|
Post by Anne on Feb 19, 2019 13:07:30 GMT 2
Kouluvalmennukset, valmennusten pitäjänä Anne Lisäarvat toiseen osakilpailuun.
Tehtäväruungot easy - medium: Alkulämmittelyt 15 min. käynti, kevyt ravi, laukka 15min: Istunnalla siirtymiset käynnistä raviin ja ravin sisällä keskiravi-harjoitusravi. Ravilisäys lävistäjällä, siistit kulmat, hevonen tasapainoon. 15 min: Laukannostot tasapainossa ensin kulman jälkeen ja sitten keskellä uraa. hevosen vaadittu kokoamisaste säilyy siirtymisissä, istunta pysyy, molempiin suuntiin. 15 min: Rento loppuhölkkä, hevonen eteen alas.
Tehtäväruungot hard - expert: Alkulämmittelyt 15 min. käynti, kevyt ravi, laukka 15min: Koottu ravi - pysähdys - peruutus - kootturavi. Ravilisäys lävistäjällä, siistit kulmat, hevonen tasapainoon. 15 min: Siirtymiset laukan sisällä, täyskaarrossa laukanvaihto. Hevonen taipuu, suoristuu ja tahti pysyy harjotteissa. 15 min: Rento loppuhölkkä, hevonen eteen alas.
TÄYNNÄ!
Laske sanat, jos sanoja ei laskettu, merkkaan 1 lisäarvan.
Klo 10-11 helppo C, taitotaso easy 1 Sartsu - Ruben 2 lisäarpaa 2 Santtu - Fifill frá Kievari 3 lisäarpaa 3 Ava - Sysivalkee 2 lisäarpaa 4 Lotta - Milk's Favorite Cookie 1 lisäarpa 5 Essi Metsämäki - Fantastico 3 lisäarpaa 6 Inari- Oxeye Daisy 2 lisäarpaa
Klo 11-12 helppo B, taitotaso medium 1 Pyry - Iita 1 lisäarpa 2 Adelina van Leeuwen - Leafocean Zei 3 Selina Valentín - Solidago Thalia 1 lisäarpa 4 Kiia - Audrey v. Helmwald 2 lisäarpaa 5 Mistel - Raine 2 lisäarpaa 6 Ekku - Orange Wood's Osiris 2 lisäarpaa
Klo 12-13 helppo A, taitotaso hard 1 Robert - Harry 2 lisäarpaa 2 Stella - Pancho 2 lisäarpaa 3 Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk 2 lisäarpaa 4 Reita - Sand Pond 2 lisäarpaa 5 Jesse - Heljän Hurmos 2 lisäarpaa 6 Sarah - No Worries 2 lisäarpaa
Klo 13-14 vaativa B, taitotaso expert 1 Lydia - Kheops 2 lisäarpaa 2 Nita - Kallan Vermilion 3 lisäarpaa 3 Sebastian Laurent - Mondbark Juniper 1 lisäarpa 4 Mirkku - Vegas Showgirl 3 lisäarpaa 5 Meiju - Aberash Empire 6 Minea Metsämäki - Nightlight 3 lisäarpaa
|
|
|
Post by Robert on Feb 25, 2019 0:58:37 GMT 2
Ryminä ei ehkä ollut oikea tapa kuvaamaan sitä, miten mun odotukset olivat tulleet alas ensimmäisen osakilpailun myötä. Auburn Estate oli mennyt ja jyrännyt itsensä kärkikolmikkoon peräti kahdella ratsukolla, mutta se ei ollut ihme: olihan niillä puitteet ja valmentajat kohdillaan. Siitä aiheutunut kiukustus oli saanut mut suorastaan ahdistelemaan Mr Valmentajaa eli Dania maneesissa, ja sen jälkeen oli kuin olikin ilmestynyt maaliskuulle Tie Tähtiin -valmennus. Olin tuijottanut paperia tuhahdellen ja ajatellut, kuinka se mahtoi olla minun ja vain ja ainoastaan minun ansiotani.
"Eihän Stellallakaan mennyt niin kovin hyvin", Salma oli lohduttanut sulloessaan Bonnien ruusukkeita (kyllä, ruusukkeita monikossa!!) ((koska ne olivat tietenkin sijoittuneet molemmissa luokissaan!!!)) piiloon kiireellä. Stella Panchon selässä näytti keskittyneeltä suhaillessaan tottuneesti vierasratsukoiden välissä, ja mä yritin kanavoida sitä samaa Harryn kanssa.
Se oli ollut se hiton raviohjelma, johon meidän suoritus oli kaatunut. Olin tiennyt sen olevan meidän heikkous ja olin tiennyt, että helppo A -tasolla ei voinut enää humputella raveja läpi samalla tavalla kuin K.N. Specialissa. Silti mä olin vain yrittänyt humputella ne kiireesti läpi--ehkä tuomarilta olisi mennyt koko raviohjelma ohi jos sen olisi suorittanut tarpeeksi kiihkeään tahtiin.
Ei ollut mennyt, oli mun paperi kertonut. Ja Danielkin, sitten myöhemmin.
Annen valmennusrunko ei ollut ravipainoitteinen, mutta päätin ottaa lyhyestä ravityöskentelyosiosta kaiken irti. Salaa olin aloittanut verryttelyt jo aiemmin ja muiden vasta lämmitellessä ratsujaan, mä paahdoin keskiaskellajeja suu tiukkana viivana. Aina välillä keskittyminen hapuili ja harhaili, varsinkin siihen latinomimmiin, joka oli hohtavan valkealla puoliverisellä ottanut ja vienyt koko luokan. Nuori nainen näytti seesteiseltä ja vähän siltä, että sen ei juuri tarvinnut tehdä mitään saadakseen ratsunsa liikkumaan kauniisti. Puuskahdin ja tunsin vatsalihaksiani kivistävän Harryn keskiravissa istumisesta.
En tiedä oliko syy mun vai senkertaisen ravitehtävän. Harry tahmeni käsissä kuin karamelli sulaessaan, ja pysähdys pysähdykseltä ja peruutus peruutukselta me valuimme syvemmälle ja syvemmälle juoksuhiekkaan. Tuntui, että sain todenteolla potkia hevosta eteenpäin, mutta se oli mahdotonta: yhtäkkiä mun saappaat olivat kuin liimautuneet kiinni kylkiin ja pohkeenpuristukset tuntuivat yhtä turhilta kuin soutaminen liisterissä varmasti oli.
Harry oli hidas. Hidas pohkeelle, hidas kädelle, hidas, hidas, hidas!
"Terävämmin eteen, Robert", Anne komensi. "Helpossa C:ssä voisit vielä päästä tuollaisella raviinsiirtymisellä pisteille, helpossa A:ssa et."
Mun poskia kuumotti. Juuri kun mä luulin kehittyneeni ja parantuneeni ratsastajana, ja vieläpä nimenomaan tomerana ratsastajana! Hammasta purren jatkoin sitä liisterissä ravailua eikä Anne enää kommentoinut. Laukkatyösentely sujui hyvin, kuten aina, mutta yleistunnelmat valmennuksen jälkeen olivat pohjamudissa.
