Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 15, 2014 19:00:30 GMT 2
Voikko, koska vaaleat harjat on ihania <3
Koulu- vai esteratsastus?
|
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 15, 2014 10:38:09 GMT 2
Mökki suomessa En tykkää yhtään matkustelemisesta, koska pitäisi lentää ja se on yöks... Rautias vai kimo?
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 14, 2014 20:18:37 GMT 2
Anne - Helsinki Akku - Kihniö Ansqu Anthon - Oulu Britta - Kainuu Clara - Jyväskylä Daniel - Helsinki Dreamer Emmy - Lahti Emsku Essi - Vaasa Fiia Helge - Kuopion lähettyvillä Ica - Tampere Ilu - Turku Inkeri - Lempäälä Jennyfer - Helsinki Jesse Kirsikka - Helsinki Linnea - Kajaani Loviisa Miira Odelie - Helsinki Pipsa Reega - Vantaa Robert Salla Salma Sandra - Vaasa Simona - Porvoo Sussu - Turun lähettyvillä Tuulia - Jyväskylä Wear
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 11, 2014 18:31:49 GMT 2
Yksivärinen hevonen Oon aina tykännyt jotenkin semmosista perusrautiasista, mutta isot päämerkit on jotain niin täydellistä <3 Este- vai kouluratsastus?
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 11, 2014 14:43:56 GMT 2
Hestia vai Gitta?- Hestia, ulkonäkö miellyttää omaan silmään enemmän Edi vai Elmo- Elmo.. Joku siinä vain viehättää Eela vai Hype?- Hype! Suloinen otus Tykkään ulkonäöstä. Aristo vai Patron?- Patron, koska sen touhuja on tullut enemmän seurailtua Humu vai Huiska?- Humu. Suloinen tammuska! Reino vai Frank?- Frank. Ihanan lempeä ulkonäkö Sentti vai Alex?- Sentti on kyllä superkomea! Taiga vai Pella?- Hmm... Kyllä se Pella varmaan vie voiton Siiri vai Walma?- Walma on jotenkin enemmän omaan mieleen Laila vai Rotta?- Rotta tietysti <3 Myntti vai Windi?- Windi ihastuttaa ulkonäöllään Venna vai Bonnie?- Varmaankin Venna, vaikka Bonniekin vaikuttaa kivalle Topi vai Tollo?- Hmm.. todella vaikeaa, mutta sanotaan nyt että Tollo, koska väri <3 Huijari vai Väinö?- Väinö, koska herasilmä ja väri Sikke vai Bert?- Sikke, koska Bertiin en ole mitenkään tutustunut
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 11, 2014 14:10:13 GMT 2
Hmm.. en ihan tiedä mitä noi on, mutta varmaan tuorepatonki Koira vai kissa?
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 11, 2014 14:04:09 GMT 2
Tuo Kasperin uusin tarina oli kyllä loistavaa luettavaa! Kassun tarinoita on muutenkin niin kiva lukea. Mikä/kukakohan on mystinen maneesiviheltelijä
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 9, 2014 18:03:00 GMT 2
Ica on vaikuttanut todella pirteältä ja hauskalta tyypiltä Soltulle kirjoitetut tarinat ovat olleet hyvin kirjoitettuja ja mukavan rentoa luettavaa!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 9, 2014 14:33:53 GMT 2
09.09.2014
"Jätkät hei, vähän rajaa", naurahtaen tuupin innokkaita kauraturpia pois luotani astellessani Rotan tarhaan. Kaikki kuulivat sadetakkini rapinan ja olivat innokkaina hamuamassa herkkuja, joita minulla ei valitettavasti ollut. "Frank nyt se kärsä pois mun hupusta, se ei ole mikään ruoka-astia", huomautan valkoista ruunaa, joka tyytyy katselemaan minuun pettyneesti. Itse suunnistan sitten hevoslauman keskeltä Rotan luokse, joka seisoskelee hieman syrjemmässä katsellen minua ystävällisillä silmillään. Kävelen rauhallisesti puoliverisen luokse ja silmäilen sen kuraisia jalkoja. "Ajattelin jo antaa sun vaan olla tarhailemassa, mutta ehkäpä mä pesaisen nuo sun koivet", puhelen Rotalle rauhalliseen sävyyn. Nappaan rauhallisesti kiinni hieman varuillaan olevan Rotan riimusta kiinni ja se lähtee kävelemään hitain askelin perässäni portille. Hätistän Huijarin ja Alexin kauemmas portin tuntumasta ja nappaan sähkölankojen lomasta Rotan riimunnarun käteeni. Varmistan vielä ettei muita innokkaita hevosia ole änkeämässä portista ulos ja avaan portin vapaalla kädelläni. Rotta astelee portista ulos tottuneesti ja odottaa kohtuu rauhassa että saan portin suljettua. Kaunis ruuna seisoo pää pystyssä katsellen kauemmas tielle, jossa näkyykin Bonnie ratsajansa kanssa. En ole aivan varma olemmeko tavanneet, mutta moikkaan tätä kohteliaasti hymyillen ja talutan sitten Rotan sisälle talliin. En ole aivan varma minkä verran Rotta on tottunut pesarissa olemiseen ja letkusuihkuun, mutta päätin ainakin kokeilla.
