|
Post by Reega on Feb 22, 2008 15:33:26 GMT 2
Astelin hiekkatietä Seppeleen tallille päin. Bussipysäkiltä tallille ei ollut kuin muutama satametri. Reippaasti hyppelin vielä lopunkin matkan, kun aurinko alkoi paistaa. Koko matkan ajattelin vain, että millainen talli mahtaa olla ja tulemmekohan toimeen Jambon kanssa.
Pian talli jo näkyikin, ja hiljensin vauhtini aivan kävelyksi tarkkaillakseni talli ympäristöä. Kuulin hevosten hirnuntaa jo, ja se sai mieleni kirkastumaan. Astelin tallille päin ja astuin hiljaa sisään. Käytävällä ei näkynyt ketään ja lähdin kulkemaan ovesta oikealle. Jambon karsina olikin melkein oven vieressä. Avasin hiljaa Jambon karsinan oven ja puhelin hiljaa hevoselle, ettei se säikähtäisi. Jambo mutusteli hiljaa heiniään, siinä välissä vilkaisten minua tyynesti.
- Hei, poika, Sanoin Jambolle hiljaa - Olen uusi hoitajasi, jatkoin.
Silloin ruuna nosti päätän ja katsoi minua hieman halveksuvasti aivan kuin se olisi sanonut: "Ai sinä vai!" Sitten se laski päänsä alas ja alkoi mussuttaa jälleen heiniään. Minä tuhahdin ja päätin hieman tutkia paikkoja. Ehkä täältä jonkin tallitytön löytää...
Astelin satulahuoneellle päin, kun näin ilmoitustaulun, jossa oli kaikkien hevosten hoito-ohjeet. Pysähdyin lukemaan Jambon hoito-ohjeita. Luettuani ne olin taas hieman viisaampi. Kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani satulahuoneella. Matkalla satula huoneelle päätin vähän ratsastaa Jambolla ensin ja sitten vasta ruokkia. Hain satulahuoneesta ensin harjapakin. Harjapakki oli yllättävän iso, mutta sain sen raahattua ulos satulahuoneesta.
Puolimatkassa Jambon karsinalle vastaan tuli joku nainen. Oletin hänen olevan Anne ja niin hän olikin.
- Öööh... Hei. Sanoin epävarmasti. - Olet varmaan Anne? - Niin olen, Anne sanoi ystävällisesti. - Ja sinä olet varmaan Jambon uusi hoitaja, Oona? - Niin olen... Päätin tulla suoraan tänne katsomaan onko täällä joku, mutta ei näyttänyt olevan, joten päätin lähteä Jambon kanssa hieman ratsastamaan, selitin Annelle. - Se on ihan hyvä idea, Anne sanoi - Melkeimpä kaikki taisivat lähteä jonnekin yhteisretkelle maastoon, mutta mene vain ratsastamaan niin Jambo tutustuttaa sinut tallin ympäristöön, Anne sanoi - Juu, niin taidan tehdä, sanoin hiljaa. - Kenttä esim. on vapaana ja sinne voi mennä, Anne tokaisi hymyillen. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti Jambon karsinaa.
Harjattuani pollen vein harjapakin takaisin paikoilleen, ja otin samalla mukaani Jambon riimun sekä satulan, ahdoin vielä suitset toiseen käteeni. Sen jälkeen lähdin tallustelemaan jälleen karsinalle päin, laskin satulan karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen ja suitset pistin roikkumaan jostain koukusta. Riimun pistin ruunalle päähän ja talutin sen käytävälle, jossa päätin satuloida sen. Kiinnitin riimunarun yhteen karsinan kaltereista ja heitin satulahuovan ja satulan Jambon selkään. Sen jälkeen suitsin Jambon ja heitin ohjat kaulalle.
- No niin poika, sitten sinulle pitää vielä pistää suojat jalkoihin, kuiskasin Jambolle ja suuntasin jälleen satulahuoneelle.
Hain satulahuoneesta Jambon suojat ja kävelin Jambon luokse. Sujautin suojat ruunalle jalkaan ja irrotin siltä riimun. Tartuin ohjista ja talutin Jambon ulos raikkaaseen ilmaan.
Hetken pällistelin sitten siinä ulkona kunnes muistin, että minun pitäisi varmaan nousta selkäänkin. Tartuin tuumasta toimeen ja nousin Jambon selkään. Kannustin ruunan käyntiin ja tallustelimme sitten kentälle päin. Jambo hieman heitteli päätään ja otti hieman "hyppyaskelia".
Päästiin sitten kentälle ja siinä pari kierrosta mentiin ihan käyntiä lämmitelläksemme. Sitten päätin että voitaisiin vähäm kokeilla pieniä koulujuttuja ja kannustin Jambon raviin. Menimme sitten ihan helppoja juttuja ravissa kuten kokorataleikkaa ja voltteja, ihan helppoja pikku juttuja. Siinä meni sitten tunti ja päätin ottaa vielä pari laukka kierrosta ja hoputin Jambon laukkaan.
Menimme keirroksen laukkaa ja ohjasin Jambon pois kentältä. Kävelimme tallin eteen ja hyppäsin pois Jambon selästä ja talutin sen talliin. Muut olivat jo palanneet, siinä hieman juteltiin ja kerroin hieman itsestäni. Kaikki tuntuivat oikein mukavilta. Riisuin Jambon ja pistin sille riimun ja talutin sen ulos tarhaan. Muut neuvoivat mihin Jambo vietäisiin, kaikki olivat oikein auttavaisia ja minulle tuli tervetullut olo.
Jambon ollessa tarhassa päätin, että siivoaisin sen karsinan. Siivottuani sen hain Jambolle heiman lisää heinää ja annostelin sen ruuan. Ehdin vielä puhdistaa kaikki Jambon varusteet. Kello lähestyi viittä ja päätin hakea Jambon sisälle. Nappasin riimun mukaani ja kävin hakemassa Jambon sisälle syömään. Heippasin Jambolle ja tallikavereilleni ja lähdin tallustamaan bussi pysäkille päin...
|
|
|
Post by Reega on Feb 23, 2008 22:56:00 GMT 2
Astelin Seppeleen tallille hyvillä mielin sillä tiesin päivän olevan hauska. Väistelin pienellä hiekkatiellä isoja vesilätäköitä, joita aamuisesta sateesta oli muodostunut. Onneksi nyt kuitenkin aurinko paistoi täydeltä terältä. Olin suummitellut paljon yhteistä hauskaa minulle ja Jambolle täksi päiväksi ja oli aivan innoissani.
