|
Post by Ros on May 23, 2008 9:36:33 GMT 2
23.5.2008 -ensitapaaminen
Kurkistin varovasti Celen karsinaan ja siellä se pikkuinen pötkötteli mamman jalkojen juuressa. -Hei Cele, oot tehny hienon varsan.., sanoin tammalle pehmeästi ja ojensin käteni sitä kohti. Tamma ojentui haistelemaan kättäni vähän epäilevän näköisenä. -En miä paha oo.., lepertelin tammalle joka otti jo askeleen minua kohti ja antoi rapsuttaa kaulaansa. -Oikeestaan en miä sinuu tullu kattoo vaan tota sun poikaas, joka nyt kuiteski näyttää vetävän sikeitä. Cele huokaisi syvään ja laski päänsä alas hamuten hellästi varsansa hentoa harjaa. Pikkuinen huiskaisi hännällään ja avasi silmänsä ja käänsi pienen päänsä minua kohti. -Hei pikkumies.., kuiskasin sille. Katselin kun varsa könysi vaivalloisesti jaloilleen ja lähti etsimään Celen nisää.
Katselin kun varsa söi ja kun se oli saanut vatsansa täyteen se käänsi taas katseensa minuun. Ojensin varovasti käteni karsinan laidan yli. Vilkaisin Celeä joka ei näyttänyt pistävän pahakseen. -Tule Topi.., sanoin hiljaa. Topi otti pari hoippuvaa askelta minua kohti ja ojensin pienen turpansa kättäni kohti ja haisteli sitä varoen. -Ei hätää.., puhuin sille tyynnyttävästi ja varoin äkkinäisiä liikkeitä. Kun ori oli nuuhkinut kättäni hetken se vähän maistoi sormeani pehmeillä ikenillään ja ravisti päätään suistuen melkein takalistolleen. Naurahdin pehmeästi ja kun ori tuli taas tutkimaan minua rapsutin vähän sen säkää ja kaulaa eikä se näyttänyt pistävän pahakseen ollenkaan vaan nojasi karsinan ovea vasten.
Kun herran mielestä vierailuaika tuli täyteen se suunnisti taas Celen jalkojen juureen ja sinne se sitten kellahti kupeelleen ja painoi päänsä pahnoihin. Katselin ihastuneena vielä hetken tätä uskomattoman suloista pientä olentoa ja lähdin sitten pois.
Päätin jättää tamman ja varsan rauhaan ja jättää pikkumieheen tutustumisen tällä kertaa tähän etten liikaa stressaisi Celeä vieraana ihmisenä joka tunkee karsinaan lääppimään sen jälkikasvua.
|
|
|
Post by Ros on May 25, 2008 22:03:17 GMT 2
25.5.2008 -totuttelua ja parempaa tutustumista
Löin auton oven kiinni ja lähdin talsimaan kohti tallia. Olin miettinyt koko päivän tarkkaan mitä tekisin Topin kanssa tänään ja odotin innolla pikkumiehen näkemistä. Moikkasin Annelle pikaisesti ja kipitin talliin. Suunnistin suoraan Celen karsinalle josta tamma minua jo mulkoili. Huomattuaan minut se käänsi päänsä ja jatkoi heinänkorsien tonkimista karsinan pohjalta.
Avasin karsinan oven hiljaa mutta niin että minut kuitenkin huomattiin. Topi kurkkasi ujosti Celen takaliston takaa ja itse kyykistyin maahan. Haparoivin askelin varsa suunnisti luokseni ja nuuhkaisi hiuksiani uteliaasti. Nostin käteni varovasti ja silitin sen pehmoista ja pörröistä varsakarvaa. -Hei pikkumies, ehtikin jo tulla ikävä sinua.., lepertelin varsalle hiljaa. Annoin Topin haistella paitaani samalla silitellen sen lapaa ja kaulaa. Se tuntui nauttivan saamastaan huomiosta ja olin saada sydänkohtauksen tuntiessani äkkiä kuuman hönkäyksen niskassani ja samantien tuuppaisun olkapäässäni. Celekin oli tullut minua moikkaamaan ja nyt sekin halusi kai osansa hellyydenosoituksista. Naurahdin ja rahnutin tamman otsaa hetken.
Nousin ylös ja lähdin kohti satulahuonetta. Nappasin sieltä Annen minulle suositteleman extrapehmeän harjan ja suunnistin takaisin karsinalle. Aloin hiljaa vetämään harjaa pitkin Topin selkää ja kupeita. Ensin se vähän katsoi minua kuin kysyen olenko ihan tosissani mutta pian sen rentoutui ja nosti vähän pientä ylähuultaakin kun vedin harjaa sen sään kohdalta. Kun olin tarpeeksi "harjaillut" varsaa jäin hetkeksi kykkimään karsinaan ja katselemaan kun Topi lähti availemaan maitobaarin hanoja. Tamma ja varsa näyttivät syötävän suloisilta varsinkin kun Cele hiljaa ja pehmeästi hörähteli varsalleen. Kun Topi oli syönyt se laskeutui haparoiden makuulleen ja heittäytyi pahnoille pitkin pituuttaan. Vierailuaika oli päättynyt siis.
-Huomiseen pikkuinen, tehdään sitten jotain kivaa..., kuiskasin varsalle.
|
|
|
Post by Ros on May 26, 2008 14:39:56 GMT 2
26.5.2008
Hypähtelin talliin Celen ja Topin karsinan luo todetakseni vain että se on tyhjä. Hevoset olivat siis nauttimassa lämpöisestä auringonpaisteesta laitumella. Kohautin olkiani ja lakaisin vähän tallin käytävää, sillä muutkin hevoset näyttivät olevan ulkoilemassa. Kun käytävä oli siistitty tarkistin karsinan jonka Celen hoitaja tai Jaakko oli jo siivonnut ja huokaisin. Oli iltapäivä, Blondi oli laitumella eikä se sieltä tänään minneen liikkuisikaan eikä huomennakaan.. Sillä varsa saattoi syntyä milloin tahansa, Topi ja Cele olivat myös laitsalla ja tallikin näytti aivan liian puhtaalta että olisin alkanut huvikseni joka paikkaa puunaamaan.
Nappasin satulahuoneesta kaapistani tuomani porkkanapussin ja suunnistin laitumelle. Siellä Cele paimensi varsaansa ja Blondi laidunsi ison vatsansa kanssa. Ei ainakaan vielä ollut synnytyksen aika.. Seisahduin aidan viereen ja vislasin. Oma mammani rynnisti suoraan luokseni ja Celekin tuli Topin kanssa ihan uteliaisuuttaan. Aloin jakaa porkkanoita tasapuolisesti tammoille ja nautin auringosta. Topiakin kiinnosti kovasti mitä ne muorit oikein syö mutta se oli vielä liian pieni porkkanoilla herkutellakseen vaan sai lähinnä rapsutteluja joista se niin kovasti piti.
