|
|
Post by eija on Apr 10, 2009 19:03:12 GMT 2
Elikkä olen ideoinut, Josefiinan luvalla tallille estekisat. Tapahtumapäivä on lauantaina 23.5 ja paikkana toimii maneesi. Kisat ovat tarinankerronta tyyliset, tosin muutamalla pienellä poikkeuksella. Kisat ovat leikkimieliset ja ovat vain harjoitusta. Kisat on suunnattu vain tallin omalle väelle, pääosin hoitajille ja hevosen omistajille. LuokatLuokat on jaettu poni- ja hevosluokkiin. Molemmissa sarjoissa on kaksi luokkaa, joista toisessa kirjoitetaan tarina ja toisesta piirretään kuva! Näin yritämme saada kaikki mukaan kisoihin! Yksi ratsastaja saa mennä yhden luokan. Hevonen voi osallistua samaan luokkaan kaksi kertaa, mutta mieluiten toinen kuva, toinen tarina luokkaan. Arvostelemme kaiken avoimin mielin, emmekä suosi ketään! Tarinoihin hauskuutta ja pituutta yli 10 lausetta. Kuvissa on tärkeintä se että niihin on panostettu ja että niissä on tunnelmaa. Pienet virheet eivät haittaa:) Tarinat ja kuvat on oltava tässä topicissa viim. 23.5. Myöhästyneitä emme laske mukaan! LuokatPonit/säkä max.148cm/ tuom. Eija
40cm- Tarina
Pipsa - Pampula
Jokeri - Floora
60cm- Kuva
Shinqua - Humu
Veronica - Manki
Carkki - Leevi
Veronica - Kamu
Kopsu - Lady Fun
Sanni - Aksu PERUTTUHevoset/ säkä yli 148cm/ tuom. Josefiina TUOMAROITUHuom. tarinat ja kuvat nähtävissä tämän topicin sivulla 1. Tulokset:70cm - Tarina1. Jenni & Blade Kommentit: Näpäkästi kirjoitettu, sujuva, jouhevasti etenevä tarina. Aluksi ajattelin, että pituutta olisi saanut olla enemmän, mutta luettuani kertomuksen huolella läpi mielipiteeni muuttui. Kuvailua on rivien välissä paljolti, ja teksti on juuri sopivan helppolukuista ja mutkattomasti etenevää. Mielenkiinto pysyy yllä, eikä tekstiä ole raskasta lukea. Hieno kertomus, ja maneesiin tipahtanut raippa oli hauska yksityiskohta!2. Brenna & Manki Kommentit: Tunnelmallinen tarina, josta tulvii ratsastajan epävarmuus ratsastuksesta, mutta samalla rakkaus ponia kohtaan. Yllättävän hienoa kuvailua, ponin reaktioista Brenna kirjoittaa niin, että suorastaan näen Mankin silmieni edessä :)
Teksti on kuitenkin raskasta luettavaa, kevyempi jaksotus tekisi siitä houkuttelevamman ja helppolukuisemman. Pidähän tämä mielessä ensi kerralla (vaikka itse en todellakaan ole paras puhuja :D).80cm- Kuva1. Reega & Roki Kommentit: Oh, tämä kuva sykähdytti valtavasti! Pakko myöntää, että Reegan tyyli uppoaa minuun, eikä tämä kuva ole poikkeus. Ensinnäkin Roki on mieletön hevonen, ja tämä upea kuva siitä. Varjostukset ovat kohdallaan ja kuva hyvin, hyvin persoonallinen. Ratsastaja ja hevonen sopivat hyvin yhteen. Pidän kuvan pienistä yksityiskohdista. Loistava taidonnäyte! :)2. Sini & Tiia Kommentit: Kuva Sinistä ja Tiiasta on ennenkaikkea eloisa. Ainoa käsin tehty kuva, siitä huimasti plussaa! Väritys on keväistä ja pirteää, juuri sopivaa