Astuin talliin sisään hymyillen ja marssin Jambon karsinalle satulahuoneen kautta, hakien sieltä harjapakin ja Jambon jalkasuojat. Moikkasin kaikki tallilla olevat vaikka en heitä vielä oikein tuntenutkaan. Siinä Jamboa harjaillessa kuitenkin puhelimeni soi ja siellä oli äitini. Hän sanoi, että minun pitäisi tulla kolmen tunnin kuluttua kotiin koska lähtisimme ostamaa minulle uutta talvitakkia. Minä en tietystikään pitänyt kauheasti asiasta mutta olihan se pakko suostua, ilman kunnon talvitakkia kun ei oikein pärjää.
Siis suostuin ja pistin tallilla töpinäksi. Harjasin Jambon ja toin sille uutta heinää, sekä ruokin sen. Tallilla oli vielä paljon tehtävää kun kello lähestyi kahta. Nappasin Jambon riimuun ja vein sen tarhaan. Palasin takaisin talliin ja aloin siivota Jambon karsinaa. Se hoitui käden käänteessä ja minulla oli vielä puolituntia aikaa tehdä töitä tallilla. Siinä ajassa ehdin järjestellä Jambon kamoja ja sitten olikin jo kotiin paluu aika. Pyysin vielä viereisessa karsinassa puuhailevalta Wireltä, että ottaisi Jambon sisään parin tunnin kuluttua.
Marssin tallin ovesta ulos viemään pusun ja heipat Jambolle tarhaan ja sitten juoksin bussipysäkille. Bussi tulikin äkkiä ja soitin vielä äidille että olen tulossa.
|
|
|
Post by Reega on Feb 24, 2008 16:25:37 GMT 2
Istuin bussissa ja katselin kuinka hetkittäin pienet vesipisarat osuivat bussin ikkunaan. Katsoin ylös taivaalle, jossa mustat sadepilvet vaelsivat. Huokaisin syvään ja valmistauduin nousemaan pois bussista, kun se kaarsi Seppeleen tallin pysäkille. Tuuli aika lujaa ja nostin takin kauluksen ylös, sekä sidoin pitkät, vaalean ruskeat hiukseni kiinni, jotta ne eivät lentäisi naamalleni. Hölkkäsin tallille vesilätäköitä väistellen.
Päästyäni perille kiskaisin talli oven auki, sujahdin nopeasti sisään ja suljin oven takanani salaman nopeasti. Tytöt käytävällä pysähtyivät ja katselivat hieman kummastuneena, joltain taisi harjakin kädestä tipahtaa, mutta minä vain hieman irvisti, hymyilin ja vilkutin. Laskin takin kauluksen kävellessäni tallikäytävää kohti Jambon karsinaa, moikaten samalla muita.
- Siellä muuten on aika kurja ilma, tihkuttaakin hieman, sanoin viereisessä karsinassa touhuavalle Wirelle.
- Niin on. Kun minä tulin tallille satoi aika rankasti, hän vastasi hymyillen.
Päätin että tänään me voitaisiin ratsastaa maneesissa Jambon kanssa, kun on näin kurja ilma. Ei senkään tarvitsisi sietää tuota kurja ilmaa niin kamalasti, niin kuin ei minunkaan.
- Tiedätkös, onko maneesi vapaana tänään? kysyin Wireltä.
- Kyllä se minun tietääkseni on, hän vastasi pudistaen samalla satulahuopaa.
- Selvä, ajattelin nimittäin mennä ratsastamaan maneesiin, sanoin pontevasti.
Lähdin tallustamaan kohti satulahuonetta. Hain sieltä Jambon harjapakin ja raahasin sen Jambon karsinan viereen. Tallissa oli rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri ja talli oli hyvin valaistu. Olin itse myös rauhallinen ja rento, ja se helpotti oloa paljon. Kun on uusi, sitä yleensä jännittää aika paljon, mutta päätin että tänään ei pidettäisi mitään kiirettä. Harjasin Jambon rauhallisesti ja huolellisesti, selvitin joka takun sen jouhista ja annoin sille pienen palan porkkanaa, jonka otin sille kotoa.
Vein harjapakin takaisin satula huoneeseen ja otin sieltä mukaan Jambon jalkasuojat. Sitten menin takaisin, pistin suojat Jambolle jalkaan ja menin uudestaan satulahuoneeseen. Otin sieltä mukaan satulan, jonka heitin ruunalle selkään, kiinnitin soljet ja suoristin satulahuopaa satulan alla. Sitten marssin vielä kerran satulahuoneelle hieman hikisenä jo ja otin mukaan Jambon suitset. Suitsin vielä Jambon ja talutin sen ulos tallista.
Tallin ulkopuolella katsoin hieman ympärilleni ja näin vesilätäköitä kaikkialla. “Onneksi otin ratsastussaappaat mukaan, enkä ratsastuskenkiä”, ajattelin. Laitoin kypärän päähän ja lähdimme tallustamaan Jambon kanssa maneesiin päin. Maneesille päästyämme vedin raskaan maneesin oven auki ja talutin Jambon sisään. Maneesissa ratsasti jo kaksi tyttöä, jotka hyppelivät esteitä. Olin juuri vetämässä maneesin oven kiinni kun toinen tytöistä ratsasti luokseni ja sanoi:
- Olemme juuri lopettamassa, joten sinun ei tarvitse sulkea ovea. Voimme jättää esteet paikoilleen jos haluat hyppiä, mutta korjaa ne sivuun kun lopetat.
- Öööh… Selvä. Voisin mieluusti testata esteitä Jambon kanssa, sanoin ja avasin ovea niin että tytöt mahtuivat siitä ulos.
Suljin oven heidän perässään ja katsoin maneesissa olevia esteitä. Sidoin Jambon seinässä olevaan lenkkiin ja menin madaltamaan esteitä noin kolmekymmentä senttisiksi.
- Noin, Jambo poika, sanoin ja taputin ruunan kaulaa.
- Nyt sinäkin pääset niistä varmasti yli!
Otin ohjat ja hyppäsin Jambon selkään. Menimme ensin pari kierrosta käyntiä ja teimme hieman venytyksiä. Sitten kannustin Jambon raviin. Ensin menimme ihan rauhallisesti kierroksen ravissa, ja toisella kierroksella hyppäsimme muutaman matalan esteen ravissa. Sen jälkeen hiljensimme käyntiin ja vaihdoin suuntaa kokorataleikkaa kuviolla. Menimme taas kierroksen ravissa hyppäämättä esteitä. Lopulta päätin että nyt voitaisiin kokeilla esteitä laukassa. Nostin laukan ja suuntasin Jambon ensimmäiselle esteelle.
