Post by Piritta on Dec 10, 2015 22:11:23 GMT 2
Tervetuloa Danielin valvovan silmän alle tekemään viimeisiä silauksia ratsastuskoulumestaruuksien finaalitaistoa varten.
Max. 5 ratsukkoa per ryhmä. Valmennukseen tullaan valmiiksi verrytellyllä hevosella.
* Ulkopuoliset ratsukot: liekkijärveläisillä talleilla asuvat hevoset.
RKM-ryhmissä etusijalla ovat RK-mestaruuksiin osallistuvat ratsastajat, mutta jos tilaa jää, otetaan ryhmiin osallistumattomiakin. Ryhmiin voidaan tehdä muutoksia, mikäli ne täyttyvät epätasaisesti.
Ryhmä 1 Yksärit & ulkopuoliset ratsukot* klo 14.00
Mikaela & Lusmu
Anni & Väiski
Adalind & Solttu
Pirre & Ransu
Ulkopuolisten ryhmästä oli tullut orien kansoittama. Ratsastajista tunsin Pirittan ja Annin, mutta Seppeleen kasvatiksi tietämääni Solttua ratsastavaa Adalindia ja vieraan suomenhevosen kuskia haastattelin alkajaisiksi hieman kuullakseni, millaisia ratsastajia - ja ratsukoita - ryhmässäni olikaan. Heidän kanssaan juteltuani vaihdoin vielä Annin kanssa muutaman sanan Väiskistä, josta olin kuullut hyvin vähän.
Varsin pian oli aika ryhtyä tositoimiin. Aloitimme työskentelyn käynnissä ja sainkin hyvän yleiskuvan hevosista. Pirren Ransusta kaikki ympärillä tapahtuva oli mielenkiintoista ja esteopella olikin töitä käynnin tahdin tasaamisessa. Pieni Solttu oli hieman kipittävällä moodilla, ja sen kanssa tunnin asia olisikin hakea rentoutta ja venyvyyttä askeleisiin, jotta se ei vain tikkaisi paikallaan. Väiski vaikutti tänään hieman vempulalta ja vinskottavalta, se ei ollut rehellisesti apujen välissä vaan luiskahti herkästi tyhjäksi edestä ja pääsi sitten karkaamaan lavoillaan. Lusmu sen sijaan oli aavistuksen verran raskaan näköinen ja nojasi toistaiseksi ohjastuntumaan takaosa hitaimpana osanaan.
"Tehdään ikään kuin loivaa kiemurauraa ovenpuoleiselle pitkälle sivulle. Kulman jälkeen ratsastatte pohkeenväistössä kohti keskihalkaisijaa. Puolivälissä suoristus, pari askelta eteen ja siitä sulkua takaisin uralle. Ohjastuntuma pysyy tasaisena, käynnin aktiivisuus ei muutu. Aloittakaa loivasti. Aluksi ei tarvitse päästä kentän keskelle asti - kuulostelkaa omia hevosia. Koetetaan saada lapoja auki väistössä, takaosaa liikkeelle ja hevosia apujen väliin."
"Toisella pitkällä sivulla voitte tehdä siirtymisiä käynnin sisällä ja käynnin ja ravin välillä."
Väiskille pohkeenväistön ja sulkutaivutuksen vaihtelu teki hyvää. Anni sai molemmat pohkeensa vaikuttamaan siihen ja pikkuhiljaa suokki alkoi näyttää suoremmalta ja vähemmän spagetilta.
Käyntityöskentelyn jälkeen siirryttiin ympyrälle ja laukkaan. Laukannostoja alustettiin vaihtelemalla myötä- ja vastataivutusta ympyrän uralla käynnissä ja lyhyen suoristuksen jälkeen nousi kaikille ryhdikäs myötälaukka. Annoin ratsukoiden rullata hetken laukassa ja varmistin, että hevoset taipuivat rehellisesti. Sitten jatkettiin sulkutaivutusten ajattelemista.
"Alkakaa pienentää ympyrää sulkutaivutuksenomaisesti. Ajatelkaa, että ulkotakajalka polkee sisään kohti pienempää uraa samalla kun asetus on myös sisäänpäin. Laukka lyhenee ja takaosa aktivoituu, kun ratsastatte rohkeasti jalalla. Älkää jääkö vetämään sisäohjasta älkääkä ainakaan päästäkö ulko-ohjaa lerpahtamaan, vaikka hieman liioitellusti taivutatte hevosta ympyränsuuntaiseksi sitä pienentäessänne."