alkukesäisiin estekisoihin. Kertakaikkisen energinen ja hauska kuva. Taustaa olisin ehkä kaivannut koko kuvan täydeltä, mutta muuten en löydä kritisoitavaa - enkä oikein kuvista osaa palautetta antaakaan, näin välihuomautuksena... :D3. Lynn & Sentti Kommentit: Lynnin kuva on sarjismainen, ja tykkään siitä kovasti! Heppa ja ratsastaja on hahmoteltu kevyesti, ja tausta on mukavan liikehtivä. Sentti on varjostettu kivasti ja sen asento on realistinen (pst, aikamoinen loikka!). Pidän tästä kuvasta siksi, että se henkii huolettomuutta ja rentoa otetta kisailuun.4. Jenna & Jambo Kommentit: Jennan kuva on hieno, vaikka tällä kertaa ykköspalkintoa ei napattukaan. Hevoseen on selvästi panostettu ja nähty vaivaa, ja Jambo toimiikin loistavasti. Sen sijaan tausta on turhan tumma, ja este ponin alla hiukan töksähtävä. Näyttää, kuin Jampsu laskeutuisi ilmaan? Kuitenkin, itse ponski on piirretty taidokkaasti ja huolella, ja ratsastajan asento on hyvä. Plussaa turvaliivin käytöstä ;)Ponien esterata: www.ratsastus.fi/uploads/C-merkinesterata.pdf Hevosten esterata: www.ratsastus.fi/uploads/B-merkinesterata.pdfÄlkää välittäkö noista korkeus hommista ja luokissa ei ole uusintaa!=) Ja sitten vain osallistumaan! |
|
|
|
Post by kopsu on May 20, 2009 20:49:36 GMT 2
KuvaEn halua tähän kyllä mitään sanoa  Tuollainen röpellys kun on... en jaksanut piirtää ratsastajaa (!) joten se on hämysti tuolla hevosen kaulan toisella puolella Mut kielto ekalla esteellä, aijai...
Isot kuvat linkeiksi
- Josefiina
|
|
|
|
Post by Pipsa on May 21, 2009 12:01:08 GMT 2
Tarkkaavaisesti odotan lähtölupaa, sen pian tullessa. Pampula lähestyy reippaassa vauhdissa estettä, joka ei kyllä näytä tippaakaan 40cm korkealta, ennemminkin yli metriltä. Tamma viskoo päätään rynnäten vauhdilla kohden estettä, loikaten sen yli ja kääntyen seuraavalle esteelle, muurille. Pelko alkaa tarttua minuun ja muuri näyttää valtavalta. Ratsuni valmistautuu hyppyyn, kieltäytyen yllättäen ja mennen muuria päin. Itse lehahdan esteen päälle. “Pipsaa, Pipsaa!” ääni hokee kaiken muuttuessa pimeäksi.
- Pipsaa, herätys! ääni tokaisee minuun raottaessa silmiäni. - Myöhästyt kohta kisoista!
- MITÄÄH!? karjaisen pompaten lähes ilmaan. - Ei voi olla totta…
- On se, nyt päälle ja nopeasti! Mie meen ettii siun varusteita, tyttö toteaa. Pikavauhdilla pukeudun turkoosiin huppariin ja jo hieman kuluneisiin ruskeisiin ratsastushousuihini. Hypin alakertaan sujauttaen nopeasti Nanan tarjoamat ruskeat nahkasaappaat jalkaani.
- Iskää, voit sie viiiä? karjaisen ottaen tyytyväisesti vastaan myöntävän vastauksen. Hölkkään keittiöön napaten omenan ja syöksyen autolle, joka pian hurahtaa käyntiin.
Hätkähdän auton nytkähtäessä pysymisen merkiksi, itse olin vaipunut ajatuksiini. Kuulemani mukaan rata olisi suhtkoht helppo ja lyhyt - ainakin toivon mukaan se sitä olisi.
