25.8.2015 Miniponit! Ohjasajoa ja hassuttelua.

[Anne]

Miniponit tunti hassuttelen ohjasajon tiimoilta. Tunnilla painorajoitus: max. 45-50kg. Avoin sebeläisille!

4/4

Cella - Netta
Tuulia - Siiri
Luna - Venna
Salma - Walma


Syyskauden ensimmäisellä Miniponit! -tunnilla perehdyttiin ohjasajon saloihin. Kentältä löytyi tehtävärata, joka sisälsti mm. äpäripujottelua, puomisokkeloa, väistätystehtäviä, heinäpaali-innarit sekä loppuun vielä laukkaympyrä kahdella ohjalla keskeltä ohjattuna.

Cepanderi ja Netta aloittelemassa rataa. Koska, eh... Netalla ei ole juuri ohjasajettu, oli ponski hieman ihmeissään.






Kun tulee Tuiskun ja Sirpan vuoro, päättää poni esiintyä kuin Vermon maalisuoralla. Liekö Huiska sille kuiskinut ohjeita, kuinka kiitoravataan. Ken tietää, Siiri tikittää kuitenkin innoissaan ympäri kenttää.






Vensku kaivaa sisältään esi-isiensä valjakkoponigeenit ja esiintyy edukseen. Pujottelukin sujuu mallikkaasti, vaikka Lunalla meneekin oikea ja vasen sekaisin sekä ohjakset solmuun...






Paali-innarit ovat Walman heiniä. (eheh.. sanaleikki). Eroahdistukseensa keksejä popsinut Salmakin pääsee kunnon vararasvansulattelutreeniin.

[Salma]

Walma oli aivan takuulla Seppeleen hauskimpia poneja.

Pikkumustan (heh) shettiksen kanssa en ollut aiemmin päässyt tekemään kovin läheistä kaveruutta. Olin kuitenkin aika varma, että Walma oli huomannut miten joskus katselin sen karsinaan sillä silmällä. Kun Liljan avustamana sotkin ohjasajoon tarvittavat remmit ja hihnat ponin ylle, Walma kuikuili kaiken aikaa peräämme ja hamuili taskujani parhaan seuraponin elkein.

Anne oli tehnyt kentälle iloisen sekalaisen radan. Venna tuijotteli oransseja kartioita ja vihreitä puomeja, joita Anne paraikaa potkisteli sopiville paikoille. Walma seisoi matalana edessäni ja toi Bonnien jälkeen mieleen ison, pitkäharjaisen koiran. Se näytti reippaalta ja kuopsutteli odottavaisena pöllyävää kenttää, kun selvittelin ohjia kädestä toiseen.

En ollut ohjasajanut pitkään aikaan. Bonnielta en muistanut edes yksiä onnettomia räpellyksiä. Edellinen kerta taisi olla monta monta vuotta sitten edellisellä kotitallillani laatikkomaisen ison Vivalda-hoitsuni takana. Siitähän oli aikaa kokonaisia ihmiselämiä! Walmalle homma taisi onneksi olla aika tuttua, koska se hölkytti ponimaista käyntiä edelläni puunlatvoja tuijotellen. No, ihan oikeassa muodossa se ei kulkenut, mutta onneksi mielellään ja mukavaa vauhtia. Minulle tuli nopeasti hiki harppoessani ponin vanavedessä.

Lämmittelykäyntien jälkeen, jotka olivat saaneet pääasiassa ihmiset läkähdyksen partaalle, Anne ohjasi meidät tehtäväradalle. Walma kiinnostui pujottelutehtävän ylösalaisista ämpäreistä (luuli kai niitä kaura-astioiksi) ja olisi halunnut pysähdellä nuuhkuttamaan jokaista. Annen pontevasti ohjeistamana huiskuttelin ilmaa pitkällä juoksutuspiiskalla ja sain lopulta Walman ajettua iloisesti pujotteluosion läpi. Pää meni solmuun miettiessä pitkiä ohjia myöten vasenta ja oikeaa, mutta viimeisten ämpärien kohdalla aloin saada langasta kiinni.

Puomisokkelossa Walma livisti monta kertaa pois radalta, vaikka yritin huudella ponille että sen pitäisi kuvitella puomien tilalle korkeat seinämät. Se käänsi korvansa myötämielisesti suuntaani ja seilasi samaan aikaan huolettomin ristiaskelin puomien ylitse. Sain tulla kahdesti uudelleen tehtävälle ja tehdä pari ylimääräistä pysähdystä ennen kuin Walma ja minä olimme samaa mieltä oikeasta radasta. Anne huuteli kehuja kentän keskeltä minkä muiden vahtimiseltaan ehti.

Heinäpaali-innareista Walma ilahtui! Se alkoi nykiä päätään ja kiihdytti hyvissä ajoin ralliautomaiseen raviin. Hölkkäsin hengästyneenä sen perässä ja yritin kopioida ponin vallattomia hyppyjä. Minua nauratti kaameasti, kun Walma pärski ja viskoi valkeaa vaahtoa ennen hyppyjään. Se oli kuin paraskin iso esteheppa!

Heinä tuoksui mukavasti ja kuumottava pakotus alkoi vähitellen sulaa jaloista, kun ison ympyrän jälkeen hölkyttelimme esteille uudestaan. Kunpa Anne antaisi meidän ohjasajaa ponit vielä uudelleen radan läpi!

Kiitos huippuhauskasta tunnista ja kuvista!

[Tuulia]

Uusia puolia kebabrullasta! Jos vauhti olisi tämmöinen aina (kun Inksu ohjasajaa) niin olisi äkkiä kaksi timmiä kaverusta =D

[Cella]

Netan elämän ensimmäinen ohjasajokerta oli alkuun melko... jännittävää. Alun hämmennyksen jälkeen meidän tunti meni kuitenkin hyvin!