|
Post by Fiona on Apr 25, 2008 15:41:09 GMT 2
Astuin talliin.Tänään minun olisi lopetettava Mankin hoitaminen :'(Mutta onneksi minulla on Ise.Kävelin Mankin karsinalle ja papsutin sen karsinasta ulos tuleevaa turvaa.-Tänään Irene tulee,sanoin hevoselle ja annoin sille porkkanan.Ajattelin harjata Mankin oikein hienoksi kun Irene tulee.Hain pakin ja harjasin Mankin täydellisesti.Puhdistin kaviot ja selvitin harjan.Taputin heppaa ja samassa kuulin Irene puhetta.Avasin karsinan oven ja astuin ulos karsinasta.Irene käveli meitä kohti.-Hei!Hän sanoi ilosesti ja Mankin hirnahti.-Moi.Laitoin Mankin oikein hienoksi tuloasi varten,sanoin ja näytin Mankia.-Voi kiitos,Irene sanoi ja halasi kultaansa.-Menen nyt kun on toi Istel tossa,sanoin ja lähdin kohti Iseä.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Apr 25, 2008 20:43:36 GMT 2
Hyppelin tallille riemuissani. Tänään näkisin rakkaan ponini jälleen! Loma oli ollut hieno, mutta ei ollut vetänyt vertoja yhteisololle ruunani kanssa . Syöksyin tallin ovesta sisään ja henkäisin sen tuoksua ihastuneena . "Täällä taas ", lausahdin. Kukka ja Oona moikkasivat karsinoistaan ja vastasin heille iloisesti . Käänsin katseeni Mankin karsinalle päin ja siellä näin ihanan ponini , karva kiiltäen ja korvat sojottaen käytävälle päin . Manki hirnui sydäntäsärkevästi minulle ja tempaisi riimunnarun Fionan kädestä . Ponini ravasi luokseni pitkin askelin ja pysähtyi eteeni. Se pärskähti hiuksiini ja tanssahteli ympärilläni . Kyyneleet kirposivat silmiini ja halasin ikionnellisena ruunaani . Tallilaiset hymyilivät ymmärtäväisesti minulle ja Fiona tuli luokseni, hänkin hymyillen . Saatuani puhekykyni takaisin kiitin häntä ja ylistin hänet maasta taivaisiin hyvinvoivan ponini takia . Hän vastasi iloisesti, ehkä hieman haikeasti, että voisi toistekin hoitaa rakasta poniani . Tartuin riimunnaruun ja talutin Mankin takaisin karsinaan. Poni pukkasi minua olkapäähän ja hörähti . "Sillä on ollut ikävä sinua", Fiona tuumasi. "Miten se on ilmennyt?" Kysyin kulmat koholla. Päässäni vilisi jo kauhukuvia laihasta Mankista, joka kieltäytyi kokonaan syömästä ... " Ei mitään vakavaa," Fiona totesi nähdessään huolestuneen ilmeeni, " Se on vain katsellut käytävälle ja selvästi odottanut sinua." Tunsin lämpimän tunteen hulahtavan sisälleni ja silitin Mankin kaulaa . Fiona lähti kävelemään Isen karsinalle päin ja annoin ponilleni iltaruoat. Se mutusteli niitä tyytyväisenä . Hieroin sen lihaksia kevyesti ja tutkailin karsinaa. Se oli putipuhdas , joten minulle ei ollut jäänyt paljon tehtävää sinä iltana Halasin vielä tavallista perusteellisemmin Mankia ja annoin suukon sen turvalle . Ruuna nappasi taskustani pilkottaneen porkkanan ja rouskutteli sen iloisesti pärskähdellen . En vain viitsinyt torua sitä, poni oli niin suloinen ! Ennenkuin lähdin kotiin, tarkistin vielä varusteiden kunnon ja harjapakin sisällön järjestyksen. Kaikki oli tiptop , joten lähdin kotiin iltatallilaisten tullessa hätistelemään meitä pois
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Apr 26, 2008 17:14:30 GMT 2
Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja join hörpyn jääkylmää limsaa. Taputin poniani kaulalle ja suljin karsinan oven. Tallissa olimme,hevoset ja ihmiset, kuin saunassa. Kesä oli tullut jysäyksellä, oli 20 astetta lämpöä ja aurinko porotti siniseltä taivaalta. Nostin harjapakin sivuun ja nappasin varusteet karsinan koukusta. Nostin satulan selkään ja olin juuri laittamassa satulavyötä kiinni Mankin hiestä nihkeää karvapeitettä vasten, kun sain vuosisadan älynväläyksen; Vesi virkistäisi kummasti minua ja poniani!
Purin varusteet päältä ja huikkasin Oonalle, joka oli juuri tullut hoitelemaan, että tulisiko hän Jambuskan kanssa piristävälle uintiretkelle. Hän katsoi minua silmät pyöreänä, luuli varmaan että olin saanut auringonpistoksen. Mutta vesihän on jääkylmää!" hän huudahti. Tosiaan, tuumiskelin. Vesi ei ollut varmaan lämmennyt samaa vauhtia kuin ilma. " No, käydään vain koittamassa, jos vesi on kylmää, vellihousut jäävät rannalle ja sankarit laukkaavat tyrskyihin!" naurahdin.
Laitoimme pikavauhtia riimunnarut ja topparinarut (varmuuden vuoksi) hevosille. Manki katsoi minua kuin seonnutta, kun kerroin, että menisimme uimaan ja kun kiedoin riimunnarun sen kaulan ympärille. Pomppasimme selkään ja usutimme ponit laukaan; Aioimme nimittäin ottaa laukkakilpailun! Manki lähti kuin tykinkuula, ja Jambokin heräsi nopeasti ja kuroi etumatkaamme koko ajan kiinni. Rymistelimme tietä pitkin Oonan kanssa ja nauroimme tippa silmässä, niin huimaava vauhti oli. Manki venytti askeltaan ja tulimme puoli hevosenmittaa ennen maaliin(!)
Manki teki komeat ilopukit ja kunniakierrokset, ja meinasi heittää minut selästään.Se selvästi nautti voitostaan! Jambo oli tosi hyvä kakkonen, laittoi ponini oikein töihin. Siiryimme käyntiin ja taputimme ponejamme Ooonan kanssa. Vihdoin järvenlahti siinsi horisontissa, ja nostimme harjoitusravin. Meinasin luisua selästä alas, mutta tartuin Mankin harjajouhiin ja matka jatkui. Meille oli tullut hirveä hiki, joten usutimme hevoset laukkaan rannalla. Olimme aivan vedenrajassa, kun matkamme tyssäsi. Lensin päistikkaa veteen; se oli jääkylmää!
Yskin ja pärskin, ja näin Oonan nauravan ilmalennolleni. Ponini jökötti rannalla, nuuskien vettä kiinnostuneena. Oonalla oli sen ohjat, ja tartuin niihin nyreänä, mutten voinut olla hihittämättä tilanteelle. Nauroimme ja tyrskimme Oonan kertoessa, miltä olimme näyttäneet: Todellinen kananlento! Vihdoin sain kuivattua itseni jotenkuten, ja suunnistimme uudestaan veteen. Jambo asteli järveen muina miehinä, mutta Manki steppasi hermostuneena rannalla. Vihdoin, maanitteluiden ja rukoilujen jälkeen, Manki astui veteen. Pidätin henkeä; Uskaltaisiko se?
Manki otti pari askelta eteen, yhden taakse. Sain sen kahlaamaan syvemmälle, ja äkkiä: HUMPS, ja olin taas vedessä! Päästyäni pinnalle tartuin vedessä piehtaroivan ponini ohjiin pärskien ja muristen: MIKSI aina minä? Kipusin jälleen ponitytön sisulla selkään, ja topakasti ohjaten ja pohkeita käyttäen, sain sen pysymään lopun ajasta vedenpinnan yläpuolella. Manki kuopi vettä ja pärskähteli, sillä oli ilmiselvästi hauskaa! Kastuin T-paitaa myöten, mutta se virkisti kummasti!
Köpöttelimme maasto-osuuden jälkeen tallipihalle, ja olimme aivan puhki ja märkiä, pyyhkeistä huolimatta. Kuivasimme ponit ja hieroimme niitä olkitukuilla. Annostelimme pöperöt kuppiin ja taputimme ratsujamme. Lähdimme käppäilemään kotia kohti Oonan kanssa ja lollotimme vielä tunnelmaan sopivan laulun: "Me ollaan sankareita kaikki...
