20.2.2015 Jatko I

[Anne]

Jatko I-tasoinen tunti. Avoin kaikille hahmoille, jotka ovat suorittaneet alkeiskurssin (Sebessä tai kuvitteellisesti) ja jotka ovat max. HeC-tasoisia.

Mukaan mahtuu 8 ratsastajaa. Tervetuloa!
Eetu - Taiga
Verna - Myntti
Pihla - Edi
Tatu - Huiska


- Tänään tehdään siirtymisiä. Harjoitellaan sitä, että saadaan ratsu readoimaan pohkeeseen eli liikkumaan eteen ja ja hidastamaan pidätteestä.

- Aloitetaan keräämällä ohjat tuntumalle. Haetaan normaali työskentelykäynti. Jos hevonen on hidas, annetaan kerran pohkeita. Jos ei tottele, annetaan kovemmalla painalluksella ja jos ei vielä siitäkään, yhdistetään raipan käyttö pohkeen taakse.

- Apujen antaminen tulee aina olla selkeää ja hevoselle reilua. Kun hevonen reagoi, ratsastaja on hiljaa. Ei siis jäädä kaivelemaan pohkeilla tai tekemään pitkiä pidätteitä, vaan hellitetään ja tehdään uudestaan kovemmalla teholla. Niin kauan, että hevonen reagoi. Ja kun reagoi, annetaan hevoselle rauha. Tämä on kaiken ratsastuksen perusta ja se on syytä oppia heti alkuunsa. Paljon näkee ratsastuskouluissa tasapaksua jumputtelua ja epäselviä apuja. Meidän tallilla ette toivottavasti edes pääse niitä oppimaan.

- Tehdään itsenäisesti siirtymisiä pysähdykseen ja takaisin käyntiin. Tulkaa ensimmäinen kerta niin, että pysähdytte peilin kohdalla. Katsokaa, että hevonen seisoo jalat tasaisesti allaan.

- Verna voi ottaa vielä ohjia enemmän tuntumalle ja vähän annat pohkeita, että Myntti kävelee. Sitten napakammin pohkeita, Ja rento. Hyvä!

- Tatu, valmistele pysähdystä jo muutamia metrejä ennen. Ajattele, että Huiska pysähtyy tuohon kohtaan. Sitten pidäte, jolla lyhennät käyntiä. Ja vielä pidäte, jolla pysäytät. Hyvä. Anna seistä Huiskan paikallaan. Sen pitää odottaa pohjetta. Sitten käyntiin merkistä. Hienoa!

Kun kaikki olivat tulleet kerran peilin kohdalle, jatkettiin itsenäisesti.

- Tehdään pysähdyksiä itsenäisesti. Sama idea. Pitäkää huoli välimatkoista ja tässä on myös hyvä opetella huomioimaan, missä muut ratsukot kentällä menevät. Teidän tulee siis tietää, onko joku takana ja voiko pysähdyksen tehdä vai ei. Lisäksi tarvitaan suunnitelmallisuutta. Hevoselle on epäreilua, jos se vaan kiskaistaan pysähdykseen. Suunnittelette seuraavan pysähdyspaikan jo, kun lähdette liikkeelle edellisestä.

. Pihla, Edi saa olla paremmin pohkeen edessä. Naps, NAPS ja raippa! Jos ei tottele.

Voikko nosteli takasiaan saadessaan raippaa ja otti pari hermostunutta raviaskelta.

- Hyvä, se reagoi!

- Sitten tullaan keskiympyrälle ja siirretään hevoset hyvillä välimatkoilla kevyeeseen raviin. Ensin keskitytään saamaan hyvä ravi ja lisäksi pidetään ympyrällä välimatkat. Myös tätä näkee paljon, on osaavia ratsatajia, mutta ei osata pitää kunnollisia välimatkoja. Ympyrällä voi oikaista tai koota hevosta askellajin sisällä, jos välimatka seuraavaan on epätasainen.

Kun kaikki ravasivat eteen, annoin käskyn valmistella siirtämään käyntiin.

- Hidastatte kevennystä ja käyntiin.

