|
Post by pamse on Jan 19, 2008 16:39:05 GMT 2
Tutustumista ja uusia kavereita Lunta tuprutti taivaalta ja tuuli pöllytti kiharia hiuksiani kävellessäni kohti tallia. Perhoset lentelivät siksakkia mahassani. Minua jännitti todella paljon. Tarhoissa oli paljon hevosia. Astuin talliin. Lämmin ilma tulvahti kasvoilleni. Koputin toimiston ovelle ja tervehdin siellä olevaa annea. Kyin onko Taiga tarhassa vai tallissa. - Taiga on tallissa. Anne vastasi hymyillen. Kiitin häntä tiedosta ja lähdin etsimään sen karsinaa. Tallissa oli ainoastaan kaksi hevosta. Löysin Taigan karsinan tosi nopeasti ja avasin sen oven. Kaunis nappisilmäinen tamma katsoi minua karsinan perältä. - Hei tyttö, mä oon sun uus hoitaja. Tervehdin tammaa ja rapsutin sen otsaa. Juttelin ponille hetken ja annoin sen nuuhkia käsiäni. Astuin ulos karsinasta ja lähdin ylös oleskeluhuonetta kohti. Hyppelin portaat ylös ja astuin sisään oleskelu huoneeseen. Jätin kenkäni 3 muun kenkäparin viereen ja katsoin sisään. kolme tyttöä nauroi jollekkin. - Moi! sanoin reippaasti ja hymyilin. - Moro! Yksi heistä vastasi. - Mä oon Deli, ja täs on Bella ja Maikku. Sä oot varmaan Taigan uus hoitaja? - Joo. Hymyilin. - Okei. Tarvitko apua jossain. Maikku kysyi. - No ois kiva löytää Taigan harjat. Hymyilin. - Mä voin lähtee näyttämään. Maikku sanoi Maikku vei minut harjojen luokse ja tuli perässäni ponien luo. Maikku otti Piccolon käytävälle ja alkoi harjata. Minä laitoin Taigalle riimun päähän. Taiga ei ollut kovin likainen joten otin harjalaatikosta pölyharjan. Juttelimme Maikun kanssa kaikenlaista. Puhdistin kaviot ja harjasin pään pehmeällä harjalla. Laitoin Taigalle talliloimen päälle ja Lähdin Maikun perässä takaisin oleskeluhuoneeseen.
Viskaisimme kenkämme muiden kenkien joukkoon ja heittäydyimme Delin ja Bellan viereen sohvalle. - Mul on nälkä. Deli ilmoitti tomerasti. - Mullaki. Bella mumisi. - Mä syön nyt mun eväät, päätin. - Saanks mä vähän sun leiväst? Deli aneli. - Mäki voisin ottaa ihan vähän. Maikku hymyili. - Kristillinen tasajako, kaikki saa puolikkaat? Naurahdin. - Sopii! Annoin Delille ja Bellalle puoliksi toisen leipäni. Toisen leivän söimme puoliksi Maikun kanssa. Syötyämme menimme hakemaan hepat yöksi sisään.
Myöhemmin illalla istuimme Delin kanssa kahdestaa oleskelu huoneessa. Vilkaisin seinäkelloa. - Hei mä lähen nyt kotiin syömään. Totesin. - Mäki taidan. Ehin viel puolen bussiin. Bella sanoi. - Mäki meen Bussil. Ei jaksa kävellä seittemää kilsaa. naurahdin ja Lähdimme hyppimään portaita alas. Kipaisin nopeasti Taigan karsinalle. - Hei tyttö. Mä lähden kotii nyt. Nähään huomenna. Halasin ponia ja rapsutin sen otsaa. Poni hörisi kun suljin oven ja kiiruhdin Bellan perään lumisateeseen.
pamse+Taiga<3
|
|
|
Post by wear on Jan 20, 2008 11:46:34 GMT 2
20.1.08 sunnuntai
Heräsin jo kahdeksan aikoihin, puin nopeasti, ja nappasin mukaani muutaman leivän. Tänään halusin hoitaa Taigan oikein huolella, ja maastolenkillekkin olisi kiva lähteä. Heitin nopeasti tallitakin niskaani, ja juoksin ulos ulko-ovesta. Pyöräni nojaili tutulla paikallaan varaston seinää vasten.
Tallille oli meiltä matkaa ainakin 8 kilometriä, mutta matka taittui nopeasti. Tallipihassa loikkasin alas pyörän satulasta, ja talutin pyörän vanhan tammen alle. Lukitsin sen, ja työnsin avaimet taskuuni. Suuntasin sitten kulkuni sisälle talliin.
Elli oli viemässä kolmea hevosta yhtä aikaa tarhaan, ja yhden lähtiessä steppailemaan, oli nainen jo aika pahassa pinteessä. Tarjouduin auttamaan, ja Elli ojensikin käteeni yhden narun. – Kiitos. Tämä huokaisi helpottuneena, ja lähdimme taluttamaan heppoja tarhaan.
Autettuani Elliä tarhaamaan vielä muutaman pollen, kiirehdin Taigan luokse. Poni hörähti hyväntuulisesti astuessani karsinaan. Kaivoin taskustani Taigalle leivänkannikan, ja poni hotkaisi sen sekunnissa. Hymyillen rapsuttelin Taigaa turvan alta, josta tiesin ponin pitävän. Taiga ummisti silmänsä tyytyväisenä, ja lerputti alahuultaan. Naureskellen heiluttelin ponin velttoa huulta, ja painoin suukon lämpimälle turvalle.
Kohta kipaisin varustehuoneeseen hakemaan Taigan harjat, ja palasin sitten ponin karsinalle. Pujahdin nopeasti sisälle harjapakkia sylissäni kantaen. Laskin harjat maahan, ja otin ensimmäiseksi kumisuan käteeni. Pyörittelin koko ponin huolellisesti läpi, ja harjasin sitten pölyharjalla irronneen karvan ja lian pois. Sen jälkeen otin vielä huolellisesti Taigan kaviot, ja harjasin pään pehmoisella pää-harjalla. Kipaisin sitten hakemassa Taigan suitset varustehuoneesta, ja pujotin ne ponille päähän. Painoin vielä omaan päähäni kypärän, ja talutin Taigan sitten pihalle. Punnersin itseni vaivalloisesti Taigan tasaiselle selälle, keräsin ohjia hiukan käteeni, ja painoin pohkeeni kevyesti Taigan kylkiin. Ohjasin ponin maneesin taakse kiertävälle metsäpolulle.
Kävelimme aika pitkän matkaa rauhallista käyntiä. Taiga nappaili läheisistä puskista havuja suuhunsa minkä ehti. Kohta polku leveni hiukan, joten siirsin Taigan kevyellä pohkeella raviin. Poni lähti heti tasaiseen hölkkään. Minulla ei ollut lainkaan vaikeuksia pysyä Taigan kyydissä. Ponin askeleet ja selkä olivat niin tasaiset, ettei edes perunasäkki olisi sieltä millään tipahtanut. Hymyillen annoin ohjien valua aivan pitkiksi käsissäni. Taiga jatkoi yhä tasaista raviaan päätään pitkälle alas venyttäen.