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Apr 28, 2008 18:14:27 GMT 2
Oli tuiki tavallinen kevätpäivä astellessani tallille. Ponini hirnahti kimeästi astuessani talliin ja Istel hörähti viereisestä karsinasta. Pörrötin molempien otsatukkaa ja Manki alkoi nuolemaan käsiäni. Hymyilin ja moiskautin suukon sen turvalle. Päätin kuitenkin hoitaa Isen ensin, ja Manki hirnahti närkästyneenä mennessäni Istelin luokse.
Nappasin ohimennen karsinan edessä olevasta harjapakista juuriharjan ja aloin siistimään Isen karvapeitettä. Se oli melko pölyinen, ja kiillotin karvapeitteen vielä pölyliinalla. Aivastin, ja Ise katsoi minua kummastuneena. Taputin ponia hymyillen. Vilkaisin kelloa, ja totesin, että minun pitäisi laittaa hippulat vinkumaan, jos haluaisin vielä ratsastaa. Pahuksen opetusintoiset opettajat!
Syöksyin Mankin karsinaan ja tein pika-teho-puhdistus-kiillotus-harjauksen. Olin juuri hakemassa varusteita, kun sain vuosituhannen parhaan älynväläyksen; voisinhan ottaa molemmat ponit lenkille, Istel käsihevosena! Suunistin, haettuani varusteet, Istelin karsinalle ja puin salamannopeasti Iselle riimun ja rimunnarun. Sen jälkeen keplottelin varusteet oman ruunani päälle ja talutin sen ulos karsinasta.
Huikkasin Fionalle, joka oli seurannut toimiamme kauempaa, että voisiko hän taluttaa Isen pihalle, ja puuhailla jotain varusteisiin tai karsinaan liittyvää ollessamme lenkillä. Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja talutin tanssahtelevan Mankin karsinasta tallipihalle. Ratsauduin pitkän pyörinnän ja hyörinnän jälkeen, ja Fiona ojensi Istelin riimunnarun käteeni. Kiitin ja ravasin pois tallipihalta metsäreitille. Istel tempoili riimunnarua ja katseli kiinnostuneena ympärilleen, ja Manki pörisi ja pörräsi ihastuttavan leidin seuran takia.
Nostin rauhallisen ravin metsätiellä, lämmittelisin maastoretkellä hieman, ennenkuin alkaisin treenaamaan puomeja kentällä Mankin kanssa. Manki heilautteli kermanvaaleata häntäänsä tiuhaan tahtiin ja Ise sai sen vahingossa pari kertaa naamaansa, muttei piitannut tuon taivaallista. Päätimme tehdä pienen hypyn oksan yli, ja molemmat ponit pomppasivat nätisti. Juuri kun aioimme lähteä polkua pitkin tallille, lehahti pusikosta fasaanikukko. Manki pelästyi pahanpäiväisesti ja teki valtavan loikan sivulle. Tarrauduin ponin harjaan kuin takiainen, kun se nousi pystyyn ja rymisteli takaisin hiekkatielle, Ise perässä.
Tulimme hiekkatielle ja Manki teki äkkijarrutuksen, ja Ise meinasi melkein törmätä poniini. Siinä seisoimme kyljet kohoillen hetkisen, ja silittelin molempia hevosia rauhoittavasti. Pian ohjasin ponini uudelleen polulle, ja Manki lähti sille vastahakoisesti stepaten ja korvat sojoittaen jännittyneenä eteenpäin. Pusikon kohdalla se pysähtyi äkisti, ja kuunteli hetken varuillaan. Puska heilahti tuulessa ja ponini säikkyi. Mutta, kun sieltä ei mitään mörköä ilmestynyt, ruuna rentoutui ja lähti talsimaan eteenpäin tarkkaillen takana tulevaa Isteliä. Nautimme vielä hetken auringonpaisteesta ja puron solinasta, ennenkuin tulimme tallipihaan, jossa oli kova tohina menossa.
Shaikujin oli alkamassa pitämään koulutuntia upeilla oreillaan. Huokaisin, kun näin kiilltävät ja lihaksikkaat hevoset, jotka kävelivät tanssahdellen, kaula kaarella, maneesin ovesta sisään onnekkaiden ratsastajien taluttamina. Istel hirnahti kimakasti, ja siihen vastasivat nuoret oripojat, eli Sentti, kaunis vaaleanrautias FWB-ori, Prinssi, ihana kimo hannoverilaisori, sekä Arska, punaruunikko trakehner. Ihana Janne- orivanhus keskittyi hätistelemään kärpäsiä, ja Eeli- söpöliini nosti huulensa töterölle ja pysähtyi. Carkki maiskautti ja ori lähti tottelevaisesti liikkeelle. Viimein ne katosivat maneesin ovesta sisään, ja pian sieltä alkoi kuulua Shaikujinin tiukka valmennusääni. Noitten satuhevosten kuvat pomppivat silmissäni, kun annoin Isen Fionalle.
Manki oli selvästi närkästynyt oreihin tuntemaani ihastusta kohtaan ja teki parhaansa puomeilla. Se venytti, taivutti ja lennätti itsensä puomien yli. Sille alkoi muodostua vaahtoa suuhun ja kylkiin, niin paljon töitä se teki eteeni. Oona katsoi tyytyväisenä menoamme aidan toiselta puolen, välillä kehuja ja neuvoja huudellen. Kiitin poniani reilusti tunnin jälkeen ja tein kunnon jäähdyttelyt ratsastamalla laitumien ympäri. Nautin auringonlaskusta ja surisevista hyönteisistä, ja ruunanikin vaikutti tyytyväiseltä. Olin jo täysin unohtanut oriit ja muut hömpötykset, kivojahan ja komeita ne ovat, mutten ikinä vaihtaisi poniani mhinkään muuhun!
Laitoin Mankin karsinaan ja asetin sen selkään fleecevuorellisen hikiloimen, ja Manki pärskähti tyytyväisenä hiuksiini. Annoin sille iltapöperöt ja sekoitin niihin ylimääräisen vitamiinilisän. Manki mussutti ruokaansa tyytyväisenä, ja venyttelin vaivihkaa sen jalat samalla. Yö tulisi olemaan melko lämmin, ja hevoset laitettaisiin tarhaan ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen. Pian tallin täytti kavioiden kopina ja hirnunta, kun hepat vietiin ulos. Päätin viedä oman ponini, ja talutinkin sen ulos lämpimään kevätiltaan.
Manki laukkasi Laitumen ympäri muitten hevosten kanssa villisti pukitellen, ja katsoin ylpeänä sen kiiltävää karvaa ja voimakkaita lihaksia. Menin pakkaamaan tavarani talliin ja kun tulin ulos, vihelsin Mankille. Sen pää ponnahti ylös, ja se laukkasi täyttä neliä luokseni pysähtyen eteeni. Annoin suukon sen otsalle ja se pärskähti hiuksiini. Tunsin ilonväristyksen kulkevan lävitseni ja totesin; tätä se hevosenomistaminen on parhaillaan.
~Irene~
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 3, 2008 19:47:07 GMT 2
Astelin tarhalle pilvettömänä päivänä ja huiskin kärpäsiä pois kimpustani. Oli tukahduttavan kuuma ilma, hevosten hännät heiluivat kuin propellit hätistellessään itikoita, ja päätin siinä samalla ostaa Mankille hyönteiskarkoitetta, sitä hyödyllistä kapinetta. Vihelsin Mankille, ja se löntysti laiskasti portille.
Kiinnitin marhamintan ja lähdimme matelemaan tallia kohti. Tallissa oli kuin saunassa, eikä maneesin lämpötiloista voinut puhuakaan. Minun oli tehnyt ihan hirveästi mieli laittaa varvassandaalit, mutta sitten olin muistanut turvallisuusriskit. Joten, tyydyin paahtumaan lenkkareissani.
Ohjasin Mankin pesariin ja päätin suihkuttaa sen karvapeitteen viileähköllä vedellä. Ympärillämme pyöri innokkaita alkeistuntilaisia ja verenhimoisia paarmoja, joita kumpiakin koitimme hätistellä pois. Minullakaan ei ollut kauheasti apua paarmojen kanssa lyhyiden farkkushortsieni ja avonaisen toppini kanssa. Inhottavista paarmoista huolimatta, Manki nautti suihkusta, vaikka se yleensä vettä kummaksuikin. Vihdoin tuli pelastava enkeli tallimestari Wearin muodossa, kun hän tarjosi itikkasuihketta meille. Nappasin kiitollisena suihkeen hänen kädestään ja suihkutin sitä rivakasti ponini karvapeitteeseen. Manki meinasi hypätä ulos nahoistaan kuullessaan sihisevän suihkeen äänen. Lahjoin kuitenkin sen parilla namulla pysymään paikallaan, joten sekin operaatio sujui melko hyvin. Suihke (selvästi) tepsi, koska meidän ympärillämme ei enää pörrännytkään verta janoavia paarmoja, vaan tusinoin ärsyttäviä kärpäsiä huumaavan hajun houkuttelemina.
