|
Post by Anne on Oct 19, 2016 9:59:35 GMT 2
Ruskamaen kentällä järjestetään kavalettitunti. Mukaan mahtuu 8 ratsastajaa sebeläisitä. Kyyti tallille starttaa klo 16 Seppeleen pihalta ja tunti alkaa klo 18. Kavaletit on huhujen mukaan koriseltu Halloween-teemaisesti. Tervetuloa!Täynnä!Kristian - Maissi Fiia - Liinu Anni - Viima Katsu - Timu Wilma - Noa Elsa - Lilja Tuulia - Bianca Randi - Rasmus
Seppeleläiset saapuvat tallille ja hevoset jaetaan. Hevoset ovat ulkona, joten jokainen saa ensin hakea ratsunsa pimenevän illasta talliin. Liekkijärven viima tuntuu tarhoille asti ja kolea ilma muistuttaa pukemaan lisävaatetta päälle. Ilta laskeutuu Ruskamäelle. Kentän kavaletit ovat jo valmiina tuntilaisia varten. Tunti alkaa rauhallisella käynti- ja ravityöskentelyllä. Ensin haetaan tuntumaa uusiin hevosiin. Hevoset ovat täpinöissään värikkäistä Halloween-aiheisista kavaleteista. Randi ja Rasmus sekä Anni ja Viima alkukaarrossa.Jatketaan temponvaihteluiden kanssa ja ensimmäinen kavalettitehtävä on tulla yksinkertiaisa puomeja reippaassa ravissa, että saadaan hevosia astumaan ylös tahdikkaasti. Pikkuhiljaa mukaan tulee korkeampia kavaletteja ja tehokkaampia sarjoja. Kristian ja kuumuva Maissi. Pienten välikäyntien jälkeen otetaan laukkaa ja ylitetään kaarelle asetettuja puomisarjoja. Hevoset haluavat hyppiä sarjojen yli ja melko monelle on vaikeaa saada kontrollia. Puuaidan takaa kuuluu outoja ääniä, ja hevoset kuumenevat entisestään. Korkean puuaidan takaa kuului outoja ääniä ja linuparvi pelmahti liikkeelle. Katsu pysyi onneksi Timun kyydissä. Tunnin loppuun haetaan hevoset vielä rentoon raviin ja puolipitkin ohjin annetaan hevosten kävellä kunnon loppukäynnit. Sekä hevoset että ratsastajat ovat hieman säpsyjä. Lopulta saadaan hevoset talliin loimitettuna syömään iltaheiniään. Seppeleäiset käyvät tuntia läpi ja jännittyneinä siirtyvä autoille. Iloisen puheensolinan katkaisee auto mörinä, joka kuuluu puiden välistä. Tuntiporukka ryntää ajoneuvojen sisään ja kaahaa kohti kotoisaa Seppelettä. Kohti kotia. Ruskamäki - täynnä salaisuuksia, jotka vain odottavat selvittämistään...
|
|
|
Post by Katsu on Oct 29, 2016 7:53:09 GMT 2
Tunti Ruskiksella
Timu viskaisi siron päänsä yläilmoihin ja viskaisi takajalkansa linnuille seuraa pitämään. Pehvani nousi satulasta varmaan puoli metriä ylöspäin, mutta onnekseni tipahdin takaisin satulaan. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut? Helpottuneena taputin Timua rauhoittavasti. "Opsan", opettajamme naurahti. "Hienosti pysyit kyydissä, Kutsa!" Savut suhisivat korvistani ulos. Vai että Kutsa. "Katsu", yritin niellä ylpeyteni ja korjata virheen ystävällisesti.
Lopputunti ei sujunut sen paremmin, kuin alkutuntikaan. Timu loikki kentälle asetettujen kavalettien yli vikkelästi, muttei ollut avuilla sen paremmin, mitä oli pakko. Poni luikki pois avuiltani sulavasti, olisipa se mennyt kavaletitkin yhtä sulavasti. Mulle oli sanottu, että Timu olisi mukava ja kiltti poni, jonka vuoksi sysäsin syyt menostamme omille niskoilleni. Eihän se Timunkaan syy ollut, mutta mä olisin voinut ratsastaa paremmin. Ilmassa vain oli jotain, mikä esti mua keskittymästä. Oliko se asia kurpitsalyhdyt kavalettien ympärillä? Vai oliko se Halloweenin lähestyminen? Sitä en tiennyt, mutta en kuitenkaan jostain syystä tehnyt parastani, minkä Timu ja napakka ope huomasivatkin.