Kiinnitettyäni Rotan molemmin puolin pesariin, silittelin sitä ensin sen verran, että ruuna rentoutui. Avaan hanan ja päästän vettä ihan hiljalleen. Näytän letkua Rotalle ja se päästää hullunkurisiä pärskähdyksiä suustaan ja mulkoilee pelottavaa vesisuihkua. Suihkutan sitten rauhallisesti ruunan jalkoihin ja aluksi se steppaileekin jonkin verran ja yrittää paeta vesisuihkua, mutta vähitellen ruuna alkaa asettua aloilleen, ja pääsen jo hieman käden kanssa hankaamaan mutakerrosta pois tämän jaloista. Muutaman vesisateen jälkeen ovat tarhat jo päässeet hieman kuraisiksi, joten Rotankin on hyvä tottua jalkojen suihkutteluun. Vähitellen mutakuorrutuksen alta löytyy Rotan siistit jalat ja katkaisen vesisuihkun. Napsautan Rotan riimunnarun kiinni tämän riimuun ja suuntaamme sitten takaisin ulos. Olin käynyt kädelläni hevosen läpi ja Rotta olikin muuten ihan puhdas, joten en viitsinyt tänään harjata jo valmiiksi melkein puhdasta hevosta. Kävelytin Rottaa muutamat kierrokset pihapiirissä ennenkuin vein sen takaisin tarhaan, jotta jalat ehtisivät hieman kuivua ennen mutaan palaamista.
Palautettuani Rotan laumansa luokse, suuntasin kulkuni takaisin talliin, josta löysinkin jo hieman tutumman kasvon, nimittäin Gitan uuden hoitajan Wenlan. Tyttö on minua muutaman vuotta nuorempi, mutta ainakin ensimmäisten päivien aikana olemme tulleet hyvin toimeen. "Moi Wenla! Onks sulla jotain erityisiä suunnitelmia?" kysyn tältä pirteästi. "Eipä mulla kai. Oliks sulla jotain ideaa?" tämä sanoo ja katsahtaa minuun. "No ajattelin että haluisitko sä tulla mulle varusteidenpesuseuraksi. Mulla on paljon aikaa, mutta ajattelin antaa Rotan vaan hengailla tänään tarhassa kun ollaan kävelty nyt joka päivä", kerron ideani ja virnistän pienesti. "Sopii. Itekkin ajattelin että voisin pestä Gitan varusteet parin päivän sisällä", tämä kertoo hymyillen. Asia oli siis sovittu ja suunnistimme molemmat hakemaan hoitohevostemme satulat ja suitset.
Sade oli lakannut ja aurinkokin uskalsi jo näyttäytyä, joten menimme pesemään hoitohevostemme varusteita tyhjälle puomille. Nostin satulan puomin päälle ja perehdyin sitten tutkimaan pesuvälineitämme. Ojennan toisen sienen Wenlalle ja otan toisen itselleni. Kastan sienen veteen, puristan siitä ylimääräiset nesteet pois ja otan satulasaippuaa käyttööni. Alan hinkata jo hieman likaista satulaa. Pesemme varusteita huolellisesti ja eteenkin satulavyöt vaativat rajua kuurausta, jottai kaikki pöly ja muta saatiin irtoamaan. Suitsetkin vaativat puhdistusta ja niistäkin saimme hinkattua hienot, kiiltävät ja melkein uuden näköiset. Tälläisena sottapyttynä olin tietenkin onnistunut kastelemaan vaatteitanikin ja käteni haisivat ihanasti satulasaippualle, mutta ainakin varusteet saatiin puhtaiksi.
