Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Mar 10, 2022 13:49:42 GMT 2
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Apr 5, 2022 19:43:08 GMT 2
m e s s a g e - 5 . 4 . 2 0 2 2
Juli saa taas sellaisen viestin. Se on menossa pyörällä tallille kun puhelin piippaa, mutta sen ei tarvi pysähtyä lukemaan koska kuka nyt ei osaisi pyöräillä ilman käsiä huhtikuussa räntäsateessa. Se ajattelee, että ehkä Aleksanteri tekstaa että on myös menossa Seppeleeseen ja aikoo ottaa sen autolla kyytiin. Kerran se teki niin. Aleksanterilla ei ollut pyöräkoukkua ja Julin piti jättää pyörä ojaan, mutta eihän sitä Liekkijärvellä kukaan halunnut varastaa. Ei pyörän ohi edes kävellyt ketään niiden kahden tunnin aikana kun Juli oli istumassa oleskeluhuoneessa ja jutteli Riiniksen kanssa. Lähettäjä on tuntematon niin kuin viimeksi. Ja ihan niin kuin viimeksi ei Juli nytkään näe edes numeroa josta se on lähetetty, mikä on ollut helvetin turhauttavaa. Juli on googlannut kuukauden aikana varmaan miljoonalla hakusanalla, mutta lähettäjän numeroa ei saa näkyviin mitenkään. Juli ei ymmärrä, miksi se vaivautuu. Lähettäjä siis. Tai että kyllähän Juli on jo ymmärtänyt, ettei Cella halua sitä tallille.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Apr 9, 2022 18:35:07 GMT 2
s c r a t c h - 9 . 4 . 2 0 2 2
Juli luulee ensin, että Emmy kutsuu sen toimistoon että se voisi kertoa hyviä uutisia (vaikka että Julin salaratsastus on unohdettu ja annettu anteeksi tai että joku on selvittänyt miksi Cella yrittää savustaa Julin ulos tallilta ja aikoo pysäyttää sen). Emmy näyttää vakavalta, minkä Juli arvelee olevan hyvä merkki. LOPULTAKIN joku on ottanut tosissaan sen, että sitä on kohdeltu uhkaavasti koko kevät. Julista toimiston sohva on aika karsea ottaen huomioon että Hanneksen pitäisi kuulemma olla rikas. Se istuu (jo valmiiksi voitonriemuisena) ihan sohvan reunalle. Emmy ei onnittele Julia heti eikä halaa sitä merkiksi että kaikki on sovitettu, mutta ehkä sen täytyy esittää puolueetonta kun se kerran on tallinomistaja. Mistäpä Juli tietää. Emmy selittää monta minuuttia jotain Windistä ja sen varusteista ennen kuin Juli tajuaa, että ne on syy jonka vuoksi se on kutsuttu toimistoon. Se pettyy niin paljon, että melkein kävelee ovesta ulos. Ei sitä kiinnosta olla varustekoulussa, kyllä se osaa hoitaa hevosta. Sitten Juli kuuntelee hetken mitä Emmy sanoo. Sen leuka loksahtaa pari senttiä alemmas vähän niin kuin jollain huonosti näytellyllä hahmolla telkkarissa. Vasta kun Emmy viittoo sitä nousemaan ja seuraamaan satulahuoneeseen, Juli tajuaa että sen alaleuka on alkanut täristä. Juli on ihan varma että kyseessä on joku vitsi. Sen sisällä on niin iso pöyristynyt nauru että sitä pelottaa päästää se ulos. Koska eihän tässä voi olla taustalla mikään muu kuin joku aivan säälittävä läppä jonka joku on vienyt liian pitkälle. Emmyä kiinnostaa tietää onko Juli tämän takana, ihan kuin se oikeasti luulisi että Juli olisi niin itserakas ja nolo ja tyhmä että tekisi jotain sellaista. Emmy esittää että uskoo kun Juli sanoo ei mutta sen pitäisi näytellä paremmin, koska Juli näkee että se luulee että Juli valehtelee. Satulahuoneessa on kylmä. Julin huulille on kohonnut kalsea pakkohymy eikä Emmy tajua olla kysymättä miksi se hymyilee, ihan kuin se olisi joku todiste siitä että Juli olisi tässä se joka ei puhu totta. Julista tuntuu että sen niskaan ja vatsaan on jumahtanut paino. Se on etäisen vihainen ettei Emmy tajua, että Juli se tässä on uhri. Että jos se olisi halunnut saada koston tai huomiota tai jotain muuta paskaa raaputtamalla Windin yleissatulan pehmeään siipeen syviä teräväreunaisia kirjaimia, se olisi raaputtanut jotakin muuta kuin oman nimensä.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Apr 11, 2022 10:58:05 GMT 2
b e f o r e - 1 1 . 4 . 2 0 2 2
Juli istuu sen yksiössä ja tuijottaa ulos ikkunasta mitäännäkemättömin silmin. Kahvi on keittynyt jo varmaan vartti sitten mutta Juli on niin syvällä pään sisällä ettei pysty nousemaan ja kaatamaan kupillista. Ruma Iittala-kuppi odottaa pöydällä viilenevän kahvipannun vieressä. Se on yksi niistä joita Madde ja Reetta osti Julille kaapit täyteen kaksi vuotta sitten kun kaikki Julin vanhat kupit oli hajalla. Ne olisi Julin mielestä voineet valita vähän nätimmän malliston, vaikka ajatus tietysti oli ihan kiva. Julilla ei ole ihan kiva olo. Koko aamun se on miettinyt Windiä ja niitä asioita joita se oli pari vuotta sitten ajatellut tapahtuvan kun se alkaisi hoitaa hevosta. Että siitä tulisi hauskaa. Etenkin kun hevosta hoitaisi myös Cella, jota Juli on aina (ennen) katsonut ylöspäin. Kun se oli kuusitoista, se oli ollut pari viikkoa jopa ihastunut Cellaan (sillä tavalla kun veljen seurustelukumppaniin nyt oltiin vähän ihastuneita) vaikka nyt ajatus tuntuu todella kaukaiselta. Eikä ainoastaan siksi ettei Juli enää ole yläkoulussa ja valmiina ihastumaan kaikkeen mikä liikkuu. Ennen Juli ihaili Cellaa niin paljon että osti samanlaisen ruman hupparin kuin sillä oli, vaikkei se ollut yhtään Julin tyyliä. Juli heitti hupparin pois kolme viikkoa sitten. On outoa että parissa kuukaudessa vuosien ihailu on vaihtunut