|
Post by brenna on Feb 24, 2009 10:04:14 GMT 2
Jeah! Nyt lähdetään kunnon maastoilemaan! Tunnilla olisi tavoitteena nyt mennä rentoa lenkkiä, mutta käväistä muutaman esteen verran maastoradalla. Kaikkia emme kumminkaan hyppää vaan ravailemme vierestä ohi, mutta lupaan, että muutaman hypyn tulemme tekemään. Sellaista rentoa menoa on tavoiteltavissa ja mielellään ottaisin tunnille vain Seppeleessä asustavia hevosia. Minä päätän loppujen lopuksi ratsut, mutta toiveita nyt saa aina esittää ja otan ne huomioon. =) Itse tulen Mankilla vetämään joukkoa. Viimeinen ilmoittautumis päivä on 5.3 torstaina ja tunnille otan 9 ratsukkoa mukaan! Eli sitten vain ilmoittautumaan jos kiinnostaa! Maksuksi kelpaavat kuvat, sarjakuvat, tarinat ja hieman pidemmät runotkin ovat mukavaa virkistystä!
Porukka koossa!
Brenna - Manki
Shinquna - Humu Suzy - Bert Jokeri - Tiia (I am very sorry ='( Kun me hypätään hieman maasto esteitä niin Floora on hieman liian kokematon/kuuma..) Veronica - Blade Sanni - Aksu Ruu - Taiga Eija - Sentti Sini - Pella Ellady - Pikku
|
|
|
Post by brenna on Mar 15, 2009 20:49:47 GMT 2
Katselin ratsastajia, jotka kipusivat kukin tavallaan eri kokoisten ja näköisten ratsujensa selkiin. Näytti siltä, että ensin alkuun Eijalla oli vaikeuksia päästä suurehkon Sentin selkään, mutta pian hänkin sai itsensä satulaan. Itse ponnistin viimeisenä ja tottuneesti innokkaan Mankin selkään. Ruuna pyöräytteli häntäänsä aivan täpinöissään, mutta suostui sentään seisomaan suhteellisen hyvin paikallaan. Pyöräytin ruunan ympäri, turpa kohti muita ja asettelin jalustimet jalkaani, siinä samalla kun puhuin muille. ”Okei, tällä reissulla sitten ei kamalia riehumisia ja ihan iisisti. En halua pyydystellä karanneita hevosia ympäri lähi metsiä. Teitä on monta, joten ääneni ei kestä huutaa kovaa, niin kun sanon jotain, niin jonossa lähetetään viesti taaksepäin niin että takana kulkevatkin kuulevat ohjeet ja käskyt. Ymmärretty?” saarnasin heille ja katsoin vaativasti jokaista, kunnes he nyökäyttivät myöntymisen merkiksi. ”Okei, hyvä. Mennään jonoon ja välimatkat on pidettävä kokoajan, koska myöskään ruumiita emme halua. Järjestys on seuraava: Manki mie, Blade Vertti, Sentillä Eija, Shinquna Humu-pumulla, Suzy Bertsulla, Aksu-paksulla Sanni, Taigsulla Ruu, Pikulla Elledy, Sini Pellalla ja viimeisenä Jokru Tiialla perää pitämässä ja vahtimassa ettei ponit jää jälkeen!” paasasin ja hetkeksi hiljeni, hengittäen syvään. ”Mää en oo edelleenkään Jokru!” kuulin Jokerin äänen ja virnistin tytölle leveästi. ”Oot, aina mulle!” vastasin täplikkään tamman selässä istuvalle tytölle, joka ohjasi tamman jonon perään myrtynyt ilme kasvoillaan.