Tulimme ravissa pellon laitaan. Hyppäsimme ketterästi ojan yli, ja jatkoimme laukkaa pitkin pellon pientaretta. Hiukan ohjia keräten, ja eteenpäin nojaten sain Taigan laukan tempoa nopeammaksi. Taiga heileutti päätään innostuneena, ja pukitti muutaman kerran silkasta ilosta. Tasapainon korjattuani painoin pohkeillani ponin kylkiä saadakseni sen taas laukkaamaan tasaisesti.
Pellon vastakkaisella laidalla hidastin taigan taas raviin. Loikkasimme pienen purin yli, ja jatkoimme matkaa metsäpolulla. Taivaalta alkoi sataa kevyitä lumihiutaleita. Taiga pärski ravatessamme hiljaisessa metsässä. Kaviot tömähtelivät kevyesti hiekkaiselle polulle.
Hidastimme raviin saapuessamme hiukan suuremman hiekkatien risteykseen. Taiga puhalsi kevyesti, joten annoin ponille pitkät ohjat. Taputin Taigaa hellästi kaulalle. – Hyvä tyttöseni, kumarruin kuiskaamaan ponille. Taiga käänsi päätään minuun päin ja puhahti. Ponin tummat silmät kimalsivat hiilenmustina auringon osuessa niihin. Hymyillen silitin Taigan pehmoista kaulaa.
Kävelimme loppumatkan tallille, ja laskeuduin alas Taigan selästä. Vedin ohjat Taigan pään yli ja talutin tamman talliin. Karsinassa riisuin ponilta suitset, ja puin talliloimen sille takaisin. Tarkistin sitten Taigan jalat, ja otin huolellisesti kaviot. Sen jälkeen suljin karsinan oven, ja kävin pesemässä Taigan kuolaimet vesihanan alla. Kiikutin suitset sitten varustehuoneeseen ja ristitin ne omalle paikalleen.
Kävelin vielä Taigan karsinalle ennen lähtöäni. Taiga painoi päänsä luottavaisesti syliini, ja silittelin varovasti ponin otsaa. Valkoisesta tähdestä irtosi paljon karvaa, jotka pyyhin kädellä pois. Painoin sitten hellän suukon Taigan turvalle. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by Pamse on Jan 20, 2008 12:24:00 GMT 2
Maastoilua Kävelin kohti tallia. Eilen sataneet lumet olivat sulaneet lähes kokonaan ja taivas oli ankean harmaa. Astuin talliin ja harpoin suoraan Taigan karsinalle. - Hei tyttö. Tervehdin tammaa ja rapsutin sen otsaa. Hain varustehuoneesta harjat ja otin Taigan käytävälle. Sidoin sen kiinni molemmilta puolilta ja aloin harjata. Taigasta lähti ihan kunioitettavasti pölyä. Harjasin Taigaa ainakin tunnin. Jalat harjasin huolellisesti kovalla harjalla. Pään harjasin pehmeällä harjalla ja selvitin harjan ja hännän. Lopuksi puhdistin vielä kaviot. Jätin Taigan hetkeksi karsinaan ja lähdin ylös oleskeluhuoneeseen.
Avasin oven ja viskaisin kengät nurkkaan. - Moi! Kuului jostain sohvan nurkasta. - Moi vastasin ja harpoin sohvalle Delin ja Bellan viereen. - Mä lähen Maastoon. Tuutko mukaan? Bella kysyi ja suostuin - Mäki voisin tulla Isen kanssa. Deli totesi ja lähdimme laittamaan hevosia.
Hain varusteet varustehuoneesta ja kävelin reippaasti Taigan luo. Tamma hörähti avatessani oven. - Terve taas tyttö. Nyt Mennään maastoon. Ilmoitin pirteälle tammalle. Laitoin satulan selkään ja kiristin vyötä. Pujotin suitset Taigan päähän ja kiinnitin turpa-ja leukaremmit. Deli oli Isen kanssa jo pihalla kun talutin Taigan sinne. Nousin satulaan ja tarkistin vyön. kun Bellakin istui amin selässä lähdimme kävelemään hiekkatietä pitkin.
Taiga roikotti päätään alhalla ja käveli reippaasti tienreunaa pitkin. - Ravataanko? Bella kysyi. - Joo. Vastasin ja pyysin Taigan raviin. Deli juoksi istelin vierellä vähän matkaa, mutta ilmoitti sitten lähtevänsä talllille päin. Me ravasimme laukkapätkälle saakka. - laukataanko? Kysyin ja Edellä menevä Bella nosti Amilla laukan. Taiga lähti laukkaamaan Amin perään, ensin varovasti, sitten vähän kovempaa. Lopulta se venytti kaulaansa ja ohitti isoaskelisen Amin. Pidätin vähän ja jatkoin pätkän loppuun rauhallisemmin. Sitten otimme raviin. Vähän matkan päästä kännyimme ympäri. Tullessamme laukkasuoralle hevoset halusivat laukata ja annoimme niiden laukata suoran puoleen väliin. Ravasimme suoran loppuun ja otimme sitten käyntiin. Kävelimme loppu matkan tallille.
Kun pääsimme takaisin tallille laskeuduin satulasta ja talutin Taigan talliin. Riisuin tammalta varusteet ja hoitelin sitä melkein tunnin. Sitten laitoin talliloimen sen päälle ja halasin ponia. Huikkasin kavereille moikat ja lähdin kotiin.
Pamse+Taiga<3
|
|
|
Post by wear on Jan 20, 2008 14:54:01 GMT 2
Hmm.. Näköjään meijän pitääkin sopia noi hoitopäivät, kun kokoajan hoidetaan ihan päällekkäin.
Mä kirjotan kumminkin melkein 5 tarinaa viikossa, mutta nyt täytyy varmaan sitten sitäkin vähentää.. Eli mulle sopii kirjotella hoitotarinoita kaikkina päivinä, miten sulla?
|
|
|
Post by wear on Jan 20, 2008 15:23:52 GMT 2
|
|
|
Post by wear on Jan 22, 2008 12:06:42 GMT 2
22.1.08 tiistai – Lunta tupruttaa Istuskelin yksikseni oleskeluhuoneen sohvalla. Hörpin kuumaa kaakaota mukistani samalla seuraillen ikkunasta lumihiutaleiden leijailua alas taivaalta. Kuuma kaakao höyrysi ihanasti, ja tuntui mukavan lämpimältä suussa.
Hetken vielä nuokuttuani sohvan nurkassa vääntäydyin viimein ylös. Vein mukini tiskialtaalle, ja huuhtelin sen huolellisesti. Sipsutin sitten alas talliin.
Kävelin tallikäytävää pitkin Taigan karsinalle, ja pujahdin heti sisälle. Taiga söi vielä muutamia jäljellejääneitä heiniään, mutta tervehti minua silti ilahtuneella hörähdyksellä. Painauduin vasten ponin lämpöistä kaulaa. Taiga tuuppasi hellästi olkaani, ja puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. Suljin silmäni hetkeksi, ja painoin poskeni Taigan otsaa vasten. Poni seisoi hievahtamatta paikoillaan, ja ummisti myös omat silmänsä.
