|
Post by Ilona on Aug 27, 2013 17:55:25 GMT 2
M I N I P O N I
Pala juuttui kurkkuuni, kun luin ilmotustaulua. Pella osallistuisi syksyllä Miniponit tunneille ja katseeni erehtyi poimimaan ponien painorajan, 45kg. "Jaaha, taitaa evääksi ottamani Saarioisten hampurilainen lentää roskiin", mietin. Miniponit ilmoituksen vieressä oli tallin pölyssä nuhruuntunut Lailan hoitohaku, joka oli ollut siinä jo melkein kuukauden. Kahden hoitohevosen saaminen toi mieleen taas Tiian ja Topin ja Tiian miettimisen olin kieltänyt itseltäni. En pystynyt vieläkään käsittelemään kunnolla vanhan hoitohevoseni kuolemaa.
Hajamielisenä kuljin automaattisesti satulahuoneeseen ja otin Pellan satulan ja suitset telineeltä. Kävelin aitalle. Sää oli aurinkoinen, muttei enää niin kesäisen helteinen kuin viime kuukausina. Pakko se oli hyväksyä, syksy ja talvi oli tulossa. Avasin Pellan karsinan ja jätin varusteet nojaamaan aittaan.
- Hei mummeli, tervehdin leperrellen Pellalle, silittäen sen turpaa. - Mää mikään mummeli oo! tunnistin tutun pojan äänen ja samalla Anthonin pää ilmestyi Taigan boxista. - Hah en sulle puhunutkaan, virnistin Anthonille ja tämä näytti kieltä.
Pella katseli unisena tyhjyyteen kun harjasin sen pölystä. Satulan sain selkään leikiten ja kiristin vyön, jolloin Pella heräsi koomastaan ja huiskautti nyreänä häntäänsä. Tamma haukotteli makeasti kun ujutin kuolaimet sen suuhun ja kiinnitin suitsien remmit. Heitin kypärän päähän ja talutin Pellaa kohti kenttää.
Näin kentällä Pipsan ja Rotan hyppäämässä. Pipsa tervehti minua ja moikkasin takaisin. Kentällä oli muutamia esteitä, kaikki yli puolimetrisiä. Talutin ponin kentän nurkkaan ja nousin selkään, samalla seuraten tiiviisti Pipsan ja Rotan yhteistyötä esteillä. Minua puistatti kun Pipsa ohjasi Rotan kentän korkeimmalle esteelle.
"Ei, Ilu. Siitä on yli puolitoista vuotta. Unohda se." pyöri mielessäni, mutta huokaisin äänekkäästi helpotuksesta, kun Pipsa ja Rotta selvitti korkeimman esteen ehjin nahoin. En mahda sille mitään, mutta en pysty olla ajattelematta ratsastusonnettomuuttani. Kuinka huolimattomasti ohjasin erään suokin metrin esteelle puolitoista vuotta sitten. Suokki epäröi, mutta ajoin sitä eteenpäin. Hevonen kieltäytyi rajusti ja minä lensin kuin tykinkuulasta kaulan yli ja pamahdin kylki edellä puomien päälle. Opettaja syytti minulle törkeyksiä siihen asti, kunnes ambulanssi nouti minut kipsaamaan murtuneen käteni.
Pellan kanssa hyppäämien oli erilaista. Russponilla hyppäsin puolenmetrin esteitä ja luotin Pellaan epäröimättä. Silti en uskonut hyppääväni enää koskaan sen isompia esteitä.
- Hienosti hyppäs! hihkaisin Pipsalle, kun nostin Pellan alkukäyntien jälkeen raviin. - Haha kiitti! Haluutko muuten että lasken pari estettä jos hyppäät? Pipsa kysyi kohteliaasti. - Eei tarvitse, tuo puolenmetrin este riittää meille, mut kiitti!, huikkasin Pipsalle.
Painorajan luku kummitteli mielessäni ensimmäisen hypyn aikana, joten jätin hyppäämisen siihen. Yritin koota Pellaa laukkaympyröillä, mutta keskittymiseni ei ollut enää parhaillaan. Säälin puuskuttavaa ponia niin paljon, että siirsin ponin loppukäynteihin jo reilun puolentunnin päästä siitä kuin aloitimme. Lailan hoitohakemus kummitteli myös mielessäni, kun laskeuduin satulasta ja lähdin aitalle päin.
Riisuin Pellan varusteet ja palautin ne satulahuoneeseen. Harjasin ponin ja talutin Pellan tarhaan. Seurasin sitä katseellani hetken aikaa kunnes äiti kaartoi automme tallin pihalle juuri kreivin aikaan, kun ajattelin tehdä lähtöä kotiin. Ajattelin, että kotona voisin lähettää hoitajahakemuksen Annelle.
21HM
|
|
|
Post by Ilona on Aug 29, 2013 19:09:44 GMT 2
J Ä Ä H Y V Ä I S E TPoimin riimunnarun Pellan tarhan edestä. Tamma käveli herkkujen toivossa luokseni. Silitin sen kaulaa ja rapsutin sitä korvan takaa. Olin eilen saanut Annelta tiedon, että sain Lailan hoitajan pestin. Olin tehnyt vaikean päätöksen, jonka takia lopettaisin Pellan hoidon ja aloittaisin uuden taipaleen Lailan kanssa. Pella yksinkertaisesti alkoi olla liian pieni minulle ja Lailan kanssa avautuisi uusia mahdollisuuksien ovia. En halunnut kahta hoitohevosta, kun muistelin millaista vapaa-ajan ja tallilla olo ajan kamppailua se oli ollut Tiian ja Topin kanssa. Näin oli parempi. Tuijotin Pellaa silmiin, kun tunsin ensimmäiset sadepisarat. Kyyneleet alkoivat vieriä poskeani alaspäin, vaikka yritin kaikin voimin pidätellä itkua. "Äh, olen taas typerä itkupilli. Näenhän Pellan aina tallilla kun hoidan Lailaa.", yritin järkeillä mielessäni. Nielin surun ja pyyhin kasvoni. Päätin viedä Pellan viimeisen kerran sisään sateen suojaan. Poni seurasi kuuliaisesti kun talutin sen pihan poikki kohti aittaa. Avasin masentuneena Pellan karsinan oven ja päästin ponin irti. Samalla kun suljin oven, tunsin kuinka suljin pienen palan itseänikin karsinaan. Silitin sitä viimeisen kerran, kunnes käänsin selkäni. Minun tulisi kova ikävä Pellaa. 22HM Taas tämmönen nyyhky tarina, mutta pitäähän sitä vähän viimeisessä hoidossa olla. :')
|
|
|
Post by Pihla on Sept 24, 2013 19:20:22 GMT 2
Tutustumista
Tunsin, kuinka perhoset liitelivät vatsassani, minut oli valittu Pellan hoitajaksi. Unelmani oli vihdoin toteutunut. Mietin, miten ihania hetkiä saisinkaan kokea kyseisen tamman kanssa. Haaveeni keskeytti auton torven tööttäys. Ajoin keskellä tietä! Siirryin heti sivuun ja keskityin polkemiseen.