Steriloin itsenikin vielä tuolla ihmeaineella ja vahdin haukankatseellani paarmoja, jotka tulisivat takaisin inhottavan hajun hälvettyä. Lähdimme Mankin kanssa pakoon näitä perin vastenmielisiä verenimijöitä, ja saavuimme täyteen auringonpaisteeseen tallipihalle. Laahustimme tallipihaa ympäri, kunnes huumorintajummekaan ei riittänyt kiertämään kehää ja tallaamaan jo valmiiksi pölyistä tallipihan hiekkaa. Manki nappasi samalla tallin nurkasta voikukan, kun pomppasin sen selkään ylösalaissin käännetyltä rehuämpäriltä.
Pompin Mankin ravissa kuin kuuma peruna kattilassa, koska ilman satulaa- konitukset olivat tainneet jäädä hieman vähemmälle. Etenimme hiekkatietä pitkin, ja nautin heikosta tuulenhenkäyksestä kasvoillani. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja jarrutin hieman innostunutta poniani.
Tallustimme läpi korkean heinikon ja itikat surisivat korvissamme. Manasin, etten ollut tullut ottaneeksi kärpäslätkää mukaan. Lätkin hyönteisiä henkeni edestä kaikkialta mihin yltin. Palkkioksi sain näreän katseen Mankilta sekä kämmeneni täyteen paarman-ja muiden ällöttävien ötököiden raatoja.
Pian saavuimme tallipihaan, joka oli kuin rutikuiva Sahara. Jaakko oli juuri asettamassa sadettajaa kentälle. Laskeuduin selästä ja talutin ponini talliin.
Tallissa oli mukavan viileätä, Anne oli hommannut sinne tuulettimet, joiden surina sai hevoset hermoraunioiksi, mutta niitten olon vähemmän tukalaksi. Vein Mankin sen karsinaan, ja säädin tuuletinta hieman pienemmälle ponini sydänkohtauksen-tai muun yms. reaktion välttämiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä, miten ponit keksivät vältellä työntekoa.
Join nautiskellen kulauksen limua ja haukkasin jäätelöstä. Manki lipoi huuliaan kieli pitkänä, selvästi jäätelöäni himoiten. Kävin noutamassa Mankin pöperöt rehuvarastosta ja kaadoin ne sen kuppiin. Manki alkoi mutustella ruokaansa luoden haikeita katseita jäätelööni.
Taisin saada auringonpistoksen päivällä, sitä ainakin toisten hoitajien naamat kielivät, kun ehdotin, että menisimme sadettajan alle kastumaan, sillä ilta oli tukahduttavan kuuma. Pitkän maanittelun jälkeen Wear, Oona, Fiona sekä Brenna lupasivat tulla.
Kiljahtelimme, kun kylmä vesisuihku kasteli vaatteemme. Vesi virkisti kummasti, mutta oli jä-ä-ä-ä-tävän kylmää. Pompimme talliin ja sitä kautta hoitajien huoneeseen kuivaamaan itsemme pyyhkeisiin. Heittäydyimme sohvalle ja jaoimme hedelmäkarkkipussin jutustellen niitänäitä. Jaakko tuli kohta hätistelemään meitä pois ja ihmetteli kulmat koholla läpimärkiä vaatteitamme.
Kävimme antamassa halit ja pusut heposille ja lähdimme suunnistaamaan kotia kohti.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 10, 2008 21:34:19 GMT 2
Manki käänteli innokkasti korviaan varustaessani sitä estetunnille. Omatkin käteni tärisivät hieman jännityksestä; olihan tämä ensimmäinen tunti Seppeleessä. Talutin steppaavan ponin tallikäytävää pitkin muitten perässä maneesiin ja kipusin hyörivän ja pyörivän ruunan selkään.
Mankin korvat ponnahtivat pystyyn sen nähdessä puomit. Kiinnitin turvaliivini tarrat ja säädin kypärää tiukemmalle. Ponillani oli menohaluja, ja se tanssi pitkin uraa kaula kaarella. Tein paljon pysähdyksiä ja voltteja, ennenkuin Kukka asteli kentän keskelle mikrofoni hyppysissään ja toivotti meidät tervetulleeksi tunnille.
Aloitimme työskentelyn puomeilla. Manki lähti posottamaan kuin höyryveturi, ja meinasi törmätä edessä menevään Mariin. Kurvasin ponini äkkiä voltille, ennenkuin olisi tullut ketjukolari. Manki ylitti puomit varoen ja huolellisesti, ja taputin poniani kiitokseksi.
Hidastimme pian käyntiin ja siirryimme pääty-ympyröille. Manki halusi aivan pakosta mennä nokka Marin takapäässä kiinni, ja pidätin ruunaani hampaat irvessä. Tein "ympyrä leikkaan" ja pääsin vähäksi aikaa turvallisen välimatkan päähän, mutta sattumalta löysin pian itseni taas Marin perästä.
Lähestyimme jälleen puomia ja nousin esteistuntaan, jonka olin oppinut melkein ennenkuin olin oppinut kävelemään. Manki halveksui puomia ja ravasi laiskasti sen yli lähes jalkojaan nostamatta. Annoin pohkeita päättäväisesti ja Manki paransi heti puomien loppupuolella. Taputin poniani taas ja maiskautin huuliani.
Koitimme uudestaan laukassa ja Manki piristyi silminnähtävästi. Ruuna pommppasi pirteästi yli ja teki pikkuisen ilopukin. Parin onnistuneen yrityksen jälkeen siirsin käyntiin ja seurasin orien vauhdikasta menoa toisessa päädyssä.
Seuraavaksi oli vuorossa ristikko ja pysty. Ohjasin teutaroivan Mankin ristikolle. Manki oli kiihtynyt eikä keskittynyt hyppyyn, joten muistutin esteraipallani, missä oltiin menossa. Eleelläni oli toivottu vaikutus, kun Manki pomppasi kauniisti yli. Siirsin pikaisesti raviin ja pidätin puomeille, jotka menivät melko hyvin, vaikka ravi olikin kuin pomppupallon kanssa olisi mennyt.
Lähestyimme vauhdilla pystyä. Manki hermostui ja alkoi säheltää. Luulin jo, että se kieltäytyisi, kun ajauduimme liian lähelle estettä. Manki kuitenkin ponnisti mitättömästä vauhdista ja kolautti kaikki puomit alas. Puomit vierivät alas ja ponini kompasteli niihin rajusti. Tartuin kouristuksenomaisesti harjaan ja heitin ohjat kaulalle.
Kukka kiirehti luoksemme ja laskeuduin selästä. Käteni vapisivat järkytyksestä, mutta sain hillittyä itseni ja tutkin Mankin jalat läpikotaisin. Mitään turvotusta tai kolhuja ei kuitenkaan tuntunut, joten nousin takaisin selkään ja Kukka kokosi esteen.
Loppuverryttelin ravissa ja tunnustelin poniani, ontuiko se. Siirryin käyntiin ja huokaisin helpotuksesta, kun ontumisen merkkejä ei näkynyt. Onneksi olin laittanut suojat jalkoihin! Ystävällinen Fiona kantoi maneesiin meille ämpärissä vettä, jota Manki alkoi pian hörppimään. Talutin ponin talliin ja riisuin varusteet. Venyttelin Mankin ja hieroin sen jalkoihin linimenttiä, esteharjoituksen jälkeisen jäykkyyden estämiseksi.
Pujotin riimun Mankin päähän ja talutin sen pesupaikalle. Huuhdoin hikivaahdon pois sen karvapeitteestä ja kuivasin pyyhkeellä ja hikiviilalla. Asettelin vielä hikiloimen ruunan päälle ja tein kävelylenkin sen kanssa tiluksien ympäri. Ponin kuivattua päästin sen laitumelle toisten seuraan, ja Manki alkoikin innokaasti nyhtämään ruohoa.
Kiitos tunnista!
~Irene~
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 16, 2008 14:41:11 GMT 2
Lämmin auringonpaiste siivilöityi Mankin pienen ikkunan läpi kun avasin karsinan. Ponini nuokkui oljilla ja kyykistyin silittämään sen päätä. Manki hörähti ja nuolaisi kättäni. Rapsutin sitä kaulalta ja otin käteeni tukon sen harjajouhia.