Lusmulle tehtävä oli omiaan, kun se joutui ottamaan takaosansa töihin.
"Se toimii takaa hyvin, mutta luulen, että se on lavoistaan vähän tukossa", totesin Mikaelalle. "Kotiläksyksi teille paljon irroittelevia liikkeitä ja jos vaan mahdollista, suosittelen hierojaa, niin se voisi olla miellyttävämpi ratsastaa kun se ei joutuisi tukosten takia rajoittamaan lavan liikettä. Nythän se ei oikein nouse eikä aukea lavoistaan."
Harjoituksen muutaman toiston jälkeen jatkettiin kahdeksikolla, jolla kahdeksikon katsomonpuoleinen pääty työstettiin vastalaukkaa. Estehevosena Ransu tarjosi herkästi laukanvaihtoa.
"Se on tottunut vaihtamaan laukkaa, ja se tarjoaa sitä, kun se on sille helpompaa. Se on niin iso ja nuori, ettei sen tasapaino ole vielä ihan huippuunsa hiottu. Koeta tehdä vastalaukkapääty mahdollisimman loivasti ja taputa paljon, kun se pysyy sun haluamassasi laukassa", sanoin Pirrelle.
Solttu alkoi lopputunnista tulla pehmeämmäksi, eikä sen ravi enää ollut lainkaan tikkaavaa viimeisen tehtävän aikana. Olin passittanut ratsukot suunnilleen neliönmuotoiselle uralle ja kehottanut ratsastamaan seinänviereiset osat ravia lyhentäen ja leveyshalkaisijan suuntaiset sivut pidentäen. Suomenpienhevosen karva kihartui hiestä, mutta se näytti rennolta ja tyytyväiseltä lähtiessään ratsastajansa pyynnöstä pidentämään raviaskelta.
Valmennuspäivä oli alkanut ilman kummempia kommelluksia.
Ryhmä 2 RKM ravi & helppo C klo 14.40
Pyry & Reino
Kuura & Huiska
Clara & Netta
Ryhmän kanssa aloitettiin hakemalla hyvää, rentoa istuntaa ja tarmokasta, sujuvaa käyntiä ja ravia. Ohjastuntumaa haettiin sopivaksi tunnustelemalla hevosta. Valmennuksen aikana harjoiteltiin ratsastuskoulumestaruuksien raviohjelmassa vastaan tulevia teitä: kymmenen metrin volttia ja täyskaartoa.
"Alakerran numerot, eli ratsastajan vaikutus hevoseen, ratsastajan istunta ja apujenkäyttö sekä oikeat tiet, on kertoimella kaksi. Siksi me nyt kisoihin valmistautuessamme hinkataan näitä radan teitä niin paljon - tarkoista teistä saatte hurjan määrän pisteitä", painotin ratsastajille. "Tai vaihtoehtoisesti menetätte niitä pojoja, jos huitelette menemään vähän sinne päin."
"Eikä ole tietenkään ihan sama, miten siellä hevosen selässä heiluu, koska se asento ja istunta on ihan yhtä lailla arvioinnin kohteena kuin ne tiet. Hevosta katsotaan raviohjelmassa vielä hyvin vähän verrattuna ratsastajaan. Tärkeintä on, että se vastaa apuihin, jotka te oikea-aikaisesti annatte."
"Pyry, keskivartalon lihakset töihin! Radalla mennään harjoitusravia eikä ole suotavaa hyllyä ja hytkyä jonkun selkärangattoman otuksen tavoin. Tehoa omaan tekemiseen ja Reino niin reippaaksi, ettei mun tarvitse koko ajan pelätä sen nukahtavan kesken kaiken. Sun katse johti voltilla hienosti liikettä ja asetus oli hyvä, pidä vielä huoli, että ulkopohje tukee eikä ulkolapa pääse punkemaan."
Istunnan ja teiden lisäksi harjoittelimme alkutervehdyksen tekoa. Olin astellut puomit merkitsemään kulmaa, jonka ratsastajat ratsastaisivat kääntyessään pois uralta, ja kaksi tötteröä merkitsemään paikkaa, jossa halusin heidän suorittavan pysähdyksen.
