5.11.2015 Alkeistunti III - syys 2015

[Anne]

Tunti III
Ympyrät ja voltit. Itsenäinen ratsastus osastossa.

Nella - Windi
Lila - Huiska
Nette - Humu
Niki - Myntti
Angelika - Netta
Iida - Lemon

- Tänään aloitetaan ratsastamalla itsenäisesti osastossa. Osastossa ratsastaminen tarkoittaa suomeksi sanottuna siis jonossa menemistä. Kuitenkin ratsastettaessa on tärkeä pitää oikea välimatka edelliseen: hieman alle oman hevosen pituus on hyvä. Eli hevosta ei saa päästää liian lähelle toista, ettei se saa potkua. Myöskään välimatka ei saa kasvaa liian pitkäksi, ettei hevosesta tunnu, että se on irrotettu laumasta. Heovset lähtevät herkästi ottamaan kiinni, jos jää liian pitkä väli edelliseen ja tämä ei ole turvallista. Jos väli uhkaa kasvaa, otetaan jos tarpeeksi aikaisin edellinen kiinni lisäämällä vauhtia tai siirtämällä hevonen vaikkapa raviin.

- Nella ja Windi kärkenä. Mennään yksi kierros kentän ympäri, sitten kokorataleikkaa. Lävistäjän jälkeen seuraavalta pitkältä sivulta keskiympyrä.

- Lila pitää Huiskan omalla paikallaan, Huiska ei saa siirtyä uran sisälle!

- Niki, Myntille reippaampi käynti, että pysyy mukana!

- Ympyrällä muistatte taivuttaa! Sisäohja suuntaa muutaman sentin ympyrän keskelle, ei saa vetää taakse. Ulkopohje pysyy tiukkana ja kääntää hevosta.

- Nette saa hieman hidastaa Humun kanssa! Muista välimatka!

- Sitten voidaan hajoittaa osasto! Helpoiten se käy niin, että esim. Lila ohjaa voltille, Niki kääntää kentän poikki ja Iida voi tehdä ison voltin.

- Siirrytään kahdelle pääty-ympyrälle: Windi, Huiska, Myntti ja Netta, Lemon, Humu.

- Valmistaudutaan kevyeeseen raviin. Mennään puoli kierrosta ja käyntiin. Ja ravia!

- Hyvä, Angelika! Katse menosuuntaan ja harjasta kiinni!

- Sitten käyntiin ja haette taas vakaan istunnan ja hevoset hyvin ympyröille.

Tehtiin vielä muutama siirtyminen ja sitten siirryttiin uralle.

- Muodostetaan taas osasto! Nella pysähtyy Windin kanssa ja muut asettuvat jonoon taakse. Muistakaa välimatkat! Sitten voidaan ottaa osastossa ravia! Hidasta ravia ja hevonen pysyy letkassa paikallaan!

- Hienoa! Levittäydytään taas pitkin kenttää ja jokainen tekee täyskaarron. Kun suunta on vaihtunut tehdään voltteja jokaisen sivun keskellä. Yrittäkää saada mahdollisimman pyörä voltti. Tämä on aika vaikeaa, varsinkin uralle tullessa hevoset usein oikovat.

Volttien jälkeen otettiin vielä tähän suuntaan ympyröillä ravia.

Kiitos tunnista!

[Nette]

"No niin, vipinää kinttuihin sitten!" äiti komensi kuskin paikalta avatessani turvavyötä ja kootessani tavaroitani syliin. Olimme jumittuneet ruuhkaan jonka johdosta pääsin Seppeleen pihaan tunnin jo alettua kaksi minuuttia sitten. Olimme kyllä ilmoittaneet Annelle tulevamme myöhässä, joten toivon mukaan hevoseni (Humu, olin puhelimessa saanut kuulla) olisi jo varustettu ja tuotu maneesiin. Avasin auton oven ja pinkaisin juoksuun. Hetken kuluttua hidastin vauhtia reippaaseen kävelyyn muistaessani, että tallipihalla tuli liikkua rauhallisesti.

Kaikki olivat jo selässä kun viimein saavuin maneesille. Onneksi Anne ei vaikuttanut vihaiselta, vaan tuli auttamaan Humun hoitajaa säätämään jalustimeni sopivaksi, jotta pääsisimme nopeasti aloittamaan.

