|
|
Post by Piritta on Dec 19, 2015 20:54:30 GMT 2
Vuosi aloitetaan pitkällä maastoreissulla, jonka kruunaa (vapaa-ehtoinen) peltorallittelu. Muutoin matkaa taitetaan melko käyntipainotteisesti. Mukaan saa lähteä satulan kanssa tai, mikäli tasapaino kestää, ilman. Toivo heppaa ja tule mukaan. Lähtö tapahtuu klo 12.00. Ps. turha ruikuttaa krapulaansa, sen on paras olla ohi tähän mennessä. Mukana Pirre - EelaDani - Tollo Krister - Ransu Sandra - Aristo Cella - Windi Anni - Laila Robert - Harry Kuura - Huiska Emmy - Kuutti Salma - Bonnie Pihla - Loeke Wenla - Gitta Clara - Humu Tuulia - Rosa Pyry - Reino Fiia - Venna Lynn - Rokki Tunnista ei tule pohjatarinaa. Maksujen toteutuksessa voi käyttää apuna reittikarttaa:   Lynn & Rokki |
|
|
|
Post by Daniel on Dec 29, 2015 20:06:36 GMT 2
Kilpahevosen veri kuohahtaa vielä nykyisen tuntsarin suonissa, kun päästään laukkaamisen makuun! Nyt ei nynnyillä - tää on menoa eikä meinaamista, hanaa hanaa ja kyytiä kouluratsastajalle! |
|
|
|
Post by Tuulia on Jan 3, 2016 20:23:07 GMT 2
 Rosa ihan innostui, kun päästiin pellolle laukkaamaan =) |
|
|
|
Post by Pihla on Jan 4, 2016 11:56:47 GMT 2
Loeke ei selvästikään halunnut olla erilainen, vaan innostui muiden mukana! |
|
|
|
Post by Salma on Jan 4, 2016 15:15:45 GMT 2
Poni on rapakunnossa ja haluaa liikkua vain täysillä ja kompaktina kuin onkimato, mutta ratsastaja on tyytyväinen!
|
|
|
|
Post by Fiia on Jan 5, 2016 19:40:50 GMT 2
Luminen pelto avautuu edessämme isona, tasaisena ja valkeana. Rauhallisen alkumatkan jälkeen niin minun kuin poninkin mieli tekee laukkaamaan. Se onkin varmasti ensimmäinen kerta, kun olemme jostain Vennan kanssa samaa mieltä tämän maastoreissun aikana – tammalla on erinomainen taito nikotella vastaan vähän väliä. Minusta tuntuu, että enimmäkseen se tekee niin vain nikottelun ilosta eikä siksi, että jokin olisi oikeasti vialla.
Piritta päästää meidät matkaan yksitellen, minä toisiksi viimeisinä. Venna hyppää ensin halukkaasti laukalle ja nostaa jopa korvia vähän pystyyn, mutta muistaa sitten, ettei sen kuulu olla tänään kiltti poni. Tamma painaa pään ryntäisiin, jarruttaa ja pyöristää selkänsä muutamaan pieneen köyrypukkiin.
”Venna perhana”, kivahdan sille, nappaan harjasta tukea ja kaivan kantapääni pikaisesti ponin kylkiin. Jos en olisi sille kavereiden vastaväitteistä huolimatta laittanut tammalle satulaa, makaisin varmasti jo hangessa. Kiittelen itseäni hyvästä päätöksestä, kun Venna vinkaisee ja potkaisee taakse vielä kerran kiellon päälle, ennen kuin ponkaisee eteenpäin kaikilla neljällä jalalla.
Elmon isoon laukkaan tottuneena Venna tuntuu pikkuiselta keinuhevoselta, kun se pomppii tahdikkaasti eteenpäin niin pienelle ponille jo aika syvässä lumessa. Tamman valkea pitkä harja sotkeutuu ohjiin laukan tahdissa – olisi pitänyt muistaa letittää se ennen matkaan lähtöä. Laukkaamme muiden luo rauhassa, innokas Rokki Lynnin kanssa perässämme roikkuen, ennen kuin siirrän Vennan ravin kautta käyntiin ja annan sille vähän pidempää ohjaa. Poni pärskähtää jopa melkein tyytyväisen oloisena ja venyttää turpaansa maata kohden.