Palautimme varusteet paikoillemme, samoin kuin pesuvälineet, jonka jälkeen kapusimme yläkerran oleskelutilaan, josta löysimmekin Britan, Pipsan, Inkerin, Helgen ja kaksi vieraan näköistä ihmistä, jotka paljastuivat sitten Emmyksi ja Loviisaksi. "Jotenkin kauheen hassua kun täällä on taas niin paljon uutta porukkaa", joku sanoi. "Jep! Mulla kestää varmaan yli kuukausi et alan ees hiukan muistamaan kuka on kukakin", kuulin Britan naurahtavan. "No arvatkaa vaan meneekö meillä. Teitä vanhempia seppeleläisiä on enemmän kuin meitä uusia", Wenla huomauttaa ja naurahtaa pienesti. "Kyllä mä nyt jo osan muistan, mut must tuntuu etten oo ees nähnyt kaikkia vielä", ilmoitan virnistäen. Vähitellen keskustelumme nimien muistamisesta alkaa vaihdella hieman joka suuntaan ja kaikki kertoilevat mitä hullumpia sattumuksia hoitohevostensa kanssa. Jälleen takana on yksi onnistunut tallipäivä uudella tallilla, enkä ainakaan vielä ole kohdannut mitään erityisen vaikeita haasteita.
Sussu ja Rotta 4hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 9, 2014 13:57:37 GMT 2
Reipas ehdottomasti Omasta mielestäni on kiva jos hevonen etenee itse reippaasti, kun että sitä saa olla kokoajan hoputtamassa. Oma hevonen vai vuokrahevonen?
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 8, 2014 19:51:22 GMT 2
08.09.2014
Aurinko kun päätti retken siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen. Hämärä jo metsään hiipi, päivänsäde kultasiipi juuri aikoi lentää eestä sen, kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan, se juuri oli noussut luolastaan. Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi milloinkaan elää päällä maan.
Kävelin rauhallisin askelein melko helppokulkuista metsäpolkua Rotta perässäni. Ruuna yritti nappailla välillä oksista lehdenpaloja, mutten antanut sen häiritä. Välillä tunsin varovaisen töytäisyn olkapäässäni ja hymyilin itsekseni. Olin päättänyt rauhassa lähteä uuden hoitohevoseni kanssa metsäkävelylle, vaikken reittejä vielä kovin hyvin tuntenutkaan. Tarkkailin maastoa kuitenkin kokoajan sen verran, että tiesin mistä olin tullut. Rotta oli leppoisalla tuulella, vaikka alkumatkasta sitä olikin melko paljon jännittänyt, eikä se olisi halunnut vierasta ihmistä seurata synkkään metsään. Kello oli jo melko paljon, mutta edelleen auringonsäteet leikittelivät puiden oksilla. Niitä ihaillessani huomasinkin jonkin matkan päässä seisovan kauriin. Rottakin huomasi sen, sillä ruuna takanani jähmettyi tuijottamaan näkyä. Kauris ei ensin meinannut huomata meitä, mutta meidät nähtyämme se lähti juoksemaan syvemmälle metsikköön ja Rotta kavahti taaksepäin. Tiuksensin otettani riimunnarusta ja puhelen Rotalle rauhoittavasti. "Se oli vaan kauris", mutisen ja kurottaudun silittämään Rotan kaulaa. Ruunan silmät pälyilevät ympäristöä, mutta tämä kuitenkin laskee päänsä rauhallisesti.
Katselivat toisiansa, menninkäinen rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi: "Poltat silmiäni, mutt' en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa! Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa - on pimeässä hyvä asustaa. Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien - ja sinut armaakseni vien!"
