15.02.2017 Koulutunti heC-heB

[Fiia]

Tervetuloa Fiian pitämälle kouluratsastustunnille 15. helmikuuta kello 15!

Tunnilla panostetaan siistiin perusratsastukseen ja keskitytään osallistujien toivomiin teemoihin. Tunnin taso on helppo C - helppo B.

Toivotut teemat
Väistöt
Kaarevat tiet
Laukkatyöskentely (nostot, vastalaukka)
Siirtymiset

Osallistujat
Anni – Lyyli
Cella – Elmo
Katsu – Kössi
Inkeri – Solbritt
Clara – Polar

Ensimmäiselle koulutunnilleni pitkään aikaan oli ilmoittautunut viisi ratsukkoa. Ihan hyvä määrä; ehtisi keskittymään jokaiseen kunnolla. Ratsastajat olivat minulle enemmän tai vähemmän tuttuja, joten olin uskaltanut ottaa mukaan uudempiakin ratsuja.

Anni ja Cella olivat ehkä vähän turhankin taitavia tuntisuunnitelmiini nähden, mitä olin pyrkinyt kompensoimaan hevosvalinnoilla. Anni saisi haastaa osaamistaan Lyylin kanssa, joka oli edelleen vähän epätasainen tunneilla: jäykkä, vähän säikky ja haluton esittelemään parasta osaamistaan. Tamma pälyili ympärilleen jo alkukäynneissä sen verran, että sen kanssa olisi varmasti tekemistä. Toivon tunnin lopulla näkeväni jo rennomman ja kyljistään joustavamman hevosen, vaikka ihmeisiin ei varmasti Annikaan pystyisi.

Elmo ei ratsuna tietysti ollut Cellalle mitenkään haastava, mutta sen kanssa pystyin hyödyntämään omaa kokemustani hienosäätöön. Poni oli viime päivät kulkenut aika helpoilla tunneilla jäykkänä ja alitemmossa, joten Cella saisi varmasti hetken pakertaa saadakseen sen takaisin avuille. Sen jälkeen pystyisimme keskittymään hienosäätöön ja kokoamisasteen nostamiseen. Helppo B -tasolle ei kaksikon tarvitsisi jäädä.

Katsun ratsastusta en ollut ennen juuri nähnyt. Uskoin kuitenkin, että tyttö pärjäisi aika vahvan ja raskaan Kössin kanssa oikein hyvin. Vahvaa keskivartaloa, nopeita jalkoja ja kevyttä kättä se kuitenkin vaatisi. Kössi ei kuitenkaan ollut varsinaisesti vaikea ratsastaa, joten Katsu pääsisi erityisesti keskittymään omaan apujenkäyttöönsä tunnin ajan.

Inkeri oli tullut paikalle Solbrittinsä kanssa, ja oli tietysti ihan mahtavaa päästä näkemään Svanten tytär tositoimissa. Ihan helppo ei Sipekään ollut. Olisi kiinnostavaa katsoa, miten tamma toimisi porukassa – se oli kuitenkin varmasti tottunut työskentelemään vähän rauhallisemmissa olosuhteissa ja saattaisi entisestään riehaantua hevosseurassa. Inkerillä riittäisi varmasti Sipen kanssa hommia, mutta odotin näkeväni myös huolellista yhteistyötä.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpinä tunnilla oli Clara Polarin kanssa. Polarilla en itsekään ollut vielä päässyt ratsastamaan, mutta olin saanut siitä hyvän kuvan – poni oli selvästi äärimmäisen herkkä ja siten opettavainen tapaus. Claran rentous, tasapaino ja apujen keveys toden totta punnittaisiin tänään, sillä Polarin selässä ei voinut heilua tai käyttää ristiriitaisia tai liian kovia apuja.

