|
Post by Loviisa on Sept 17, 2011 18:43:04 GMT 2
TALLUSTELUATanssahtelen talliin. Tänään on mahtava päivä mennä vaikka maastoon kävellen pallerohoitsuni kanssa. Menen Pampun karsinan luo, mutta sehän onkin tarhassa. Otan riimunnarun ja lähden hakemaan sitä tarhasta. Kävelen tarhoille, siellä Pampula ja Siiri ovat. Menen ponin luo ja laitan riimunnarun riimuun kiinni. Ihme se ei lähdekkään tänään minua karkuun. Suljen tarhan portin kiinni niin ettei Siiri päässyt livahtamaan karkuun. Sidon Pampulan kiinni pihalla olevaan puomiin. ”Harjataan sut tänään ulkona!” totean samalla hakien tammulin harjat. Otan ämpärin jossa harjat ovat ja menen takaisin Pampun luo. Alan harjaamaan sitä. ”Enää kaviot” puhisen samalla kun nostan shettiksen kaviota. Kaavin sieltä kaiken mudan pois ja lasken kavion. Teen saman jokaiselle kolmelle kaviolle. ”Käveltäiskö tänään vaan?” Haen tallista hiukan pitemmän riimunnarun. Sitten nipsautan sen riimuun kiinni. Lähdemme kävelemään ensimmäistä polkua pitkin mikä eteemme tuli. Katselin puita ja taivasta. Puut olivat jo kellastuneet ja koivut olivat muuttuneet kelta-puna-oranssiseksi. Jotkut olivat jo tiputtaneet kokonaan lehtensä. Taivas oli jo aika tumma. Nykyään pimeä tuli jo aikaisin. ”On se vaan syksy tullu!” kerron Pampulle. Kohta olisi joulu, sitten kevät, sitten taas kesä ja lopuksi syksy. Aika meni ihan hirveän nopeaa! Me ollaan oltu Pampulan kaa jo monta monta vuotta. Vedän pipoa alemmaksi ja nostan huivia nenälleni. Tuuli puhalsi kylmästi. ”Juostaan Pampu!” sanon sille ja lähden hölkkämään tammuskan vierellä. Aluksi jouduin melkein vetämään ponia perässäni mutta hetken jälkeen se ravasi nätisti vieressäni. ”Hyvä Pampu!” kannustan sitä ja samalla siirrymme käyntiin. ”Käännyttäiskö tallia kohden?” kysyn. Käännymme ja lähdemme tallustamaan tallille päin jo. Katson kelloa, se on vähää vaille seitsämän. ”Ollaan oltu jo jotain puoltuntii!” Vien Pampun suoraan talliin sillä yöksi ne kuitenkin laitettaisiin sisälle. Otan siltä riimun pois ja halaan sitä. ”Moikka kultsipuppeli!” kuiskaan sen korvaan. Otan puhelimeni taskusta ja soitan äidin hakemaan. ”Tallilla on niiiiiiiiin sika kivaa!” mumisen itsekseni. 43 HM!Merkki erityisen syksyisestä suorituksesta ansaittu: =) Anne
|
|
|
Post by Loviisa on Sept 28, 2011 16:44:39 GMT 2
28.9
Painan bussin ”stop” nappulaa ja linja-auto alkaa hidastaa. Auto pysähtyy risteykseen. ”Kiitti, moi!” huudan ja hyppään bussista pois. Tulen suoraan koulusta tallille. Kietaisen kaulaliinani paremmin kaulalleni sillä tuulee kovaa. Kävelen tallin pihaan, hoitajatulokset ovat juuri tulleet. Tarhoille päin on menossa paljon uusia tyttöjä, en tiedä ovatko he tuntilaisia vai uusia hoitajia. Päätän lähteä heti katsomaan ilmoitustalua. Katselen taulua jossa on ensiksi hevosen nimi ja sitten perässä hoitajan. Kaikki ovat minulle aivan uusia, mutta luultavasti kohta tutustun heihin! Seuraavaksi menen vaihtamaan vaatteeni. Kun olen vaihtanu vaatteeni menen Pampulan luo. ”Heippa!” sanon sille ja annan porkkanan jonka olen tuonut ponille. ”Tänään mennään kentällä hiukan koulua!” Otan tamman harjat ja alan harjaamaan sitä karsinassa. Pitkin vedoin suin tamman selkää. Se nauttii kun harjaan sitä. Puhdistan Pampun kaviot ja siistin hiukan sen harjaa. Sitten lähden hakemaan varusteita satulahuoneesta. Astun huoneeseen ja otan varusteet Pampulan kohdalta. Siellä ei ole ketään muita kuin minä, palaan takaisin Pampulan luo. Alman karsinan luo on tullut tuntematon tyttö. Muistin että Almalle haettiin hoitajaa joten hän voi olla Alman uusi hoitaja. ”Moikka, sä varmaan oot Alman uusi hoitaja! Mä oon Loviisa!” sanon tytölle. ”Juu oon! Mun nimi on Jennyfer! On ihan huippua hoitaa Almaa!” Jennyfer toteaa samalla hymyillen. ”Juu uskon, Alma on tosi söpö! Mä hoidan Pampulaa. Se on tää shettis!” kerron ja laitan samalla tammalle satulaa. Jennyfer alkaa harjaamaan Almaa ja minä jatkan varustamista. Laitan loput remmit vielä suitsista kiinni ja kiristän satulavyötä muutaman reiän, sitten olemme valmiita. ”Mennään vaikka kentälle!”
Ilma on ihanan syksyinen mietin kun kevennän Pampulan ravin tahdissa. Kentällä tallustavat myös Bonnie ja Sara, onneksi heitä ei haitannut vaikka mekin tulimme kentälle. Kaarran Pampulan isolle ympyrälle kentän lyhyellä sivulla. Se alkaa jo kuuntelemaan apujani. Anna ponille laukkapohkeet pitkän sivun alussa. Se alkoi laukata hienosti. ”Hyvä Pampu!” kuiskasin sille. Siirryimme raviin lyhyellä sivulla ja sitten käyntiin. Menimme käynnissä hetken aikaa kunnes nostimme taas ravin. Olin laittanut tunnin alussa muutaman puomin jota menimme ravissa. Eka puomien välistä sitten puomien yli. Pampula suoriutui ihan hyvin vaikka alussa annoin huonot avut ja emme menneet ihan puomien väliin. Mutta lopuksi sekin onnistui. Teimme paljon myös kaikenlaisia kiemuroita ja muita. Nostimme vielä kerran laukan ja sitten aloimme tekemään loppukäyntejä. Bonnie ja Sara olivat jo menneet. Olimme Pampulan kanssa kahdestaan kentällä. Tiputin kumpparini jaloistani ja pyörittelin niitä hetken siinä. Olin siis ottanut jalat jalustimilta. Hetken vielä jäähdyttelimme ja sen jälkeen lähdimme pois kentältä.