Jonkin aikaa ponia rapsuteltuani, puin sille lämpimän ulkoloimen päälle, pujotin riimun päähän, ja talutin pihalle. Lunta tuprutti nyt jo ihan kunnolla, ja maahan oli satanut pieni kerros pehmoista haituvaa. Talutin Taigan ponitarhaan. Pujahdimme nopeasti portista sisälle, ja päästin Taigan saman tien irti. Humu ja Pella seisoskelivat jo lumisessa tarhassa toisiaan rapsutellen. Taiga ei tapansa mukaan rynnännyt tovereidensa luokse heti, vaan pysähtyi, katsahti minuun, ja hörähti hiljaa. Hymyillen katselin Taigan perään ponin siirtyessä kevyeeseen laukkaan, ja laukatessa Pellan ja Humun luo. Tammat haistelivat toisiaan tuttavallisesti, ja hävisivät sitten yhtä matkaa puiden taakse.
Tallissa oli tyhjää. Hevoset olivat ulkona nauttimassa lumesta, eikä ainutkaan niistä ollut jäänyt sisälle. Laahustin varustehuoneeseen, ja tarkastelin Taigan varusteita. Suitset olivat suhteellisen puhtaat, mutta satulavyö kaipasi kipeästi pesua. Niinpä tartuin sieneen ja ryhdyin jynssäämään vyötä puhtaaksi. Pestyäni satulavyön, harjasin huolellisesti satulahuovan, ja pesin tarkasti Taigan ruoka- ja juomakupit. Sen jälkeen lähdin kävelemään bussipysäkille päin. -wear&Taiga<333-
Pamse?? Miten siis noo hoitopäivät..?
|
|
|
Post by Anne on Jan 22, 2008 12:57:15 GMT 2
Saatte toki jakaa hotiopäivät miten hauatte. Mielestäni Wearille kuuluisi 4 ja Pamselle 3 päivää viikossa, joista molemmille viikonlopun jompikumpi päivä.
|
|
|
Post by wear on Jan 22, 2008 13:52:36 GMT 2
Jeps. :> Ajattelinkin ehdottaa pamselle, et jos mä hoitaisin sen 4 kertaa, ja se loput 3 sitten. Mutta kun mä pääsen kumminkin koneelle jokapäivä, niin Pamse saa vapaasti valita itselleen ne hoitopäivät.
|
|
|
Post by wear on Jan 22, 2008 18:19:41 GMT 2
22.1.08 tiistai – Myöhemmin päivällä
Palasin tallille muutaman tunnin kuluttua, kun koulu tehtävät eivät maittaneet, eikä muutakaan tekemistä ollut.
Kipitin tallipihan poikki ponitarhalle, jossa Taiga yhä käyskenteli Humun ja Pellan kanssa. Kiipesin aidan yli toiselle puolelle, vihelsin kerran, ja sain vastaukseksi iloisen hirnahduksen. Kohta laskettelivat kaikki kolme pollea portille päin hirmuista vauhtia. Aivan edessäni ne hidastivat, ja työntyivät sitten kaikki kolme herkkujen toivossa taskuilleni. Naureskellen työnsin innokkaita turpia kauemmas. Kaivoin laukustani kaikille omat leivänkannikat, jotka katosivatkin nopeasti nälkäisten hevosten suihin.
Seisoskeltuani jonkin aikaa hevosten ympäröimänä, ja rapsuteltuani jokaista vuorotellen, hivuttauduin viimein portille, ja kiipesin nopeasti aidan yli. Sisälle hinkuvat hepat jäivät aidalle kurkottelemaan, ja hirnumaan kutsuvasti minua takaisin. Kai niilläkin oli vähän kylmä seisoessaan pistelevän tuulen armoilla.
Tallissa oli jo muutamia hoitajia puunaamassa ja hellimässä hoidokeitaan. Kävelin ripeästi tallinkäytävän poikki suoraan toimistoon, jossa tuntilista oli. Nappasin paperin käteeni, ja selasin ponien nimet läpi. Taiga menisi tänään yhdelle aloittelijoiden tunnille, joten minun pitäisi hakea se piakoin sisälle. Huomasin myös Pellan menevän sille samaiselle tunnille, joten päätin ottaa myös sen talliin samalla kerralla.
Kipaisin pihan yli poni-tarhalle, jossa kolmikko jo odottikin minua. Nappasin Taigan ja Pellan riimunarut aidalta, ja kiipesin aidan yli toiselle puolelle. Napsautin molempien ponien riimuihin narut kiinni, ja talutin ne ulos tarhasta. Humu jäi hirnumaan tovereidensa perään tyytymättömänä. Pitäisi sanoa jollekkin että ottaa Humunkin sisälle, se kun saattaisi vaikka rynniä aidoista kohta läpi.
Tallissa vein ensin Taigan sen omaan karsinaan, ja sitten talutin Pellan omaansa. Riisuin molemmilta ulkoiloimet pois päältä, ja Pellalle heitin sisäloimen selkään. Taigalle en turhaan mitään loimea enää laittanut, sillä rupeaisin aivan tuota pikaa harjaamaan pullukkaa.
Haettuani harjat varustehuoneesta pujahdin Taigan karsinaan ja laskin harjapakin turpeelle. Nappasin ensiksi pölyharjan pakista, ja ryhdyin harjaamaan Taigaa pitkin vedoin, kaulasta aloittaen edeten ponin takaosaa kohti. Taiga ei ollut kovinkaan likainen, vain hiukan pölyinen. Harjasin ponia jonkin aikaa, kunnes ryhdyin selvittämään Taigan sotkuista häntää ja harjaa. Tumman ja tuuhean harjan setvimisessä vierähti jonkin aikaa, ja saatuani ne viimein jotenkuten siisteiksi, tuli minulle jo kiire ruveta laittamaan Taigaa kuntoon seuraavalle tunnille.
Kiirehdin varustehuoneeseen, nappasin Taigan suitset ja satulan koukuistaan, ja palasin ripeästi karsinalle. Taiga oli kerennyt jo melkein nukahtaa hoitamisen aikana, ja heräsi horroksestaan kiristäessäni satulavyötä. Korviaan luimien poni yritti näykätä minua, mutta lopetti kesken liikkeen. Taigan silmät räpsähtivät auki, ja se laski sovittelevasti päänsä syliini. Hymyillen painoin suukon Taigan otsalle, ja poni huokaisi tyytyväisenä.
Pujotin juuri suitsia Taigan päähän ratsastajan saapuessa paikalle. Ehkäpä noin 12 vanha tummahiuksinen tyttö seisoskeli Taigan karsinanovella hämillään. – Tuu vaan auttamaan mua näiden suitsien kanssa. Kehotin tyttöä, ja tämä asteli varovasti Taigan luo. Kiinnitimme yhdessä remmit loppuun, ja autoin vielä kentällä tytön selkään. Säädimme yhdessä vielä jalustimet sopiviksi, ja minä puikkelehdin sitten takaisin talliin.
