Post by Iina on Apr 29, 2009 13:35:54 GMT 2
Eli pidän 8.5 poneilla mentävän estetunnin, joille tulee vaan poneja(esm.aksu,pampula) Hyppäämme tarpeeksi pieniä, jotta shetutkin pystyvät siihen. Otan tunnille 6, mutta saatan joustaa yhellä Sitten vain osallistumaan=)
OSALLISTUJAT 5/6 :
-Sirppa-Pampula$
-Veera-Siiri$
-Varjotus-Aksu$
-Tupsu-Pikku$
-Jassu-Pella$
RATAPIIRROS:
[glow=red,2,300]Tuntitarina:[/glow]
Tuntitarina ponien estetunnille 8.5.09
Painuin oleskeluhuoneeseen laittamaan listan seinälle. Olin laittanut kaikille toiveensa, joten heidän pitäisi olla tyytyväisiä. Tällainen jengi siis oli tulossa tunnilleni:
1. Sirppa & Pampula
2. Veera & Siiri
3. Varjotus & Aksu
4. Tupsu & Pikku
5. Jassu & Pella
Kiinnitin listan seinälle, ja kohta valtaisa tyttöjoukko rynnisti katsomaan listaa. Kuului kaikkialta innostuneita huudahduksia.
– Kaikki tytöt valmiina sit kahdenkymmenen minuutin kuluttua kentällä, onko selvä? Huusin vielä ovelta, ja tyttöjoukosta kuului joo. Minä lähdin astelemaan kohti kenttää, ja luultavasti sotkuista tunninpitäjän koppia. Kohta pääsinkin kentälle, ja astuin puiseen ohjaajankoppiin. Seppeleeseen oli kuulemma vähän aika sitten hankittu sellainen juttu, että tunninpitäjä voisi pitää tuntia kopista esm. talvella. Kohta tytöt tulivatkin kentälle nätissä jonossa, ja menivät ponien kanssa kaartoon. Shetlanninponit eivät säikähtäneet mitään, kun taas Aksu tähyili koko ajan valppaana yhteen nurkkaan valmiina pinkomaan pakoon, jos siellä olisi pieniä vihreitä miehiä. Kohta kaikki tytöt kävelivät uralla, ja oli aika aloittaa tunti.
– Varjotus pidättää sitä Aksua, eikä istu noin etukenossa, Sirppa ottaa raipan ja herättelee pampulaa, ja Veeralla Siirin kanssa sama juttu. Pikku ja Pella menee tosi hyvin, Tupsu ja Jassu. Nyt rupeatte verryttelemään hevosia niin, että R:n puoleisella sivulla teette voltteja kaksi kappaletta alussa ja lopussa, ja S:n puolella teette sillä tavalla, että ensimmäisestä kirjaimesta pari askelta laukkaa, raviin, ja pitkän sivun laukka, ja ravin kautta käyntiin, mutta ei etanakäyntiin, vaan reippaaseen käyntiin, jossa hevoset marssivat. Sirppa ja Pampula voivat aloittaa voltilla, ja Jassu & Pella siirtymisillä, niin me kasataan tyttöjen kanssa nämä esteet tänne oottaan. Kasasimme tyttöjen kanssa pari 50 cm estettä, jotta shettikset voisivat hypätä alussa, ja isommille poneille sitten 60–70 cm. Hyppäsimme ensin 50 cm rataa, jonka jälkeen nostaisin radan suoraan 65 cm korkeaksi, jota hyppäisivät kaikki muut paitsi shettikset.
– Tehdään niin, että ensimmäinen nostaa laukan tuolta puomeilta, ja hyppää tuon radan sillä tavalla, että laukka-askeleet pitää sovittaa väleihin mahdollisimman sopivaksi. Pampu ja Sirppa voi aloittaa sieltä, nosta vaan laukka sieltä puomeilta. Tamma nosti laukan laiskasti puomeilta, mutta Sirpan näpäytettyä sitä raipalla tamma reipastui huomattavasti. Pikkuponi laukkasi urheasti kaikki muut esteet, paitsi että viimeisellä erikoisesteellä se pysähtyi napsimaan leipää, josta esteen olin kasannut. Nauroin pampulle, ja lähdin näpsäyttämään sitä raipalla, niin se hyppäsi. Kun Pampu oli jonon perässä, lähtöluvan sai toinen shettis Siiri. Vähän aikaa sitten varsonut tamma näytti kipittävän melkoista shettiksenlaukkaa, eli pientä laukkaa, ja Siiri meni radan tosi nätisti. Kun se oli turvallisesti jonon loppupäässä, lähtöluvan sai Aksu ja Varjotus. Welsh pinkaisi radalle raketin lailla, ja olikin kohta kolmanneksi viimeisellä esteellä, jonka se pudotti hurjasteltuaan koko radan kovaa, mutta puhtaasti siihen asti.