siihen, että sitä pelottaa kun se edes kuulee Cellan äänen. Ensin oli se pieni ja aika mitätön juttu kun Windi puri Julia (se yksittäisenä ei olisi ollut mitään, vaikka olisi Cella tietysti voinut esimerkiksi neuvoa miten hevonen solmitaan karsinan seinään ettei niin kävisi). Sitten Julin huppari oli sotkettu punaviinillä, se tuntuu Julista näin jälkikäteen jonkinlaiselta rajavedolta. Sen jälkeen ihan parin päivän sisään oli tullut ensimmäinen nimetön tekstari, Cella oli yrittänyt ajaa Julin yli, Madde oli käskenyt Julia tekemään rikosilmoituksen ja vähän ajan päästä siitä Cella oli yrittänyt listiä Julin Ruskamäellä oven väliin. Toisen uhkaustekstarin jälkeen Juli oli ollut melko varma ja satulakaiverruksen jälkeen melkein täysin varma ja nyt siitä tuntuu että se on varma-varma. Ei Seppele ole ainoa talli eikä Windi ainoa (tai Julille edes mitenkään kovin erityinen) hevonen. Aleksanterikin on tehnyt selväksi ettei siitä ole kovin kivaa kun Juli hengailee Seppeleessä. Juli on odottanut Aleksanterilta vähän enemmän ymmärrystä, mutta toisaalta sen on mahdoton ajatella miltä tuntuu HALUTA olla jonkun kanssa sen jälkeen kun se joku on yrittänyt pilata toisen elämän. Juli ei ole niitä ihmisiä jotka alistuu sellaiseen, se nyt on jo tullut ainakin sille itselleen selväksi. Kyllä Julista tuntuu että se on päättänyt. Jos sen olo ei ihmeellisesti muutu, kuun vaihteessa se lopettaa Seppeleessä käymisen. Se ei enää jaksa sitä että pelkää joka päivä.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Apr 20, 2022 21:47:29 GMT 2
b a n n e d - 1 9 . 4 . 2 0 2 2
Juli teki lapsena listan johon kirjoitti niiden perheen huonot puolet. Madde oli huono lainaamaan sen hienoa urheilupyörää. Reetta oli surkea valehtelemaan. Aleksanteri oli itsepäisin. "Sun on pakko tehdä rikosilmoitus." Julia melkein itkettää vihasta. Miten sillä on niin tyhmä veli ettei se ymmärrä omaa parastaan?! Juli on puhunut Aleksanterille, Madde on puhunut Aleksanterille, jopa Reetta on puhunut Aleksanterille vaikka sitä piti painostaa eikä se lopulta suostunut sanomaan niitä asioita joita Juli ja Madde käski. Kaisa ei vastannut puhelimeen kun Juli yritti soittaa. No surprise. "Mä teen rikosilmoituksen sun puolesta." Juli tietää ettei tee mutta sen on pakko yrittää kaikki vaihtoehdot. Sillä on kokemusta siitä ettei poliisit meinaa ottaa mitään tosissaan, etenkään kun se ei itse ole nähnyt lyöntiä. Eikä se uskalla vaarantaa Cellan rikossyytettä sillä, että antaisi kuvan että tehtailee ilmoituksia huvikseen. Ne on Aleksanterin kotona eikä tallilla, koska Julilla on porttikielto Seppeleeseen. Tilanne on Julista suorastaan ratkiriemukas. Sehän on päättänyt että miettii kuunvaihteeseen haluaako jatkaa hoitajana - well, nyt sen ei tarvi miettiä, sehän on jo erotettu. Kuu ehtii vaihtua ennen kuin porttikielto loppuu eikä Juli näe missä maailmassa se enää hoitelisi yhtään maailman hevosta yhdessä Cellan kanssa. Etenkään sen jälkeen kun sille on annettu joku naurettava porttikielto mutta Cellan persettä nuoleva Kiri saa tehdä ihan mitä haluaa. Joskus sitä harmittaa että se on menettänyt idolin jonka takia alun perin tuli Seppeleeseen. Se oli ollut niin innoissaan ja kuumissaan ja kiihdyksissään kun oli päässyt Windin hoitajaksi, ei eniten Windin itsensä takia. Ehkä Juli oli ajatellut että siitä joskus voisi tulla samanlainen kuin Cellasta. Mutta selvästi sitä Cellaa jota Juli ajatteli ei ole olemassakaan. Bittersweet. Julia saattaisi naurattaa miten kaikki sen ihailemat ja rakastamat ihmiset on jossain vaiheessa näyttäny että on täysiä paskoja. Paitsi sen perhe. Perhe ei koskaan hylkää Julia.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Apr 22, 2022 20:35:57 GMT 2
f l a s h b a c k - 1 3 . 1 0 . 2 0 2 0 Sisältövaroitus: aggressiivinen käytös Lue ensin Aleksanterin päiväkirjasta Se, jota mä en pystyny estään osa 1Juli katsoo Filppua. Filppu katsoo Julia. Sen mantelinmuotoiset silmät on punaiset ja itkeneet. Juli miettii että ehkä ensimmäistä kertaa ikinä Filppu ei näytä sen silmissä kauniilta kun se itkee: sen silmäpussit on turpeat ja joku meikkiviiru on sotkeutunut luomirajaan niin että se näyttää tosi epäsiistiltä. Filpun silmissä on vieläkin kyyneliä ja se on antanut niiden kerääntyä kalvoksi silmille, tuntuu että se ei edes huomaa asiaa eikä siksi tajua räpytellä niitä pois. Sen posket on helahtaneet punaisiksi ja riitelee Julin vihreiden keittiökaakeleiden kanssa. Ne seisoo vastakkain, Filppu keittiökaapin vieressä ja Juli sen samettisohvan edessä jolle Filpun ulkotakki on unohtunut. Julilla on outo olo kun se ajattelee takkia. Filppu on liian siisti heittämään mitään ulkoa tullutta sohvan selkänojalle. Koko niiden tuntemisajan se on riisunut ulkovaatteet eteiseen niin kuin kuuluu, suoristellut Julin vaatteita kun se on jättänyt ne lojumaan epäsiististi ja liu'uttanut käsi-imuria sohvan kaarteilla. Se on se joka tykkää siivota, tai ei edes tykkää vaan tekee sen siksi että ei siedä muuta. Filppu rikkoo katsekontaktin. Sen suu on vääntynyt outoon ilmeeseen ja jostain syystä Julista tuntuu paljon pahemmalta nyt kun sen katse kääntyy viistosti kohti lattiaa, samansuuntaisesti kuin