Tunnin tehtävät (kaikki molempiin suuntiin)
- Alkukäynnit
- Kevyttä ravia, voltteja, lyhyillä sivuilla pysähdykset, pitkien sivujen keskellä pari askelta käyntiä

- Toisella pitkällä sivulla väistöä ensin käynnissä, sitten halutessa puolet väistöstä ravissa –> siirtyminen kesken väistön. Toisella pitkällä sivulla temmonvaihteluita ravissa; joko pelkkä askeleenpidennys tai muutama lyhyempi pätkä lisätyn ja kootun ravin välillä. Päätyihin tilan salliessa ympyrät ravissa.

- Päädyssä laukannosto, pitkä sivu laukkaa, päädyssä ympyrä. Vaihtoehdot: myötälaukkaa koko tehtävät / myötälaukkaa, mutta pitkälle sivulle loiva kiemuraura / vastalaukkaa koko tehtävä. Toisella pitkällä sivulla jatketaan temmonvaihteluita ravissa.

- Työskentelyä kahdella isolla pääty-ympyrällä, ponit toisella ja hevoset toisella. Huolellinen asetus ja taivutus. Kokeneemmat vaihtavat asetuksen välillä myös ulos puolikkaan ympyrän ajaksi ulos. Käydään kaikki askellajit läpi: käynti –ravi – laukka – ravi.

- Koko uralle ravia, hevoset ratsastetaan pidemmälle raville, pidemmälle ohjalle.
- Loppukäynnit!

Maksu
Joko normaalisti tarina/piirros tai vastaa seuraaviin kysymyksiin lyhyesti:
1. Fiilikset ratsusta tunnin alussa?
2. Väistötehtävä: minkä variaation valitsit? Millaisia kommentteja Fiialla oli antaa teidän väistöistä tänään?
3. Laukkatehtävä: minkä variaation valitsit? Miltä hevonen tuntui? Löytyikö puolieroja?
4. Oliko hevonen ympyrällä taipuisa kuin kuminauha vai oliko vielä työstämistä? Mitä korjaamista istunnasta tai apujenkäytöstä löytyi?
5. Mikä tehtävä onnistui tänään parhaiten tai millä osa-alueella hevonen tuntui selkään parhaimmalta?

[Anni]

1. Fiilikset ratsusta tunnin alussa?
Lyyli oli huvittava otus: vaikka se hinautui maneesiin varsin raukeana ja oli sitä läpi alkukäyntien, ottaessani ohjat käsiini koko hevosen olemus muuttui. Vaikka Lyylin askel oli edelleen hitaanpuoleinen ja raskas, mä huomasin tamman kuikuilevan milloin mitäkin. Rautias kokeilikin pian onneaan maneesin nurkassa, mutta Laila oli koulinut mun apinointitaidot huippuunsa ja sain oivan sivuloikan esittäneen Lyylin kuriin. Ravissa tamma oli jähmeä ja hidas pohkeelle, enkä alkuun saanut siirtymisiin minkäänlaista tarkkuutta.

2. Väistötehtävä: minkä variaation valitsit? Millaisia kommentteja Fiialla oli antaa teidän väistöistä tänään? 
Mä tein ensin pari väistöä käynnissä, koska halusin Lyylin väistämään rehellisesti. Tamma yritti mulle pienoisena yllätyksenä luistaa väistöstä taipumalla rungostaan, joten käynnin aktiivisuuden lisäksi mun täytyi keskittyä pitämään rautias suorassa. Kokeilin väistöjä myös puoliksi ravissa, houkutellen Lyyliä liikkumaan omalla moottorillaan: maneesin nurkkia ja muita hevosia pälyilevä rautias jäi edelleen auttamatta pohjetta vasten ja rojahti vahvaksi kättä vasten. Niinpä mä myötäilinkin etenkin sisäohjasta tasaiseen tahtiin, jotta tamma tajuaisi kannatella suuren päänsä itse. Fiia oli samoilla linjoilla - nainen ohjeisti mua olemaan kannattelematta Lyylin päätä ja väistättämään rungostaan suoraa hevosta rohkeasti, koska Lyyliltä täytyi uskaltaa vaatia.