”Dodii, kaikki järjestyksessä?” kysyin ja sain monta pään nyökkäystä vastaukseksi. Manki steppaili allani ja käänsin sen kohti maastopolkuja. Ruuna lähti innokkaana astelemaan pitkin polkua, hiukan taakseen vilkuillen, koska ennen ei johtoponina ollut toiminut. ”Kyllä tää vielä hyvin menee”, sanoin enemmänkin itselleni kuin ponille, mutta vastauksen sain Veronicalta, joka ratsasti kauniilla tammalla perässämme. ”Hah, mie ja Blade pannaan menee niin että Manki jää nieleen lunta!” ”Ehkä, mutta jos laitatte niin ei sulle hyvää seuraa”, vastasin virnistäen ja keräsin ohjia tuntumalle. Käännyin satulassa ja katsoin taakseni, jossa jono luikerteli hiljalleen tallinpihasta maastopolulle. Lumen narina hevosten kavioiden alla, ratsastajien iloinen puheensorina ja muutamien Suomen pakkasissa talvehtineen linnun sirkutus kantautui tärykalvoihin ja nuo äänet muodostivat mielessäni musiikkia. Lopulta ravistin päätäni ja havahduin haaveistani. Vilkaisin taas kiemurtelevaa jonoa ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Olimme edenneet jo hyvän matkaa maastopolulla ja tarkastelin pohjaa. ”Juu ja sitten kaikki ravia, kevyttä sellaista ja hevoset hallinnassa!” kailotin ja muutaman kerran sain kehottaa löntystelevää ponia raviin. Ravatessaan Manki heitteli päätään puolelta toiselle ja hammasta purren leikittelin ohjilla saaden lopulta ponin rauhoittumaan. Vilkaisin taakseni ja näin kaikkien siirtyvän hiljalleen raviin. Lopulta viimeisenä tuleva Tiia ja Jokerikin ravailivat reippaasti jonon perällä. ”Välimatkat!” muistutin ratsastajia, kun tuntui, että ne venyivät hieman liikaa. Veronica laittoi viestiä taaksepäin ja pian alkoi taas muodostua jonoa. Hevoset ravasivat innoissaan kevyen lumen peittämällä maalla ja tahdikas kavioiden kopina täytti ilman.
Nautin keveästä pakkasilmasta ja pohkeilla pidin reipasta tahtia yllä. Aina välillä vilkaisin taaksepäin varmistaessani ratsukoiden kunnon. Matka eteni reippaasti ja pian autotie alkoi häämöttää edessä. ”Kaikki käyntiin!” huusin ja istuin harjoitusraviin ja siirsin Mankin käyntiin. Päätään viskellen Manki siirtyi kävelemään ja takana tuleva Blade melkein törmäsi meihin. ”Tulkaa kaikki hieman lähemmäs.. Että kuulette!” pyysin ja köhin kurkkuani, kun kaikki tulivat aavistuksen lähemmäs. ”Dodii, tässä on tie, kuten varmaan näätte. Siinä kulkee autoja ja siksi on tärkeetä että hevoset on hallinnassa ja kuuntelette mun ohjeita. Me voidaan ravata pikku pätkiä kun autoja ei tuu, mutta muuten kävellään. Onks kaikki ymmärtäny?” tenttasin ja kaikki nyökyttelivät. ”Ja sitten takas jonoon ja Sentti kanssa. Älä anna sen viedä sua vaan reippaasti käännä se ympäri ja ohjaa omalle paikalle”, neuvoin Eijalle, joka päättäväisesti hammasta purren käänsi Sentin ympäri ja ohjasi jonoon omalle paikalleen. ”Hyvä, sitten menoksi!” ilmoitin ja käänsin Mankin tielle. Katsoin molempiin suuntiin todetakseni, ettei autoja ollut mailla halmeilla ja lähdimme ylittämään tietä. Ohjasin Mankin tien toiseen reunaan ja jatkoimme matkaa reippaassa käynnissä ja varmistin vielä lopuksi, että kaikki pääsivät tien yli. Kavioiden kopina voimistui tien kantaessa ääntä. Autoja ei näyttänyt tulevan edestä päin, joten vilkaisin jonon perään ja sieltäkään ei näyttänyt mitään tulevan. ”Ravataan vähän”, ehdotin ja siirsin Mankin raviin. Pian tahdikas kopina kuului entistä selvemmin ja ravaavat ratsukot etenivät tien reunaa reippaassa tahdissa.
