Post by Sandra on Dec 31, 2016 2:01:50 GMT 2
"Suora heppa Sandra! Tiedätkö sä mitä suora tarkoittaa, koska toi ei oo kyllä suoraa nähnytkään."
Kyllähän mä tiesin mitä tarkoittaa "suora hevonen", mutta Aristo ei selvästikkään tiennyt. Se kiemurteli kuin mikäkin mato menemään, eikä auttanut vaikka kuinka yritin istua suorana molemmilla istuinluilla, pitää molemmat ohjat yhtä hyvin kädessä ja katsoa, että heppa liikkui reippaasti. Silti meno oli välillä sellaista hoipertelua, että oikein tunsin kuinka Danielilla meinasi palaa hermot.
Ravi kuitenkin sujui hyvin! Pysähdykset tosin.. niin ja näin. Liikkeelle lähdöt olivat teräviä - joskaan eivät toivotun suoria, mutta pysähdyksissä oli parannettavaa.
"Se ei saa hiipiä tolla tavalla eteenpäin, vaan kun pysäytät sen, niin sitten sen kanssa pitää pysähtyä! Ei voi mennä sieltä mistä aita on matalin."
Tunnin aikaina jouduin todella töihin. Sen lisäksi, että Aristo kiemurteli, se oli myös todella kankea. Itsenäisesti verkatessani tein paljon voltteja ja ymypyröitä yrittäen saada Ariston edes hieman myötäämään ja taipumaan. Se parani onneksi kokoajan tunnin edetessä, vaikkakin hieman vastahakoinen ruuna oli taipumaan.
Tunnin tehtävät olivat todella hyödyllisiä, ja pistin ne tarkoin korvan taakse tulevia treenejä silmällä pitäen. Ensimmäinen tehävä tosiaan ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun ainoa mitä siinä haettiin oli suoruus, ja se ei meiltä kyllä mennyt ihan nappiin. Tässäkin Aristo kuitenkin parani ja muutama hyväkin suoritus lopulta saatiin. Pysähdykset olivat Arille hankalia, eikä se millään olisi malttanut pysyä niissä aloillaan.
Temponmuutokset sujuivat hyvin, vaikka mielellään Aristo olisi puksuttanut vain täyttä höyryä eteenpäin. Voltit kuitenkin myös rauhoittivat sen menoa, ja lisäksi ne olivat juuri sellaista jumppaa sille, mitä se tarvitsikin. Myös siirtymiset paranivat huimasti loppua kohden ja olikin mahtavaa huomata, että pitkästä aikaa Aristo ihan oikeasti kuunteli, ja vieläpä ymmärsi mun apuja!
Laukkatehtävä oli myöskin mainio. Aristo hätäili alkuun laukannostossa, ja se ei heti tahtonut ympyrällä asettua vaan viskoi päätänsä. Muutaman noston jälkeen meno kuitenkin rauhoittui, ja ruuna malttoi taas kuunnella. Myös kiemurtelu loppui, kun Aristo tuli rehellisemmäksi ja kuunteli apuja.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli erittäin hyödyllinen ja tuli tarpeeseen, kiitos siitä!
Kyllähän mä tiesin mitä tarkoittaa "suora hevonen", mutta Aristo ei selvästikkään tiennyt. Se kiemurteli kuin mikäkin mato menemään, eikä auttanut vaikka kuinka yritin istua suorana molemmilla istuinluilla, pitää molemmat ohjat yhtä hyvin kädessä ja katsoa, että heppa liikkui reippaasti. Silti meno oli välillä sellaista hoipertelua, että oikein tunsin kuinka Danielilla meinasi palaa hermot.
Ravi kuitenkin sujui hyvin! Pysähdykset tosin.. niin ja näin. Liikkeelle lähdöt olivat teräviä - joskaan eivät toivotun suoria, mutta pysähdyksissä oli parannettavaa.
"Se ei saa hiipiä tolla tavalla eteenpäin, vaan kun pysäytät sen, niin sitten sen kanssa pitää pysähtyä! Ei voi mennä sieltä mistä aita on matalin."
Tunnin aikaina jouduin todella töihin. Sen lisäksi, että Aristo kiemurteli, se oli myös todella kankea. Itsenäisesti verkatessani tein paljon voltteja ja ymypyröitä yrittäen saada Ariston edes hieman myötäämään ja taipumaan. Se parani onneksi kokoajan tunnin edetessä, vaikkakin hieman vastahakoinen ruuna oli taipumaan.
Tunnin tehtävät olivat todella hyödyllisiä, ja pistin ne tarkoin korvan taakse tulevia treenejä silmällä pitäen. Ensimmäinen tehävä tosiaan ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun ainoa mitä siinä haettiin oli suoruus, ja se ei meiltä kyllä mennyt ihan nappiin. Tässäkin Aristo kuitenkin parani ja muutama hyväkin suoritus lopulta saatiin. Pysähdykset olivat Arille hankalia, eikä se millään olisi malttanut pysyä niissä aloillaan.
Temponmuutokset sujuivat hyvin, vaikka mielellään Aristo olisi puksuttanut vain täyttä höyryä eteenpäin. Voltit kuitenkin myös rauhoittivat sen menoa, ja lisäksi ne olivat juuri sellaista jumppaa sille, mitä se tarvitsikin. Myös siirtymiset paranivat huimasti loppua kohden ja olikin mahtavaa huomata, että pitkästä aikaa Aristo ihan oikeasti kuunteli, ja vieläpä ymmärsi mun apuja!
Laukkatehtävä oli myöskin mainio. Aristo hätäili alkuun laukannostossa, ja se ei heti tahtonut ympyrällä asettua vaan viskoi päätänsä. Muutaman noston jälkeen meno kuitenkin rauhoittui, ja ruuna malttoi taas kuunnella. Myös kiemurtelu loppui, kun Aristo tuli rehellisemmäksi ja kuunteli apuja.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli erittäin hyödyllinen ja tuli tarpeeseen, kiitos siitä!