3. Laukkatehtävä: minkä variaation valitsit? Miltä hevonen tuntui? Löytyikö puolieroja? 
Ensimmäisenä mä tein koko tehtävän myötälaukassa, koska jo pelkkä laukannosto oli itsessään työteliäs. Lyyli oli kuin liikkuva kuntosalilaite, minkä vuoksi mun täytyi hallita jokainen lihakseni. Jos mä puristin liikaa, tamma jämähti niille sijoilleen ja jos mä toisaalta en pyytänyt tarpeeksi, Lyyli ei silloinkaan liikahtanut. Niinpä mä jouduin toden teolla kaivamaan ne kuuluisat istuinluut esiin, pukkaamaan tamman niiden avustuksella laukkaan ja keskittymään sihen, etten vahingossakaan nojaisi eteen, tekisi liian suurta puolipidätettä tai puristaisi satulaa polvilla. Seuraavalla kerralla mä lisäsin tehtävään loivan kiemuran ja itse asiassa Lyyli selviytyi siitä kevyesti. Vaikka tamma oli edelleen jäykähkö, se joutui vastalaukassa käyttämään koko kroppaansa ja tuomaan takajalkojaan vahvemmin rungon alle. Loppujen lopuksi mä sain taiteiltua tehtävän kokonaan vastalaukassa ja etenkin oikeaan kierrokseen tehtävä oli ihan sujuva. Vasen laukka pyöri vastalaukkana himpun verran huonommin, mutta se oli myös mulle usein heikompi suunta.

4. Oliko hevonen ympyrällä taipuisa kuin kuminauha vai oliko vielä työstämistä? Mitä korjaamista istunnasta tai apujenkäytöstä löytyi?
Käynnissä mä en saanut Lyyliä vieläkään liikkumaan kunnolla eteen, jolloin tamman taivuttaminen oli työlästä. Kun homma ei sujunut, huomasin paineistavani rautiasta liikaa, jolloin sen liikkumisesta tuli entistä jähmeämpää.
Ravissa mä aloin saada Lyylistä irti ihan hyviä, ryhdikkäitä pätkiä. Kun tamma alkoi liikkua, mun täytyi hellittää heti ja tehdä kaikki istunnan kautta ja niin huomaamattomasti kuin mahdollista. Oma istuntakin ryhdistyi samalla kuin itsestään ja mun mielestä tässä tehtävässä näkyi hyvin se, kuinka mä olin oppinut ratsastamaan eteenpäinpyrkiviä hevosia. Hitaanpuoleisten ratsujen kanssa mä lähdin helposti kärppäkyyryyn ja punkamaan jalalla nopeiden, tehokkaiden apujen sijaan.
Laukassa Lyyli alkoi taas uhkaavasti painaa kädelle. Fiia ohjeisti kuitenkin jatkamaan asetusten vaihtelemista, joka esti Lyyliä jämähtämästä kiinni ohjaan. Laukassakin saatiin irti ihan mukiinmeneviä pätkiä, kun muistin jälleen olla tehokas apujen kanssa ja hellittää heti, kun Lyyli vastasi niihin.

5. Mikä tehtävä onnistui tänään parhaiten tai millä osa-alueella hevonen tuntui selkään parhaimmalta?
Ympyrätehtävässä Lyyli oli ehdottomasti parhaimmillaan. Tamma oli sen verran hitaasti lämpeävä, että vasta tunnin loppupuolella se alkoi liikkumaan edes pätkittäin omalla moottorillaan. Silloin mulle tuli tilaisuus keskittyä hienosäätöön ja taivutella Lyyliä ihan koko rahan edestä. Vasta ympyröillä mä sainkin tammaa työstettyä kunnolla ja se alkoi pehmetä - edelleen vain hetkittäin, mutta silti. Mielenkiintoinen hevonen, mutta samalla ihan äärimmäisen opettavainen.


Kiitos tunnista! Näihin kysymyksiin oli superkiva vastailla

[Katsu]

1. Fiilikset ratsusta tunnin alussa?
Kössi ei todellakaan ollut samanlainen kuin Netta, johon mä olin kerennyt jo tottua. Musta ruuna käveli uraa pitkin laiskanpulskeasti, sen kyljet tuntuivat betonilta, eikä mulla ollut siihen minkäänlaista kontrollia. Kun me alettiin alkuverryttelemään, se jolkotti eteenpäin päätä viskellen, mutta kun mä aloin saamaan siihen nopeiden siirtymisten, asettelujen sekä taivuttelujen avulla jotain tuntumaa, otti se takajalkojakin käyttöön melko aktiivisesti.