"Se on teidän ensivaikutelmanne ja arvosteltava kohta siinä missä muutkin radalla suoritettavat tehtävät. Reitin on oltava suora ja täsmällinen, ravin tarmokasta ja tahdikasta ja pysähdyksen valmisteltu ja siisti. Pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen alkutervehdyksestä lähdetään reippaaseen raviin ilman käyntiaskeleita ja lopputervehdyksestä käyntiin pitkin ohjin."
"Clara, ole napakampi! Netta hiipii pysähdykseen ja valahtaa kovin etupainoiseksi, eikä lähde liikkeele tarpeeksi terävästi. Sulla on nyt turhan väljä ohjastuntuma, kerää ohjat käteen ja ratsasta seuraavan kerran ravia loppuun saakka, vaikka jo puolipidätteellä ja hengityksellä valmistelet teitä pysähdykseen. Kulman ratsastus oli hyvä, juuri noin tarkasti se pitää tehdä."
Valmennuksen viimeinen puolikas käytettiin peruutusten ja keskiravin ja -käynnin harjoitteluun.
"Kuura, vahdi, ettei Huiska heittäydy kiireiseksi, kun alat ajatella ja ratsastaa sitä keskiaskellajeihin. Tarkoitus ei ole, että se rullailee keskiravitehtävän läpi mahdollisimman äkkiä, kiihdytellen ja jyräten. Se ei ole maailman ryhdikkäin hevonen, mutta ryhdin ajatteleminen voi auttaa sua huolehtimaan siitä, että se ei ikään kuin kaadu lapojensa yli juoksentelemaan kulmasta kulmaan."
Ryhmä 3 RKM helppo C & helppo B klo 15.20
Sandra & Aristo
Wenla & Gitta
Inkeri & Sirpeli
Ryhmän kanssa keskityttiin askelenpidennyksiin, keskikäyntiin ja laukannostoihin sekä tietysti ihan lempiaiheeseeni näin koulukisojen lähestyessä - ne tiet, ne tiet... Ensin toki kaivettiin kopukoista esille tahdikkuutta ja sujuvuutta ja ruodittiin ratsastajien istunnan hunningolle lipsahtaneita piirteitä. Wenlalle huomauttelin toistuvasti notkoselästä, Sandralle vaeltelevista käsistä ja Inkerille köyristyvästä yläselästä.
"Vaikka se poni on pieni, älä ite yritä tekeytyä joksikin kippuraselkäiseksi hobitiksi", tuhahdin Inkerille. "Kaiva se paljonpuhuttu näkymätön naru, kiinnitä kypärännuppiin ja anna sen kiskoa sut suoraksi kohti maneesin kattoa. Kulunut vertaus, mutta jos vaikka säkin löytäisit vatsalihakset."
Inkeri näytti mulle kieltä. Mä virnistin hurmaavasti takaisin.
"Aristo on melkoisella mutkalla nyt", sanoin Sandralle, joka oli vasta kääntänyt raudikon lävistäjälle askeleenpidennystä varten. "Suorista se ennen kuin lähdet pidentämään askelta, tai te hoipertelette koko lävistäjän kuin humalaiset. Ohjat tasaiselle tuntumalle ja keskity erityisesti oikean pohkeen tukeen, koska se sulla enemmän tahtoo vaellella irti hevosen kyljestä."
Wenla joutui puskemaan Gittaa melkoisesti, jotta se liikkui eteen.
"Pysähdy hetkeksi", kehotin tyttöä ja kävelin ratsukon vierelle. "Muokkaan sun jalan asentoa vähän niin, että lonkat aukeaa paremmin, etkä purista sitä hitaammaksi samalla kun annat pohjetta saadaksesi sen nopeammaksi. Niin helposti käy, kun keskittyy ratsastamaan tahmeaa hevosta jalalla eteen ja samalla jännittyy aina lantioon saakka. Koeta pitää jalka tässä ja käyttää pohjetta näin" - heilautin kädelläni Wenlan jalkaa demonstroidakseni nopeaa jalkaa - "ja ellei se vastaa, herätä se raipalla."
Laukannostot sujuivat Wenlalta hienosti, kun Gitta alkoi päästä eroon alkutunnin nihkeydestään.
Sandran otin Ariston kanssa keskiympyrälle ympärilleni työstämään laukkaa.
"Ympyrällä sen pitää asettua sisään, mutta et saa jäädä vetämään sitä sisäkädellä asetukseen, koska samalla lukitset sen laukkaa. Sisätakajalka tulee paremmin alle, kun annat sille tilaa sisäohjasta. Aseta ja anna sen jäädä siihen - ohjaa johtamalla takaisin, jos sen nenä alkaa harhailla omille teilleen."