Kaksi viimeistä estettä menivät ihan hyvin, ja kun tämä ratsukko vuorostaan oli turvallisesti viimeisinä, niin matkaan lähtivät tupsu ja pikku. Pieni poni kantoi tupsua hellästi esteiden yli, ja vaikka se meni hitaasti, niin ei pudonnut yhtään esteitä. Pikku oli niin luotettava. Kun he taas olivat viimeisinä, 50 cm radalle lähtivät viimeisenä, mutta eivät suinkaan vähäisimpinä Jassu ja Pella. Russtamma oli hieman innoissaan, mikä näkyi heidän suorituksessaan. Pella rymisteli radan läpi kuin raketti, jonka ansiosta kolme estettä putosi. Shetlanninponit joutuivat jonon päähän, kun nostin rataa korkeuteen 65 cm. Ensimmäisenä matkaan lähti Aksu. Nyt welshruuna laukkasi nätisti koko radan, eikä temppuillut yhtään, ja Varjotuskin pysyi hienosti selässä. Sitten oli Pikun vuoro, jolla meni luotettavan tasaisesti niin kuin aina. Lopuksi oli Pellan vuoro. Tamma säikähti muka nurkassa pieniä vihreitä miehiä, teki äkkistopin esteelle, ja Jassu lensi ponin kaulan kautta esteen sekaan.
– Ei kai sattunut jassu? Kysyin tytöltä, joka vastasi, että ei ollut käynyt mitään, ja autoin hänet takaisin Pellan selkään. Enää Aksu ja Pikku hyppäsivät radan. Molemmilla meni hyvin, Aksu tosin laiskotteli loppuradasta. Kohta käskin porukan kiertämään uraa pitkin ohjin, kun olin siirtänyt kolme kavalettia uran sisäpuolelle, josta seuraava ryhmä kantaisi ne, koska heillä olisi illan viimeinen estetunti. Sitten käskin tytöt kaartoon ratsujensa kanssa, ja huusin ”kiitokset ja ratsailta”.
Kuvat ratsukoista tunnilta(jotka vaivalla tein)
Maksujakin sit joskus:)
OSALLISTUJAT 5/6 :
-Sirppa-Pampula$
-Veera-Siiri$
-Varjotus-Aksu$
-Tupsu-Pikku$
-Jassu-Pella$
RATAPIIRROS:
[glow=red,2,300]Tuntitarina:[/glow]
Tuntitarina ponien estetunnille 8.5.09
Painuin oleskeluhuoneeseen laittamaan listan seinälle. Olin laittanut kaikille toiveensa, joten heidän pitäisi olla tyytyväisiä. Tällainen jengi siis oli tulossa tunnilleni:
1. Sirppa & Pampula
2. Veera & Siiri
3. Varjotus & Aksu
4. Tupsu & Pikku
5. Jassu & Pella
Kiinnitin listan seinälle, ja kohta valtaisa tyttöjoukko rynnisti katsomaan listaa. Kuului kaikkialta innostuneita huudahduksia.
– Kaikki tytöt valmiina sit kahdenkymmenen minuutin kuluttua kentällä, onko selvä? Huusin vielä ovelta, ja tyttöjoukosta kuului joo. Minä lähdin astelemaan kohti kenttää, ja luultavasti sotkuista tunninpitäjän koppia. Kohta pääsinkin kentälle, ja astuin puiseen ohjaajankoppiin. Seppeleeseen oli kuulemma vähän aika sitten hankittu sellainen juttu, että tunninpitäjä voisi pitää tuntia kopista esm. talvella. Kohta tytöt tulivatkin kentälle nätissä jonossa, ja menivät ponien kanssa kaartoon. Shetlanninponit eivät säikähtäneet mitään, kun taas Aksu tähyili koko ajan valppaana yhteen nurkkaan valmiina pinkomaan pakoon, jos siellä olisi pieniä vihreitä miehiä. Kohta kaikki tytöt kävelivät uralla, ja oli aika aloittaa tunti.