Kaikki esteet Jambo hyppäsi aivan leikiten ja vedimme lopussa vielä pari kierrosta käynnissä. Sen jälkeen vein Jambon talliin ja riisuin sen, pistin sille sadeloimen varmuuden varalta ja talutin tarhaan. Tarhoilta lampsin suoraan maneesiin korjaamaan esteet pois.
Esteiden pois korjuussa oli suurempi työ mitä arvasinkaan. Minulla meni kokonainen tunti niiden pois viemisessä. Lopulta pyyhin tyytyväisenä hikeä hihaani kun kaikki esteet olivat paikoillaan. Marssin talliin siivoamaan Jambon karsinaa. Karsina nyt ei kovin likainen ollut, mutta siivosimpahan kumminkin. Sen jälkeen puhdistin Jambon varusteet huolellisesti ja rauhassa. Siinä välissä kävin katsomassa Jamboa tarhassa miten se pärjää.
Takasin talliin tultuani annostelin Jambon ruuat ja hain sille lisää heinää. Minulle jäi siinä vielä hieman aikaa ennen kuin hakisin sen sisään. Olin ottanut tallille mukaan eväitä ja söin ne siinä kaikessa rauhassa. Minulla oli mukanani leipää, mehupullo sekä eväskeksejä. Istahdin Jambon karsinaan puhtaille kuivikkeille ja nautiskelin evääni kaikessa rauhassa.
Eväät syötyäni päätin käydä hakemassa Jambon sisälle. Otin riimunarun Jambon karsinan ovipielestä ja astelin ulos. Ulkona tihkutti vieläkin ja oli hieman harmaa sää mutta se ei minua kauheasti haitannut. Avasin tarhan portin ja Jambo tulikin iloisesti minua vastaan. Kiinnitin riimunarun sen riimuun ja talutin talliin. Vetäisin Jambolta sen sadeloimen pois ja pistin kuivumaan. Otin harjapakista pyyhkeen ja kuivattelin Jamboa hieman kaulasta ja jaloista, sekä puhdisti kaviot. Annoin Jambolle vielä puolikkaan porkkanan ja taputin sitä kaulalle.
Heippasin tallilla olevat ja suuntasin ulos. Ulkona oli alkanut sataa hieman lujempaa ja nostin takin kaulusta pääni suojaksi. Hölkkäsin bussipysäkille ja toivoin bussi tulevan äkkiä…
|
|
|
Post by Reega on Feb 25, 2008 16:08:55 GMT 2
Tulin suoraan koulusta talille. Olin pakannut tallivaatteet mukaan reppuun ja kävin vaihtamassa ne vessassa. Heti ensimmäiseksi kävin ruokkimassa Jambon. Menin rehuhuoneeseen annostelemaan Jambon ruuat ja vein ne Jambolle. Itse menin sillä aikaa kun Jambo mussutti tyytyväisenä ruokaansa, katsomaan tallin yläkertaa.
Yläkerrasta löysin kaapit, jossa yhdessä olikin jo minun nimeni. Avasin sen ja tarkastelin sitä. Se olikin kivan tilava. Menin katsomaan myös oleskelutilaa, jossa oli pöytä ja jääkaappi sun muut keittiövempaimet, sekä muuta tilpehöörii. Laskeuduin portaita takaisin alas viemään Jambon tarhaan. Sitten menin takaisin ylös.
Olin ottanut eväät matkalla McDonald’sista, ja istuuduin pöydän ääreen syömään niitä. Otin vielä läksykirjat esiin ja aloin tekemään läksyjä siinä samalla, kun söin. Läksyt tehtyäni ja syötyäni siivosin jälkeni oleskeluhuoneesta ja tungin reppuni ja muut tavarani kaappiini. Sitten hipsin alas.
Alhaalta tultuani menin saman tien siivoamaan Jambon karsinan. Tyhjennettyäni kottikärryt kävin hakemassa Jambolle lisää heinää. Siinä meni noin kaksi tunti, joten päätin vielä järjestellä kamojani kaapissani, ennen kuin haen Jambon tarhasta. Sen tehtyäni päätin mennä katsomaan toisten ratsastusta maneesissa. Kapusin maneesin toisessa päässä olevaan katsomoon, josta näki hyvin kentälle. Pari tyttöä (joita en vielä tuntenut) harjoittelivat esteitä. He hyppäsivät jotain puolimetrisiä esteitä ja se näytti hienolta. Katsomoon tuli joitakin muitakin tyttöjä joita en vielä tuntenut kovin hyvin, mutta kuitenkin juteltiin siinä jotain ja sitten menin takaisin talliin.
Siinä vierähti pari tuntia ja päätin käydä hakemassa Jambon sisälle. Harjasin Jambon ja puhdistin kaviot huolella. Satuloin ja suitsin ruunan ja pistin sille vielä suojat jalkaan. Olin unohtanut kypärän ylös kaappiini, joten käväisin hakemassa sen sieltä. Nappasin Jambon karsinasta ja astelimme ulos. Minulla ei ollut hajuakaan mihin menisimme ratsastamaan, mutta päätin että menisimme vaan kentälle, joten talutin Jambon kentän laitaan ja nousin sen selkään.
Teimme pari verryttely kierrosta käynnissä, jonka jälkeen vaihdoin suuntaa ja teimme toiseen suuntaan pari kierrosta käynnissä. Päätin kokeilla miten notkea Jambo on ja menimme hieman pohkeen väistöä, ulko- ja sivutaivutuksia sekä etu- ja takaosakäännöksiä. Jambon osasi niitä kohtalaisesti ja se riitti minulle. Lopuksi menimme vielä kaksi kierrosta laukassa kumpaankin suuntaan ja käynnissä kaksi kierrosta kumpaankin suuntaan, sekä venyttelin hieman vielä Jambon selässä. Laukassa Jambo meinasi hieman karata käsistä mutta onneksi olen ratsastanut jo “muutaman” vuoden, joten sain sen hillityksi.
Vein Jambon talliin ja riisuin sen ja annoin sille porkkanan ennen kuin aloin harjata sitä. Kun olin harjannut Jambon otsatukan päätin tehdä sille pienen letin.
- No niin, poika. Nyt näytät tyylikkäältä, sanoin Jambolle kun letti oli valmis.
Otin letin kuitenkin saman tien pois, se ei kuitenkaan ollut niin tyylikäs Jambon otsatukassa. Suoristin letin jäljiltä Jambon otsatukan ja vein harjapakin satulahuoneeseen. Jambon otsatukka näytti kivan kiharalta, mutta en välittänyt siitä. Tuli aika lähteä kotiin ja kävin vaihtamassa vaatteet vessassa. Vein tallikamani kaappiini, josta saisin ne seuraavana päivänä kun tulen koulusta.