Inkeri sai Siirin laukan pyörimään mukavasti ja istuikin laukassa ryhdikkäästi kuin kouluratsastaja.
"Kato Dani, mulla on vatsalihakset", se irvaili mulle itseensä tyytyväisen näköisenä.
"Hurraa", sanoin lakonisesti, mutta kehuin blondia sitten kuitenkin, koska se ansaitsi pari suopeaa sanaa.
Ryhmä 4 RKM helppo B & helppo A klo 16.00
Fiia & Eela
Cella & Windi
Anni & Laila
Robert & Harry
"Ai sä olet taas täällä", sanoin Annille, joka ratsasti maneesiin Lailalla. Hevosta taputin kaulalle.
"Joo, en saa susta tarpeekseni", se tokaisi ja puraisi sitten kieltään. "Siis ratsastamisesta. Valmennuksista."
"Ah, otankin tavoitteekseni, että tän valmennuksen jälkeen oot hetken sitä mieltä, ettei ikinä enää", uhkasin suupielet nykien.
"Oi, ihanaa!" Anni ilahtui aidosti.
Pudistelin päätäni, mutten mitenkään ihmetellen. Kyllä mä tiesin ton innon - kärsin siitä usein itsekin. Sellaista ratsastaminen oli: kehitys oli juovuttavaa, humalluttavaa ja koukuttavaa.
"Sori, Robert, mä siirsin teidät tähän ryhmään että saatiin näitä tasasemmiksi. Tää sopi sulle ja Harrylle tason puolesta hyvin, niin ajattelin, että tää on ok", sanoin Annin ja Lailan perässä maneesiin saapuneelle harmaan yksärin ratsastajalle. "Toivottavasti sait mun aikataulunmuutosviestin ajoissa."
"Yeah, tää on okei", Robert vakuutteli vähäsanaisesti.
"Fiialla on kisaohjelmassa avo- ja sulkutaivutuksia, laukanvaihdot käynnin kautta ja kootut ja keskiaskellajit. Siinä on ihan tekemistä. Saat vähän harjoitella niitä tänään, vaikka kisaatkin Elmolla, ja pistän teidät muutkin askartelemaan näiden parissa. Katsotaan kuitenkin ensin B-ohjelmasta pari kohtaa. Aloitetaan ravityöskentelyllä.
"Oon laittanut pitkien sivujen molempiin päätyihin tötteröt merkeiksi volttien aloituskohdasta. Näyttäkää mulle teidän parhaat kymppimetriset voltit, joilla hevoset taipuvat rehellisesti ja ravaavat tasaisesti ja tarmokkaasti."
"Pitkillä sivuilla volttien välissä hakekaa hyvää, aktiivista keskiravia ja lyhyillä sivuilla viekää ajatus puolestaan jo kohti kootumpaa ravia."
Ravin jälkeen leikiteltiin kootulla käynnillä ja keskikäynnillä ja tehtiin hetki avo- ja sulkutaivutustehtäviä käynnissä ennen takaisin raviin siirtymistä. Ravissa harjoiteltiin avo- ja sulkutaivutuksen esittämistä niin kuin ne tulisivat RK-mestaruuksissa helpon A:n ohjelmassa.
Lopputunti käytettiin laukkatyöskentelyyn. Helpon B:n ohjelmassa oli laukkatehtävänä kolmikaarinen kiemuraura, jota harjoiteltiin hyvä tovi. Viimeiseksi tehtäväksi säästyi A-ohjelmasta napattu laukanvaihto käynnin kautta. Sitä tehtäessä Windi innostui esittämään niin lennokkaan laukannoston, että siltä karkasi piukea pieru, joka säikäytti lähellä kävelleen Harryn. Cellan räkänaurun kaikuessa maneesin seinistä muitakin alkoi hihityttää.
Tulipa jotain häpeninkiä tähänkin muutoin niin turvallisen tavallisesti sujuneeseen valmennuspäivään. Mä olin viihtynyt varsin hyvin koutsin ominaisuudessa tuttujen ratsastajien keskuudessa (plus että kuulin kyllä mielessäni kassaan kilisevien eurojen äänen), mutta olin jo ihan tyytyväinen, kun hoksasin, että pian pääsisin pois maneesin viileistä oloista ja löytäisin toivoakseni kuumaa glögiä oleskelutilasta.