Ruuna huokaisi ja antoi alahuulensa lerppua. Poni oli selvästi väsynyt, joten päätin antaa vapaapäivän tänään. Suljin hiirenhiljaa karsinan oven ja suunnistin satulahuoneseen. Aloin hinkkaamaan Mankin varusteita ja mietin samalla läksyjä, jotka odottaisivat korkeana pinona pöydälläni kotona.
Vihdoin havahduin kavioiden kopinaan sementtilattialla, ja kurkistin tulijaa. Ihmettelin suuresti, kun Sel ZEL eli Sentti tanssahteli tallikäytävää pitkin nykien riimunnarua Anne vierellään. Anne bongasi minut heti ja työnsi Sentin riimunnarun käteeni selostaen minulle jotain, jota en ällistykseltäni ehtinyt kuulla.
Sentti puhalsi hiuksiini ja hirnui tallissa oleville hevosille. Talli täyttyikin hirnahduksista sitä mukaa kun kävelimme eteenpäin käytävällä. Vein Sentin tyhjään karsinaan ja kävin hakemassa olkia kuivikkeiksi. Sentti kurkisteli uteliaana kaltereiden välistä lajitovereitaan ja testasi juomakupin toiminnan. Anne kävelikin pian talliin sylissään valtava kasa varusteita, suojia ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Anne kantoi karsinaan rehuvarastosta sylillisen heinää, ja Sentti alkoikin hamuta sitä innokkaasti. Kohotin kulmiani Annelle ja hän selitti selkokielellä, mitä Sentti teki Seppeleessä.
Huokaisin, kun ajattelin Kotikolon mahtavia oreja. Joku ostaisi ne ennenpitkää, olivathan ne aivan upeita ja hyvinkoulutettuja ratsuja. Avasin Mankin karsinan oven, ja sahanpuruinen iloinen poni tuli tervehtimään minua karsinan oven suulle. Se hamusi olkapäätäni ja karisti viimeisimmätkin haaveet tuhkatuuleen; omistinhan maailman parhaan ponin!Harjasin ponin piakisesti, nappasin marhamintan ja riimun ovenpielestä ja puin ne ponin päälle. Talutin Mankia tallikäytävää pitkin tarhalle päin, kun sain ajatuksen. Pomppasin ponin selkään sen huomaamatta mitään ja suunnistin tarhoille.
Auttelin tallissa muita hevosenomistajia ja hoitajia. Pitelin pinteleitä, suojia, harjoja, satuloita, suitsia, ja tms. juttuja. Varustin Humun ja auttelin Antun kanssa, joka oli harvinaisen huonolla päällä. Istahdin penkille ratsastajien lähdettyä ja join mehua pullosta. Juttelin Lillyn ja Kukan kanssa pienen hetken, ennenkuin lähdin hoitamaan Iseä.
Istel kurkoteli kauniin lumivalkoista päätään karsinan puolioven yli. Silitin sen kaulaa ja tarjosin heppanamin. Harjasin ponin valkoista kylkeä, kunnes se oli puhdas. Siiryin toiselle puolelle ja jatkoin aherrustani. Kun olin saanut homman valmiiksi, pujotin nivelkuolaimet ponin hammaslomaan ja asettelin satulan sen selkään. Harjoittaisin Isen tasapainoa ja koordinaatiota menemällä puomeja ja kavaletteja, jotka olisivat laskettu alimpaan asentoon. Ajattelin myös joskus kokeilla ohjasajoa, joka valmistaisi sitä valjakkoponin tehtäviin.
Tällaisten tulevaisuudensuunnitelmien kanssa tallustelin laskevan auringon valaisemaan pihaan. Nousin tamman selkään ja annoin pitkät ohjat ohjattuani sen kentälle. Puomit ja kavaletit olivat valmiina kentällä, olin asettanut ne hyvien välien päihin toisistaan, ja Istel tutki niitä innokkaasti. Lämmittelin ravissa ja käynnissä, ja tein paljon temponvaihtoja. Minun tarvitsi melko paljon pidättää Iseä, neiti oli nimittäin vauhdikkaalla tuulella. Ise kopautteli jalkojaan puomeihin ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla kaikki meni hyvin.
Suoritettuamme tehtävän pari kertaa vaihdoin suuntaa. Tälläkin kerralla puomit sujuivat mallikaasti, vaikkakin lähestyminen ei ollut maailman paras Isen säikähdettyä pusikosta kuuluvaa rapinaa. Laskeuduin selästä ja säädin jälkimmäisen puomin kavaletiksi. Käännyin uralta ja suoritimme sarjan mallikaasti. Tai, no, kavaletin ylitys oli pieni ponnahdus, muta en halunnut lanistaa sitä, kun tamma vaikutti iloiselta ja yhteistyöhaluiselta.
Suoritettuamme kavalettisarjan annoin pitkät ohjat ja taputin ponia. Laskeuduin pian selästä ja nostin jalustimet. Lähdin taluttamaan ponia talliin ja laitoin sen karsinaan. Fiona ilmestyi kuin pelastava enkeli, juuri kun olin pähkäillyt, miten saisin kaksi ponia hoidettua puolessa tunnissa. Hän otti Isen ja rapsutin sitä otsasta kiittäen onnistuneesta tunnista. Tarjosin vielä namun ja lähdin metsästämään Mankia tarhasta auringon luodessa viimeisiä säteitään taivaalle.
Asetin loimen Mankin päälle viileän yön takia. Ruuna nyhti ruohoa hätistellen hännällään itikoita, joita pörräsi illansuussa yhä useammin. Annoin ponille suukon kaulalle ja syötin sille kourallisen heppanameja. Poni otti tyytyväisenä vastaan huomioni ja puhalsi lämmintä ilmaa kämmenelleni. Havahduin mietteistäni ja vilkaisin kelloa; 5 minuuttia aikaa olla kotona. Taputin ruunaani ja pinkaisin talliin. Ei kai se hirveästi haitannut, vaikka tulisin olemaan 15 minuutia myöhässä, eihän?
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 20, 2008 20:04:12 GMT 2
Raahasin Mankin talliin raa'an voiman avulla. Olin tänään pahasti myöhässä, kiitos ruotsinopettajan. Sain keploteltua ponin karsinaan, tein pikaharjauksen ja ähkien ja puhisten puin varusteet sen päälle.
Talutin vastahakoisen ponin tallipihalle punastellen, kun kaikki muut seisoivat odottamassa meitä. Hiki nousi otsalleni, kun pompin toinen jalka jalustimessa Mankin pyöriessä ympyrää. Jaakko tarjosi pian apuaan katseltuaan säälivän näköisesti epäonnistunutta yritystäni ratsautua. Kipusin, kapusin ja putosin Mankin selkään, ja säädin jalustimet.
Jaakko ehdotti raipan ottamista mukaan, ponini käyttäymistä diagnosoiden. Nappasin raipan hänen kädestään ja asetuin oikealle paikalle jonossa naama muistuttaen ylikypsää tomaattia.
Manki teki takapakit älytessään aikeemme rämpiä pusikossa. Poni meni jiveä, kun koitin saada sen metsänreunasta läpi. Viimein ruuna alistui kohtaloonsa ja asteli nyrpeänä eteenpäin polulla. Blondi tallusti tyynenä perässämme ja katseli huvittuneen näköisenä ponin järjestämää showta.
Nostin kevyen ravin polulla kiriäkseni toisten etumatkan kiinni. Manki kuitenkin löntysti eteenpäin metsäpolulla täysin välittämättä avuistani ja koska raippaa ei ollut tullut mukaan, taitoin risun läheisestä puunoksasta, sillä aikaa kun Manki ahtoi ruohoa kupuunsa täysin kiinnostumattomana touhuistani.Läjäytin risulla Mankia peräpäähän, ja syvästi loukkaantunut ponini lähti ravaamaan kirien toisia heposia kiinni.
Leikimme vuorikiipeilijää kiipeilemällä Seppeleen maiden alavia mäkiä ylös ja alas. Manki liukasteli märällä ruoholla, ja mielessäni laskeskelin jo mahdollisuuksia päästä turvallisesti hengissä mäkeä alas. Onneksi mitään kauheampia katastrofeja ei sattunut, ja jatkoimme matkaa alavalle niitylle.
Puraisin kieleeni, kun Ada ehdotti laukkakisaa niityllä. Kun hän kyseli sellaisia, jotka eivät halunneet laukata, olin juuri säätämässä turparemmiä, enkä kuullut kysymystä. Lähtömerkki kajahti pian asetuttuamme riviin paikoillemme.