ikkunasta tuleva alkuillan valo. Ihan kuin se murjottaisi. Julista on paljon helpompi käsitellä vihaista Filppua kuin jotenkin lapsellisesti surullista Filppua, josta ei saa otetta. Se on kuin vauva jolta on yhtäkkiä viety jotain ja ajatuskin siitä saa Julin raivostumaan. Filpulla ei ole oikeutta olla vauva tällaisessa tilanteessa. "Koska ajattelit kertoa." Julia ällöttää ettei Filppu katso sitä kun se puhuu. Huutaisipa se, Juli toivoo. Sillä on inhottava ja taistelunhaluinen olo ja se johtuu ihan vain siitä ettei Filppu osaa reagoida tilanteeseen oikealla tavalla Jos Filppu sanoisi vain suoraan että se on vihainen, Juli voisi selittää miksi teki sen mitä teki. Simple as that. "En tiedä", Juli vastaa kitkerällä äänellä. Filppu liikahtaa, nojaa keittiötasoon, sulkee silmät. Sen huulet ja olkapäät tärisee. On pitkään hiljaista. Sitten: "En ehkä meinannu kertoa ollenkaan", Juli jatkaa. Se ei ole ihan totta. Juli on kirjoittanut yli puoli vuotta sitten kirjeen jossa se kertoo kaiken, mutta sitten oli se kirjeenlöytymiskeissi (Juli kiittää vieläkin onneaan ettei löytäjä ollut Filppu itse, se ei olisi halunnut että tilanne tulisi esille niin) ja sen jälkeen koko kirje tuntui Julista vähän saastuneelta. Se ei ollut löytänyt uusia sanoja, muuten se olisi varmasti kirjoittanut toisen kirjeen ja antanut sen Filpulle jo aikoja sitten. "Dana sano että tää on alkanu monta kuukautta sitten", Filppu sanoo niin hiljaa että Julin pitää kumartua eteenpäin että se kuulee. Nyt Juli miettii hetken ennen kuin sanoo mitään. Se silittää hiukset kasvoilta, antaa sormien valua korvien ohi ja kaulalle ja rinnalle, se silittää hiuksia monta kertaa ja harkitsee mitä tekisi. Se henkäisee. "Oikeestaan se on alkanu jo aiemmin", ensin hiljaa, ja sitten kovempaa: "Yli puoli vuotta sitten. Huhtikuussa." Filppu nostaa katseen. Sen kulmat on terävät, luuston rakenne kuultaa ihon alta, se tuijottaa Julia kuin joku manaaja. Sitten se alkaa huutaa. Juli ei saa sanoista selvää edes alussa. Se ymmärtää kyllä että Filppu huutaa jotain siihen liittyvää, hakkaa kädellä keittiötasoa jonka Juli on pessyt samana aamuna. Julilla on etäisen tyytyväinen olo. Nyt se voi jähmettyä ja asettua paikoilleen ottamaan vastaan Filpun vihaa tietäen että on itse uhri, koska kenenkään ei kuulu hoitaa asioita huutamalla.
Juli ei ajattele mitään kun Filppu tarttuu ensimmäiseen tiskipöydällä olevaan kuppiin. Kun Filppu paiskaa sen lattialle (sirpaleita, pisaroita, kilinää kun posliini halkeaa) Juli astuu lähemmäs ja aikoo sanoa jotain rauhoittavaa, mutta samassa se tajuaa että Filpulla on jo seuraava kuppi ja se tähtää. Kuppi hajoaa pirstaleiksi seinään Julin takana, sitten kirpparilta ostettu lautanen, Filppu huutaa ja itkee eikä enää näytä Filpulta vaan rumalta olennolta joka on kasvanut oikean Filpun sisällä ja syönyt sen ja tunkenut ulos. Filppu repii kaappeja auki ja toisella kädellä riistää astioita lattialle, toisella sinkoaa niitä päin Julia tai sitä paikkaa jossa Juli on ollut, koska nyt se on kääntynyt ja juoksee kohti vessaa. Julin kädet tärisee ovella, se kääntää lukkoa ja yrittää huutaa oven läpi että Filppu rauhoittuisi, mutta kummankin huuto on yhtä kovaa ja sotkeutuu astioiden kilinään ja painaviin askeleihin. Juli ei kykene sanomaan tuleeko askelten ääni Filpusta vai naapureista ja se toivoo niin lujaa jälkimmäistä koska nyt se pelkää, se ei ole koskaan pelännyt niin paljon. Filppu hakkaa vessan ovea ja huutaa. Juli istuu kyyryssä suihkun alla hiukset verhoina kasvoilla ja ajattelee sitä miten Filppu vei sen talvella kolme ja puoli vuotta sitten metsään ja opetti hoitamaan paleltuneita pikkulintuja. Se oli silloin kun ne juuri oli alkaneet seurustella.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on May 3, 2022 11:26:13 GMT 2
m o r n i n g h a s b r o k e n - 2 . 5 . 2 0 2 2
Kello on puoli neljä, kun Juli herää. Sen vierellä, peittoon sotkeutuneena ja ilman paitaa, makaa Vili ja hengittää rauhallisesti suu vähän raollaan. Sen hunajanvaalea tukka sojottaa joka suuntaan ja kulmat on keskeltä vähän kurtussa, niiden välissä on pieni kurttu. Juli arvelee, että se näkee unta. Vesisänky hölskyy ja lilluu, kun Juli nousee käsivarsien varaan ja jää katselemaan Viliä. Huvikseen se hölskyttää sänkyä vähän lisää, niin että jalkopään aallot murtuu pääpäähän ja jää liplattamaan Julin ja Vilin alle. Vilin tukka on ihan vähän kostea öisen suihkun jäljiltä ja sen hartioilla on pieniä luomia, joita Juli kaikessa rauhassa katselee aaltojen tyyntyessä. Jos Juli on rehellinen, se on vähän ihmeissään siitä että Vili suostui nukkumaan sen kanssa vesisängyssä. Siinä on oikeasti melkein mahdoton saada unta. Juli ehtii tuijottaa aika kauan ennen kun Vili raottaa toista silmää. Sen suupieleen tulee pieni ryppy, kun se hymyilee unisesti Julille. Juli katsoo pois ja vetää hiekanvaalean tukan naamalleen, haroo sormiaan tukkapehkon seassa ja hymyilee seinälle hiustensa läpi. "Sä oot niinku anti-Filippa", Juli toteaa tukkansa takaa. "Millanen se on?" Vilin ääni on aamukäheä, se kietoutuu peittoon niin ettei siitä näy kuin naama ja ne urpot pörrössä sojottavat hiukset. Vili on ihan helvetin