Istahdin vähän matkan päässä olevalle kivelle ja käärin punttini ylös ja annoin auringon paistaa ja hevosten laiduntaa. -Ihanan rauhallista.. Ja kesäistä..., ajattelin raukeana ja kävin pitkäkseni. Katselin välillä luomien raosta mitä hevoset puuhailivat ja ne näyttivät ruohostavan kylkikyljessä Topin harjoitellessa juoksemista niiden ympärillä. -Kohta niitä on kaksi.., ajattelin hymy huulilla..
Havahduin säpsähtäen päiväuniltani. Olin siis tosiaankin nukahtanut auringon lämmittämälle kivelle. Joku oli kylläkin nyt juuri peittänyt auringon. Nousin puoliksi istumaan ja katseeni kohtasi Xenin leveän hymyn. -Anteeksi nyt että häiritsen kauneusuniasi!, hän sanoi iloisesti. Itse katsoin hölmistyneenä ensin Xeniä sitten vatsani päälle lennähtänyttä riimunnarua. -Joo ajattelin että tarviit sitä kuitenkin. Viedään tammat sisälle!, Xeni huikkasi ja pujotteli aidan välistä laitumelle. Nappasin riimunvarren ja lähdin metsästänään Blondia jossa ei ollut kyllä kovin paljon metsästettävää sillä se tuli kiltisti vastaan. nakkasin narun kiinni ja lähdin seuraamaan Celeä ja Topia. Pikkumies loikki puolelta toiselle välillä pysähtyen tutkimaan kukkasia ja juosten sitten taas emänsä kiinni.
Tallissa laitoin Blondin karsinaansa ja suikkasin sille suukon turvalle. Sitten kipitin Celen karsinalle ja siitä satulahuoneeseen. Palattuani harjailin Topia taas pehmoisella harjalla, tällä kertaa vähän vatsan altakin ja jaloista, että herra tottuisi kosketukseen joka puolella. Vatsan alle päästessäni Topi päästi tuhauksen ja peruutti pois. Se taisi vähän kutista. Pyysin sen uudestaan luokseni ja harjaus saattoi jatkua. Juttelin varsalle hiljaa ettei se alkaisi säikkyä ja se kuunteli minua tarkasti. Halusipa vielä vähän maistaa harjaakin kun sain hommani tehtyä. Silitin varivasti sen kaulaa ja rapsutin vähän korvan takaa. Topi heilautti pieniä korviaan ja sen jälkeen haisteli poskeani. Vielä se olisi kiltti ja pieni.
|
|
|
Post by Ros on May 28, 2008 11:01:09 GMT 2
28.5.2008
Kipitin suoraan laitumelle. Siellä olivat nyt tällä kertaa vain Cele ja Topi sillä Blondi hoitelisi varsaansa vielä tämän päivän sisätiloissa. Katselin Topin leikkimistä Celen vierellä. Kohta sillä olisi oma leikkikaveri. Vihelsin ja Topi nosti pienen päänsä heinikosta ja päästi pienen kimakan hirnahduksen ja tulla koikkelehti pukitellen luokseni. -Senkin riiviö.., sanoin ja rapsutin varsaa korvan takaa.
Pian kuitenkin Celen vetovoima voitti ja Topi lähti kiitämään kohti emäänsä. Nauroin sen hullunkuriselle takamuksen heittelylle ja päätin sitten täyttää juoma-altaan puhtaalla vedellä. Kun urakka oli ohi istahdin heinikkoon katselemaan Topin ja Celen touhuja. Samalla tein ajatuksiini vaipuneena kukkaseppelettä ja hyräilin omiani.
Tänään päätin antaa Celen ja Topin olla kutakuinkin rauhassa. Kuitenkaan en voinut olla tulematta Topia katsomaan kun se onnelisen näköisenä leikki omia leikkejään. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin joten Cele saisi laiduntaa oikein sydämensä kyllyydestä.
Jos jossain vaiheessa saan sitten nuita "käyttöohjeita" jatkoa ajatellen että tiedän mitä milloinkin pikkuisen kanssa puuhaan ja mihin alan sitä totuttaa :>
|
|
|
Post by Ros on May 30, 2008 12:23:25 GMT 2
30.5.2008
Astelin ulos tallista auringonpaisteeseen ja olin saada heti pukittelevan Topin syliini. Pikkuoria seurasi märkä Cele. -Uimassako kävitte?, hihkaisin Xenille joka nyökkäsi tyytyväisen näköisenä. -Siä et tainnu veteen mennä?, kysyin Topilta ja silitin sen kuivaa karvaa.
Sillävälin kun Xeni hoivasi Celeä minä harjailin vähän Topia sieltä sun täältä ja pikkumies antoi harjan mennä missä vain. Vähän leikkisästi se vielä näykkäisi paitani selkämystä josta toruin sitä heti. Vielä kun siellä kävi lähes pelkät ikenet ei varmasti ollut huolta mistään mutta pian sillä olisi hampaat ja se kyllä sattuisi! Pian Xeni olikin jo valmis ja huikkasi vievänsä Celen nyt laitumelle. Seurailin heitä laitumelle jossa Blondi ja Rontti jo odottivatkin tulijoita.
Topi ryntäsi Rontin luokse tehden hurjan pukkisarjan, Rontti hieman pienempänä koikkelehti perässä pysyen hädin tuskin pystyssä hurjassa menossa. Nauroimme niille Xenin kanssa ja ilmoitin jääväni vielä hetkeksi laitumelle. Topi näytti onnelliselta kiertäessään häntä suorana pitkin laidunta. Pian se varmasti väsyisi ja menisi Celen luokse lepäämään.
Tarkistin taas vesialtaan joka näytti hyvältä. Sen jälkeen astelin takaisin talliin ja lakaisin käytävän kun kerran hevosetkin olivat ulkona.
|
|
|
Post by Ros on Jun 2, 2008 16:40:02 GMT 2
2.6.2008
Päivä oli alkanut sateisena mutta onneksi aurinko helotti taas ja lämmintä piisasi. Cele ja Topi olivat nyt sisällä joten pääsin taas puuhailemaan pikkumiehen kanssa. Kurkkasin karsinaan josta sinkosi turpa samantien vastaan hennon hörähdyksen saattelemana. -No hei vaan sinullekin!, naurahdin yllättyneenä.
Hipsin satulahuoneeseen josta nappasin ja taas tutun harjan ja matkasin takaisin karsinalle. Avasin ovea sen verran että itse mahduin sisälle. Silitin Celen turpaa tervehdykseksi ja aloin sitten harjaamaan Topia. Se nautti silminnähden harjauksesta ja antoi harjata ihan joka puolelta välillä vähän tuuppien ilkikurisesti. Sen lyhyt harja oli alkanut jo saada ihan hiukkasen lisää pituuttakin ja poika näytti muutenkin rohkeammalta kuin ensi kerralla oli ollut. Välillä se kävi jopa röyhkeäksi tunkiessaan päätään hupparin taskuun tai nyppiessään minua hihasta.
Päätin tällä kertaa koittaa jotain uutta ihan vaan tulevaisuutta ajatellen. Liu'utin kättäni Topin lapaa pitkin jalkoihin ja vuohisen kohdalla koitin varovasti nostaa jalkaa samalla työntäen hellästi Topi lavasta. Samalla sanoin päättäväisesti: -Nosta! Ja sieltähän se jalka nousikin vähän haparoiden. Kiittelin Topia kovasti joka näytti kyllä aivan puusta pudonneelta. Toistin saman vielä pari kertaa ja nuorimies alkoi jo päästä jyvälle hommassa. -Olet siä kyllä niin hieno että..., lepertelin Topille ja silitin sen kaulaa ja lapaa.
