21.10.2014 Western: ranch trail-tehtäviä

[Anne]

Neljälle ratsastajlle avoin western tunti, hoitajat ja y-om. Tunnin pitää Krister.


Luna - Humu
Britta - Alex
Tuulia - Huiska
Helge - Myntti

Krister patisti ratsukot kentälle viimaisesta ilmanalasta huolimatta.

- Harjoittelemme tänään ranch trailin tehtäviä. Ranch trail, kuten nimi jo kertoo, liittyy ranchilla tehtäviin töihin. Ranch trail on lännenratsastuksen alalaji, jossa suoritetaan eri tehtäviä radalla. Vähän kuin kouluratsastus, mutta sisältää eri tehtäviä.

- Aloitamme portin aukaisusta. Tullaan yksi kerrallaan avaamaan kentän portti, käynnissä portin läpi ja portti sen jälkeen kiinni. Sitten pieni lenkki ja takaisin kentälle. Portin aukaisussa on tärkeää, että hevonen pysyy paikallaan, kun salpaa avataan ja liikkuu pohkeesta sivulle pelkäämättä porttia, jos portti tulee kohden. Kentän portti aukeaa ulos
joten ensimmäisestä suunnasta hevoset eivät välttämättä hätkähdä. Mutta kun avaatte portin, tyäytyy siitä pitää kiinni niin rauhassa, että portti on auki. Ei saa siis tökkäistä porttia auki. Vaan rauhassa toimitaan.

- Muut voivat sillä välin hakea hyvää istuntaa ja tehdä rentoja siirtymisiä pysähdysten, käynnin ja ravin välillä, kun yksi tulee.

Luna ja Humu porttitehtävssä.

Porttitehtävä sujui melko kaoottisesti, jonka jälkeen siirryttiinkin maneesiin.

- Tänne olen rakentanut pari ranch trailin perustehtävää. On siksak-puomit ja tynnyrit, joiden välissä on perinteisesti silta. Nyt silta jäi pois, koska näistä hevosista vain Myntti saattaisi taitaa sen.

- Tullaan puomitehtävä ja sen jälkeen ohjataan hevonen tynnyreiden välistä. Sitten siirtyminen raviin ja maneesin ympäri ravia, muistakaa pitää ohjaspituus pitkänä ja istunta rentona! Sitten käyntiin ja uudelleen nämä pari tehtävää.

Helge ja Myntti tynnyreiden välissä.

Britta ja Alex siksak-puomeilla.

- Lopuksi vielä taitotehtävä: estepuomin päälle on laitettu tyhjä muovipuollo. Lähesty käynnissä tolppaa ja nappaa pullo pysähdyksen jälkeen. Sitten käyntiä ja heti laukannosto. Laukkaa iso kaari ja paluu tolpalle. Käyntiin ja pysähdyksestä pullon asettaminen tolpan päälle. Jos pullo putoaa, jokainen saa itse noukkia sen maasta.

Tuulia ja Huiska pullonkuljetuksessa.

- No niin, kiitokset tunnista. Toivottavasti pääsitte hyvään tuntumaan ranch trailin kanssa. Täytyy vähän koulutella hevosia lisää, niin päästään tekemään haastavampia tehtäviä. Vaikka olihan näissäkin jo melkoista haastetta.

[Britta]

Maksu:

Jännitys kupli vatsanpohjassani, kun askelsin kohti ilmoitustaulua. Olin ilmoittautunut ensimmäiselle westerntunnilleni, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Tiesin vain, että ryhmä tulisi olemaan pieni, koska monella hevosella ei ole koulutusta lännenratsastuksen puolelle. Olin kuullut, että tunnille tulisi minun lisäkseni Tuulia, Helge ja Luna. Vanhus ja vauvelit näin hoitajataipaleiden osalta. Toisaalta, voisin olla vanhempikin – osa hoitajista on ollut mukana miltei alusta saakka. Heihin verrattuina minä olen vasta aivan untuvikko!