Pian olin tallipihalla kuraisen pyöräni kanssa. Löysin onneksi melko nopeasti pyörälleni telineen. Jätin pyörän telineeseen ja astelin talliin. Heti oven avattuani, nenääni tuli ihana heinän ja hevosten tuoksu. Se oli mielestäni yksi parhaimmista tuoksuista maan päällä. Tallissa touhusi monia hoitajia. Silloin minuun iski ujous. En uskaltanut puhua kellekään mitään. Kävelin vain kaikkien ohi ja luin hevosten nimikylttejä. - Hei! monet sanoivat. Vastasin tietenkin kaikille kohteliaasti, mutta muuten en puhunut mitään. Lopulta eräs vaaleahiuksinen tyttö kysyi: - Mitä sä etsit? Mä voin auttaa sua. - Pellan karsinaa, olen tamman uusi hoitaja, Pihla, sanoin rohkaistuneena. Tyttö hymyili ja sanoi: - Pella asuu aitassa, mä voin näyttää missä se on. Mun nimeni on muuten Nadja, hoidan Aristoteles nimistä ruunaa, tyttö kertoi ja lähti kävelemään ulos tallista. Pääsimme pian kotoisaan, kolmen karsinan sisältävään aittaan. Keskimmäisessä karsinassa oli suloinen ruskea hevonen, vasemmalla hiirakko poni. - Onko tuo vasemmalla oleva Pella? kysyin. - Ei, se on Taiga, tuo oikealla oleva poni on Pella, Nadja vastasi. Oikealla karsinassa oli vielä Taigaakin tummemman harmaa poni. Yllätyin, kuinka matala Pella oikeasti oli! - Pärjäätkö nyt yksin? Nadja kysyi hymyillen. Nyökkäsin päätäni vastaukseksi ja lähestyi Pellan karsinaa. Nadja lähti takaisin talliin. Avasin karsinan oven ja tungin Pellan luo silittämään silkkistä turpaa. Ihastuin pikkuiseen, hiirakkoon tammaan ensisilmäyksellä.
Pian olin hakenut Pellan harjapakin ja riimunarun. Sidoin tamman kiinni karsinaan ja aloitin harjaamisen. Pella seisoi kiltisti paikoillaan koko harjauksen ajan. Taputin tammaa kiitokseksi odottamisesta, koska minulla kesti harjaamisessa lähemmäs kymmenen minuuttia. Seuraavana putsasin Pellan kaviot. Se onnistui hyvin, koska Pella nosti kavionsa kiltisti.
Hoitamisen jälkeen vein harjapakin takaisin ja palasin sitten Pellan luo. Otin myös riimunarun pois ja vain silittelin Pellaa karsinassa. Mielessäni pyöri ihanat maastoretket ja laukkasuorat Pellan kanssa. Halusin silti jättää maastoilun ja muun ratsastamisen myöhemmäksi, koska halusin ensin tutustua tammaan kunnolla.
Talliin palattuani minulle sanottiin: - Pellalle tulee sitten ratsastaja neljältä, se menee miniponit tunnille! En tiennyt, kuka puhuja oli, mutta kiitin kohteliaasti tiedosta ja menin ilmoitustaululle. Sain tosiaan lukea siitä, että Pella oli menossa tunnille. Kello oli jo kolme, joten kiiruhdin Pellan luokse. Pian Pellan luokse tulikin melko lyhyt tyttö. Hän oli minuakin pari senttiä lyhempi. - Mä meen Pellalla tämän tunnin, hän sanoi hymyillen. Hymyilin takaisin ja kysyin: - Tiedätkö sä, missä sen varusteet on? - Juu, satulahuoneessa. Tiedän itsekin missä sen tavarat on, tyttö sanoi kärsivällisesti. Hymyilin ja jätin tytön tekemään hommansa. Tuntui, että hän tiesi asiat paremmin kuin minä. Siksi päätinkin lähteä pyörälleni ja polkea takaisin kotiin.
Pihla & Pella 1HM
|
|
|
Post by Pihla on Oct 2, 2013 6:30:44 GMT 2
TalutusmaastoOli keskiviikko, päivä jota olin odottanut. Olin lukenut, että Pellalla oli keskiviikkona ja perjantaina vapaapäivä. Tiesin myös sen, että hoitaja sai liikuttaa hoitsunsa vapaapäivinä. Istuin tylsistyneenä hoitajien huoneessa ja pelasin puhelimellani. Olin jo hakenut Pellan tarhasta ja harjannutkin tamman oikein hyvin ja huolellisesti. Kaviotkin olin putsannut. En vain keksinyt mitä tehdä seuraavaksi. Ratsastamaan en vielä halunnut mennä. Sitten keksin, tekisin talutusmaaston! Hain Pellan riimunarun ja menin karsinan lähelle, missä tiesin Pellan olevan. Avasin karsinan oven ja kiinnitin riimunarun riimuun. Talutin Pellan sitten pihalle ja mietin, mihin suuntaan lähteä. - Moi! huusi joku takanani. Käännyin ja näin ensimmäisenä mustan hiukan pienemmän hevosen, tai ponin. Kyseessä oli shetlanninponi, joita myös rakastin. - Moi, ihana poni sulla, sanoin hymyillen. - Kiitos, mä olen Clara ja tässä on mun hoitoponini Walma. Tarvitsetko sä apua? tyttö kysyi. - Mä oon Pihla, Pellan uusi hoitaja. Haluaisin tehdä pienen talutuslenkin Pellan kanssa, mutta en tiedä mihin mennä, selitin. - Mee tuota polkua pitkin, se tulee tänne takaisin, Clara sanoi ystävällisenä ja osoitti leveää hiekkatietä, joka lähti metsikköön päin. - Kiitos, sanoin ja lähdin taluttamaan Pellaa tietä kohti. Hetken kuluttua aloin tottua Pellan hitaaseen kävelyyn ja kävelin ponin vierellä. Silittelin välillä Pellan kaulaa ja turpaa. Maasto tuntui ihanalta ja mieleni teki jo nousta tamman selkään, mutta sitä en voinut vielä tehdä. Halusin ensin tutustua poniin maastapäin ja vasta sitten nousta selkään. Kävelimme vielä hetken ja sitten päätin katsoa, millainen ravi Pellalla on. Lähdin juoksemaan ja maiskutin samalla. Pella kilttinä ponina nosti perässäni ravin. Ravi näytti töltiltä hiukan, mutta oli silti ravia. Se ei näyttänyt pomputtavan paljoakaan. - Sulla on ihanan näköinen ravi, sanoin ja hiljensin vauhdin käyntiin. Taputin Pellan kaulaa kiitokseksi ravipätkästä. Pian olimmekin mehevällä ruohoaukealla ja Pella yritti pysähtyä syömään, mutta vedin Pellan mukanani tielle takaisin. Jatkoimme matkaa ja pian löysinkin itseni tallin pihalta. Vein Pellan sen omaan karsinaan ja jätin sinne hetkeksi aikaa. Vein riimunarun takaisin ja palasin Pellan luokse. Silittelin tamman turpaa karsinan kaltereiden läpi. Sitten päätin avata karsinan oven ja mennä sinne silittelemään Pellaa. Hetken siliteltyäni Pellaa, hain riimunarun uudelleen ja hain Pellan. Vein tamman pihalle ja tarhaan, mistä olin sen aamulla hakenutkin. Päästin portilla Pellan irti ja katselin vielä hetken, kun tamma käveli laiskasti muiden ponien luo. Hetken poneja katseltuani lähdin talliin ja vein riimunarun paikoilleen. Sen jälkeen päätinkin lähteä kotiin. Tollanen syksyinen kuva Pellasta, josta unohtui riimu. Pihla & Pella2HM
|
|
|
Post by Pihla on Oct 11, 2013 13:07:36 GMT 2
Ensimmäinen ratsastus
Kannoin satulaa tyytyväisenä Pellan karsinaa kohti. Suitset roikkuivat käsivarrellani. Kun pääsin karsinalle, avasin sen ja tungin sisään satulan kanssa. Suitset jätin karsinan ovessa olevaan koukkuun. Nostin satulan sitten Pellan juuriharjatun selän päälle. Pella ei meinannut mitään, se vain seisoi kiltisti paikoillaan ja välillä kääntyi katsomaan minua. Sainkin melko pian satulan kiristettyä ja häntäremmin paikoilleen. Sitten olikin suitsien vuoro. Otin suitset ovesta ja laitoin Pellan riimun kaulalle. Lämmitin sitten kylmiä kuolaimia hetken ja laitoin ne Pellan suun kohdalle. Tamma otti ne kiltisti suuhunsa. Pian suitset olivat Pellan päässä ja remmit oli kiristetty oikein.