Reissueemme täynnä kirkassilmäisiä hevosia ja ratsastajia jatkaa pellolta takaisin metsän siimekseen. Venna tepsuttaa ensimmäiset puoli kilometriä puolittain käyntiä, puolittain ravia ja nyppii ohjaa kärsimättömästi. Sitten se kuitenkin asettuu laukan jäljiltä ja suostuu kävelemään siivosti jonossa, niin että minä saan huokaista ja keskittyä nauttimaan talvisesta luonnosta. Ihanaa, että on tullut kunnolla pehmeää puuterilunta. Vielä ennen loman loppumista pitäisi viedä Elmokin pellolle laukkaamaan, pohdiskelen samalla kun rapsuttelen Vennan punertavaa kaulaa toisella kädellä. Ruuna varmasti nauttisi tästä vähintään yhtä paljon kuin minä ja Venna – kunnon hankirallit ovat varmasti yksi parhaista asioista, mitä talvella voi tehdä. Täytyy nauttia nyt, kun lunta ja pakkasta vielä on.
|
|
|
|
Post by Emmy on Jan 6, 2016 0:46:43 GMT 2
 Innokkaan Kurttunaaman kanssa pisteltiin menemään! Molemmilla oli superhauskaa!! |
|
|
|
Post by Sandra on Jan 7, 2016 21:31:56 GMT 2
 Aristo nautti suuresti lumessa tarpomisesta, kuten myös kuski! |
|
|
|
Post by Anne on Jan 18, 2016 11:05:56 GMT 2
 Krisrer laittoi röyhkeästi länkkärisatulan Hirven selkään. Ja Ransuhan tykkäs! Jolkotteli rennosti menemään Krisun keinutellessa selässä. =) Kiitos ralleista, Pirre!! |
|
|
|
Post by Pyry on Jan 18, 2016 16:19:01 GMT 2
 Pyry ja Reino päättivät jättää hurjimmat rallittelut muille ja keskittyivät rentoon hankireippailuun. |
|
|
|
Post by Cella on Jan 26, 2016 13:49:57 GMT 2
Hyvää uuttavuotta –toivotukset raikasivat pakkasenpureskelemalla tallipihalla, kun mä kipitin parkkipaikalta kohti tallia iso reppu olalla keikkuen. Mä liityin iloiseen kuoroon heiluttelemalla lapasiani ilmassa, ja halailemalla pikaisesti Pihlaa ja Fiiaa, joita en ollut kaikissa välipäivien riennoissa nähdä sitten aattoratsastuksen. Suuri osa oli ottanut jo vuoden ensimmäiseen maastoon saamansa ratsut ulos, joten mä olin (yllätys yllätys) selvästi muista jäljessä. Naama pakkasesta punoittaen mä kirmasin talliin sisään, jossa Windi odottikin lähes yhtä myrtyneen näköisenä kuin ne kaikki eilen uudenvuodendieettinsä aloittaneet, pelkkiä salaatinlehtiä mussuttavat täti-ihmiset.
Mä en heittänyt tammalle satulaa selkään, mutta kääräisin ratsastusloimen kätevästi niin, että kangas ylettyi lämmittämään myös mun reisiäni. Me oltiin viimeiset tallista ulostautujat, mutta onneksi jengi ei ollut käsittämättömän pitkää aikaa joutunut odottelemaan – Krister keskeytti osaston asettelunsa hetkeksi puntatakseen mut selkään, ja pian meidän letka lähtikin pujottelemaan kohti lumisia maastopolkuja. Laajat höyrypilvet nousivat kymmenistä eri hengityksistä kohti pistävänsinistä taivasta, ja aurinko kimalsi pakkashangella niin kirkkaasti, että silmiä piti siristellä enemmän kuin kauneimpana hellepäivänä.
Lumi oli kevyttä kuin untuva, ja se pöllysi kavioista jo pelkässä käynnissä. Kylmä sää sai posket lähes tunnottomiksi, ja aina leveämmillä polunpätkillä meidän rinnalla ratsastavan Sandran pitkät silmäripset olivat huurtuneet aivan valkoisiksi.
Pian me pujoteltiin jälleen aurinkoon lumen painosta notkuvien puiden oksien välistä, ja laukkapelto aukeni edessä. Pirre pidätteli helpon näköisesti kuumana tanssivaa Eelaa samalla kun opasti väkeä jakaantumaan tasaisemmin koko pellon leveydelle, ja hitaammassa askellajissa pysytteleviä pysymään tietyssä reunassa. Mä en tainnut edes kuunnella ohjeita loppuun, niin ihana kutkuttava tunne nousi rintaan, kun tiesi pääsevänsä laukkaamaan.