Menimme talliin ja otin ponilta varusteet pois ja vein ne paikoilleen. Sen jälkeen laitoin Pampulan karsinaan, sillä yöksi ne tuotaisiin kuitenkin sisälle. ”Moikka Pampu!” Lähdin lokerikolle hakemaan kamppeitani.
44 HM!
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 2, 2011 20:08:18 GMT 2
2.10.
Puuskutan shettisten karsinassa. Otan lantakokkareen toisen perään ja heitän ne kottikärryihin. ”Jes ne oli vimpat!” Lähden viemään kottareita lantalaan. Matkalla näen Jaakon, joka lakaisee tallin käytävää. ”Autoin muuten sua ja siivosin Siirin ja Pampun karsinan! Saat olla ilonen!” nauran Jaakolle. ”Niin, eihän niitä oo enää ku 23” Jaakko murahtaa. ”Eihän sulla oo enää paljon mitää tekemistä kun tallitytöt siivoaa karsinatki vai miten”sanon. ”Ai ei vaan oo töitä! Jossu, Anne ja Elli keksii vielä enemmän tekemistä!” Jaakko marmattaa. ”No jää sä tanne raatamaan niin mä vien nää kottarit lantalaan!” hymyilen Jaakolle ja lähden viemään kottarit. Kun olen vienyt lannat lähden käymään maneesissa. Siellä Anne pitää tuntia. He hyppäävät esteitä. Kysyn Annelta voisivatko he jättää esteet paikoilleen. Anne vastaa siihen myöntävästi. Minä kiitän ja lähden tarhoille päin. Kun tulen minitarhan luo tajuan että olen unohtanut riimun ja -narun talliin. Kipaisen äkkiä hakemaan ne ja sitten alan pyydystämään Pampulaa. Ei minun tarvitsinut kuin kerran huutaa niin Pampula ja Siiri laukkaavat luokseni. ”Heippa poniset!” Laitan tammuskalle riimun ja siihen nipsautan riimunnarun kiinni. Lähden taluttamaan Pampua talliin. Jätän sen käytävälle ja otan harjat esiin. Pampulalla on paikoin kuraa joten otan ne kumisualla pois. Sitten alan pitkin vedoin harjaamaan Pampulaa pölyharjalla. Se nuokkuu. Otan pölyharjalla vielä muutaman vedon sitten puhdistan kaviot. Kun olen harjannut Pampun ja letittänyt sen harjan, menen hakemaan sen varusteet. Otan telineestä satulan ja suitset ja palaan takaisin hoitsuni luo. Laitan satulan ja suitset sille ja katson sitten kelloon. Se on jo vähän yli puoli seitsämän. Tunti on siis juuri loppunut. Lähden Pampun kanssa maneesille. Vastaan tulevat tuntilaiset ja viimeisenä Anne. ”Laitoin esteet 50 senttisiks!” Anne huikkasi minulle. ”Kiitti!” huusin naisen perään.
Kiristän satulavyön ja säädän jalustimet sopiviksi. Edellinen ratsastaja on ollut kyllä tosi lyhytjalkainen. Nousen Pampulan selkään ja maiskautan sen liikkeelle. Se lähtee laiskasti liikkeelle. Laitan sen heti alussa menemään reipasta käyntiä. Menemme muutaman kiekan käynnissä ja sitten alamme ravamaan pitkät sivut. Laitan shettiksen ravamaan aina pitkät sivut ja menemään reipasta käyntiä lyhyet sivut. Koitan saada Pampulan heti valitun kirjaimen kohdalla ravamaan. Siirrän palleron käyntiin ja menemme käynnissä hetken, kun tamma on kunnolla lämmennyt nostatan sille laukan. Ohjaan sen pystylle, nousen jalustimille, Pampu ponkaisee ja hyppäämme sen yli. ”Hyvä!” Jatkan laukkaa ja ohjaan sen seuraavalle ristikolle ja pojoing hyppäämme sen. Ohjaan ponin seuraavaksi harjoitus ristikolle mutta taidan ajaa liikaa Pampulaa eteen ja se kieltää. En ollut varautunut siihen, mutta onneksi en tippunut. Käännän Pampun ympäri ja otamme sen uudestaan. Nyt se hyppää hienosti sen. Hypimme vielä erillaisia esteitä mitä Anne oli laittanut ja lopuksi menemme koko radan läpi. Meiltä tippuu jotain neljä estettä mutta ei se haittaa. Lopuksi ravaamme ja kävelemme loppuverkat. ”Hyvä Pampu! Sä hyppäsit hyvin!” kehun sitä. Lopetamme ja lähdemme maneesista. Ilta on jo pitkällä ja ulkona on pilkko pimeää. Pysähdymme Pampulan kanssa katsomaan tähtiä. Ne välkkyvät hienosti. ”Mitäs sä täällä yksin katsot?” kuulen Ellin äänen. ”Moikka Elli! Katsellaan vaan tässä tähtii” hymyilen. ”Olitteko te maneesissa?” Elli kysyy. ”Juu, mentiin vähän esteitä.” ”Okei, mennään sisälle tännehän jäätyy!” Lähdemme talliin, minä Elli ja Pampu.
45 HM!
Tajusin vasta nyt että eihän sunnuntaina oo tunteja, mut en sitte jaksanut sitä muuttaa. ;D Toivottavasti ei haittaa!
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 9, 2011 10:48:26 GMT 2
9.10.11
Pyöräilin rauhassa kohti Seppelettä. Nyt oli viikonloppu ja saisin olla tallilla niin pitkään kuin haluaisin. Samalla kun pyöräilin katselin maahan tippuvia lehtiä, joita tuuli riepotteli. Tänään mentäisiin Pampulan kanssa kentälle. Kaarsin pyöräni tallin pihaan ja jätin sen nojamaan tallia vasten. Kävin ekaksi moikkaamassa Jossua ja sitten lähdin Pampulan luo. ”Moikka poniset!” Otin Pampulan käytävälle, jotta saisin sen harjattua niin ettei Siiri härnäisi vieressä. Siiri hiukan mökötti kun otin Pampulan enkä sitä. ”Kyllä Maiss kohta tulee!” lohdutin sitä. Otin Pampulan harjat ja aloin sukimaan sitä pitkin vedoin. Se oli ihan rauhassa, kun harjasin sitä.
Hain ponin varusteet ja juttelin hetken matkalla Jaanan kanssa. Hänen hoitajataipale oli alkanut hienosti! Otin varusteet ja menin takaisin Pampun luo. Liu'utin satulan kohdalleen ja laitoin suitset sen päähän. Aluksi se ei meinannut ottaa kuolaimia, mutta sitten tyrkytin ne sille ja se otti ne. Laitoin kaikki remmit kiinni ja sitten lähdimme kentälle. Katsoin ikkunasta olisiko siellä ketään, se oli tyhjä.