Kypärän haettuani kävin laittamassa Pellan nimikyltin viereen lapun, jossa luki että olen maastossa. Lapun alaosassa oli puhelinnumeroni, kaiken varalta. Kyltin kiinnitettyäni lähdin taluttamaan Pellaa ulos. Ylleni olin kiskonut heijastinliivin. Tallin pihassa säädin jalustimet oikean korkuisiksi ja tarkistin vielä satulavyön. Nousin sitten selkään. Pella tuntui melko matalalta, vaikka itse olenkin niin lyhyt. Tarkistin vielä, että puhelin oli mukana ja painoin sitten pohkeilla Pellan kylkiä. Menimme samalle polulle kuin talutusmaaston tehdessäni. Nyt jatkoinkin toiselle polulle, joka oli valaistu. Pidin ohjat melko löysällä, mutta niin että pystyisin kuitenkin reagoimaan Pellan liikkeisiin jos jotain tapahtuisi.
Menimme todella pitkän ajan käyntiä. Kokosin sitten ohjat käsiini ja painoin taas pohkeillani Pellan kylkiä. Maiskutin samalla ja sain Pellan ravaamaan. Ravi ei pomputtanut juuri lainkaan. Kevensin kuitenkin parhaani mukaan. Pella kulki hienosti hidastaen heti, kun vedin vähän ohjista. Istunnalla pysäyttämisellä sain Pellan kokonaan pysähdyksiin. Laukkaa en viitsinyt kokeilla vielä, mutta ravia menin melko paljon, välillä hiukan nopeampaa ja välillä hitaampaa vauhtia. Pella tuntui todella ihanalta ja ymmärsin heti, miksi tamma oli aloittelijoiden suosiossa. Kuvitelmissani lensimme korkeiden esteiden yli ja laukkasimme ilman satulaa metsätietä pitkin. Ne voisin toteuttaa vielä joskus, mutta nyt halusin keksittyä nykyhetkeen.
Maastolenkki kesti vain 45minuuttia. Tallin pihassa tajusin, etten ollut tehnyt kunnollisia loppukäyntejä. Otin Pellan suitset kaulalta ja lähdin taluttamaan Pellaa maastoa kohti. Kävelimme hetkenmatkaa maastolenkkiä ja sitten käänsin tamman ympäri. Arvelin, että se riittäisi kun lenkki ei ollut niin raskaskaan. Vein sitten Pellan omaan karsinaansa ja otin tammalta varusteet pois. Vein varusteet takaisin sinne, mistä olin ne ottanutkin. Otin samalla mukaan Pellan harjapakin ja lähdin takaisin Pellan karsinalle. Vasta sitten tajusin, etten ollut tutustunut edes Pellan naapurikarsinoissa asustelevien heinäturpien hoitajiin. Päätin, että tutustuisin heihin mahdollisimman pian. Siihen tulikin heti tilaisuus. Humu nimisen tamman karsinassa hääri vaaleahiuksinen tyttö. - Moi! sanoin hymyillen. Tyttö katsahti minua ja tunnistin hänet. Olimme olleet joskus yhdessä katsomassa hoitsujemme tuntia. - Ai moi! Tulitko jo maastosta? Miten Pella meni? tyttö kyseli. - Juu, ja kyllä Pella meni tosi hyvin. En viitsinyt vaan vielä laukata. Säästän sen myöhemmälle, naurahdin vastaukseksi. - Ainiin, et taida muistaa mun nimeä, mä olen Essi, tyttö sanoi. - Okei, mä oon Pihla, vastasin ja menin Pellan karsinaan. Aloitin harjaamisen.
Harjasin Pellan huolellisesti, selvitin harjan ja hännän ja puhdistin kaviotkin. Pella oli ihana hoitoponi enkä olisi voinut toivoakaan parempaa. Päätin vielä viimeisenä viedä Pellan laitumelle. Mietin, tarvitsisiko se loimea. - Tarvitseeko Pella loimea laitumelle? kysyin Essiltä. - Eikai, näillähän on talvikarva, Essi vastasi ja lähti hakemaan Humun satulaa. Päätin jättää Pellan vain karsinaansa. Se oli kaikista helpointa.
Pihla & Pella 3HM
|
|
|
Post by Pihla on Oct 25, 2013 8:58:59 GMT 2
SyysratsastusRuskeat lehdet leijailivat maahan kun kävelin tallia kohti. Pyöräni oli mennyt rikki ja en saanut kyytiä joten ainoa vaihtoehto oli kävely. Pian pääsinkin tallin pihaan. Väistelin maahan syntyneet vesilätäköt ja suunnistin talliin. Vein ensimmäisenä reppuni kaappiini. Repussa oli kaikki tarpeellinen, eväät, kypärä ja villasukat. Kun reppu oli kaapissani, suuntasin aitalle, missä Pella oli. Menin suoraa tamman karsinaan. Pella katsoi minuun ja silitin sen silkkistä turpaa. Päätin ratsastaa sillä, koska olihan Pellan lomapäivä, perjantai. Harjasin Pellaa nopein vedoin. Tammalla oli jo talvikarva. Siksi päätinkin käyttää harjaamiseen enemmän aikaa. Muutamia karvoja sain harjaamisella irtoamaan, mutta muuten Pella oli puhdas. Harjaamisen jälkeen siirryin kavioihin. Pella nosti kavionsa kiltisti ilmaan ja laski sen vasta, kun annoin siihen luvan. Siksi jokaisen kavion putsaaminen sujuikin hyvin. Hoidon jälkeen hain Pellan satulan ja suitset. Ensimmäisenä laitoin satulan Pellan selkään ja asettelin satulahuovan hyvin. Sitten kiristin vyön. Pella pullisteli hiukan, joten päätin varmistaa vyön vielä myöhemmin. Laitoin kuitenkin häntäremmin ennen suitsia. Lämmitin kuolaimet ennen suuhun laittoa. Pella ottikin lämmityksen jälkeen kuolaimet helposti suuhunsa. Siitä sainkin laitettua nopeasti kaikki suitsien remmit kiinni. Kun Pella oli valmis, hain omat varusteeni, kypärän ja turvaliivin. Talutin Pellan tallipihaan. Päätin mennä maastoon, vaikka kentälläkään ei näyttänyt olevan ketään. Kiristin satulavyön vielä pihassa ja nousin sitten selkään. Päätin mennä saman reitin kuin viimeksi. Se