Ohjatessani Harryn tutulle, valaistulle polulle, kerroin tähtitaivaalle äänettömän toiveeni: antakaa Daniel Susinevan tehdä taikojaan seuraavassa valmennuksessa. Ehkä mun pitäisi pyytää sitä ratsuttamaan Harrya? Oliko se sallittua? Saiko ammattilainen, joka valmensi lukuisilla talleilla, ratsuttaa yhden kilpailijan hevosten kesken kilpailun?
Puhelimen näyttö valaisi iltaa kun opiskelin TT-sääntöjä Harryn keinuvan käynnin tahdissa.
|
|
reita
Uusi ihmettelijä
Posts: 5
|
Post by reita on Feb 26, 2019 10:19:53 GMT 2
Klo 12-13 helppo A, taitotaso hard Reita - Sand Pond
"Pitää sun nyt edes vähän yrittää, Reita." Niin oli sanonut Riitta, vuokrahevoseni Pondin omistaja. Olin ottanut Tie Tähtiin -tarinakisasarjan kouluosuuden aika kevyesti. Olin ajatellut pitää vain hauskaa esteillä, ja siinä sivussa kisata kouluakin, kun kerran luokat olivat aina samoina päivinä. Riitta oli kuitenkin sitä mieltä, että kun kerran hevosen ylläpitoa ja kisamaksuja makselin, niin sama se oli yrittää sitten pärjätäkin. Enkä minä tosiaankaan uskaltanut sanoa Riitalle vastaan! Sitä varten minä olin siinä, Pondin satulassa, Seppeleen juuri uudelleenrakennetussa maneesissa, yhdessä kilpakumppanieni kanssa. Nyökkäilin tutuille naamoille, vaikka uusien ihmisten lähellä oleminen onkin minulle vaikeaa. Ensimmäisen, meillä kotona Hukkasuossa järjestetyn kilpailun kuulutusten perusteella tiesin muutaman muun nimen. Jessellä oli pieni suomenhevonen, jonka kanssa oli ollut vauhtiongelmia ensimmäisessä yhteisessä estevalmennuksessamme Hallavassa. Stellan hieman hätäisen hevosen nimi oli Betume, mutta sen rotua saatoin vain arvailla.
Pondilla oli tottavie virtaa ihan lämmittelystä saakka. Riitta syytti sen kaahailusta aina aiheellisesti minua. Olin antanut sen ryntäillä, koska halusin kaahata itsekin. Olinhan vain huvitellut ja ottanut ilon irti nuoresta lainahepasta. Omani oli kuitenkin melkein kolmenkymmenen, enkä muista koska olisin viimeksi saanut hullutella. Yritin sillä kertaa kuitenkin keskittyä. Tahdoin niin kauheasti saada Pondin ratsastettua muotoon ja yhteistyökykyiseksi työpariksi itselleni, mutta se ei totta tosiaan ollut tämän hevosen kanssa helppo juttu. Kevyessä ravissa ja laukassa se vähän piristyi ja haki itsekin hyvää asentoa, mutta aina kun hidastin hitusenkaan tempoa, se lösähti pitkäksi ja veltoksi. Siitä hevosen omistaja ei kuitenkaan minua syyttänyt: kuulemma se oli ihan samanlainen kaikilla, ja hänelläkin Pond teetti hirveästi töitä kulkeakseen nätisti.
Laukkasiirtymät, kaarrot ja taivutukset tekivät meille todella hyvää, vaikka en voi sanoa suoritustamme mitenkään kauniiksi. Pond on sellainen kaveri, että sillä on helppo pitää tempoa yllä ja tehdä laukkasiirtymiä, mutta kömpelöiksi nekin jäävät, kun se taipuu yhtä helposti kuin paksu rautakanki. En saanut sitä kuuntelemaan ohjaa ja pohjetta tarpeeksi tarkasti sitten millään! Osin voin syyttää sen huonoa lihaskuntoa ja siitä johtuvaa kehnoa kehonhallintaa, mutta vain pieneksi osaksi. Kyllä minä tiedän, että suurin syy oli minussa. Tiedän haukanneeni aivan liian suuren palan osallistumalla kouluratsastukseen taitotasolla hard, mutta kun niin kuin sanoin, halusin hypätä, ja koulukisat hoituvat siinä näpsäkästi samalla.
Kun otin huomattavasti ronskimman ohjastuntuman, Pond alkoi joten kuten taipua. Olen kovin helläkätinen ratsastaja ja tämä on minulle vielä melko vieras hevonen. En tunne läheskään kaikkia sen jippoja. Ohjien pitely niin jämäkästi tuntui minusta vähän inhottavalta hevosen takia, ja vähän huijaamiselta: ihan kuin olisin runnonut hevosta muotoonsa. Pondia se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan yhtään. Se hakeutui vihdoinkin kuolaimelle ihan eri tavalla ja sen viimeiset laukanvaihdot olivat tosi rentoja. Ei se tietenkään taipunut niin kuin muut, mutta sentään paremmin kuin kisoissa kotona Hukkasuossa. Tämän valmennuksen suurinta antia olikin se, että käsitin, ettei kaikkia ratsuja oikeasti voi ratsastaa samalla tavalla kuin minun mummoikäistä Mayaani olen viimeiset kymmenen vuotta ratsastanut.
Oli helpottavaa päästää Pond pitkälle ohjalle loppukäyntien ajaksi. Yritin muka pitää yllä kepeää ja ryhdikästä istuntaa muiden edessä, vaikka rehellisesti sanoen tapasin kotona vain matkustella satulassa loppukäynnit. Katseenikin pidin siellä minne olimme menossa. Jokuhan saattaisi muuten vaikka tulla juttelemaan, ja sitten en tietäisi oikein mitä sanoa.
495 sanaa
|
|
|
Post by KiianK on Feb 26, 2019 11:01:09 GMT 2
Klo 11-12 helppo B, taitotaso medium Kiia - Audrey v. Helmwald
Onni on helppo vuokrahevonen jonka kanssa valmennus ja kisamatkat menivät helposti. Tulin tähän johtopäätökseen kun olin seurannut aikaisemmin Auburnin pihassa Adelinan ja Pennan taistelua saadakseen Lefan nousemaan auton kyytiin. Lopulta varusteet ja hevoset oli kyydissä ja pääsimme ajamaan kohti Seppelettä.
Seppeleen pihassa katselin ympärilleni uteliaana sillä en ollut käynyt siellä ennen. Olimme hyvissä ajoin paikalla kun Ava ja Santtu ratsastaisivat ensimmäisessä ryhmässä. Itse en jännittänyt enää matkoja läheskään niin paljon ja oloni olikin harvinaisen rento. Nappasin Armin alas autosta ja lähdin käveleskelemään pitkin pihoja tutustuakseni paikkoihin etukäteen, järjestettäisiinhän seuraava osakilpailu kyseisessä paikassa. Maneesi ja kenttä löytyi helposti kivan näköiseltä tallipihalta ja suuntasin leppoisasti löntystelevän tamman kanssa takaisin autolle. Olihan eka ryhmä jo alkanut ja itse ratsastaisin seuraavassa.
Näin kun Adelina oli jo varustamassa Lefaa ja päätin ryhtyä itsekin toimeen. Harjailin ja varustin Armin joka oli mukavan pirteällä tuulella tänään. Sain käärittyä vaaleansiniset pintelit helposti sen jalkoihin ja tarkistin vielä että saman värinen satulahuopa oli varmasti kunnolla. Auburnia edustaessa ei ole varaa virheisiin. Vielä kypärä päähän ja hanskat käteen ja menoksi. Talutin Armin maneesiin kun edellinen ryhmä lopetteli ja nousin tamman selkään.