Tunti ei siis todellakaan sujunut erityisen hyvin, mutta Seppeleessä Netta oli taas lohduttamassa!
|
|
|
Post by Fiia on Oct 30, 2016 11:10:19 GMT 2
Oli itse asiassa hauskaa päästä jälleen käymään Ruskamäellä. Ruskislaiset eivät olleet pitkään aikaan häirinneet meitä emmekä me heitä, vaan oletettavasti kaikista oli alkanut tuntua siltä, että saattaisimme mahtua samalle kylälle aivan hyvin. Tietysti tilanne saattaisi muuttua nopeastikin, mutta tällä kertaa minusta oli vain mukavaa päästä kokeilemaan uusia hevosia ja uutta opetusta vieraalla tallilla nuuskimisen sijaan.
Silti tunnelma oli vähän jännittynyt automatkalla Seppeleestä Ruskamäellä. Kuka pitäisi tunnin? Kuka saisi minkäkin hevosen? Olisivatko tallilaiset katsomassa? Mitä jos mokaisi ja joutuisi naurunalaiseksi kaikkien edessä?
Vastaukset kysymyksiimme saimme hyvin nopeasti perille pääsyn jälkeen. Lyhyt, mustahiuksinen Kati ilmoittautui illan opettajaksemme ja jakoi hevoset vauhdilla, ilmeisesti jo ennakkoon tehdyn suunnitelman mukaisesti. Minulle osoitettiin nuori Liinu-poni, josta en tiennyt oikeastaan mitään mutta jota lähdin hakemaan tarhasta varsin innoissani. Ulkoisesti se vaikutti vähän Janukselta, mutta toivottavasti ei ollut aivan yhtä vekkuli luonne.
Benjaminia, Pennya tai muita ei tallilla näkynyt, mutta Vivi oli kyllä paikalla. Vaikka olimme nykyään jo Facebook-kavereita ja olimme jutelleet silloin tällöin, emme oikeasti olleet nähneet kuukausiin. Tyttö tuli tapansa mukaan varauksetta halaamaan ja alkoi sitten vauhdilla selittää tallin uusimmista kuulumisista, Liinusta ja omasta koirastaan Justuksesta.
Jatkuvasta tietovirrasta nappasin monta hyödyllistä vinkkiä Liinun ratsastamiseen: sitä pitäisi ratsastaa napakasti, mutta pienin ja herkin avuin. Tamma oli vielä nuori ja raaka, mutta siitä löytyi laatua ja liikettä, kunhan ei vain säikähtänyt sen hölmöilyjä.
”Me vähän koristeltiin noita kavaletteja”, Vivi nauroi hersyvällä äänellään, ”niin että pitäisin sen kanssa pohkeet kiinni!”
Lupasin muistaa Vivin vinkit ja yritin hymyillä, mutta oikeasti minua jännitti pitkästä aikaa kunnolla. Mitäköhän tästäkin tulisi?
|
|
Elsa
Uusi ihmettelijä
Posts: 44
Hoitoheppa: Loeke
Koulutaso: HeC
Estetaso: 60cm
|
Post by Elsa on Dec 18, 2016 13:10:15 GMT 2
27.10.2016 Kavalettitunti Ruskamäellä
Ruskamäki tuiki tuntematon paikka minulle, mutta olin saanut vaikutelman, että seppeleläisllä on joskus ollut kärhämää ruskamäkeläisten kanssa. Oletin, että myös Ruskamäessä kävi hyvin erilaista porukkaa ja varmaankin myös tosi tempperamenttista. Mä olin saanut ratsukseni Liljan , mulla ei ollut hajuakaan ratsun ulkonäöstä tai luonteesta, mutta kaipa se olisi kiva hevonen. Kuljin varuillani, sillä halloween oli mielestäni todella pelottavaa aikaa ja varsinkin tässä ympäristössä. Tallin pihassa kävi viima ja useat tuntilaiset palelivat, mutta itse olin pukenut paksun kerraston päälleni, enkä tuntenut kylmyyttä kuin kasvoillani. Lilja osoittautui kiltiksi vuonohevoseksi, joka oli jokaisen tuntiratsastajan unelma. Tarhojen luona näin Fiian kasvoilta, että hän selvästikkin tunnisti yhden tallilaisen. Fiian katse ei ollut lempeä ja vastaanottava, vaan ehkä hieman vierastava nuorta naista kohtaan.