oli minulle ainakin tuttu ja valaistu, plussana lehtensä pudottaneet puut. Lähdin matkaan löysin ohjin. Luotin Pellaan jo niin paljon, että pystyin menemään sillä pitkin ohjin maastoon. Matkan aikana Pella ei hirveästi vilkuillut tai säpsähdellyt mitään. Erästä lintuparvea se hiukan säikähti, mutta muuten alkukäynnit menivät hyvin. Käyntipätkän jälkeen kokosin ohjat ja nostin ravin. Pella nosti keveästi ravin. Aloin heti keventämään. Pellan tahtiin oli helppo päästä mukaan. Ohitimme monia lehtensä pudottaneita koivuja. Muutama lehti leijaili vielä ilmassa ja vajosi sitten hitaasti maahan. Ravin aikana huomasin, että Pellan jalat kuraantuivat pahasti, koska tiellä oli paljon vesilätäköitä joista Pella ravasi. Pian hidastinkin vauhdin käyntiin. Ravattuamme tarpeeksi kauan, päätin koettaa laukkaa, ihan vähän vain. Nostin ensin ravin ja annoin sitten selkeät laukka-avut. Pella nosti laukan. Annoin sen keinuttaa kehoani. Oikeastaan Pellan laukka oli hidas, mutta pehmeä. Tunnelma oli mielestäni ihana, mutta se kai johtui lehdettömistä puista ja vesilätäköistä. Hetken kuluttua hidastin Pellan raviin ja siitä käyntiin. Päätinkin antaa loppumatkaksi Pellalle pitkät ohjat. Tallilla vein varusteet paikoilleen ja hoidin Pellan hyvin. Muta ei lähtenyt jaloista harjaamalla. Siksi päätinkin pestä Pellan jalat. Vein sen pesupaikalle ja kastelin jalat pesusienellä, että sain mudan irtoamaan. Keino auttoi, koska muta irtosi. Pesusieni pesun jälkeen kuivasin jalat pyyhkeellä huolellisesti ja odotin, että ne kuivuvat kunnolla. Ennemmin en halunnut päästää Pellaa karsinaansa. Hetken odottelun jälkeen jalat olivat kuivat ja vein Pellan omaan karsinaansa. Hain sitten reppuni kaapistani ja lähdin kotimatkalle. Pihla & Pella4HM
|
|
|
Post by Pihla on Nov 5, 2013 15:45:52 GMT 2
Varustehuoltoa
Koulun jälkeen huomasin tulevani tallille. Pian seisoinkin tallipihassa. Halusin ensimmäisenä vaihtaa vaatteeni. Repustani löytyivätkin "sattumalta" ratsastushousut ja lämmin huppari. Puin ne tallin WC:ssä. Vein sitten reppuni kaappiini ja hain Pellan harjat ja riimunarun satulahuoneesta. Raahasin ne aittaan. Huomasinkin yllätyksekseni ettei Pella ollutkaan karsinassaan. Lähdin hakemaan tammaa riimunarun kanssa laitumelta. Löysin laitumen vanhasta muististani, olinhan hakenut Pellan sieltä ennenkin. Tamma antoi onneksi helposti kiinni ja lähdin sitten aittaa kohti.
Tarhasta hakemisen jälkeen aloitin harjaamisen piikkisualla, koska karvaan oli kuivunut mutaa. Piikkisualla harjaamisen jälkeen viimeistelin työni yleisharjalla. Harjaamisen jälkeen putsasin kaviot sinisellä kaviokoukulla. Pella nosti todella hienosti kavionsa ja laski ne vasta kun annoin luvan. Pian huomasinkin, että olin hoitanut Pellan. Vein harjat takaisin talliin ja kävin katsomassa, minkälaisille tunneille Pella oli menossa. Huomasin, että Pella oli ollut jo kahdelta yhdellä tunnilla, joka oli vammaistunti. Kiitin onneani etten silloin ollut vielä tallilla, koska en olisi osannut varustaa Pellaa oikein tai auttaa ratsastajaa. Huomasin samalla, että seuraava tunti alkoi jo puolentunnin päästä. Tunti oli Miniponit tunti. Tajusin, että ratsastaja osasi itse hoitaa Pellan tunnille, mutta päätin silti viedä satulan ja suitset valmiiksi.
Kannoin varusteet aittaan ja arvasin oikein, Pellan ratsastaja harjasikin Pellaa jo. - Harjasin sen hetki sitten, joten sinun ei enää tarvitse harjata sitä, kerroin ystävällisesti. - Ai, kiitos tiedosta. Toitkin jo varusteet, tarvitsemme vain suitset, koska menemme ilman satulaa, tyttö kertoi. - Selvä, vien satulan takaisin. Pärjäät varmaan itsekin? kysyin. Tyttö nyökkäsi ja lähdin viemään satulaa pois. Meninkin satulahuoneesta suoraan maneesiin, jossa tunti pidettiin. Katselin kuinka ratsastajat nousivat ponien selkään ja lähtivät liikkeelle.
Kyllästyin pian tunnin tuijottamiseen ja palasin takaisin talliin. Menin satulahuoneeseen ja päätin putsata Pellan satulan. Etsin käsiini sangon johon laitoin kädenlämpöistä vettä ja satulasaippuan. Lopuksi löysin vielä vanhan pesusienenkin, jota päätin käyttää satulan putsaamiseen. Istuin pienelle jakkaralle ja ryhdyin työhön. Hinkkasin ja hankasin satulan kaikki mutatahrat pois ja kuivasin saippuan rätillä. Pian Pellalla ratsastanut tyttö tuli satulahuoneeseen ja toi suitset telineeseen. - Loppuiko tunti jo? kysyin yllättyneenä. - Joo, harmi kylläkin, tyttö vastasi. Tajusin puhdistaneeni satulaa jo 30min. Otin suitset telineestä ja aloin pestä niitäkin. En tosin jaksanut avata mitään remmejä, joten putsasin ne vain puolihuolimattomasti. Päätin pestä ne pian paremmin. Kun suitset olivat puhtaat, palautin sangon ja muut tarvikkeet paikoilleen. Otin vielä harjan mukaani ja harjasin satulahuovasta irtokarvat pois. Sitten työni oli tehty. Kävin vielä katsomassa Pellaa, hain reppuni ja lähdin sitten kävellen kotiin.