Hetken seisoskeltuani tyhmänä keskellä tallikäytävää, sain viimein idean. Voisin näin aikani kuluksi lakaista tallin lattian oikein huolella. Kastelin ensin kastelukannulla hiukan tallin lattiaa, ettei puruista ja heinistä nouseva pöly häiritsisi tallissa olevia hevosia. Ryhdyin sitten lakaisemaan.
Saatuani urakan viimein valmiiksi, kiipesin oleskeluhuoneeseen. Heitin kenkäni jaloistani heti astuessani sisälle, ja sipsutin villasukat jaloissa peremmälle huoneeseen. Sohvilla istuskeli jo jonkin verran hoitajia. Suurin osa oli ihan tuttuja naamoja, mutta joitakin heistä en tuntenut. – Wear moi! Maikku tervehti iloisesti, ja muutkin yhtyivät kuoroon. – Hei ootko sä menossa ratsastamaan Taigalla tänään? Dreamer heitti keikkuen sohvan käsinojalla. – En mä tänään taida jaksaa. Tekee ihan hyvää Taigallekin välillä mennä vaan yksi tunti päivässä. Sanoin, ja ahtauduin muiden viereen sohvalle.
Kun Taiga viimein tuli sisälle, autoin ratsastajaa riisumaan siltä varusteet, ja harjasin ponin sitten huolellisesti. Ponin jalat tuntuivat vähän kuumilta, ja huomasin taas pienen naarmun Taigan vasemmassa taka-jalassa. Pyyhin naarmun nopeasti kostealla sienellä, ja laitoin siihen hiukan helosania. Taiga kerjäsi rapsutuksia, ja poni oli muutenkin hyvin sosiaalisella päällä tänään. Kokoajan pitäisi olla rapsuttelemassa sitä. Naureskellen sujautin Taigalle sokeripalan, jonka poni ahmaisi tyytyväisenä. Heitin sille vielä loimen selkään, pujahdin sitten ulos karsinasta, ja suljin oven huolellisesti. – Huomiseen. Huikkasin ponille ja kiiruhdin sitten tallin ovesta pihalle. -wear&Taigahöpsö<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 23, 2008 19:45:47 GMT 2
23.1.08 keskiviikko – nopea käynti Kiirehdin lumistuiskun keskeltä lämpimään talliin. Suurin osa karsinoista oli tyhjillään, niiden asukkaat olivat selvästikin tunnilla tai ulkona tuiskussa tarhailemassa.
Taigankin karsina oli tyhjä. Huokaisten kiipesin raput ylös oleskeluhuoneeseen, heitin heti ovesta sisään astuttuani kengät jaloista, ja laahustin sohvan nurkkaan istumaan. Dreamer, Odessa ja Kukka naureskelivat juuri jollekkin, ja tervehtivät minua nopeasti. – Hei Wear, meetkös tänään Taigalla ratsastamaan? Odessa kysyi kohta. Pudistin päätäni hajamielisesti. – En mä tänään ajatellut mennä. Lähden heti Taigan hoidettuani kotiin. Huomanne mantsan koe, enkä mä ole lukenut siihen juuri yhtään. Tuhahdin. Dreamer nyökytteli tietäväisenä päätään. – Koulu ennen tallia, eikö? Tämä sanoi virnistellen. Läpsäytin tyttöä leikkisästi olalle.
Kun kello viimein tuli tasan kuusi, kiirehdin talliin vastaanottamaan Taigaa sisälle. Ratsastaja taluttikin pörröisen poninpullukan posket punaisina hehkuen sisälle. – Olikos Taiga kiva? Kysyin tältä hymyillen. – Joo, ihan huippu! Tyttö huudahti, ja halasi ponia. Naureskellen ryhdyin avaamaan Taigan satulavyötä.
Riisuttuamme yhdessä ratsastajan kanssa Taigan varusteet, kipaisin hakemassa ponin harjapakin. Palasin sitä sylissäni rahdaten karsinalle, ja olin törmätä Pamseen, joka oli myös juuri pujahtamassa Taigan karsinaan. Tervehdin tyttöä hymyillen. – Haluatko sä auttaa mua harjaamaan tätä pullukkaa? kysyin Pamselta. Tyttö nyökkäsi innoissaan. Niinpä ryhdyimme harjaamaan ponia. Minä toiselta, ja Pamse toiselta puolelta.
Harjailtuamme Taigaa rauhassa melkein puolituntia, lähti Pamse kiipeämään oleskeluhuoneeseen. Minä jäin vielä Taigan luokse hetkeksi. Rapsuttelin hellästi Taigaa korvan takaa, ja poni laski luottavaisena päänsä syliini. Painoin pääni Taigan poskea vasten, ja kuuntelin ponin tasaista hengitystä.
Kohta puin Taigalle kevyen talliloimen päälle, ja nostin harjakorin syliini. – Nähdään taas tyttönen. Supatin vielä taigan korvaan, ja sain vastaukseksi pienen pään nyökkäyksen. Hymyillen suljin karsinan oven ja lähdin viemään harjoja paikoilleen.
-wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 25, 2008 9:18:52 GMT 2
25.1.08 perjantai – Metsälenkki aamunkoitteessa Heräsin vasta yhdeksän aikoihin, ja vääntäydyin ylös sängystä. Tänäänkään ei koulunkäynti kiinnostanut, joten ajattelin Taigaa käydä moikkaamassa heti aamupalan syötyäni. Puin hitaasti vaatteet päälleni, ja kompastelin alakertaan. Haalin jääkaapista itselleni aamiaisen, ja hotkin sen nopeasti mahaani. Sen jälkeen puin lämpimästi vaatettaa päälleni ha rymistelin ulko-ovesta pihalle.
Kerkesin juuri pysäkille bussin pysähtyessä sille. Hyppäsin kyytiin, ja leimasin korttini lukijassa. Kävelin sitten melkein bussin perälle, ja istuin vapaalle paikalle.
Viimein pääsin loikkaamaan ulos bussista tallin pysäkillä, ja lähdin kävelemään vielä pimeässä aamussa kohti Seppelettä.
Tallipihassa oli kumman hiljaista. Hevosia ei ollut vielä ulkona, eikä pihalla muutenkaan näkynyt mitään liikettä. Kiiruhdin sisälle talliin. Jaakko lappasi juuri likaista turvetta pois Bladen karsinasta. Mies huikkasi iloisen tervehdyksen huomatessaan minut. – Voisitko sä auttaa mua sen verran, että veisit osan näistä kopuista nyt pihalle? Jaakko kysyi pyyhkäisten hikeä otsaltaan. Lupauduin auttamaan, ja ryhdyin heti loimittamaan hevosia ulkoilua varten. Talutin sitten ne kaksi kerrallaan tarhoihin.