Kun Topi suunnisti maitobaarille, minä suunnistin yläkertaan keittämään teetä. Laitoin vedenkeittimeen vettä ja naksautin sne päälle. Odotellessani kaivelin kaapistani teepussin ja oman mukini jossa komeili Blondin kuva. Kun keitin oli kuumentanut veden kaadoin siitä vähän mukiini ja aloin lillutella pussia vedessä. Olin kai aivan omissa ajatuksissani koska säpsähdin rajusti kun Wear tuli yht'äkkiä vierelleni. -Moikka!, hän huikkasi kiiruhtaessaan lokerolleen. -Hui kun pelästytit! Minne matka? -Taigan luokse.. -Oliks se sen ähky kuinka paha tänään? -Ei se kovin vaarallinen ollu, mutta poni on vielkin vähän heikkona.. -Voi raukkaa... Toivottavasti huomenna näyttää jo paremmalta.., lohdutin ja päästin Wearin takaisin hoitsunsa luokse.
Hörppäsin vähän liian vahvaksi käynyttä teetäni kun Anne porhalsi ylös. -Täälhän sie oot! -Täällähän miä.., vastasin ja katsoin häntä kysyvästi. -Jos koht vietäisiin Cele ja Topi laitumelle ni voitais kokeilla Topilla hihnaa taluttaessa. Riimuahan se ei vielä käytä mutta silleen laitetaan hihna joka menee tosta ryntäiden eestä niin oppii pikkuhiljaa senkin ettei mennä niinkun itte tykätään.. -Selvä homma, miä vetäsen tänä napaan ja tuun sitte alas!, huikkasin Annen selälle joka vilahti oviaukosta ulos.
Tömistelin rappuset alas ja nappasin Annen ojentaman riimunnarun. -Toi saa nyt kelvata.., hän sanoi mietteliäänä. Astelimme karsinalle ja Anne heitti Celelle riimun päähän. Itse kiepautin narun menemään ryntäiden editse ja kun huikkasin että valmiina ollaan lähdimme hissukseen laitumelle päin.
Topi ei tykännyt yhtään tästä "leikistä". Se ei ymmärtänyt mitä kivaa on mennä tälleen hissukseen ja tietä pitkin. Miksei nyt voinut mennä niinkuin ennenkin? Leikkien ja riehuen ja tutkien! Jouduin pitelemään sitä tosissaan kun se huomasi että Ronttikin oli jo laitumella. Topi nousi vähän pystyyn ja yritti kipahtaa ympäri. -Ehei! Ei vetele nyt!, sanoin Topilla ja pakotin ja pysähtymään. Kun se seisoi paikallaan pienen hetken kehuin sitä ja sen jälkeen annoin sen mennä laitumen portista sisään.
Topi ja Rontti lähtivät hurjaan kiitoon ympäri laidunta ja Cele matkasi Blondin kupeeseen kiinni ruohostamaan pää persusta kohti. Siinä ne sitten huiskivat kärpäsiä häntineen toistensa naamoilta samalla kun heidän viikarinsa leikkivät ympärillä.
Heihei pikkumies! Katsellaan taas huomenna!, ajattelin mielessäni ja lähdin auttamaan Jaakkoa karsinoiden kanssa.
|
|
|
Post by Ros on Jun 3, 2008 22:47:55 GMT 2
3.6.2008 - rikkinäisiä renkaita ja kesän lämpöä.
Vaikka aurinko oli pilvessä oli silti painostavan kuuma. Jos ei lähipäivinä ukkostaisi niin olisi ihme. Heitin hupparin myttyyn lokerooni ja pörrötin hiuksiani jotka olivat hiestä liiskaantuneet päänahkaa vasten. Katsahdin itseäni peilistä. Huokaisten pyyhkäisin kasvoistani likaviirut pois ja pesin käteni. Autostani oli puhjennut rengas matkalla tallille ja tokihan se oli pitänyt vaihtaa. Jarrupölyiset vanteet olivat lianneet käteni ja olin sitten hieraissut hikeä otsaltani ja poskiltani. Kun lika oli poissa näytin taas ihan ihmiseltä.. Vaikka tallilla ei tarvitse olla kovin edustuskunnossa niin ei kyllä silti ihan mustalla naamallakaan.
Tömistelin rappuset alas ja astelin ulos kirkkaaseen auringon paisteeseen. Kävelin rauhassa laitumelle haistellen kesän tuoksuja. Moikkasin Jaakkoa joka käveli vastaan. Hän vastasi huikkaamalla moikat ja iskemällä silmää. "Olikohan tuo tarkoitettu flirtiksi tai vitsiksi..." mietin mielessäni kun saavuin laitumen reunalle.
-No moi pojat!, sanoin innoissani kun Rontti ja Topi riensivät minua vastaan. ne kilpailivat selvästi huomiostani joten päätin jakaa sen tasapuolisesti. Myös Cele ja Blondi tallustivat aidalle ja lykkäsin kummallekin porkkanan suuhun. Cele totesi kiittimoi heti porkkanan saatuaan ja Blondi jäi hetkeksi rapsuteltavaksi mutta palasi sitten uuden ystävänsä luokse. -Malta sen verran että sut tuodaan tonne sisälle. Sitten harjaan sut kunnolla!, sanon Topille ja lähdin takaisin talliin.
Tallissa puhdistin sekä Blondin ja Rontin, että Celen ja Topin karsinat. Lisäksi puhdistin kummastakin karsinasta ruokakupit ja pyyhin vesiautomaatit. Kun karsinat hohtivat puhtauttaan lähdimme hakemaan hevosia laitumelta.Talutin Topia Celen takana. Pikkuori pyristeli vieläkin riimunnarua vastaan, mutta tuli silti nätisti vierelläni. Karsinassa Topi teki pikatutkimuksen ja kävi vähän piehtaroimassa puhtaassa turpeessa. -Ai teet mulle lisähommia!, naurahdin ja lähdin satulahuoneeseen.
Kun Celeä harjailtiin käytävällä minä aloitin Topin puunaamisen. Harjasin sen ensin pikaisesti pienellä pölyharjalla, jotta suurimmat roinat lähtisivät pois. Sen jälkeen otin perusteellisemman harjauksen perusharjalla. Koitettiin myös vähän Celen kumisukaa josta Topi näytti tykkäävän suunnattomasti. Suan kanssa pyörittely sai sen kipristelemään pientä ylähuultaan hullunkurisesti ja takamuksen kohdalla se melkein kävi istumaan. Tänään nosteltiin taas kaikki jalat ylös ja kehujakin tuli paljon. Pikkumies kehittyi hurjaa vauhtia ja olin siitä omalla tavallani jopa hiukan ylpeä.