Pihla & Pella 5HM
|
|
|
Post by Pihla on Nov 13, 2013 16:47:57 GMT 2
PerusjuoksutustaPella juoksi hienosti juoksutusliinan päässä. Kentälle oli muodostunut ympyrän muotoinen kavioura Pellan jalanjäljistä. Kädessäni oli juoksutusliina ja toisessa kädessä juoksutusraippa, vaikka sitä en olisikaan tarvinnut. Päätin antaa Pellan laukata. Maiskutin suullani ja yritin saada tammaa laukkaan. Pian se onnistuikin ja Pella nosti laukan. Poni laukkasi kiltisti ympyrällä. Tiesin, ettei kerta ollut ensimmäinen juoksutuskerta Pellalle. Siksi se menikin niin hienosti. Pella hidasti pian itsestään vauhtiaan ja päätin vaihtaa suunnan. Hidastin tamman pysähdyksiin ja kävin vaihtamassa juoksutusliinan toiseen kuolaimeen. Annoin Pellan mennä ensin käyntiä, jotta se tottuisi uuteen puoleen. Hetken kuluttua maiskutin niin, että Pella nosti ravin. Ravi näytti ihanan keveältä. Ravista käyntiin siirtyminen ei ollutkaan enää niin helppoa, koska Pella halusi jatkaa ravia. Sain kuitenkin Pellan käyntiin melko nopeasti ja päätin päästää sen hetkeksi juoksemaan kentälle. Olimme silloin kahdestaan, joten toteutin ideani ja päästin Pellan irti tarkistettuani kaikkien porttien olevan kiinni. Pella tuntui nauttivan juoksemisesta, se laukkasi kentän päästä päähän täyttä laukkaa. Kiihdyttelyn jälkeen Pella ei tehnyt enää mitään erikoista. Otin tamman kiinni ja lähdin sen kanssa lyhyelle maastolenkille taluttaen. Lenkki oli lyhin mahdollinen, mutta ne riittivät loppukäynneiksi, koska Pellan hengitys oli tallin pihassa tasaantunut. Aitassa kiinnitin Pellan karsinaansa kiinni ja hain tamman harjapakin. Aloitin harjaamisen yleisharjalla. Pella oli jo ennen juoksutusta harjattu, joten harjaaminen oli periaatteessa turhaa, mutta halusin kuitenkin tehdä sen. Harjaamisen jälkeen katsoin kavion ja puhdistin niistä mutapaakut jotka olivat maastosta tarttuneet mukaan. Hetken kuluttua tajusin, että Pella oli valmis. Päätin aikani kuluksi selvittää sen harjan ja hännän. Harjan selvittämiseen ei tarvittu mitään apuvälineitä, koska se oli jo niin selvä. Hännän selvitin käsin, vaikka se vaatikin aikaa enemmän. Ihmettelin samalla, miksi juuri hännässä on aina pahimmat takut. Kun Pella oli hoidettu, jätin sen karsinaansa ja vein harjapakin takaisin paikoilleen. Menin samalla matkalla satulahuoneeseen. Muistin, etten ollut viimeksi putsannut Pellan suitsia kunnolla. Kaivoin esiin samat tarvikkeet kuin viimeksi ja avasin suitsien kaikki osat erilleen. Laitoin muistilappuun tärkeimmät tiedot, mikä hihna oli missäkin reiässä. Sitten aloitin pesemisen. Pesin jokaisen osan huolellisesti ja kuivasin saippuan pyyhkeeseen. Pian kaikki osat oli pesty ja kuivattu. Kokoaminen sujui hitaasti, mutta olin ylpeä lopputuloksesta. Sain koottua suitset oikein! Se oli minulle pääasia ja olin asiaan tyytyväinen. Jätin suitset Pellan naulakkoon ja vein sangon, saippuan, pesusienen ja pyyhkeen omille paikoilleen. Kävin vielä katsomassa Pellaa ja lähdin sitten kävellen kotiin. Pihla & Pella6HM
|
|
|
Post by Pihla on Nov 28, 2013 16:33:52 GMT 2
Tuntiavustaminen ja hevosiin tutustuminen
Istuin maneesin katsomossa. Pella oli junior estetunnilla. Estetunteja oli aina hauska katsella. Hyppyvuorossa oli musta newforest. Ratsastaja osasi hallita hevosen hyvin ja esteet ylittyivät leikiten. Seuraavana olikin Pellan vuoro. Ratsastaja vaikutti taitavalta, vaikka Pella hyppäsikin esteet korkealla ilmavaralla. Mieleni teki taputtaa, mutta se olisi häirinnyt tuntia ja säikyttänyt hevoset. Tyydyinkin vain seuraamaan tunnin kulkua.
Kun tunti oli ohi, menin auttamaan ratsastajaa. Toisinsanoen kannoin satulan ja suitset satulahuoneeseen. Ratsastaja ei tarvinnut enempää apua. Huomasin pian istuvani tylsistyneenä oleskelutiloista. En vain keksinyt mitään tekemistä, kun Pellan ratsastaja hoiti jo tamman. En viitsinyt lähteä sen kanssa lenkillekään, kun illalla oli vielä edessä toinen tunti. Yhtäkkiä keksin kierrellä tallia katselemassa muita hevosia, ja hoitajia. En tuntenut hirveästi ketään ja hevosetkin olivat minulle tuntemattomia. Kiiruhdin portaat alas tallikäytävälle ja suuntasin katseeni ensimmäisenä lähimpään karsinaan. - Raymond, luin ääneen karsinan ovesta. Karsinassa seisoi täplikäs hevonen. Jatkoin seuraavan karsinan kohdalle. Sen hevosen minäkin tiesin, olin ihastellut sitä monta kertaa. Nyt sain vihdoin tietää kyseisen komistuksen nimen. Aristoteles II. Se oli hevosen nimi. Samassa huomasin, kuinka tuijotin hevosen hoitajaa. - H-hei, sain sanotuksi. Tunnistin samaan aikaan hoitajan Nadjaksi. Hän oli ensimmäisenä päivänä näyttänyt, missä Pella oli ja auttanut alkuun. - Hei, saanko kysyä mitä teet? Nadja uteli hymyillen. - Katselen hevosia. En tiedä juuri ketään täältä, hevosia enkä ihmisiä, kerroin. Nadja naurahti ja sanoi: - Tutustu vaan ihan rauhassa. Hymyilin ja siirryin seuraavan hevosen kohdalle. Karsinassa oli monta pientä shetlanninponia. Ihastuin niihin täysin.
Kiertelin kaikki karsinat läpi. Osa oli tyhjiä ja osassa oli hevonen. Tutustuin pariin uuteen ihmiseen, mutta unohdin tapani mukaan heidän nimensä. Kello lähestyi kuutta. Silloin Pellan ratsastaja tulisi tallille ja luultavasti pääsisin auttamaan. Siksi kiiruhdinkin ilmoitustaulun luo, jonka edessä seisoi muutamia aikuisia. He juttelivat hevosista keskenään. Kuulin, kuinka yksi aikuisista sanoi ratsastavansa Pellalla. Menin naisen luo ja avasin suuni: - Mä olen Pellan hoitaja, haluatko että autan sua? - Juu, saat toki auttaa. Apuahan kyllä tarvitsenkin, nainen nauroi. Menimme Pellan karsinalle. - Onpas se pieni! nainen nauroi. - Joo, mutta ei tipu korkealta jos tippuu, vastasin hymyillen. Nainen nauroi entistä kovempaa. Huomasin, että myös Humu oli menossa tunnille. Humun hoitaja ja aikuinen nainen harjasivat Humua yhdessä. Päätin myös hakea Pellan harjapakin. Ilmoitin asiasta Pellan ratsastajalle ja hain tarvittavat varusteet.
Pian Pella oli hoidettu ja varustettu. Olin opettanut Kiia nimistä naista Pellan varustamisessa ja nyt vuorossa oli tunti itse. Talutin Pellan Kiian perässä maneesiin. Muut olivat jo siellä. Autoin Kiian Pellan selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. - Tuntuuko ne nyt hyvältä? kysyin. Kiia nyökytti päätään. Tunti alkoi. Sain taluttaa alkutunnin. Tuntilaiset harjoittelivat kevyttä ravia ja ravivoltteja. Lopputunnista taluttajien piti ottaa talutusnaru pois ja siirtyä sivummalle taluttamaan. Ratsastajat tekivät nyt kaiken itse. - Ensi kerralla menettekin koko ajan ilman taluttajaa. Taluttajat kuitenkin kulkevat vierellänne ja auttavat tarpeen tullen, opettaja huusi keskeltä.
Tunti oli ohi ja ratsastajat lähteneet. Olin kuivannut Pellan monta kertaa pyyhkeellä ja hikiviilalla. Nyt tamma oli leponsa ansainnut.
Pihla & Pella 7HM
|
|
|
Post by Pihla on Dec 11, 2013 19:27:45 GMT 2
"Vaativampi" ratsastus
Talutin Pellan kentälle. Kenttä oli lumessa, mutta kavionjälkiä riitti. Ura oli tallautunut selväksi ja toivoin, ettei irtolumi tarttuisi Pellan kavioihin. Aloitin ratsastuksen vasempaan kierrokseen. Sain onnekseni olla kahdestaan Pellan kanssa kentällä alkuajan, koska en onnistunut hallitsemaan tammaa oikein. Hölskyin ravissa miten sattui ja kulmat eivät menneet hyvin, Pella oikoi niissä liikaa. Myös tasapainoni tuntui kaatuvan liikaa sisälle päin. Lopulta ryhdistäydyin ja aloin keventämään. Tasapaino parantui hiukan ja sain oikean rytmin esille. Kun olin tyytyväinen omaan istuntaani, koetin ravivolttia toisessa päädyssä. Pella suoritti tehtävän hyvin ja hidastin voltin jälkeen vauhdin raviin. Annoin Pellan kävellä hetken, mutta pidin vauhdin yllä.