2. Väistötehtävä: minkä variaation valitsit? Millaisia kommentteja Fiialla oli antaa teidän väistöistä tänään?
Mä valitsin Kössin kanssa kokeilunhaluisesti sen hankalamman variaation - siirtymiset onnistuivat meiltä itse asiassa yllättävän hyvin, mutta askeleenpidennyksen kanssa me oltiin vähän hukkateillä. Fiian neuvoilla mä sain kyllä aika nopeasti kiinni ideasta, kuinka sitä askelta venytetään, mutta mä sanon silti, että Fiiakin oli Kössiin sekä muhun tyytyväisempi väistöpuolella.

3. Laukkatehtävä: minkä variaation valitsit? Miltä hevonen tuntui? Löytyikö puolieroja?
Laukkayöskentelyn mä hoidin Kössin kanssa myötälaukalla, mutta me kokeiltiin myös kiemurauraa. Kössi oli hyvin jäykkä, ja vaikka mä kuinka yritin rääkätä lihasparkojani, tuntui musta möhköfantti melko hirveältä. Kiemurauralla ruunan laukka hyytyi, kerran se rikkoi raville mun möhliessä satulassa. Fiia kyllä myhäili ihan tyytyväisenä, mutta mulla itselläni meinasi iskeä turhautus. Kyllä Kössi loppujen lopuksi toimi aika kivasti, se vain tahtoi leikkiä junttimaista.

4. Oliko hevonen ympyrällä taipuisa kuin kuminauha vai oliko vielä työstämistä? Mitä korjaamista istunnasta tai apujenkäytöstä löytyi?
Tästä mä en mielelläni sanoisi yhtään mitään - Kössi jyräsi menemään junan tavoin, vähät välittäen mun sisäpohkeesta, joka yritti epätoivoisesti kääntää mustan ruunan banaanin muotoon. Kössi kyllä asettui näppärästi, mutta oli muusta rungostaan sekä kaulastaan toivottoman jäykkä. Kun tunti läheni loppuaan, mä aloin sentään saamaan kontrollia Kössin laukkaan, joten sain säädeltyä sitä paremmin - loppujen lopuksi ratsuni jopa taipui kauniisti, vaikka petrattavaa toki löytyi vielä.

5. Mikä tehtävä onnistui tänään parhaiten tai millä osa-alueella hevonen tuntui selkään parhaimmalta?
Väistöt eivät ole mun bravuuri, mutta mun on pakko sanoa, että Kössin kanssa ne onnistuivat todella hyvin. Kun sain pohkeen menemään kunnolla läpi, väistöt sujuivat jopa parhaiten kaikista tunnin tehtävistä. Muilla osa-alueilla mä lähinnä turhauduin, kun Kössi juntturoi vastaan, eikä yksinkertaisesti suostunut menemään yhtä nätisti kuin väistöissä, mutta mä voin silti sanoa olevani tyytyväinen tuntiin - mä opin paljon uutta, vaikkei kaikki sujunutkaan niin hyvin.

[Inkeri]

Fiilikset ratsusta tunnin alussa?

Mä en ollut ihan varma, mikä voima maailmassa oli saanut mut ilmoittautumaan Fiian tunnille Sipen kanssa, tai minkä takia meidät oli ylipäätään hyväksytty mukaan. Nelivuotias riiviötamma oli kyllä jo ratsukoulutettu niin hyvin kuin se nelivuotiaan kanssa oli mahdollista, ja – uskokaa tai älkää – jopa mä olin kiireiltäni ehtinyt käymään sen selässä. Teoriassa me yllettäisiin siis ainakin puoliksi siihen minimitaso-helppoon-ceehen, mutta käytännöstä en ollut ihan niin varma sen jälkeen, kun poni asteli maneesiin korvat hörössä ja pää pilvissä puhkuen ilmaa sieraimistaan kuin raivohullu härkä. Ja yritti juosta karkuun mun noustessa selkään. Sitten se astui mun varpaille.

