisusti. Cassulla ratsastava tyttö esittäytyi Marieliksi. Hetken päästä maneesi täyttyi iloisesta juttelusta, ratsujen kiertäessä väsyneinä uraa pitkin.
Pamautin pohkeet laiskottelevan tamman kylkiin, ennen kuin sain sen ravaamaan edes yhden kierroksen ilman jukuripäisyyttä. Kehuin puoliverista, ennen kuin jarruttelin sen takaisin käyntiin. Vilkaisin kelloa, joka oli jo puoli viisi. Hälytyskellot kilkattivat päässäni, sillä minun pitäisi vielä keritä Lellukin hoitamaan. Ohjasin kiireesti kimon hevosen kohti ovea, Marielin ja Pipsan kiertäessä vielä ratsujensa kanssa loppukäyntejä. Huikkasin heipat, ennen kuin hävisin ulos.
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 4, 2008 10:56:45 GMT 2
04.08.2008. 'Pois alta risut ja männynkävyt!'
Aurinko pilkisteli pilvien takaa, kun loikin riimunnaru kädessäni Marin vierelle. Tamma hörähti iloisena, ja antoi ottaa itsensä nopeasti kiinni. Rupattelin kimolle, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä porttia kohti. Lenkkarini olivat tulleet mudasta ruskeaksi, ja vielä litimäriksi! Avasin portin nopeasti, ettei muut heposet keksi tulla perässä. Talutin energisen rouvan puomille, jossa seisoi Pikku. Pistin tamman kiinni hiukan kauemmas poniherrasta, jottei mitään tapahtuisi. Kipaisin hakemassa suitset ja harjapakin. Palatessani näin paljon nuoremman tytön satuloimassa Pikkua. Tyttö tervehti minua reippaasti, joten vastasin itsekkin hiukan nolona tervehdykset.
- Minä olen Loviisa, tyttö esittäytyi. Laskin suitset puomille, ja kaivoin kumisuan käteeni. - Karoliina, kerroin nimeni, alkaen pyörittelemään kumisukaa tamman kaulalla. Puoliverinen irvisti nautinnollisesti, ja lerputti sen jälkeen alahuultaan. Hymyilin rakkaalle tammalleni, jatkaen hiukan rivakkaammin harjausta. Kuulin Loviisan puhuvan toiselle tytölle, mutten kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Mari katseli saman väristä ponia tarkasti, niin kauan kunnes Pikku lähti puomilta. Tamma roikotti päätään silmät lurpallaan, minun vaihtaessa harjaa. Harjattuani Marin nopeasti, siirryin putsaamaan tamman kavioita. Ne olivatkin aivan järkyttävän likaiset, joten niiden puhdistamisessa meni ainakin viitisen minuttia.
Ähisten kiskoin saappaat jalkaani, ja nappasin kypärän kaapistani. Lähdin sitten kiireesti takaisin ulos. Rymistelin portaat alas, ja käytävällä olin vähällä törmätä käytävää lakaisevaan Jaakkoon. Nopeasti pahoittelin miehelle törttöilyni, ja jatkoin matkaa. Saatoin kyllä arvata Jaakon ilmeen, minun porhaltaessani ulos tuli takamuksen alla. Ulkona Mari kyhnytti päätään hermostuneen oloisena puomiin, mutta rauhoittui minut nähdessään. Lepertelin hetkisen tammalle, ennen kuin iskin suitset sen päähän. Tamma pureskeli ahkerasti kuolaimia, taluttaessani sitä puomilta.
- Jaaakko!, kailotin ovella olvean miehen nimeä. - No?, kuului hiukan laiskempi ääni vastaukseksi. - Punttaan, irvistin Jaakolle, joka laahusti meitä kohti. - Saa olla sitten viimeinen kerta, mies mutisi, kun istuin Marin liukkaassa selässä. Jaakon lampsiessa takaisin tallia kohti, huomasin raipan tipahtaneen maahan. - Jaakkooo!, huusin miehen perään, joka kääntyi ympäri. - Raippa tippui, tirskuin miehen murhaavalle katseelle, kun hän raivostuneena tarpoi kimon puoliverisen rinnalle. Raivona Jaakko iski raipan käteeni, ja pinkaisi nopeaan tahtiin. Jäin naureskelemaan miehen perään, tosi hupaisaa!