- Heippa, poika! sanoin Jambolle.
- Huomenna taas nähdään!
Vein heipat Jambolle ja annoin ruunalle yhden sokeri palan. Lähdin ulos odottamaan bussia mikä kaarsikin tuota pikaa pysäkilleen…
- Oona & Jambo
|
|
|
Post by Reega on Feb 26, 2008 15:45:10 GMT 2
Hyppelin tallille päin bussipysäkiltä. Vaikka koulureppu selässä painoi ainakin tonnin se ei minua haitannut. Aurinkokin oli pilvessä, mutta mieleni oli silti hilpeä ja poskeni punoittivat pikku pakkasesta. Hyppelin iloisesti tallin ovesta sisään ja moikkasin muita tallilla olijoita. Kävin viemässä kaappiini koulureppuni ja otin sieltä ratsastus kamani, menin vessaan ja vaihdoin ne päälleni. Sen jälkeen vein Jambolle lisää heinää ja päivän ruoka annoksen. Sillä aikaa kun Jambo söi menin satulahuoneeseen.
Olin ostanut Cavalle oman pienen riimun ja riimunarun, sekä koukun. Merkkasin riimun Cavalle ja kirjoitin vielä että se oli minun ostama. Sitten kiinnitin koukun seinään, Celen riimun pidikkeen viereen, jollain omilla virityksilläni, pistin riimun roikkumaan toiseen koukun haaroista ja riimunnarun toiseen.
Riimu oli kaunis sininen jossa oli hieman valkoista ja riimunaru oli kokonaan sininen.
Sen jälkeen otin Jambon riimun ja riimunnarun ja pisti ne ruunalle. Talutin Jambon tarhaan ja menin sillä aikaa katsomaan Celeä ja Cavaa aittaan.
Hoidettuani Celen ja Cavan hain Jambon sisälle satuloitavaksi. Vaihdoin riimun suitsiin ja heitin sille satulan selkään. Sitten talutin sen ulos. Ulkona oli alkanut paistaa aurinko ajattelin että voitaisiin mennä Jambon kanssa myös maastoon. Hyppäsin ruunan selkään ja kiinnitin kypärän soljen. Sitten lähdimme kulkemaan kohti maasto polkua, sitä samaa mitä menin Celen ja Cavankin kanssa.
Annoin ruunalle pitkät ohjat ja se sai kulkea melkein vapaasti. Aina välillä se hamusi tielle kaartuvia kuusenoksia, ajatellen niistä välipalaa. Pian tulimme Jambon huonoksi onneksi peltotaipaleelle, missä ei ollut kuusen oksia hamuttavaksi. Päätin ottaa pienen spurtin ja kannustin Jambon raviin ja ravin kautta laukkaan. Huomasin selvästi että Jambosta oli hauska laukata maastossa, välillä se meinasi karata käsistäni.
Laukattuamme peltopätkän hiljensin raviin. Jambo oli hieman kuumentunut, mutta se ei enää yrittänyt karata käsistäni. Se ravasi vain rauhallisesti ja minä nautin metsän tuoksusta. Linnut lauloivat ja aurinko tuli kokonaan esiin pilvien takaa, aivan kuin meitä tervehtimään. Myös Jambo huomasi sen, ja nosti päätän hieman ylös vastaan ottaakseen auringon säteet, jotka siivilöityivät kuusienoksien läpi.
Hiljensimme tultuamme isommalle tielle. Lähdimme käynnissä tietä pitkin vasemmalle. Yhtään autoa ei tosin matkallamme tullut vastaan, mutta Jambon oli ihan hyvä rauhoittua. Se painoi päänsä alas ja yritti haukata aina välillä vesilätäköstä vettä.
Hetken kuluttua tulimme Seppeleen tallin risteykseen ja Jambo kääntyi siitä melkein automaattisesti. Se melkein tahallaan astuin jokaiseen vastaan tulevaan lätäkköön ja sitten se oli säikähtävinään vettä, joka roiskui kavion osuessa siihen. Se oli varmaan todella viisaan näköistä jos joku ulkopuolinen olisi sen nähnyt. Jambo meni siksakkia tiellä päästäkseen astumaan vesilätäköihin.
Lopulta olimme tallilla. Hyppäsin pois Jambon selästä ja talutin sen karsinaan. Riisuin siltä ensin satulan, sitten suitset ja lopuksi suojat jaloista, jotka olivat valitettavasti aivan märät, kiitos vesilätäkkö konkarimme. Pistin Jambon jalkasuojat kuivumaan patterille ja rupesin sillä aikaa puhdistamaan Jambon muita varusteita. Sen tehtyäni kuivasin vielä omat varusteeni, jotka olivat yhtälailla kastuneet kuin Jambon jalkasuojat.
Hain vielä Jambon harjapakin ja harjasin ruunan, erityisesti sen jalat. Sitten vein harjapakin takaisin, heippasin muut tallilla olijat ja Jambon antaen sille samalla porkkanan palan…
- Oona ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on Feb 27, 2008 15:43:35 GMT 2
Astelin tallille päin hieman väsyneenä. Tällä kertaa en tullut suoraan koulusta, vaan kodin kautta. Menin kotiin tekemään eväät, kun aamulla se oli unohtunut ja suuntasin suoraan bussipysäkille, tunkien samalla suuhuni yhden leivän. Olin kuitenkin mennyt väärään bussiin, ja olin joutunut kävelemään kolme kilometriä bussipysäkiltä.
Viimein Seppeleen tallin tienristeys häämötti edessäni ja helpottunut tunne valtasi minut. Onneksi minulla ei sentään ollut painavaa koulureppua selässäni, kun olin jättänyt sen kotiin. Löntystelin vielä loputkin metrit tallin pihaan aivan väsyneenä.
Avasin tallin oven laahustin sisään. Moikkasin väsyneenä tallilla olijoita ja suuntasin Jambon karsinaan.
- Oletko sairas? Anne kysyi, kun kulki siitä ohi.
- Ei, en ole. Olen vain hieman väsynyt, sanoin Annelle ja kerroin mitä oli tapahtunut.
- No voi harmi. Jaksatko varmasti hoitaa Jambon, Celen ja varsan?
- Kyllä minä nyt uskoisin, jaksan kyllä hoitaa ne kaikki, sanoin ja hymyilin. Virkistyin jo pikkuisen ja lähdin rappusia päin.