Anne laittoi meidät alkuverkaksi kävelemään, menemään kevyttä ravia ja laukkaa. - Vähän reippaampaa ravia kaikilta ja Kiia lakkaa vain matkustamasta, Anne sanoi ja punastuin hieman. Pakko myöntää että saatoin hetkeksi unohtua vain matkustamaan Armin selässä enkä keskittynyt hommaan. Anne kiinnitti huomiota kaikkien istuntaan ja enemmänkin sen avulla täytyisi tehdä muutamia käynti-ravi siirtymisiä. Lävistäjällä tehtiin ravin sisällä askelpidennyksiä joissa itselläni oli hieman ongelmia. Istunta, pidäte, pohkeet, mietin mielessäni mutta silti homma ei meinannut aluksi onnistua. - Pohkeet kiinni hevoseen äläkä nojaa taaksepäin, Anne hihkaisi minulle ja yritin parhaani mukaan toteuttaa tätä. Pikkuhiljaa pakka alkoi pysyä kasassa ja melkein hihkuin onnesta. Onnistuin!
Laukannostojen treenaus sujui meiltä jo paremmin kun olin niitä jo aikaisemmin treenaillut Armin kanssa. Tamman ollessa vireällä tuulella niistä tuli vähän lennokkaita alkuun ja sain moitteita samantien Annelta. Pakko myöntää ettei ensimmäiset varmastikaan näyttäneet kovinkaan hallituilta. Aloin valmistelemaan laukannoston paremmin ja Armi toimi täysin apujeni mukaan. Nostoista alkoi tulla hallittuja ja tasapainoisempia, vaikkakin omassa ratsastuksessa olisi vieläkin parannettavaa. Välillä saatoin jäädä kiinni sisäohjaan ja yritin kiinnittää siihen erityistä huomiota nostoissa.
Valmennuksen lopussa päästiin hevosten kanssa kulkemaan rennossa ravissa eteen-alas ja Armi venytti onnessaan kaulaansa. Sen askellus oli ihanan pehmeää ja tuntui että voisin tehdä sitä aina. Loppukäyntien jälkeen huokaisin helpostuksesta kun yksi valmennus oli taas takana päin. Laskeuduin Armin selästä ja löysäsin satulavyötä valmiiksi. Olin jo unohtanut että Sarah ja Riepu osallistuivat seuraavaan ryhmään ja säikähdin kun nainen tervehti minua tullessaan maneesin keskelle. Moikkasin takaisin ja lähdin taluttamaan Armin takaisin autolle. Olin itse tyytyväinen ja hevonenkin näytti tyytyväiseltä joten kaikki tuntui hyvältä.
// 431 sanaa //
|
|
|
Post by Anne on Feb 26, 2019 11:03:45 GMT 2
Helppo C Sarianna - Uppe Sarianna hypähti Upen selkään. Hevonen oli säsyillyt Sarstun talutuksessa koko matkan tallilta maneesille. Oli siinäkin nyt entinen poliisihevonen, ei saanut pidettyä päätään koossa edes koivukujan ja tien ylityksen verran. Onneksi Sartsu oli tottunut hömelöihin hevosiin ja talutti maksanrautiaan rutiinilla muiden valmennettavien perässä maneesille. Naisen mielestä oli outoa olla maneesissa: olihan maneesi itse uusi, mutta nyt kukaan muista valmennettavista ei ollut tuttu eikä turvallinen seppeleläinen. Rubenin mielestä homma oli yhtä outoa tai jopa oudompaa ja nyt kun Sartsu oli päässyt selkään, ei herra osoittanut minkään sortin rauhoittumisen merkkejä. Alkukäynninssä ruuna kulki pienin, jännittynein askelin. Anne lähinnä naureskeli ruunan olemukselle, eikä Sartsukaan muuta voinut. Kun otettiin ohjaa ja aloitettiin omatoiminen lämmittely, Uppe onneksi hieman rentoutui. Ravissa Sartsu antoi Upen mennä pitkänä, olihan hevonen iso ja tarvitsee löysän, pitkän lämmittelyn. Laukassa se hieman pukitteli ja kuumui. Sartsu vain yritti pitää kunnon välimatkan muihin. Ravisiirtymisissä Ruben ei tänään loistanut. Sen käynti oli jäykkää. Raviin se lähti kireästi hypähtäen ja käyntiin takaisin sujui lähinnä töksähtäen melkein pysähdyksiin asti. Keskiravipätkät kuitenkin saivat hevoseen irtonaisuutta: se päästi lapansa enemmän irti ja alkoi miellyttävästi venyttää askelta. Sartsu oli oikein tyytyväinen. Laukannostoissa jo hankittu pieni rentous kuitenkin taas hävisi. Uppe näki mörköjä uuden maneesin seinämillä ja tuli kulmiin jännittäen ja odottaen. Lakkapohkeista se hypähti laukkaan, heitti pienen pukin ja siirtyi vielä omia aikojaan raviin. Sartsulla oli vaikeuksia pysyä tasapainossa. Anne pyysikin ratsukkoa ottamaan pitemmän laukkapätkän ympyrällä. Tämän jälkeen nostot jatkettiin satunnaisesta paikasta, jolloin Uppe ei valmistellut niin paljon. Loppuraveissa hevonen oli jo väsähtänyt ja ravaili rauhassa. Sartsu ei ollut yhtään tyytyväinen, nyt olisi treenattava! (255 sanaa) Kyse ei ole laukkapiruetista, olisikin!
|
|
inari
Uusi ihmettelijä
Posts: 3
|
Post by inari on Feb 27, 2019 15:45:23 GMT 2
Easy Helppo C Inari- Oxeye Daisy
Tuotos: (459 sanaa) Kynteni olivat lyhenneet jo varmaan useamman millin pursekellessani niitä. En kuitenkaan voinut mitään, sille että jo sana valmennus sai perhoset lentelemään vatsassa. Ensimmäinen osis Hukkasuolla oli kuitenkin mennyt Danalla ja minulla aika hyvin (kahmimme mukaan esteluokan voiton ja koulusta viidennen sijan), joten se toi hieman lisää varmuutta ajatuksiini. Sen lisäksi minulla oli takataskussa jo useampi helpon c: een startti ihan hyvin tuloksin. Sanottakoon sekin, että koko meidän talliporukalla oli kyllä mennyt mainiosti. Iiris ja ruusa olivat hypänneet kolmansiksi omassa esteluokasaan ja Vertsu yhdessä sotilaan kanssa toisiksi koulupuolella.
Danan askellus oli selkeästi reippaampaa kun Hukkasuon osiksen verkassa, mutta se tuntui puuhailevan hieman omiaan. Yritin alusta asti keskittyä omaan ratsastukseeni niin paljon kuin mahdollista. Vakio onglema -katse harhaili arvatenkin taas vähän, muttta kantapäät pysyivät onneksi melko alhaalla ja jalkani lähes rentoina. Yhtään tuttua ei näkynyt katsomossa, mutta olin siitä vain iloinen. Muiden katseet saivat poskeni aina kuumottamaan ja keskittymiseni herpaantumaan. Kärsin myös suuresta myötähäpeästä kun joidenkin ratsastajien vanhemmat joskus antoivat omia ohjeitaan kesken tunnin. Omaa äitiäni olin ohjeistanut olemaan hiiskumatta mikäli joskus seuraisi tuntiani, ja nyt katsomossa olikin vain muutama nuori, valmennukseen meneviä hekin. Pahinta oli kuitenkin kun toisia ratsastajia kuvattiin. Pelkäsin aina osuvani toisten kuviin, niin että saisin sitten komeilla jonkun kotialbumissa ruman irvistyksen kera.