- Eetu korjaa varpaita menosuuntaan ja reittä rennommaksi. Tatu kerää ohjat tuntumalle. Pihla nojaa taakse ja istu suoremmassa. Verna kantapäitä alemmas ja ryhtiä istuntaan!

- Sitten otetaan taas raviin. Ensin reipas käynti, hevoset kuulolle. Ja raviin!

- Hyvä ravi eteen, oma tasapaino kohdilleen ja valmistellaan käytniin siirtyminen.

Jatkoimme siirtymisten parissa vielä jonkin aikaa. Vaihdettiin ympyrällä suuntaa ja tehtiin samaa harjoitusta.

- Sitten otamme mukaan laukan. Siirretään ravista hevoset laukkaan. Keventäessä hevonen on helppo siirtää laukkaan niin, että kun kevennys on oikea, istutaan normaalisti alas ja sillä askeleella, kun pitäisi taas keventää, hevonen lähteekin laukkaan. Eli kevennys, alasistuminen, laukka. Tämäkin on tämmöinen perusjuttu, joka kannattaa iskostaa oppeihin heti alussa. Vaikka se ei heti onnistuisikaan, on tämä meillä pyrkimyksenä aina laukannostoissa ravista. Teemme laukannostot kevyestä ravista, koska silloin hevosen ravi on parempilaatuista kuin harjoitusravissa ja hevonen on myös paremmassa tasapainossa.

- Ja valmistellaan laukannosto! Ja laukannosto välimatkojen mukaan kahden - kolmen kevennyksen jälkeen.

Hevoset siirtyivät laukkaan, Taiga innoissaan, muut tahmeammin. Ratsastajat pysyttelivät mukana pari kierrosta.

- Ja sitten raviin. Ja kevyttä ravia, haetaan tasapaino.

Muutaman laukannoston jälkeen jatkettii uralla pieni pätkä ravia ja sen jälkeen olikin jo loppukäyntien aika. Ratsastajat olivat suoriutuneet hyvin, motivoituneita jatkolaisia näyttivät olevan!

[Verna]

Mä en edes muista, milloin viimeksi olisin ollut opetustunnilla. Tai ratsastanut maneesissa. Tai edes istunut ison hevosen selässä. Myntti on mulle uusi tuttavuus, mutta se vaikuttaa mukavan rennolta ja rauhalliselta. Tumman hevosen kanssa ei varmasti tarvitsisi jännittää sitä, milloin se päättää singota pukkilaukkaan, tai mitään muutakaan.

Tunnin aiheena on siirtymiset, mikä sopii mulle hyvin. Anne on perusteellinen opettaja ja aloittaakin tunnin alkukäyntien jälkeen teoriapläjäyksellä. Asia on tuttua, mutta on aina hyvä kerrata perusjuttuja: mä haluan oppia hyväksi, hevoselle reiluksi ratsastajaksi. Anne kertookin, että ratsastuksen perustana on se, että hevoselle annetaan reagoinnin jälkeen rauha. Lauseen mä päätän painaa mieleeni niin tiukasti, ettei se lähde sieltä ikinä.

Tunti aloitetaan pysähdyksillä. Myntti tuntuu vähän hitaalta reagoimaan pohkeeseen, vaikka se pysähtyykin hyvin ja mun mielestä tasajaloin. Kaksi pohjemerkkiä kuitenkin riittää hyvin herättelemään hevosta, eikä mun tarvitse huomauttaa sitä raipalla. Alkuun musta on vähän vaikeaa pitää riittävän hyvät välimatkat ja suunnitella pysähdyspaikkoja. Huomaa, että mä olen tottunut ratsastamaan yksin, vaikka maneesi on neljälle ratsukolle kaikkea muuta kuin ahdas. Yritän muistaa pitää katseen ylhäällä ja miettiä hyvin etukäteen, missä teen pysähdyksen, ja vähän ajan päästä se alkaakin jo sujua paremmin.

Ravitehtävässä on vähän samaa ongelmaa, kun Myntillä on muita hevosia isompi ravi ja mun pitää sen takia tajuta ottaa tilaa ulkoa tai lyhentää ravia. Siirtymiset kuitenkin ovat mun mielestä hyviä, ja Myntti tuntuu reagoivan mukavan pienillä avuilla. Istunnassa Annella on vähän huomauttamista, etenkin mun ryhti saisi olla parempi.