- Nana, voit sie käyä laittamassa Pampua kuntoon, miun pitää mennä opettelemassa rata, henkäisen hätääntyneenä.
- Mitä suotta, Loviisa on laittanu Wearin kanssa sitä pitkän aikaa jo kuntoon, tyttö myhäilee tyytyväisesti.
- Aaah, pitää muistaa kittää molempia kunnolla tän kisan jälkeen, hymyilen, ehkä kaikki menisi vielä parhain päin.
Hymy huulillani työnnän maneesin oven auki, vilkaisten kentälle rakennettuja esteitä tutkaillen niitä tarkkaan. Totean pikaisesti radan olevan helppo, laukattaisiin viivan yli, hypättäisiin ensimmäinen este, käännös vasemmalle, seuraava este, siitä käännös kolmoselle, suoraan nelosen yli, käännös vitoselle, sen hyppy ja laukka lopetuskohdan yli. Jalkani tuntuvat olevan velttoa hyytelöä ja kävely tuntuu vaikealta. Hitaasti vaapun tallille horjuvin askelin pysähtyen tamman karsinan kohdalle raottaen karsinan ovea. Hymyillen työnnän käteni sen karvapeitteeseen ponin hörähtäessä minulle.
- Kulta pieni, tänään näytetään muille mistä Pampu on tehty, vai mitä? naurahdan vilkaisten tyytyväisesti tamman siististi verkkoletille laitettua harjaa, joka lepää puhtaaksi puunatun karvan päällä.
- Täältä tulee satula ja suitset! Loviisa hihkaisee kiikuttaen varusteet luokseni.
- Suuret kiitokset, lupaan hyvittää tän jotenkin, hymyilen ottaen satulan syliini ja laskien sen tamman selkään. Suoristan valkean satulahuovan apuhoitajan suitsittaessa Pampulan. Pirteästi lähden kävelemään shetlanninponin vierellä kohden maneesia.
Yllättäen kaikki jännitys on poissa ja tilalla on rento odotus. Kyllä me radasta selviäisimme.
Kiskaistessani maneesin oven auki, näen heti jo ratsujaan lämmittelemässä olevia ratsukkoja, kääntäen tamman maneesin keskelle.
- Sie kisaat kai 40cm? Sanni hymyilee hoitoponinsa Aksun selästä.
- Joo, etkös siekin vaihtanut siihen? muistelen kiristäen haukotellen ponin satulavyötä. Hymyillen tyttö vastaa myöntävästi, ohjaten Aksun takaisin kaviouralle.
- Otetaan voitto kotiin, naurahdan tammalle pirteästi.
Tarinasta tuli nyt vähän tönkkö, kun ei ideaa tullut, mutta tulipahan tarina sentään tehtyä aikaanaan (:
|
|
|
|
Post by Sanni on May 22, 2009 22:17:24 GMT 2
Estekisat AksullaIstuin autonpenkillä holtittomasti tutisten. Olin kisannut Solilla, omalla ponillani monet kisat, mutta silti kisaaminen tuntui aina hirveän jännittävältä. Näpeltelin tallikassia kärsimättömästi. Olisivatpa ne jo ohi! Vihdoin ja viimein auto pysähtyi nytkähtäen tien vierustalle. - Onnea kisoihin! isä tokaisi, lähtien kaasuttamaan jo pois. Heilautin kättäni pahoinvointisena ja lähdin talliin. Tallissa oli jo muutamat tytöt puunaamassa hevosiaan kisoihin. Tervehdin heitä hiljaa ja pysähdyin Aksun luo. Tipautin pussin maahan, ja menin varovasti sisään. - Hei poju. Kyllä mua sitten jännittää! puhelin ruunalle, lähtien sitten hakemaan harjapussia. Kaivoin harjapussista kumisuan ja juuriharjan, joilla irroittelin liat pois. - Paljon meillä on vielä aikaa? kysäisin vieressä olevalta