Alkuverryttelyksi kävimme vain yksinkertaisesti askellajit läpi. Dana ei tuntunut ravissa niin hyvältä kuin oisin toivonut, ja olisimme ehkä kaivanneet alkuun vähän pidempää ravipätkää. Laukassa poni kuitenkin parani silmissä ja oma fiiliksenikin oli runsaasti plussan puolella. Siitäkin huolimatta, että huonojen suoritusten myöntäminen itselleni teki minulle yhä joskus vaikeaa. Alkuverryttelyjen jälkeen teimme istunnalla siirtymisiä käynnistä raviin ja ravin sisällä. Pelkäsin varmaan Danan muuttuvan hitaaksi, sillä pidin sen koko ajan melko reipaana. Ihan niin paljon vauhdistusta tamma tuskin olisi tavinnut. Lähestyimme nimittäin hetkittäin uhkaavasti kaahottamisen rajaa. Tajuttuani, että poni kyllä ravasi tänään ihan reippaasti maltoin - tosin opettajan kehotuksesta, myös hieman hiljentää ravia. Siistit kulmat kuuluivat myös valmennuksen painopisteisiin, mutta se ei tuottanut ongelmia. Danan ja minun yhteinen vahvuus olikin useilla ratsastuskerroilla siistit, syvät ja pyöreät kulmat.
Seuraavana vuorossa oli laukannostot. Alkuun poni tuntui säheltävän vähän omiaan ja vaati tavallista suurempia apuja saada se tekemään niin kuin toivoin. Muutamien nostojen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan paremmin. Dana tuntui mukavalta ratsastaa ja oma ryhtinikin oli poikkeuksellisesti ihan okei kun maltoin välillä katsoa muuallekkin kuin hevosen niskaan. Iloiseksi yllätykseksi osoittautui Danan hyvän ratsastettavuuden lisäksi se, että kaikki ratsukot ratsastivat siististi toisia väistellen. Kaikilla oli siis runsaasti tilaa. Suunnan vaidon jälkeen teimme samat laukannostoharjoitukset vielä toiseen suuntaan. Lopun rennossa loppuhölkässä kävin vielä itsekseni valmennusta läpi. Dana oli tuntunut ravissa vähän häseltävältä ja olin itse ratsastanut sitä alkuun turhan reippaaksi. Laukka osoittautui tänään taas erityisen hyväksi ja toivoin, että sama fiilis säilyisi tulevissa valmennuksissa ja osakilpailuissa. Katse harhaili jälleen, mutta pysyin melko rentona. Dana ansaitsi tästäkin päivästä jälleen muutaman heppanamin ja runsaat rapsutukset.
|
|
|
Post by mirkkuuu on Feb 27, 2019 19:51:08 GMT 2
Klo 13-14 vaativa B, taitotaso expert Mirkku - Vegas Showgirl Viikko sitten ensimmäisessä osakilpailussa kouluohjelmani oli mennyt todella hyvin ja sijoituin kolmanneksi, vaikka tavallisesta poiketen ratsullani oli vain nivelkuolain. Muistelin vieläkin hieman katkerasti kankisuitsieni unohdusta, koska tiedä vaikka olisimmeko me voittaneet koko luokan, mikäli kisoihin lähteminen ei olisi ollut niin katastrofaalinen. Ainakin sentään sijoituimme niillä tyhmillä nivelillä ja pitäisin tästä lähtien kankisuitseni visusti mukana. Olin saapunut Seppeleeseen reilusti etuajassa, joten kulutin aikaa harjaamalla Sohvia. Lopuksi päädyin vielä tekemään tamman harjaan sykeröt, koska en millään kehdannut mennä maneesille kukkumaan edellisen valmennuksen ollessa vielä edes puolessa välissä. Sykeröiden värkkäämisen jälkeen en enää keksinyt muuta tekemistä, vaan lähdin hitaasti kävelyttämään ratsuani maneesia kohti. Katselin maneesin oven luona noin vartin verran edellistä valmennusta, kun Anne jo viittoili, että voin tulla hevoseni kanssa jo lämmittelemää loppuhölkkäänsä suorittavien ratsukoiden sekaan. Talutin tamman keskelle maneesia kaartoon, jossa tarkistin vielä mahavyön ja nousin selkään. Annoin Sohvin kävellä pitkin ohjin uran sisäpuolta siten, että viimeiset ravailevat ratsukot pääsisivät menemään uraa pitkin ohi. Vähitellen maneesiin alkoi rantautumaan muita valmennusryhmääni kuuluvia ratsukoita ja sitä mukaan edellisen ryhmän porukkaa alkoi valumaan maneesista ulos. Olin alkanut jo tunnistamaan ulkonäön perusteella vaativa B luokassa kilpailevat, mutta en vieläkään osannut varmasti yhdistää listoissa näkyviä nimiä ja ratsukoita toisiinsa. Anne ohjasi meidät käymään alkulämmittelyn aikana kaikki askellajit läpi ennen varsinaisen työskentelyn aloitusta. Olin kävellyt Sohvin kanssa jo aika kauan pitkillä ohjilla, joten lyhensin ohjia ja pyysin tammalta ravia. Kirjava vastasi apuihini ja siirtyi pehmeästi raviin. Hetken aikaa ravailtuani työstin laukan vielä kuntoon. Sohvi liikkui koko alkulämmittelyn hyvin omalla moottorillaan, eikä minun tarvinnut missään välissä lähteä toistelemaan pyyntöjäni. Valmennuksen ensimmäisenä tehtävänä oli siirtymät siten, että kootusta ravista otettiin pysähdys, seisotaan hetken aikaa, peruutus ja peruutuksesta suoraan siirtyminen koottuun raviin. Siirtymä treeni onnistui hyvin mukavasti, mutta pysähdykset olivat hieman liian töksähtäviä. Tähän sain kuitenkin Annelta hyvän vinkin kokeilla tehdä pysähtyminen pelkästään istunnalla. Kokeilin vinkkiä jo seuraavalla siirtymällä, jolloin lopputulos ei vielä ollut ihan sitä mitä haettiin, mutta useamman yrityksen jälkeen pysähdykset alkoivat näyttämään tyylikkäille. Vielä ennen laukkatyöskentelyyn siirtymistä harjoiteltiin lävistäjällä lisättyä ravia, mikä oli tänään harvinaisen helppo, koska Sohvi oli hyvin eteenpäin pyrkivä. Sain kuitenkin muutamalla kerralla hieman palautetta, että tamma oli jopa hieman liiankin vauhdikas ja minun tulisi hieman enemmän säädellä sen vauhtia. Laukkatyöskentelyn aiheena oli siirtymiset laukan sisällä ja täyskaarrossa laukanvaihtaminen. Sohvin kanssa näistä vaikein oli nuo siirtymät, koska tammalla oli hirvittävästi intoa, niin laukka oli melkein koko ajan lisättyä laukkaa. Ahkeran harjoittelulla ja valtavalla määrällä puolipidätteitä kirjavasta saatiin kuitenkin pieni pätkä keskilaukasta menevää laukkaa ulos. Minä ja ratsuni olimme molemmat hiestä märkiä, kun pääsimme laukan hiomisesta loppuverryttelyn pariin. (413 sanaa)
|
|
|
Post by varjoaika on Feb 28, 2019 10:54:58 GMT 2
Jesse - Heljän Hurmos Taso Hard
Viimekerralla kun olin Seppeleessä mulla oli alla toinen hevonen, ja palaneen maneesin raunioihin oli vasta alettu rakentaa uutta. Nyt me Hurmun kanssa päästiin tutkimaan ihan uutta ja tuliterää maneesia sisältä saakka, ja hienohan se oli. Vaikka ulkona ei ollut pakkasta enää nimeksikään, olin silti iloinen maneesista. Liukas ja märkä maa oli kaikkea muuta kuin houkutteleva ratsastuspohja.