Käskin Marin ravaamaan, jolloin tamma syöksähti pyydettyyn askellajiin. Hytkyin selässä, jossa ei ollut satulaa. Sain kuitenkin itseni istumaan tamman selkään niin, etten pomppinnut kuin jänis. Taputin tammaa rohkaisevasti kaulalle, jolloin puoliverinen nopeutti tahtiaan kiitoraviin. Jarruttelin energistä rouvaa, jolloin se hidasti hitusen. Puut ja pensaat suhisivat ohitsemme, kun tarvoimme pikkuruista polkua pitkin. Kiljaisin, oksan läsähtäessä naamalleni. Se teki tosi kipeää, mutten jäännyt surkuttelemaan asiaa. Punaiset kasvoni kyllä näyttivät varmasti kaammottavilta.
- Käänny nyt!, sähisin raivoissani kimolle, joka poukkoili paikallaan miten sattui. Vaikka kuinka yritin kääntää tammaa takasin tulosuuntaan, se halusi jatkaa eteenpäin. - Aasi!, raivosin hoitohevoselleni, joka tarmokkasti pysyi kovapäisenä. Siinä sitten hetken pyörittyämme ympyrää keskellä metsikköä, antoi Mari kilttinä ratsuna periksi. Kehuin puoliverista oikein kunnolla, ennen kuin pamautin pohkeet tamman kylkiin. Mari luimisti, pukitti ja lähti kiitämään kiitoravissa kohti pientä polkua, jota olimme hetki sitten tarponneet. Mari suunitteli laukannostoa, joten annoin energiselle tammalle laukkapohkeet. Kimeä hirnahdus, ja se oli menoa.
Hetkessä röhnötin tiensivussa, Marin tuijottaessa minua viattomasti. Syljeskelin havunneulasia suustani, ja kömmin istumaan. Tamma oli huolestunut, ja tepasteli kylmän rauhallisesti eteeni. Olin juuri tarttumassa vapaina roikkuviin ohjiin, kunnes puoliverinen peruutti pari askelta sivuun. Huokasiten puhdistin itseni kaiken maailman roskista, ennen kuin könysin seisomaan. Mari hörähti hiljaa, ja palasi eteeni. Tamma oli leikkisällä tuulella, joten se tökkäisi voimalla päänsä mahaani vasten.
- Hiton hiton hitto!, kirosin, haukkoen henkeäni. Mari suorastaan nauroi minulle, kun könysin kiukkuisena sen selkään.
Irrotin riimunnarun irti puomista, ja lähdin tarpomaan puoliverinen perässäni kohti takatarhaa. Portille päästyäni, innokas Riina ravasi Hensun kanssa tervehtimään Marjuskaista. Vaikeuksien kautta sain tamman aitaukseen, ennen kuin kipaisin hakemassa pyöräni tallin seinustalta. Kipusin pyörän satulaan, ja ihanien ajatuksieni kanssa poljin kotia kohti.
Karo: 44HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 6, 2008 15:20:00 GMT 2
06.08.2008. 'Kipin kapin!'
Vihellellen loikin riimunnaru kädessäni kohti laidunta, jossa luulin Marin oleskelevan. Aitauksen vierellä könysin aitojen välistä laitumelle. Muutama heponen ravasi luokseni, tarkisti löytyykö herkkuja ja ravasivat pois pettyneinä. Huomasin puoliverisen Taigan ja Bladen piirittämänä. Huokaisten lampsin tamman luokse, joka säpsähti järkkytyyneenä.
- Juu, terve vain sullekkin, naurahdin naksauttaessani narun kiinni riimuun. Mari hörisi pehmeästi, kun lähdimme kävelemään reippaasti kohti tallia.
Sidoin tamman kiinni käytävälle, jossa oli muutama muukin hevonen. Huomasin Annen hiukan kauempana, joten päätin käydä tiedustelemassa naiselta tunnille meneviä hevosia.
