Post by Milla-Riina on Oct 23, 2023 13:07:01 GMT 2
15. Emergency meeting
Niin aikaisin ennen kello seitsemää aamulla ei Seppeleen taukohuoneessa ollut nähty niin montaa ihmistä, kuin sinne oli nyt ahtautunut. Haukotus tarttui aaltona ihmisiin vuoron perään ja tiskipöydällä kahvipannu tulvi melkein yli äyräidensä, keittimen pitäessä valittavaa porinaa, ihan kuin sekään ei olisi jaksanut alkaa hommiin niin aikaisin aamulla.
Ihmiset silmäilivät toisiaan. Arvatenkin jokaisen puhelimeen oli kilahtanut viesti mystisestä hätäkokouksesta, johon Hannes Mesi oli yllättävän painokkaasti sisällyttänyt sanat ehdoton osallistumispakko. Manny, joka oli hubertuksen jälkeen kotiutettu päivystyksestä antibioottipumpun kanssa (sillä oli ollut verenmyrkytys, kun se oli saanut haavan naulasta käteen), istui uneliaana ja vieläkin hieman kalvakkaan näköisenä pirttipöydän ääressä. Sen vieressä istui Salma, Eedi tiskasi kahvikuppia Liinulle. Allu oli tuijottanut vuoden 2007 Hevosurheilua kääntämättä sivua ainakaan varttiin. Ihmisiä lappasi sisälle jatkuvasti ja jouduimme vähän väliä tiivistämään, kunnes tila alkoi väistämättä loppumaan kesken ja itse huomasin ajautuneeni nurkkaan Pyryn ja Cellan viereen. Cellan tallitakki haisi pistävältä.
“Noniin, jokohan kaikki alkavat olla paikalla”, Hannes sanoi. Se hymyili ystävällisesti kaikille saamatta juurikaan hymyjä takaisin. Emmy istui sen vieressä jalka paketissa.
“Ei yhtään aikaisempaa ajankohtaa keksitty sitten tälle kokoukselle?” Cella täräytti heti alkuun. Se näytti siltä, kuin olisi herännyt ehkä kuusi minuuttia sitten.
“Ihminen on vastaanottavaisimmillaan aamuisin”, Hannes virkkoi.
“No ei totta vie ole...” Anton mumisi. Kahvikupit kilisivät ja ihmiset liikahtelivat niin, että takkien kankaat kahisivat toisiaan vasten.
“Viestissä kerroin, että kyseessä on hätäkokous”, Hannes aloitti ja risti kätensä. “En kuitenkaan haluaisi itse käyttää sanaa hätä, sillä se voi luoda liikaa negatiivisiä mielleyhtymiä... Puhuttakoon siis mieluummin erityiskokouksesta.”
Mun ajatukset alkoivat lipsua jo alkumetreillä pois Hanneksen jorinoista. Mulla oli kuuma ja epämukava asento, lisäksi mun teki jatkuvasti yhä enemmän mieli kehottaa Cellaa heittämään takkinsa helvettiin tai edes pesemään sen joskus. Manny katsoi Hannekseen keskittyneesti, ihan kuin se olisi oikeasti odottanut että Hanneksen järjestämässä erityiskokouksessa olisi oikeasti joku järkevä pointti.
“Olemme keskustelleet Emmyn kanssa, ja on suureksi surukseni todettava, että Seppeleen budjetti on hyvin alijäämäinen. Eikä vastoinkäymiset suinkaan olleet tässä, vaan Emmyn tähtien oltua huonoissa asennoissa, häntä kohtasi valitettava onnettomuus viikonloppuna.”
Emmy suoristi asentoaan ja näytti äkäiseltä.
“Siinä ei tainnut tähdillä juuri olla tekemistä”, se kommentoi, mutta antoi Hanneksen jatkaa.
“Otin siis asiakseni perehtyä asiaan ja laatia suunnitelman. Pitkän, valvotun yön ja kahden kamomillateepannullisen jälkeen syntyi tämä tässä.”
Taukotuvan seinälle oli pingotettu lakana, ja vasta nyt huomasin, että Hannes oli raahannut jostakin vanhan ja hyvin kuluneen näköisen piirtoheittimen. Mies napsautti sen päälle, asetti piirtoheittimen päälle kirkkaan kalvon ja tarkennettuaan kuvan lakanalle heijastui Hanneksen koukeroisella käsialalla:
Hevosenomistajien Objektiivinen Resurssienhallinnan Organisointitoimikunta
“Mitä helvettiä tuo edes tarkoittaa?” kysyin hieman äkäisesti. Cella, joka tuntui vasta nyt huomanneen mut selkänsä takana, vilkaisi mua ja siirtyi eteenpäin ihan kuin olisi ollut riski, että iskisin sitä puukolla lapaluiden väliin.
“Se tarkoittaa sitä, Miia-Raija hyvä, että tästä edespäin hevosenomistajat vastaavat osaltaan kulujen hillinnästä Hevosenomistajien Objektiivisen Resurssienhallinnan Organisointitoimikunnan kautta, eli lyhennettynä H.O.R.--”
“Vastalause”, Emmy keskeytti kovaan ääneen. “Ehdotan, että sana resurssienhallinta korvataan vaikkapa pätäkänkulutuksella.”