Laitoin kentälle muutamia puomeja ja tötsiä, tänään mennään ihan helppoja juttuja. ”Kato mitä me tehään!” naurahdin ponille. Nousin sen selkään ja lähdimme reippaaseen käyntiin. Kiersimme kenttää muutaman kerran, että Pampula lämpenisi. Sitten aloimme ottamaan pieniä ravipätkiä. Sama kuin ennen, pitkät sivut ravia ja lyhyet käyntiä. Siis reipasta sellaista, että saisin Pampulan heti pitkän sivun alussa nostamaan sen raviin. Onnistuimme aika hyvin, vaikka Pampula muutamalla ekalla kerralla ei todellakaan halunnu ravata. Niin laiska se olikin alussa. Siirsin tamman käyntiin. Puomit olimme laittaneet ihan normisti ja niitä menimmekin ihan normisti. Nostin Pampulalle reippaan ravin ja suuntasin sen kohti puomeja, se melkeinpä hyppäsi ne. ”Mentäiskö muutama temmon vaihtelu?” En saanut ”ei” vastausta, joten teimme niin. Tötsät saisivat olla vielä vähän aikaa rauhassa. Yksin kertaista, pitkät sivut nopeaa ravia ja lyhyet hidasta ravia. Tulimme pitkälle sivulle annoin ponille pohkeet ja se lähti ravaamaan aika nopeaa. En ollut ihan vielä tyytyväinen sen nopeaan raviin, joten laitoin sen menemään vielä hiukan nopeampaa. Nyt se kuunteli apuni. Kun tulimme lyhyelle sivulle, laitoin sen menemään niin hitaasti kuin pystyin. Sen se kyllä osasi!
Otimme saman laukassa. Annoin tammuskalle laukkapohkeet ja se meni kovaa jo heti alkuun pitkällä sivulla. Lyhyellä sivulla taa se meinasi pudottaa raviin, mutta sain sen pysymään laukassa. Vaidoimme suuntaa kokorataleikkaalla, ja teimme vielä kerran laukassa tempon vaihtelun. Sitten siirryimme käyntiin ja menimme hetken käynnissä. Pampula vaikutti jo aika hikiseltä ja olin minäkin aika hikinen. Mutta emme lopetaneet vielä. ”Mennään vielä voita tötsiä!” Nostin Pampulle ravin ja pujottelimme tötsän ravissa. Se oli helppoa. Pampula ei hipaissutkaan tötsää. Teimme ennen näitä tuhansia ja vielä kerran tuhansia kertoja. Lopuksi teimme loppuverkat. Otin jalustimet pois jaloistani ja makasin ponin selässä. Menimme ihan rauhassa.
Otin ponilta varusteet ja vein ne takaisin. Vein Pampulan tarhaan, sillä sää oli niin ihana. Sitten menin vaihtamaan vaatteet ja juttelemaan tyttöjen kanssa oleskeluhuoneeseen. Tälläinen päivä tänään tallilla.
46HM!
|
|
|
Post by Loviisa on Nov 18, 2011 15:04:37 GMT 2
18.11.11
Ajoin pimeää tietä polkupyörälläni kohti tallia, vaikka kello olikin vasta vähän yli neljä. Jätin pyöräni tallin viereen nojamaan ja lähdin valoisaan talliin. Käytävällä oli aika vähän porukkaa, näin vain Jennyferin puunaamassa Almaa, Ellen taluttamassa Pellaa ja Mirrin lakaisemassa käytävän lattiaa. Itse menin suoraan moikkaamaan Pampulaa, tänään se on ollut tunnilla joten taidan vaan puunailla sitä ja siivoilla sen varuisteita ja karsinaa. Jätin Pampulan karsinaan ja otin harjat karsinan vierestä olevasta ämpäristä. Otin pölyharjan ja alan sukimaan ponia. Se seiso rauhassa paikoillaan, vaikka välillä se yrittikin hamuta heiniä lattialta. Käytävältä kuului ääniä ja Pampula alkoi esittää säikkyä, ainakun se kuuli jonkunäänen se hyppäsi sivummalle. ”Pampula, et viittis!” komensin sitä ja se rauhottui hetkeksi.
Yritin saada tehtyä sen pitkään harjaan lettiä, mutta siitä tuli aina ihan hirveä. Kiitos Pampulan holtittoman päänviskolun. ”Sulla on joku ihan outo päivä!” selostin sille. Purin letin ja aloitin uudestaan, tälläkertaa se onnistui tarpeeksi hyvin. Vaikka letistä harotti jokapuolelle jouhia en siitä välittänyt, ainakin Pampula näytti söpöltä. Letitin myös hännän ihan normisti. Vein Pampulan tarhaan siksiaikaa kun siivoan sen karsinan. Otin korrikärryt ja talikon ja lähdin raahamaan niitä Pampulan ja Siirin karisnalle. Siiri taisi olla tunnilla sillä sitä ei ollut näkynyt kokoaikana. Jätin kottarit karisnan viereen ja aloin latomaan kakkakikkareita talikkoon ja sitten kottareihin. Hetken päästä olin ottanut jo melkein kaikki sonnat. Lähdin viemään kottarit lantalaan, kippasin ne sinne ja otin matkanvarrelta täyden kottarillisen uutta turvetta. Kaadoin turpeet lattialle ja levittelin ne talikkoa apuna käyttäen.
Hain Pampulan karsinaan ja sillä aikaa Siirikin oli tullut. Taputtelin molempia ja lähdin sitten satulahuoneeseen. Jolanda ja Ansqu olivat satulahuoneessa putsaamassa hoitoheppojensa varuisteita. ”Saanko mä liittyy seuraan?” kysäisin tytöiltä samalla kun otin ponin varusteita. ”Juu, tottakai!” he vastasivat. Otin itselleni haaleaa vettä ämpäriin ja otin sienen kaapista. Tytöillä olikin jo satulasaippuaa. Aloin putsata suitsia ensiksi. Ne olivatkin aika likaiset.
Suitset melkein kiilsivät, enää olisi niiden kokoaminen. Yhdessä tyttöjen kanssa saimmme suitset oikein ja sitten aloimme puhdistaa satuloita. Se hoitui aika nopeaa ja hetken kuluttua hoitsuemme varusteet kiilsivät puhtaudesta. ”Mä lähden nyt Myntin luo!” Jolanda kertoi ja lähti hoitsunsa luo. ”Joo, mäkin meen! Mua on varmana tultu jo hakee!” Ansqu kertoi ja lähti myös. Menin Ansqun perässä satulahuoneesta ulos ja suuntasin itsekkin kohti Pampulan karsinaa. Halasin sitä ja rapsutin sitä harjan alta. Sitten lähdin hakemaan kamppeeni lokerikolta ja sen jälkeen lähdin kotiin.