Max. 5 ratsukkoa per ryhmä. Valmennukseen tullaan valmiiksi verrytellyllä hevosella.
* Ulkopuoliset ratsukot: liekkijärveläisillä talleilla asuvat hevoset.
RKM-ryhmissä etusijalla ovat RK-mestaruuksiin osallistuvat ratsastajat, mutta jos tilaa jää, otetaan ryhmiin osallistumattomiakin. Ryhmiin voidaan tehdä muutoksia, mikäli ne täyttyvät epätasaisesti.
Ryhmä 1 Yksärit & ulkopuoliset ratsukot* klo 14.00
Mikaela & Lusmu
Anni & Väiski
Adalind & Solttu
Pirre & Ransu
Ulkopuolisten ryhmästä oli tullut orien kansoittama. Ratsastajista tunsin Pirittan ja Annin, mutta Seppeleen kasvatiksi tietämääni Solttua ratsastavaa Adalindia ja vieraan suomenhevosen kuskia haastattelin alkajaisiksi hieman kuullakseni, millaisia ratsastajia - ja ratsukoita - ryhmässäni olikaan. Heidän kanssaan juteltuani vaihdoin vielä Annin kanssa muutaman sanan Väiskistä, josta olin kuullut hyvin vähän.
Varsin pian oli aika ryhtyä tositoimiin. Aloitimme työskentelyn käynnissä ja sainkin hyvän yleiskuvan hevosista. Pirren Ransusta kaikki ympärillä tapahtuva oli mielenkiintoista ja esteopella olikin töitä käynnin tahdin tasaamisessa. Pieni Solttu oli hieman kipittävällä moodilla, ja sen kanssa tunnin asia olisikin hakea rentoutta ja venyvyyttä askeleisiin, jotta se ei vain tikkaisi paikallaan. Väiski vaikutti tänään hieman vempulalta ja vinskottavalta, se ei ollut rehellisesti apujen välissä vaan luiskahti herkästi tyhjäksi edestä ja pääsi sitten karkaamaan lavoillaan. Lusmu sen sijaan oli aavistuksen verran raskaan näköinen ja nojasi toistaiseksi ohjastuntumaan takaosa hitaimpana osanaan.
"Tehdään ikään kuin loivaa kiemurauraa ovenpuoleiselle pitkälle sivulle. Kulman jälkeen ratsastatte pohkeenväistössä kohti keskihalkaisijaa. Puolivälissä suoristus, pari askelta eteen ja siitä sulkua takaisin uralle. Ohjastuntuma pysyy tasaisena, käynnin aktiivisuus ei muutu. Aloittakaa loivasti. Aluksi ei tarvitse päästä kentän keskelle asti - kuulostelkaa omia hevosia. Koetetaan saada lapoja auki väistössä, takaosaa liikkeelle ja hevosia apujen väliin."
"Toisella pitkällä sivulla voitte tehdä siirtymisiä käynnin sisällä ja käynnin ja ravin välillä."
Väiskille pohkeenväistön ja sulkutaivutuksen vaihtelu teki hyvää. Anni sai molemmat pohkeensa vaikuttamaan siihen ja pikkuhiljaa suokki alkoi näyttää suoremmalta ja vähemmän spagetilta.
Käyntityöskentelyn jälkeen siirryttiin ympyrälle ja laukkaan. Laukannostoja alustettiin vaihtelemalla myötä- ja vastataivutusta ympyrän uralla käynnissä ja lyhyen suoristuksen jälkeen nousi kaikille ryhdikäs myötälaukka. Annoin ratsukoiden rullata hetken laukassa ja varmistin, että hevoset taipuivat rehellisesti. Sitten jatkettiin sulkutaivutusten ajattelemista.
"Alkakaa pienentää ympyrää sulkutaivutuksenomaisesti. Ajatelkaa, että ulkotakajalka polkee sisään kohti pienempää uraa samalla kun asetus on myös sisäänpäin. Laukka lyhenee ja takaosa aktivoituu, kun ratsastatte rohkeasti jalalla. Älkää jääkö vetämään sisäohjasta älkääkä ainakaan päästäkö ulko-ohjaa lerpahtamaan, vaikka hieman liioitellusti taivutatte hevosta ympyränsuuntaiseksi sitä pienentäessänne."