”Kaikki käyntiin!” huusin ja käänsin Mankin kohti maastoesteitä. Lopulta päätään viskova poni suostui kävelemään. Tarkastelin pohjaa ja se tuntui ihan hyvältä hypätä. Kävelimme reippaassa tahdossa pitkin reittiä ja pian ensimmäinen pieni tukkieste häämötti edessä. ”Nyt voidaan hypätä toi pikku tukki este ravissa, yksitellen pitkin välimatkoin. Jonon järjestyksessä!” huusin ja siirsin Mankin raviin. Ruuna heitti päätään korkealle ilmaan ja yritti purra kuolaimeen, mutta sain onneksi hyvän tuntuman ennen estettä ja ruuna ponkaisikin tukkien yli suurella loikalla korvat hörössä. ”No joo, mutta nyt voi tulla Blade ja Vertti”, totesin, kun sain Mankin pysäytettyä ja käännettyä muita kohti. ”Hae niitä pidätteitä sitten, ettei Blade mee liian kovaa”, neuvoin tyttöä, joka sai aika hyvin puoliverisen tuntumalle. Blade ylitti esteen kauniisti ja Veronica hymyili tyytyväisenä. Siirsin katseeni seuraavaksi tulevaan Eijaan, joka ratsasti urhoollisesti jyräävää Senttiä. ”Napakka pohje ja ohjan tuntuma säilyy”, neuvoin ja Eija totteli rivakasti käskyjä ja ylitti esteen kauniisti ja Senttikin näytti hieman ryhdikkäämmältä. Shinquna ja Humu paahtoivat seuraavaksi ja tammamme lensi kauniisti esteen yli eikä näyttänyt olevan mitään ongelmia. ”Suzy, laita siihen Berttiin vauhtia, ei se alta lähde”, kehotin uudemman puoleista Seppeleläistä, joka väänsi kasvoilleen päättäväisen ilmeen ja kehotti vuonohevosta raviin. Harmaa poni siirtyikin ravaamaan laiskasti esteelle ja melkein astahti siitä yli ja löntysteli jonon perään. ”Ehkä saisi olla vähän reippaampi tahti”, naurahdin ja katselin miten Sanni ja Aksu ylittelivät pienen tukkiesteen vauhdilla, korkealta ja kovaa. ”Pohkeiden välissä se Taiga ja päätä että nyt mennään eikä meinata”, naurahdin Ruulle neuvoni ja pian meno näytti siistimmältä, vaikka hieman ihme loikalla tukkieste ylitettiinkin. ”Sitten tuleekin Pikku valkoinen ponimme”, sanoin hymyillen ja katsoin miten Pikku ravasi Elledy selässään esteelle, pysähtyi sen eteen, mutta tytön napakasta pohkeesta hyppäsi sen komealla loikalla. ”Hyvä, kyydissä olet edelleen”, sanoin tytölle, joka oli valahtanut ruunan kaulalle, mutta kapusi satulaan tyylikkäästi. Seuraavaksi tumma ponimme Pella ravaili korvat hörössä innokkaasti esteelle ja hyppäsi sen siististi. Selässä istuva Sini pysyi hyvin hypyssä mukana ja ratsukko näytti tyylikkäältä. Viimeisenä tuli vielä Tiia ja Jokeri sai pidellä tammaa, ettei tuo lähtenyt laukkailemaan omia aikojaan. Täplikäs hevonen loikkasi pienen esteen suurella ilmavaralla, mutta Jokeri oli valmistautunut ja myötäsi hyvin hypyssä saaden tamman heti hallintaan esteen jälkeen, vaikka tuo yrittikin lähteä omia lupiaan laukkailemaan seuraavalle esteelle. Kaikki olivat suorittaneet tehtävän kunnialla ja lähdimme suuntaamaan seuraavalle esteelle. Rengaseste päätyi seuraavaksi testaamisen kohteeksi ja pian ratsukoita liiteli sen yli kauniisti kuin linnut sinisellä taivaalla.