söpö. "Eläinlääkäriopiskelija." Halveksunta kalskahtaa Julin äänestä vaikka se yrittää peitellä sitä. "Erämuija. Pitkä tukka ja kauhee luonne." Vili hieroo silmiään. Hymy ei ole kadonnut sen kasvoilta. "Ihan jees siis", se hymähtää. "Et sit kerro mitään mitä mä eilen kerroin sulle", Juli vannottaa ja kurottaa tökkäämään varpaallaan peittomyttyä, jonka alla arvelee Vilin pohkeen olevan. Se ehtii tuskin hipaista myttyä, kun sen sisältä singahtaa Vilin käsi ja tarttuu Julia nilkasta. Juli potkaisee nauraen itsensä irti ja kiepahtaa sänkyaallokossa vasten Vilin kylkeä. "En tietenkään", Vili mumisee. "Mähän lupasin." Vaikka Vili on käyttänyt porukoiden suihkusaippuaa, se ei tuoksu mustikalta vaan joltakin, minkä Juli yhdistää ysiluokan ja lukion väliseen kesään ja yhteen Tiitukseen, jonka kanssa sillä oli silloin juttua. Juli vetää keuhkot täyteen tuoksua ja piilottaa kasvonsa Vilin kaulakuoppaan. Vili on nostanut käden kevyesti Julin hartialle, ei varsinaisesti pitele sitä mutta ei myöskään makaa löysänä paikallaan niin kuin ei sietäisi Julia lähellään. Se on juuri sopivasti.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on May 7, 2022 9:19:07 GMT 2
p l a y - 7 . 5 . 2 0 2 2
Julin nappikset on itse asiassa Kaisan vanhat ja painaa pottuvarpaita, mutta se ei Julia juuri haittaa. Se on tullut siihen tulokseen, että on aika tylsää istua porukoilla tekemättä mitään. Tietyllä tavalla sitä harmittaa, että kaikki sen vanhat kaverit on koulussa ja jauhaa vaan niiden uusista kouluasioista. Ihan kuin Juli olisi jäänyt jotenkin ulkopuoliseksi, se ei jaksa eikä tavallaan osaa kiinnostua siitä, kuka opettaja on paska ja kuka kiva. Se haluaisi soittaa Riiniksellekin, mutta Riinis on ulkomailla eikä voi tehdä yhtään mitään Julin kanssa niin kauan kuin on siellä. Juli ei ole niitä ihmisiä, jotka jaksaa puhua puhelimessa tietäen että sen jälkeen toinen lopettaa ja menee tekemään jotain kivempaa. Tavallaan sitä harmittaa sekin, että Aleksanteri on samoilla ulkomailla kuin Riiniskin. Pitkästä aikaa Julilla on olo, että se oikeasti haluaisi puhua Aleksanterille. Juli kurottaa kohti puhelinta, se on vesisängyllä sillä puolella jolla Vili nukkui viime viikonloppuna. Juli ei vastannut viestiin silloin eikä se aio vastata nytkään.
Eikä se aio vastata myöskään yhteen toiseen viestiin, nimittäin:
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on May 19, 2022 20:34:14 GMT 2
o v e r l o a d - 1 9 . 5 . 2 0 2 2
Miksi tämä on se viesti, johon Juli vastaa? Se ei tiedä ihan itsekään. Jollain tasolla Juli arvaa, että Filippa tulee jatkamaan kivojen ja rauhallisten otatko yhteyttä -viestien lähettelyä niin pitkään, että Juli lopulta sanoo kyllä. Siitä on ahdistavaa odottaa että uusi päivittäinen viesti tulee, ja on kai kaikille helpompaa että se soittaa ja kuuntelee kerran Filipan anteeksipyynnöt. Eihän sen tarvitse itse sanoa mitään - Juli voi jättää puhelimen vaikka keittiönpöydälle ja mennä sängylle lukemaan lehteä, kyllä Filippa varmaan osaa inistä anteeksipyyntönsä ihan ilman apua. Filippa soittaisi tiistaina. Juli ei ole puhunut Filipalle käytännössä mitään sen jälkeen, kun ne on eronneet. Se ei voi olla miettimättä, kuulostaako Filipan ääni vielä samalta. Nyt Juli soittaa Vilille vaikka arvelee, että se saattaa olla tallilla treenaamassa hevoskisoja varten. Se tarvii jotain rauhoittavaa. Kai Vili voisi olla hyvä alku.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on May 24, 2022 12:41:59 GMT 2
l i t t l e k i d s - 2 4 . 5 . 2 0 2 2
Juli ja Filippa tapaa Liekkijärven ala-asteen pihalla. Juli ehdotti sitä. Se ei ihan osaa sanoa miksi ala-aste tuntui parhaalta vaihtoehdolta, mutta niin se vaan on: ei missään nimessä kahvilaan, ei missään nimessä Filipan autoon, ei missään missään nimessä Julin kotiin, missä Madden ja Reetan ostama uusi Iittalan astiasto on järjesteltynä keittiönkaappiin. Juli seisoo varjossa pihakatoksen alla odottamassa ja suojaa puhelimen näyttöä toisella kädellä. Aurinko paistaa niin kirkkaasti, että Juli tuskin näkee lasiruudun alla olevaa tekstiä. Juli napsauttaa näytön kiinni. Sillä on outo olo toissaöisten, lyhyeksi jääneiden vesisänkyunien jäljiltä. Julilla oli ollut aivan hirveä darra. Se oli oksentanut seitsemästä asti, Vili oli istunut vessassa sormet Julin hiuksissa niin kauan että Juli oli menettänyt ajantajun. Henkiseen darraan ei ollut vaikuttanut vähääkään särkylääke ja vesikannu, jotka äiti oli tuonut yöpöydälle joskus yöllä, kauan ennen kuin Juli ja Vili oli kompastelleet ulko-ovesta sisään. Juli oli toivonut että aamulla sen olisi ollut helppo keksiä jotain sanottavaa Vilin ihastusjutusta - pyyhkiä se pois - mutta se ei ollut keksinyt mitään sopivaa. Koko oksennusepisodin ja sen jälkeisen kiusallisen terassiaamupalan ne oli vähän niin kuin leikkineet, ettei koko tunnustusta ollut olemassakaan. Juli tunnistaa Filipan hahmon kaukaa. Tietenkin. Se on ihan liian hyvin pukeutunut, sillä on valkoinen ohut paita joka loistaa auringossa niin että tekee melkein pahaa katsoa miten se kulkee tyhjän koulunpihan poikki. Juli ottaa pari vastahakoista askelta sitä kohti ja vetää kädet puuskaan. Filippa tajuaa pysähtyä parin metrin päähän. Koulun