Anne oli pitämässä valmennusta, ja sillä oli selkeet sekä täsmälliset ohjeet siitä mitä tehdään. Kaikkeen oli tarkat minuuttimäärät, eli joka hetki piti yrittää parhaansa. Nopealla vilkaisulla mä sain varmistuksen, että mä olin siinä porukassa ainoa Hallavalainen. Hurmoksen säkää toisen käden sormilla rapsuttaen lähdin ratsastamaan alkulämpöjä, ja olin jo valmiiksi tyytyväinen että Hurmos tuntui rauhallisemmalta mitä se nyt viime päivinä on ollut. Ehkä se, että kentällä ei odottanut kasapäin esteitä auttoi siinä.
Ravi ja laukka tuntui yllättävän hyvältä alun lämpöjen jälkeen. Käynti muuttui helposti joko kiireiseksi tai tahmeaksi, mutta Hurmosta mä en voinut siitä syyttää. Se on edelleen mulle vaikein askellaji, siihen on niin helppo jäädä matkustamaan ja vaan pällistelemään, että eteenpäinhän tässä mennään. Tyylistä ei vaan tietoakaan.
Oli tarkoitus nostaa ravi, kun kaikkien hevoset oli verkattu ja hereillä. Hurmos reagoi hyvin, mutta se alkoi helposti myös kiireiseksi. Hidastin omaa kevennystä, joka vaikutti myös orin tahtiin rauhoittavalla tavalla. Paljon parempi. Ravi piti koota, jota seurasi peruutus ja pysähdys, ja uudelleen raviin. Kuten arvata saattaa eka yritys oli ihan täyttä hakuammuntaa, Hurmos valui ja kokoamisesta ei ollut tietoakaan. Pysähdys sentään oli hyvä, vaikka peruuttaa ori ei olisi halunnut. Kaksi askelta se suostui vastentahtoisesti ottamaan, ja se riitti mulle sillä kerralla. Anne oli eri mieltä. "Kunnon peruutus siihen väliin, nyt se liikutti vaan kahta jalkaa!" Ravilisäys lävistäjällä sen sijaan sujui hyvin, niinkun Hurmokselta odotinkin. "Hyvä! Hyvin pysytty tasapainossa, molemmat." Anne kehaisi. Taputin orin kaulaa kulmasta selvittyämme.
Pikkuhiljaa meillä alkoi olla yhteinen sävel sen valmennuksen tehtäviin. Muistin olla käsistä pehmeä ja reagoida heti kun Hurmos apuja tarvitsi, ja laukkaan siirtyessä se säilyi rentona ja rauhallisena. Meidän piti ottaa siirtymisiä, ja pari kertaa Hurmos tiputti raviin kun mä jäin kinnaamaan liikaa. Niitä lukuunottamatta saatiin tosi hyviä kokoamisia ja lisäyksiä laukan sisälläkin aikaiseksi, tempo vaihtui ja Hurmos pysyi ryhdikkäänä siinä missä taipuikin rehellisesti pohkeen ympäri. Laukanvaihdot on mulle vielä aika hakuammuntaa, mutta Hurmos pelasti mut useampaan kertaan niiden kanssa. Jotain mä tein oikein kun se sentään tajusi mitä mä pyydän.
"Laukanvaihdot oli vähän kiireisiä, niitä saisit valmistella enemmän. Alun jännittyneisyyden jälkeen teillä oli hyviä ja rentoja pätkiä. Nyt harjoittelet että saat sen avuille vähän nopeammin niin hyvä tulee." Anne jakoi viimehetken vinkkejä ennenkuin ryhdyin loppuverkkaamaan Hurmosta kevyessä ravissa.
(418 sanaa)
|
|
|
Post by Essi Metsämäki on Feb 28, 2019 13:30:49 GMT 2
Klo 10-11, Helppo c, taitotaso easy Essi - Fantastico Saavumme jälleen Seppeleen tallille. Paikka on jo suhteellisen tuttu eilisestä estevalmennuksesta. Ainakin maneesin pohja… En halua miettiä sitä, vaan aloittaa uuden päivän puhtaalta pöydältä. Sää on hieman kolea ja sateinen, joten laitan tällä kertaa ponin valmiiksi hevosrekassa. Osasyynä on myös se, että meitä on mukana vain kaksi ja olimme luvanneet lainata traileriamme tutulle koko päiväksi. Onneksi äidillä on kortti ajaa myös näin isoa autoa! Meillä on siis ruhtinaallisesti tilaa hoitaa hevosia rekassakin. Otan Fasulta kuljetussuojat ja ohuen loimen pois ja käyn tavaratilassa vaihtamassa ne ruunan varusteisiin ja hoitoämpäriin. Harjaan ponia pitkin vedoin pehmeällä luonnonharjaksisella harjalla. Se törröttää ylähuultaan, kun rapsutan sitä sään kohdalta. Viimeiset harjanvedot ja sitten on aika varustaa poni. En suojita ruunaa tänään Susannan ohjeiden mukaisesti, sillä kisoissa se ei kuitenkaan olisi sallittua, joten olisi hyvä treenata sitä jo etukäteen. Nostan puhtaan huovan ja mustan nahkasatulan Fasun selkään ja lämmitän kuolaimet käsilläni. Vien niskahihnan korvien taakse ja talutan ruunan täydessä varustuksessa ulos rekasta. Etsin maneesista selkäännousujakkaran. Kylkeeni hieman jomottaa eilisen pohjanmaistelun jäljiltä. Nousen kuitenkin reippaasti selkään ja pyydän Fasua kävelemään. Ensin kierros oikealle, sitten toinen, suunnanvaihto, kierros vasemmalle, toinen, kolmas… Lopulta kerään ohjat tuntumalle ja teen muutaman kontrollitehtävän käynnissä. Pysäytyksiä, lyhyitä peruutuksia ja vähän taivutteluita. Vähän käyntitehtäviä molempiin suuntiin tehtyäni nostan ravin ja alan keventää. Taivuttelen ruunaa pehmeästi ja teen paljon suunnanmuutoksia. Poni vertyy hyvin ja pian saan jo nostettua laukan. Teen laukassa molemmissa suunnissa pari pääty-ympyrää ja annan ruunan sitten kävellä löysin ohjin odotellessani Annen tuloa. Kerään ohjat tuntumalle Annen tullessa maneesiin. Aloitamme heti istunnalla siirtymiset. Tarkoituksena olisi pelkkää istuntaa hyödyntäen siirtää oma ratsu käynnistä raviin. Ensimmäisellä parilla kerralla joudun hieman huomauttamaan pohkeella, mutta pian Fasu tajuaa idean ja siirtyy melkein ajatuksesta. Tai sitten se vain alkaa ennakoimaan… Pian vaihdamme tehtävää ravin sisällä siirtymisiin. Keskiravi on minulle melko uusi käsite, mutta Fasulle se on helppoa ja se hienosti venyttää askeltaan pitkällä sivulla. Pian siirrän ruunan takaisin harjoitusraviin ja seuraavalla pitkällä sivulla taas keskiraviin. Anne kehuu meidän siirtymisiä! Viimeisenä varsinaisena ravitehtävänä tulemme lävistäjälle ja teemme pienen ravilisäyksen, jonka jälkeen tulemme kulmaan tarkasti ja tasapainotamme hevosen. Fasu ei kauheasti lisää, mutta eihän se olekaan mikään hieno, valiosukuinen kisaponi, ihan