- Mari menee puolen tunnin päästä tunnille, Anne vastasi. Kysyin vielä, paljonko kello nyt oli, sillä oma rannekello oli jäännyt kotiin. - Puoli viisi, nainen tokaisi, johon nyökkäsin nopeasti. Lähdin rivakkaasti hakemaan harjoja, ennen kuin tuntilaiset tulisivat. Palasin hiukan hermostuneen näköisen Marin luokse, joka rentoutui heti minut nähdessään. Kaivoin pakista kumisuan, ja aloin pyörittelemään harjaa puoliverisen karvalla. Vaihdettuani puolta, huomasin että tuntilaisia oli jo tullut Annen luokse. Nainen selvästikkin alkoi jakamaan hevosia, joten terästin hiukan kuuloani.
- Aksu, Pella, Taiga, Mari, Tiia, Humu ja Cassu menevät tunnille, nainen selitti, ja jatkoi: - Ottaisitkos sinä vaikka Taigan, sinä Humun, ja sinä Pellan. Ja sinä ota Mari, suinulle Aksu ja sinä saat Tiian, Anne pälätti, ja veti syvään henkeä. Tirskahdin naisen puhetulvalle, ennen kuin tuntilaisia alkoi virrata ratsujensa luokse. Marilla menevä ratsastaja ilmestyi viereeni, ja kysyi voisiko hänkin harjata.
- Totta kai, vastasin ja ojensin pölyharjan lettipäiselle tytölle. Suerasin vierestä, kun nuorempi tyttö yritti kurotella harjaamaan puoliveristä. - Pärjäätkö? Käyn hakemassa Marin varusteet, sanoin, johon tyttö nyökkäsi. Kipaisin satulahuoneeseen, jossa aloin etsimään hoitsuni satulaa ja suitsia. Huomatessani oikeat varusteet, kahmittuani ne syliini, lähdin viiputtamaan takaisin tamman ja tytön luokse.
Kiristin vyötä reiällä, ja autoin ratsastajan selkään. Katsoin vielä olivatko jalustimet sopivan kokoiset, ennen kuin lähdin kentältä. Siellä meni armas hoidokkini, jolla tänään en pääsisi ratsastamaan. Huokaisten päätin lähteä siivoamaan tamman karsinaa. Kaappasin kottarit ja talikon mukaani, ennen kuin lamspin Marin karsinalle. Tästä oli tulossa varsinainen urakka.
Karoliina&Mari
45HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 7, 2008 14:29:46 GMT 2
07.08.2008. Torstai
Sidoin likaisen puoliverisen puomille, ennen kuin häippäsin hakemaan harjoja, satulaa ja suitsia. Palattuani takasin Mari oli simmahtanut tyystin. Laskin suitset ja satulan puomille, ennen kuin kaivoin pakista kumisuan. Huokaisin nähtyäni ruskean kerroksen hoitohevoseni karvalla. Aloin nopeasti pyörittelemään harjaa tamman karvalla. Harjaisn Marin vauhdikkaasti ja putsasin kaviot. Hevonen jatkoi uinailuaan, laskiessani satulan sen selkään. Liu'tin möhkäleen oikealle paikalle, ja kopeloin vyön käteeni. Pistin vyön toiseen reikään, ennen kuin aloin näpräämään suitsia ojennuskeen.
Pistin kypärän päähäni, ja talutin puoliverisen kiven eteen. Kerroin Marille tämän päivän ohjelman, joka kuuluisi koulun vääntämiseen. Könysin istumaan tamman selkään, kiristin vyötä kahdella reiällä ja mittasin jalustimet oikean kokoisiksi. Ratsastin sitten kentälle, joka oli tyhjä. Annoin Marin kiertää uraa pitkillä ohjilla n. 10min, ennen kuin keräsin ohjat. Puristin pohkeet kiinni laiskottelevan tamman kylkiin, ja Mari syöksähti raviin. Kevyessä ravissa käänsin hevosen voltille, josta tuli kyllä aivan kananmunan muotoinen. Marin ravin hiipuessa paukautin pohkeet kiinni hevosen kylkiin, ja se jatkoi matkaansa. Voltti kulmaan, toinen ja suunnan vaihto. Mari totteli hienosti, ja väänsi voltit kauniisti. Itse ratsastaja oli aivan täysi tumpelo - täytyisi ehkä alkaa vääntämään koulua kaksi kertaa viikossa. Huokaisten ohjasin tamman uudestaan voltille, ennen kuin pysäytin sen käyntiin. Taputin puoliveristä kaulalle, ja rentouduin hiukan.