Pysähdyimme kauniille metsäaukiolle ja annoin Rotan laskea päänsä. Ruuna alkoi mutustella aukean heinää ja itse keskityin tarkastelemaan ruunikonpäistärikköä. Rotta on rakenteeltaan melko siro ja sen piirteet ovat kauniit. Ruunan herasilmä on ehdottomasti huomiotaherättävä ja se on omaan silmääni todella lumoava. Seison aloillani kaikessa rauhassa ja välillä otan muutaman askelta johonkin suuntaan Rotan perässä, jotta ruuna saa vapaasti syödä. Silittelen Rotan kaulaa ja sormeilen sen harjaa. Välillä ruuna nostaa päänsä ylös ja katselee minua uteliaasti, muttei lainkaan aran oloisesti. Taputan sitten Rotan kaulaa ja naksautan kielelläni merkiksi siitä että olisi aika palata tallille. Ruuna lähtee hieman pettyneesti, mutta kuitenkin kiltisti perässäni takaisin metsäpolulle josta tulimmekin. Palasimme takaisin tallille samaa reittiä mistä tulimmekin ja Rotta vaelteli kaikessa rauhassa perässäni ilman kiireitä. Jonkin matkaa käveltyämme näinkin jo vähän tutummaksi tulleen tallirakennuksen. Kentällä näin muutaman ratsukkoa ja kentän laidallakin notkui hieman porukkaa. Vein Rotan suoraan sen omaan karsinaan, jossa sitä odottelikin pieni heinätuppo. Riisuin Rotalta riimun ja jätin sen syömään heinätupsuja rauhassa. Jätin riimun ja narun roikkumaan karsinan ovessa olevaan koukkuun ja lähdin ulos. Katsoessani taivaanrantaan näin auringon katoavan puiden taakse. Huomaa että syksy on tulossa, sillä aurinko laskee paljon aikaisemmin. Kävelen rauhallisesti autolleni ja lähden ajamaan kohti kotia iloisin mielin.
Säde vastas: "Peikkokulta, pimeys vie hengen multa enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta valoon lennä niin en hetkeäkään elää saa!" Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin, kun menninkäinen yössä tallustaa, hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa.
Sussu ja Rotta 3hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 7, 2014 10:34:21 GMT 2
07.09.2014 Käppäilyä ja tutustumista"Tules nyt Rotta. Ei jäädä liikaa haaveilemaan", puhelin puoliveriruunalle kun se jäi pällistelemään maisemia. Ruuna katsahti minuun kummissaan, mutta lähti seuraamaan vielä lähes vierasta ihmistä, eli minua. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja kuulinkin veden solinan jossakin purossa. Auringonsäteet leikkivät Rotan kiiltäävällä karvalla, jonka olin hetki sitten tallissa jynssännyt puhtaaksi varsin mukavasta pölykerroksesta. Hoitaessa Rotta oli ollut lähinnä väliinpitämätön, mutta kaikkia äkkinäisiä liikkeitä se oli säikkynyt. Lisäksi tänään se ei olisi halunnut ensin antaa tarhasta kiinni, mutta karkkipaperin rapina taskussani sai kiinnitettyä ruunan, sekä sen kaverilauman huomion. Loppujen lopuksi sain Rotan kohtuu hyvin ulos tarhasta, eivätkä tarhan muut asukitkaan päässeet livahtamaan tarhan portista, vaikka kovasti yrittivätkin. Olin lähtenyt kävelemään Rotan kanssa ihan vain tallin lähimaastoihin. Lähinnä kiertelin vain pihassa, mutta kävimme myös pienen matkaa tiellä katselemassa. Rotta vaikutti todella uteliaalta ja oli kokoajan vilkuillut ympärilleen ja itse sainkin olla varovainen etten saanut innokkaan puoliverisen turpaa niskaani. Palasimme kävelylenkiltämme ja talutin Rotan takaisin talliin. Tallin ovelta ruuna bongasikin sitten hurjan pelottavan muovipussinraadon, jonka minä sitten poimin käsiini. Puristin pussin nyrkkiini niin ettei siinä ollut lepattavia reunoja ja näytin viatonta muovipalleroa Rotalle. Ruuna päästi ilmoille huvittavan kuuloisia pärskähdyksiä ja loppujen lopuksi ei se muovipussikaan niin kamalan pelottava ollut. Tungin pussinraadon taskuuni ja pääsimme turvallisesti tallin ovista sisään. Vein Rotan suoraan karsinaan ja nappasin siltä vain riimun pois ja taputin iloisesti ruunan kaulaa. Samassa näinkin että karsinan ovelle oli saapunut ruskeahiuksinen