Olimme kolunneet maastoesteradan perusesteet läpi ja kaikki olivat tyytyväisinä suorituksiin. Oli nähty suuria jätti loikkia Tiialta, vauhdikkaita liitoja Aksulta sekä Bladelta ja tasajalka hyppyjä omalta Mankiltani ja pikku poneilta. Etenimme reippaassa käynnissä kohti laukkasuoraa ja kuulin Shinqunan kysyvän: ”Otettaisiinko laukka kisa suoralla?” Mietin hetken ja sitten hymyillen sanoin: ”Kyllä se käy jos lupaatte olla tippumatta!” ”Jee!” tyttö huudahti ja Blade takanani säpsähti ja Veronica ohjasi sen tielle, tamman hypätessä pientareelle. Laukkasuora häämötti edessä ja asettauduimme leveäksi riviksi sen alkupäähän. ”Kolmosella lähtee! Yksi, kaksi, KOLME!” laskin ja kaikki kannustivat kilvan ratsujaan laukkaan. Manki heitti muutaman pukin närkästyneenä, mutta ponkaisi vauhtiin, tajutessaan kiukuttelemalla häviävänsä kisan. Sentti jylisti jonon kärjessä rinta rinnan täplikkään Tiian ja vauhti hirmu Bladen kanssa. Aksu kaahasi hyvällä kakkossijalla Sannin hoputtaessa ratsuaan. Pienet ponit, Pella ja Pikku ottivat mittaa toisistaan ja ohittivat jopa Bertin, joka ei tuntunut välittävän kisailusta. Mankin häntä heilui väkkärää ja se kiri kohti laukkaavaa Taigaa ja pian nuo kirivät rinta rinnan molemmat ottaen irti puhtinsa. Kavioiden jylinä alkoi hiljentyä laukkasuoran tehdessä loppuaan. Eija käänsi kuolainta järsivän Sentin pääty-ympyrälle ja sai siten ruunan ravaamaan. Kaikki hevoset puuskuttivat, mutta näyttivät virkeiltä. ”Sitten lähdetään tallille päin ja annetaan hevosten kävellä jotta niiden hengitys tasaantuu”, sanoin itsekin hieman hengästyneenä ja ohjasin Mankin tien yli kohti tallia johtavalle polulle. ”Hieman pidempää ohjaa saa antaa!” huusin vielä ja annoin Mankin venyttää kaulaansa. Kaikki hevoset pärskähtelivät ja olivat hieman hengästyneitä. Niiden kiivas hengitys kuului, mutta pian se alkoi rauhoittua ja pörinä lisääntyä. Kuin ketjureaktiona aina pärskähdykset kulkivat koko letkan läpi ja huvittivat väsyneitä ratsastajia. ”Vähän oli kivaa”, Veronica huokaisi pärskähtävän Bladen selästä ja venytti jalkojaan kohti maata. ”Mennään joskus uudestaan”, ehdotti Eija Sentin selästä ja hymyilin. ”Ehkä joskus”, myönnyin lopulta ja käänsin Mankin Seppeleen pihaan. ”Muistakaa kuivata hevoset huolella!” muistutin vielä ratsastajia kun laskeuduin satulasta tallin pihaan. Kaikki nyökyttelivät ja laskeutuivat yksitellen satuloista iloisesti pulisten.
Pahasti myöhästynyt stoori vihdoin täällä!
|
|
|
Post by Sini on Mar 16, 2009 17:34:39 GMT 2
Sini ja Pella valmiina lähtöön!Kiitti Brenna IHANASTA maastotunnista, eikä haittaa vaikka vähän myöhässä olikin! Tässä nyt maksua, kuva nyt on mitä on, mutta olkoot! ;D
|
|
|
Post by eija on Mar 17, 2009 19:50:52 GMT 2
Brennan Maastotunti 7.3.
- Sentti ole nyt paikallasi! ärähdin ratsulleni samalla kun ähisten yritin päästä sen selkään. - Eija, hop hop. Ei meillä ole koko päivää aikaa, Brenna sanoi. - Helppoa se sulla on! Tästä voit syyttää vain itseäsi, sillä sähän tän jätin mulle annoit, sanoin ja kaikki nauroivat. lopulta sain itseni kammettua Sentin selkään ja Brenna alkoi huudella meitä jonoon. - Minä ja Manki ollaan ekat, sitten Veronica ja Blade, Eija ja Sentti, Shiqnua Humu-pumulla, Suzy Bertsulla, Aksu-paksulla Sanni, Taigsulla Ruu, Pikulla Ellady, Sini Pellalla ja vikana sitten Jokeri Tiialla. Ok? Brenna sanoi. - Hyvä. Sitten mennään, Brenda julisti ja lähdimme pihasta.