Kävin istumaan karsinan lattialle ja Topi tuli viereeni. Se kutitteli kasvojani pienillä turpakarvoillaan ja nuolaisi sitten vähän olkapäätäni. -Hassu olet..., sanoin orille ja rapsutin sen kaulaa. Pian se oikaisi itsensä karsinan lattialle ja annoin sen levätä rauhassa. Celekin oli tulossa jo karsinaan joten päätin väistää pois tieltä. Taputin Celen kuvetta kun se asteli ohitseni karinaansa.
Kävin vielä juomassa teetä yläkerrassa ja selailin lehtiä. Päätin ajankulukseni siistiä vähän lokeroani ja pyyhin sitten vielä tiskipöydän ja ruokapöydän rätillä. Kun olin tyytyväinen tulokseeni lähdin hakemaan Ronttia ja Blondia sisälle yöksi.
|
|
|
Post by Ros on Jun 4, 2008 12:53:06 GMT 2
4.6.2008 - ihanan kamala riimu
Oli ihanan lämmin kesäpäivä. Katselin pääskysten lentoa tallin yllä ja otin aurinkoa oven edustalla. Käärin housujeni lahkeet ylös ja paljastin vähän vatsaanikin. -Varo ettet pala!, Oona huikkasi kiiruhtaessaan ohitseni. -Pyh! Karaistuupahan vaan!, huikkasin takaisin ja katsahdin kellooni. Jeps. Aika hakea Topi sisälle.
Sain sen riimunvarren ja Annen avulla karsinaansa jossa se katseli vähän orpona ympärilleen Celeä etsien. -Äiti jäi nyt laitsalle ja siäkin sinne kyllä pääset takasin.. Hain harjapakin ja aloin harjailla Topia taas tuttuun tapaan. Se nautiskeli silmät ummessa ja näytti jo unohtaneen kauhean yksinäisyytensä. Tänään koitin taas astetta kovempaa harjaa irttottamaan mutapaakut herran jaloista. Yöllä oli ilmeisesti vähän satanut ja Topi oli käynyt tutkimassa mutavelliksi menneitä varjokohtia. Se ei näyttänyt onneksi pistävän pahakseen kovempaa harjaa vaan nautiskeli silmät ummessa kun harjasin kokeeksi myös takaliston kohdilta. Kumisukakin oli jo tuttu ja kiva kaveri ja pyöritellessäni sillä pitkin vedoin pieni turpa kapsutti olkaani samassa tahdissa. -Olet kyllä suloisin varsa jonka tiedän.. Taino ehkä ootte kyllä Rontin kanssa jaetul ykkösel.., lepertelin varsalle.
Nostelin vielä vähän jalkoja ja pidin tänään niitä astetta kauemmin ylhäällä. Kehuin kovasti Topia joka kärsivällisesti jaksoi pitää kinttujaan ylhäällä. Sitten rahasin pakin takaisin sattikseen ja nappasin suloisen sinisen pikkuriimun käteeni. -Noniin, tämä on Riimu., valistin Topia joka nuuhki uutta kapistusta epäilevänä. -Laitan tän sun päähäs!
Ensimmäisellä yrittämällä meni huti samoin toisella mutta kolmannella turparemmi sujahti oikeaan kohtaansa ja kiristin niskasta löysästi. Topi ravisteli vähän aikaa kummissaan päätään ja päästi sitte tuohtuneen tuhauksen kun se ei lentänytkään taivaan tuuliin. Sain vielä vähän syyttävän katseen kuin se olisi sanonut: "Mitä sie oikee mun päähäni laitoit?!"
Kun herra oli hetken totutellut uuteen kapistukseensa nappasin riimunvarren kiinni oikeasta paikasta ja maiskautin. -Tulehan pikkunen!, sanoin kannustavasti ja vedin vähän narusta. Topi seurasi kaula pitkällä mutta pian tajusi liikuttaa koipiaankin.
Pihalla alkoi heti show. Topi päätti testata kuinka otteeni pitää ja aloitti hurjan pukkinäytöksen ja pystyynnoususeremonian. Itse liitelin narun perässä kädet rakoilla mutta silti päättäväisempänä kuin koskaan. Otin kireämmän otteen ja sain kuin sainkin riimusta kiinni. -Nyt loppu! Seiso!!, komensin varsaa ja vedin riimusta aavistuksen verran. Kun mulkoileva varsa seisahtui, toistin uudestaan käskyni ja kun se vielä hetken seisoi aloillaan taputin sitä ja kehuin vuolaasti.
Uusiksi vaan. Tällä kertaa sain kuin sainkin poukkoilevan varsan turvallisesti laitumen portille asti. Avasin langat ja astelin sisälle. Tunsin terävän nykäisyn käsivarressani kun Topi luuli pääsevänsä heti syöksymään Rontin luokse. -Heeei! Odota! Käänsin Topin kohti porttia ja irrtotin riimun kokonaan. -Noin.. Ole hyvä!, totesin ja Topi pyörsi ympäri ja viiletti häntä suorana taas leikkimään.
|
|
|
Post by Ros on Jun 5, 2008 11:13:07 GMT 2
5.6.2008 - noloutta ja vettä ilmassa...
Ilma oli tukahduttavan kuuma kun aamupäivällä tulin tallille. Hevoset etsivät epätoivoisina varjokohtia laitumelta ja huiskivat kiusaavia kärpäsiä vihaisesti pois. Itsekin sain huitaista pari kertaa nilkkaani imevää paarmaa. Kiroillen astelin laitumelle ja pyyhin hikeä otsaltani. Istahdin heinikkoon ja avasin limsapulloni. Otin pitkän kulauksen ja sen jälkeen asettelin lippiksen paremmin päähäni. Heinien lomasta katselin vähän salaa ilman paitaa pihalla kekkaloivaa Jaakkoa enkä voinut olla hymyilemättä itseäni vain vuotta vanhempaa poikaa katsoessani. Ajatuksissani huomasinkin pian tuijottavani herraa suoraan silmiin. -Voi paska...!, sihahdin ja sukelsin heinikkoon ja kaivoin sieltä "riimun" (joka oikeasti oli ollut kädessäni koko ajan) ja lähdin vihellellen laitumen portille huhuilemaan Topia.
Pian pikkumies jo ravasikin luokseni ja töytäisi minua olkapäästä. Naurahdin ja silitin sen turpaa ja sujautin riimun sen päähän. Vielä riimunvarsi kiinni ja sitten mentiin. Topia tosin ei näyttänyt innostavan yhtään mikään pakollinen tänään vaan se loikki ja tempoi minkä kerkesi ja itse siinä sitten roikuin mukana ja komensin minkä kerkesin. Äkkiä Topi teki valtavan loikan viistosti minua kohti ja kaatoi minut selälleen pihatielle. Otteeni narusta lipesi samalla kun iskin kyynärpääni tamppautuneeseen maaperään. -Perkeleen, perkeleen, perkele.., kihisin kiukusta ja potkin maata kengilläni.
Äkkiä ylleni laskeutui varjo. Ensin huomasin Topin joka katsoi minua ylpeillen ja sitten kenet muunkaan kuin Jaakon. -Ihan hieno toi sun tyylis mut jos ottaisit vähä rauhallisemmin ni ei satu pahemmin. Näytäs sit kyynärpäätäs.. Nahat siitä on lähten, hae laastari kun meet sisälle!, Jaakko valisti minua. -Jooo..., mutisin nolona ja tartuin ojennettuun käteen ja kampesin itseni ylös. Nappasin myös riimunvarren käteeni ja lähdin taluttamaan Topia sisälle.