Shinqualta. Tyttö mutisi hetken aikaa jotain epämääräistä, ja tokaisi sitten: - Puoltoista tuntii. Harjattuani Aksun, sumutin sille karvan-kiilloitus aihetta, jota olin käyttänyt Solillakin monet kerrat. Sen jälkeen aloin putsaamaan kavioita, ja se sujui varsin nopeasti. - Sähän oot jo aika puhas. Vielä letit nii oot komee! sanoin. Paniikki oli jo lakannut vähän, sillä pahin jännitys on silloin, kun olen tulossa autossa kohti tallia. Kokeilin Aksulle eri kampauksia, jotka eivät näyttäneet hyvältä sillä. Aika kului sutjakkaammin, kun muistin. Vilkaisin kelloa, ja näin, että minulla olisi vain puolituntia aikaa! Päätin tehdä Aksulle helpoimmat ja nopeimmat, sykeröt. Selvitin vielä hännän ja lähdin juoksemaan yläkertaan kassi olalla roikkuen. Vetäisin äkkiä valkoiset kisahousut jalkoihini, myös jodphurit ja niitten päälle vielä chapsit. Heilautin päälleni vasta pestyn mustan horze –takin. Minulla ei ollut kisatakkia, sillä en kisaa usein. Lopuksi pyöräytin hiukseni letille, ja menin laittamaan varusteita Aksulle. Vaihdoin säihkyvän valkoisen huovan Aksun vanhaan ja ränsistyneeseen siniseen huopaan. Sen jälkeen laskin satulan Aksun selälle, ja hivutin sen paikoilleen. Lopuksi laitoin vielä suitset, ja kiinnitin jäykät remmit. Vaikka minulle tulikin kiire, Aksusta tuli silti siistin näköinen. Eikö ulkonäölle voisi antaa pari extra-pistettä? Taluttaessani Aksua kohti maneesia, laitoin vielä kypäräni päähäni ja kiinni kunnolla. Avatessani ovet, näinkin jo 40cm:ssä ja 60cm:ssä menevien lämmittelemässä. Kiristin vyön napakaksi, ja nousin selkään. Tarkistin vielä kerran vyön, ja sain sitä reiän kireämmälle. Kun olin säätänyt jalustimet, ohjasin Aksun kaviouralle pitkin ohjin kävelemään. - Jännittääkö? Pipsa kysyi pienen Pampulan selästä. - Eipä oikeestaan enää, oonhan mä sillä Solroksella kisannut aika paljonkin, virnistin. – Mut kuitenkin, jokainen kisa jännittää aina jonkin verran. Pipsa nyökkäsi, ja Anne tulikin maneesiin. - Noniin, ottakaas kevyttä ravia Flooran johdolla, jalat hepan ympäri! Annen ääni kaikui maneesin seiniä pitkin. Pian otimmekin jo laukkaa, sillä minun takiani lämmittelyn alkua jouduttiin siirtämään. Mentyämme laukkaa hetken aikaa, otimme lämmittelyhyppyjä. Ne menivät meiltä hienosti, mutta Floora vikuroi hieman. Kun hevoset alkoivat tulla maneesista sisään, me menimme ratsastamaan odotusalueelle. Aika kiisi ohitseni nopeasti ja pian tuomarien kopista kuului: ”Seuraavaksi Sanni ja Aksu radalle!” Hymyillen ravasin tuomarien eteen ja pysäytin Aksun. Ruuna pysähtyi hienosti ja tervehdin tuomareita. Saatuani luvan, annoin Aksulle laukka-avut, ja lähdimme laukkaamaan kohti ensimmäistä estettä. Mie nyt kirjoitin tän tarinan. Jos ei vaihtaminen onnistu, yritän sitten huomenna jotenkin keretä piirtää. Anteeks tämmönen halu vaihtamiseen, mutta ei riitä inspis tällä kertaa piirtämiseen. Tarina oli taas helppo kirjottaa. 
|
|
|
|
Post by Miina on May 23, 2009 8:53:34 GMT 2
Kisapäivä!