kello pimpauttaa kerran mutta mitään ei tapahdu, yhtään lasta ei juokse ulos. Juli tuijottaa Filipan olkapäätä vaikka auringonhohtava valkoinen kangas sattuu silmiin. Filippa riisuu aurinkolasit ja alkaa pyöritellä niitä sormissa. Lasien sangoissa on vaaleansiniset timantit. "Kiva kun suostuit näkemään." Oli aivan turha arvailla aiemmin, Juli miettii katkerasti. Filipan ääni kuulostaa tismalleen samalta kuin kaksi vuotta sitten. Tai - jos mahdollista - se on kai vielä tyynemmän ja aikuisemman kuuloinen. Juli tuntee olevansa viisitoista. Filipan anteeksipyyntö on pitkä ja perusteellinen, eikä Juli varsinaisesti kuuntele sitä. Sen mieli askartelee Riiniksessä, joka ei ole vastannut Julin puheluun. Juli olisi halunnut jutella Riiniksen kanssa ennen kuin näkisi Filipan, pyytää sitä ehkä lähistölle varmistamaan ettei mitään tapahtuisi. Juli kääntää katseensa kohti aurinkoa ja räpyttelee silmiään. Filippa hiljenee ja ristii sormet. Sillä on uusia sormuksia ja Juli miettii taas kerran että on typerää, ettei se halua olla käsimalli. Nopeasti se saa itsensä kiinni ajatuksesta. Ei - on hyvä ettei Filippa ole käsimalli, hyvä ettei se tee mitään missä jonkun pitäisi kärsiä siitä, että joutuu katselemaan yhtään osaa sen kehosta. "Haluutko sä sanoa jotain?" Filippa kysyy. Juli pudistaa päätään. Filippa nyökkää, mutta on niin tyhmä ettei tajua kävellä pois. Sen sijaan se jatkaa: "Mitä sulle kuuluu? Käytkö vielä siellä tallilla?" "Kuka sulle siitä on puhunu?" Juli sylkäisee. Sen tekee mieli heittää Filippaa jollain - olla viimeinkin itse se, joka heittää - mutta se ei uskalla haastaa riitaa. Ei Filipan kanssa. "Allu tietenkin." Juli pusertaa huulensa yhteen ja laskee kateensa kengänkärkiinsä. Sen varpaat paahtuu Martensien sisällä. "Sulla on muuten kiva nenäkoru", Filipan ääni sanoo jostain Martens-maailman ulkopuolelta. "En ollukaan ennen huomannu." "Oon lopettanu sen tallipaskan", Juli sanoo kovaan ääneen. Silmäkulmastaan se näkee miten Filippa vaihtaa asentoa. "Ai." Julista tuntuu hyvältä kun Filippa ei tiedä, miten tietoon kuuluu reagoida. "Hevosetko ei sitten ollu sun juttu?" "Ei", Juli ynähtää. Taas siitä tuntuu että se on viisitoista. Tai ehkä vielä vähemmän, kolmetoista, sellaisessa elämäntilanteessa jota Filippa voi vain sääliä. "Harmi kuulla", Filippa hymähtää. Sen myötätunto ällöttää Julia, ihan kuin eilisen darra olisi tehnyt uukkarin ja päättänyt sittenkin palata häneen. "Luulin että sulla olis siellä paljon kavereita." Filippa pitää tauon, ihan kuin se miettisi jotain. "Etkö sä hoitanu samaa hevosta ku Allun eksä?" Juli ei voi olla nauramatta, vaikka sillä ei ole yhtään iloinen olo. "Hyvin oot painanu faktat mielees", se tokaisee. Ällöttävä olo on kohonnut kitalakeen asti. "Tuli vaan mieleen." Filippa hymyilee, Juli ei katso sitä vieläkään kunnolla mutta sen aivot on ohjelmoitunu huomaamaan hymykuopat, jotka painuu ensin Filipan oikeaan ja sitten vasempaan poskeen. Filippa jatkaa: "Mut sama se. Halusin vaan pyytää anteeks. Silloin ku pyörittiin siellä teidän tallilla Tommin kanssa niin meinasin jo laittaa sun kaappiin jonku anteekspyyntölapun, mutta en saanu tungettua sitä sieltä raoista sisään. Enkä kehdannu jättää sitä vaan siihen kaapinoveen kiinni." Nyt Julin katse ponnahtaa Filipan silmiin, viimein. Se haluaa oksentaa. "Mihin kaappiin?" Filippa rypistää kulmia vaikka hymyilee yhä. Se on niin tyyni, niin hallittu ja rauhallinen - Julin mielessä välähtää aika kun se ajatteli että haluaisi aina elää Filipan kanssa. "Se sun kaappi siellä yläkerrassa. Siinä nurkassa." "Ei se ollu enää mun kaappi", Juli sanoo heikosti. Sen posket tuntuu jähmeiltä. Filippa jatkaa hymyilemistä aina vaan, sen ilme ei värähdäkään vaikka se hiljenee. Juli vetää henkeä väristen. "Mulla oli kirjaimellisesti kädessä se teippi mihin mun nimi oli kirjotettu. Siitä kaapista ei millään helvetin ilveellä nähny että se oli ollu mun. Mä olin hakemassa mun kamoja pois." Nyt Filippa ei enää hymyile. Aurinko on saanut Julin olon heikoksi - se ei tajua miksei pyytänyt jotain muuta paikalle kun Riinis ei vastannut, miksei se soittanut vaikka Aleksanterille - ja äkkiä sitä alkaa oksettaa ihan oikeasti, sillä lailla pakottavasti että yökkäys nousee jo kurkkuun. Juli kääntyy, juoksee koulun viileänhämärään aulaan ja ehtii vanhasta muistista juuri ja juuri vessakoppiin oksentamaan. Taas, Juli ajattelee kun kaivaa tärisevin käsin puhelimen taskusta ja soittaa Vilille. Taas se on lukkojen takana vessassa ja Filippa toisella puolella.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on May 29, 2022 19:11:43 GMT 2
c o l d h a n d s - 2 9 . 5 . 2 0 2 2
