Post by Deleted on Dec 2, 2019 20:41:54 GMT 2
Julia Havukoski
Hestian hoitaja
Perustietoja
♦ syntynyt 13.01.2004, Etelä-Suomessa
♦ aloittanut Seppeleessä, Hestian hoitajana 02.12.2019
♦ tasoltaan helppo B/100cm
♦ pituus noin 157cm
♦ kengänkoko 37
♦ asuu Liekkijärven keskustassa kerrostalossa
Luonne
Kuulostan varmasti yleensä todella itserakkaalta puhuessani, ihanaa. En siis todellakaan ole sitä. Kyllä, olen tyytyväinen itseeni, mutta en sentään hypi nenille ja esitä omistavani maailmaa, e'ei. Kyllä pinnan alta löytyy aina vähän enemmän, niinkin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ehkä elämässäni kaiken summa on saanut minusta onton harmaan teiniraunion. Voin keskustella ihmisten kanssa ja muiden ihmisten ilmoilla ollessani pitää yllä tätä hymyilevää Juliaa, mutta muiden katseiden välttäessä vaivun omiin ajatuksiini, naamalleni valuu se tuttu turhautunut perusilme, mikään ei jaksaisi hymyilyttää tai kiinnostaa.
Olen omasta mielestäni sellainen ihan perusfiksuksi luokiteltava tyttö, vaikka kaikkea ja kaikenlaista on tullut kokeiltua.
Kesken!
Kesken!
Ulkonäkö
Pituudella minua ei ainakaan ole siunattu, se sanottakoon ensimmäisenä. Olen tällainen 157cm pitkä, hoikahko teinityttö, jonka paras tuntomerkki ovat vahvat, pitkät ja mustat laineilevat hiukset. En ole kummoinenkaan kampaus-expertti, joten yleensä tyydyn pitämään hiukseni vain auki, mutta jos ne on pakko saada edestä pois, niin parhaani yrittäen sutaisen ne nopeasti nutturalle pääni päälle. Minulla on metsänvihreät silmät ja muuten naamaa peittää yleensä paksu kerros meikkiä. Meikki tuo itselleni tietynlaisen itsevarmuuden ulkonäkööni ja pidän sutien kanssa pelleilemisestä, joten miksikäs ei. Tallille kylläkään harvemmin vaivaudun laittautumaan sen enempää, kun luvassa on kuitenkin päivä keskellä hevosia, pölyä ja olkia.
Pukeutumisessani olen hyvin tarkka. Ei, en vaadi kuumimpia hittituotteita, vaan panostan mukavuuden ja ulkonäön yhdistelmään. Koulussa ja vapaa-ajalla esiinnyn yleisemmin mustissa legginseissä ja jossakin mukavan löysässä paidassa, hupparissa tai neuleessa. Tallille pistän päälleni mustat ratsastushousuni, ratsastussaappaat tai keltaiset kumikengät ja kesäisin jonkin värisen topin, muulloin valko-mustan fleecen.
Ratsastustausta
No sitten nämä hevoset. Olen istunut ponin selkään ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ja oikeastaan siitä lähtien aktiivisesti käynyt niin ratsastustunneilla, valmennuksissa, vuokrannut ja hoitanut monenlaisia poneja sekä hevosia ja kisannut niillä. Kokemusta alkaa siis olla kertynyt sellaiset 10 vuotta näistä maata tallaavista nelijalkaisista hörisijöistä. Vaikea sanoa mikä näissä viehättää... ehkä se on se, että saan rauhassa tuusata, eikä kukaan ole vieressä painostamassa tai muuta.
Muiden suusta kuultuna olen kuulemma herkkä ja taitava ratsastaja, joka määrätietoisuudellaan vakuuttaa vanhempiakin ratsastajia. Tiedä sitten kuinka totta nuo kehut ovat, mutta kiva jos edes vaikutan taitavalta hevosen käsittelijältä. Siihen tässä onkin tähdätty viimeiset 10 vuotta.
Olen tasoltani suunnilleen Helpon A:n ja 100cm luokkaa, mutta sen eteen on kyllä tehty töitäkin. Esteet ovat itselleni se the juttu ja niiden saralla kehityn oikein mielelläni. Maastoesteitä olen silloin tällöin hieman hyppinyt, mutta lajina maastoesteratsastus on vielä itselleni hyvin vierasta. Ehkä siihenkin voisi joskus vähän syvemmin tutustua, jos sitä vaikka innostuisikin.
Koulu & vapaa-aika
Koulussa pyyhkii kai ihan hyvin. Ainakin kaikki opettajat näin minulle sanovat, miksen heitä sitten uskoisi. Olen aina tullut hyvin toimeen näiden koulun "suosituimpien" kanssa, johtunee siitä, että satun nyt vain olemaan yksilö, jota elämä tökkii, joka on hoikka kuin rautalanka, omistaa värjätyt mustat hiukset, rikkaan isän, tykkää meikata ja käyttää tekoripsiä. Minut on aina kuin automaattisesti haukattu mukaan noihin piireihin, eikä se minua oikeastaan haittaa. Näin paljon kadehtivia katseita kohdistuneina minuun, johtunee joko ulkonäöstäni, koska vastaan ilmeisesti näiden nykynuorten ulkonäköihanteita tai sitten kaveripiireistäni, jotka - öö... en tiedä mikä heissä viehättää. Ainakin sen voin sanoa niistä kavereistani, että turhaan kukaan kadehtii. Kaikki aivan kajahtaneita. En vietä heidän kanssaan kauheasti aikaa koulun ulkopuolella, eikä yksikään heistä ole minulle kovinkaan läheinen.
Sukulaiset & muut ihmissuhteet
Tuomas Havukoski
Asun siis tosiaan kahdestaan isäni kanssa, joka nimittää itseään maailmanluokan liikemieheksi. Jotain liikemiehen töitähän se oikeastikin tekee ja koko ajan tuntuu olevan kauhea kiire töiden parissa, että tuskin tuo nimitys kaukana todellisuudesta on. Olen siis tottunut oleilemaan päivisin pitkältikin yksin, yleensä isä tulee yöksi kotiin, mutta pidemmän liikematkan sattuessa kohdalle saattaa vierähtää kaksikin viikkoa niin, ettemme näe toisiamme lainkaan.
Rasmus Oivio
Kun isä on työmatkoilla, minun perääni yleensä katselee 19-vuotias serkkuni Rasmus, mutta eipä tuota taida ollenkaan kiinnostaa minun arkeni tai hyvinvointini, kunhan istuu meillä sen kaksi viikkoa töllön ääressä, saa isältäni mojovan palkan ja painuu kauas pois. Yleensä siis katson itse itseni perään ja näin olen viimeiset kolme vuotta tehnyt. Usko tai älä: siihen tottuu. Rasmuksen tunnistaa kaukaa, sillä tämä on noin 190cm pitkä, kikkarapäinen blondi ja hoikka kuin mikä.