Saimme kaikki varustaa ratsumme rauhassa, eikä tallilaiset häirinneet toimiamme. Lilja oli hieman väsyneen oloinen karsinassa, enkä voinut olla vakuuttumatta hevosen kiltistä luonteesta. Yritin kuitenkin olla neutraali, jotta en odottaisi liikaa tunnilta. Kentällä meitä odotti monta pelottavasti koristeltua kavalettia, mutta se ei ollut suurin ihmettelyn aiheeni. Outo korkea puuaita rajasi Ruskamäkeä ja jotain aluetta, en tiennyt kumman toimesta se oli pystytetty, mutta outo se kumminkin oli. Matkalla tänne olimme kaikki saaneet kuulla Fiian retkestä vanhalle majakalle, joka sijaitsi sekin Ruskaniemen alueella. Tunnin alku oli enimmäkseen tutustumista minun ja Liljan välillä, tamma oli hieman varovainen kanssani, mutta annoin sille kaiken luottoni. Vaikka Lilja olikin todella rauhallinen, se vierasti omituisesti koristeltuja kavaletteja.
Alkuverryttelyn jälkeen teimme temponvaihteluita ja ratsastimme puomeja ravissa, jossa jouduin kannustamaan tammaa eteenpäin. Isompia kavaletteja astui kuvioihin, mutta Lilja selvisi niistäkin rauhallisesti. Laukka ja kaarevat puomisarjatkaan eivät olleet ongelmana, vaan se korkea puuaita. Sen takaa kuului outoja ääniä ja Katsu meinasi tippuakkin niiden äänien takia. Outoa oli se, ettei kukaan osannut yhdistää mistä äänet voisivat tulla. Loppuravien aikana oli aikaa keskittyä muuhunkin, joten katsoin kentän laidalle, jossa näin yllätyksekseni viisi ruskamäkeläistä. En ollut tunnin aikana voinut keskittyä muuhun toimintaan, sillä en varsinaisesti ollut kovinkaan taitava ratsastaja, mutta nyt viisikko varasti huomioni. Kentältä poistuessa yksi viisikosta huikkasi minulle: "Mites porkkanapää on tänne eksyny meille olisi yksikin riittänyt!" Tyttö joka oli huudellut minulle katsoi jälkeeni tullutta Fiiaa ja muut neljä naurahtelivat. Tummatukkaisen tytön sanat osuivat minuun pahasti, vaikka tiedostin sen, että kyseessä oli tahallinen pilkka jolla yritettiin ärsyttää minua. Tiesin vain sen, että tämä ei päättyisi tähän. Haluaisin tietää lisää tytöstä ja alueesta aidan takana.
|
|
|
Post by Tuulia on Jan 2, 2017 21:07:16 GMT 2
Halloweek-tunti Ruskamäellä 27.10.16Mä olin ehkä vähän ulkopuolella sebeläisten jännittyneestä tunnelmasta, mikä leijaili porukan päälle aina Ruskamäen lähettyvillä. Tunsin jo tallin, kävinhän siellä toisinaan katsomassa, kun Miku reenasi Biancalla. Tamma hyppäsi yli metriä ja osasi kouluratsastusta vaB-tasolle asti. Sen menoa oli aina hieno katsella, ja tänään olin saanut sen puomitunnille! Miku oli tietysti Ruskamäessä, ja nyt ne harjattiin mustaa tammaa yhdessä sen karsinassa. "Muistakko Miku, siitä on about vuosi, kun me nähtiin ekan kerran täällä", muistelin hymyillen. "Tuntuupa vuosi pitkältä ajalta, vaikka toisaalta se kului nopeasti." "Muistanhan mä", Miku sanoi ja virnisti sitten leikkisästi. "Muistan, miten sun kaverit tökki sua hereille, kun jäit tuijottamaan mua", poika jaurahti saaden minut punastumaan. "Ei herra hurmurin suklaasilmiin voinut olla uppoamatta", tokaisin takaisin ja kiedoimme kätemme hetkeksi toistemme ympärille. "Ihanaa että oot siinä", Miku sanoi haudaten kasvonsa mun kutrien sekaan. Meidän suhde ei ole rakennettu ihan niin vankalle pohjalle, mutta se oli matkan varrella vahvistunut. "Samoin. Ja kyllä mun kaverit vielä joskus..." "Shh", Miku keskeytti