Hain ylhäältä kaapistani ratsastus varusteeni ja puin ne ylle vessassa. Sitten menin satulahuoneeseen ja puhdistin ratsastushousuni kaikista karvoista ja hevosen jouhista. Tein samoin myös kypärälleni ja hanskoilleni. Sitten nappasin Jambon harjapakin ja suuntasin Jambon karsinaan.
Palasin siis Jambon karsinaan harjapakki mukanani ja aloin harjata ruunaa. Harjasin Jambon mahdollisimman huolellisesti ja kampasin vielä sen hännän tehdäkseni sinne ranskanletin. Sukiessani Jambon häntää vaivuin kuitenkin unelmiini, unelmoin mitä pikku Cavasta tuleekaan isona, mutta havahduin pian, kun Jambo korskahti äänekkäästi. Tein sille letin häntään ja sidoin sen kiinni mustalla kuminauhalla.
Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja otin sieltä mukaani Jambon suitset. Suitsin Jambon ja menin vielä takasin satulahuoneeseen katsomaan Jambolle jotain vilttiä selkään. Ulkona oli pikku pakkanen ja ajattelin ratsastaa ilman satulaa tänään. Katselin vähän aikaa satulahuoneessa sitä vilttiä jota en kuitenkaan löytänyt. Sitten joku tyttö tuli satulahuoneeseen mutta olin niin keskittynyt sen viltin etsintään että en melkein huomannut häntä.
- Hei, olen Wear, sanoi tyttö iloisena.
- Öööh… H-hei vaan, olen Oona, sanoin hieman poissaolevana
- Mitä sinä oikein etsit? kysyi Wear.
- Ajattelin mennä Jambolla ilman satulaa, mutta en löydä mistään vilttiä sen selkään. Ulkona on hieman pakkasta, enkä halua sen jäätyvän, enkä halua itsenikään jäätyvän… selitin Wearille.
- No tuota… Wear aloitti.
- Taidan tietää mistä saat viltin, Wear sanoi salaperäisen näköisenä.
- Öööö… Vai niin… Mistä? kysyin.
- Tule. Seuraa minua, Wear kehotti.
Seurasin Wearea rappusia ylös yläkertaan ja sieltä oleskeluhuoneeseen. Wear avasi oven jossa luki isolla vintti ja säilytystilat. Wear astui sisään ovesta ja sytytti valot. Jäin hieman hämmentyneenä katselemaan Wearin perään kun hän meni pidemmälle vinttiin.
- No, tuletko sinä? Wear sanoi, jopa hiukan kiukkuisena.
- Joo… Tulen, tulen! Huikkasin hänelle.
Katselin hieman hämmentyneenä ympärilleni kaikkia niitä tavaroita joita vintillä säilytettiin. En edes tiennyt että tallilla on vintti! Vintin lattialla lojui kaiken maailman roinaa kun vanhoja satuloita, riimuja ja pölyn peittämiä laatikoita ja kirstuja.
- Mikä ihmeen paikka tämä on? kysyi Wearilta hämmästyneenä.
- Tämä on vintti, Wear vastasi.
- Juu, tiedän sen. Se luki ovessa. Mutta mistä tämä kaikki roina on tullut tänne?
- En tiedä, mutta Anne sanoi että täällä olevia tavaroita saa käyttää, kunhan varmistaa että ne on turvallisia hevosille, Wear vastasi.
- Ymph… mutisin samalla kun ihmettelin tavaran paljoutta.
Menimme aivan vintin perälle, jossa oli paljon isoja laatikoita pinottu päällekkäin. Wear nosti yhden laatikon eteensä ja avasi sen. Laatikon sisällä oli lähes käyttämättömiä vilttejä ja muita riepuja. Wear ojensi minulle yhden keltapunavihreä, raidallisen, ison viltin minulle ja nyökkäsi. Minä kiitin häntä, eikä sen enempää siinä juteltu.
Suunnistin viltin kanssa alas ja heitin sen Jambon selkään. Talutin Jambon ulos ja katsoin ulkoa jonkun jakkaran. En kuitenkaan jakkaraa löytänyt, mutta löysin pienen tynnyrin jonka päälle kipuamalla pääsin Jmabon selkään. Tuntui hieman oudolta olla ilman satulaa hevosen selässä, kun en pitkään aikaan ole ratsastanut ilman satulaa.
Kenttä ja maneesi oli valitettavasti jo käytössä enkä uskaltanut lähteä maastoon Jambon kanssa ilman satulaa. Hieman aikaa siinä sitten pohdiskeli mitä voisin tehdä kunnes keksin. Voisimme mennä yhteen tyhjistä tarhoista. Maneesin takana oleva takatarha oli tyhjillään, joten suuntasimme sinne Jambon kanssa.
Emme tehneet kuin muutamia koulu kiemuroita ja hieman ravasimme ja yritimme laukatakin, mutta heti kun tasapainoni herpaantui Jambo siirtyi raviin. Keksin kuitenkin idea: päättelin. Jambo menee tarhan aitojen mukaisesti, kääntyy aina kulmassa, menee kuin valmista uraa. Jambolla on hyvin matkaa voittava, pitkä askel ja käytin sitä sekä päätäni hyödykseni. Eli, diagnoosi on: heittäydy hullun lailla hevosen kaulaan ja yritä keinolla millä hyvänsä pysyä kyydissä. Ihme kyllä, se toimi.
Menimme hurjan “ilmansatulaa” tunnin jälkeen vielä jäähdyttelemään pienelle maasto polulle. Kiersimme vain noin viidensadan metrin lenkin metsässä ja tulimme takaisin.
Hyppäsin alas Jambon selästä ja talutin sen talliin, otin siltä suitset ja viltin pois selästä ja vein ne satulahuoneeseen. Otin vielä harjapakin mukaani harjatakseni Jambon. Harjasin ruunan huolellisesti ja otin sen häntään tekemäni letin pois, jolloin häntään jäi kauniit kiharat. Yritin hieman suoristaa hännän jouhia, mutta ne jäivät silti hieman kihariksi.
Hain Jambolle sen päivän ruoka-annoksen, ja sillä aikaa kun ruuna mussutti niitä, päätin siivota sen karsinan. Lähdin etsimään kottikärryjä ja talikkoa. Pian sellaiset löytyikin jostain nurkan takaa. Siivosin sitten Jambon karsinan ja tyhjensin täydet kottikärryt ulos. Vein kaikki tavarat paikoilleen ja Jambon tarhaan ulkoilemaan.
Siinä välissä kun Jambo tyytyväisenä ulkoili tarhassaan menin katsomaan Celeä ja pientä oria.