"Tänään aloitetaan ratsastamaan itsenäisesti osastossa", Anne ilmoitti. Ilmoitus sai meidät kaikki (tai enhän minä oikeasti muista tiedä, mutta ainakin minut) jännittyneeksi, mutta kuitenkin innostuneeksi. Keräilin ohjat lyhyemmäksi ja valmistauduin kuuntelemaan ohjeita. Meidän oli määrä ratsastaa jonossa, jossa oma paikkani oli jonon viimeisenä. Humu, joka oli tottunut vetohevonen oli hieman harmistunut tästä järjestelystä ja yritti jatkuvasti kiriä muiden ohi. Minulla olikin työtä sen kanssa, että sain pidettyä välimatkan sopivana. Muuten tehtävät sujuivat omasta mielestäni hyvin.

Osaston hajottaminen helpotti ratsastusta, kun tilaa edellä menevään oli enemmän, ja Humukaan ei enää tuntenut saavansa epäreilua kohtelua, koska olimme jakautuneet tasaisesti. Jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Minun kanssani samalle ympyrälle tulivat Angelika Netalla ja Iida Lemonilla. Ympyrällä otimme puoli kierrosta kevyttä ravia. Aluksi tahdista oli vähän vaikea saada kiinni, mutta viimeiset askeleet sujuivat jo ihan hyvin, kun otin hieman tukea satulan etukaaresta. Ravipätkän johdosta tosin hieno ympyrämme oli kokenut muodonmuutoksen, ja muistutti nyt enemmänkin epämuodostunutta kananmunaa. Korjasimme ympyrän, jonka jälkeen lähdettiin uudelleen raviin. Siirtyminen toistettiin useaan kertaan, ja viimeisillä kerroilla sain tahdista kiinni jo heti alusta alkaen, eikä tukeakaan enää tarvittu. Jopa ympyrämme muistutti yhä enemmän ympyrää myös ravissa.

Ympyröiden jälkeen kokoonnuimme taas osastoon uralle, ja otimme siinäkin ravia. Sain tosissani pidätellä Humua, joka oli virkistynyt tunnin kuluessa ja heilutteli ärsyyntyneenä päätään, kun ei saanut juosta kovempaa. Tällä kertaa osasin kuitenkin ennakoida, enkä päästänyt tammaa ajautumaan liian lähellle edellä menevää ratsukkoa.

Hajaannuimme taas ja vaihdoimme suuntaa. "Kun suunta on vaihtunut, tehdään voltteja jokaisen sivun keskellä", Anne ohjeisti. Onneksi sivun keskipisteet oli merkattu kirjaimella, niin voltin paikan hahmottaminen oli helpompaa. Tehtävä oli haastava sillä hevoset olisivat mielellään vain jatkaneet muiden perässä, eivätkä kääntyneet yksitellen volteille. Voltin alkupuolisko meinasi aina venyä muodottomaksi, kun taas loppupuolisko kutistui kutistumistaan. Ohjauksessa sai olla todella tarkkana. Aluksi en meinannut millään saada Humua siirtymään sivusuunnassa ulospäin. Anne huomasi tilanteen ja huomautti jalkani olevan aivan liian edessä, satulavyön kohdalla, joten ei ihmekään jos pohjeavut eivät mene läpi. Tarkistin tilanteen peilistä, ja huomasin näin todella olevan. Hassua, jalka oli tuntunut olevan ihan oikeiassa paikassa! Korjasin pohjetta taaksepäin satulavyön taakse, ja johan alkoi toimia.

Otimme vielä pääty-ympyröillä ravia tähänkin suuntaan, ja tehtävä sujui jo paljon paremmin kuin aikaisemmat ympyrät. Kevennyskin oli helpomaa nyt kun olin korjannut jalkani asennon, eikä se enää heilahdellut eteen joka nousulla horjuttamaan tasapainoani. Siirsin Humun iloisena käyntiin ja annoin sen venyttää kaulaansa samalla kun taputin hevosta kiitokseksi. Tamma hörähteli tyytyväisenä, laski päänsä ja hidasti vauhtiaan lähes nollaan. "Eipäs laiskotella siellä, loppukäynneissäkin hevosen pitäisi liikkua eteenpäin, vaikka vauhdin ei tarvitsekaan olla niin reipas kuin työskennellessä", Anne huomautti saman tien. Korjasin hevosta pohkeilla vähän vauhdikkaammaksi, mutta aikamoista löntystelyä etenemisemme silti oli. Humu oli selvästi päättänyt päässeensä vapaalle, eikä oikein jaksanut kuunnella apuja. Tulimme kuitenkin pian kaartoon, joten en jaksanut enää välittää asiasta.