mut. Käytävältä kuului askelia, joten kävimme takaisin harjaamaan Biancaa. Askeleet paljastuivat ratsastuksenopettajan askeliksi, kun hän kiersi tallia tarkistamassa, että kaikki on ok. Se sai etäältä kuuluvan sebeläisten puheensorinan hiljentymään. Tää tuli maalattua vartissa että laatu sen mukanen Pian me oltiin kentällä kaarrossa. Kenttä oli lähinnä naruilla aidattu hiekkaläntti, mutta ajoi asiansa hyvin. Miku auttoi mut Biancan selkään, vaikkei se niin korkea ollutkaan (kuin Huiska). Sitten poika siirtyi kentän ulkopuolelle hautautuen johonkin vilttiin tuulelta suojaan. Me taas lähdettiin kiertämään kenttää käynnissä, ja sanotaanko, että Bianca oli hieman innostunut. Sain jarrutella sitä, mutta kun päästiin ravailemaan, se rauhoittui aika nopeasti. Tunti meni ihan hyvin - Bianca ehkä vähän jännitti kurpitsoja ja haamuja esteissä, mutta tottui niihin äkkiä. Olihan se vaikeampi ratsastaa kuin poninpallurat, joihin olin tottunut, mutta siihen nähen meni ihan hyvin. Tunnin jälkeen sebeläiset halusivat aika pian pois mystisestä Ruskamäestä, itse olisin voinut vielä hetkeksi jäädä sinne... Mutta näkisin Mikun taas kotona <3 Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Anni on Mar 17, 2017 16:11:27 GMT 2
Viimassa oli hyvin paljon samaa kuin Väiskissäkin: se oli hyvin sporttimallinen suomenhevonen ja liikkui omalla moottorillaan ensimmäisestä askeleesta alkaen. Mä tunnustelin ruunan letkeitä liikkeitä tullen hyvin nopeasti siihen tulokseen, ettei hämärä syysilta tai kentälle kasatut kummituskavaletit sitä pahemmin pelottaneet.
Tahditin Viiman ravia puolipidättein, koska ruuna meinasi lähteä juoksemaan pois altani. Lämmittelytehtävät olivat yksinkertaisia, joten keskityin saamaan Viimaa kuulolle ja malttamaan. Ensimmäiset ravipuomit sujuivat varsin vauhdikkaasti. Viima viskoi innostuneeta päätään suoristaessani ruunan puomeille, jotka ylittyivät suureleisesti vielä toisellakin kierroksella. "Siinä oli ihan hyvä", kuului opettajan kommentti.
Mä kuulin rasahduksen, ja niin kuuli Viimakin: ruuna säpsähti ja harppasi uran sisäpuolelle nopealla askeleella, saaden mut horjahtamaan pienesti satulassa. Rauhoittelin Viimaa ja tein pätkän avoa hakeakseni sen huomion ympäristöstä takaisin minuun. Viiman laukka oli luonnostaan pyörivää ja laadukasta, eikä mun tarvinnut kuin pitää se kasassa. Ruuna olisi mielellään lisännyt vauhtia ja venyttänyt askeltaan sarjoja kohti, mutta istuin itsepintaisesti syvälle satulaan ja otin pidätteet istunnan kautta antamatta ruunalle muuta vaihtoehtoa kuin malttaa.
Katsun ratsun pukitellessa Viimakin meinasi intaantua, mutta asettui nopeasti kääntäesäni ruunan voltille. Rapsutin ruunan kaulaa sisäkädellä, kun se pyöristi tyytyväisenä niskaansa ja pärskähteli tasaisen laukkansa tahtiin. "Hyvä, voitte siirtää ne raviin ja jäädä keventämään!" kajahti ohje. Viiman askel oli reipas, kun ruuna pudotti askellajin raviin ja jäi tömistämään kaviouralla kaulaansa venytellen.
"Huh, olipa se jännittävää", Wilma puuskahti istuessaan takapenkille. Mä olin ehtinyt eteen ja lämmittelin tyytyväisenä kohmeisia sormiani. Edellisestä Ruskamäkireissusta oli kulunut vuosi, mutta auton hyrähtäessä käyntiin ja matkan kohti Seppelettä alettua mut valtasi fiilis, että seuraavaankin reissuun voisi hyvinkin vierähtää hetki.
|
|