Väistötehtävä: minkä variaation valitsit? Millaisia kommentteja Fiialla oli antaa teidän väistöistä tänään?

Koska Sipe oli vielä suhteellisen raaka, me mentiin sen kanssa ihan turvallisesti käyntiväistöjä, joissa parantamisen varaa oli ehdottomasti kontrollin ja huolellisuuden kanssa. Sipe olisi halunnut mielellään kipittää menemään joko ulkolapa edellä suoraan päätyä kohti tai sitten vain muka huomaamattomasti jättää väistön kokonaan tekemättä ja kipittää ravissa pitkän sivun halki kuin Vermossa konsanaan – ilmeisesti ravisuku painoi verissä aika vahvasti. Ravuri-ratsu-kombon omistajana Fiialla oli annettavana hyviä neuvoja, miten toimia ponin kanssa, ja lopuksi saatiinkin ainakin muutama ihan kiva ristiaskel.

Askeleenpidennysten kanssa mun ei ollut vaikea valita, kummalla tavalla lähdettäisiin tehtävää suorittamaan: jos emme olisi vuorotelleet lisätyn ja kootun ravin välillä, poni olisi todennäköisesti laittanut jälleen ravurivaihteen silmään. En tiennyt, oliko meidän koottu ravi sitten loppupeleissä kuitenkaan kovin koottua, tai pitenikö askel lisätyssä ravissa ollenkaan vai kasvoiko pelkkä vauhti, mutta Fiian mielestä oltiin ihan ok. Ehkä meidän tasoon nähden oltiinkin. Myös pääty-ympyröitä me kulutettiin ihan huolella, ja niissä tasapainon hakeminen ja sisäpohkeen läpi saaminen oli isoin tehtävä.

Laukkatehtävä: minkä variaation valitsit? Miltä hevonen tuntui? Löytyikö puolieroja?

Laukkaa loivista loivimmalla kiemurauralla oli mulle ja Sipelle tarpeeksi helppo tehtävä, mutta toi silti ponille lisää haastetta ja näin ollen motivaatiota suoriutua kunnolla päättömän kaahottamisen sijaan. Kuten olin jo etukäteen aavistellut, pukeilta ei vältytty. Mutta ainakaan tamma ei hyökännyt kenenkään päälle, vaikka sekään ei olisi ollut mikään yllätys: oltiinhan me toistaiseksi treenattu (tarkoituksella, ihan tietoisesti) pelkästään niin, ettei muita ollut vahingossakaan alle kymmenen kilometrin säteellä.

Sipe oli kohtuullisen rento, mitä nyt välillä luimi Elmolle ja sai ruunalta takaisin vähintään samanlaisia mulkaisuja. Mitään superpyörivää laukkaa ei voinut olettaakaan, mutta poni ei myöskään rikkonut vastalaukkaa raville kuin kerran. Vasen kierros oli meille huomattavasti helpompi jostain syystä: oikealle Sipe kaatui sisäpohjetta vasten turhan paljon ja siihen suuntaan rikkokin tapahtui.


Oliko hevonen ympyrällä taipuisa kuin kuminauha vai oliko vielä työstämistä? Mitä korjaamista istunnasta tai apujenkäytöstä löytyi?

Sipen kanssa apujen täytyy olla selkeitä ja tarpeeksi pehmeitä, mutta silti napakoita. Mä turhauduin vähän liian helposti, kun kaikki ei sujunutkaan kuin Strömsössä, ja purin sitä puolihuomaamattomasti antamalla liian suuria apuja. Vaikka tamma oli suunnilleen yhtä taipuisa kuin jäinen rautakanki, ei pohkeen väkisin paukuttaminen todellisuudessa kuin saanut Sipen jännittymään ja näin pahensi tilannetta entisestään. Sipestä tuli vastahakoinen ja jumittava, mutta kun muistin välillä kehua, myödätä ja antaa sille onnistumisen kokemuksia luoden illuusiota oikein tehdystä työstä (<3), ponista tuli huomattavasti parempi työstää.