Kaarrossa kiitin vielä kertaalleen Humua, jonka jälkeen sanoimme yhdessä Annelle kiitokset ja nousimme ratsailta. Nostettuamme jalustimet ja löysättyämme satulavyöt lähdimme yhtenä jonona taluttamaan hevosia kohti tallia. Tunti oli taas ollut mitä mukavin, enkä todellakaan katunut ilmoittautumistani alkeiskurssille.

[Ilona]

Iida kiittää tunnista!

[Nella]

✿ 3: Känkkäränkkäpäivä ✿

Tämä ei lupaa hyvää.

Seisoin karsinan ovella, ja oven takaa näkyi se samainen pilkkupehva, jolla oli känkkäränkkäpäivä mun ekalla Seppelekerralla. Ja sillä pilkkupehvalla oli taas känkkäränkkä kylässä, eikä se halunnut tervehtiä minua ollenkaan. Miksi en voinut saada uudestaan sitä ihanaa pilkkuheppaa, millä menin viimeksi? Se oli rauhallinen ja kiltti, tämä vain mököttää.

Onneksi paikalle viipotti nainen, joka ilmeisesti tiesi taas tallin elosta kaiken.
"Moi mä oon Cella, kuulin, että meet Windillä alkeistunnilla? Mä voin auttaa sen kanssa", vaaleatukkainen nainen alkoi selittämään innokkaasti. Se oli paljon pidempi kun mä, ihan varmasti jo aikuinen. Ja se varmaan aatteli, et oon pikkunen kakara vain, joka ei osaa tehdä mitään. Tosin se oli aika totta.

Huomasin sen äkkiä, kun Cella alkoi komentamaan mörrimöykkyheppaa, joka ei oikeasti ollut hyvällä tuulella. Heppa oli niin iso ja olisi halunnut olla vain yksin ja mököttää.
"Haluutko tulla harjaamaan Windiä?" Cella kysyi.
"Onko se kiltti?" mä kysyin, koska heppa näytti niin isolle ja pelottavalle.
"On se, kun mä vahdin sitä", nainen vastasi.
"Okei", sanoin hiljaa ja otin pehmosen harjan, jolla aloin varovasti harjaamaan heppaa.

Cella lupasi varustaa hepan, koska se oli niin iso, niin minä menin etsimään mulle kypärän. Osasin jo löytää sopivan kokoisen itse. Laitoin sen päähäni ja palasin karsinalle katsomaan, kun Cella tappeli hepalle suitsia päähän.
"Eihän se heitä mua selästä?" kysyin.
"Ei, älä pelkää semmosta. Se on ihan kiltti ratsastaa, kun kerrot sille, mitä haluat. Se ei oo herkkänahkainen, saat ihan reippaasti antaa sille aina pohkeita ja silleen", nainen kertoi. Voi, se tunsi hepan niin hyvin ja tiesi niin paljon.

Pian olinkin jo kentällä jättihepan kyydissä, ja Cella toivotti mukavaa tuntia lähtien muiden hoitajien luokse. Olisipa hauskaa joku päivä olla yksi heistä. Nyt kuitenkin tehtäväni oli lähteä vasempaan kierrokseen ison, pilkukkaan känkkäränkän kyydissä. Sain oikeasti lähes potkia sitä, ennenkun heppa suostui liikahtamaan. Oli huisaa lähteä ensimmäisenä kiertämään kenttää, mutta ainakaan ei tarvinut miettiä välimatkoja. Sain keskittyä omaan tekemiseen katselematta muita.

Seurasin Annen ohjeita ja menimme vain käyntiä. Annella oli melkein koko ajan asiaa, ja meidän piti kuunnella ja tehdä niinkuin hän pyysi. Aloin kuitenkin jo muistamaan itse, mitä tehdä milloinkin. Aina kantapäät alas, selkä suoraksi, nyrkit pystyssä... Muistettavaa oli, mutta aloin oppia.

Kun siirryimme ympyröille, pääsimme pian myös ravaamaan. En osannut vieläkään istua kunnolla, kun heppa juoksee. Mä pompin ylös ja alas ja se sattui vähän pehvaan, satula oli niin kova. Onneksi Anne huusi mulle ylös-alas-ylös -ohjeita, niin en pomppinut ihan holtittomasti hepan selässä.

Lopuksi teimme vielä kaikenlaisia voltteja sun muita. Olin ilonen, ettei mun pilkukas känkkäränkkäponi känkkäränkkäillyt ratsastaessa, se oli niin iso. Olin kuitenkin helpottunut, kun näin Cellan saapuvan kentän reunalle samalla, kun ratsastimme kaartoon. En joutuisi hoitamaan pilkkupehvaheppaa yksin - siinä ei olisi käynyt hyvin.