Cella soittaa juuri, kun Juli on selaamassa muutaman päivän takaista viestiketjua Aleksanterin kanssa. Juli on aiemmin tallentanut Cellan numeron että se tietäisi olla vastaamatta. Nyt se kuitenkin nostaa puhelimen korvalle. Cellan ääni on ihan liian luja, aivan kuin se ei tajuaisi että huutaa. "Sori ku soitan ilman mitään varotusta", se tokaisee puhelimeen. Juli nousee hitaasti seisomaan ja menee ulkorappusille, se on ollut porukoiden luona Haahtilohentiellä niin pitkään että muistaa taas miten ulko-ovea pitää nostaa niin että se ei narise. Juli ei halua että kukaan tietää sen olevan puhelimessa, ei nyt. "Joo", Juli kirahtaa. Se kuulee itsekin miten epävarmalta kuulostaa. Puhelimen läpi kuuluu miten Cella vetää henkeä, puuskahdus puurouttaa linjan hetkeksi. Vähän niin kuin kuulisi pikseleitä. "Mulla ei oo hirveesti aikaa mut Vili sano et jotain on tapahtunu, niinku tähän juttuun liittyen. Ja että sä tietäisit siitä." Juli tuijottaa paljaita varpaitaan, sillä on turta olo. Cella on hengästynyt. Tuulen äänestä Juli arvelee että se kävelee ulkona. "Eli jos haluat puhua...?" "No ei mulla nyt varsinaisesti mitään uutta tietoa sulle ole", Juli sanoo. Sen äänihuulet on jumittuneet kummalliseen puoliasentoon, puheesta puuttuu kaikki väri. Cella on hiljaa. Juli kumartuu ja alkaa repiä pottuvarpaan kynttä. Turkoosi kynsilakka on lähtenyt lohkeilemaan. "Haluun ehkä varata poliisille sellasen keskustelun missä ollaan kaikki paikalla", Juli sanoo ällöttävällä piipittävällä äänellä. Auringonkukan muotoinen kynsitarra pottuvarpaankynnen reunassa halkeaa, vaikka Juli yritti repiä kynttä vain sen ympäriltä. "Vaikka ens viikolle. Sä, mä, Madde ja Aleksanteri." "Okei." Juli kuulee miten Cella pysähtyy. Se on vähän aikaa hiljaa. "Ai Allu myös?" Sen ääni on yhtä aikaa kysyvä ja väsyny mutta Juli on väsyneempi, se ei jaksa alkaa selittää Cellalle miksi siitä nyt vaan tuntuu tärkeältä että Aleksanteri on mukana. "Meinasin ehkä muutenki laittaa sulle viestiä", Juli vastaa. "Jos ehdotan Larivaaralle sit ens viikolta jotain päivää?" Juli ei ole ehkä koskaan kuullut Cellaa niin epäilevänä, se on melkein epävarma kun sanoo joo .
Julilla ei ole muuta asiaa. Se lopettaa puhelun, laskee kännykän viereensä portaalle ja jatkaa kynnen repimistä. Sen niskassa kihelmöi, Juli arvelee sen johtuvan huonosta asennosta. Ehkä sen päähän ei kierrä kunnolla verta. Filippa on soittanut Julille joka päivä tiistain jälkeen. Kerran se soitti tuntemattomasta numerosta mutta Juli katkaisi puhelun heti, kun tunnisti sen äänen. Se ei aio puhua Filipan kanssa, ei ennen kuin on saanut selville miksi se on valehdellut. Julilla on rauhallinen olo. Melkein kylmä.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on May 30, 2022 10:50:20 GMT 2
s p a r k s - 3 0 . 5 . 2 0 2 2
Juli tuijottaa Vilin kuvaa Instassa. Se on otettu Fleimissä, Vili on varmaan vähän kännissä. Sen naamalla on vähän sama ilme kuin silloin, kun ne nukkui ensimmäistä kertaa vesisängyssä ja Vili oli vasta herännyt. Juli haluaisi tietää mitä se ajattelee. Vesisänky on upottava ja lilluu nytkin, kun Juli vaihtaa asentoa. Se vetää puhelimen lähemmäs kasvojaan, kurtistaa otsaa ja zoomaa Vilin silmiin. Julia kivistää kun se ei tunne mitään.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Jun 2, 2022 13:28:01 GMT 2
f e l o n - 2 . 6 . 2 0 2 2
Ne istuu tällä kertaa saman pöydän ääressä, kaikki viisi. Ollaan toisen kerroksen huoneessa jossa on muovimatto ja kellastuneet sälekaihtimet. Tuolien siniharmaa pehmuste on kulunut. Hyvä ettei pöydällä ole kahvipannua ja keksejä, Juli miettii, tunnelma on täysin erilainen verrattuna siihen kun Juli ja Madde oli täällä ensimmäistä kertaa. Aleksanterista näkee että sitä hävettää. Se on jutellut Cellalle poliisilaitoksen sateisen ovikatoksen alla kun Juli ja Madde tuli eikä ole sen jälkeen sanonut mitään. Se näyttää siltä että yrittää valua huomaamatta pöydän alle. Ne istuu vierekkäin, Cella ja Aleksanteri, ja Juli miettii ehkä tuhannetta kertaa miten niiden välillä tuntuu olevan side vaikka ne ei edes katso toisiaan. Larivaara istuu vaikean näköisesti pöydän ääreen ja naksauttaa nauhurin päälle. Juli puristaa pöydän alla Madden kättä kun Larivaara latelee aloituspuheen: torstai toinen kesäkuuta, kello 12:05, paikalla vanhempi konstaapeli Larivaara, jutun A8703 vastaaja Ella-Maria Talve sekä asianomistajat Julianna Holma ja Matilda Holma. Larivaara puuskahtaa, se on hengästynyt. Lisäksi paikalla on todistaja Aleksanteri Holma, joka on Julianna Holman ja Matilda Holman veli sekä Ella-Maria Talven entinen puoliso. Madde puristaa Julin kättä vielä lujempaa. Se on suoraselkäinen ja rauhallinen, tiesi heti mitä tehdä kun Juli reilu viikko sitten soitti sille. Juli ei uskalla katsoa Cellaa. Se tuijottaa pöydän pinnassa olevaa uurretta ja yrittää keksiä miten se on ilmestynyt siihen. Onko joku ääliö hinkannut pöytää avaimella poliisin silmien alla? "Esille on tullut uuden henkilön mahdollinen osallisuus tapauksessa, jonka asianomistajina ovat Julianna Holma sekä Matilda Holma", Larivaara lausuu väsyneesti. Juli puree hampaita yhteen. Pöytä kallistelee ällöttävästi sen silmissä. Larivaara kääntyy katsomaan Cellaa, tuoli narisee. "Ella-Maria, oletko toiminut tutkinnassa oleviin tapahtumiin liittyen millään lailla yhteydessä, suoraan tai välillisesti, Filippa Peterseniin?" *Poliisi on niin vanha että jaksaa tuskin kävellä huoneen poikki ilman että hengästyy. Julin kädet tärisee. Se ei tajua miksei pyytänyt Maddea tai Aleksanteria mukaan. Sitä hävettää ja oksettaa, ikkunasta tuleva valo käy sitä silmiin vaikka on hämärä marraskuinen alkuiltapäivä. Se ei voi odottaa että poliisi ehtii istua, se haluaa lähteä.