Kiskoin reippaastivalkoisia kisahousujani hermostuneesti jalkaani.
- Jokkeee! sun punainen kisatakki löytyyi! kuului Lakun kantava ääni olohuoneesta. Pukemista haittasi myös jaloissa hääräävä koira.
Laku oli luvannut tulla katsojaksi koiran kanssa.
Pian olin kisakunnossa ja laiskuuttani nappasin bussikortin hyppysiini ja kiiruhdin ulos, Laku ja Radda kannoillani.
Nousimme heti seuraavaan bussiin, joka vei Seppeleen tallille. Istuin bussin kuluneella penkillä. Laku rauhoitteli minua ja Radda hyppäsi syliini. Silitin hellästi sen karkeaa turkkia.
Pian olimme Seppeleen edessä ja hyppäsin bussista ulos.
Juoksin tallille ja otin Flooran ulos karsinasta. Tamma rimpuili ja sain sen viimein käytävälle kiinni.
- Voi, ei! Jos olet tänään hermostunut, ei takuulla ole mitään mahiksia, huokaisin ja hymyilin hellästi Flooralle.
Harjasin tamman kiiltäväksi ja putsasin kaviot erityisen tarkasti.
Letitin Flooran harjan sykeröiksi ja murahdin:
- Nuo näyttävät ihan linnunpesiltä..
Satuloin Flooran ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
Siellä Pipsa ja Sanni rupattelivat kun Pipsa ja Pampula lähtivät suorittamaan rataa.
Vatsaani kivisti. Irvistin Sannille kun Pipsa tuli tyytyväisenä radalta.
- Dodih, nyt, rauhoitu.. sanoin Flooran korvaan ja nostin sillä laukan. Tamma näytti viimein rauhoittuneen ja laukkasi kauniisti kohti ensimmäistä estettä.
Juutota, kökkööhh..
m// Tulipa lyhyt! No toivottavasti kelpaa..
|
|
|
|
Post by Veera on May 26, 2009 19:23:05 GMT 2
|
|
|
|
Post by Josefiina on Jun 4, 2009 10:25:22 GMT 2
HEVOSTEN 80 CM KUVALUOKKA TULOKSET!Upeita piirroksia - valinta oli vaikea, mutta päädyin sitten tällaiseen. Kiitos kaikille osallistujille, vaivaa oli selvästi nähty! :) 1. Reega & Roki  Oh, tämä kuva sykähdytti valtavasti! Pakko myöntää, että Reegan tyyli uppoaa minuun, eikä tämä kuva ole poikkeus. Ensinnäkin Roki on mieletön hevonen, ja tämä upea kuva siitä. Varjostukset ovat kohdallaan ja kuva hyvin, hyvin persoonallinen. Ratsastaja ja hevonen sopivat hyvin yhteen. Pidän kuvan pienistä yksityiskohdista. Loistava taidonnäyte! :)2. Sini & Tiia  Kuva Sinistä ja Tiiasta on ennenkaikkea eloisa. Ainoa käsin tehty kuva, siitä huimasti plussaa! Väritys on keväistä ja pirteää, juuri sopivaa alkukesäisiin estekisoihin. Kertakaikkisen energinen ja hauska kuva. Taustaa olisin ehkä kaivannut koko kuvan täydeltä, mutta muuten en löydä kritisoitavaa - enkä oikein kuvista osaa palautetta antaakaan, näin välihuomautuksena... :D3. Lynn & Sentti  Lynnin kuva on sarjismainen, ja tykkään siitä kovasti! Heppa ja ratsastaja on hahmoteltu kevyesti, ja tausta on mukavan liikehtivä. Sentti on varjostettu kivasti ja sen asento on realistinen (pst, aikamoinen loikka!). Pidän tästä kuvasta siksi, että se henkii huolettomuutta ja rentoa otetta kisailuun.