Tein paljon raviharjoituksia ja yritin hioa kulmia hyviksi. Muutama kulma onnistuikin hyvin, mutta kaikki eivät. Ravilämmittelyn jälkeen päätin nostaa laukan. Samassa huomasin, että kentälle oli tulossa toinenkin ratsukko. Hidastin Pellan käyntiin ja odotin, että hevonen, ei vaan poni ja hoitaja pääsivät aitojen sisäpuolelle. ”Moi, saanhan mä tulla tänne?” vaaleahiuksinen tyttö kysyi. Hän talutti vierellään mustaa shetlanninponia, jonka nimeksi muistelin Walman. ”Joo, tietysti” vastasin ja jatkoin ravia, ettei Pella ehtisi jäätyä. Keskityin sitten laukannostoon ja sainkin hienosti laukan nousemaan. Tyttö, joka meni Walmalla, meni ilman satulaa. Mieleni teki myös ratsastaa ilman satulaa. Päätin kuitenkin tyytyä nyt satulalla menoon. Nostin laukan vielä kerran suuntaan, johon menimme. Pella nosti aina kiltisti haluamani askellajin, kun pyysin. ”Voidaanko vaihtaa suunta?” kysyin. ”Joo, vaihdetaan vaan,” tyttö vastasi ja käänsi Walman ympäri. Tein ravissa pituushalkaisijan ja vaihdoin sillä suuntaa. Seuraavasta kulmasta nostin laukan. Nyt laukka tuntui jäykemmältä. Päätin taivutella Pellaa hetken myös siihen suuntaan. Teinkin paljon voltteja käynnissä ja taivuttelin kulmat hyviksi. Niiden jälkeen nostin vielä kerran laukan ja menin loppuravit löysin ohjin. Ravin jälkeen menin loppukäynnit. Tyttö, joka meni Walmalla, alkoi ravata. ”Saanko kysyy sun nimee?” utelin kiinnostuneena. Halusin oppia tuntemaan muitakin hoitajia. ”Joo, oon Clara, sä?” tyttö vastasi ja jatkoi ravia. Walma kipitti pikkujaloillaan yllättävän nopeasti. ”Oon Pellan hoitaja, Pihla,” kerroin.
Talutin Pellan aittaan ja otin ensimmäisenä varusteet pois. Vein varusteet satulahuoneeseen ja otin mukaani Pellan harjat. Ensimmäisenä Pellan luo tullessani sidoin tamman kiinni, vaikka epäilinkin, ettei tamma pyörisi karsinassaan ilman sitomista. Harjaamisen aloitin yleisharjalla, kuten yleensä. Pella ei ollut yhtään hikinen, mutta siitä lähti hiukan irtokarvoja. Harjasin tamman nopeasti, mutta huolellisesti. Harjaamisen jälkeen tarkastin kaviot ja putsasin niistä lumet pois. Pellalla oli hokit, kuten varmaan muillakin tallin hevosilla. Kavioiden putsauksen jälkeen vein harjat pois ja jäin silittämään Pellaa. En keksinyt mitään muuta tekemistä, joten jäin Pellan karsinaansa ja vein riimunarun takaisin satulahuoneeseen. Samalla keksin kasata kaikki Pellan satulahuovat kasaan ja harjata ne. Etsin käsiini satulan ja otin satulahuovan sen alta irti. Etsin myös muita Pellan satulahuopia, mutta en uskaltanut ottaa mitään, koska en ollut varma, olivatko ne varmasti Pellan. Otin satulahuopia varten tarkoitetun harjan ja menin pihalle huovan kanssa. Harjasin sen jalkojani vasten huolellisesti. Muutama irtokarva jäi vielä, mutta niitä en saanut millään irti. Harjaamisen jälkeen vein huovan takaisin Pellan satulaan ja lähdin pihalle. Odottelin tallin pihassa kyytiäni ja lähdin sen saapuessa kotimatkalle.
Pihla & Pella 8HM
|
|
|
Post by Pihla on Dec 24, 2013 11:49:19 GMT 2
Pellan JouluHyvää Joulua kaikille (: Jos tää ny menis Hoitomerkinnästä niin 9HM
|
|
|
Post by Pihla on Jan 3, 2014 13:08:56 GMT 2
Rentoilua ilman satulaaHarjasin Pellaa tuuheaa talvikarvaa. Ilma oli kylmä ja vaatetta sai jo olla enemmän. Olinkin laittanut ratsastushousujen alle legginssit ja vielä kalsarit, niin tuntui tarkenevan. Eihän minun niin jalkoihin ollut kylmä, mutta varpaat tuntuivat irtoavan niillä sekunneilla. Pella oli pian hoidettu ja menin hetkeksi oleskelutilaan. ”Haluatko kuumaa kaakaota?” ruskeahiuksinen, noin 14-vuotias tyttö kysyi minulta. Nyökäytin päätäni ja sain pian kuuman kaakaomukin käsiini. Se lämmitti kylmiä käsiäni mukavasti. ”Etkös sä ole se Pellan hoitaja?” tyttö kysyi. ”Joo olen, Pihla. Entäs sä?” utelin juoden kaakaota. ”Emsku, hoidan erästä kirjavaa tammaa, Hestiaa,” tyttö vastasi. Yritin muistella olinko kenties nähnyt kyseisen tamman, mutta en muistanut. ”Täälä on aika kylmä…” sanoin. ”Jep, mutta kyllä siihenkin tottuu,” Emsku vastasi hymyillen. Join vielä viimeiset jäljellä olevat nesteet mukistani ja heitin sen sitten roskiin. ”Mä taidan lähteä maastoon,” päätin. Emsku vain hymyili. Lähdinkin saman tien satulahuoneeseen. Mietin, jättäisinkö satulan pois. Niin poni tuntuisi lämpimämmältä. Otinkin vain suitset. Matkalla aittaan lämmitin kuolaimet sopivan lämpöisiksi. Heti Pellan luo päästyäni sainkin laitettua suitset tammalle. Se otti lämpimät kuolaimet helposti suuhunsa ja antoi muutenkin laittaa kaikki remmit kiinni hienosti. Kun Pella oli valmis, hain omat varusteeni, kypärän ja heijastinliivin kaiken varalta. Kiinnitin vielä lopuksi karsinan oveen reitin, mitä menisimme, jos vaikka sattuisi jotain. Nousin tallin pihasta Pellan selkään, se olikin ihanan lämmin. Ohjasin tamman tallin pohjoispuolelle, mistä lähti valaistu maastoreitti. Se oli sopivan lyhytkin. Alkumatkasta pidin ohjat löysällä. Maa oli lumesta valkoinen ja siellä oli ihanaa mennä. Tunnelma oli talvinen. Pelkäsin kuitenkin kokoajan, että Pella liukastuisi. Sitä vaaraa ei kuitenkaan oikeasti ollut, koska tammalla oli hokit. Onneksi. Hetken käveltyämme halusin lämmittää jalkojani ja aloin pyöritellä nilkkojani. Pella luuli jalkojeni outoa heilumista pohkeiksi ja tamma nosti kilttinä ponina ravin. Tasapainoni horjahti sivuun, mutten tippunut. Hidastin vauhdin heti käyntiin. Hetken kuluttua päätin antaa Pellan ravata luvalla. Pidin ohjista koko ajan tuntuman. Ravi ei pomputtanut juuri lainkaan, se oli niin pehmeää. Pienen ravipätkän jälkeen hidastin käyntiin. Huomasin polun, joka johti metsään. Mietin, mihin polku veisi. Käänsin Pellan polulle ja annoin tamman kävellä sitä hetken matkaa. Lumi alkoi kuitenkin jossain vaiheessa upottaa niin, että oli pakko kääntyä ympäri. Pian pääsimme takaisin valaistulle tielle ja nostin taas ravin. Laukkaa en uskaltanut mennä liukastumisvaaran vuoksi. Pian saavuimmekin tallin pihaan. Pihassa selästä laskeutuessani huomasin, että Pella hengitti vielä hiukan tiheämmin. Loppukäynnit olisivat pitäneet olla pidemmät. Lähdinkin vielä tamman kanssa samalla maastoreitille. Tällä kertaa niin että itse talutin Pellaa ohjista. Hetken matka mentyämme pysähdyin katsomaan, oliko hengitys jo tasaantunut. Käännyimme sitten takaisin ja vein Pellan omaan karsinaansa tallille päästyämme. Otin tammalta suitset pois ja jätin sen karsinaan. Vein suitset ja oman kypäräni pois. Huomasin kellon olevan jo seitsemän ja päätin lähteä kotimatkalle. Ups, Pellalta puuttuu poskihihna...Pihla & Pella10HM
|
|
|
Post by Pihla on Jan 10, 2014 16:16:25 GMT 2
Pella - ihana hoitoponini
Koulussa piti tehdä esitelmä jostain asiasta, mistä piti. Pähkäilin pitkään, mikä aihe sopisi minulle. Tai olin jo päättänyt ratsastuksen, mutta en tiennyt mitä siitä esittelisin. Päätin valita kohteekseni Pellan. Sitä varten minun piti kuitenkin tutkia tammaa lähemmin ja sain tunnilla aikaiseksi vain otsikon ”Pella – ihana hoitoponini”.