Julin silmien takana polttelee. Sen on pitänyt lintsata lyhyen matikan kertauskurssilta että pääsi tänne.
"Torstai viides marraskuuta kaksituhatta ja kaksikymmentä, kello 10:38, paikalla vanhempi konstaapeli Köyriö sekä Julianna Holma." Poliisi puhuu hitaasti ja puuskahtelee väleihin. Se työntää paksulla etusormella nauhuria lähemmäs Julia, ihan kuin arvioisi ettei sen ääni muuten kuulu.
"Mikä on homman nimi, jos vielä avaat?"
Julin ääni ei toimi, poliisi oli siinä ihan oikeassa. Sen pitää vetää henkeä monta kertaa ennen kuin se pystyy puhumaan. Tuoli painaa sen selkää, korkokengät tuntuu raskailta jaloissa vaikka se vaan istuu.
"Mun tyttöystävä heitti mua astioilla", Juli kuiskaa.
Poliisin naamalla käy outo ilme. Se nojautuu taaksepäin, tuoli nitisee. Käsivarret ristissä se näyttää vielä eltaantuneemmalta kuin äsken, kun se edes yritti esittää kiinnostunutta.
"Tuliko fyysistä haittaa?"
Juli räpyttelee silmiä. Miksi sillä on niin kuuma?
"Ei", se sanoo hiljaa.
"Oliko olemassa henkeen, hyvinvointiin tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvaa uhkaa?"
Sen olisi pitänyt jättää villapaita pois. Paita on Filpun ja haisee vielä siltä.
"No se siis heitti niin että ois voinu osua", Juli selittää heikolla äänellä. "Ja huus mulle."
"Onko tilanteesta todistusaineistoa?"
Juli puistelee päätä. Se on heittänyt kaikki sirpaleet pois heti kun Filppu oli lähtenyt.
Poliisi huokaisee ja kääntelehtii tuolissa niin, että saa nykäistyä housujaan ylemmäs.
"Millaisia seuraamuksia toivot vastaajalle?"
Juli menee sanattomaksi. Ei se tiedä, se on ajatellut että poliisi kertoisi mitä pitää tehdä, että riittäisi kunhan se puhuisi Filpusta niin kuin Madde käski. Juli tuijottaa pöydän pintaa ja miettii niin pitkään, että poliisi päästää röhkäisyltä kuulostavan yskän. Se napsauttaa nauhurin pois päältä.
"Näitä yksittäisiä, ei vahinkoa tuottaneita tapauksia ei ihan kamalasti meillä oteta käsittelyyn", se sanoo ällöttävän anteeksipyytävällä äänellä. Juli kyllä tietää ettei se halua pyytää anteeksi. "Etenkään kun ei selviä toiveita seuraamuksista ole. Katsotaan nyt mikä päätös tulee, mutta sinuna en pidättäisi henkeä odotellessa. Suosittelen näin ihmiseltä ihmiselle että yrittäkää nyt vaan kavereina saada juttu sovittua."
Kolmen viikon päästä tuleva kirje on yhtä tunteeton kuin poliisi.
Sehän oli vain kavereiden välinen riita. Rikossyytettä ei nosteta.*Aleksanteri näyttää kevyeltä, melkein toiveikkaalta, kun ne kävelee kolmestaan ulos poliisiasemalta. Se menee edeltä autolle ja jää odottamaan avoimen kuskinoven viereen, että Juli pääsee portaat alas. Julin jalat tuntuu vieläkin heikoilta. Cella on sisällä jatkokuulusteluissa eikä onneksi näe, miten Juli pitää kaiteesta kiinni kuin mummo ja laskeutuu askelmat yksi kerrallaan. Madde on mennyt hiljaiseksi, se ei ole puhunut paljon mitään sen jälkeen kun Cella sanoi en todellakaan ole.
Aleksanteri heittää Julille auton etulokerosta suklaapatukan kun ne istuu. Ei ole mikään ihme että se on iloinen, sen osahan on ollut helppo. Sen on pitänyt käydä läpi mitä tapahtui kun Filippa ja Juli näki tallilla ja sen se on todellakin tehnyt, Aleksanterilla on ollut pieni vihko johon se on kamalalla käsialalla kerännyt muistiinpanoja ja lukenut niitä Larivaaralle suoraan paperista. Se on ollut yhtä aikaa kamalaa ja rauhoittavaa. Juli repii suklaan käärepaperista pieniä foliosiruja ja tuijottaa ulos ikkunasta, kun Aleksanteri käynnistää auton. Sen aivot ei halua uskoa, että Cella on syytön, koska se tarkoittaa että syyllisen pitää olla joku toinen. Joku, jota se oikeasti pelkää.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Jul 23, 2022 15:10:11 GMT 2
j e o p a r d y - 2 3 . 7 . 2 0 2 2
Juli vihaa Larivaaraa, koska se on ollut lomalla. Se vihaa sitä, että Larivaaralla on ollut edes sellainen vaihtoehto. Ensimmäiset viikot Juli/Madde/Cella/Aleksanteri-keskustelun jälkeen Juli vain odotti tietoa siitä, oliko Cella tehnyt kaiken yhdessä Filipan kanssa. Se ei saanut nukuttua ja soitti monta kertaa Vilin keskellä yötä porukoiden alakerran asuntoon (missä Juli edelleen asuu), että sai itkettyä itsensä uneen sen kainalossa. Sitten se on vähän niin kuin unohtanut asian. Se sai Larivaaralta sähköpostiin neljän rivin muistion jossa luki, että Cella kiisti kaiken eikä kiistämistä epääviä todisteita ollut. Sen takia Juli on uskaltanut olla Cellan kanssa vaelluksella ja jopa puolustaa sitä, kun ne paska-aivopoliisit oli luulleet että se oli käynyt Valtterin kimppuun. Kai Juli on jollain tasolla alkanut ajatella, että ehkä kaikessa oikeasti oli ollut kyse vaan vahingoista. Siitä se ei ole puhunut kenellekään, ei vaikka sille on tullut huono omatunto siitä, miten se on kohdellut Cellaa jos se onkin syytön. Se ei ole ehtinyt ottaa asiaa esille Cellan kanssa, koska ei halua nolata itseään eikä asiasta kuitenkaan ole annettu sille mitään lopullista varmistusviestiä. Juli on kuitenkin käskenyt Aleksanteria ajamaan yhtenä yönä tallille ja piilottanut Cellan kaappiin postikortin, jonka taakse Juli on kirjoittanut anteeksi.