Matka alkoi mukavasti ja porukka tuntui rennolta. Sentti heitteli innostuneesti päätään ja yritti väkisin rynniä jonon kärkeen. - Miltäs hepat tuntuu? Brenna kysyi meiltä. - Kivalta.. Todella mukavalta, vastauksia sateli jokaisen suusta. - Kohta vähän ravataan, joten odotan että pysytte kyydissä ja kaikki menee kuin opaskirjasta, Brenna sanoi ja katsahti poniratsukoita ja sen jälkeen minua. - Täydellistä. Oon saanu ekalle maastoreissulleni tallin jyrän, joka vain mennä kaahottaa eikä välitä tuon taivaallista avuista, mutisin ja näytin varmasti aika hauskalta. Brenna antoi ravikäskyn ja siirryimme kevyeenraviin. Sentti mennä tohelsi ihan omiaan alussa ja keskityin täysin hepan käsissä pitämiseen. - Vähän vauhtia kiitos! Muuten nää isot hepat tulee ja menee teidän poniratsukoiden yli! Hop hop, Brenna julisti ja vauhti kasvoi. Sentti nautti täysin siemauksin ravailusta ja vähän ajan kuluttua Sentti rauhoittuikin niin paljon että saatoin jo katsella maisemia ja nautti luonnosta. - Kaikki käyntiin! Brenna huusi ja tunnelma läsähti täysin. Sentti alkoi taas tahdittamaan ja oloni oli kaikkea muuta kuin mukava. - Dodii. Tässä on tie, joten me mennään hiljaa ja kaikki pitää hevosensa hallinassa, ymmärsittekö?. Me ravataan kun autoja ei tuu, muuten kävellään. Jonoon! Brenna komensi. - Argh. Et sitten voi yhtään hankalampi olla, sanoin Sentille joka ei tahtonut palata jonoon takaisin. - Älä anna sen viedä sua vaan käännä reippaasti ympäri ja ohjaa omalla paikalleen, Brenna neuvoi minua, kun Sentti ei halunnut mennä paikalleen vaan pyöri. - Hyvä ja sitten mennään! Brenna huusi ja ylitimme tien käynnissä. Sentti rauhoittui ja Brennan komennuksella ravasimme tietä, sillä autoja ei vastaan näyttänyt tulevan. Käännyimme metätielle ja Brenna pysäytti ratsunsa ja kääntyi meihin päin. - Käyntiin! Nyt voidaan hypätä pari maastoestettä jos haluutte, Brenna sanoi ja jatkoimme matkaa käynnissä. Vähän matkaa käveltyämme ensimmäinen pieni tukkieste näkyi jo. - Hyppäämme tuon tukkiesteen yksitellen ravissa. Jonon järjestys! Brenna sanoi ja ohjasi Mankin syrjään ja alkoi huutelemaan ohjeita meille. - Napakka pohje ja ohjastuntuma Sentillä, Brenna huuteli minulle kun lähestyin estettä reippaassa ravissa. Sentti meni sen innokaasti ja Brenna hymyili meille. Olimme suoriutuneet hyvin. Matka jatkui rengasesteellä jonka saimme kokeilla laukassa, jos niin halusimme. Sentti hyppäsi tosi hyvin ja Brennaltakin saimme vähän kehuja. Kaikkien ratsut olivat hyvällä tuulella ja matka oli tähän asti onnistunut paremmin kuin alussa olin kuvitellut.
- Otettaisiinko laukkakisa laukkasuoralla? Shinqua kysyi juuri kun olimme ohittamassa kyseistä suoraa. - Otetaan vaan, mutta vain jos lupaatte olla tipumatta, Brenna nauroi ja jatkoi: - Kolmannella lähtee! Yksi, Kaksi, KOLME!. Me kaikki rynnistimme matkaan. Annoin Sentin kiitä ja huomasin Bladen ja Tiian rymistevän rinnalla. Veronica ja Jokeri yrittivät hoputtaa ratsujaan ohitse, mutta Sentti piti hepat visusti rinnallaan. - Vuhuu! Sanoin maalissa ja taputin Senttiä joka ylvästeli iloisena hengistys huuruten. - Jumala mitä menoa! Jokeri sanoi ja taputti Tiiaa. . Blade meni ihan sika lujaa! Veronica sanoi ja antoi Bladella pitkät ohjat.
Palasimme tallille iloisin mielin ja maastoreissu oli kuin olikin onnistunut loistavasti. Sentti oli ihan mukava hevonen, nähtävästi alussa vähän kohelo, mutta muuten ottaisin tämän mielelläni seuraavallekin kerralla ratsukseni. Juttelimme pihassa mahdollisesta uusinta reissusta ja veimme hevoset sisään. Kuivasin Sentin ja kiitin Brennaa tunnista. Suuntasin itseni oleskelutilaan mehukannuni ääreen.