47 HM!
Huh, mikä väli edelliseen kertaan. O___________o
|
|
|
Post by Loviisa on Nov 28, 2011 17:24:27 GMT 2
MAASTOSSA
Tallilla oli paljon porukkaa. Uudet hoitajat olivat todella innoikkaita. Siirikin oli saanut uuden hoitajan. Tallustelin Pampulan karsinan luo, siellä hääräsi uusi tyttö minulle. Veikkaisin hänen olevan Siirin uusi hoitaja. ”Moikka!” moikkasin. ”Heij, me ei ollakkaan tavattu. Mä oon Inkeri ja Siirin uus hoitaja” Inkeri totesi. ”Juu ei olla. Mä oon Loviisa ja Pampulan hoitaja” kerroin, samalla ottaen Pampulan karsinasta käytävälle. Otin ämpäristä harjat ja aloin harjaamaan Pampulaa. Inkeri jatkoi Siirin harjaamista. Puhuimme yhdessä kaikesta hauskasta.
Otin satulan ja liu'utin sen Pampun selkään. Sitten kiristän satulavyön. Pampula pullistelee vähän mutta saan kiristettyä satulavyön niin että se on tarpeeksi kireä. Sitten sujautin kuolaimet Pampulan suuhun ja laitoin suitset kunnolla. ”Lähetäänkö?” kysyin Inkeriltä. Olimme yhdessä päättäneet että menisimme yhdessä maastoon. ”Juu, ollaan valmiita!” Inkeri hihkaisi ja lähdimme taluttamaan poneja ulos.
”Mihin mentäis?” Inkeri kysyi. ”Öää, lähetään tonne pikkupolulle vaikka” totesin ja annoin Pampulalle pohjetta lähdön merkiksi. Lähdimme molemmat reippaaseen käyntiin. Yön aikana oli satanut yllättävän paljon lunta. Lumi peitti polun, puissakin oli lunta. Ulkona oli jo hiukan hämärä. ”Ravataanko?” kysyin ja Inkeri nyökkäsi vastauksi. Annoin ponskulle pohkeita ja se lähti reippaaseen raviin. Kevesin sen askeleitten tahdissa. Inkerillä ja Siirilläkin sujui hyvin. Seuraavaksi otimme laukkaa tiellä. Annoin laukkapohkeet ja laukkasimme aika pitkästi. Huomasin että lunta oli alkanut sataa pikkaisen, laukan aikana lumi leijaili kasvoilleni. Hidastimme raviin ja ravasimme vielä hetken. Sitten menimme käynnissä, oli jo pimeää. ”Täällä on oikeesti aika pelottavaa!” sanoin Inkerille. ”Niin on. Kun on vielä näin pimeää, kuulitsä ton?” yhtäkkiä Inkeri säpsähti. ”E-e-n mä mitään kuuluu” sanoin varovasti. ”Musta tuolta puskasta kuuluu jotain ääniä” Inkeri kertoi. ”Eikai, onkohan siellä joku karhu? Ehkä se on herännyt talviunilta” säikähdin. Samassa puskasta juoksi vitivalkoinen pikkupupu. ”Huh, eiköhän meidän pitäs kääntyy tallille kun pelätään jo jäniksiä” Inkeri nauroi. ”Joo!” minäkin hihitin. Aloimme ravata tallille päin.
Tallin valot jo näkyivät, olimme sentään löytäneet tallille. Hyppäsin Pampulan selästä ja vein sen talliin. Otin siltä varusteet ja vein ne paikoileen. Paijailin ponia vielä ennenkuin lähdin oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuoneessa oli jo joulukynttelikkö ja piparia sekä glögiä. Otin mukiin glögiä ja pöydältä otin piparin ja menin syömään niitä Inkerin, Pipsan ja Jeccun kanssa.
48HM!
|
|
|
Post by Loviisa on Dec 12, 2011 18:18:49 GMT 2
Jouluaskareita: Ponin karsinan koristelu.
Aukaisin oven ja astuin lämpimään talliin. Vein varusteeni lokerikkoihin ja kävin katsomassa olisiko Inkeri oleskeluhuoneessa. Siellä ei ollut ketään. Olin laittanut tytölle viestiä jos tulisi minun kanssa tänään tallille, mutten kertonut mitä tekisimme. Katsoin samalla ilmoitustaululla olevaa kalenteria, tämänpäivän luukkua ei oltu vieläkään aukaistu. ”No kait mä voin sen aukaista” mietin ja aloin taittamaan 12 luukkua auki, sieltä paljastui tonttu jolla oli lyhty kädessä. Se oli tosi söpö! Jätin kalenterin ja menin ponskujen karsinan luo. ”TÄÄLLÄ SÄ OOT! MÄ OON ETTINY SUA!” nauroin Inkerille. ”No täällä, missäs muuallakaan” Inkeri hymyili takaisin. ”Arvaa mitä mä oon aatellut!” hehkutin. ”No?” ”Koristellaan ponien karsina!” totesin. ”Jooo, mut mistä me koristeet?” ”Me ollaan joskus aikasemmin haettu niitä vintiltä ja mä toin jotain koristeita!” Äiti oli ostanut minulle sellaisen heppakoristeen, jonka aijoin laittaa karsinaan johonkin. Sitten minulla oli myös muutamia joulupalloja ja kaikkea muuta. Näytin niitä Inkerille. ”Kiva näitähän on jo paljon! Mutta käydään kattoo sieltä vintiltä jos siellä olis vielä jotain kivoja. Meidän ponit tarvii paljon kaikkee!” Inkeri hihitti.
Lähdimme käynmään katsomassa olisiko vintillä jotain koristeita. Muutamat tallitytöt olivatkin jo koristelleen oman hepansa karsinat. Kapusimme vintille ja aloimme etsimään. Sieltä löytyi laatikko jossa oli paljon joulukoristeita. ”Otetaan tää alas niin voidaan siellä kattoo, ei täällä ees nää kunnolla!” sanoin ja lähdimme raahaamaan Inkerin kanssa laatikkoa alas. Kannoimme pahvilaatikon ponien karsinan eteen. Olimme vieneet Pampulan ja Siirin karsinaan siksiajaksi tarhaan. Pahvilaatikosta löytyi vaikka mitä! Otimme sieltä ekaksi pörrökimallenarua ja kieputimme sitä karsinan kaltereihin. ”Toivottavasti ponit ei syö näitä joulukoristeita!” Inkeri kertoi. ”Laitetaan niin ettei ne saa syötyä” Kun olimme kieputelleet nauhaa, otimme muutaman joulupallon ja laitoimme ne roikkumaan. Sitten otin sen hepan jonka äiti oli ostanut. ”Mihin laitetaan tää?” kysyin Inkeriltä. ”Hmm.. en mä tiiä! Vaikka tohon, sillon se on oikein kunnia paikalla!” Inkeri näytti paikan kaltereiden vieressä olevaan koukkuun. Laitoimme hepan siihen, sitten laitoimme vielä muutaman joulupallon ja karsinan oli ihan hirmu hieno! ”Onse vaan aika hieno!” Inkeri ihasteli. ”Niin on, just sopiva meidän poneille!” Haimme ponit tarhasta ja laitoimme ne karsinaan. Annoimme vielä muutaman porkkanan ja omenan ja sitten lähdimme syömään pipareita oleskeluhuoneeseen.