Juli aikoo odottaa, että Larivaara sanoo suoraan Cellan olevan täysin syytön, ennen kuin se tekee jonkun show'n siitä että kaikki onkin hyvin. Etenkin kun kaikki ei ole hyvin. Larivaara on nyt palannut lomalta. Juli makaa Vilin päällä ja tekee sen niskahiuksiin minilettejä, kun sen puhelin värisee. Vili ei edes käännä päätä sen omasta puhelimesta, kun Juli nappaa kännykän ja tasapainottaa sen Vilin niskaa vasten. Otamme nyt yhteyttä Filippa Peterseniin kuulusteluja varten, lukee Larivaaran viestissä. Julia kylmää. Se sinkoaa puhelimen niin voimalla käsistään, että se valuu päiväpeittoa pitkin lattialle. Juli painaa kasvonsa Vilin niskaan ja vie kädet silmilleen. Se yrittää hengittää Vilin tuoksua, uudelleen ja uudelleen, niin hitaasti kuin pystyy. Vili hapuilee Julin kylkeä. "Hei, mikä sul on?" Juli ei vastaa. Vili kääntyy ja vetää Julin syliinsä. Julia oksettaa, kun se toistaa maailman hiljaisimmalla äänellä Larivaaran viestin. Sillä ei todellakaan ole turvallinen olo täällä, porukoiden luona, missä Filippa on viettänyt niin monta joulua. Juli ei halua olla yhdessäkään paikassa, jonne Filippa pystyy ajamaan vaikka saman tien kun on saanut poliisilta puhelun jossa sitä syytetään - niin, mistä? Sen vanhan tyttöystävän vainoamisesta syystä jota kukaan ei tiedä? Juli pusertaa Vilin paitaa sormissaan. Se pelkää ja häpeää. "Voinko mä muuttaa sun luokse vähäksi aikaa", se kuiskaa eikä uskalla katsoa Viliä.
|
|
Juli
Uusi ja innokas
Posts: 52
|
Post by Juli on Aug 3, 2022 21:01:17 GMT 2
s l e e p i n g w i t h - 3 . 8 . 2 0 2 2
Juli on asunut Vilin luona nyt pari viikkoa. Se tietää että Vilin setä luulee, että ne seurustelee. Eero yritti aluksi antaa Julille omaa huonetta mutta Juli ei halunnut - tietenkään, se haluaa olla Vilin kanssa! - ja sen jälkeen kaikki on varmaan ollut Eeron päässä selvää. Vili on tuonut tyttöystävänsä luokseen, tämä tyttöystävä nyt vain sattuu rakastamaan Viliä niin kuin parasta kaveria rakastetaan. Juli on miettinyt viime aikoina paljon sitä, voisiko se olla Vilin kanssa, jos se oikein yrittäisi.Kuten nyt. On yö, Vili on nukkunut jo pari tuntia, se hengittää Julin selän takana kevyesti ja roikottaa kättään Julin vyötärön yli. Juli on katsonut illalla, kun se peilaili isoa mustelmaa, joka sillä on Evgeniin takia leuassa. Ehkä Juli on sen takia nyt herännyt. Sitä ahdistaa nähdä Vilin mustelmaiset kasvot - tai, itse asiassa, ei sen tarvitse edes nähdä. Ajatuskin siitä, mitä Vili sen selän takana on joutunut kokemaan, riittää. Ehkä sen takia Juli yrittää ajatella jotakin muuta. Se miettii Petraa, jonka kanssa pussaili Norjassa ja yhtä Laurenia, jota olisi nähnyt jos olisi jaksanut lähteä viime v viikolla Helsinkiin. Kesken Lauren-ajatuksen Vili huokaa ja nostaa unissaan kättään niin, että se osuu paidan läpi Julia rintaan. Juli jähmettyy. Näin on käynyt monta kertaa eikä se haittaa mitään (tietenkään, ei Juli ole tollo, Vilihän nukkuu). Yleensä Juli on vain tarttunut Vilin sormiin ja työntänyt sen käden takaisin vatsalleen, mihin se kuuluu. Nyt Juli tuijottaa pimeää seinää niin että silmiin sattuu, hengittää syvään ja pinnistelee tunteakseen jotakin. Vilin käsi ei varsinaisesti pitele rintaa, mutta Julin on hyvin helppo kuvitella miltä sen ote saattaisi tuntua jos Juli kääntyisi ihan vähän. Hetken kuluttua Juli tuntee ilokseen pehmeän nykäisyn alavatsassaan. Se ei ole aivan varma johtuuko tunne siitä, että juuri Vili melkein pitelee sen rintaa, vai ajaisiko kuka tahansa saman asian. Mutta Juli ei nyt ehdi miettiä asiaa tarkemmin. Juli on tyytyväinen ja innoissaan, kääntyy ja vetää peiton korviinsa niin että Vilin käsi hervahtaa takaisin sen kyljelle. Julin on paljon helpompi hengittää, ja viimein se voi varmaan nukahtaa. Ennen nukahtamistaan Juli miettii, onkohan olemassa mitään mitä se ei suostuisi Vilin takia tekemään, ettei menettäisi tätä koskaan.
|
|