Hämmästyksekseni Manki jäi aloilleen, kun toiset lähtivät kaviot jymisten laukkaamaan. Ajoin ruunaa eteen, ja pian toisista oli näkyvillä vain pieni pölypilvi horisontissa. Ponini käänsi hölmistyneenä päätään, kuin kysyen: "Siis ootko ihan tosissasi, vai jäikö lääkkeet ottamatta?"
Murisin vastaukseksi ja Manki teki yllätyksekseni valtavan loikan eteenpäin, sotkeutui melkein jalkoihinsa ja lähti täyttä neliä eteenpäin. Nautin vauhdista ja suljin silmäni hetkeksi. Otimme toisia kiinni, Marin, Hensun ja Jambon takapäät keikkuivat jo parin kymmenen metrin päässä.
Ohitimme mattimyöhäiset ja suunnistimme kohti Bladea ja Bertiä. Bert laukkasi rullavaa vuoniksen laukkaansa hetken vierellämme, ennenkuin menimme ohi ja kannustin poniani ottamaan Bladen kiinni. Bladen puoliverisen laukka oli matkaavoittavampaa kuin ponini tikutus, mutta saimme hyötyä siitä, että samalla kun Blade otti yhden askeleen, Manki otti kaksi tai kaksi ja puoli. Joten kohta olimme Bladen vierellä, ja kohta ohi sen.
Nyt maali alkoi lähestyä, ja Blade oli aivan takanamme kärkkymässä. Ponini suu alkoi vaahdota, ja hikiläikät koristivat sen kaulaa. Hidastin hieman ja laukkasimme hallitusti maaliin Blade runsaan kaulanmitan jäljessä. Pian myös Jambot, Hensut ja muut saapuivat maaliin, perässään ihanan pörröinen ja tuhiseva Pella, joka oli jäänyt syömään ruohoa lähtöpaikalle.
Taisimme olla neljänsiä, muttei se mitään merkinnyt, pääasia oli että kaikkilla oli ollut hauskaa. Kävelimme, ravasimme ja nauroimme loppumatkalla. Saavuimme pian tallipihaan, laskeuduimme selästä, kiitimme tunnista ja lähdimme jonottamaan pesupaikalle.
Kiitos tunnista!
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 26, 2008 12:56:20 GMT 2
Nuolaisin mehujäätikkua ja katselin hevosten käyskentelya laitumella eräänä painostavan kuumana päivänä. Kärpäset surisivat alakuloisesti kiusatessaan hevosia ja minua. Lähdin talliin hakemaan riimunnarua, ja pian ilmestyin tallista jälleen yksi kerros aurinkovoidetta ihollani. Vihelsin Mankia, ja ponini pää ponnahtikin ylös ruohikosta.
Manki jäi tuijottamaan minua kuin ventovierasta, ja vähän aikaa odotettuani päreeni paloivat ja lähdin metsästämään ruunaa. Vahingoniloisesti poni heitti päätään, pukitti iloisesti ja karautti tarhan toiseen päähän. Harmistuneena lähdin noutamaan tallista porkkanaa, minulla nimittäin oli salainen ase, jonka avulla saisin poninkoltiaisen kiinni tarhasta.
Pienen tahtojen taistelun jälkeen talutin Mankin talliin voitonriemuinen ilme kasvoillani, poni selvästi nyrpeätä naamaa näytellen. Vein ruunan karsinaan ja aloin hinkkaamaan järkyttävän isoja mutapaakkuja sen karvapeitteestä. Pian (tunnin päästä) poni oli puhdas ja siisti, ja laitoin sille hikiloimen estämään ponini yritykset muuttua mutahirviön jälkeen puruhirviöksi.
Säädin suitsia niin, että niistä tuli turparemmittömät kapineet. Menin karsinaan ja puin suitset ponini päälle. Olin juuri ottamassa hikiloimea pois, kun hälytin alkoi piippaamaan. Anne syöksyi ulos toimistosta ja kiirehti Celen karsinalle. Koko juttu selvisi sekunnin tuhannesosassa minulle, työnsin ponin karsinan oven kiinni, ja sain ajtukseni selkiämään sen verran, että kävin vaientamassa varsavahdin, joka piti korviasärkevää ääntä.
Kiirehdin Celen karsinalle, mutta kuljin hiirenhiljaa peläten häiritseväni tammaa. Kurkkasin oviaukosta, ja sain ensi kertaa seurata varsomista paikan päältä. n. vartin päästä jälkeen varsa liukui oljille limaisessa pussissa, ja Anne pyyhki sen sieraimia T-paitaansa. Anne vinkkasi minut Celen luo, ja silitin puuskuttavan ja hikisen tamman kaulaa. Taputin, kehuin ja ylistin urheaa tammaa sen komeasta varsasta. Anne tarkisti varsan sukupuolen: ruunikko orivarsa! Mieleeni nousi heti kuva Cassusta, ja hymyilin todetessani pikku-ja isoveljen samannäköisyyden.
Varsa nousi pian jaloilleen, ja silmäilin sen rakennetta kriittisesti. Varsalla oli melko raskastekoinen pää, mutta jalat olivat kuivat ja sirot, sekä se oli syötävän suloinen. Varsa löysi kohta maitobaarin ja katsoin hymyillen sen viuhahtelevaa häntää. " Olen miettinyt sen nimeksi Flametongueta, i. Storm Blade & e. Celebrity." " Kuulostaa hyvältä," virkoin.
Annen kiitettyä avustani käännähdin, ja olin jo suunnistamassa Mankin karsinalle päin, kun meinasin törmätä kokonaiseen hoitajalaumaan. Luulin, että olimme olleet kaksin Anne kanssa, mutta toiset olivat saapuneet meitä häiritsemättä. Edessäni nököttivät Dreamer, Wear, Pipsa ja Fiona yhtä haltioitunut ilme kasvoillaan kuin minullakin. Hymyilin heille ja lähdin kävelemään poispäin karsinoista ponini luokse.
Manki hörähti minulle hämillään, kuin kysyen mihin nyt oli ollut niin kova kiire. Naurahdin ja taputin ponia lavalle pukiessani sille suitset päälle. Talutin kuumuudesta hermostuneen ponin pihalle, ja painostava ilma sai päänsäryn jomottamaan takaraivossani. Silti pommpasin ketterästi ponin selkään ja ratsastin hiekkatietä pitkin peltoaukiolle päin.
Nautin kesäisestä retkestä ja nauroin ponini hölmöilylle. Oikaisimme pellon poikki ja laskeuduin selästä poimimaan mansikoita. Ruunani hamusi niitä innokkaasti, ja kohta sen suusta tippuikin vaaleanpunaista kuolaa. Tein mansikoita pitkän korren ja imeskelin herkkua koko kotiinpaluumatkan ajan.
Kun saavuimme tallille, ratsastustuntilaiset hyörivät ja pyörivät Celen karsinan edessä ja vaivihkaa kurkistelivat seinän yli siellä olevaa ilmestystä. Suihkutin vedellä kauhistuneen ponini hiestä ja kävelytin sitä tiluksien ympäri seuraten koulutuntia syrjäsilmällä. Hyräilin Summertimea taluttaessani Mankia laskevan auringon luodessa viimeisiä säteitään taivaalle…
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 28, 2008 17:21:47 GMT 2
Pyöräilin tallille kuumat ja hiostavat ratsastushousut jalassa. Päivä oli tukahduttavan kuuma, ja sai päänsäryn jomottamaan takaraivossani. Heitin pyörän seinää vasten ja kiirehdin talliin, sillä aavistelin pahaa. Sisällä tallissa oli aivan hiljaista, eikä kukaan ollut paikalla. Tai niin ainakin luulin.
Ryntäsin ylös hoitajienhuoneeseen, jossa vallitsi painostavan sekava tunnelma. Kun kysyin, mitä oli tapahtunut, kymmenkunta ihmistä alkoi pulputtamaan ja paapomaan huljalasta heljalaan, enkä saanut yhtään mitään selvää. Nostin käteni rauhanmerkkinä, ja koitin esittää kaikesta huolimatta kysymysmerkkiä. Vihdoin Wear selitti selkokielellä, mitä oli tapahtunut, ja sai kertoa toiseenkin kertaan, ennenkuin uskoin kerrotun todeksi.