Syke nousi melkein kivuliaaksi, ja mä otin paksuilla hanskoilla hyvän otteen Windin ohjista. Pirre nosti laukan ensimmäisenä, ja enemmän tai vähemmän hallitusti kaikki sen jälkeen. Ensimmäiset askelet olivatkin ainoat jotka pysyivät säyseinä – hevosten ja ratsastajien innostus kasvoi kuin lumivyöry, ja pian me oltiin yhtä pukittelevien, kiljahtelevien ja jylistävien hahmojen massaa.
Silmät vetisi vauhdista ja askelten rummutus tärähteli Windin selkälihaksiin suoraan mun pakaroiden alle. Mun teki mieli huutaa ilosta, mutta en tehnyt niin. Ei mun tarvinnut.
|
|
|
|
Post by Anni on Feb 3, 2016 14:49:31 GMT 2
|
|
|
|
Post by Clara on Mar 26, 2016 13:40:01 GMT 2
 Lopussa kiitos seisoo ♥ |
|
|
|
Post by Wenla on Jun 14, 2016 16:06:42 GMT 2
Hankirallit  Wenla ja Gitta ihmettelemässä talvista metsää. (ton sinisen piti olla jäätynyt järvi kunnes tajusin, että noin läheltä rantaa ei kuljettu..) Kiitos tunnista!! |
|
|
|
Post by Robert on Dec 22, 2016 23:57:46 GMT 2
Mä en ymmärtänyt tehneeni valtakunnallisen tason virhettä. Pahaa-aavistamassa kiristin Harryn satulavyötä pakkasaamussa hengitys salpautuen jo matkalla keuhkoista ulos ja katsoin, kuinka rohkeat ponitytöt punttailivat toisiaan ratsujensa paljaisiin, talvikarvan peittämiin selkiin. Harry oli valppaalla tuulella: sen korvat pyörivät propellin lailla ja aina välillä se kääntyi katsomaan jotain nykäisten mun kyynärtaipeessa olevilla ohjilla mut mukanaan. Tietenkin Ransu oli sen loppumattoman mielenkiinnon kohde, ja niin oli kyllä vähän munkin.
Tai, niin, no, ei Ransu, vaan sen selässä olevaa länkkärisatulaa paremmin paikoilleen asetteleva Krister. Hirvihevonen näytti kertakaikkisen koomiselta rennonletkeä vekotin selässään, posh enkkuviltti lautasten peittona. Ainakin Krister oli jättänyt stetsonin ja hapsuchapsit odottelemaan kesää, joten ihan koko imagoaan Vakavasti Otettava Estehevonen ei sentään ratsastajansa vuoksi menettänyt.
Kun mä vihdoin ponnistin itseni Harryn korkeaan selkään, tein enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen havainnon: tavallisesti niin seesteiset tuntihevoset olivat... pinkeitä. Mä en keksinyt muutakaan sanaa kuvailemaan sitä, miltä ne näyttivät. Ne olivat jännityneitä, mutta eivät kuten hevoset yleensä ovat jännityneitä. Ei, nyt tuntui siltä kuin ilmassa olisi ollut sähköä, jokin suuri energialataus. Ja ne kaikki tunsivat sen myös.
Mä ymmärsin tehneeni valtakunnallisen tason virheen siinä vaiheessa kun Pirren sanat hukkuivat innoissaan korskuvien hevosten alle ja yhtäkkiä Windi meidän edessä pyrähti laukkaan niin rivakasti, että sen jäljeltä jäi vain iso pilvi höttöistä lunta ilmaan. Tai näin mä olisin havainnoinut jos Harrykin olisi halunnut jäädä nielemään muiden pölyjä (lumia?) mutta kun eihän se tietenkään halunnut.
Mutta kun laukka hiljeni raviin, ja mun posket punottivat ja silmäkulmasta vauhdin huumassa karanneet vedet tuntuivat ihan liian kylmiltä kuumottavalle iholla, mulla oli hyvä fiilis. Harrykin korskui, edelleen laukkaa mielellään tarjoten, ja Fiia jossain takavasemmalla nauroi heleästi kun Harry otti yhden vähän korkeammalle suuntaavan laukannoston ja näin läväytti yhden ei-niin-matalalla riippuneen, lumen painaman kuusenoksan mun naamalle.
Se ei iloista fiilistä tappanut, eikä edes mun kauluksesta sisään valahtanut lumi, joka suli nyt hikistä ihoa vasten mun toppatakin syövereissä.
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!