Mikä tehtävä onnistui tänään parhaiten tai millä osa-alueella hevonen tuntui selkään parhaimmalta?

Olin erityisen tyytyväinen siihen, miten Sipe pysyi yllättävän hyvin hallinnassa koko tunnin ajan, kun antoi sen tilaisuuden tultua päästellä kunnolla ilman turhaa jarruttelua, esimerkiksi laukassa. Vastalaukat sujuivat yllättävän hyvin, ja kun ponin sai keskittymään väistöihin kunnolla, ne muutamat ristiaskeleetkin olivat yllättävän hyviä. Olin harvinaisen tyytyväinen tuntiin ihan kokonaisuudessaan, sillä se kartoitti meidän ongelma-alueita hyvin ja antoi suuntaa jatkon treenejä ajatellen.

[Cella]

1. Fiilikset ratsusta tunnin alussa?
No meidän Elmerihän on aina iloinen yllätys, kun sen saa peräänsä ratsulistassa. Oon tainnut valehdella Pirrelle ainakin kolme kertaa siitä, etten olisi muka mennyt Elmolla sen estetunneilla, kun oon halunnut sillä sen ””””ratsujen vaihtelu tekee hyvää!!!!!”””” -tunneille. Jonain päivänä saatan kyllä jäädä kiinni.

Jos verrataan siihen, millainen muistikuva mulla on ihan ensimmäisestä kerrasta kun ratsastin Elmolla, se tuntui tänään jo heti alkuverryttelyn aikana huomattavasti rennommalta ja paremmin avuille vastaavalta. Sillä oli edelleen selkeästi jäykempi toinen puoli, mutta niinhän meillä kaikilla oli, joten en ottanut siitä sen kummemmin stressiä. Avuille herkkyyden sivuoireena oli ruunalle tänään ilmeisesti siunaantunut myös herkkyyttä ottaa nokkiinsa asioista, kuten herran mielestä vähän liian innokkaasti annetusta pohkeesta. Meillä meni hetki alkuravien ajasta keskustellessa siitä, miten apuja annetaan ja miten niihin kuului vastata.

2. Väistötehtävä: minkä variaation valitsit? Millaisia kommentteja Fiialla oli antaa teidän väistöistä tänään?
Me valittiin Elmon kanssa vaativampi väistövaihtoehto, eli ensimmäisen käyntikierroksen jälkeen otimme väistön puoliväliin mukaan raviin siirtymisen. Elmo on kuitenkin todella osaava poni, enkä mä kokenut että se olisi meille lainkaan liian suuri haaste: sitä paitsi siitä oli ihan laittoman pitkä aika, kun olin tehnyt siirtymistä keskellä väistöä, vaikka niitä muuten tulikin tehtyä niin koulutreenissä (köh… joita tuli tehtyä niitäkin liian harvoin) kuin osana alkuverryttelyjä muissa jutuissa. Sen kyllä vähän huomasi: väistön ristiinastuminen meinasi vähän kadota joka kerta, kun askellaji nopeutui, ja eteenpäinsuuntautuva liike meni ohi sivuttaisliikkeestä. Se oli nopea korjattava, mutta katkaisi väistön hieman ikävästi. Fiia oli lyömätön mitä tuli neuvoihin Elmon kanssa toimimisesta, mutta tässä tapauksessa tyttö pääsi kyllä korjaamaan ihan puhtaasti mun ratsastusta. Mun väistättävä pohje jäi vähän laiskaksi siirtymisissä, jonka takia meno lähti menemään enemmänkin suoraan. Tämä kun saatiin korjattua, ja kun istuntaakin sai suunnattua enemmän kohti menosuuntaa, homma lähti luistamaan.