Minua itketti ja ilahdutti samaan aikaan tapahtuneet, ja poimin kauniin kukkakimpun Seppeleen Kamun muistoksi. Kävin myös samalla rapsuttamassa Blondin varsan turpaa, joka oli ihanan pehmoinen. Paras piristys oli kuitenkin oman ponini hirnunta laitumelta, ja kävin hemmottelemassa sitä laitumen aidan päällä seisten. Sidoin ponille voikukista seppeleen, jonka se kohta ravisti päästään pois ja söi kukkaset.
Oleskelin laitumella, kunnes äiti soitti kännykkääni. Taputin Mankia kaulalle, syötin sille viimeisen heppanamin ja käännyin kotia kohti.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 30, 2008 14:47:44 GMT 2
Yks,kaks,kolme... laskin ja myötäsin vartalollani ponini hyppyä. Kokosin ohjat heti esteen jälkeen, ja etenimme vauhdikkaasti seuraavaa estettä kohti. Yksi, kaksi, pohkeet... mutisin taas ja Manki pomppasi esteen yli vaivatta.
Vielä ristikko-okseri, joka lähestyminen maksaisi varmasti jonkun hengen, jos meno jatkuisi samaa vauhtia. Hidastin istunallani vauhtia ja ponini heitti päänsä ylös pärskähtäen närkästyneesti. Vaihdoin raipan vaivihkaa toiseen käteen ja napautin sillä ponia lautasille. Olimme parin laukka-askeleen päässä esteestä, ja annoin reippaasti pohkeita ja lisää ohjaa ponin hypätessä nätisti esteen yli.
Taputin ja kehuin ponia maasta taivaaseen ja annoin pitkät ohjat. Huomasin, että suorituksemme oli kiinnittänyt huomiota; ianikuisten hoitajien lisäksi porttiin nojaili melkosamankokoinen, vaaleahiuksinen poika. Yllätyksekseni se sai perhoset vellomaan vatsassani. Loin katseen poniini ja taputin sitä vielä kerran.
Ilma oli lämmin ja kaunis. Loppuverryteltyäni ponin talutin sen portille ja laskeuduin selästä. Heitin ohjat huolettomasti kaulan yli, säädin satulavyötä ja martingaalia löysemmälle ja lähdin suunnistamaan pesupaikalle hikisen treenin jälkeen.
Manki aukoi kauhistuneena suutaan kun viileä vesi virtasi pitkin sen selkää. Poni koitti konstiaan nmro.2, ja luimisteli pahantuulisesti yrittäen näykkiä. Hermostuin sen käytökseen ja ruiskautin joka kerta sitä vesisuihkulla turpaan, jos se yritti uhitella. Hieroin ähkyen tahmaista linimenttiä Mankin jalkoihin sekä rasvasin helosanilla ponini- niin suloisen-vaaleanpunaisen turvan.
Viimein nyreä poni alistui kohtaloonsa ja alkoi nyhtämään ruohoa tallin edustalta hyödyntääkseen tilanteen mukavan puolen. Kohta märkä ja energinen ratsu tanssahteli riimunnarun päässä hiekkaista tietä pitkin, saaden tien pöllyämään kuin hiekkamyrskyn jäljiltä.
Vein ponin niitylle syömään ruohoa totuttaakseni sen laidunkauden ahmimiseen, ja vietimme siellä n. puoli tuntia. Jos toinenkin voikukka sai kyytiä, ruohonkorsista puhumattakaan. Ruuna huiski pitkällä ja kiiltävällä hännällään kärpäsiä pois kimpustaan, ja sai joka kerta hepulin kuullesaankin ampiaisen surinan lähistöllä. Sain väistellä liukkaasti sen jalkoja, joilla se koitti potkia itikoita pois kimpustaan.
Viimein palasimme tallille, puhtaina-ja ei niin puhtaina. Talutin Mankin karsinaan ja loikin itse portaat ylös siistiytymään. Kampasin pähkinänruskeat hiukseni nutturalle ja pesin kasvoni kylmällä vedellä. Pian virkistynyt- minä pomppi portaat alas viemään poni laitumelle. Nappasin oriketjuriimunnarun koukusta ja kiinnitin sen riimuun. Ruuna tanssahteli kaula kaarella tallikäytävää pitkin ansaiten ihailevia katseita karsinoista.
Nappasin timotei-heinänkorren ja imeskelin sitä suussani seuraten ponini laiduntamista muiden hevosten kanssa. Katselin sinistä taivasta ja utuisia pilviä miettien Kamua, joka laukkaili tuolla jossain nauttien oloistaan. Säpsähdin, kun Manki tuli luokseni ja työnsi turpansa aidan välistä haistellen kasvojani. Rapsutin ruunaa, ja pian se jatkoi ateriointiaan kaikessa rauhassa.
Avasin silmäni. Olin nukahtanut kukkien ja heinän keskelle, ja kuulin vain kärpästen surinan sekä hevosten satunnaisen hirnunnan. Nousin ylös haistaen kukkien huumaavaa tuoksua ja tähyilin poniani. Se oli siirtynyt vaivihkaa laiduntamaan kauemmas, ja nosti päänsä heti ruohoista katsoen minua korvat höröllä ja leuat jauhaen kiivaasti ruohomössöä.
Lähdin pian tallustamaan tallille päin riimunnaru olkapäälläni. Autoin luomaan lannat karsinoista, ja siivosin hihat heiluen Mankin karsinan, joka operaation jälkeen olisi kelvannut ties mille hevoselle. Kannoin myös vettä laitumelle, ja siinä hommassa alkoi tulla hiki, sillä vesisangot olivat painavia ja touhu uuvuttavaa.
Vilkaisin kelloani ja näin äidin auton kaartavan pihalle. Äiti rullasi ikkunan auki ja kysyi, voisiko tulla katsomaan Mankia. Nyökkäsin ja äiti nousi autosta sekarotuinen koiramme Rinsessa tiukasti remmissä.
Äiti tutki Mankin jalat ja liikkumisen saatuani ensin ponin kiinni laitumelta. "Hyvältä näyttää, sillä on puhtaat liikeet ja kuivat jalat," hän totesi viimein. Olin pakahtua ylpeydestä, koska äiti ei kehunut turhaan hevosten jalkoihin liittyviä asioita, entinen esteratsastaja kun oli. Taputin ruunaani ja annoin sen jatkaa leppoisaa oleskeluaan laitumella.
Istahdin etupenkille ja kiinnitin turvavyön. Rinsessa hyppäsi syliini ja äiti käynnisti auton. Hiekkatie kulki laitumen ohi ja sen rajoitus oli neljääkymppiä, joten avasin ikkunan ja tähyilin laitumelle. Näin vilauksen vaalenarutiaasta ponista, joka laidunsi karva kiiltäen. Vielä, ennen kaarretta ja näköestettä näin, kun se kohotti päänsä ja hirnui minulle haikeasti...
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Jun 2, 2008 12:22:53 GMT 2
Oli pilvinen mutta lämmin päivä, ja astelin tallille kevein mielin. Koulu oli loppu, eikä läksyjä olisi kahteen kuukauteen, joten saisin keskittyä täysillä poniini. Avasin karsinan oven ja tervehdin ruunaa. Se heilautti korviaan laiskasti ja jatkoi ruokailuaan. Taputin sitä lavalle ja kipaisin hakemaan harjapakin.
Olin täydentänyt harjavarastoani, ja pitkän harkinnan jälkeen ostanut Mankille kisaharjan, jonka päällys oli oikeata nahkaa ja jossa kimaltelivat Swarovskin kristallit. Ihaillen laitoin harjan takaisin pakkiin ja aloin siistimään poniani. Olin ilmoittautunut kisoihin viikonloppuna, ja minua jännitti pikkuisen.
Vilkaisin ympärilleni; ei ketään mailla halmeilla. Yleensä, arkisin, tallilla pyöri tuhatkunta hoitajaa ja ratsastajaa. Nyt kuului vain hevosten rouskutus ja mussutus. Pujotin Mankille riimun päähän ja aloin nyppimään sen harjaa. Manki inahti, kun vetäisin jouhitukon sen kuontalosta ja silitin sen kaulaa lohdutukseksi.
Viimein Lilly hyppi tallin ovesta sisään mustat letit heiluen. " Ihanaa, kesäloma," hän tuuletti ja näytti voitonmerkkiä. "Sitä samaa, vastasin," vastasin hymyillen. " Hmm.. Mitä sanoisit pienestä pulikoinnista järvenranassa," hän kysäisi. " Joo, otetaan hepat mukaan," hihkaisin.