4. Jenna & Jambo  Jennan kuva on hieno, vaikka tällä kertaa ykköspalkintoa ei napattukaan. Hevoseen on selvästi panostettu ja nähty vaivaa, ja Jambo toimiikin loistavasti. Sen sijaan tausta on turhan tumma, ja este ponin alla hiukan töksähtävä. Näyttää, kuin Jampsu laskeutuisi ilmaan? Kuitenkin, itse ponski on piirretty taidokkaasti ja huolella, ja ratsastajan asento on hyvä. Plussaa turvaliivin käytöstä ;)Tarinaluokan tulokset tänään, tosin ei siihen vissiin ollut tullut kuin yksi tarina... laiskat! :DD
|
|
|
|
Post by Josefiina on Jun 4, 2009 19:26:38 GMT 2
HEVOSTEN 70 CM TARINALUOKKA TULOKSET!
Osallistujia oli vain 2, joten tuomaroitavaa ei ollut paljon - mutta päätös sitäkin vaikeampi. Kivoja, persoonallisia tarinoita - kiitän molempia vaivannäöstä!
1. Jenni & Blade
-Este, kiljaisin ja ohjasin Bladen kohti lämmittelyalueen pystyestettä. Muut väistivät ja Blade liisi esteen yli. Taputin mustaa tammaa kaulalle ja siirryin uralle ravailemaan.
-No niin, nyt pääsemme aloittamaan hevosten 70 cm luokan. Ensimmäisenä radalle saapuu Brenna ponillaan Mankilla, luokan tuomari Josefiina hihkaisi mikrofoniin.
Koitin sivusilmällä seurata ratsukon suoritusta samalla kun kelailin rataa mielessäni. Hidastin ravista käyntiin ja annoin hetkeksi pitemmät ohjat. Blade oli innoissaan ja käänteli korviaan kaiken aikaa.
Manki ja Brenna etenivät radalla varmasti ja nopeasti. Kuulin puomien kolisevan, mutten tiennyt, oliko niitä pudonnut. Pian he ravasivat takaisin verryttelyalueelle. Brenna kohautti olkiaan ja taputti poniaan kaulalle.
Eijan ja Luyn suorituksen jälkeen valmistauduin menemään radalle. Kun pilli soi, ravasin kentälle ja pysähdyin. Heilautin kättäni Josefiinalle ja nostin ripeän laukan. Blade heitteli siroa päätään ja pärskähteli innostuneesti. Kiersimme kakkosesteen takaa ja ohjasin suoraan kohti estettä. Maiskautin tammalle ja lennähdimme pienen esteen yli.
Blade kiihdytteli 2. ja 3. esteen välissä ja sitä oli vaikea saada siirtymään raviin. Sarjalle tultaessa Blade kuitenkin eteni lennokkaassa ravissa ja hypähti maapuomin yli. Tarrauduin sen harjaan pystyllä ja annoin reilusti pohkeita. Siitäkin selvittiin hengissä.
Kaarrettuani kuutosesteen jälkeen nousin kevyeen istuntaan ja kokosin Bladea. Tamma epäröi hieman ensimmäisellä esteellä ja kolautti puomin alas. 4 virhepistettä. Painoin pohkeet sen kylkiin ja huudahdin ”HOP.” Blade loikkasi yli ja annoin ohjaa sarjan viimeiselle esteelle. Tamma suoritti sen virheettä.
Tein hyvän tien seuraavalle pystylle ja jatkoin matkaa okserille. Blade yritti oikoa, mutta ohjasin sen päättäväisesti esteelle. Tamma pomppasi yli ja pukitti iloisesti perään. Ohjasin sen takaisin verryttelyalueelle ja aloin jäähdyttelemään. Tuntui kuin perhoset vatsassani olisivat lähteneet lentoon ja jalatkin tuntuivat ihan hyytelöltä.