Lusmulle tehtävä oli omiaan, kun se joutui ottamaan takaosansa töihin.
"Se toimii takaa hyvin, mutta luulen, että se on lavoistaan vähän tukossa", totesin Mikaelalle. "Kotiläksyksi teille paljon irroittelevia liikkeitä ja jos vaan mahdollista, suosittelen hierojaa, niin se voisi olla miellyttävämpi ratsastaa kun se ei joutuisi tukosten takia rajoittamaan lavan liikettä. Nythän se ei oikein nouse eikä aukea lavoistaan."
Harjoituksen muutaman toiston jälkeen jatkettiin kahdeksikolla, jolla kahdeksikon katsomonpuoleinen pääty työstettiin vastalaukkaa. Estehevosena Ransu tarjosi herkästi laukanvaihtoa.
"Se on tottunut vaihtamaan laukkaa, ja se tarjoaa sitä, kun se on sille helpompaa. Se on niin iso ja nuori, ettei sen tasapaino ole vielä ihan huippuunsa hiottu. Koeta tehdä vastalaukkapääty mahdollisimman loivasti ja taputa paljon, kun se pysyy sun haluamassasi laukassa", sanoin Pirrelle.
Solttu alkoi lopputunnista tulla pehmeämmäksi, eikä sen ravi enää ollut lainkaan tikkaavaa viimeisen tehtävän aikana. Olin passittanut ratsukot suunnilleen neliönmuotoiselle uralle ja kehottanut ratsastamaan seinänviereiset osat ravia lyhentäen ja leveyshalkaisijan suuntaiset sivut pidentäen. Suomenpienhevosen karva kihartui hiestä, mutta se näytti rennolta ja tyytyväiseltä lähtiessään ratsastajansa pyynnöstä pidentämään raviaskelta.
Valmennuspäivä oli alkanut ilman kummempia kommelluksia.
Ryhmä 2 RKM ravi & helppo C klo 14.40
Pyry & Reino
Kuura & Huiska
Clara & Netta
Ryhmän kanssa aloitettiin hakemalla hyvää, rentoa istuntaa ja tarmokasta, sujuvaa käyntiä ja ravia. Ohjastuntumaa haettiin sopivaksi tunnustelemalla hevosta. Valmennuksen aikana harjoiteltiin ratsastuskoulumestaruuksien raviohjelmassa vastaan tulevia teitä: kymmenen metrin volttia ja täyskaartoa.
"Alakerran numerot, eli ratsastajan vaikutus hevoseen, ratsastajan istunta ja apujenkäyttö sekä oikeat tiet, on kertoimella kaksi. Siksi me nyt kisoihin valmistautuessamme hinkataan näitä radan teitä niin paljon - tarkoista teistä saatte hurjan määrän pisteitä", painotin ratsastajille. "Tai vaihtoehtoisesti menetätte niitä pojoja, jos huitelette menemään vähän sinne päin."
"Eikä ole tietenkään ihan sama, miten siellä hevosen selässä heiluu, koska se asento ja istunta on ihan yhtä lailla arvioinnin kohteena kuin ne tiet. Hevosta katsotaan raviohjelmassa vielä hyvin vähän verrattuna ratsastajaan. Tärkeintä on, että se vastaa apuihin, jotka te oikea-aikaisesti annatte."
"Pyry, keskivartalon lihakset töihin! Radalla mennään harjoitusravia eikä ole suotavaa hyllyä ja hytkyä jonkun selkärangattoman otuksen tavoin. Tehoa omaan tekemiseen ja Reino niin reippaaksi, ettei mun tarvitse koko ajan pelätä sen nukahtavan kesken kaiken. Sun katse johti voltilla hienosti liikettä ja asetus oli hyvä, pidä vielä huoli, että ulkopohje tukee eikä ulkolapa pääse punkemaan."
Istunnan ja teiden lisäksi harjoittelimme alkutervehdyksen tekoa. Olin astellut puomit merkitsemään kulmaa, jonka ratsastajat ratsastaisivat kääntyessään pois uralta, ja kaksi tötteröä merkitsemään paikkaa, jossa halusin heidän suorittavan pysähdyksen.
"Se on teidän ensivaikutelmanne ja arvosteltava kohta siinä missä muutkin radalla suoritettavat tehtävät. Reitin on oltava suora ja täsmällinen, ravin tarmokasta ja tahdikasta ja pysähdyksen valmisteltu ja siisti. Pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen alkutervehdyksestä lähdetään reippaaseen raviin ilman käyntiaskeleita ja lopputervehdyksestä käyntiin pitkin ohjin."