- Saakeli!, kiroilin antaessani tammalle laukkapohkeita. Se heitti pukkeja, eikä kuunnellut pätkän vertaa. - Aasi!, karjuin Marille, joka jatkoi temppuiluaan. Pysäytin hevosen käyntiin ja käänsin sen kentän keskelle. Tästä ei tulisi mitään. Stoppasin tamman siihen paikkaan, ja aloin urakalla käskemään sitä pohkeenväistöön. Se onnistuikin odotettua paremmin, joten tyydyin kehumaan Maria. Pamautin pohkeet kimon kylkiin, ja se syöksähti automaattisesti raviin. Topuuttelin tamman käyntiin, ja itse käskin sen nostaa ravin. Pukki, toinen ja ratsastaja maassa. Syljeskelin hiekkaa, ennen kuin könysin tamman selkään.
Liu'in tamman selästä, ja taputin sitä kiitokseksi. Anne oli tullut sanomaan, että Mari menisi tänään estetunnilla. Jäin seisomaan hoitohevoseni vierelle siksi aikaa, että ratsastajat tulisivat kentälle. Hetken päästä hevosia ja iloisia tyttöjä alkoi virtaamaan tallista, joten luovutin Marin hiukan nuoremmalle tytölle. Autoin ruskeahiuksisen tytön tamman selkään, ja autoin laittamaan jalustimet soivan kokoiksi. Livahdin sitten nopeasti kentän laidalle katsomaan hetkeksi tuntia, ennen kuin lähdin takaisin talliin.
46HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 8, 2008 11:17:35 GMT 2
08.08.2008. Sadetta piisaa. Kirosin mielessäni sen, joka ei ollut viitsinnyt hakea hevosia sisälle tälläisellä ilmalla. Onneksi kopukat olivat itsekkin niin viisaita, että olivat kerääntyneet portille odottamaan. Portille päästyäni nappasin ensimmäisenä olevan Marin riimusta kiinni. Huomasin Wearin, Pipsan ja Cassun juoksevan kohti tarhoja. Voi autuata, kun pääsisin tästä rankkasateesta pois. Huokaisin helpotuksesta, Wearin kahmaistessa Hensun ja Bladen kiinni. Pipsa ja Carkkikin ottivat pari kopukkaa käteensä, joten tyydyin ottamaan myös toisenkin käden pidentymäksi. Käteeni osui Palmi, joka oli yhtä nyrpeänä säästä kuin minäkin. Nopeasti lähdimme koko joukko litimärkinä tallia kohti. - Voi herran jumala mikä ilma, kuulin Oonan äänen jostain suunnasta. Jaakkokin oli saannut kerättyä rohkeutta, ja lähti Carkin kanssa ottamaan oreja sisälle. Päätin itsekkin lähteä Pipsan mukaan ottamaan ponit, ennen kuin telkesin Marin sen karsinaan. - Odota, Pipsan ääni kuului takaani, kun tarvoin tytön edellä ulos. Vilkaisin ruseahiuksista tyttöä, joka veti fleeceen niskaan. Huokaisten lähdin juoksemaan sateeseen, Jaakon ja Carkin tullessa ohitsemme. Laitumella tartuin Pikun ja Pellan riimuihin, Pipsan ottaessa Pampulan ja Siirin. Nopeasti lähdimme ponien kanssa kohti tallia. Kun kaikki konit oli otettu sisälle, pääsin käsiksi Mariin. Tamma oli litimärkänä, mutta nuokkui tyytyväisenä karsinassaan. Huokaisten otin kurajalan riimunnaruun, ja lähdin taluttamaan sitä pesuboksiin. Siellä näytti olevan tungosta, eipä ihme tässä säässä. Asetuimme Cassun taakse, jota Mariel yritti pidellä paikallaan. Wear läträsi letkulla Taigan jalat puhtaaksi, ennen kuin hävisi ponin kanssa näkyvistä. Huokaisin jo kolmatta kertaa, odottaessani Cassun ja Marielin lähtemistä. Vihdoin oli meidän vuoro, ja huuhtaisin nopeasti jalat mudasta. - Voisitkos lopettaa tuon?, kysyin väsyneesti tammalta, tämän polkiessa jaloillaan maata. Laiskasti jatkoin viimeisen kavion puhdistusta, ennen kuin hävisin ulos karsinasta. Mari jäi hirnumaan perääni, kun hävisin oleskeluhuoneeseen nakertelemaan eväitäni. 47HMNana - ei ollut, sillä tamma kuolee virallisesti vasta 17.08. Ja Anne antoi vielä kopukkaa hoidella sen ajan