3. Laukkatehtävä: minkä variaation valitsit? Miltä hevonen tuntui? Löytyikö puolieroja?
Elmo innostui laukkatehtävästä yllättävän paljon. Me aloitettiin tehtävä viimeisenä, ja poniparka joutui katselemaan kuinka kaikki kaverit pääsivät kirmaamaan ennen häntä, ja siksi me painettiin ensimmäinen pitkäsivu huomattavasti enemmän este- kuin koululaukkaa muistuttavassa muodossa. Toisella kerralla satulassa oltiin tarkempana, ja laukka nousi hallitusti. Me otettiin myötälaukkaan mukaan loiva kiemuraura, joka toi mukavan asetus-suoristus-vaihtelun pitkänsivun keskelle. Päädyn ympyrällä sain ensimmäistä kertaa tunnin aikana Elmon takajalat oikein kunnolla alle, ja ponin niskan myötäämään. Pakko myöntää, että olin aika tyytyväinen.

Puolieroja Elmon kanssa kyllä löytyy, ja vahvemman puolen luoman onnistumisen jälkeen se heikompi tuntui tavallistakin kankeammalta. Laukka nousi hyvin, mutta kiemurauralle ja ympyrälle taipuminen oli paljon suuremman työn takana, kuin oikeassa kierroksessa. Mulla ja Elmolla on vielä sama heikompi puoli, joten suuren osan ongelmasta tuotti se, ettei ratsastajakaan löytänyt oikeaa ja toimivaa pohkeen paikkaa.

4. Oliko hevonen ympyrällä taipuisa kuin kuminauha vai oliko vielä työstämistä? Mitä korjaamista istunnasta tai apujenkäytöstä löytyi?
Laukkaympyröillä lämmettyämme meidän puolierot Elmon kanssa ei tulleet enää yhtään niin räikeästi esiin, vaikka olemassa olivatkin. Mä nautiskelin täysillä ponin herkästä ja toimivasta päivästä, ja koin taas sitä kouluratsastuksen parhainta iloa saadessani etenkin oikeassa kierroksessa Elmon taipumaan todella hyvin. Etenkin vasta-asetuksen kohdalla Fiia huomasi mun käden karkaavan kokonaan hieman sivuun, joka veti herkästi asetusta liian suureksi ja koko ratsastuksen suunnan ulos ympyrältä. Istunnan suhteen etenkin katseen pitäminen pitkälle menosuuntaan, eikä niihin omiin käsiin, vie jo pitkälle – se on yksi ensimmäisellä koulutunneillani oppimani asia, mutta silti siitä saa muistutusta kymmenienkin vuosien jälkeen.

5. Mikä tehtävä onnistui tänään parhaiten tai millä osa-alueella hevonen tuntui selkään parhaimmalta?
Sanoisin että viimeiset ympyrätehtävät oli meidän parhainta aluetta tänään, etenkin koska molemmat puolet toimivat ja taipuivat lämmettyään paremmin, mutta myös koska mulla on outo tykästyminen ympyröillä työskentelyyn muutenkin. Varsinkin ravissa ratsastetuissa ympyröissä Elmo tarjosi parastaan – sillä on hyvä, eteenpäinpyrkivä ravi, jossa on mukava istua, ja tänään niiden parissa löytyi myös se laukkatehtävissä hetkellisesti välkähtänyt hyvä takajalkojen käyttö oikein kunnolla. Mulle itselleni tuli tänään hyvänä muistutuksena se, että pohjetta ei voi vain jättää lepäämään kiinni ympyrällä ratsastaessa, vaan sen pitää olla aktiivisena mukana ja seurata hevosen taipumista. Etenkin jäykempää kylkeä ratsastaessa se pohkeen paikka ja aktiivisuus oli olennainen osa onnistumista, ja vaikka laukkaympyröillä se ei vielä aivan täysin löytynyt, käynnissä ja ravissa oli meidän yhteistyössä jo tämän yhden tunnin aikana huomattavissa selvää kehitystä. Sitä on aina ilo huomata, ja varsinkin nyt, kun syyllisyydentuntoisena myönnän jättäneeni koulutreenit ihan liian vähälle.


Sikana kiitoksia tunnista, tykkäsin suoritustavasta!!

[Clara]