Kun sain suurimman osan hevosista pihalle, kiipesin itse oleskeluhuoneeseen, ja keitin itselleni kupposen kuumaa kaakaota. Juotuani sen palasin talliin. Taiga oli vielä sisällä, joten hain ponin harjapakin varustehuoneesta, ja pujahdin se sylissäni Taigan karsinaan. Tamma tervehti minua hiljaisella hörähdyksellä. Silitin Taigan pehmoista kaulaa hetken, ja halasin sitten ponia hellästi. Taiga höristeli korviaan, ja haisteli taskujani herkkujen toivossa.
Kohta ryhdyin pyörittelemään kumisualla Taigan paksua talvikarvaa. Aloitin kaulalta, ja etenin hitaasti, pyöritellen kohti Taigan lautasia, ja takajalkoja. Kumisuan jälkeen otin harjapakista pölyharjan, ja harjasin ponin huolellisesti läpi sillä. Taiga seisoi autuaana paikoillaan, silmät ummistettuina, ja nautti harjauksesta. Hymyillen taputin ponin pörröistä kaulaa.
Otin hoidon lopuksi vielä Taigan kaviot, ja harjasin ponin pään. Sen jälkeen pujautin riimun Taigan päähän, ja heitin kevyen loimen tytölle selkään. Lähdin sitten taluttamaan Taigaa ulos ovesta, aurinkoiselle pihamaalle.
Aurinko oli jo noussut hiukan taivaanrantaan. Se valaisi ihanasti lumista maisemaa. Lähdin johdattamaan Taigaa maneesin taakaa kiertävää polkua pitkin syvemmälle metsään. Metsässä oli yllättävän viileää. Aurinko ei päässyt paistamaan sinne tiuhaan kasvavien puiden välistä. Taiga käveli rauhallisena vierelläni. Pidin kättäni rennosti ponin kaulalla, ja riimunaru roikkui löysänä käsissäni. Kiersimme tänään aika pitkän lenkin. Käännyimme vasta Pientalli Appelsiinin kohdalla takaisin. Taiga nautti selvästikin piristävästä aamulenkistämme. Poni taisi jopa muutaman pukin heittää lähestyessämme laukkasuoraa. – Ei me tänään voida sinne mennä tyttöseni. Selitin Taigalle, ja käänsin ponin takaisin Seppelettä kohti.
Tallissa riisuin Taigalta kevyemmän loimen, ja heitin ulkoloimen tamman selkään. Sen jälkeen vein Taigan minitarhaan, ja päästin irti. Poni laukkasi iloisesti pukitellen muutaman kierroksen tarhaa ympäri, rauhoittui sitten, ja käveli portille luokseni. Taiga kutitti turpakarvoillaan kasvojani, ja nauraen suukotin ponin samettista turpaa. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 26, 2008 18:07:21 GMT 2
26.1.08 lauantai
Estetunnin jälkeen vaihdoin ratsastusvaatteet tallivaatteisiin, eli jo kulahtaneisiin farkkuihin, sekä likaiseen toppaliiviin. Istuimme kuumaa kaakaota särppien oleskeluhuoneen sohvilla Sofian, maikun, Magnetin sekä Carkin kanssa jutellen kaikkien mielestä onnistuneesta tunnista. – Voi että Taiga oli kiva. Magnet myhäili sohvan nurkasta. – Niinhän se aina on. Vastasin nauraen. – Mä en ookkaan tiennyt että Lilly osaa pitää noin hyviä tunteja. Siinä oli selvä sisältö, ja tehtiin tarpeeksi monipuolisia harjotuksia. Sofia tankkasi, ja maistoi kaakaotaan. – Niinpä. Maikku nyökytteli.
Istuskelimme lämpimässä oleskeluhuoneessa jonkin aikaa, kunnes saimme ahterimme nostettua ylös sohvalta. – Mennäänkö wear nyt hoitamaan ponit? Sofia ehdotti. Myönnyin tähän, ja niinpä rymistelimme kohta alas rappusia.
Anne lakaisi tallin lattiaa pelmahtaessamme paikalle. – Milläsen tunnin Lilly piti? Tämä kysyi hymyillen hiukan väsyneenä. – Voih, se oli tosi kiva tunti. hevoset sekotettiin täysin. Mä menin Epulla ja Wear Pellalla! Me harjoiteltiin ensin jumppasarjalla ja sitten kahdeksikolla esteitä. Sofia hehkutti. Anne naurahti tytön innokkaalle selittelylle. – Hyvä että saitte mukavan tunnin. Anne vielä huikkasi, ja hävisi sitten toimistoon. Lähdimme Sofian kanssa hakemaan harjoja varustehuoneesta.
Pian palasimme talliin naureskellen, ja kantaen harjakoreja sylissämme. Sofia katosi kohta Pellan karsinaan, ja minä pujahdin Taigan luo. Poni hörähti väsyneesti. Taigan karva oli hiukan kiharalla kuivuneesta hiestä, ja jaloissa oli pienet painaumat suojista. Pujautin riimun Taigan päähän, ja otin ponin käytävälle. Hitaasti raahustaen Taiga käveli perässäni. Sidoin ponin huolellisesti molemminpuolin kiinni, ja aloin harjaamaan Taigan yleensä hiukan kiiltävää hallakko karva oli nyt pölyinen ja likainen. Nappasin reippaasti kumisuan harjapakista ja ryhdyin pyörittelemään likaa irti Taigan karvapeitteestä.
Saatuani viimein Taigan puhtaaksi, oli melkein tunti jo vierähtänyt. Otin vielä Taigan kaviot huolellisesti, ja harjasin piikkisualla Taigan hännän heinistä ja muusta moskasta puhtaaksi.