Ennenkuin ehdimme varustaa ponimme, tallille alkoi tulvia hoitajia, ja kaikki halusivat mukaan. Viimein tallipihalla seisoi joukko hevosia ja poneja, bikini- tai shortsiasuiset ratsastajat selässään. Manki oli tehnyt elämänmuutoksen ja seisoi kutakuinkin rauhallisena ainaisen poukkoilun sijasta. Muut katsoivat kummastuneena poniani, joka käyttäytyi hyvin epänormaalisti. Koitin olla huomaamatta tuijotusta ja painoin pohkeet ponin kylkiin Lillyn huikatessa lähtömerkin.
Mankin keinuhevoskäynti oli hyvin epämukavaa istuttavaa, joten hammasta purren koitin pysyä selässä ja estää liukumisen selästä alas. Juttelimme matkan aikana kommelluksista hevosten kanssa, joista jotkut saivat pakostikin nauramaan tai edes virnistyksen naamalle.
Kaviot kopisivat hiekkaa ja kiviä vasten, ja ilmaan nousi auringon kuivaamasta tiestä sankkaa pölyä. Aurinkokin näyttäytyi pilvien raosta hetkeksi, mutta piiloutui sitten uudestaan utuisen pilven taakse.
Saavuimme rantaan varttitunnin kuluttua, ja uhkarokeimmat tallustelivat suoraan veteen. Kylmät laineet pärskähtivät rantaan ja vain pomminvarmat hevoset kävelivät syvemmälle. Eppu alkoi kuopia vettä, ja lennätti samalla vettä Chaon päälle, joka kiljahti ilosta ja kauhusta.
Pikku asteli vedessä varovasti eteenpäin, ja pian vesi alkoi hipoa Maikun varpaita. Wear oli vetänyt hietikolle pitkäkseen, Taiga riimunnarussa kiinni syöden rantaheinää, joka heilui tuulessa. Henrietta eli Hensu seisoi jo kaukana rantaviivasta syvällä vedessä kummaksuen toisten riehuntaa, ja Juuli taputti sitä hymyillen. Jambo oli jämähtänyt jonnekin, eikä kenelläkään ollut halua lähteä etsimään sitä eikä ratsastajaansa.
Olin täysin unohtautunut turvalliselle hietikolle, ja kannustinkin poniani reippaasti veteen oivallettuani asian. Manki käveli korvat hörössä veteen, muttei siihen hätään ehtinyt temppuilla. Vesi oli jotain 10-asteista, ja tunuti jääkylmältä. Manki pörisi ja pärskähteli, mutta asteli kiltisti eteenpäin vedessä. Uskaltauduimmejopa vähän matkan päähän rannasta, kunnes käänsin ruunan takaisinpäin.
En osannut yhtään valmistautua ponini reaktioon, kun se otti valtavan loikan rantaan päin ja loiskahti veteen. Roikuin vain sen märässä harjassa, ja laineet kastelivat minut läpikotaisin. Jäin roikkumaan ruunan kaulalle väärinpäin. Kipusin mahdollisimman nopeasti taas selkään, mutta sain melkoiset naurut roikkuessani kaulalla. Nokkela Wear painoi kameransa liipaisinta juuri oikeassa kohdassa, ja saimme melkoisen kuvan minusta ja ponistani.
Joku oli tuonut eväitä mukaansa, ja jaoimme kaiken tasapuolisesti. Wear oli saanut myös muita hullunkurisia valokuvia, jotka aioimme kiinnittää karsinoiden oviin retken muistoksi. Hevoset seisoivat syömässä ruohoa vähän kauempana, ja pian nousimme niitten selkään ja suunistimme hiekkatielle. Paluumatkalla syntyi idea pukuratsastuksesta ja muista hauskoista suunitelmista kesän varalle.
Tallilla hepat ja ratsastajat kuivattiin pyyhkeillä ja vain hepat päästettiin kirmaamaan laitumelle. Ne pukittelivat ja hyppivät, kunnes rauhoittuivat syömään ruohoa. Anne oli uurastanut oikein olan takaa ja kutsui meidät syömään mansikoita kerman kera päärakennukseen. Sinne me sitten ahtauduimme ja nautimme kesätunnelmista mussuttaessamme maistuvia mansikoita.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Jun 10, 2008 16:17:32 GMT 2
Kietaisin sadetakkia tiukemmin ympärilleni ja pyyhkäisin märkiä kasvojani. Pyöräilin täyttä vauhtia tallille kaatosateessa ja heitin pyöräni kumoon tallin seinää vasten. Tuuli ujelsi puiden latvustossa, ja sai selkäpiin karmimaan. Juoksin tarhoille ja pälyilin poniani. Se kyyhötti muitten kanssa laitumen nurkassa. Huoahdin ja lähdin noutamaan riimunnarua tallista. Koko päivän oli satanut ja ukkostanut, ja olin pelännyt, että hermoheikko poniparkani oli saanut sydänkohtauksen tms.
Menin ponikaravaanin luo ja pyydystin omani joukosta. Ponin silmät muljahtivat, kun napsautin riimunnarun lukkoon. Manki oli aivan litimärkä ja kylkiä myöten kurainen, se oli näettävästi säntäillyt ympäri tarhaa peloissaan.
"Voi pikku poniparkaa," sanoin ja sivelin ruunan päätä. Poni koitti piilottaa päänsä sadetakkini sisään, ja lähdin taluttamaan sitä talliin.
Astuimme lämpimään talliin ja vedin tallinoven kiinni hurjasti pamahtaen. Sytytin valot ja talutin ponin karsinaan. Kävin noutamassa apuvälineitä, eli sangollisen lämmmintä vettä, pesuharjan ja olkia rehuvarastosta. Sivelin vettä ruunan karvapeitteeseen, ja se puhisi tyytyväisenä. Hinkkasin tarttuneen kuran ja lian pois ja peittelin Mankin lämpimällä talliloimella.
Kävin noutamassa höyryävän ämpärin rehuvarastosta ja kaadoin sen ponin kaukaloon. Manki alkoi mussuttaa tyytyväisenä ruokaansa ja laskin vielä sylillisen heinää sen eteen. Silloin aivastin. Niiskutin hetken ja pyyhkäisin nenääni liinalla. En kyllä menisi enää ulos, muutkin hevoset saataisiin varmasti sisälle alta aikayksikön.
Siliteltyäni ruuna hetken suunnistin ylös rappusia hoitajainhuoneeseen. Sekoitin itselleni kaakaota ja käärin viltin ympärilleni. Pian huoneeseen alkoi virrata väkeä, ja jaoin viltin heidän kanssaan. Kaikki ponit ja hepat olivat kuulemma sisällä, ja niistä oli huolehdittu hyvin. Päivittelimme kurjaa säätä ja nappasin pöydältä kuluneen hevoslehden.
"Vuosikertaa -79," tuhahdin.
Lueskelin lehteä, kunnes jäseneni alkoivat pikkuhiljaa lämmetä. Harpoin pian portaat alas ja kävelin karsinan eteen. Manki lepäsi karsinassa korvat lerpsuen, ja hiivin noutamaan kuraisen riimun ja harjat. Katsoin riimua kriitisesti ja lähdin noutamaan ämpäriä ja harjaa.
Jynssäsin lian irti riimusta ja annoin harjojen lillua pesuämpärissä. Pian riimu hohti puhtauttaan ja ripustin sen kuivaustelineelle. Harjatkin olivat puhtaat ja levitin niitä varten käsipyyhkeen lattialle.
Pian kuului pamaus ulkooven lennähtäessä kiinni ja Jaakko saapasteli tallikäytävää pitkin sadetakki heiluen. Hän suunnisti suoraan toimistoon, ja ennenkuin ovi pamahti kiinni, kuulin hänen sanovan että aita on kaatunut tuulessa ja portin kohdalta se oli mennyt rikki.
Sade ja tuuli piiskasivat Seppeleen tallirakennusta, ja aitassa olleet hevoset sekä laitumen tammat varsoineen oli tuotu sisälle. Jotkut hevoset, jotka asustelivat tilavissa karsinoissa, olivat saaneet seuraa karsinoihinsa tilanpuuteen vuoksi. Hevoset kääntelivät korviaan hermostuneina puunoksien hakatessa kattopeltiä.
Iltaa kohti myrsky laantui hiukkasen, ja vanhempani pääsivät hakemaan minut pois. Siinä kesti kuitenkin hieman, sillä liikenne oli katki tielle kaatuneitten puunrunkojen vuoksi. Silitin poniani huolestuneena aavistellen pahaa, ja kun vanhempani vihdoin astelivat tallinovesta sisään, purkaantuivat huoleni ja kyyneleet kohosivat silmiini. Isä rutisti minua lujasti ja äiti antoi suukon poskelle. Taputin poniani, suljin karsinan oven ja astelin tallin ovesta ulos autolle.