tavallinen hieman astetta parempi tuntipuksu. Kulmissa se kuitenkin taipuu nätisti ja tulee taas hyvin tasapainoon. Lopulta pääsemme tekemään tasapainoisia laukannostoja. Ensin nostamme laukkaa oikeassa kierroksessa kulman jälkeen niin, että vaadittu kokoamisaste ja istunta säilyy. Fasu nostaa terävästi laukan, vahvimman askellajinsa, ja laukkaa hienosti. Saamme jatkaa suoraan keskeltä uraa nostoihin. Ensimmäisellä yrittämällä ruuna nostaa vastalaukan, mutta saan nopeasti korjattua sen myötälaukaksi, joka sujuu jälleen hyvin. Muidenkin onnistuttua tehtävässä teemme vielä saman toiseen suuntaan. Suunta on ponille hieman helpompi, ja se näyttää upeaa laukkaa. Taputan sitä reilusti kiitokseksi ja annan sen ravata eteen-alas-muodossa aivan löysin ohjin. Halaan ruunaa ja annan sen kävellä vielä reilusti loppukäyntejä. Hoidettuani ruunan valmennuksen jälkeen ripustan sille ison heinäverkon rekan kattoon. Meidän täytyisi odottaa vielä kolme valmennusta, sillä äitini osallistuu viimeiseen. Menen auttamaan hetkeksi äitiäni hänen orinsa hoidossa ja lähden sitten seuraamaan toista valmennusta. (486 sanaa) Essi ja Fasu ravaamassa keskiravia
|
|
|
Post by varjoaika on Feb 28, 2019 14:51:09 GMT 2
Taso Easy Santtu - Fifill frá KievariSanttu ei oikein tiennyt, miten hevosen oli tarkoitus pelkällä istunnalla lähteä raviin. Saiko pohkeita käyttää? Pitikö hänen nojata eteenpäin tai taaksepäin? Kuumeisesti miettin Santtu vilkaisi ympärilleen ja kauhukseen näki, että muiden hevoset ravasivat jo. Pojan ryhti valahti aavistuksen, ja epävarmuus hiipi takaisin. Oliko valmennukset ja kisaaminen sittenkään tarkoitettu häntä varten? Annen huomatessa Santun ahdingon oli valmentaja nopeasti kiirehtinyt avuksi neuvoillaan, ja vähitellen kankeasta alusta huolimatta Santtu alkoi sekä rentoutua että viihtyä. Fifi oli ollut mukavan rauhallinen alusta saakka, se ei enää ihmetellyt ympärillään pyöriviä hevosia niin paljoa, vaan keskittyi kulkemiseen ja yritti parhaansa tehdäkseen niinkuin Santtu pyysi, vaikka pojan avut olivatkin useasti melko epämääräiset ja hukassa. Termi keskiravi ei oikeastaan sanonut Santulle mitään. Harjoitusravin ja kevyen ravin hän tiesi, mutta oliko keskiravi jotain erikoisempaa? Varovaisesti Santtu käytti pohkeita saadakseen vielä toistaiseksi melko tahmaisen Fifin liikkumaan eteenpäin vähän reippaammin, eikä Annella ollut mitään huomautettavaa siinä tilanteessa, joten Santtu uskalsi toivoa tehneensä oikein. Uralla oli mukava olla, se tuntui turvalliselta reitiltä eikä vaatinut liikaa varomista, ettei vaan mene törmäämään kehenkään muuhun ratsukkoon. Anne kuitenkin välttämättä halusi, että lävistäjällä otetaan ravilisäystä, jolloin Santunkin oli pakko lähteä kaviouran hellästä huomasta. Ravilisäys oli taas sellainen asia, jota poika ei ollut eläessään päässyt tosissaan yrittämäänkään. Pohjetta siitä kai piti antaa ja toivoa että hevonen lähtee lujempaa? "Lisätyn ravin tarkoitus on että hevosen askel on mahdollisimman matkaavoittava", Anne selvensi ennenkuin kukaan lähti kyseistä tehtävää suorittamaan. "Hevonen säilyttää saman tahdin ja venyttää askeleensa mahdollisimman pitkiksi takaosan voimakkaan työnnön avulla. Eli ravi ei saa muuttua kiireiseksi." Santtu oli silti hukassa. Hän ei vieläkään tiennyt, miten lisättyä ravia ratsastetaan. Varotellen hän kohotti toisen kätensä, tietämättä olisiko se epäsopivaa vain kysyä ääneen. Parempi pelata varman päälle ja pyytää lupa puheenvuorolle. "Miten sitä sitten käytännössä ratsastetaan?" poika kysyi juuri ja juuri tarpeeksi kantavalla äänellä Annen kuultavaksi. Santun olisi ehkä pitänyt nämä asiat jo tietää ennen valmennukselle ilmoittautumista, mutta Anne ei ainakaan ulospäin näyttänyt ärsyyntyneeltä. Sen sijaan hän käveli Santun ja Fifin vierellä selittäessään, millaiset avut Santun tulisi antaa. Poika ymmärsi, että varsinkin oma tasapaino olisi tärkeä, ja tuntuman hevosen suuhun pitäisi säilyä muttei saisi vetää. Ja sitten jotain jostain lonkkien avaamisesta ja pohkeiden pitämisestä hevosen lähellä. Hän nyökkäsi naisen hiljentyessä, muttei vieläkään ollut yhtään sen itsevarmempi omista taidoistaan. "Kokeilemalla sen oppii!" Anne rohkaisi ja palasi takaisin maneesin päätyyn. Vuorotellen jokainen lähti tekemään pidennyksiä, ja Santtu halusi enemmän kuin mitään kadota vain maan alle häpeältä säästyäkseen. Ei sitä ehkä lisäykseksi voisi mennä kutsumaan, mutta kulmat sentään olivat siistit ja kyllä siinä jotain tapahtui, joka sai Annen ratsukkoa kehumaan kertaalleen. Enemmän kuitenkin hänellä oli neuvoja tarjota, mitä pitäisi muuttaa ja tehdä toisin. Santtu painoi jokaisen asian mieleen harjoitellakseen niitä yksikseen paremmalla aikaa ja rauhassa ilman yleisöä. Ravityöskentelyn jälkeen alettiin ottamaan laukkaa, ja niihin Santtu oli tyytyväinen. Välillä Fifillä on tapana tarjota tölttiä jos Santtu ei ole erityisen tarkka laukka-apujen suhteen, mutta sillä kertaa poni nosta joka kerta pyynnöstä ihan puhtaasti. (476 sanaa) Kuvaa alkuverkasta
|
|
|
Post by Minea Metsämäki on Feb 28, 2019 22:40:24 GMT 2
