22.3.2016 HeC ponitunti

[Anne]

Helppo C-tasoinen tunti poniratsastajille, sebeläiset

2/6 T

Pääsiäisviikon tunti oli ollut täynnä peruutuksia, joten päästiinkin tekemään valmennusmainen tunti team Mustilla poneilla.

Simona - Walma
Simonan kanssa keskityttiin tasaiseen tuntumaan ja rohkeaan pohkeenkäyttöön. Walma kun saattoi olla pohkeelle hieman kuuro ja tikittää alta pois. Nyt sen piti totella pohjetta käännöksissä ja taipua sisäpohkeen ympäri. Simona sai pitää tuntuman, eikä päästää otetta löysäksi, jos Walma alkoi protestoimaan. Teimme paljon voltteja, ensin käynissä. Voltin tuli olla pyöreä, alkaa ja päättyä samasta kohtaa ja ponin tuli taipua. Pienet ponit saivat niin paljon anteeksi tunneilla, kunhan nyt suunnilleen tekivät sen voltin. Mutta nyt pyysin Simonaa asettamaan, odottamaan Walman vastausta ja sitten myötäämään. Ulko-ohjan tuella ja sisäpohje paikallaan. Kun tultiin uralle sisäpohje sai käydä, ettei Walma puske sitä vasten. Ravissa Walmasta löytyi jo pehmeyttä ja meno näytti paremmalta. Laukkatyöskentelyt, taas.. Simona tuntui kadottavan tatsin alkuun. Otimme laukkaa ensin suorilla urilla. Tasainen laukka suoran alusta loppuun ja poni suorana. Sen jälkeen kokeiltiin vielä ympyrää. Walma kiihdytteli taas omiaan, oikoi kulmissa ja tuli kuuroksi kääntävill pohkeille. Ei voinut tällä kertaa mitään, lisää treeniä. Loppuraveissa oli taas järkeä ja Simonan istuntakin vaikutti melko jämptiltä.

Wenla - Elmo
Elmolla oli tänään säpäkkä päivä, mikä tarkoitti sitä, että se on ensin kuuro avuille ja juoksee ja kiihdyttelee pökkelönä eteenpäin. Tämä oli varmaankin Wenlalle mieluissa, eipähän tarvinnut olla pungertamssa ponia eteenpäin niinkuin Gittaa. Mutta nyt olikin työ saada se avuille. Pyysin kevyttä jalkaa Wenlalta, joka käytetään, kun tarvitaan. Elmon mielentilaan tämä sopisi parhaiten, jos sitä alkaa liikää prässäämään, se jännittyy enemmän. Voltteja ensin käynnissä ja uralla pieniä ravisiirtymisiä, ja sitten takaisin käyntiin. Imetään eteenpäin menevä energia siirtymisten kautta hallintaan ja tasapainoon. Elmo alkoikin kuunnella ja tuli jopa hieman lyhyemmäksi. Käyntivolteilla löytyi hyvää myötäämistä, ravissa tätä sai myöhemmin hakea taas aika kauan, koska poni alkoi taas pakenemaan pitemmillä ravipätkillä. Laukkatyöskentelyssä aloitettiin ympyrällä. Pientä laukkaa niin, että Wenla sai taivutella ponia koko ajan. Pitää sen töissä ja mielen irti kaahailusta. Muutamia hyvä puolikkaita tulikin. Wenla ja Elmo näyttivät löytävän yhteistä säveltä, vaikka Elmo onkin juuri eri tavalla vaativa ratsastettava kuin Gitta.

[Wenla]

HeC Ponitunti

Mua vähän nauratti, kun saavuin Elmon kanssa maneesiin Simonan ja Walman perässä. Moni oli perunut pääsiäisviikon tunnin, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin. Tällä hetkellä kaipasinkin hieman tarkempaa ohjausta, sillä olin lähinnä löysäillyt koko lopputalven. Tunti oli kertaheitolla muuttunut valmennukseksi.

Elmo oli reippaampi kuin joulukuun lopussa, jolloin sitä oli saanut patistella eteenpäin jokaisella raajalla. Tosin, nyt mä jouduin tekemään paljon työtä saadakseni Elmon kuuntelemaan kaikkia apujani, sillä se juoksi pää taivaissa kuurona avuille.

"Wenla! Kevyt jalka jota käytät kun tarvitsee. Se sopii parhaiten tuohon Elmon mielentilaan, koska jos alat liikaa prässäämään, niin poni vaan jännittyy enemmän," Anne ohjeisti. Mä nyökyttelin ja tein sitten kiltisti käyntivoltteja ja uralla lyhyitä ravisiirtymisiä. Aluksi se oli hieman haastavaa, sillä Elmo ei siirtänyt käyntiin heti pyytäessäni. Tämä johti siihen, että jäin vetämään suusta. Muutaman ja vielä muutaman kierroksen jälkeen poni onneksi rauhoittui heiman ja siirtymät näyttivät tasaisemmilta.

Kun käyntivolteilla oli saavutettu kivasti myötäämistä ja poni oli lyhentynyt heiman, oli aika aloittaa ravaaminen kunnolla. Sain taas tehdä hommia, sillä pitkillä ravipätkillä Elmo lähti kiihdyttelemään ja pakenemaan apuja. Sain hakea tasaista ravia ja parempaa muotoa melko kauan, kunnes Anne oli tyytyväinen.

Laukkatyöskentelyn aloitimme ympyrältä. Elmo nosti laukan heti käskystä, eipähän ollut nostoissa ongelmia. Anne komensi hakemaan pientä laukkaa ja taivuttelemaan Elmoa koko ajan. Alku oli aika karmaisevaa, ja mun teki mieli hakata päätä seinään. Meinasin pyytää, ettemme laukkaisi enempää, mutta en halunnut luovuttaa.

Onneksi en luovuttanut, sillä tunsin selkään asti, kuinka joillain puolikkailla poni ihan oikeasti toimi. Se tuntui hyvältä, ja vaikka loppuikin miltei heti kun oli alkanut, olin tyytyväinen. Me oltiin selvästi päästy jonkinlaiselle samalle aaltopituudelle.

"Hyvä Wenla! Löysitte selvästi yhteistä säveltä, vaikka Elmo on ihan eri tavalla vaikea kuin Gitta," Anne hymyili laskeuduttuani ratsailta.

Kiitos tunnista, toivottavasti kelpaa vaikka maksun pituus ei päätä huimaa