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 8, 2008 18:44:36 GMT 2
08.08.2008. Lenkki illantuntumassa.
Aah, vihdoin sää oli parantunut, ja olin päättännyt käydä vielä Marjuskaisen kanssa maastossa lenkillä. Tasainen kavioiden kopina kumisi polulla, kun tarvoimme märkään metsään. Istuin rentona satulattomassa selässä, kun puoliveri tamma kuljetti varmajalkaisena minua metsään. Haaveilevan näköisenä katsahdin ympärilleni, ja tajusin miksi syksy oli yksi parhaimmista vuoden ajoista. Puut vaihtuvat oranssin ja punaisen väriin, ja kurakelit tulevat. Huokaisten kumarruin taputtamaan Marin kuivunutta kaulaa, ennen kuin supatin sen korvaan.
- Olet minulle kaikista rakkain, tapahtui mitä vain, kuiskasin hennosti hevoselle, joka hörähti pehmeästi. Hymyillen annoin tammalle pohkeita, sen siirtyessä lentävään raviin. Kumpa tämä kestäisi ikuisuuden!
Liekkijärvi sinitti edessämme, meidän talsiessa rauhallista käyntiä eteenpäin. Olisi aika kääntyä, ennen kuin tamma olisi vedessä. Mari luki ajatukseni, kun se kääntyi itse poikittain. Käänsin vielä itse loput tamman tulosuuntaan, ennen kuin ravasimme taas. Tuuli suhisi puissa, maisemat vilahtivat ohitsemme ja utuinen tunnelma vallitsi koko metsää. Ummistin silmäni, antaen tamman kuljettaa minua reippaasti takaisin tallille. Räväyttäessämme silmäni auki, oli kesantopelto jo takanamme. Huokaisten käänsin katseeni takaisin eteenpäin, ja jatkoin haaveiluani.
Halasin ja rutistin rakasta hevostani niin paljon kuin jaksoin. Oli ihme, että Mari oli hengissä edes sen jälkeen. Hymyillen jatkoin puoliverisen harjaamista, vaikka se oli jo puhdas etukäteen. Hällä väliä, saisipa hoitoa ainakin vähän. Mari uinui hiljaa, se selvästikkin nautti harjauksesta. Viskasin pölärin pakkiin, ottaen kovanharjan käteeni. Nopeasti harjasin tamman silläkin harjalla, ennen kuin putsasin kaviot. Se oli taas onnistunut saamaan harjansa hiukan takkuun, joten tyydyin näpräämään sormeni kipeiksi. Olis e selvästikkin vaivan arvoista. Nopeasti pääharjalla tamman pää ja vóla! Lähdin taluttamaan tammaa takaisin laitumelle, jossa Riina jo hirnui tervehdykseksi. Hevoset saivat minut aina hymyilemään - satoi tai paistoi!
Luikkiessani talliin, huomasin Jaakon siivoamassa viimeisimpiä karsinoita. Tarjouduin auttamaan miestä, ja aloin lappamaan sontaa vastapäisestä karsinasta kottareihin. Oli työ aina tylsyyttäkin hauskempaa. 48HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 9, 2008 9:40:12 GMT 2
09.08.2008. Koulua, koulua ja koulua.
Huokaisten kiristin vyötä reiällä, mitaten samalla jalustimet sopiviksi. Aurinko pilkisteli pilviverhon takaa, aivan kuin se ei uskaltaisi tulla esille. Mari oli tänään laiskalla päällä, sen näki lähtiessä liikkeelle. Puoliverinen laahusti uraa pitkin, katse maassa. Paukautin pohkeet reippaan käynnin merkiksi tamman kylkiin, jolloin se nopeutti tahtiaan. Mitä tästä taas tulisi?