Tallissa lykkäsin Topin karsinaan ja tömistelin itse yläkertaan. Nappasin lääkekaapista ison palan laastaria ja huuhtelin käteni vedellä ja sitten desinfioin haavan. Irvistin aineen kirvellessä rikkoontuneella iholla. Iskin laastarin kiinni ja se tuntui tosi inhottavalta kiristäessään käden liikkeissä. Kaikkea sitä joutuukin kestämään nuorten hevosten kanssa.
Tömistelin rappuset takaisin alas ja nappasin Topin harjat satulahuoneesta. Jaakkoa ei onneksi enää näkynyt joten saatoin rauhassa hipsia karsinaan. Että pitikin taas.. Nyt nolottaa.. Aloin harjailla Topia ajatuksiini syventyneenä ja hätkähdin Annen ilmestyessä ovelle. -Moi! Sinuu vähä lennätettiin? -Nojoo.. -Ei sentäs sattunu? -Eei pahemmin. Kyynärpää aukes mutta muuten ihan ok ja Jaakko nyt otti Topin kiinni enneku se ehti mennä itteesä telomaan.. -No hyvä! Jatkanki tästä sitte matkaa.
Kun Topin karva kiilsi ja orikin näytti jo tosi tympääntyneeltä hinkuttamiseeni niin nostelin jalat ja pidin niitä vähän kauemmin kuin yleensä ja sitten laitoin sille riimun päähän. Kun pääsimme takaisin ulos niin käänsikin Topin maastopolkuja kohti. Se jaksoi hetken osoittaa mieltään mutta sitten uudet maisemat saivat sen katselemaan ympärilleen silmät pyöreänä. Metsän laidalla käteni saivat jo levätä sillä Topi kulki vierelläni uteliaasti ympäristöään katsellen ja kuunnellen. Vierestä lehahtava lintu sai sen hypppäämään ilmaan ja tunkemaan itsensä kylkeeni kiinni. -Ei hätää..., sanoin ja laskin käteni sen selän päälle. -Lähdetään takaisin.
Tullessamme tallin pihaan Topi oli taas täyttä tulta ja tappuraa! Se hypähteli ja kiskoi ja teki kaikkensa saadakseen minut uudestaan tantereeseen mutta tällä kertaa pidin varani ja kurin vielä tiukempana kuin aiemmin. En kuitenkaan vienyt Topia laitumelle kuten se olisi halunnut vaan kiikutin sen pesupaikalle. Kokeeksi vähän huuhtelin sen jalkoja ja viileä vesi näytti helpottavan Topin oloa huomattavasti ja se yritti innokkaasti tunkea turpaansa vesisuihkuun. Carkkikin asteli hetken kuluttua paikalle. -Moikka! Pikkumieshän kasvaa silmissä! -Niimpä.. Nyt tässä vähän totutellan vet...ARGH! Tunsin kovan nykäisyn letkussa ja heti perään jääkylmän suihkun. Topi on nyhtäissyt letkun kädestäni ja heilauttanut päätään kastellen minutkin.
Carkki oli kuolla nauruun ja pian minäkin repesin nauramaan. Topi katsoi meitä tyhmänään joten käytin tilaisuuden hyväksi ja nappasin letkun sen otteesta. Vedet silmissä lähdin taluttamaan pikkumiestä takaisin laitumelle ja Carkkikin lähti vatsaansa pidellen talliin.
Laitumen portilla laskin Topin irti ja se lähti innoissaan Rontin luokse. Ne aloittivat rajun orimaisen leikkinsä jota jäin katselemaan hymyssä suin. Onneksi Rontin ei tarvinnut kasvaa yksin vaan sillä oli oman kokoistaan seuraa. Pujahdin vielä aitojen välisä laitumelle kun pikku kaksikko tuli moikkamaan. Kumpikin kilpaili huomiostani ja tunki pientä turpaansa kainalooni ja olalleni. Rapsuttelin kumpaakin tasapuolisesti, kunnes Rontti näykkäisi Topia kaulasta taas leikin jatkumisen merkiksi.
|
|
|
Post by Ros on Jun 5, 2008 22:19:09 GMT 2
5.6.2008 - jos nyt vielä kerran kävis...
-Terve!, huikkasin Annelle joka tuli minu vastaan. -No mikäs sinut tänne lennätti? -En vaan malttan pysyy poissa kun ei tälle illalle mitää tekemistä ollu. -Sithän sie tuut auttaa minuu ottaa tammat sisälle.
Nappasin Blondin riimun ja narun ja lähdin Annen kanssa laitumelle. Ennen kuin ehdin varautua oli Jaakko jo kävellyt minua vastaan. -Voi..., pihahdin ja Anne katsoi minua kulmiaan nostaen. -Koita sitten pysyy pystyssä täl kertaa!, Jaakko huikkasi piruillen. -Haist kukkanen!, huikkasin takaisin ja vilkaisin sanatonta mutta virnuilevaa Annea vierelläni. Huokaisin ja pudistin päätäni ja potkaisin kiven pois jalkani tieltä.
Tulimme laitumen reunalle ja Anne lähti pyydystämään Celeä joka ilmeisesti olisi mielummin syönyt tuoretta ruohoa kuin lähtenyt pölyiseen talliin yöksi. Blondi taas tuli kuin koira luokseni hörähtäen ja hamuten olkaani. -Teillä tuo yhteispeli näyttää toimivan!, Anne sanoin hymyssä suin. -Joo, me ollaan mamman kans kavereita, vai mitä?, sanoin osittain Annelle osittain Blondille ja silitin tamman vaalenapunaista turpaa. -No tulkaas pojat perässä!, Anne hihkaisi varsoille jotka lähtivät kisaillen edellämme tallia kohti.
Tallin ovella Topi oli kaataa Jaakon joka oli kai mielenkiinnosta jäänyt odottamaan. -Jaa sulla onkin narun päässä vaan tuo pullukka!, hän heitti ja minä näytin hänelle kieltä. Blondi ei korvaansa lotkauttanut, eihän se voinut ymmärtää pientä piruilunpoikasta ulkomuodostaan. -Olkaas nyt lapsukaiset kunnolla!, Anne sanoi tahallisen äidillisellä äänellä ja nauroi perään.
Kun tammat mutustivat iltaruokiaan minä päätin ottaa Topin käytävälle. Se ei kyllä näyttänyt kovin tyytyväiseltä kun kiinnitin sen toisleta puolelta riimun ketjuun vaan tempoi ja teutaroi hetken kunnes totesi sen turhaksi. Siinä se sitten mökötti jalat harallaan keskellä käytävää kun palasin satulahuoneesta harjapakin kanssa. -Hölmö olet.., sanoin varsalle ja taputin sen lapaa.