Koulun loputtua kävelin kylmässä säässä tallille. Pakkanen kipristeli poskipäitäni, mutta en antanut sen haitata. Koulutyöt oli tehtävä ja tallilla kävin mielelläni. Tallivaatteita en ollut pakannut mukaani, mutta se ei haitannut, koska viimeisellä tunnilla oli ollut liikuntaa ja jaloissani oli mustat collegehousut.
Saavuin tallille melko pian ja menin hetkeksi lämmittelemään oleskelutilaan. Siellä oli myös muita hoitajia. ”Hei Pihla!” joku huudahti. Katsoin sivullepäin ja huomasin Claran istuvan sohvalla muiden joukossa. Hymyilin ja vastasin: ”Ai moi” Muut hoitajat olivat minulle tuntemattomia. Hain valmiiksi lämmitettyä vettä ja kaakaojauhetta. Sekoitettuani kaakaon, otin maidon ja laitoin sitä hiukan sekaan. Sitten istuin pöydän ääreen. Kuulin sattumalta, kuinka hoitajat puhuivat uusista hoitajista ja vapaista hoitsuista. ”Onko täällä taas hoitajahaut auki?” utelin. Hoitajat kääntyivät katsomaan minua ja joku vastasi: ”Etkö oo kuullu, Eelalle, Taigalle, Huiskalle ja Hestialle haetaan uusia hoitajia.” ”Aijaa, en ole kuullu. Pella on ihana enkä vaihtaisi sitä ikinä pois”, huokaisin ja join kaakaotani. ”Joidenkin aika ei vaan enää riitä täälä käymiseen”, eräs hoitajista sanoi puolustaen lähteneitä hoitajia. Huomasin olleeni hiukan töykeä ja sanoin: ”Anteeksi, tiedän kyllä… Mua vaan väsyttää.” ”Juu eipä tuo haittaa, näin loman jälkeen on kyllä hiukan väsy kaikilla”, eräs hoitajista naurahti. Join kaakaoni loppuun ja suunnistin Pellan luo. Katsoin hetken myös Taigaa, joka seisoi viereisessä karsinassa. Tunsin sääliväni hiirakonruskeaa tammaa, mutta tiesin että se saisi hyvän hoitajan. Vasta silloin tajusin, että oli perjantai, Pellan vapaapäivä. Päätin lähteä kentälle ilman satulaa.
Tuumasta toimeen, hoidin Pellan huolellisesti ja hain suitset. Lämmitin kuolaimia vielä hiukan ja laitoin ne sitten Pellalle. Suitsien laitto sujui hyvin. Hain sitten oman kypäräni ja lähdin taluttamaan Pellaa kentälle. Maa oli valkoinen ja tiesin, että jotkut hevoset saattoivat säikkyäkin sitä, mutta ei Pella. Tamma käveli tyynesti vierelläni koko matkan kentälle. Huomasin porttia avatessani, että kentällä oli jo ratsukko, Humu ja Essi. ”Tulkaa vaan tänne”, Essi huusi. Vastasin hymyillen jotain epämääräistä mutinaa ja vein Pellan sitten keskelle, mistä olin tottunut aloittamaan. Pella seisoi hienosti paikoillaan, kun otin maasta vauhtia ja hyppäsin tamman selän päälle mahalleni ja heitin sitten jalan Pellan takapuolen yli. Moni olisi saanut siinäkin paniikin, mutta ei Pella. Olin oppinut jo aikoja sitten, että tamma oli varma ratsu ja ihana sellainen.
Kiristin ohjia ja pysäytin Pellan ravista. Taputin tamman säkää kiitokseksi ja komensin sen uudelleen raviin. Askeleet olivat onneksi pehmeät, mutta collegehousuni liukkaat. Tasapainoni huojui puolelta toiselle. Tein vielä suuren ravivoltin ja annoin Pellan sitten kävellä pitkin ohjin. Katselin, kuinka Essi ohjasi Humua tottuneesti laukassa voltille. Heidän menonsa oli sulavaa ja molemmat tunsivat jo toistensa liikkeet. Minulla oli vielä opittavaa Pellan kanssa, jotta yhteistyö olisi niin hyvää. Samassa kentän portti aukeni taas: ”Saako tänne tulla?” ”Joo, mä lähdenkin ihan pian koska Humu menee vielä tunnille”, Essi sanoi ja hidasti Humun vauhdin käyntiin. Tulija talutti pilkullista ruunaa perässään. Olin joskus nähnyt saman hevosen tallissa ja muistelin sen nimen olevan Reino. Kun ratsastaja oli päässyt Reinon selkään, päätin nostaa laukan. Pella totteli apujani hienosti ja sen laukka oli ihanan pehmeää. Puolessa välissä kenttää tunsin kuinka tasapainoni alkoi huojua sisälle päin. Collegehousuni päättivät luistaa ja pian löysinkin itseni lumihangesta. Pella onneksi hidasti vauhdin käyntiin ja lopulta pysähtyi. ”Sattuiko?” vaaleahiuksinen tyttö kysyi Reinon selästä. ”Ei, kiitos kysymästä”, vastasin ja otin Pellan kiinni. Nousin uudestaan tamman selkään ja otin laukan uudestaan tähän suuntaan, nyt paremmalla onnella. Pyynnöstäni vaihdoimme suunnan ja otin vielä laukan uuteenkin suuntaan. Sitten päätin antaa Pellalle pitkät ohjat.
Tallissa vielä hoidin Pellan erittäin hyvin ja kuivasinkin tammaa, vaikka se ei olisi ollutkaan tarpeellista. Karsinassa seurasin Pellan heiniensyöntiä ja kirjoitin samalla muistiinpanojani. Mietin, mitä olin Pellasta oppinut. Tamma oli ainakin todella rauhallinen ja se rakasti ruokaa, ainakin tällähetkellä se söi nopeaa tahtia. Lopulta olin kirjoittanut koko vihon täyteen Pellasta kertovia lauseita. Niistä saisi kyllä yhden esitelmän tehtyä!
