|
Post by Anne on Jun 3, 2017 16:45:18 GMT 2
Yllättävä rakkausuutinen saa monet janoamaan kesäromanssia ja toiset romanssit rakoilevat siinä samalla. Selkäänpuukotusta, kuumia tunteita ja kieroilua luvassa tämän heinäkuun viikon aikana! Sekä tietenkin rakkautta <3
Tähän topikkiin Kauniit ja Rohkeat -viikon tunnelmia!
|
|
|
Post by Piritta on Jul 10, 2017 8:06:33 GMT 2
Vähintäänkin vauhdin huumaa
Heinäkuu. Ihan hillitöntä. Helteitä piisasi ja hepat lomailivat laitumilla, ei huolta huomisesta.
Tallin pihalla oli ehdottomasti paras auringonottopaikka. Piritta, joka oli tullut päällysmieheksi Seppeleeseen Annen lomaillessa perheensä kanssa, oli raahannut aurinkotuolin keskelle pihaa. Pirre oli pitänyt viikon loman juhannuksen jälkeen ja heinä-elokuun taitteessa olisi taas pari viikkoa mukavaa loma-aikaa.
Vaan lomalta tuntui tämäkin. Innokkaat heppatytöt tekivät pääasiassa tallivuorot, ja Pirittan tehtävä oli lähinnä ottaa innokkaiden harrastajien ilmoittautumiset vastaan ja jakaa vuoroja. Sitten hän tietysti tarkasti, että kaikki tuli hoidettua, mutta kyllä Seppeleen tallipoppoo osasi hommansa.
Tallipihan hiekka rahisi askeleiden alla. Piritta ei raaskinut vilkaista tulijaa, ellei tyyppi erikseen häntä puhutellut, sillä parhaassa tapauksessa kukalieneekin kävelisi vain ohi matkallaan talliin.
Vaan ei. Piritta nyrpisti vähän nenäänsä, kun joku tolvana asettui hänen aurinkonsa tielle. Hän raotti silmiään aurinkolasien takana ja kysyi jo vähän äkeään sävyyn: "No? Jos kyse on mistään ähkystä kevyemmästä, mieti kahdesti, kannattiko tulla mun ja auringon väliin." "Kyllä kannatti. Hyvät näkymät." "Helkkari, Arto, että sä jaksat", Pirre tuhahti ja oli tyytyväinen, ettei ollut sentään ihan bikineissä pötkähtänyt ruskettumaan. "Ja mitä sä täällä, ponityttöhelvetissä?" "Tulin houkuttelemaan niitä ponipimuja mun luokse viikonlopuksi", Artsi kertoi maireasti. "Hyi. Kuule irstas vanha setä, tollaisilla puheilla sä saat porttikiellon tänne. Ihme, ettei sulla jo ole. Mun ponityttöjähän ei vikitellä, not on my watch", Piritta ilmoitti tiukasti.
Artsin suupieliä nyki, ihan selvästi.
"Ja sellaisia sä ajattelet heti, kun mut näet", äijä sanoi ärsyttävän riemastuneesti ja röyhisteli rintaansa. "Mä en kuule ole ihan niin irstas setä - ja kuinka kehtaat kutsua vanhaksi - kuin sä luulet. Ihan oon järjestämässä kurssia ja ajattelin mainostaa täälläkin."
Artsi heilautti isoa paperirullaa. Piritta vaati rullan nähtäväksi. Käärö paljastui kömpelösti itsetehdyksi julisteeksi, joka, totta tosiaan, esitteli kurssia nimeltä Ravitallin Lyhyt Oppimäärä. Piritta pärskähti naurusta.
"Ai tää on sun! Mä näin ohimennen kaupan eteisessä jonkun tällaisen ja luulin, että se on vitsi." "Miksi se olisi vitsi?" Artsi tivasi närkästyneenä. "No, ensiksisin, graafinen ilme kusee. Toisekseen... mieti nyt itseäs. Pitämässä viikonloppukurssia. Oikeille ihmisille. Seassa lapsiakin, ja teinejä. Teinit ne vasta hirveitä on." "Graafinen ilme kusee", Artsi imitoi Pirreä ärsyttävästi. "No, mä aion joka tapauksessa käydä kiinnittämässä tän tonne talliin, oli ruma tai ei. Bai tö vei, sunkin ehkä kannattaisi käydä välillä varjossa. Nahkas kuoriutuu kohta irti." "Pöh, tulee hyvä bruna", Pirre intti tavan vuoksi, mutta kohautti sitten olkiaan. "Voisin mä juomassa käydä. Ensin kyllä tuun valvomaan, ettet tökkää tota julisteenhirvitystä mihinkään typerään paikkaan." "Vähän luottoa, nainen." "Suhun? Joo, ei oo." "Aina sama laulu." "Miksiköhän..."
"Siinä se on ja sillä hyvä", Artsi sanoi kohta tyytyväisenä. "Nytkö sitä juomapuolta sitten?" "... kuka sut kutsui mihinkään juomaan?" "Epäkohteliasta retostella omilla juomisillaan ja sulkea muut ulkopuolelle. Sitä paitsi pökrään nestehukkaan, jos pitää lähteä suoriltaan kävelemään takaisin." "Kävelemään? Kuka sun käski kävellä, oishan sulla auto -" "Kortti on hyllyllä." "- niin tietysti. Mutta ravihevosia talli täynnä, eikö ne yleensä osaa vetää sua kärryillä." "Annoin niille vapaapäivän. Ja pieni eksersaissi tekee gutaa."