Aloin harjaamaan Topia pitkin vedoin ja se näytti rauhoittuvan. Ei se käytävällä olo ollutkaan niin pelottavaa ja hurjaa kuin aluksi olisi voinut luulla. Kun pikkumies oli taas kerran harjattu päätin hieroa sitä vähän. Ensin Topi katsoi minua kuin kysyen: "mitä hittoa siinä lääpit?", mutta pian se ymmärsi yskän ja alkoi silmät ummessa välillä vähän huojahdellakin kun hyvältä tuntui. Kun herra oli hierottu ja kätenikin sen huomasivat nostelin vielä vähän jalkoja ja päästin Topin sitten takaisin Celen luo. Se kävi taas avaamassa maitobaarin joten jätin ne rauhaan.
Menin satulahuoneeseen ja aloin siivoilla harjapakkiani ja putsailla Blondin varusteita. Katselin vähän ympärilleni ja päätin lakaista huoneen lattian. Sen tehtyäni niputin vielä parit vähän huolimattomasti laitetut suitset.
Kun en enää keksinyt mitään päätin lähteä kotiin. Huusin heipat Jaakolle joka veti tupakkaa pihalla. Hän vastasi nostamalla kätensä ja tunsin vielä kauan katseen porautuvat pers..selkääni kun kävelin autolle.
|
|
|
Post by Ros on Jun 8, 2008 22:29:06 GMT 2
8.6.2008 - hellettä ilmassa ja hiekkaa suussa..
-No Ros tässä moi, tota aattelin vaan sellasta kysyä että voisko joku tulla hinaamaan mut tallille. Mun auto meinaan jätti mut tänne ison tien varteen.., sanoin puhelimeen jossa toisessa päässä Anne vastasi: -Joo myö tullaan Jaakon kanssa sinne missä sie tarkalleen ottaen oot? Selitin sijaintini niin hyvin kuin kykenin ja sitten Anne ilmoitti heidän tulevan. Potkaisin vihaisesti autoni rengasta ja lysähdin asfaltin reunalle istumaan. Että pitikin taas..
15minuutin istumisen jälkeen Annen harmaa maasturi kurvasi autoni eteen. Jaakko tuli pirullinen ilme naamallaan ulos autosta. -Hankkisit jo Auton etkä tolla DX Corollalla jurnuttaisi, onks toi minkä vuotinen? -Huoh.. Kasikakkonen ja täl hetkel ainoa joka kuskaa mua paikasta A paikkaan B., sanoin kyynisesti ja aloin kaivaa takapaksista hinausköyttä, joita löytyi jopa kolme kappaletta. -Ai sitä ollaan oikeen varauduttu hyvin? -Joo..., huokaisin ja löin köyden Jaakon kouraan. Katselin kun mies viritti sen oman autoni keulan ja Annen auton vetokoukun välille ja sitten hyppäsin kuskin paikalle. Pienellä nytkähdyksellä Annen maasturi lähti kiikuttamaan autoani tallillepäin.
Tallin pihassa Wear ja Oona hyökkäsivät heti kimppuuni. -Mitä on käyny, miks sun autoo hinattiin?, Oona kysyi. -Se on vaan tollanen paska että jätti noin vaan tielle, sammu ei käynnistyn enää.., huokaisin. -No voi harmi, toivottavast se lähtee sit käyntiin kun sun tarttee lähtä kotiin..., Wear sanoi pahoittelevalla äänellä. -Toivotaan niin.., sanoin hiljaa ja astelin tallin viileään.
Nappasin Topin riimun naulasta ja lähdin laitumellepäin. Ilma oli kuuma ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Pyyhin hikeä otsaltani ja katselin ruohotavia hevosia. Koitin viheltää mutta kuivat huuleni eivät suostuneet päästämään ääntä. -Hevoset!, kiljaisin ja sain ne nostamaan päätään. Cele ja Blondi lampsivat luokseni jälkikasvunsa kanssa ja annoin kummallekin tammalle porkkanat. Ryömin aidan ali kun en jaksanut vielä porttia avata ja pyydystin sitten Topin. Se antoi yllättävän hyvin kiinni joten kehuin sitä kovasti ja talutin sen sitten portille. Avasin portin, sujahdin Topin kanssa pihalle ja suljin haan huolella.
Talutin Topin talliin ja se kulki tällä kertaa ihan kiltisti rinnallani. Jaakko asteli vastaan ja virnistin hänelle voitonriemuisesti. Hän vain pudisti päätään ja sytytti tupakan. -Kyllä se siitä vielä sinkoaa sano mun sanoneen!, hän manasi vielä takanani mutten jaksanut välittää. -Näytetään niille kuinka hienosti siä osaat olla!
Tallissa harjasin Topin käytävällä ja nostelin jalat ja tällä kertaa jo vähän "putsasin" niitä koukulla. Hienosti otti poika tämänkin uuden askeleen ja kehuin sitä vuolaasti. Kun poika kiilteli, niin hyvin kuin vauvakarvaltaan pystyi, laitoin sen uudestaan narun päähän ja talutin ulos.
Minä olin lenkkituulella joten päätin että tänään kävellään lammelle asti. -Äst, ainiin! Jaakko! Piä tätä hetki!, huusin ja lykkäsin narun miehen käteen. Juoksin hakemaan käytävälle unohtuneen reppuni jossa oli vähän evästä matkan varrelle. -Kiitti, nyt päästään lähteen.
Topi asteli vähän varovaisen oloisena vierelläni. Kuitenkin se kulki suurimman osan ajasta tosi nätisti joten rapsutin sitä sään kohdalta ja kehuin. Topi vaikutti hyvin tietoiselta siitä kuinka tyytyväinen olin siihen joten se vähän päätti pörhistellä. -Hassu otus.,sanoin sille lempeästi. Taluttelin herraa ja katselin samalla Seppeleen kauniita kesäisiä maisemia. Huokaisin ja toivoin salaa mielessäni itsekin omistavani tällaisen tilan hevosineen, hoitajineen ja muine elukoineen.
Äkkiä Topi nosti päätään ja päästi varsamaisen pitkän hirnahduksen. Rensu kopsutteli vastaan Oona selässään. Moikkasin ohi ravaavaa Oonaa ja tiukensin samalla otettani Topin riimusta. Herra kun olisi mielellään karauttanut Rensun perään leikkimään.
Pian sukelsimme metsään ja siellä sitä riittii ihmeteltävää. Oli kanervikkoa, perhosta, tyhjä sipsipussi ja pieni jänis joka lähti pakoon pusikosta. Pistin käteni rauhoittavasti Topin selän päälle ja puhelin sille niitä näitä. Lammen kohdalla istahdin kivelle ja avasin reppuni. Topi tunki päänsä salamana sen uumeniin ja nappasi suuhunsa toisen eväsleipäpussini. -Hei! Irti!, sanoin mutta liian myöhään, kurkkuvoileipäni matkasi jo kohti Topin vatsalaukkua. -Senkin sika! Onneks sentään tein vaaleesta leivästä ni sait pureksittua!
Kun olimme syöneet eväämme nousin ylös ja käänsin Topin kotia kohti. Oriin tuli heti uutta puhtia ja matka taittui minun lähes roikkuessa sen riimunnarussa. Viimeinen suora mentiin ravissa ja minä hölkkäsin vierellä puuskuttaen ja naama punottaen. Ennen tallia kuitenkin siirsin Topin käyntiin, joka siis onnistui kauniissa liu'ussa herran perässä roikkuen.