Pihla & Pella 11HM
|
|
|
Post by Pihla on Jan 30, 2014 17:29:06 GMT 2
Runon kaunokainenLempihevoseni on pikkuinen Pella poni, ei mikä tahansa koni. Se omistaa värin harmaan, joka on paras väri varmaan.Kukkia sille aina kannan, lopulta ne myös annan. Rakastan tätä ponia pientä, vaikka se näyttää aina kieltäKaunis runo, jonka väsäsin hiljan ja siihen liittyvä kuva Pihla & Pella12HM
|
|
|
Post by Pihla on Feb 7, 2014 19:54:43 GMT 2
Hoitohevosmietintää
Istuin oleskeluhuoneen sohvalla kuunnellen muiden hoitajien juttuja. ”Ihana se uusi hevonen, mikä sen nimi nyt olikaan…” eräs tytöistä huokaisi haaveilevasti. ”Windi”, toinen hoitaja vastasi. Tajusin samassa, että tallilla oli uusi hevonen. Halusin heti tietää siitä enemmän: ”Minkä rotuinen se Windi on?” ”Knabstrupinhevonen”, vaaleahiuksinen tyttö vastasi. Mieleeni nousi kuva valkoisesta hevosesta, jolla on ruskeita pilkkuja. Epäilin Windin olevan sellainen. Halusinkin heti nähdä kyseisen hevosen, joten nousin seisomaan ja kiipesin portaat alas tallin puolelle. Näinkin portaiden lähellä ennen tyhjänä olleen karsinan, jonka ovessa luki nyt isoin tikkukirjaimin ”WINDI”. Huomasin sen olevan tamma, 7-vuotias. Karsinassa tosiaan oli hevonen, jonka olin mielessäni nähnyt. Windi oli tosiaan valkoinen, jolla on ruskeita pilkkuja. Tajusin samalla, että myös hoitajahaun piti silloin olla auki, tai ainakin epäilin niin. Kiiruhdinkin saman tien ilmoitustaulun luo. Huomasin hoitajahakujen tosiaan olevan auki. Niissä oli Windin lisäksi ainakin Humu, josta itse haaveilin vieläkin. Kävelin omissa ajatuksissani aittaan, Pellan karsinalle. Menin karsinaan ja istuin vain Pellan eteen silittämään tamman päätä. En osannut enää päättää Pellasta ja Humusta. Molemmat olivat yhtä ihania, mutta Humusta olin haaveillut kauemmin. Samassa Pella työnsi päänsä syliini ja alkoi hamuta takkini hihaa. Aloin nauraa ja pelastin takkini nopeasti Pellan hurjilta hampailta. Tein samalla päätöksen, että Pella oli se elämäni poni, jonka kanssa jatkaisin niin kauan kuin mahdollista. Tarinamme oli vasta alussa ja se saisi jatkua. ”Sä oot ihana”, kuiskasin Pellan korvaan ja halasin tamman vahvaa kaulaa. Nousin samalla istumaan ja päätin harjata hiirakon värisen karvan puhtaaksi.
Harjasin Pellaa pitkin vedoin, jotta tamma sai nauttia harjan vedoista kunnolla. Oli ensimmäinen kerta, kun annoin Pellan olla irti hoidon ajan karsinassaan. Luotin siihen, ettei tamma vahingoittaisi minua, tai maassa lojuvia harjoja. Mietin kuitenkin samalla, miten saisin kaviot putsattua ilman ongelmia. Pella oli kuitenkin pian harjattu ja oli pakko yrittää putsata kaviot, vaikka Pella olikin irti. Ihme kyllä, toimenpide onnistui ongelmitta. Pella seisoi kiltisti paikoillaan ja nosti kaviotkin pyydettäessä. Tamma sai taputukset kaulalle kiitokseksi. Lähdin sitten katsomaan tuntilistoja, koska oma muistini ei riittäny muistamaan liikutuspäiviä. Huomasin, että Pellalla sattuikin olla vapaapäivä. Päätin mennä hiukan rennommin. Hain Pellan suitset ja oman kypäräni. Palasin sitten tamman luo laitoin riimuna kaulalle. Vasta silloin muistin, että kuolaimet pitäisi lämmittää. Ryhdyinkin heti toimeen. Lopulta, kun omat käteni olivat jäässä, kuolaimet olivat lämpimät. Pella ottikin ne itselleen hienosti. Kiinnitin remmit kiinni ja irrotin riimun Pellan kaulalta.
Talutin Pellan kentälle. Kentällä oli jo yksi ratsukko. Vein Pellan portille ja kun ratsukko käveli siitä ohi, kysyin: ”Voinko mä tulla tänne?” ”Juu, totta kai”, tyttö vastasi. Vein Pellan kentän keskelle ja hyppäsin siitä intiaanityylillä tamman selkään. Onneksi Pella oli rauhallinen eikä meinannutkaan lähteä liikkeelle. Ulkohousut tuntuivat kankeilta, mutta sille ei juuri silloin voinut mitään. Samassa huomasinkin katsovani toista ratsukkoa. He harjoittelivat selvästikin koulua. Hevonen näytti hiukan Windiltä, jonka olin nähnyt jo aiemmin. Tarkemmin katseltuani huomasinkin sen olevan Frank, jota olin havitellut hoitsukseni varsin toiveikkaana joskus. Ruuna näytti menevän hienosti ravia ratsastajansa ohjeiden mukaan. Satula narahteli kevennyksen tahtiin. Huomasin vasta silloin puomit, jotka oli aseteltu uran viereen, pitkälle sivulle. Näin, kuinka Frank ratsastajansa kanssa ravasi ne hyvään tahtiin. Päätin itsekin koittaa puomeja. Kokosinkin ohjat ja nostin ravin. Pella totteli hienosti ja ravasimme aluksi pari kierrosta. Hidastin sitten raviin ja otin jokaiseen kulmaan taivutusvoltin, jotta Pella saisi edes hiukan ”vaativampaa” liikuntaa tälläkin kertaa. Vähitellen lisäsin voltteihin ravipätkän pitkille sivuille. Lopuksi tein molempiin päätyihin ravivoltit. Välikäyntien jälkeen vaihdoimme suuntaa toisen ratsukon kanssa ja otin taas voltteja kulmiin. Pian siirryin taas ravivoltteihin. Hetken päästä toinen ratsukko lähti ja päätin koettaa mennä puomit ravissa. Pella nostelikin jalkojaan yllättävän korkealle. Olin tyytyväinen päivän työskentelyyn ja päätin nostaa vielä laukat molempiin suuntiin ja lopettaa. Annoinkin jo seuraavassa kulmassa laukkapohkeet. Pella siirtyi parin raviaskeleen jälkeen laukkaan. Laukkasimme kierroksen ja päädyssä tein laukkavoltin, jolla vaihdoin suunnan. Menimme vielä toisenkin laukkakierroksen uuteen suuntaan. Sen jälkeen siirsin Pellan käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
Loppukäyntien jälkeen otin suitset pois Pellalta ja harjasin tamman vielä pikaisesti. Päätin sitten pestä vielä tamman varusteet ennekuin lähtisin. Hetken kuluttua löysinkin itseni satulahuoneesta hankaamasta Pellan satulaa satulasaippualla. Ei satula likainen ollut, mutta ne piti huoltaa aina välillä. Kun satula oli pesty ja kuivattu, otin suitset ja pesin ne ilman irrottamisia. Päättelin ettei talvisin tarvitsisi suitsia niin perusteellisesti putsata. Reilu vartin jälkeen työni oli tehty ja vein tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin.
Pihla & Pella 13HM
|
|