Olin juuri viemässä Taigaa sen omaan karsinaan, kun Sofia ilmestyi karsinan oven eteen. – Jos me aiotaan keritä tänään vielä kotiin jossain vaiheessa, niin kannattais kiirehtiä jo, wear. Meidän bussi on pysäkillä 10 minuutin päästä. Sofia selvitti. Nyökkäsin. – Joo mä tuun ihan pian. Mulla menee vielä muutama minuutti. Ilmoitin Sofialle, ja tämä hävisi karsinan ovelta. - Mun pikku murunen. Lepertelin Taigalle. Painoin pääni vasten Taigan otsaa, ja annoin hellän suukon sen pörröiseen korvaan. Taiga puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan käsilleni, ja hörähti hiljaa. – Nyt mun on mentävä. Kuiskasin Taigalle, ja peruutin karsinasta ulos. Taiga otti muutaman askeleen perääni, muitta pysähtyi kun ovi painui kiinni. – Huomenna nähdään. Huikkasin Taigalle hiljaa, ja kiiruhdin Sofia luokse. – Nyt mä olen valmis. Sanoin. Sofia hymyili, ja lähdimme vierekkäin kävelemään kohti bussipysäkkiä. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 27, 2008 12:59:20 GMT 2
27.1.08 sunnuntai - Ratsastelua maneesissa Ulkona oli aivan ihana ilma. Aurinko oli juuri noussut, ja paistoi nyt kirkkaana. Lumi kimalsi maassa valkoisena. Kävelin liukastellen tietä pitkin kohti Seppelettä, painavaa laukkua olallani kantaen. Tallipihassa minua tervehti Kamu iloisella hirnahduksella. Vanha ori tepasteli tarhassaan ylväänä. Se tiesi tasan tarkkaan oman arvonsa, ja osasi käyttäytyä sen mukaisesti. Naureskellen kävelin Kamun tarhalle, ja kaivoin taskustani leivän orille. Kamu nappasi herkun kämmeneltäni tyytyväisenä. Kipaisin sitten pihan poikki talliin sisälle. Elli ja Anne putsasivat siellä jutustellen vierekkäisiä karsinoita, ja tervehtivät minua nopeasti. Hymyillen vastasin tervehdykseen, ja kiipesin oleskeluhuoneeseen. Otin kengät jaloistani heti astuttuani sisälle huoneeseen. Oleskeluhuoneessa ei ollut vielä valoja, joten rämpsäisin ne katkaisijasta päälle. Lämmin valo täytti huoneen. Astelin nimikoidun lokeroni luo, ja laitoin laukkuni sinne. Palasin sitten ovelle, työnsin kengät takaisin jalkoihini, ja laskeuduin rappuset alas talliin. Kurkistin Taigan karsinaan, joka ammotti tyhjyyttään. – Taiga on ulkona, ponitarhassa. Anne huikkas, ja pyyhälsi toimistoon. – Ei sitä vielä kannata sisälle ihan vielä ottaa, kunvasta vähän aikaa sitten me ne sinne laitettiin. Jos sä haluat, voit auttaa mua ja Elliä lakaisemalla tallin lattian? Anne hihkaisi, ja pyyhälsi taas ohitseni paperipinoa kantaen. Niinpä kastelin kastelukannulla hiukan tallin lattiaa, ettei maasta nouseva pöly haittaisi hevosten silmiä ja sieraimia. Tartuin sitten seinään nojailevaan vanhaan lattiaharjaan, ja ryhdyin lakaisemaan heinänkorsia ja muita moskia pois lattialta. Pian asteli Lilly-Marie sisään tallin avoimesta ovesta Kamua taluttaen. Moikkasin tyttöä iloisesti, ja tämä pysähtyi hetkeksi juttelemaan. Mutta kohta jatkoi kuitenkin matkaansa Kamun karsinalle. Saatuani viimein koko lattian puhtaaksi, vein harjan sen omalle paikalle, ja kiersin hetken tylsistyneenä ympäri tallia. Amin hoitaja, Bella pöllähti kohta vierelleni. – Hei wear. Tämä sanoi iloisesti hymyillen. – Ai moi. vastasin tytölle. – Ootko sä tänään menossa ratsastamaan? Bella kysyi. – Joo, varmaankin vähän käyn Taigalla ratsastamassa. Vastasin taas laiskasti, ja lukaisin ilmoitustaulun nopeasti läpi. Bella lähti kohta oman hoitsunsa luokse, ja minä jäin tutkimaan ilmoitustaulua. Edelleen haettiin uusia hoitajia muutamille tallin hevosille ja yksityisille. Taigan nimi oli jo pyyhitty listasta pois, kun poni oli saanut uuden hoitajan, Pamsen. Tyttöä ei ollut kuitenkaan vähään aikaan tallilla näkynyt, emmekä olleet saaneet edes hoitopäiviä sovittua. Olkiani kohauttaen kävelin varustehuoneeseen Taigan kamoja katsastamaan. Eilisen estetunnin jälkeen Magnet oli pyyhkinyt Taigan suitset, eivätkä ne siis olleet likaiset. Vain satulavyössä oli hiukan kuivunutta hikeä ja mutaa, jotka pesin kostealla sienellä ja satulasaippualla pois. Sen jälkeen kävelin tarhoille, ja vihelsin poneja portille. Pella, Humu, Taiga ja tammojen uusi tarhakaveri Mari, laukkasivat ponitarhan portille innokkaina. Nappasin Taigan punaisen riimunarun aidalta, ja kipusin portin yli tarhan sisäpuolelle. Uteliaat hepat tunkivat kaikki turpiaan taskuilleni herkkuja haistellen. – Sori, mulla ei ole teille tänään mitään. Sanoin, ja työnsin innokkaita turpia kauemmas. Sain otteen Taigan riimusta, ja napsautin narun paikoilleen. Talutin Taigan portille, ja sujahdimme nopeasti ulos ennen kuin muut hevoset ryntäisivät perässä. Suljin portin huolellisesti, ja lähdin sitten taluttamaan Taigaa sisälle talliin. Anne hääräsi shetujen karsinan oven kimpussa astuessani talliin. – Haittaako Anne jos mä menen ihan vähäksi aikaa Taigalla ratsastamaan? Kysyin riisuessani riimua ponin päästä. Anne suoristautui ja pyyhkäisi hiuksia silmiltään. – Ei, mene vaan. Ja Pellallakin voisit tänään jotain tehdä, se vaikutti aamulla aika energiseltä…, Anne sanoi, ja jatkoi sitten vinossa keikkuvan oven suoristamista. Hymyillen kipaisin hakemaan Taigan harjoja. Hoidettuani Taigan huolellisesti, varustin sen, ja talutin pihalle. Nousin ripeästi selkään, ja ohjasin Taigan maneesin ovelle. Avasin oven varovasti, ja huomasin Lilly-Marien sisällä ratsastamassa kermanvärisellä Kamulla. – Voikos tänne tulla? Huikkasin Lillylle. Taiga alkoi steppailla hermostuneena paikoillaan, ja jouduin käskemään tamma ihan kunnolla saadakseni sen seisomaan edes hetken aloillaan. – Toki, tillaa riittää. Lilly vastasi naureskellen. Painoin pohkeeni kevyesti Taigan kylkiin, ja ohjasin ponin sisälle maneesiin. Sovimme Lillyn kanssa että minä ratsastaisin ovipäädyssä, ja Lilly katsomon puolella. Käveltyäni vähän aikaa kehotin Taigan raviin. Ravailtuani hetken löysää veryttelyravia, ryhdyin kokoamaan, ja ratsastamaan Taigaa pyöreäksi. Poni tuntui tänään reippaalta, mutta apuja Taiga ei oikein kuunnellut. Ratsasteltuani suhteellisen kevyesti vähän päälle puolituntia, siirsin Taigan käyntiin, ja