Tiputtauduin pian selästä alas ja ojensin ohjat Dreamerille, joka aloitti lämmittelemään seuraavaa luokkaa varten. Taputin Bladea kaulalle ja toivotin onnea Driimille. Käännyin ja lähdin talsimaan katsomoa kohti. Palasin pian kuitenkin noutamaan raippani, jonka olin jättänyt tohkeissani maneesin hiekkaan =)
Näpäkästi kirjoitettu, sujuva, jouhevasti etenevä tarina. Aluksi ajattelin, että pituutta olisi saanut olla enemmän, mutta luettuani kertomuksen huolella läpi mielipiteeni muuttui. Kuvailua on rivien välissä paljolti, ja teksti on juuri sopivan helppolukuista ja mutkattomasti etenevää. Mielenkiinto pysyy yllä, eikä tekstiä ole raskasta lukea. Hieno kertomus, ja maneesiin tipahtanut raippa oli hauska yksityiskohta!
2. Brenna & Manki
Taputin hermostuneena Mankin kaulaa ja vilkaisin radalle, missä Aksu viiletti Sanni selässään. Tyttö ja poni olivat kuin yhtä, liitäessään esteiden yli. En tiedä, olinko ehkä hieman kateellinen Sannille. Hän hoiti ponia, joka ei jumpitellut sen enempää kuin haastanut riitaakaan. Olinkohan aivan terve, koska mitä minä olisin kateellinen, kun moni tyttö oli suorastaan vihreä kateudesta, kun minulla oli poni. Ei, ei paremmaksi onneni muuttuisi, olihan minulla Manki, sekä Eppu! Kaikki unelmani olivat täytetyt, vai olivatko? En osannut vastata, vaan kannustin poniruunan käyntiin ja ohjasin sen uralle.
Myötäilin kultakarvaisien ruunan liikkeitä ja vilkaisin kelloon huolestuneena. Olisin ensimmäinen luokastamme, joka menisi radalle ja minulla olisi 15 minuuttia aikaa verrytellä Manki oikein vetreäksi, kisakuntoon. Siispä keräsin ohjat pian tuntumalle ja ratsastin ruunaa eteen, kohti ohjan tuntumaa. Manki ei ollut samaa mieltä ja heitti mielen osoitukseksi päätään taivaisiin, yrittäen välttää ohjastuntumaa. Veronica oli toki kisannut Mankilla jo pienemmän luokan, mutta ruuna halusi tieten tahtoen testata minua. Purin huulta ja asetin ruunaa sisälle, samalla pyytäen eteen. Itsepäinen otus, tosiaan. Manki peruutti pari askelta ja yritti hypähtää takajaloilleen. 'Ihanaa, mahtava alku' ajattelin, nojautuessani eteen ponin etukavioiden huitoessa ilmaa. Tunsin miten etujalat tömähtivät kentän hiekkaan kuuluvasti ja pakotin ruunan etenemään rautaisilla pohjeavuilla. Häntäänsä heilauttaen ruuna lopulta myöntyi tahtooni ja kulki kuolaimella, suhteellisen nätisti ja pyöreänä.
Tunnelma oli jännittynyt neljän ratsukon verrytellessä pienellä verryttelyalueella kentällä. Esteitä nostettiin 70 cm korkeuteen, samalla kun ratsukot alkoivat hypätä verryttelyesteitä, eli radalla numeroita kaksi ja yhdeksän. Katsahdin tyhjälle pitkälle sivulle ja pidätin taas kootusta laukasta keksilaukkaan karkaavaa ruunaa. Manki heitti ärtyneenä päätään kootessa itsensä ja jatkaessaan häntä pyörien pitkälle sivulle. Tunsin ruunan kyljen pohkeideni välissä, kun annoin jokaisella askeleella pientä merkkiä. En ollut ainoa, joka piti mukanaan kannuksia. Hopeiset apuvälineet välkähtelivät auringon säteiden osuessa niihin, ratsastajien jalkaa liikuttaessaan ratsujensa kylkiä pitkin. Hiekka pöllysi kavioiden iskeytyessä rytmikkäästi kentän pohjaan ja taas irrotessa siitä.