49 HM!
|
|
|
Post by Loviisa on Dec 19, 2011 20:18:06 GMT 2
Jouluisia askareita: Yllätä tallikaverisi jouluisasti.
”INKERIII! Lähetään yhdessä maastoon! Mä oon järkänny ylläripyllärin!” huusin tytön perään joka käveli tarhoille päin. Inkeri jäi odottamaan minua. Juoksin hänet kiinni ja aloin kertomaan. ”Lähetään yhdessä maastoon, laitetaan tonttulakit päähän ja otetaan lyhdyt mukaan! Siitä tulee ihan sika kivaa!” huohotin Inkerille. ”Okeij okeij! Oota nyt hetki, käydään hakee eka hepat tarhasta kun laitoin ne sinne siks ajaks kun siivosin karsinan” Inkeri sanoi ja otimme yhdessä ponskut kiinni. Se sujui yllättävän helposti muutamaa pukkilaukkaa huolimatta. Talutimme Pampun ja Siirukan talliin sisään. Inkeri vei Siirin karsinaan ja minä jätin Pampulan käytävälle. ”Eikö ookki puhdas karsina vai mitä?” Inkeri nauroi. ”Joo, ihan hirmu puhdas!” hihitin takaisin. Otin ämpärin ja sieltä harjan, sitten aloin harjata ponia. Joku oli laittanut talliin joulumusiikkia. ”Oot sä kohta harjannu sen ponisen?” Inkeri kysyi samalla heittäen harjat harjapakkiin. ”Joo ihan kohta! Puhistan vielä kaviot!” ”Anna mä autan!” Inkeri sanoi ja otti kaviokoukun kädestäni ja alkoi puhdistaa Pampun kavioita. ”No mä käyn silläaikaa hakee varusteet!”
Kiristin satulavyön, vaikka se olikin aika hankalaa kun Pampula pullisteli niin paljon kuin ehti. ”Hej, pidä sä näitä silmällä niin mä käyn hakee ne lyhdyt!” sanon Inkerille ja suuntaan ulos. ”Jos mä näkisin Annen tai Jossun niin voisin kysyä” ajattelin. Samassa Jossu astuu ulos talostaan. ”JOSSU! Mä otan noi sun lyhdyt tosta ulkoa! Annakko mulle vielä tuikkuja ja tulitikut?” ”Mihin sä nyt niitä tarviit?” Jossu on ihan ihmeissään. ”No me mennään Inkerin kaa maastoon, hae nyt ne tuikut!” komennan Jossua. ”Joojoo” Jossu lähtee hakemaan niitä ja minä irrotan lyhdyt tolpista. Jossu toi tuikut ja tulitikut. Kiitän ja lähden Inkerin luo. ”Kesti vähän kun Jossu on niin hidas!” käkätin Inkerille. ”Joo ei haittaa! Lähetään nyt!” Inkeri kertoi. Lähdimme ulos ja ulkona kiristin vielä Pampulan satulavyötä. Laitoin myös jalustimet alas. Sitten nousin selkään. Sytytimme tuikut ja laitoimme ne lyhtyihin. ”Näähän valaisee ihan kivasti!” totesin. Lähdimme matkaan käynnissä, samalla jutellen. ”Mitä sä oot toivonut pukilta?” Inkeri kysyi minulta. ”Noo, en oikeestaan mitään kummosta. Suklaata ja laattakoruun palasia” Ravasimme välillä pikkupätkiä, mutta oli yllättävän vaikeaa ravata yhdellä kädellä. ”Täähän on hyvää on harjotusta aattoratsastusta” Inkeri nauroi, kun molemmat poukkoilivat satulassa. ”Niinpä!” vastasin. ”Otetaanko vähän ravia?” sanoin ja annoin ponille pohkeita. Se lähti ravamaan laiskasti, joten annoin sille pohkeita vähän lisää. Inkerillä näytti menevän hienosti. ”Mulla on muuten sulle ylläri, mut se on tallilla!” sanoin Inkerille. ”Eikä!” Inkeri yritti. ”Käännytäänkö takasi?” kysyin. Inkeri vastasi myöntevästi ja lähdimme ravaamaan tallille. Juttelimme niin paljon että aika meni kuin siivillä. Hetken kuluttua olimme jo tallin pihalla. Meillä oli tosi kivaa. ”Viedään ponit sisään ja huolehditaan ne yöpuulle. Sitten mä annan sulle sitten sen yllärin” hymyilin Inkerille. Veimme ponit talliin ja otimme varusteet pois. Laitoimme ne karsinaan ja lisäsimme niille vielä iltaruuat. Ainakin auttaisimme iltatallin tekijää. ”Nyt mennään oleskeluhuoneeseen!” totesin ja lähdimme yhdessä ylös.
”Sulje silmäs!” sanon Inkerille. Kaivelen laukustani paketin jonka olen käärinyt heppajoulupaperiin. ”Saat avata!” Ojennan paketin Inkerille. Inkeri aukaisee sen ja siellä on Hööksiltä tilamani pussilakanasetti ja penaali. ”Se on sulle joululahja!” hymyilen.
50HM!
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 9, 2012 16:36:28 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 13, 2012 17:42:20 GMT 2
13.2.12
Potkuttelin tallia kohden, lunta tuprutti päälleni. Onneksi olin jättänyt lasit kotiin sillä niillä ei näkisi yhtään mitään. Puhelimeni piippasi. ”Kukahan mulle laittaa viestiä?” sanoin ja samalla otin kännykän taskusta. Inkeri pyysi minua tulemaan tallille, en jaksanut vastata sillä olin melkein tallin pihassa. Potkuri luisti yllättävän hyvin, onneksi tietä ei ollut hiekotettu. Jätin potkurin pihalle ja menin sisälle. Vein lapaseni kuivumaan patterille oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuoneessa oli Mirri, Pipsa ja Daniel. Moikkasin heitä ja lähdin shettisten boxia kohden. ”Mmoi Inkeriii!!” huudahdin. ”Heippa Loviisa! Laitoin sulle viestiä! Voitais mennä yhdessä maastoon vaikka onkin vähän huonokeli, mut ei oo ainaskaan pakkasta” Inkeri kertoi. ”Joo huomasin mut en jaksanut vastata kun olin jo melkein tallilla ja mennään vaan maastoon!” sanoin ja otin Pampulan käytävälle. Silittelin hetken Pampulan lemppari kohdasta, se roikotti päätään tykkäämisen merkiksi. Otin harjan ja aloin sukimaan Pampua. ”Mitäs sulle kuuluu?” Inkeri kysyi. ”Ihan normii, koulua, koulua ja koulua” vastasin. ”Sulle?” ”Sitä samaa! Onneks loppu noi pakkaset niin voi tehdä jotain muutakin kun olla maneesissa jos sielläkään” ”Niinpä!”