annoin sille pitkät ohjat. Pujahdettuamme maneesista ulos, ohjasin Taigan pienelle metsälenkille. Lumi narskui ponin kavioiden alla, ja aurinko lämmitti juuri sopivasti. Hymyillen taputin Taigan pörröistä kaulaa. Teimme tällä kertaa vain lyhyen jäähdyttelylenkin, jonka jälkeen palasimme heti tallille. Vein Taigan talliin, ja riisuin siltä varusteet. Harjasin ponin huolellisesti, ja loimitin kunnolla. – Pääset vielä takaisin ulkoilemaan. Puhelin Taigalle taluttaessani sitä kohti ponitarhaa. Tarhan portilla meitä vastaan laukkasi Pella, Humu ja Mari. Tammat hirnahtivat iloisesti Taigalle, ja tämä vastasi tovereilleen. Päästin Taigan portin sisäpuolella irti, ja nappasin Pellan kiinni. Talutin tamman vuorostaan talliin, ja harjasin puhtaaksi. – Nyt sä joudutkin vähän hommiin. Sanoin Pellalle laittaessani sille kamoja päälle. Poni luimisti tyytymättömänä kiristäessäni satulavyötä. Ratsastin vauhdikkaalla Pellalla lähemmäs tunnin koulukiemuroita, jonka jälkeen kävimme vielä lyhyehköllä maastolenkillä. Sen jälkeen harjasin Pellan huolella, ja huolsin Taigan ja Pellan varusteet kunnolla. Vasta iltäpäivällä pääsin viimein lähtemään väsyneenä tallilta. -wear&Taigahöppänä<33-
|
|
|
Post by wear on Jan 28, 2008 20:06:03 GMT 2
28.1.08 maanantai – Nopea hoito
Hyppelin kylmettyneitä varpaitani kipristellen lämpimään talliin sisälle. Pakkasta oli ainakin kymmenisen astetta, ja se tuntui aika kovastikkin ohuiden lenkkareiden, ja tuulitakin lävitse. Posket punoittaen harpoin oleskeluhuoneen lämpöön. Maikku, Lilly, Magnet ja Anita istuivat siellä sohvalla vieretysten keksejä mutustellen. – Hei kenen keksit? Kysyin, ja nappasin paketista itselleni muutaman. – Lillyn ne on. Anita sanoi. – Pikku varastelija wear… Lilly puhahti muka loukkaantuneena. – Sorry, tän pitää saada vähän edes vatsantäytettä ennekuin tää raahautuu Taigaa lellimään. Naurahdin, ja mussutin viimeisen keksini. – Ihan kaikille ne oli tarkotettukkin, saa rauhassa syödä. Lilly virnisteli, ja lähti huoneesta alas talliin. Maikku oli istunut kokoajan aivan hiljaa omassa sohvan nurkassaan. Katsoin tyttöä hiukan kummissani. - Miks sä muuten aina oot kaksin niin puhelias, mutta vähän isommassa porukassa muutut niin pieneksi ja muka surkeaksi? Ujostuttaako sua? Kysyin tytöltä varovasti. Maikku lehahti tulipunaiseksi, ja yritti hammasta purren piilottaa kasvonsa meiltä muilta. Anita laski kätensä Maikun olalle, ja yritti lohduttaa selvästi jostakin surullista tyttöä. Maikku työnsi Anitan käden pois olaltaan, ja juoksi oleskeluhuoneesta pois. Me muut jäimme hiukan hämillämme paikoillemme.
– Kukaan menossa ratsastamaan tänään? Kysyin kohta ahtautuessani lämpimälle sohvalle Lillyn paikalle. – Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti tonne palelemaan mene? Anita mutisi. – Mä ainakin aijon pysytellä visusti sisällä. Anita sanoi kädet puuskassa. Virnistellen jätin muut sohvalle jutustelemaan, ja lähdin Taigaa moikkaamaan.
Tamma nuokkui karsinassaan unelianaana astuessani sisälle. – Herätys unikeko, sä menet varmaan kohta tunnille. Herättelin ponia tökkien sitä kylkeen. Taiga avasi hitaasti silmänsä, ja hörähti minulle väsyneesti. – Senkin pikku possuseni. Lepersin, ja halasin Taigaa hellästi. Poni haukotteli väsyneenä. Haettuani Taigan harjat varustehuoneesta, riisuin siltä sisäloimen, ja ryhdyin harjaamaan Taigan paksua ja pölyistä karvaa. Poni simahti siinä samassa, kun harja kosketti ponin pörröistä talvikarvaa.
Hoidettuani Taigan hyvin, laitoin heinänkorsista ja muista moskista pudistetun talliloimen takaisin Taigan selkään, ja jätin ponin vielä hetkeksi nuokkumaan karsinaansa. Suuntasin sitten kulkuni toimistoon, ja tarkastelin tuntilistaa. Taiga menisi tänään vain yhdelle tunnille, eli ponilla olisi vähän kevyempi päivä. Palasin sitten talliin, ja löysin Maikun Pikun karsinasta itkemästä. - Miks sä itket? Sanoinko mä jotain pahaa? Kyselin hiukan hämilläni. - Et. Musta vaan tuntuu niin tyhmältä, kun en ikinä uskalla tehdä mitään! Maikku nyyhkytti. - Älä välitä. Ei sun tarvi ajatella, et olisit huonompi kun muut, vaikka sä ootkin nuorin!Sanoin yrittäen jotenkin lohduttaa itkua tuhertavaa Maikkua. - Niin, mä oon vielä nuorin ja alan heti poraamaan! Ei tästä tuu mitään. Maikku sopersi. - Noh, tuu nyt takasin tonne yläkertaan! Puhutaan asiat yhdessä selviks… Sanoi, ja vedin maikun mukanani oleskeluhuoneeseen.
Hetken päästä palasimme Maikun kanssa talliin. Tyttö oli selvästi piristynyt, vaikka silmät punoittivat yhä. – Mä tästä rupean lähtemään kotiinpäin. Huikkasin Maikulle, ja kiirehdin vielä Taigan luo hyvästelemään ponin.
- Noniin, huomenna nähdään taas. Sanoin Taigalle ja suukotin ponin turpaa. Taiga puhahti uneliaana, ja puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. -wear&Taiga<3-
|
|
|
Post by wear on Jan 29, 2008 18:26:48 GMT 2
29.1.08 tiistai – Maastoonmaastoonmaastoon!
Tänään olisi ollut aivan liian pitkä päivä koulussa, joten itse itselleni suomieni oikeuksien avulla, jäin aamulla kotiin nukkumaan. Vanhemmat luulivat että minulla olisi kympin aamu, joten eivät tulleet herättämään silloin seitsemän aikoihin, kun yleensä nousen aamuisin ylös. Siispä heräsin vasta auringon säteiden osuessa silmiini inhottavasti sälekaihtimien lomasta. Nousin hitaasti venytellen, ja katsahdin vasta silloin kelloon. Se näytti vasta kohta kymmentä, eikä minulla ollut aikomustakaan nousta vielä. Niinpä kaaduin takaisin sängylle, ja nukahdin melkein heti. Seuraavan kerran havahduin hereille kello kahdeltatoista. Päätin viimein kavuta ylös sänkyni pohjalta, ja raahautua syömään aamiaista. Sen jälkeen lähtisin Taigaa katsomaan tallille.
Puolentunnin kuluttua, käytyäni aamupesulla, puettuani tallivaatteet päälle, syötyäni tukevan aamiaisin ja pakattuani eväät mukaan, lähdin tallustamaan kohti bussipysäkkiä. Pian istuin jo bussissa matkalla kohti tallia. Maisemat vilahtelivat nopeasti ikkunoiden ohi. Talot vaihtuivat pian peltoihin, ja minun oli aika hypätä pois.