Kuulin Eijan äänen mikrofonista, kun hän pyysi minua ja Mankia radalle. Tunsin kylmien väreiden kulkevan selkääni pitkin. Kultainen poniruuna tanssahteli allani, kun tervehdin tuomaria. Pillin vihellys kantautui koko pihan yli ja kannustin Mankin laukkaan. Ruuna sinkosi laukkaan häntä tötteröllä, kohti ensimmäistä estettä ja laukkasikin siitä tyytyväisesti ohi kimeästi hirnahtaen. Kirosin mielessäni omaa huolimattomuuttani ja käänsin ruunan hammasta purren ympäri. Pakottauduin itseni terästäytymään ja ohjasin ponin keskelle estettä, jolloin ruuna liiteli esteestä yli kevyesti. Katsoin jo seuraavaa estettä ja tunsin, miten ruunakin jo lyheni tiukkaan kaarteeseen ja lyhyessä, mutta vauhdikkaassa laukassa tuli kaarteesta ulos ja hyppäsi seuraavan pystyn kevyesti. Manki suorastaan luki ajatuksiani ja ensin lyhensi ja sitten pidensi askeleensa okserille. Nyt muistin, miltä tuntui iloita omasta ponista, tuntea saman kaltaisuus ja olla yhtä. Hymy suli kasvoilleni, kun siirsin ruunan raviin. Hevosen kokoisilla askelilla Manki harppoi maapuomille ja kiisi raviosuuden kuin ravihevonen, mutta siirtyi pian sen jälkeen laukkaan. Oikaisimme ympyrän pujahtaen pienestä esteraosta ja tiesin lähestymisen 6. pystylle tulevan vinoon ja rukoilin Mankin ymmärtävän tilanteen. Tunsin, miten ruunan kaviot irtautuivat maasta ja se liisi esteen yli ja kuunteli heti jalkansa maahan saatuaan uskollisesti apujani. In and out sarja kävi leikiten ruunan liidellessä esteiden yli, eikä 8. pystykään tippunut, vaikka kuulin, miten puomi kolahti ruunan takajalkojen osuessa siihen. Tiesin että se oli johtunut huonosta tiestä esteelle, mutta tällä voitti aikaa! Kannustin Mankin vielä viimeiseen hyppyyn ja tunsin miten liisimme okserin yli. Riemun kiljahdus kantautui suustani ja Mankikin innostuksissaan heitti takapäätään korkealle ilmaan. Komean pukkiseremonian saattelemana laukkasimme verryttely alueelle ja ilmeeni loisti onnellisuutta!
Tunnelmallinen tarina, josta tulvii ratsastajan epävarmuus ratsastuksesta, mutta samalla rakkaus ponia kohtaan. Yllättävän hienoa kuvailua, ponin reaktioista Brenna kirjoittaa niin, että suorastaan näen Mankin silmieni edessä :)
Teksti on kuitenkin raskasta luettavaa, kevyempi jaksotus tekisi siitä houkuttelevamman ja helppolukuisemman. Pidähän tämä mielessä ensi kerralla (vaikka itse en todellakaan ole paras puhuja :D).
|
|
|
|
Post by Veera on Jun 4, 2009 21:33:13 GMT 2
 Sori, mutta oli pakko laittaa uusi kuva miun ja Mankin osalta, sillä wanha oli... -.- Ja toivottavasti tämä hyväksytääb jäi hirveästi vaivaamaan se entinen. |
|
Tuollainen röpellys kun on... en jaksanut piirtää ratsastajaa (!) joten se on hämysti tuolla hevosen kaulan toisella puolella 
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!