Otin kaviokoukun ja puhdistin hoitsuni kaviot. Kun olimme harjanneet Siirin ja Pampun lähdimme hakemaan yhdessä varusteet. Otin ponin varusteet ja lähdimme takaisin. Laitoimme nopeaa mutta huolella varusteet tammojen päälle ja sitten talutimme ne ulos. ”Mihin mentäis?” kysyin. ”Lähdetään vaikka tätä pikkupolkua. Mut nyt mä en halua eksyä niinkun eilen mulle ja Mirrille kävi” Inkeri sanoi totisesti. ”Mitääh, eksyittekö te?” hihitin hiukan ja samalla hyppäsin Pampun selkään. Annoin pohjetta ja poni lähti löntystämään allani pientä polkua pitkin. Lunta oli jokaipaikka täynnä, oikeastaan voisi sanoa nyt että tosiaankin maan päällä oli lumivaippa. Koivut olivat ihanan näköisiä nyt kun aurinko paistoi vielä pikkaisen ja lumi kiilsi niiden päällä. Inkeri kertoi samalla miten he ja Mirri olivat eksyneet heidän maastoreissullaan ja Anne oli joutunut tulemaan hakemaan heidät. ”Eikö oo muuten nättiä?” sanoin. ”Joo on! Mut nyt kyllä ravataan!” Inkeri sanoi ja lähti ravamaan Siirin tehdessä muutaman ilopukkilaukan. Ravimme muuttui yhtäkkiä laukaksi. Lumi pöllysi kun laukkasimme jo hiukan isompaa polkua pitkin. Tuuli pöllytti lunta niskaamme ja kun kevensimme käyntiin olimme yltäpäältä lumessa sekä hiuksemme olivat ihan jäässä. ”Sä näytät ihan lumimörältä!” Inkeri nauroi. ”Äläpä, niin säkin!!” hörötin takaisin. ”Pitäskö meidän kääntyä? Alkaa jo hämärtää”
Otimme vielä loppuspurtin tallia kohden ja siitähän ponit sitten innoistuivat kun laukkasimme tallia kohden. Saimme pidätellä oikein kunnolla Inkerin kanssa etteivät ponit laukanneet suoraan talliin sisään. Onneksi saimme ne pysäytettyä ennen tallia. Hyppäsimme ratsailta pois ja veimme ponit talliin. Otimme varusteet pois ja laitoimme niille loimet päälle ja veimme ne hetkeksi tarhaan sillä aijoimme siivota karsinat. Haimme kottarit ja molemmille talikot ja aloimme hommiin. Vaikka sontaa oli paljon yhdessä saimme ne nopeasti kottikärryihin. ”Jos sä viet noi lannat niin mä lakaisen vielä käytävän?” sanoin Inkerille. Inkeri lähti viemään kottikärryjä ja minä otin harjan käteen ja aloin lakaisemaan. Inkeri tulikin jo tuota pikaa ja lähdimme hakemaan ponit sisälle. Laitoimme ne yöpuulle ja menimme vielä juomaan kuuma kaakaota oleskeluhuoneeseen. Tallilla oli taas tänään toooosi kivaa!
52 HM!
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 14, 2012 17:28:34 GMT 2
14.2.12
Äiti heitti minut tallille. Ilmassa oli vain hiukan pakkasta. ”Mitähän sitä tekis tänään?” ajattelin. Menin talliin sisälle, menin ekaksi katsomaan oliko Pampulla tänään tunteja. Pampula menisi tänään alkeis tunnille. Eli ne ainaskaan voisi mennä ratsastamaan tänään. Laitoin lokerikkoon vaihtovaatteeni ja menin ponien karsinan luo. Ponit taisivat olla tarhassa sillä ketään ei ollut karsinan luona. ”No mä voisin siivota eka vaikka karsinan” Hain kottarit ja talikon. Aloin hommiin, otin talikkoon kakkakasat ja heitin ne kottareihin. Otin myös pissaiset purut pois ja laitoin ne kottareihin.
Lähdin kuljettamaan kottikärryjä lantalaan ja samalla hain hiukan lisää puhdasta purua karsinaan. Kaajoin puhtaat purut boxiin ja levitin ne talikon avulla. Kun olin levittänyt purut talikolla vein talikon ja kottikärryt takaisin paikoilleen. Kävin hakemanssa Pampulan sisälle sillä se lähtisi kohta tunnille. Hetken kulutta kun siivoilin siinä Pampulan harjoja tuntilaiset tulivatkin. Pampulan sai tälle tunnille vaaleahiuksinen ja lyhyt tyttö, nimeltään Ella. Autoin tyttöä laittamaan Pampulan kuntoon. Ella lähti tunnille ja minä menin oleskeluhuoneeseen.
Istuin Pipsan, Ellen, Mirrin, Ansqun ja Inkerin kanssa oleskeluhuoneessa. Joimme mehua ja söimme pipareita. ”Mitä tehtäis?” Elle kysyi. ”Niinpä, keksitään jotain ku ei oo mitään tekemistä” Ansqu jatkoi. ”Onkohan Annella tai Jossulla meille jotain tekemistä, sillä ei me voida mitään tehdä kun Tiia on ainaskin tunnilla” Mirri sanoi. ”Lähetään kysymään” totesin. Elle, minä ja Ansqu lähdimme kysymään Annelta tai Jossulta jotain tekemistä. Näimme sopivasti Annen tallikäytävällä ja kysyimme häneltä. ”Te voitte vaikka hiekottaa tallipihan, onhan siellä kuiteskin aika liukasta” Anne kertoi. ”Hiekkaa on ullakolla!” ”Kiitti! Me hiekotetaan piha!” sanoimme yhdestä suusta. Matkan varrella kävimme hakemassa hiekkapussin ullakolta. Pussi oli aika painava. Jätimme sen käytävälle nojamaan ja lähdimme hakemaan muita tyttöjä.