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Jun 19, 2008 17:48:04 GMT 2
Poljin tallille kovaa vauhtia ja hiekkatie pöllysi. Jarrutin rivakkaasti tallipihalla ja heitin pyöräni tallin seinää vasten. Tallin valot olivat vielä sammuksissa, eikä ketään näkynyt ympärillä. Hipsin Mankin karsinalle ja kurkistin sisään. Poni mussutti heiniä välittämättä tuon taivaallista minusta tai rapisevasta porkkanapussista kädessäni. Kurkotin kättäni kalterien välistä ja rapsutin ponia harjamartosta. Ruuna kuitenkin keskittyi syömiseen luoden minuun -älä nyt häiritse- katseen. Taputin ponia hymy suupielessä ja kävelin satulahuoneelle päin.
Pian talliin alkoi virrata hoitajia, hepanomistajia ja tyhjäntoimittajia. Kaikki kuitenkin puuhasivat omiaan, ja pian tallissa oli tuttu ja turvallinen puheensorina. Kiristin juuri Mankin satulavyötä, kun Fiona tuli ja tervehti minua ja poniani. Kyselin vähän hienovaraisesti syytä, miksei häntä ollut näkynyt viimeaikoina. Hän hypisteli ponini harjaa ja kohautti pian olkiaan.
- "On vain ollut muuta tekemistä", hän mutisi pian ja lähti sitten Isen karsinaa kohti.
Syvästi ihmetellen, miten jollakulla voi olla muuta tekemistä kuin heposet, ( käytän itse ainakin 150 % ajastani niihin) lähdin noutamaan kannuksia harjapakista. Kohta saavuin kiiltelevät esineet käsissäni, ja Manki katsoi niitä kummaksuen ja nuolaisten, maistaen, olivatko ne syötävää. Kiinnitin vielä kannukset saappaisiini ja nappasin suitset karsinan edestä. Asettelin nahkaohjat kaulalle ja pidin kuolaimia Mankin suupieliä vasten odottaen sen avaavan suunsa. Odotin. Ja odotin. Helistelin kuolaimia ja painelin haammaslomaa. Huokaisin. Kaivoin heppanamun taskunpohjalta, pistin sen ponin hampaiden väliin ja sujautin kuolaimet suuhun.
Talutin Mankin portista ja kentän keskelle. Laitoin jalustimen jalkaan ja ponkaisin ponin selkään sen jo mennessä käyntiä pitkin ohjin. Säädin jalustimet käynnissä, ja pian aloin verryttelemään. Manki taipui mukavasti voltille, ja tein pian suunnanvaihdoksen. Pyysin Mankilta vähän enemmän ravia pitkälläsivulla, ja kouluraipan kosketuksen jälkeen poni venytti askeliaan reilusti. Nautin tunteesta, tunteesta, jolloin kaikki sujui hyvin...
Nostin pehmeän laukan ja teimme upean kolmikaarisen kiemurauran ponin taipuessa kuin keitetty spaghetti. Manki käänteli korviaan kuin propelli, ja itse pitelin ohjista todella kevyellä tuntumalla käyttäen pelkästään pohkeita. Olimme löytäneet yhteisen sävelen, sävelen, jonka avulla voisimme vaikka laukata pilvien päällä ja lentää aurinkoon asti. Laskeuduin unelmistani ja siirsin pian pomppivaan raviin. Teimme vielä pääty-ympyrän, jonka aikana liimasin ulkopohkeeni ponin kylkeen ja asetin sitä sisäohjalla kevyesti painaen.
Manki heitti päätään kun siirsin sen keinuhevosen käyntiin, taputin sitä kaulalle ja sivelin sen korvia hellästi. Köpöteltyämme hetken vein ponin kentän keskelle ja laskeuduin selästä. Talutin pian Mankin tallipihan poikki, jonne leiriläiset olivat juuri palanneet maastoestetunnilta ja olivat aivan rättipuhkipoikki. Talutin Mankin pesukarsinaan ja kiinnitin sen. Oli sen verran lämmin päivä, että pesin ponin hevosshampoolla. Sidoin kuitenkin häntään solmun, ettei se kastuisi. Hinkkasin likakohtia shampoolla ja suihkutin aineen pois vesiletkulla. Ja ta-daa! Eikö poni käsittelyni jälkeen säihkynytkin puhtauttaan, ja puin Mankin päälle hikiloimen vaaliakseni taideteosta.
Päästin ponini tarhaan riehumaan, ja se säntäilikin ympäri laidunta riemusta pukitellen. Huokaisin pitkään ja syvään, kun se laskeutui makuulle kuralätäkköön ja alkoi nautiskellen kieriskellä siinä. No, huomenna olisi taas pesukoneella hommaa. Käännähdin kannoillani, nappasin riimun ja marhamintan ja lähdin hyppelemään tallille päin.
|
|
|
Post by Fiona on Jun 22, 2008 16:57:19 GMT 2
Saavuin tallin pihaan ja hyppäsin pois pyörän selästä.Laitoin pyöräni lukkoon ja astelin talliin.Kävelin Mankin karsinalle.Poni mutusteli heiniään ja pärskähti äänekkäästi. -Heippa poika,sanoin ja Manki nosti päänsä uteliaasti heinistä. -Meillä tulee olemaan varmasti hauska viikko,kuiskasin ponille ja taputin ponin päätä sen nostettuaan heinistä ja käännetyään sen uteliaasti minua kohti. Nostin harjapakin hyllyltä ja kävelin takasin Mankin luo.Viereisen karsinan Istel katseli touhujani ja varmaan ihmetteli,miksi hoidan Mankia enkä sitä.Silitin Isen turpaa ja annoin sille porkkanan.Sitten siiryin taas puuhailemaan Mankin kanssa.Harjasin Mankin kunnolla ja putsasin sen kaviot. Nostin satulan Mankin selkään ja laitoin satulavyön kiinni.Hain karsinan ovessa olevat suitset ja laiotin ne Mankin päähän.Kun Manki oli valmis ha in kypäräni ja laitoin sen päähäni.Otin viellä raippani mukaan ja sitten talutin Mankin maneesille päin.Ulkona tuuli oli vani yltynyt ja se heilutti puita mahdottomasti.Manki käveli eteenpäin aika hermostuneena ja pää pystyssä. Avasin maneesin oven ja talutin Mankin sisään.Maneesi oli typötyhjä.Laitoin oven kiinni perässäni ja talutin Mankin keskelle maneesia. Kiristin satula vyön ja laskin jalustimet.Nousin sen jälkeen Mankin selkään.Aloin siten lämmitelllä Mankia ja mietin mitä tekisimme.KAtsoin maneesin päässä olevia esteitä.Kurottauduin Mankin kaulalle. -Mentäiskö esteitä?Manki pärskähti.Se oli varmaan myöntäsimen merkki.....?? hetken lämmittelyn jälkeen siirryin esteille.Hyppäsin siinä sit hetken ja hyvin Manki hyppäskin.Esteet oli varmaan jotain 50cm-70cm.Aloitin loppu lämmittelyt.En muistanut milloin olisin viimeksi hypännyt??Varmaan silloin kun mankia hoidinpari kuukautta sitten..... Manki jo huohotti.Olimme hypänneet aika paljon ja sitten viellä olin tehnyt pojalle treenit siirtymisissä.Ratsastin Mankin kanssa maneesin ovelle ja avasin sen.Ratsastin ulos maneesista.Vähän matkan päässä(Okei noin kymmenen metrin)hoitajia talutti poneja maneesille päin.Toisella puolella kulki pikku likkoja ja kai siinä oli pari poikaakin.Näköjään oli alkamassa talutus tunti.Jätin maneesin oven auki ja ratsastin seurueen ohi. Nousin pois mankin selästä ja nostin jalustimet ylös.Löysäsin viellä vyön ja talutin sitten mankin sisään talliin.Melkein kaikkien karsinoiden ovet olivat sepposen selällään.Talutin Mankin omaan karsinaansa ja riisuin sen varusteista.Vein varusteet satulahuoneeseen ja harjasin mankin kunnolla.Annoin Mankille taskustani pari sokerin palaa palkkioksi ja sitten vein Mankin pakin pois. Samalla hain talikon ja kottarit ja siivosin Mankin karsinan.Vietyäni lannat lantalaan vein takikon ja kottarit pois ja hain puhtaat kuivikkeet Mankin karsinaan.Levitin ne karsinan lattialle ja hain Mankin päivä ruuat ja heinät.Tuotuani ne Mankille siiryin isen karsinalle.
|
|