"Clara, ole napakampi! Netta hiipii pysähdykseen ja valahtaa kovin etupainoiseksi, eikä lähde liikkeele tarpeeksi terävästi. Sulla on nyt turhan väljä ohjastuntuma, kerää ohjat käteen ja ratsasta seuraavan kerran ravia loppuun saakka, vaikka jo puolipidätteellä ja hengityksellä valmistelet teitä pysähdykseen. Kulman ratsastus oli hyvä, juuri noin tarkasti se pitää tehdä."
Valmennuksen viimeinen puolikas käytettiin peruutusten ja keskiravin ja -käynnin harjoitteluun.
"Kuura, vahdi, ettei Huiska heittäydy kiireiseksi, kun alat ajatella ja ratsastaa sitä keskiaskellajeihin. Tarkoitus ei ole, että se rullailee keskiravitehtävän läpi mahdollisimman äkkiä, kiihdytellen ja jyräten. Se ei ole maailman ryhdikkäin hevonen, mutta ryhdin ajatteleminen voi auttaa sua huolehtimaan siitä, että se ei ikään kuin kaadu lapojensa yli juoksentelemaan kulmasta kulmaan."
Ryhmä 3 RKM helppo C & helppo B klo 15.20
Sandra & Aristo
Wenla & Gitta
Inkeri & Sirpeli
Ryhmän kanssa keskityttiin askelenpidennyksiin, keskikäyntiin ja laukannostoihin sekä tietysti ihan lempiaiheeseeni näin koulukisojen lähestyessä - ne tiet, ne tiet... Ensin toki kaivettiin kopukoista esille tahdikkuutta ja sujuvuutta ja ruodittiin ratsastajien istunnan hunningolle lipsahtaneita piirteitä. Wenlalle huomauttelin toistuvasti notkoselästä, Sandralle vaeltelevista käsistä ja Inkerille köyristyvästä yläselästä.
"Vaikka se poni on pieni, älä ite yritä tekeytyä joksikin kippuraselkäiseksi hobitiksi", tuhahdin Inkerille. "Kaiva se paljonpuhuttu näkymätön naru, kiinnitä kypärännuppiin ja anna sen kiskoa sut suoraksi kohti maneesin kattoa. Kulunut vertaus, mutta jos vaikka säkin löytäisit vatsalihakset."
Inkeri näytti mulle kieltä. Mä virnistin hurmaavasti takaisin.
"Aristo on melkoisella mutkalla nyt", sanoin Sandralle, joka oli vasta kääntänyt raudikon lävistäjälle askeleenpidennystä varten. "Suorista se ennen kuin lähdet pidentämään askelta, tai te hoipertelette koko lävistäjän kuin humalaiset. Ohjat tasaiselle tuntumalle ja keskity erityisesti oikean pohkeen tukeen, koska se sulla enemmän tahtoo vaellella irti hevosen kyljestä."
Wenla joutui puskemaan Gittaa melkoisesti, jotta se liikkui eteen.
"Pysähdy hetkeksi", kehotin tyttöä ja kävelin ratsukon vierelle. "Muokkaan sun jalan asentoa vähän niin, että lonkat aukeaa paremmin, etkä purista sitä hitaammaksi samalla kun annat pohjetta saadaksesi sen nopeammaksi. Niin helposti käy, kun keskittyy ratsastamaan tahmeaa hevosta jalalla eteen ja samalla jännittyy aina lantioon saakka. Koeta pitää jalka tässä ja käyttää pohjetta näin" - heilautin kädelläni Wenlan jalkaa demonstroidakseni nopeaa jalkaa - "ja ellei se vastaa, herätä se raipalla."
Laukannostot sujuivat Wenlalta hienosti, kun Gitta alkoi päästä eroon alkutunnin nihkeydestään.
Sandran otin Ariston kanssa keskiympyrälle ympärilleni työstämään laukkaa.
"Ympyrällä sen pitää asettua sisään, mutta et saa jäädä vetämään sitä sisäkädellä asetukseen, koska samalla lukitset sen laukkaa. Sisätakajalka tulee paremmin alle, kun annat sille tilaa sisäohjasta. Aseta ja anna sen jäädä siihen - ohjaa johtamalla takaisin, jos sen nenä alkaa harhailla omille teilleen."