“Ihastuttava ehdotus”, Hannes säteili ja pyyhki töppösormellaan resurssienhallinnan ylitse. “Hevosenomistajien Objektiivisen Pätäkänkulutuksen Organisointitoimikunta, eli H.O.P.O., vastaa siis--”
“Vastalause”, Anton ilmoitti hilpeästi pullankäntty kädessään. “Ehdotan, että pätäkänkulutus korvataan sanalla massinmeno.”
“Vastalause”, Emmy vastasi tiukasti.
“Nimestä voidaan vielä keskustella lisää, olen ilahtunut, että tämä herättää heti näin paljon luovuuden kipinää osallistujissa”, Hannes hymyili. “Pitäydytään nyt kuitenkin ensimmäisessä kokouksessa H.O.P.O:ssa selkeyden vuoksi. H.O.P.O:n päätavoite on siis nyt osaltaan minimoida tallin kuluja niin, että vältymme suuremmilta leikkauksilta.”
“Eli käytännössä...?” Pyry kysyi varovaisesti.
“Käytännössä se tarkoittaa sitä, että keskustelette demokraattisesti, mistä kuluista on mahdollista leikata, ja mihin toimiin voitte ryhtyä hevosenomistajina jotta taloutta saataisiin tasapainotettua.”
“Eikö Hanneksella pitänyt olla sitä omaisuutta? Miten tähän tilanteeseen ollaan ajauduttu?” Inkeri sivalsi. Taukotupaan tuli hiljaista. Emmy katsoi suu tiukkana viivana Hannesta, joka ei vaikuttanut hämmentyvän, vaikka kaikkien katseet olivat nauliutuneet siihen.
“Niin”, Hannes sanoi haaveksivasti. “Eräänä yönä intuitioni herätti minut kesken unien, ja käski minun sijoittaa suuri omaisuus... Olin uneksinut ananaksista sinä yönä... Joten sijoitin brasilialaiseen ananasfarmiin.”
“Ja?” Emmy kysyi. “Tuottiko se?”
“Ananakset kypsyvät kolme vuotta”, Hannes hymyili. “Joten ei vielä, Emmy hyvä.”
Emmy hautasi kasvonsa käsiinsä. Se varmaan itki. Anton näkyi pidättelevän naurua ja Allu näytti kauhistuneelta, ihan kuin miettien syyllistyisikö rikokseen jos nauttisi jatkossa ananasmehua aamupalalla.
“Eli Hannes on puilla paljailla?” Inkeri nauroi ivallisesti. “Voi hyvää päivää. Mites mun korvaukset???”
“Ei hätää, Irmeli, eräs suuryhtiö, Megananas on ollut jo minuun yhteyksissä ja keskustelemme jo yhteistyöstä, josta toivottavasti kuulemme lisää lähikuukausina. Emme varmasti jää puille paljaille. Ja korvauksista puheen ollen”, Hannes jatkoi. “Olen päättänyt, että jatkossa H.O.P.O. voi ottaa osaa myös esimerkiksi tallitöiden tekoon. Sekin osaltaan hillitsee menoja hieman.”
“Epäreilua!” sekä minä, Pyry, Inkeri, Eedi ja Anton huudahdimme yhtä aikaa.
“Minkä takia vain hevosenomistajat joutuvat osallistumaan tähän?” kysyin ärtyneesti.
“Siis meinaatko, että meidän työvuorot vähenee?” Inkeri sihisi.
“Haluan painottaa, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu”, Hannes rauhoitteli. “Ja muistutan, että kolmen vuoden päästä ananakset ovat kypsiä --”
“Sä voit tunkea ne ananakset mun puolesta vaikka --” Inkeri sanoi ja kuvaili sen jälkeen hyvin vulgaaristi ananasten sijoituspaikan, “tajuatko, että me kuollaan nälkään jos sä leikkaat meidän palkoista?”
“Sielunenergia on parasta ravintoa”, Hannes hymyili. Se vaihtoi kalvoa piirtoheittimen päälle, ja seuraavaksi lakanalle heijastui suttuisia kaavioita ja nimilistoja. Mä nojasin seinään ja suljin silmäni. Ehkä soittaisin illalla Kajukorville ja ilmoittaisin, että tajusin sittenkin suurimman intohimoni olevan esteratsastuksen sijaan motocrossingin ajaminen ja Isan voisi hakea takaisin kotiin.
“Seuraavassa kokouksessa toivon, että olette H.O.P.O:ssa demokraattisesti valinneet säästökohteet, laatineet leikkauslistan ja laskeneet budjettinne. Tämän kokouksen perusteella voinen todeta, että Irmelillä on verraton laskupää, hän olkoon rahastonhoitaja. Miia-Raija osoitti hyvän pointin – talkoisiin ottakoon osaa myös hoitajat, se luonee hyvää yhteishenkeä koko Seppeleeseen. Koska en kannata yksinvaltiuutta, ehdotan, että Cindy tässä, joka osoitti erinomaista ajankäytön ymmärrystä heti kokouksen alussa, toimii yhdessä Milla-Raijan kanssa H.O.P.O:n puheenjohtajana. Tiedottakaa hoitajille uusista vastuualueista.”
Piirtoheitin napsahti kiinni, ja me Cellan kanssa tuijotimme toisiamme tyrmistyneesti samalla, kun taukotuvassa puhkesi mellakka.