Hoidettuani Celen ja Cavan hain Jambon sisälle. Se tulikin iloisesti minua vastaan, kun kävelin tarhaan riimu kädessäni. Pistin riimunarun kiinni Jambon riimuun ja talutin ruunan talliin. Karsinassa irrotin Jambolta sen riimun ja vein sen paikoilleen satulahuoneeseen. Palasin takaisin harjapakkia kantaen.
Harjasin vielä nopeasti Jambon, ja vein tavarat paikoilleen. Sitten menin järjestelemään hoitoheppojeni kamoja satulahuoneeseen.
- Oona & Jambo
|
|
|
Post by Reega on Feb 28, 2008 15:39:35 GMT 2
Astuin Jambon karsinaan hyräillen. Ruuna katsoi minua hieman oudosti aivan kuin se olisi pilkannut keksimääni laulun pätkää. Hyräilin laulun uudestaan ja Jambo hieman perääntyi. Loukkaannuin hieman sen käytöksestä, mutta hevonen on aina hevonen. Ei siitä tiedä. Taputin Jamboa kaulalle ja kerroin sille hyvät uutiset.
- Tallilla on ensi keskiviikkona kenttäkilpailut, kerroin Jambolle.
- Ja minä ilmoitin meidät siihen. Aloitamme treenauksen tänään, sanoin innossani.
- Menemme maastoon harjoittelemaan maastoeste osuutta varten, joten ole kiltisti meillä on pitkä matka maastoesteille.
Lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. Harjasin Jambon huolella ja pistin sille häntään häntäpintelin. Sitten vein harjapakin takasin ja otin mukaani satulahuoneesta Jambon satulan, suitset ja jalkasuojat. Satuloin ja suitsin Jambon ja pistin sille suojat jalkaan. Sitten talutin sen ulos.
Hyppäsin Jambon selkään ja lähdimme kulkemaan pientä metsä tietä. Olin ottanut kartan mukaan tallilta, jotta osaisimme varmasti perille. Matkaa oli noin kaksi kilometriä. Ei sinänsä pitkä, mutta meidän olisi vielä hypittävä ja ratsastettava kotiin. Menimme hiljaa pientä metsäpolkua ja minä aina välillä vilkaisin karttaa että olimme oikeilla jäljillä. Pian maastoesteet häämöttivätkin jo kuusien takaa ja aloin kerätä ohjia käteeni. Paikka oli kaunis ja esteet olivat hyvin luonnon mukaisia ja huolella tehtyjä.
Tutkimme radan käynnisssä ja arvioin etäisyyksiä. Maa oli tosin hieman pehmeää esteiden välissä, mutta se nyt kauheasti haitannut, mikäli se ei olisi ihan muta velliä.
Sitten oli aika ryhtyä toimiin. Asetuimme radan toiseen päähän. Esteet eivät olleet puolta metriä korkeampia, mutta näyttivät silti aika isoilta. Kannustin Jambon raviin ja ravin kautta laukkaan. Ensimmäinen kierros meni loistavasti. Jambon jalat eivät kolahtaneet kuin muutaman kerran. Esteitä oli ehkä noin parikymmentä.
Treenasimme esteitä molempiin suuntiin ja Jambo nautti hyppäämisestä luonnossa yli kaiken. Minustakin se oli ihan hauskaa, varsinkin kun hyppääminen on minun leipälajini.
Treenasimme esteitä maastossa noin tunnin ja minun puolesta se sai riittää tältä kerralta. Lähdimme Jambon kanssa kohti tallia. Taputtelin ruunaa siinä samalla kun käppäilimme tallin suuntaan. Alkoi satamaan hieman räntää ja kovensin vauhtia ettemme kastuisi kovin pahasti. Ravasimme lopun matkaa tallille.
Päästyämme tallin pihaan hyppäsin pois Jambon selästä ja huitaisin kypärän pois päästäni. Talutin ruunan talliin ja riisuin siltä satulan, suitset, jalkasuojat ja häntäpintelin. Kuivattelin Jamboa hieman, osittain räntäsateen takia ja osittain sen hikoamisen takia. Laitoin Jambolle vielä sadeloimen ja riimun ja talutin sen tarhaan.
Jambon ollessa tarhassa kävin moikkaamassa ja hoitamassa Celen ja Cavan.
Celen ja Cavan hoidettuani siivosin vielä Jmabon karsinan ja vein sille uutta heinää. Kipaisin vielä rehuhuoneessa hakemassa Jambon päiväruuan ja vein ne sen ruokalaariin. Sitten kävin hakemassa Jambon sisälle.
Kun Jambo rouskutti ruokiaan karsinassaa, kävin hakemassa Celen ja ori viikarinkin sisälle. Sitten heippasin kaikki ja juoksin sateenvarjon alla bussipysäkille…
- Oona ja eestinhevos vekkuli
|
|
|
Post by Reega on Mar 2, 2008 19:44:51 GMT 2
Pika pikaa
Isäni toi minut tänään tallille. Olin ollut hänen luonaan viikonlopun joten en päässyt hoitamaan Jamboa sinä aikana. Astuin ulos autosta ja kova tuuli meinasi napata minut. Sujautin hupun päähäni ja hölkkäsin sisälle talliin vilkuttaen samalla isälleni joka peruutti pois tallin pihasta. Talliin päästyäni moikkasin kaikkia ja hieman kuulumisia vaihdettiin. Sitten menin moikkaamaan Jamboa. Se tuli iloisena minua vastaan ja hörähti minulle.
- Tervehdys, viikari. Ei ollakaan nähty koko viikon loppuna! puhelin ruunalle.
- Tänään meidän pitää vielä treenata kilpailuihin, ajattelin esteitä. Kilpailuun on enää pari päivää, joten meidän pitää kiirehtiä.
Sitten lähdin satulahuoneelle päin. Otin sieltä Jambon harjapakin ja kiirehdin Jambon karsinaan.
- Sinähän olet aivan kurainen, kerroin Jambolle harjatessani sitä.
- Olet ollut näköjään juuri tarhassa, mutisin harjaten samalla pois pahimpia kuria Jambon jaloista.
Harjattuani Jambon perusteellisesti, puhdistin harjat kurista ja vein harjapakin takaisin paikoilleen. Otin matkalla mukaani Jambon satulan ja suitset, jotka pistin Jambolle päälle. Olin unohtaa Jambon suojat ja kävin hakemassa vielä ne.
Kun Jambolla oli kaikki varusteet päällä suuntasimme ulos. Ulkona tuuli kovaa, mutta ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä kentälle sillä maneesissa oli tunti.
Sidoin Jambon kentän vieressä olevaan aitaan ja menin virittelemään esteitä kentälle. Säädin ne puolimetrisiksi. Sitten hyppäsin Jambon selkään ja pistin kypärän päähän. Suuntasimme uralle ja menimme hieman verryttely käyntiä. Venyttelin vielä hieman ennen kuin aloimme hypätä.