”Huh huh! Täähän on aika rankkaa!” puuskutin kun olimme vasta hiukan laittaneet hiekkaa pihalle. ”Jeps niin on! Mut onneks meitä on näin monta niin ei oo niin kova homma!” Inkeri sanoi. Yhtäkkiä Ansqu heitti Pipsaa lumipallolla. ”Ansqu!! Kosto elää!” Pipsa huusi ja heitti Ansqua takaisin lumipallolla. Kohta meillä olikin jo kunnon lumisota pystyssä. Nauroimme mahat kippurassa kun joku heitti toista. ”Pitäskö meidän jatkaa tätä hiekottamista?” Mirri ehdotti samalla nauraen. ”Joo, eihän me olla saatu oikeestaan vielä mitään aikaseks, leikitty vaan lumisotaa ja naurettu” Inkeri sanoi hihittäen. Jatkoimme hiekotusta kaikki nauraen.
Moikkasin vielä lopuksi kaikkia sillä äiti oli tullut hakemaan minua. Olimme saanet pihan hiekotettua. ”Tänään oli hauska päivä tallilla!” ajattelin hymyillen.
53 HM!
Luovutin otsikoiden suhteen. ;D
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 20, 2012 19:34:10 GMT 2
Perus koulua.
Lumipyry vain kiihtyi kokoajan. ”Onkohan maneesi vapaa? Tai siis millon on viimeset tunnit niin vois sit mennä sinne” Inkeri totesi. ”Niin kun ei tonne uloskaan oikein viiti mennä kun lunta tulee ihan hirveesti” sanoin. ”Käydään kattoo!” Inkeri sanoi ja lähdimme yhdessä katsomaan tuntilistaa. ”Meillä kävi tuuri, 6 on jo viimenen tunti tänään ja eiks kello oo jo jotain 20 vaille?” sanoin samalla katsoen kellooni. Se todellakin oli jo vähää vaille kuusi. ”Mennään laittaa ponit valmiiks niin ollaan heti sitten kuudelta siellä” Inkeri pohti. Lähdimme Pampun ja Siirin luo.
”Ootsä kohta valmis?” kysyin Inkeriltä. ”Mä nimittäin oon jo” ”Jos sä oot valmis niin käy hakee mun kypärä mun lokerikosta ja tuo samalla ne ratsastushanskat!” Inkeri komensi. ”Ja muista ottaa ne paksummat eikä niitä ohuita!!” Lähdin Inkerin käskystä hakemaan kypärää ja käsineitä. Nousin rappuset ylös ja sieppasin tavarat lokerikosta. ”Tässä ne nyt on! Ootsä nyt valmis?” kysyin uudestaan. ”Joo, lähetään” Otin Pampulaa suitsista ja lähdimme peräkanaa Inkerin kanssa maneesille.
Maneesi oli ihan tyhjä. ”Ketään ei oo täällä” Inkeri huokaisi. ”Mentäiskö koulua? Mä en ainaskaan oo mennyt pitkään aikaan?” ”Joo mennään, mäkään en oo mennyt” sanoin. ”Pitäskö laittaa noita puomeja valmiiks nyt heti?” ”Joo laitetaan vaan, mä voin pitää poneja jos sä meet hakee noi puomit” Otin maneesin reunalta puomeja. ”Miten laitetaan? Aattelin et voitais mennä sellasta yhtä juttua mitä me mentiin tunnilla!” sanoin Inkerille. ”Mä kerron sulle sit mut eka laitan nää puomit oikein.” sanoin ja aloin laittamaan puomeja paikoilleen samalla kerroin Inkerille mitä tekisimme.
”Joo toi kuulostaa kivalta, mennään vaan sitä!” Inkeri sanoi kun olin selittänyt hänelle ideani. Aloitimme alkuverryttelyllä. Menimme muutaman kiekan käyntiä. Sitten otimme vielä lämpitellessä muutamia ravipätkiä. Kun hepat tuntuivat lämpimiltä aloimme harjoittelemaan. Ensiksi nostimme laukan ja laukkasimme aina pääty-ympyrän näin alussa. Olimme tehneet sitä jo jonkinaikaa kun aloimme tekemään eri juttua. Olin laittanut kaksi puomia vieretysten melkein keskelle maneesia. Saman tein muutaman metrin päähän edellisestä puomi jutskasta. ”Eli nostetaan laukka aina tällä puomi systeemille ja yritetään mennä suoraan noitten puomien välistä, sitten laukataan tällänen puoliympyrä ja kevennetään raviin noilla puomeilla ja yritetään siinäkin sitten mennä suoraan puomien välistä!” huusin Inkerille. Nostin laukan ja yritin mennä suoraan puomien välistä. Se oli yllättävän hankalaa. Ekaksi ohjasin Pampulan aivan liian kieroon ja menimme ihan mutkille koko puomin ajan. Seuraavalla puomilla kun menimme ravia se onnistui jo kohtuullisesti. Inkeri meni hienosti Siirin kanssa. Nostin taas laukan puomilla ja onnistuin menemään suoraan silläkertaa. ”Hyvä pampu!!” kuiskasin ponin korvaan. Vaihdoimme välillä suuntaa jotta osasimme sen missä suunnassa vain. ”Otetaanko nyt vaan laukkaa ja ravia lopuks?” Inkeri kysyi. Nyökkäsin ja nostin laukan. Pampu teki muutaman pukkilaukan ja menimme aika kovaa. Se oli todella hauskaa. Jatkoimme loppuverryttelyillä.
54 HM!
|
|
|
Post by Anne on Mar 18, 2012 11:34:57 GMT 2
Maastotunti 17.3.2012Loviisa ja Pampula laukkapätkällä. Onneksi Loviisalla oli astetta pidempi raippa mukana, niin Pampuunkin saatiin vähän liikettä! Spessu Loviisalle!
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 18, 2012 14:50:13 GMT 2
18.3.12
Potkuttelin tallia kohden. Onneksi tietä ei ollut kukaan vielä hiekoittanut joten siinä pääsi muutamalla potkulla jo pitkälle. Käänsin potkurin Seppeleeseen vievälle tietelle. Menin tien päähän tallipihalle. Jätin potkurin tallin seinän viereen ja lähdin sisälle.
”Moikka Inkeri! Säkin oot täällä” huusin Inkerille joka oli hoitamassa Siiriä karsinassa. ”Moi Lovvu!” Inkeri hiukkasi takaisin. Tyttö letitti Siirin harjaa. ”Mä oon muuten miettyny et se vikellys oli oikeesti ihan siistii” naurahdin Inkerille. ”Eiks ookki!” ”Tuutko maastoon mun ja Pampun kaa? Pyydettäis jotain muitakin” kysyin. ”Joo mennään vaan!” Inkeri myöntyi. Aloin sukimaan Pampua Inkerin avustuksella sillä hän oli jo harjannut Siirin. Meni vain hetki kun olimme jo saaneet harjattua Pampulan ja Inkeri oli väkertänyt sille hienon letinkin. Haimme yhdessä varusteet ja matkalla näimme Mirrin ja Ellen. ”Lähdettekö meidän kaa maastoon?” Inkeri kysyi. ”Joo voitais tulla! Ajateltiin mennäkkin yhdessä Mirrin kaa!” Elle totesi. ”Haetaan vaan varusteet ja laitetaan ne poneille niin ollaan valmiita, nähdään sit tallinpihalla!” Elle kertoi ja lähti hakemaan Mirrin kanssa varuisteita.