Pihassa huljaisin Topista hiet pois ja ori näytti nauttivat vilvoittavasta kylvystä. Se jopa halusi juoda letkusta suoraan ja näytti koomiselta. Taluttelin vettä tippuvan varsan takaisin laitumelle kuuman auringon alle ja päästin sen sitten irti leikkimään Rontin kanssa.
|
|
|
Post by Ros on Jun 9, 2008 23:00:04 GMT 2
9.6.2008 - uhmaikä ja ärräpäitä.
Pyydystin tänään yllättävän uhmakkaasti käyttäytyvän Topin laitumelta. Hieroin jomottavaa lonkkaani joho olin saanut kipakan potkun ja kiristin toisella kädellä otetta riimusta. Topi nousi takasilleen portilla. -Nyt loppu leikki!, sanoin terävästi, mutta sain vastaukseski nykäisyn narusta kun herra lähti kiskomaan minua perässään talliin.
Käteni olivat hellänä jo kun sain herran kiinni käytävälle. Huokaisin ja hain harjapakin. Topi osasi tänään olla kyllä rasittavuuden huippu! Kun tulin pakin kanssa Topi tempoi narussa mutta pysyi kuitenkin kiinni. Tarrasin sitä riimusta ja johdatin sen määrätietoisesti paikalleen. -Seiso! Ei! Vaan SEISO!, komensin sitä ja sain sen seisahtumaan paikalleen.
Aloin harjaamaan sitä pikaisesti pitkin voimakkain vedoin ja varsa rauhoittuikin hetkeksi nautiskelemaan harjauksesta. Kumisukaa pyöritellessä mietin mitä sen kanssa tekisin ja päätin viedä sen tänään kentälle treenaamaan narussa kulkemista. Heitin kumiasuan pakkiin ja nappasin kaviokoukun. Putsasin olemattomat liat pienistä kaivoista ja sen jälkeen taputinTopis hyväksyvästi.
Irrotin riimunnarun lenkistä ja lähdin viemään herraa ulos. Ilma oli viileä ja pilvinen ja Topi näytti saavan siitä lisää virtaa. Se teutaroi vierelläni minkä kerkesi ja ihmettelen että edes pääsimme kentälle. Portin suljettuani Topi olisi ollut valmis karauttamaan häntä suorana leikkimään mutta pidin pintani ja lähdin taluttamaan sitä uralla. Se seurasikin pian minua ihan leppoisana, mutta pidin silti varani. Kiikutin orin aidan vierelle ja nappasin viisi tötteröä jotka asetin muutaman metrin päähän toisistaan. Lähdin taluttamaan Topia pujotellen niiden lomassa. Toisella kerralla Topi sai jo määräilystäni tarpeeksi ja teki valtaval loikan sivulle saaden minut mätkähtämään polvilleni. -Perhana!, suustani pääsi ja roikuin kuin hengen hädässä riimunnarussa.
Tietenkin Topi käytti tilaisuuden hyväkseen ja pian minua vietiin kuin pässiä narussa mahallaan pitkin kenttää. -Päästä irti vaan mie otan sen!, kuulin Annen huudon ja laskin helpottuneena irti narusta. Anne oli salamana varsan rinnalla ja nappasi sitä riimusta. Topi hyppi ja pomppi narun perässä kuin aropupu ja minä syljin hetken hiekkaa suustani.
-Piä sitä hetki miä haen vielä pari tolppaa! Raahasin esteiden kannatin tolpat kentälle ja tein niistä myös pujottelu radan. Sen jälkeen raahasin vielä neljä puomia joista tein neliön. -Kiitti. -Pärjäätkö sie? -Tottakai!
Ensin pujoteltiin törppöjen kanssa joka meni nyt jo mallikkaasti vaikka ori testasikin minua aika ajoin nousemalla takasilleen. Pidin kuitenkin pääni ja vein sen tolppien luokse kiemurtelemaan. Puomien kohdalla käskin sen seisoa. Laskin hiljaa päässäni kymmeneen, tai pääsin vain kuuteen kun herra oli jo kiemurtanut puomien ulkopuolelle. -Ei! Nyt seistään nätisti!, sanoin topakasti ja ohjasin persukset takaisin puomien sisään.
Tällä kertaa laskuni päättyivät kymppiin ja kehuin varsaa vuolaasti. Toistin saman vielä kerran ja sitten päätin että nyt saa kiusaaminen loppua tältä päivältä. Talutin herran takaisin talliin jossa harjailin vähän hiekkapölyä pois ja hellin varsaa muutenkin. Tänään ei tarvinnut huljasta koska ilma oli muutenkin koleahko.
Lähdin viemään varsaa takaisin laitumelle jonne pääsimme nyt ihan mallikkaasti ja nätisti kävellen. Muistin vielä kehua varsaa ennenkuin päästin sen irti ja se kiisi tällä kertaa suoraan emänsä luo, sillä Rontti oli syömässä.
Astelin takaisin talliin ja putsailin Blondin ja Rontin karsinaa ja lakaisin sitten vähän tallin käytävää. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen lähdin yläkertaan keittämään vettä teetä varten.
|
|
|
Post by Ros on Jun 16, 2008 12:02:32 GMT 2
En hoida Topia nyt leirin aikana! :>
|
|
|
Post by Ros on Jun 22, 2008 22:29:44 GMT 2
22.6.2008
-TOPII!! Tule tänne poika!, huusin laitsan laidalta. Topi juoksi luokseni iloisena. Se ja Rontti olivat taas saaneet uutta seuraa Marin jälkikasvusta ja nyt laidunta somistivat kaksi valkeaa ja yksi ruskea takapuoli. Marin varsaa ei voinut kuin ihailla. Suloinen pieni musta ori oli aivan hurmaava tapaus!
Sujautin riimun Topin päähän ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Ilma oli todella hautova ja tummat pilvet näkyivät horisontissa. Päätin kuitenkin että ehtisimme ennen myräkkää ja harjasinkin sitten Topin varsin pikaisesti. "Putsasin" herran kaviot. Naksautin riimunvarren uudelleen kiinni ja talutin pojan ulos. Aurinko paistoi vielä lähes kirkkaalta taivaalta joten lähdimme rauhallisin mielin.
Pääsimme leveälle metsäpolulle jossa sirryimme raviin, minä hölkäten, Topi ravaten. Juoksin kunnes kylkeäni alkoi pistää ja sitten siirsin poitsun käyntiin. Kävelimme kaikessa rauhassa metsäautotielle jossa käännyimme ympäri ja taas otettiin pientä spurttia. Lammen kohdalla annoin Topin vähän kahlata ja leikkiä vedessä. Kuulin että kaukaa jyrähti ukkonen ja valpastuin.
-Nyt lähdetään ennenkun kastutaan!, sanoin ja lähdimme ripeää käymäjalkaa polkua pitkin seppeleen hiekkatielle. Ukkonen tuntui tulevan vauhdilla ja pian ensimmäiset sadepisarat tippuivat käsivarsilleni. Lähdin hölkkäämään ja pian olimmekin pihalla. Hidastin hyvissä ajoin ja vein Topin karsinaan. Ukkonen kumisi jo vähän lähempänä. Lähdin riimu kainalossa pinkomaan kohti laidunta kilpaa Annen kanssa.