Tuuli tuiskusi päin kasvoja, kun asetuimme ensimmäisen esteen eteen.
- No niin poika. Yritetään edes, rohkaisin Jamboa, joka ei ollut ollenkaan halukas hyppimään tässä säässä.
Kannustin Jambon laukkaan ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle ja toiselle ja toiselle. Jambo suoriutui radasta yhä uudelleen ja uudelleen. Loppujen lopuksi tuuli ei haitannut meitä juuri ollenkaan. Jambo oli iloinen päästessään hieman irrottelemaan ja koitti kovasti karata käsistä. Päätin että me kyllä menemme lopuksi maastoon, pellolle laukkaamaan kun Jambo käy niin kuumana. Päästän siitä hieman ylimääräistä energiaa pellolle.
Lähdimme kepsuttelemaan pientä hiekkatietä eteenpäin. Tien molemmin puolin oli isoja kuusia ja maasto oli hieman kivikkoista. Lopulta tulimme peltoaukealle ja suuntasimme pellolle jossa talven paleluttamat pitkät heinänkorret heiluivat rajusti tuulessa.
Sillä hetkellä mieleeni tuli kaunis muisto. Muisto jota en ollut koskaan kokenut. Kaikki muuttui mustavalkoiseksi ja näin kuinka myrsky nousi. Heinän korret huojuivat aaltomaisesti, ja näin kuinka peltojen takaa laukkasi hidastettuna harmaa, upea, uljas, tinker ori. Hevonen korskui ja nousi takajaloilleen, jolloin salama iski rajusti sen takana.
Jambo näytti kuitenkin ymmärtävän mitä ajattelin ja se korskahti epävarmasti ottaen samalla pari askelta taakse päin. Aivan kuin se olisi sanonut “Oona, aika palata todellisuuteen”.
Hätkähdin takaisin unelmistani ja katsoin Jamboa. Se oli levoton ja halusi päästä irrottelemaan. Taputin sitä kaulalle ja ohjasin sen ojan yli. Katsoin pellolle. Siellä ei enää näkynyt mitään. En välittänyt. Keskityin vain Jamboon, joka epätoivoisesti yritti riistäytyä käsistäni.
Ohjasin Jambon pellolle ja annoin mennä. Jambo kirmaisi hirmuiseen vauhtiin ja minä nautin ilmavirrasta kasvoillani ja heinien suhinasta Jambon jalkojen alla. Jambo nautti myös täysin siitä hetkestä. Se kaahasi täysiä pellolla kuin mikäkin, eikä tuntunut väsyvän millään.
- Onko sinulla ratsastettu koko viikonloppuna, Jamboseni? kysyin siltä ohjaten sen samalla pois pellolta.
Lähdimme samaa reittiä takasin mitä olimme tulleet ja Jambo ei hidastanut vauhtiaan millään. Saavuimme hetkessä tallin pihaan ja pidätin Jamboa, jolloin se hidasti raviin. Hidastin sen vauhdin aivan käyntiin asti ja hyppäsin pois Jambon selästä.
- Sinähän olet oikein pirteällä tuulella tänään, mutta ota opiksesi että tämä ei toistu joka päivä, kerroin Jambolle yrittäen olla samalla vakava.
Talutin Jambon talliin ja riisuin sen. Vein sen tavarat takaisin paikoilleen jaotin mukaani harjapakin. Pyyhkäisin pyyheliinalla vaahdot Jambon suupielistä ja kyljistä. Sitten harjasin Jambon kunnolla ja pitkin vedoin, jotta se rentoutuisikin samalla. Vein harjapakin paikoilleen ja hain Jambon päiväruuat.
Jambon mussutaessa ruokaansa hyvillä mielin, siivosin sen karsinan. Jambo oli koko ajan, melkein tahallaan tiellä. Sain kuitenkin siivottua karsinan hyvin tuloksin ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Hain Jambolle hieman uutta heinää ja vein ne sille.
Oli aikani lähteä ja heippasin Jambon. Heitin sille vielä porkkanan, jonka se nappasi melkein kiinni ilmasta. Heippasin tallilla olijat ja suuntasin ovesta ulos heilutellen kypärääni…
- Oona ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on Mar 3, 2008 17:08:09 GMT 2
Hiljaa hyvä tulee
Ulkona satoi tihutti räntä lunta. Olin aivan märkä astuessani sisään talliin. Ravistelin isoimpia vesiä itsestäni astellessani Jambon karsinaan.
- Tervehdys vaan, itsepäinen ystäväni, sanoin Jambolle ja silitin sen kaulaa.
- Haen vain tarvikkeesi ja sitten lähdemme ulos. Päätin että harjoittelemme tänään koulu osuutta varten, kerroin ruunalle antaen samalla sille palan omenaa.
Astelin satulahuoneeseen hakemaan Jambon harjapakkia. Palattuani takaisin Jambon karsinaan, aloin harjata sitä. Jambolla oli valtavat takut hännässä vaikka olin suoristanut sen juuri eilen. Kohautin vain olkapäitäni ja suoristin sen uudestaan. Pojat on poikia, ajattelin vain ja jatkoin Jambon siistimistä.
Kun Jambo oli harjattu, vein harjapakin takaisin paikoilleen ja otin mukaani satulan ja suitset. Puin ne Jambolle ja hain vielä suojat. Nekin sujautin Jambolle jalkaan ja sitten olikin jo aika lähteä ulos päin.
Talutin Jambon tallin pihaan ja hyppäsin selkään. Heitin vielä kypärän päähäni ja ohjastin Jambon kentälle. Maneesissa oli jälleen kerran tunti, joten sinne emme voineet taaskaan mennä. Oli vain tyydyttävä kenttään.
Verryttelimme tietysti aluksi ihan vain käynnillä. Ja minä tein muutamia venytys liikkeitä Jambon selässä. Sitten aloitimme treenaamaan koulua. Kiinnitin huomiota mahdollisiin virhe asentoihin tai vastaavaan. Kokeilimme pohkeenväistöä, keskilaukkaa, keskiravia, peruutusta ja siitä suoraan raviin siirtymistä. Kaikki siis mitä helpossa B:ssä tarvitaan pärjätäkseen.