”Nyt me ollaan valmiita! Pullaponit saa kunnon liikuntaa! Nyt lähdetään maastoon” Inkeri komensi ja lähdimme ulos. Tarkistin vielä ulkona satulavyön kireyden ja hyppäsin selkään. Samoin teki Inkeri. Odotimme hetken Mirriä ja Elleä ja kun he tulivat lähdimme matkaan. Menimme pientä polkua pitkin rauhallisesti käynnissä. Polku kiemurteli lumisessa metsässä. ”Pella on kyllä söpö” sanoin Ellelle. ”Juu, niin onkin. Varsinkin nyt kun sillä on tää söpö talvikarva” Elle hihitti. Polku suureni hetken kuluttua ja päätimme ravata hetken. Jäimme Inkerin kanssa hiukan taakse kun Mirri ja Elle päästivät menemään edellä Pellan ja Reimarin kanssa. Kevensin ravin tahdissa. Pampula vaikutti aika virkeältä tänään. ”Otetaan vähän laukkaa, on tässä sen verran tasaista jo!” Mirri huusi ja laittoi Reimarin laukkaamaan. Muut seurasimme perässä. Aurinko paistoi taivaalla ja lämmitti meitä. Hevosten puuskutus ja kavioiden kopse kajahteli hiljaisessa metsässä. Ensimmäiset linnutkin olivat jo tulleet ja laulelivat iloisesti. Hiljensimme käyntiin. ”Käännytäänkö takaisin, ollaan menty nimittäin jotain tunti jo tänne suuntaan” Inkeri ehdotti ja nyökkäilimme vastaukseksi. Käänsimme ponit tallille päin. Loppumatka meni rattoisasti jutustellessa.
Piaan olimmekin jo Seppeleen pihalla. Elle meni Pellan kanssa aittaan ja me muut menimme talliin. Otimme Inkerin kanssa yhdessä varusteet pois ja veimme ne paikalleen. Sitten laitoimme ponit karsinaan ja lähdimme oleskeluhuoneeseen. Otin kupin kaakaota ja aloin lukemaan villivarsaa odotellessa äitiä hakemaan minua. 55HM!
Kiitos Anne hienosta spessusta!! (:
|
|
|
Post by Loviisa on Apr 23, 2012 16:36:23 GMT 2
23.4.12Kävelin rieppaasti tallin ovesta sisään. Menin suoraan hakemaan kaapiltani toiset kengät sekä hanskat. Sitten kävin tervehtimässä Pipsaa, Ansqua ja Elleä oleskeluhuoneessa. Sitten menin Pampulan luo. Kävelin karsinan luo ja se olikin tyhjä. ”Ponit taitaa olla tarhassa” pohdin itsekseni. ”JOO NE ON TARHASSA!” kuulin tutun tytön äänen huutavan. Käännähdin katsomaan ja edessäni oli Jennyfer. ”Moikka Jennyfer!” ”Moikka Lovvupovvu! Kävin just heittää Alman tarhaan ja samalla näin Pampulan ja Siirin omassa tarhassaan” tyttö kertoi. ”Okei, suuntaampa sitten sinne” naurahdin Jennyferille ja lähdin hakemaan Pampulaa tarhasta. Otin matkalla riimunnarun mukaani ja hyppelin tarhoille. Ulkona satoi inhottavasti vettä joten hepoilla oli loimet päällä. Menin ponitarhan luo ja siellähän shettiskaksikko oli. ”Pampulaaaaa!!!” huusin ponia. ”Saa kyllä luvan tulla tänne sillä mä en jaksa tässä kelissä sitä alkaa pyydystää” Pampu katsoi minua kerran ja lähti laukkaamaan tarhan toiseen päähän Siirin, Pellan ja Vennan kanssa. ”Huoh” aukaisin portin ja menin tarhaan sisään. Tarha oli aika mutainen. ”Pampula tuu tänne!!” yritin huutaa ponia luokseni mutta se vain juoksi karkuun. ”Haluutko apuu?” kuulin tytön sanovan jonka ääni muistutti Mirriä sanovan. ”Ai moi Mirri, joo pitäs saada toi Pampula tuolta” naurahdin. ”Mä voin auttaa sua!” Mirri sanoi avuliaasti. Yhdessä saimme pyydystettyä Pampulan tarhasta ja lähdimme molemmat iloisesti talliin sisälle. Harjailin Pampulaa rauhassa. Minulla ei ollut mitään kiirettä sillä kello oli vasta kaksi. Puhdistin kaviot ja laitoin hännän letille. Sitten lähdin hakemaan Pampulan varusteita. Katsoin ikkunasta, taivas näytti jo hiukan valkeammalta. Otin satulan ja suitset ja suunnistin takaisin Pampun luo. Aloin laittamaan varusteita. Nousin ponin selkään ulkona. Siellä ei enää satanut vaan aurinko oli alkanut pilkistellä pilvien takaa. Lähdin polkua pitkin metsään. Myötäilin Pampun liikkeitä samalla kun päästin jalat jalustimilta ja nostin ne kaulalle. ”Otetaanko hiukan ravia?” sanoin ponille kun polku oli muuttunut jo melkeinpä tieksi. Annoin Pampulle pohkeita ja maiskautin suullani. Pampula lähti laiskasti ravamaan eteenpäin. Annoin hiukan lisää pohjetta ja silloin se alkoi ravaamaan reippaasti. Ravasimme hetken ja laskimme taas käyntiin. Tajusin että olimme laukkasuoralle vievällä tiellä. ”Mennään laukkasuoralle niin voidaan laukatakkin!” sanoin shettikselle. Ravasimme laukkasuoralle. ”Noniin Pampu, nyt laukataan!!” sanoin ponille ja annoin sille laukkapohkeet. Pampula lähti laukkamaan kovaa. Tuuli tuoversi korvissa kun laukkasimme niin kovaa. ”Ehkä meidän pitäs kääntyä tallille?” sanoin Pampulalle ja käännyimme kotia kohden. Paluumatka sujui rattoisasti ja tuota pikaa olimmekin jo tallilla. Jätin Pampulan ulkona olevalle puomille ja riisuin siinä ponilta varusteet. Vein varusteet satulahuoneeseen ja sitten vein Pampulan tarhaan. ”Moikka Pampu!” sanoin ja lähdin oleskeluhuoneeseen. 56HM! Kevät 1 -merkki ansaittu erityisen keväisestä suoristuksesta:
-Anne
|
|