Inkeri sai Siirin laukan pyörimään mukavasti ja istuikin laukassa ryhdikkäästi kuin kouluratsastaja.
"Kato Dani, mulla on vatsalihakset", se irvaili mulle itseensä tyytyväisen näköisenä.
"Hurraa", sanoin lakonisesti, mutta kehuin blondia sitten kuitenkin, koska se ansaitsi pari suopeaa sanaa.
Ryhmä 4 RKM helppo B & helppo A klo 16.00
Fiia & Eela
Cella & Windi
Anni & Laila
Robert & Harry
"Ai sä olet taas täällä", sanoin Annille, joka ratsasti maneesiin Lailalla. Hevosta taputin kaulalle.
"Joo, en saa susta tarpeekseni", se tokaisi ja puraisi sitten kieltään. "Siis ratsastamisesta. Valmennuksista."
"Ah, otankin tavoitteekseni, että tän valmennuksen jälkeen oot hetken sitä mieltä, ettei ikinä enää", uhkasin suupielet nykien.
"Oi, ihanaa!" Anni ilahtui aidosti.
Pudistelin päätäni, mutten mitenkään ihmetellen. Kyllä mä tiesin ton innon - kärsin siitä usein itsekin. Sellaista ratsastaminen oli: kehitys oli juovuttavaa, humalluttavaa ja koukuttavaa.
"Sori, Robert, mä siirsin teidät tähän ryhmään että saatiin näitä tasasemmiksi. Tää sopi sulle ja Harrylle tason puolesta hyvin, niin ajattelin, että tää on ok", sanoin Annin ja Lailan perässä maneesiin saapuneelle harmaan yksärin ratsastajalle. "Toivottavasti sait mun aikataulunmuutosviestin ajoissa."
"Yeah, tää on okei", Robert vakuutteli vähäsanaisesti.
"Fiialla on kisaohjelmassa avo- ja sulkutaivutuksia, laukanvaihdot käynnin kautta ja kootut ja keskiaskellajit. Siinä on ihan tekemistä. Saat vähän harjoitella niitä tänään, vaikka kisaatkin Elmolla, ja pistän teidät muutkin askartelemaan näiden parissa. Katsotaan kuitenkin ensin B-ohjelmasta pari kohtaa. Aloitetaan ravityöskentelyllä.
"Oon laittanut pitkien sivujen molempiin päätyihin tötteröt merkeiksi volttien aloituskohdasta. Näyttäkää mulle teidän parhaat kymppimetriset voltit, joilla hevoset taipuvat rehellisesti ja ravaavat tasaisesti ja tarmokkaasti."
"Pitkillä sivuilla volttien välissä hakekaa hyvää, aktiivista keskiravia ja lyhyillä sivuilla viekää ajatus puolestaan jo kohti kootumpaa ravia."
Ravin jälkeen leikiteltiin kootulla käynnillä ja keskikäynnillä ja tehtiin hetki avo- ja sulkutaivutustehtäviä käynnissä ennen takaisin raviin siirtymistä. Ravissa harjoiteltiin avo- ja sulkutaivutuksen esittämistä niin kuin ne tulisivat RK-mestaruuksissa helpon A:n ohjelmassa.
Lopputunti käytettiin laukkatyöskentelyyn. Helpon B:n ohjelmassa oli laukkatehtävänä kolmikaarinen kiemuraura, jota harjoiteltiin hyvä tovi. Viimeiseksi tehtäväksi säästyi A-ohjelmasta napattu laukanvaihto käynnin kautta. Sitä tehtäessä Windi innostui esittämään niin lennokkaan laukannoston, että siltä karkasi piukea pieru, joka säikäytti lähellä kävelleen Harryn. Cellan räkänaurun kaikuessa maneesin seinistä muitakin alkoi hihityttää.
Tulipa jotain häpeninkiä tähänkin muutoin niin turvallisen tavallisesti sujuneeseen valmennuspäivään. Mä olin viihtynyt varsin hyvin koutsin ominaisuudessa tuttujen ratsastajien keskuudessa (plus että kuulin kyllä mielessäni kassaan kilisevien eurojen äänen), mutta olin jo ihan tyytyväinen, kun hoksasin, että pian pääsisin pois maneesin viileistä oloista ja löytäisin toivoakseni kuumaa glögiä oleskelutilasta.