Tiukasti tapitin uraa, joka vilisti allamme. Käänsin Marin voltille, jonka se suoritti hyvin. Olihan se hyvin koulutettu. Ja takaisin uralle, taas voltti, kolmas ja neljäs. Käsiäni ja jalkojani alkoi pienesti jo särkemään - ei ihme tälläiseltä koulutumpelolta. Suunnan vaihto, ravia pitkäsivu ja käyntiin. Kehuin tammaa taputtamalla, ja annoin sille pitkät ohjat. Aamuinen tuuli pyyhälsi yltämme, kun kiersimme laiskasti kenttää ympäri. Hetken päästä keräsin ohjat uudelleen ja käänsin Marin keskelle kenttää. Aloin patistamaan hoitohevostani pohkeenväistöön, joka sujui ongelmitta.
- Hienosti menee, kuiskasin Marille, ennen kuin se siirtyi raviin. Pääty-ympyrä, voltti pitkälle sivulle, ja reipasta ravia eteenpäin. Taas voltti sinne ja tänne, ennen kuin nostetaan laukka. Annoin rouvalle laukkapohkeet, sen syöksähtäessä heti matkaan. Voltti, ravissa suunnan vaihto ja laukkaa kenttää ympäri. Huokaisten annoin puoliverisen laukata suurimmat energiat pois, ennen kuin jatkoimme.
Köpöttelimme maastosta takaisin tallia kohti. Koulutreenin jälkeen olimme käynneet ratsastamassa pienen lenkin maastossa, ennen kuin palaisimme takaisin tallille. Stoppasin puoliverisen tallipihaan ja li'uin alas sen selästä.
- Hienosti meni, kehuin tammaa, samalla taputtaen sitä. Hymyilin sille, sen tunkiessa päätään syliini. Sillä hetkellä toivoin, että nelijalkainen ystäväni pysyisi siinä ainiaan.
49HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 10, 2008 18:30:24 GMT 2
10.08.2008. 'Heitetään lenkki metsän siimekseen'
Suukotin Marin sileätä turpaa, ennen kuin viskasin kaviokoukun takasin pakkiin. Hymyilin puoliveritammalle, aukaisten riimunnarun irti puomista. Hiljakseen lähdin kulkemaan maastoon, tamma perässäni astellen.
Aurinko laski puiden taakse, kun talsimme laiskasti tietä pitkin. Hörppäsin cokis pullostani huikan, ennen kuin tungin sen takaisin hupparini taskuun. Ai että alkusyksy oli ihanaa! Mari hamuili suihinsa mehukkaita ruohotupsuja. Naurahdin, sen asettuessa jymäkästi tien poskeen. Siihen taisi matkamme tyyssätä.
- Arvaa mitä?, kysyin herkuttelevalta tammalta. - Joskus toivoisin, että olisit omani, paljastin asiani, Marin hörähtäessä lempeästi. Hymyilin, maiskautin ja lähdin tamma perässäni pienelle polulle. Puut varjostivat kulkuamme, kun tarvoimme pikkuruista polkua pitkin eteenpäin. Tässä lähellä oli se aukio, jossa kävimme Marjuskaisen kanssa usein.
Huokaisten tapitin laiduntavaa tammaa, joka nyhti suuhunsa ruohoa. Takapuoleni oli inhottavan kostea, sen siitä saa kun istahtaa kostealle nurmikolle. Hiljakseen hörpin viimeisetkin tipat cokiksesta, ja jatkoin puoliverisen katselua. Se liikehti hitaasti turpa maassa, eikä antannut minkään häiritä sen ruokailua. Naamalleni ilmestyi hymynkaarre, kun hetken tapitin sitä. Se oli parasta, mitä tiesin.
Ähisten suoristauduin hevosen selässä, antaen sille laukkapohkeet. Vaikka Marilla ei ollut suitsia päässä, olin kyhännyt oman viritelmän sille. Nelijalkainen inahti innoissaan, ja lähti viilettämään tuulispäänä kohti rymeikköä. Oli tosi uhkarohkeaa ratsastaa keskellä metsää ilman kypärää. No, sen seuraukset ainakin olisin tämän jälkeen ansainnut. Takerruin hädissäni kimon yönmustaan harjaan, joka hulmusi edessäni. Tämä ei päättyisi hyvin.