– Varjotus pidättää sitä Aksua, eikä istu noin etukenossa, Sirppa ottaa raipan ja herättelee pampulaa, ja Veeralla Siirin kanssa sama juttu. Pikku ja Pella menee tosi hyvin, Tupsu ja Jassu. Nyt rupeatte verryttelemään hevosia niin, että R:n puoleisella sivulla teette voltteja kaksi kappaletta alussa ja lopussa, ja S:n puolella teette sillä tavalla, että ensimmäisestä kirjaimesta pari askelta laukkaa, raviin, ja pitkän sivun laukka, ja ravin kautta käyntiin, mutta ei etanakäyntiin, vaan reippaaseen käyntiin, jossa hevoset marssivat. Sirppa ja Pampula voivat aloittaa voltilla, ja Jassu & Pella siirtymisillä, niin me kasataan tyttöjen kanssa nämä esteet tänne oottaan. Kasasimme tyttöjen kanssa pari 50 cm estettä, jotta shettikset voisivat hypätä alussa, ja isommille poneille sitten 60–70 cm. Hyppäsimme ensin 50 cm rataa, jonka jälkeen nostaisin radan suoraan 65 cm korkeaksi, jota hyppäisivät kaikki muut paitsi shettikset.
– Tehdään niin, että ensimmäinen nostaa laukan tuolta puomeilta, ja hyppää tuon radan sillä tavalla, että laukka-askeleet pitää sovittaa väleihin mahdollisimman sopivaksi. Pampu ja Sirppa voi aloittaa sieltä, nosta vaan laukka sieltä puomeilta. Tamma nosti laukan laiskasti puomeilta, mutta Sirpan näpäytettyä sitä raipalla tamma reipastui huomattavasti. Pikkuponi laukkasi urheasti kaikki muut esteet, paitsi että viimeisellä erikoisesteellä se pysähtyi napsimaan leipää, josta esteen olin kasannut. Nauroin pampulle, ja lähdin näpsäyttämään sitä raipalla, niin se hyppäsi. Kun Pampu oli jonon perässä, lähtöluvan sai toinen shettis Siiri. Vähän aikaa sitten varsonut tamma näytti kipittävän melkoista shettiksenlaukkaa, eli pientä laukkaa, ja Siiri meni radan tosi nätisti. Kun se oli turvallisesti jonon loppupäässä, lähtöluvan sai Aksu ja Varjotus. Welsh pinkaisi radalle raketin lailla, ja olikin kohta kolmanneksi viimeisellä esteellä, jonka se pudotti hurjasteltuaan koko radan kovaa, mutta puhtaasti siihen asti.
Kaksi viimeistä estettä menivät ihan hyvin, ja kun tämä ratsukko vuorostaan oli turvallisesti viimeisinä, niin matkaan lähtivät tupsu ja pikku. Pieni poni kantoi tupsua hellästi esteiden yli, ja vaikka se meni hitaasti, niin ei pudonnut yhtään esteitä. Pikku oli niin luotettava. Kun he taas olivat viimeisinä, 50 cm radalle lähtivät viimeisenä, mutta eivät suinkaan vähäisimpinä Jassu ja Pella. Russtamma oli hieman innoissaan, mikä näkyi heidän suorituksessaan. Pella rymisteli radan läpi kuin raketti, jonka ansiosta kolme estettä putosi. Shetlanninponit joutuivat jonon päähän, kun nostin rataa korkeuteen 65 cm. Ensimmäisenä matkaan lähti Aksu. Nyt welshruuna laukkasi nätisti koko radan, eikä temppuillut yhtään, ja Varjotuskin pysyi hienosti selässä. Sitten oli Pikun vuoro, jolla meni luotettavan tasaisesti niin kuin aina. Lopuksi oli Pellan vuoro. Tamma säikähti muka nurkassa pieniä vihreitä miehiä, teki äkkistopin esteelle, ja Jassu lensi ponin kaulan kautta esteen sekaan.
– Ei kai sattunut jassu? Kysyin tytöltä, joka vastasi, että ei ollut käynyt mitään, ja autoin hänet takaisin Pellan selkään. Enää Aksu ja Pikku hyppäsivät radan. Molemmilla meni hyvin, Aksu tosin laiskotteli loppuradasta. Kohta käskin porukan kiertämään uraa pitkin ohjin, kun olin siirtänyt kolme kavalettia uran sisäpuolelle, josta seuraava ryhmä kantaisi ne, koska heillä olisi illan viimeinen estetunti. Sitten käskin tytöt kaartoon ratsujensa kanssa, ja huusin ”kiitokset ja ratsailta”.
Kuvat ratsukoista tunnilta(jotka vaivalla tein)
Maksujakin sit joskus:)