Klo 13-14, Vaativa B, taitotaso expert Minea - Nightlight Kävelen maneesista ulos Helppo A-ryhmän valmennuksen ollessa puolivälissä. Hevosrekassa on upean orini lisäksi myös suloinen gotlanninrussruuna, joka on tyttäreni ratsu ratsastuskoululta. Elliot oli matkalla ollut hieman tympääntynyt, ettei tällä kertaa päässyt matkustamaan tammaseurassa. Se oli mököttänyt rekassa, kun huomasi lähteneemme ilman tyttöporukkaa ympärillään. Nyt se kuitenkin on oma ryhdikäs ja leikkisä itsensä ja napsii leikkisästi takkini hihaa harjatessani sitä. Naurahdan orin touhille, mutta työnnän sen pään lempeästi pois. Pintelöin sen jalat hellävaraisesti valkoisilla edustuspinteleillämme ja nostan mustan, nahkaisen koulusatulan shakkikuvioisen huovan kera orin selkään. Tänään olin ottanut kankisuitset mukaan pitkästä aikaa, josko ori toimisi niillä niin hyvin, että pääsisimme niillä seuraavaan osakilpailuun. Tarkistan molempien kuolaimien oikeat paikat ja liu’utan suitset päähän. Taas paljon upeita ratsukoita, pohdin noustessani jakkaralta Elliotin selkään. Koulu ei ole meidän vahvuus, mutta koko ajanhan tässä harjoitellaan, niin pitkään kuin henki pihisee meissä molemmissa. On siitä kehitytty, kun trailerista astui pihamaalle huterajalkainen nelivuotias ori, joka osasi hädin tuskin kantaa itseään. Mutta kultakimpale tämä on, ei juurikaan ikäisistään jäljessä vaikka myöhässä ratsutettiinkin. Pohdin historiaamme alkukäyntien ajan, kunnes huomaan verryttelyajan olevan jo kortilla. Kerään ohjat tuntumalle. Kankiohjien kanssa olen hieman hakusessa, mutta verryttely onnistuu suhteellisen hyvin. Elliot kantaa itseään varsin hyvin ja kulkee nätisti, turhia “oreilematta” vaikka valmennuksessa on peräti puolet hevosista tammoja ja yksi toinen orikin. Aloitamme melko yksinkertaisella tehtävällä. Siirrymme koottuun raviin, josta teemme terävän pysähdyksen, suoran ja tarmokkaan peruutuksen ja napakan siirtymiseen taas koottuun raviin. En tiedä onko se edustuspintelien ansiota, mutta Elliot suorastaan esiintyy tanssien kootussa ravissa ja tekee jopa sille haastavat peruutukset oikein mallikelpoisesti. Kiitän sitä hurjasti ja Annekin kehuu meitä! Vähän esiintymismoodi unohtuu, kun aloitamme orin mielestä ehkä jopa vähän peruskauraa olevat ravilisäykset lävistäjällä. Jalat kyllä viuhtovat hienosti eteenpäin, mutta muu kroppa jää vähän suppuun, jolloin ravista tulee vähän jotain keskiravin ja lisätyn ravin välimuotoa. Tarkan ja tasapainoisen kulman jälkeen teemme uuden yrityksen. Tällä kertaa avaan lonkkani kunnolla auki ja Elliot suorastaan leiskuttaa eteenpäin! Vaikka tahti on ehkä hieman hätäisempi, jätämme suorituksen tähän, sillä Elliot vaikuttaa tyytyväiseltä itseensä, ja niin ehkä minäkin vähän… Pienten välikäyntien aikana Anne antaa meille palautetta. Saan kehuja orin ravin hyvistä ääripäistä ja potentiaalisuudesta, mutta moitteita siitä, että kun pätkä sujuu hyvin niin jään herkästi vain matkustelemaan sinne satulaan. Otan laukkatyöhön tästä opin ja yritän mahdollisimman hyvin käyttää aktiivisesti istuntaani. Seuraava tehtävä on meille koulupuolella melko haastava, mutta estepuolella hyvinkin tuttu. Nimittäin tiukat kaarteet ja laukanvaihdot sekä siirtymiset laukan sisällä. Aloitamme kootussa laukassa, josta siirrymme suoraan keskilaukkaan. Kun suora avautuu, pääsemme jopa hieman lisäämään laukkaa josta Elliot innostuu ja tekee pari tasajalkavaihtoa. Päädyn kootussa laukassa tultuani lisään seuraavalla pitkällä sivulla taas laukkaa, mutta pidän oikean istuinluuni vähän edellä, jottei ori vaihda laukkaa vasemmaksi. Jätän tämän suunnan lisätyn laukan tähän, mutta teen vielä pari pääty-ympyrää kootun ja keskilaukan välillä seitsemän askeleen välein vaihtaen kokoamisasteen. Kun kaikki ovat valmiita, käännämme hevoset täyskaarrolla vasempaan kierrokseen. Alkukaarella ori taipuu hyvin ja myös suoristuu, mutta laukanvaihdosta ei silti tule aivan puhdas ja hevonen vaihtaa laukan turhan paljon huojahtaen, ristilaukan kautta. Annen käskystä vaihdan suunnan ja teen uuden yrityksen, joka sujuukin jo paljon paremmin. Toiseen suuntaan suunnilleen samalla menestyksellä samat harjoitteet tehtyämme annamme hevosten venyttää itseään eteen-alas kevyessä hölkässä löysin ohjin. Elliot pärskii tyytyväisenä ja kun lopulta siirrän sen käyntiin, huomaan sen hionneen melkoisesti ja puuskuttavan nopeaan tahtiin. Pyydän Essiä tuomaan orille hevosrekasta kaulakappaleellisen kuivatusloimen ja talutan oria reippaasti maasta käsin. Selkeästi molemmille raskas, mutta tehokas treeni. Lopulta puran Elliotin ja lastaan sen rekkaan. Valmennuksissa meni koko aamupäivä, mutta tallille lopulta päästyämme päästän orin ansaitusti vielä loppupäiväksi tarhaamaan. (573 sanaa)
|
|
|
Post by selinavalentin on Mar 1, 2019 3:53:10 GMT 2
Selina Valentín - Solidago Thalia Tammalla olisi ollut oma mielipiteensä, kun Selina kokeili jalustimien pituutta ja kuunteli samalla opettajaa - siksi meillä kulkee punainen rusetti välillä hännässä myös ihan valmennuksissakin!
|
|
|
Post by Ekku & Osiris on Mar 1, 2019 10:51:29 GMT 2
Helppo B - medium Ekku & Osiris
Tallin piha oli täynnä autoja kuljetuskärryineen. Parkkipaikan etsiminen oli silti helppoa ja huokaisin helpotuksesta kun sammutin auton. Nojasin tiukasti penkkiin ja kuiskasin itselleni, kuinka valmennus menisi ihan hyvin ja tärkeintä olisi se, etten lähtisi ja kaasuttaisi karkuun. Vielä yksi sisään- ja uloshengitys ja avaimet pois virtalukosta. Avasin auton oven ja kipusin ulos. Ratsastusvaatteet oli jo päälläni, mikä vain helpotti asioita. Hyppäsin kuljetuskärryyn sisälle etuovesta. Vastassa oli oma orini, käärittynä kaikenmaailman kuljetussuojiin ja peittoihin. "Hei muru" totesin orille ennenkuin rupesin purkamaan pakettia jonka alta pitäisi paljastua hevonen. Olin napannut mukaan muutaman harjan ja perusratsastusvarusteet ja tarkoitukseni oli hoitaa Osiris valmiiksi kärryssä. Se helpottaisi minun ja tallin päivää, mutta ennenkaikkea minua. Ei tarvitsisi stressata, missä ja miten päin saisi olla ja miten saisi kaikki paikalleen ja vaikka mitä muuta.