Hitaasti Mari lähestyi tietä, tasaisesti ravaten. Oksat olivat vain heiluneet, kun painelimme pitkin metsikköä. Olisipas siinä ainakin marjanpoimijoilla ihmettelemistä. Tamma hidasti itsensä käyntiin, tien tullessa sen jalkojen alle. Enään ei olisi pitkä matka takaisin Seppeleeseen. Huokaisten taputin hikistä hoidokkiani kaulalle, ja annoin sille nopeat pohkeet. Allani oleva hevonen syöksähti kiitoraviin, ja annoin sen viilettää eteenpäin.
Naurahtaen harjasin vielä Marin pääharjalla, ennen kuin lähdin viemään nelijalkaista takaisin laitumelle. Blondi ja Blade hirnahtivat tervehdykset ystävälleen, kun päästin sen irti. Jäin hetkeksi katselemaan, kun se ravasi muiden luokse. Huokaisten lähdin takaisin talliin. Enään iltatalli jäljellä, ja kotia kohti.
50HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 12, 2008 16:52:31 GMT 2
12.08.2008. Hoitelua hässäkällä.
- Muru, huomenna alkaa sitten leiri, supatin puoliveritammalle, joka seisoi sidottuna puomiin. Mari hörähti lempeästi, kuin kysyäkseen 'eli tiedossa siis ylimääräisiä työskentelyvuoroja rymeikössä? Hei hyvä ihminen, mähän oon eläin!' Tirskuin ajatukselleni, ottaen pakista kumisuan. Vihellellen aloin pyörittelemään sitä tamman kaulalla. Mari lörpötti alahuultaan, ja näytti muitakin nauttimisen merkkejä.
- Ja siitä tulisi ikimuistoinen, jatkoin vielä lausettani hetken päästä, kun kumisuka oli ennättänyt jo lautasille. Huokaisten lopetin harjaamisen, ja painoin pääni hevosen selälle. Joskus tuntui siltä, kun se olisi osa minua. Niinhän se oli.
Lauleskellen puhdisitin väsyneen tamman kaviot, ennen kuin kipaisin hakemaan juoksutusliinan ja kapsonin. Palasin vauhdilla takaisin, sujautin kapsonin puoliverisen päälle ja lähdin kuljettamaan tammaa kentälle. Seisahduin keskelle kenttää, antaen Marin kulkea pitkällä liinalla uralla. Nelijalkainen näytti nääntymisen merkkejä, vaikka se oli kiertännyt kenttää vasta puolikierrosta. Eipä ihme, aurinko porotti kuumempana kuin koskaan, ja itsellenikin tuli hiki pelkästä seisomisesta. Sen siitä saa, kun aloittaa taas koulun.
Hymyillen seurasin laukkaavan hevosen liitävää askelta, kun se kiersi uraa pitkin. Joskus mieleni olisi tehnyt laukata karkuun kaikkea arjen huolia, ja unohtaa kaiken muun. Huokaisten topuuttelin hoidokkini raviin, ja annoin sille hitusen pitempää juoksutusliinaa. Vasta nyt huomasin, että kentälle alkoin virrata tuntilaisia.
- Hei, meillä alkaisi tunti nyt, joten voisitko poistua?, nirppanokalta vaikuttava tyttö asteli kentälle, Pikkua taluttaen. Pyöräytin halpamaisesti silmiäni, ja annoin Marin ravata kierroksen loppuun. - Vasta sitten, kun Anne tulee, tokaisin suorasanisesti kymmenen vuotiaalle tytölle, jarruttaen puoliveritamman käyntiin. Tuhahtaen tyttö lampsi poni perässään kaverinsa luokse, joka tapitti minua suu auki. Halveksuvasti vilkaisin tuota parivaljakkoa, ennen kuin siirsin katseeni takaisin käyntiä tallustavaan hevoseen. Nenilleni eivät hyppisi uhittelevat lapsukaiset, saatika ketkään muutkaan.
Taputin kimoa kaulaa, taluttaessani hoidokkiani pois kentältä. Annen tultua, olin lähtennyt heti pois paikalta, eikä nainen ollut siitä moksiskaan. Tyytyväisenä purkasin nelijalkaiselta juoksutuskamat, antaen sille halauksen. Tämä se vasta olisi elämää, sen voin sanoa!
[51HM]
|
|
|
Post by Anne on Aug 16, 2008 20:10:24 GMT 2
50HM: Viimeinen eväshetki. (Vesiväreille, jee!)
|
|