Laukannosto kevyestä ravista ilman pidempää harjoitusraviin istumista on mulle uusi juttu, ja alkuun annankin avut liian myöhään. Myntti nostaa laukan ensimmäisillä kerroilla vähän tahmeasti, mutta ei onneksi pudota sitä ennen aikojaan. Parin toiston jälkeen saan rytmistä kiinni ja vikaan nostoon olen oikeasti tyytyväinen. Tätä pitäisi ihan ehdottomasti treenata Svantenkin kanssa ensi kerralla, vaikka heti huomenna jo.

Loppuravien jälkeen Anne käskee meitä siirtämään hevoset käyntiin ja antamaan pitkää ohjaa. Tunti on mennyt älyttömän nopeasti. Taputtelen pärskivää Mynttiä hymy naamalla ja toivon, että pääsen Seppeleeseen taas pian!

[Pihla]

Edi seisoi karsinassaan ja maa oli täyttynyt irtokarvoista. Ponista oli lähtenyt odottamattoman paljon talvikarvaaa. Olin jo itsekin valmiina tunnille ja tehtävänäni oli enää odotella muiden valmistumista. Pian pääsimmekin siirtymään maneesiin.

Anne asettui seisomaan hyvälle paikalle maneesin toista reunaa ja antoi ensimmäisen käskyn, selkään nousu. Kiristin vielä vyötä ja ponnistin sitten itseni satulaan. Anne huomautti minun kohdallani, että saisin pidentää jalustimiani. Tein ohjeiden mukaisesti ja jalustimet tuntuivatkin jo heti paremmilta.

Keräsin ohjat käsiini, kuten kaikki muutkin tuntilaiset. Edi vaikutti olevan laiskalla päällä. Sain napauttaa sitä heti alkuun raipalla pohkeen taakse, jotta liike olisi tyydyttävää. Sen jälkeen Edi tuntuikin ryhdistäytyvän ja alkoi kulkea nopeampaa käyntiä. Seuraava ohje oli itsenäinen pysähtyminen. Onneksi maneesissa oli peili, jonka eteen meidän piti pysähtyä ja varmistaa, että hevosen jalat olivat samoilla kohdilla. Edi pysähtyi todella herkästi ja sain jalatkin heti alusta asti hyvin. Seuraavalla kerralla pitikin jo arvioida ja ennakoida enemmän asioita. Valmistelin pysähdyksen hyvin ja sain Edin jälleen paikoilleen. Odotimme hetken, jonka jälkeen painoin hellästi pohkeita. Anne komensi minua laittamaan Ediä enemmän pohkeen eteen. Edin reaktio raippaan oli tällä kertaa toisenlainen, se otti jopa raviaskeleita. Tiiviin istunnan ansioista sain ruunan hidastamaan nopeasti.

Edillä oli ihanan pehmeä raviaskel, vaikkei sitä ihan heti olisikaan ravannut. Keventelin parhaani mukaan ja yritin säilyttää välimatkan muihin tuntilaisiin, kuten Anne oli komentanut. Yhtäkkiä tuli komento, että hevoset piti siirtää käyntiin. Tein mielestäni hienon siirtymisen, mutta Anne huomautti, ettei istuntani ollut suora. Korjasin hieman satulan asentoa ja istuntani parantui kuulemma heti vähän. Samassa Anne käskikin minut luokseen kiristämään vyötä vielä. Vyö kiristyikin liian hyvin reiällä.

Seuraavana vuorossa oli laukannosto. Muistelin ohjeet tarkasti ja suoritin ne. Edi siirtyi pehmeästi laukkaan ja laukkasi muiden perässä omaa tahtiaan. Pari kertaa sain hidastaa vauhtia ja välillä taas muistuttamaan laukan ylläpitämisestä. Se tuntui olevan Edille vaikeinta. Lopulta Anne oli tyytyväinen ja antoi luvan siirtyä ravaamaan loppuraveja. Olin Ediin todella tyytyväinen!