hahmo. Hahmon tunnistinkin melkein heti tallin omistajaksi Anneksi. "Mitens sulla on lähtenyt Rotan kanssa kaikki sujumaan?" nainen kysyy ystävälliseen sävyyn. "Tosi hyvin. Oon vaan harjaillut ja käynyt taluttelemassa sitä ja Rotta on käyttäytynyt kyllä hyvin", kerroin hymyillen ja silmäilin samalla ylpeästi hoitohevostani. "Hieno juttu! Rotan kanssa kannattaakin edetä ihan rauhaksiin kun se on vielä hieman tuollainen arka. Mutta kyllä teistä vielä hyviä kavereita tulee", Anne sanoi ja hymyillen lähti seuraavan uuden hoitajan luokse. Tallissa on paljon vilinää, mutta lähes kaikki ovat keskittyneet vain omien hoitohevostensa paijailuun ja harjailuun, joten kohtuu hiljaista on. Puhdistan Rotan kaviot vielä ennenkuin lähden viemään harjapakkia paikoillen. Ruunan kaviot olivat puhtaat, joten jätin sen hetkeksi karsinaan oleskelemaan yksinään, kun kipaisin viemässä harjapakin satulahuoneeseen. Vaikka tämä oli vasta toinen päiväni seppeleessä, löysin kaikki paikat kohtuu hyvin. Vietyäni Rotan takaisin tarhailemaan, päätin kavuta yläkerran oleskelutilaan, koska olin täysin varma että sielä on muitakin hoitajia. Päästyäni oleskelutilaan, näinkin sielä kaksi tuttua kasvoa ja kolme täysin vierasta. Tunnistin Britan, joka ohjeisti minua eilen ja Wenlan, joka on uusi hoitaja niinkuin minä. Kolme vierasta kasvoa olivat ilmeisesti jo vanhaa talliporukkaa. "Moi kaikki, mä olen Sussu, Rotan uusi hoitaja", esittäydyin. Näin yhden vieraan kasvoille leviävän leveän hymyn. "Mä olen Pipsa. Rotan vanha hoitaja ja Siken omistaja", tuo kertoo. Naurahdan iloisesti. Ihanaa tavata joku joka tuntee Rotan jo kunnolla. Kaksi muuta vierasta esittäytyivät Claraksi ja Fiiaksi. Asettauduin istumaan Wenlan viereen yhdelle sohvalle. Aloitamme puhumaan niin hevosista, kuin siitäkin mitä teemme vapaa-ajallamme ja onko meillä muita harrastuksia. Nauroimme ja tutustuimme ja aina välillä oleskeluhuoneeseen saapui lisääkin porukkaa, kun taas joku välillä lähti. Samassa tajusin katsoa kelloani ja lähes kauhukseni huomasin sen olevan jo kuusi. Miten aika nyt näin pääsi vierähtämään? Melko kiireellä sanoin kaikille heipat ja lähdin kiiruhtamaan alakertaan. Harpoin nopeasti tallipihan poikki autolleni, jolla sitten lähdin ajelemaan takaisin kotiin, sillä olin luvannut vanhemmilleni olla kuudelta syömässä. Sussu ja Rotta 2hm
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 6, 2014 19:30:10 GMT 2
Susanne Maria Lahti
* Syntynyt 08.04.1995 Etelä-Suomessa * Perheeseen kuuluu isä, äiti ja pikkuveli * Vanhemmat eronneet kerran. Palasivat sattuman kautta yhteen * Osaa puhua suomea, englantia, hieman ruotsia ja hieman italiaa * Matkustellut paljon ratsastusharrastuksen vuoksi
* On ollut aina todella tavoitteellinen ratsastaja * Sussu on kilpaillut todella paljon monella tasolla * Mutta nauttii herkkien ja arkojen hevosten kanssa työskentelystä ilman turhia tavoitteita * Ratsastajana rauhallinen ja määrätietoinen * Sopii ponienkin selkään pienen koon vuoksi * Vajaa 160cm pituutta
* Nauttii eläinten seurasta ja piirtämisestä * Sussu on iän myötä muuttunut vain hiljaisemmaksi, mutta tuttujen ihmisten seurassa puhelias ja avoimempi * Punainen pörröpää ja sirot kasvonpiirteet * Silmät ovat väriltään sini-vihreät * Pitkät räpsyripset * Meikinkäytössä laiska * Vaatteet yleensä tummansävyisiä, mutta kesäisin pirteämpiäkin värejä löytyy * Sininen on suosikki
* Omistaa suomenhevostamman Seppeleen Kiehkuran, joka asuu Liekkijärven pihatolla * Hoitaa Seppeleessä Polaria 06.05.2017 eteenpäin * Hoitanut Seppeleessä ennen Rottaa ja Rokkia
// Päivitetty 06.05.2017!
|
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Sept 6, 2014 14:03:10 GMT 2
Kiitos kaikille! ja Ica, lupaan pitää Rotasta hyvää huolta Helgen ensimmäinen tarina oli ihanasti kirjoitettu! Todella hauskaa luettavaa
|
|