Piritta päätyi antamaan periksi. Pian Arto Laaksonen istui Olliloiden tupapöydän ääressä ja odotti juomalasia kannettavaksi eteensä. Sen saatuaan ukko nyrpisti nenäänsä huomatessaan, että se oli vain vettä. Ei auttanut, piti kulauttaa alas vaan, kurkunkostukkeeksi. "On muuten verevän näköinen se sun hevosesi", Arto kehaisi small talkkaillakseen. "Jaa Tikru vai? Luuskaltahan se näyttää, mutta hyppää paremmin kuin ikinä päällepäin arvaisi. Hyvä ostos se oli", Piritta puhkesi hymyyn.
Ei hassumman näköinen mimmi, kun ei murjota, Artsi totesi jälleen. Mieleen kohosi muisto jonkin ajan takaa. Tummanruskea tamma ja selässä leveästi hymyilevä nainen, hoikka varsi, pitkät jalat, rämäpäisen rohkeaa laukkaa vailla pienintäkään epäilystä siitä, etteikö kyydissä pysyttäisi. Onneksi ei tarvinnut myöntää kenellekään, mutta hiljaa itsekseen Artsi oli välillä pohdiskellut, miten ratsuihmiset oikein uskalsivatkin roikkua kyydissä vauhdissa kuin vauhdissa. Kärryt olivat turvalliset ja tukevantuntuiset.
"Aika kovaa se pääsi", Artsi piti keskustelua yllä. "Pääsee se. Siinä on paljon täyttä verta, sieltä kai sitä vauhtiakin tulee", Piritta pohdiskeli. "Jaa niin, niitä englannintäykkäreitä. Laukkahevossukua?" "Sitäkin, mutta aika kaukana. Lähinnä kai ovat olleet kenttähevosia ne, mitä Tikrun linjoihin on lisätty. Otatko sä lisää juotavaa? On tuolla vissyäkin."
Ottihan Artsi. Juteltiin siinä sivussa sitten, lähinnä hevosista, kuinkas muuten.
"Mä en ole koskaan päässyt ajamaan ravihevosta", Piritta paljasti jossakin keskustelun mutkassa. "Olisi siistiä kokeilla kilpavauhtia, tai edes jotain sinne päin. Että uskaltaisiko sitä."
Ja Artsi huomasi kutsuneensa ratsunaisen koska tahansa kokeilemaan. Vähän ehkä ravimiehen yllätykseksi vastaus ei ollut pirullinen nauru.
"Mennään vaikka heti, ei mulla täällä sen kummempaa", Pirre naureskeli, ja Artsi unohti tyystin sanoneensa, että hevosilla oli vapaapäivä.
Oli siinä seppeleläisillä ihmettelemistä, kun esteope muina naisina opasti Arto Eelis Laaksosta ratsun satuloinnissa. Pirittan oli tehnyt mieli laittaa Arto Lyylin selkään, mutta tamma saattoi säikähdellä. Niinpä Artsi sai alkeisratsukseen Charlien, ja Piritta otti itselleen Lassen. Niin lähdettiin yhdessä taittamaan matkaa ravitallille - ratsain - uteliaiden silmäparien seuratessa sivusta.
Vielä enemmän seppeleläiset saivat ihmetyksen aihetta, kun kahta tallin pihasta lähtenyttä ratsukkoa ei kuulunutkaan pian takaisin. Ehei, tässä ei oltu lähdetty millekään pikkulenkille. Seppeleen ruunat pääsivät vieraskatoksiin siksi aikaa, kun Pirittalle valjastettiin ajettavaksi Isse, joka oli hyväluontoinen ja kovavauhtinen. Artsi ei laskenut rämäpäistä esteopea radalle yksin. Istuessaan pitkänhuiskean ratsumimmin viereen ja antaessaan tälle ohjat Artsi tunsi ja tiedosti, että nyt se oli menoa.
Ja olihan se. Vähän rohkaistuna Piritta uskalsi juoksuttaa Isseä kuin vanha tekijä. Artsi vilkaisi ohjia pitelevää hunajablondia. Siinä se taas oli, se riemukas, onnellinen, elämäärakastava hymy. Jeesus.
* * * * *
Ilma ehti jo hieman viiletä iltaa kohden, ennen kuin Piritta oli valmis pohtimaan, kuinka kuljettaa kaksi Seppeleestä pihistettyä ratsua takaisin. Hänen suureksi onnekseen pihalla näkyi vilahdus punaista ja vaaleaa tukkaa. Fiia ja Lynn olivat tulleet Artsilaan. Reippain askelin Pirre harppoi heidät kiinni. Välittämättä nuorten naisten hämmästyneistä ilmeistä esteopettaja kysyä paukautti: "Kumpi ratsastaa mun kanssa Seppeleeseen?"
Lopulta Fiia, joka oli tullut ravitallille Lynnin kyydillä, päätyi Charlien satulaan paluumatkan ajaksi.
Ja kun Seppeleessä nähtiin, että Fiia palasi yhdessä Pirittan kanssa, punapää joutui uteliaiden kyselijöiden pyörteeseen. Fiia ei kuitenkaan osannut kertoa varmaksi muuta, kuin että ravitallin päärakennukselta Pirre oli nähtäväsi hänen ja Lynnin peräänsä hilpaissut nakittamaan hänet ratsastustehtäviin.
|
|
|
Post by Aleksanteri on Jul 10, 2017 13:25:32 GMT 2
|
|