Jambo selviytyi kaikesta kunnialla ja teimme lopuksi vielä loppu käynnit ja minä hieman venyttelin ruunan selässä. Hyppäsin alas ja otin kypärän pois päästäni. Talutin Jambon takaisin talliin, karsinaansa. Riisuin siltä varusteet jotka kuivasin saman tien. Huuhtelin kuolaimet myös lämpimässä vedessä. Hain satulahuoneesta Jambon harjapakin ja harjasin Jambon. Kuivattelin vielä hieman ruunaa, joka oli kastunut räntäsateessa. Vein kaikki tavarat paikoilleen ja hain Jambolle ruokaa. Ruunan mussuttaessa ruokiaan, menin hieman järjestelemään ja muutenkin hoitamaan sen tavaroita. Järjestelin harjapakin ja putsasin satulan ja suitset. Putsasin vielä sen jalka suojat jotka olivat kaikista pahimmin kastuneet. Olin itse myös aika märkä, mutta se nyt ei kamalasti haitannut.
Menin katsomaan miten Jambo pärjää. Se oli syönyt jo kaikki ruokansa ja sulatteli niitä tyytyväisenä. Päätin viedä sen jo tarhaan. Menin hakemaan sille sadeloimen siltä varalta että räntä muuttuu sateeksi. Otin satulahuoneesta mukaani myös Jambon riimun ja riimunarun. Heitin loimen ruunalle päälle ja talutin sen tarhaan.
- Heippa poika! Minun täytyy jo lähteä, mutta joku varmasti ottaa sinut sisälle, vilkutin Jambolle joka jäi toden näköisesti haikein mielin yksin tarhaan.
Kävelin bussipysäkille odottamaan että bussi tulisi. Bussi oli mennyt viisi minuuttia sitten, mutta seuraava tulee varmasti kohta, ajattelin…
- Oona ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on Mar 7, 2008 8:22:29 GMT 2
Siinä nyt joku värkkäämäni kuva Jambosta. (toivottavasti se toimii, sillä en mene takuuseen)
|
|
|
Post by Reega on Mar 7, 2008 15:54:19 GMT 2
Tässä vielä yksi kuva. Valitettavasti tuon katon yläreunalle tapahtui jotain mitä en pysty analysoimaan mutta olkoot noin. Koitan pistää jatkossa parempia kuvia...
|
|
|
Post by Reega on Mar 7, 2008 16:44:24 GMT 2
Siinä on vielä Jambon pää kuva.
|
|
|
Post by Reega on Mar 7, 2008 20:13:13 GMT 2
Siinä olisi vielä yksi kuva (lupaan että lopetan kohta näitten kuvien lähettämisen)... Siinä on Jambo tänään tarhassa pukittelemassa...
|
|
|
Post by Reega on Mar 17, 2008 20:47:36 GMT 2
Astelin taas pitkästä aikaa Seppeleen tallin hiekkatietä pitkin. Koulussa oli ollut muutamia kokeita ja paljon muita kiireitä, joten en oikeen ollut ehtinyt tulla tallille. Kohta olisi taas muuttoja edessä joten en pystyisi taas vähään aikaan pääsisi tulemaan.
Nautin kevään lämmöstä siinä tallustellessani kohti tallia, ja kuuntelin kuinka muuttolinnut liversivät kauniisti puiden latvoissa. Tiellä oli paljon lätäköitä, ja hypellen väistelin niitä. Olin pannut uuden kevät takkini päälläni ja violetin kaulahuivin, jonka olin saanut kaveriltani.
Astuin iloisin mielin tallista sisään ja tervehdin kaikkia iloisesti. Menin Jambon karsinaan jossa ruunan otti minut iloisesti vastaan. Annoin sille pienen palan porkkanaa enne kuin suuntasin satulahuoneelle päin hakemaan sen harjapakkia. Taputin Jambon kaulaa sen mutustaessa porkkanaa ja silitin sen pehmeää otsaa.
Lähdin satulahuoneelle päin hyräillen samalla hiljaa. Otin satulahuoneesta mukaani Jambon harjapakin ja suuntasin takaisin Jambon karsinaan. Harjasin ruunan kunnolla, pitkin ja voimakkain vedoin ja annoin sille vielä lopun porkkanan.
Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin sieltä Jambon satulan ja suitset. Heitin ne olkapäälleni ja lähdin Jambon karsinalle. Heitin Satulan Jambon selkään siksi aikaa kun pistän sille suitset. Suitsien soljet kiinnitettyäni kiinnitin vielä satulan soljet ja lähdin takaisin satulahuoneelle.
Palasin Jambon karsinaan mukanani Jambon jalkasuojat, kiinnitin ne ja talutin Jambon ulos raikkaaseen ilmaan. Jambo hörähti innoissaan kun lähdin taluttamaan sitä maasto polkua kohden . Heitin kypärän päähäni ja itseni Jambon selkään.
Käppäilimme hissukseen pienellä metsä polulla, ja Jambo nautti täysin siemauksin keväästä. Myös minä olin rento ja tunsin ihanaa kuplintaa sisälläni. Kevät oli tullut!
Päästyämme vähän matkaa metsään, ohjasin Jambon pienelle polulle, joka näytti menevän jollekin niitylle. Kävelimme sitä vähän matkaa ja katsoin kuinka linnut lensivät puitten latvoissa ja varikset rääkyivät sähkölangoilla.
Polku johti kuin johtikin niitylle, ja kannustin Jambon raviin. Ravasimme keväisellä pellolla hetken kunnes suuntasin ruunan takasin metsään. Tallustelimme hetken aikaa kunnes tuttu polku häämötti jälleen edessämme. Ohjasin Jambo sille, ja lähdimme käppäilemään kohti Seppeleen tallia.
Pian talli häämöttikin jo edessämme ja kohta olimmekin jo tallin pihassa. Hyppäsin alas Jambon selästä ja talutin sen talliin. Riisuin kypäräni ja hanskani ja pistin ne syrjään. Riisuin myös Jambon ja vein sen tavarat paikoilleen. Hain satulahuoneesta Jambon harjapakin ja harjasin Jambon ja pistin sille loimen.
Talutin Jambon tarhaan missä sitä tervehti Anttu poika. Päästin kaverukset “leikkimään” tarhaan kun itse menin takasin sisälle. Vein Jambon päivä ruuat sille tarhaan ja aloin siivota sen karsinaa. Hain kottikärryt ja talikon, ja ryhdyin työhön. Karsina oli aika törkyisessä kunnossa, joten siivoukseen meni kauan aikaa.
Lopulta työ oli tehty ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Järjestelin vielä Jambon kamat ja vein sille uutta heinää. Keräsin kamani tallilta, vein Jambolle ja Antulle porkkanat ja heipat ja lähdin itse kävelemään kohti bussipysäkkiä…
-Oona ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on Mar 19, 2008 19:13:27 GMT 2
"Eheipäs mennä minnekkään, poikaseni!" -Oona & Jambo
|
|