Kiitos Brenna vauhdikkaasta ja hauskasta tunnista!
|
|
|
Post by Miina on Mar 18, 2009 8:46:14 GMT 2
Kuumetöhräys.. =P Sori laatu mut kiitti hauskasta maastosta!
|
|
|
Post by ruu on Mar 30, 2009 12:17:52 GMT 2
|
|
|
Post by Sanni on Apr 12, 2009 13:37:55 GMT 2
- Suu auki, komensin ruunaa työntäessäni kuolaimia hoitoponini suuhun. - Onko kaikki valmiina? Brenna kysäisi käytävältä. - Ei ihan vielä, huudahdin saaden viimein kuolaimet Aksun suuhun. Kehaisin ponia ja kiinnitin remmit. - Nyt? Brenna kysyi jälleen. - Joo, sanoin ottaessani Aksun irti. Lähdimme pikkuhiljaa lipumaan jonossa tallipihalle, jolla nousimme ratsujemme selkään. Kiristin vyötä ja ponkaisin matalan Aksun selkään. Pidensin jalustimia roimasti, Aksulla oli mennyt näköjään joku pieni ihminen. Brenna luetteli jonon ja kasasimme sen Brennan sanoman mukaisesti. Minä suunnistin Aksun kanssa Bertin ja Taigan väliin. Kun jono oli koossa, pääsimme aloittamaan maastotunnin.
Kun olimme menneet jonkin aikaa maastopolulla, alkoi pohja käydä sellaiseksi, että uskalsimme ottaa ravia. Painoin pohkeet Aksun kylkiin ja se alkoi ravaamaan tahdikkaasti, minä nopeasti keventäen. Ravasimme kapealla, hennon lumikerroksen omaavalla polulla. Kavioiden kopina humisi metsässä. - Muistakaa ne välimatkat! kuului kovin epäselvästi jonon etupäästä. Kuulin kuitenkin, mitä Brenna viestitti ja napautin vähän pohkeilla, että kirisimme Bertiä kiinni. Välimatkamme oli nimittäin venynyt aika paljon. Näin Taigakin tuli lähemmäksi meitä. Matka eteni erittäin nopeasti ja valtatie alkoi jo häämöttää. - Ja kaikki käyntiin! Tässä on valtatie, autotie, kuten jo näättekin. Muuten mennään käyntiä, mutta kun autoja ei tule, voidaan ottaa ravipätkiä, Brenna tenttasi. Nyökyttelimme vastaukseksi.
Lähdimme ylittämään tietä Brennan ja Mankin johdolla. Kun olimme ylittäneet tien, Brenna käski ravata, sillä autoja ei tullut mistään suunnasta. Ravasimme reippaasti pitkin tietä. Kavioiden kopina jylisi korvissani ja peitti linnun laulun. - Käynti! Brenna huudahti kovaa, että kaikki kuulisivat kerralla. Lähdimme kävelemään maastoesteille päin ja sinne tultuamme kävelimme reittiä pitkin. Viimein ensimmäinen este alkoi häämöttää ja aloimme hyppäämään sitä yksitellen jonon mukaisesti. Viimein tuli vuoromme ja ohjasin Aksun esteelle. Se hyppäsi ilman minkäänlaista ongelmaa ja kehuin sitä taputtamalla. Kun kaikki olivat menneet tukkiesteen, seuraavaksi tuli rengaseste. Kaikki ratsukot liitelivät sen moitteettomasti.
Kun olimme suorittaneet maastoesteradan, lähdimme laukkasuoralle. - Otettaisiinko laukka kisa suoralla? Shinqua kysyi. Brenna mietti hetken ja vastasi sitten: - Joo, kunhan ette tipu! Kasaannuimme lähtöviivalle riviin ja Brenna laski lähtölaukauksen. Sitten lähdimme kaikki railakkaaseen laukkaan ja kannustin Aksua yhä kovempaan ja kovempaan laukkaan. Kohta olimmekin jo toisena. Kun laukkasuora oli loppumassa, kavioiden kopina alkoi hiipumaan ja kohta olimme käynnissä. Annoimme hevosten kävellä pitkin ohjin Seppeleeseen.
Kiitos mukavasta tunnista.
|
|
|
Post by Veera on Apr 12, 2009 15:09:56 GMT 2
i39.tinypic.com/16q4wo.png Anteeksi ei-toivottu-maksukuva, mutta aika ei riitä tekemään niitä miljoonan tunnin kuvia, joten oli pakko väsät tällainen. =/ Oli ihana tunti ja odotan innolla, että sinulta tulee lisää maastotunteja! <3 Kirjoitin vahingossa tekstin niin, että i'n pisteet jäi pois. :'DD
|
|
|
Post by Shinqua on May 31, 2009 21:02:39 GMT 2
vihdoin tää maksu xD
|
|