Hevoset oli laitettu jo lumisiin tarhoihin, joista ne tervehtivät minua iloisilla hirnahduksilla. Hymyillen kiirehdin talliin, jossa kiipesin suoraan oleskeluhuoneeseen, jonne jätin laukkuni. Chao istui jo pöydän ääressä makaronilaatikkoa mussuttaen, ja vanhaa hevoslehteä selaillen. – Wear, terve! Tämä huudahti ilahtuneena. Istuin tytön vierelle, ja nappasin Chaon leivänpuolikkaan pöydältä. – Mitä sä täällä jo nyt teet? Eikös sulla pitänyt olla koulua? Chao kysyi kummissaan. – Njääh… Mutisin ja kohautin olkiani. – Ei vaan jaksa koulunkäynti kauheasti kiinnostaa. Puhahdin. Chao naurahti huvittuneena. – Jaajaa. Että ihan lintsaamaan oot ruvennut… Tyttö sanoi virnistellen. Katsahdin Chaoon huvittuneena, ja töytäisin tytön olkapäätä kevyesti.
Laskeuduimme kohta talliin, ja Chao kipitti heti omia mussukoitaan katsomaan. Minä taasen kipitin Taigan karsinalle, ja pujahdin saman tien sisälle. Taiga nosti pöllämystyneenä päänsä ylös heinistään, ja katsoi minua kummastuneena. Kohta poni kuitenkin toipui yht´äkkisen saapumiseni aiheuttamasta pelästyksestä, ja hörähti minulle ystävällisesti. Kävelin taputtamaan ponia. – Mitäs sanoisit pienestä lenkistä maastossa? Kysyin Taigalta ja pörrötin ponin harjaa sormillani. Taiga puhahti kyllästyneenä, ja jatkoi sitten heiniensä syömistä.
Hain kohta Taigan harjapakin varustehuoneesta, ja palasin sitten Taigan karsinalle. Tamma söi edelleen autuaana heiniään, eikö ollut kovin tyytyväinen kun tunkeuduin uudestaan häiritsemään sen ruokarauhaa. – Sori poni, mut en mä kaunaa sua harjaile. Puhelin sille ja riisuin talliloimen.
Harjailtuani Taigan huolellisesti läpi, otettuani ponin kaviot kaviokoukulla, harjattuani sen pään pehmoisella pää-harjalla ja selvitettyäni Taigan paksun hännän heinänkorsista ja muusta moskasta, kipaisin varustehuoneeseen hakemaan Taigan suitsia. Pujautin suikat nopeasti Taigan päähän, ja painoin omaani kypärän. – Tänään jätetäänkin satula talliin homehtumaan. Naurahdin taluttaessani ponia pihalle.
Kipusin tallipihalla Taigan pehmoiseen selkään, ja lähdimme rauhallisessa käynnissä kävelemään pitkin hiekkatietä. Suljin silmäni, ja annoin Taigalle täysin pitkät ohjat. Rauhallisesti poni käveli tien pientareella. Käveltyämme jonkin aikaa, ja Taigan venyteltyä kaulaansa tarpeeksi, keräsin ohjat käteeni. Taiga jännittyi samassa hiukan, ja lisäsi käynnin tempoa. Pelkkä maiskutus riitti siirtämään Taigan rauhalliseen raviin. Pärskien Taiga ravasi lumen peittämää hiekkatietä pitkin. Poikkesimme seuraavassa risteyksessä metsään, ja jatkoimme ravia metsäpolkua pitkin. Annoin ohjien venyä hiukan pidemmiksi, ja Taiga venytti ravissa päätään hiukan eteenpäin. Pystyin istumaan ponin ravissa täysin tasapainossa, eikä Taigan pikkuinen loikka sivullekkaan heilauttanut minua juuri yhtään. Nauraen siirsin Taigan laukkaan metsäpolun vielä vähän leventyessä. Poni lähti innokkaana laukkaan, ja heitti jopa muutaman ilopukin. Pysyin silti helposti kyydissä, ja tasapainoni sain heti takaisin.
Siirsin Taigan takaisin raviin lähestyessämme hiekkatietä. Olin juuri kääntämässä Taigaa tielle, kun mutkan takaa kurvasi punainen henkilöauto. Auto kaahasi ohitsemme varmaankaan ajatellematta asiaa sen enempää, joten Taiga lähti pelästyneenä vastakkaiseen suuntaan täyttä kiitoa. Roikuin kaksin käsin ohjissa, ja yritin saada ponin pysähtymään. Laukkasimme pitkin kapeaa metsäpolkua, ja putoaminen saattaisi olla kohtalokasta. – Pruut! Huusin, ja yritin yhä uudelleen saada Taigan pysähtymään. Vasta kurvatessamme tallille vievälle hiekkatielle sain edes pienen hallinnan poniini. Pysäytin puuskuttavan Taigan Seppele-kyltin kohdalla. Poni seisoi hengästyneenä paikoillaan, jalat hiukan täristen. Laskeuduin varovasti alas Taigan selästä, ja astelin sen pään vierelle rauhallisesti. Silittelin rauhoittavasti Taigan päätä, ja yritin saada ponin tyyneksi. Taiga seisoi kaula märkänä, korvat hiessä, ja jalat pienillä naarmuilla aloillaan, ja rauhoittui vähän kerrallaan silitellessäni ponin kaulaa, ja puhellessani sille rauhoittavasti. Kirosin sen saamarin autokuskin maanrakoon katsellessani väsähtänyttä ratsuani. Kyyneleet kihosivat silmiini. Painauduin vasten Taigan kosteaa kaulaa, ja upotin kasvoni ponin paksuun harjaan. Talutin Taigaa hetken aikaa tietä pitkin, ja palasimme sitten tallille. Anne sattui juuri viemään muutamaa hevosta tarhaan, ja pysähtyi nähdessään minun palaavan Taigaa taluttaen tallipihaan. – Mitä on käyny wear? Tämä kysyi huolissaan. – Yks varomaton autoilija kaahaili tuolla tiellä, ja meinasi ajaa Taigan päälle! Puuskahdin. Kyyneleet nousivat taas silmäkulmiini, mutta pyyhin ne nopeasti pois. – Onko Taiga kunnossa? Anne kysyi seuraavaksi, ja loikkasi tutkimaan ponia. – On se. Taidettiin selvitä molemmat pelkällä säikähdyksellä.. Mumisin silitellen Taigan kaulaa. – Taisitte tulla aika kovaa sieltä pois.. Anne sanoi hymyillen rohkaisevasti. Nyökkäsin. Taluttaessani Taigaa talliin, laski poni päänsä selkääni vasten. Hammasta purren estin uuden kyynelryöpyn syöksymisen silmistäni.
Kun Taiga oli viimein turvallisesti karsinassaan, riisuin suitset Taigan päästä, ja hoidin Taigan erityisen hyvin. Pyyhin kaikki pikkuruisetkin naarmut Taigan jaloista, ja annoin Taigalle ainakin kymmenen leipää yhteensä. Kun viimein lähdin kotiin, laitoin Taigalle lämpimän loimen päälle, ja nostin ponille sylillisen heiniä eteen. – Mun pikkuinen ja rohkea ponini. Supatin Taigan korvaan. -wear&Taiga<333-
|
|