Nakkasin Blondille riimun päähän. Se oli lähes vauhko ja halusi kovaa vauhtia sisälle. Lähes roikuin kiinni sen riimussa vaikka olin tehosteeksi heittänyt narunkin turvan yli. Anne viiletti perässäni taluttaen kahta tammaa joista toisen varsa kulki emänsä kyljessä kiinni. Cele päästi kutsuvia hirnahduksia sillä se ei tiennyt ollenkaan sen varsan odottavan jo tallissa. Anne sai lähes raahata sen mukanaan. Juuri kun pääsimme ovesta sisään vesisade alkoi vihmoa ikkunoita ja rummuttaa kattoa. Laitoimme tammat karsinoihinsa ja suljimme ovet.
Menimme Annen kanssa ovelle ja katselimme alkavaa rajuilmaa. -Ukkosessa on aina jotain pelottavaa ja silti tosi kiehtovaa.., Anne sanoi mietteliäänä. -Niin.. Hätkähdimme molemmat pystysuoraa salamaa ja sitä seuraavaa hurjaa räsäystä. -Pärjääköhän muut hevoset laitsalla?, kysyin varovasti. -Joo ne on varmaan jo kaikki kylki kylessä katokses turvassa.. Älä huoli.., Anne sanoi ja taputti olkaani rauhoittavasti. Nyökkäsin ja kuuntelin kun uusi jyrähdys kiersi kumeana metsässä. -Tuu mennään...Mitäh?!, Anne kiljaisi samalla kun salama löi johonkin aivan lähelle pamauttaen tallista sulakkeen ja sammuttaen kaikki valot. Tarrasin Annen käteen ja haukoin henkeäni. Alkoi kuulua kun tammat alkoivat hermoilla ja kiertää kehää. Ryntäsimme rauhoittelemaan hevosia ja sen jälkeen menin satulahuoneeseen. -Siehän valmistuit sähköasentajaks?, Anne sanoi. -Joo niin tein.., virnistin ja kaivoin uuden sulakkeen kaapista. -No hyvä sie saat sitte sen sulakkeen vaihtaakin!
Kuuntelimme vielä puolisen tuntia kuinka ukkonen jylläsi yllämme mutta pian se alkoi väistyä. avasin sähkökaapin ja taskulampun valossa etsin palaneen sulakkeen. Ruuvasin uuden tilalle ja talliin syttyi valot. -Ihanaa.. Näkee taas eteensä!
Kun ukkonen alkoi häipyä oli minunkin aika jatkaa matkaani. Lähdin autolleni juuri kun muita alkoi virrata tallille. Päivän puheenaihe taisikin olla raju ukonilma..
|
|
|
Post by Ros on Jun 24, 2008 14:13:45 GMT 2
24.6.2008 - Maneesi?
Viime yönä omatkin hevoseni olivat olleet pihalla, sillä nyt sai loppua tamman hienostelu kun se pystyi olemaan yötkin ulkona ja Ronttikin tarkeni hyvin. Huomasin heti että yöllä ja aamulla oli satanut paljon. Laitumen portin tienoilla muta imaisi kenkäni syvyyksiisä ja sain hetken kiroilla ja repiä jalkaani irti. Maassa näkyi isoja kengättömiä kavionjälkiä joista huomasi että kermapeppuni oli odottanut kauan pääsevänsä sisään sateesta. Nyt tammat kuitenkin kurkkivat minua suojastaan. Kävin pyydystämässä Topin ja kiikutin sen talliin. Vettä ripsi vielä vähän ja tummat pilvet kauempana kielivät uudesta kuurosta milloin tahansa.
Kun teutaroiva ori oli kiltisti karsinassaan hain harjapakin ja aloin harjailla poitsua. Olin taas kerran yksin tallilla joten aloin sitten jutella Topille. -Tänää mennään maneesiin ettei kastuta.., sanoin sille. -Siellä pitää sit olla kiltisti vaikka se onkin aika pelottava paikka varmaan sun mielestäs.. Heitin harjan pakkiin ja otin koukun. Rapsutin vähän koukulla jokaisen kavion pohjaa ja sen jälkeen laitoin riimunvarren takaisin paikalleen ja lähdin taluttamaan Topia ulos.
Työnsin raskaan liukuoven autoki ja talutin Topin sisälle. Se katseli hölmistyneenä ympärilleen ja säpäshteli sateen ropinaa katossa. Rapsutin sitä rohkaisevasti ja lähdin taluttamaan sitä uralle. -Täällä siä meet sitte isona muitten peräs tunnilla..., sanoin Topille joka tuhahti takaisin. -Susta tulee varmasti hyvä ratsu.., totesin ja mietin samalla tulisinko koskaan näkemään sitä päivää..
Kulman kohdalla Topi loikkasi taaksepäin ja kieltäytyi liikkumasta. -Tule nyt!, maanittelin mutta se pakitti kauemmas. Monen voltin ja yrityksen jälkeen heitin narun löysälle ja marssin itse kulmaan kiinni. -Näätkö? Ei mitään pelättävää!, sanoin ja levitin käteni. Parin haparoivan askeleen jälkeen Topi seisoi varuillaan vierelläni. Rapsutin sitä kiitokseksi ja vein seuraavaan kulmaan. Kun olin kiertänyt maneesin muutaman kerran maiskautin ja lähdin hölkkäämään. Topi ravasi rinnallani ja teimme muutaman voltin ja ympyrän. -Hien poika! Tosi hieno!, hihkuin Topille ja siirsin sen käyntiin.
Herralla näytti olevan energiaa, joten kaivoin taskustani taitellun monisteen jonka taakse kirjoitin. "Varo! Hevonen irrallaan!" Vein lapun oven toiselle puolelle ja laskin Topin irti. Se lähti huimaan pukkilaukkaan ja sinkoili ympäriinsä. Itse en voinut kuin nauraa ja hain pari estetolppaa ja puomin. Tein n.30cm korkean esteen jta Topi meni tutkimaan. -Tule!, sanoin Topille ja lähdin hölkkäämään. Varsa ravasi perässäni. Pitkän sivun alussa nopeutin vauhtiani ja Topi siirtyi laukkaan. Pingoin estettä kohti ja hyppäsin yli. Topi liiteli perässäni ja esteen jälkeen se pörhisteli itseään kuin suurenkin urotyön jälkeen.
Kehuin oria vuolaasti ja se innostui vielä hyppäämään itsenäisesti muutaman kerran. -Tules tänne!, kutsuin varsaa ja se ravasi luokseni. Nappasin nopeasti riimusta kiinni ja napsautin riimunvarren paikalleen. Siivosin Topin avustuksella esteen pois ja lähdimme ulos maneesista. Repäisin lapun ovesta mukaani ja vein Topin talliin.
Harjailin vähän varsan aavistuksen verran hiostunutta karvaa ja vein sen sitten takaisin laitumelle.
|
|