Varustus sujui ongelmitta, vaikka ori oli meinannut litistää minut itsensä ja seinän väliin kertaalleen. Avasin sillan ulkopuolelta ja peruutin hevosen ulos. Kello näytti jo kolmea vaille yksitoista, joten suunnistin tiemme maneesia kohden. Ovella oli jo muutama ratsukko odottamassa vuoroaan. Liityimme orin kanssa jonon jatkoksi. Varmistin vielä odotellessa Osiriksen satulavyön. Tyhjän panttina seisominen turhautti, joten tarkistin myös kaikki mahdolliset remmit ainakin kahdesti. Osiris piti päänsä yläilmoissa ja haisteli tammojen ja tallin tuoksuja. Ori hyrähti ja tökkäsi minua hennosti olkapäähän.
Vihdoin ovi aukesi ja edellisen valmennuksen ratsukot tulivat ulos. Jono lähti liikkeelle. Sisällä maneesissa tuoksui turve ja hevosen lanta - tuttua mutta niin vierasta. Menimme orin kanssa muiden joukkoon keskelle kenttää ja hyppäsin selkään tottunein ottein. Alkuverryttely meni yllättävän helposti - käynti ja ravi tuntuivat soljuvan kuin vettä vaan. Ori oli mukana menossa, vaikkakin keskittyminen oli Osirikselle hieman haastavaa uuden paikan takia. Laukassa orin kierrokset nousivat ja minun piti jatkuvasti pidättää. Valmentaja - Annekö se nyt oli - huomautti asiasta myös. En vastannut ääneen, mutta hänen kehotuksestaan laskin takaisin raviin ja nostin uuden laukan. Hyräilin hiljaa itsekseni, jotta en rupeaisi stressaamaan ja panikoimaan.
Siistit kulmat tuottivat ongelmia aluksi; ori ei meinannut jaksaa keskittyä. Lisäksi istunnalla siirtäminen ori käynnistä raviin oli to-del-la haastavaa ja sain tehdä todella paljon töitä jotta tehtävä onnistui. Ravin sisällä keskiravi ja harjoitusravi olivat jo helpompia, vaikkakin Annen mukaan pohkeiden käyttö näkyi liikaa. Rupesin kaikkien ongelmien takia kyseenalaistamaan lajivalintaani mutta yritin jaksaa - enää ei olisi pitkälti tuntia jäljellä. Laukannostot olivat alkuverkkoihin verrattuna helpompia, vaikkakin istuntani ei vain toiminut. "Friisiläisen kanssa, istu sitä laukkaa! Istu, istu, istu!" Anne-valmentaja huusi ja antoi tahtia. Meinasin huikata takaisin, että minähän istun, mutta jätin sanomatta. Uusi paikka ja vieraat hevoset ja ihmiset saivat minutkin jännittymään turhan paljoa. Mutta tämähän oli hyvää harjoitusta seuraavaan osakilpailuun. Hengitin muutaman kerran syvään ja mietin kotona odottavaa poikaystävää ja koiraa.
Loppuverryttelyiksi valmentaja oli keksinyt rentoa ravia, jossa hevonen piti saada eteen ja alas. Osiris oli säheltänyt tunnin aikana jonkin verran, mutta nyt orikin tuntui jo paremmalta. Osiris toimi loppuverkoissa hyvin ja Annekin sanoi asian ääneen. Toki itse muutin kehut päässäni sarkastisiksi ja en millään saanut itseäni rentoutumaan.
Lopulta minut päästettiin piinasta ja Anne antoi luvan siirtyä käyntiin. Voi luojan kiitos! Kokonaisuudessaan valmennus oli mennyt ihan ok. Olin pettynyt itseeni jännitykseni suhteen, mutta oriin olin tyytyväinen. Muutaman hassutteluhetken jälkeen Osiris oli jaksanut kuunnella apuja. Omaa jännitystä pitäisi kyllä vielä treenata ja opetella olemaan rauhallisempi. Hyvin tämä menee - ei hätää.
// sanoja 522
|
|
|
Post by Anne on Mar 1, 2019 12:13:16 GMT 2
Helppo B Mistel - Rainmaker Raine tuntui koko valmennuksen ajan kireältä. Rainesta oli tullut mukavat, tasaiset askeleet omaava ja myöskin mukavasti toimiva tamma. Kuitenkin, kun Rainelta pyydettiin asioita, se alkoi jännittyä. Silloin sen askeli muutti pieneksi ja jäykäksi. Tamma kokosi kyljet kovaksi ja pinkeäski sekä alkoi ylikkuunnella apuja. Se odotti Mistelin käskykä ja teki osan asioista liioitellusti, mutta rentoumatta. Ravisiirymisten sisällä tamma rikkoi laukkaan ja muoto oli koko valmennuksen ajan epätasainen. Laukannostoissa suoruus katosi, Raine heitti takaosaa sisälle ja puri kiinno ohjaan. Siirtymisessä raviin ja käyntiin se totteli nopeasi, mutta jatkoi eteenpäin pää pystyssä jännittyneenä. "Ei ole kyllä Rainen päivä tänään" Anne sanoi. Kyllä se nämä jutut osaa, mutta nyt se ikään kuin tietää, että pitää suorittaa ja ylireagoi. Mistel nyökkäsi, tunsihan hän saman selkään asti. Ensimmäinen osakilpailu oli mennyt melko ok, sijoitus 16/27. Tuomarin paperissa: "Tasainen suoritus, enemmän rentoutta ja eteenpäinpyrkivyyttä." Sama ongelma tuntui toistuvan nyt. Loppuraveissa Mistel jatkoi vielä haetken harjoitusravissa ja yritti ratsastaa hevosta eteen isosti. Kun Raine viimein otti pari isompaa askelta, Mistel taputti tamman kaulaa ja alkoi keventää. Raine pärskähti tyytyväisenä ja Mistel antoi sen venyttää vielä eteen. "Hyvä! Menkää vielä maastoon pikku lenkille, se on aina nuorelle hevoselle hyvä palkinto treenin jälkeen." Anne ohjeisti. Mistel nyökkäsi. Pian ratsukko olikin läheisellä pellolla. Raine sai laukata viimeisiä paineita pois. (208)
|
|
|
Post by Sebastian on Mar 1, 2019 15:31:12 GMT 2
Sebastian Laurent - Mondbark Juniper Taso expert
|
|