Silmäni selailivat kiihkeästi ilmoitustaulua. Jokainen neliösentti vilahti verkkokalvollani, ennen kuin löysin etsimäni. Westerntunnin tuntijako. Luna meni Humulla, joo, Tuulia Huiskalla ja Helge Myntillä. Minä taas – Alexilla! Jes, juuri sillä, kenet olin tunnille toivonutkin! Alexin kanssa oli tullut toimittua enemmän vuosi sitten, kun Eetu aloitti hoitajataipaleensa ja tarvitsi ajoittain apuani. Odelietakin olin auttanut Alexin ratsastamisessa joskus, kun Eetu ei vielä ollut ratsaille uskaltautunut tai teki vain kevyitä treenejä. Nyt kuitenkin ajat olivat toisenlaiset.

Ilosta vihellellen suuntasin oritarhalle, jonka uumenissa tulevan tunnin ratsuni piileskeli. Ei minun tosin tarvinnut kauaa etsiä – punainen möhkäle ajoi juuri Frank-raukkaa pois heinäkasaltaan. Päätäni pyöritellen pujahdin tarhaan ja kävelin suoraan Alexin luo, käsi ojolla. Hevonen kyräili minua hetken alta kulmiensa, mutta heti seuraavana se oli tutkimassa taskujani herkkujen toivossa. Nappasin täysiverisen kiinni ja suuntasin takaisin kohti tallista hehkuvaa lämpöä.

Loimikasan alta paljastui kiiltävä puoliverinen, joka taukoamatta yritti näplätä takkini hihaa. Samaa tahtia minä suhisin Alexille kieltosanoja, joilla ei tuntunut olevan merkitystä ruunan sielunmaailmaan. Huokaisten suljin Punaisen karsinaansa ja laskostin loimet siististi loimitangolle, joka tosin tulvi yli äyräidensä. Ode oli loimifriikki. Tai ainakin joutui olemaan hevosensa takia.

Alex oli nopeasti hoidettu, vaikka se moneen otteeseen yritti hidastaa toimiani nappaamalla harjoja ja viskelemällä niitä toiselle puolelle karsinaa. Kärsivällisesti hain jokaisen esineen takaisin näppeihini ja osasin olla hetken varuillani hevosen hyökkäyksen johdosta, kunnes unohdin taas salakavalan elukan ja olin pian kaivelemassa sun mitä purujen seasta.

Nostin satulan kaulalle ja liu’utin sen paikoilleen. Alex protestoi repimällä narua, johon olin sen varustamisen ajaksi kiinnittänyt. Ärähdin hevoselle, jatkaen samalla kuitenkin toimiani aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suoristin huovan molemmin puolin ja kiristin satulavyötä ensimmäiseen reikään Alexin vastusteluista huolimatta.

Purin huulta ja tarjosin hevoselle kuolaimia kolmattasadattaviidennettäkymmenettäkuutta kertaa. Alex oli päättänyt, että tänään se ei kuolaimia ottaisi ja jos ottaisi, niin suitsia ei ainakaan saanut laittaa paikoilleen. Niskahihna oli ylitsepääsemättömän kamala. Vedettyäni Alexin pään kainalooni sain viimein kuolaimet paikoilleen ja vikkelin liikkein niskahihnan korvien taakse. Huh, jopas oli vaikeaa yksi suitsien laitto!

”Hönö, nyt ne on päässä, ei kai se niin kamalaa ollut”, höpötin punarautiaalle jättiläiselle ja poistuin karsinasta varustaakseni itseni.

”Harjoittelemme tänään ranch trailin tehtäviä. Ranch trail, kuten nimi jo kertoo, liittyy ranchilla tehtäviin töihin. Ranch trail on lännenratsastuksen alalaji, jossa suoritetaan eri tehtäviä radalla. Vähän kuin kouluratsastus, mutta sisältää eri tehtäviä”, kuulin Kristerin kantavan äänen kentän keskeltä. Tuulia ja minä vaihdoimme innokkaita katseita, mutta ainakin Huiskasta huomasi, että se ei ollut kanssamme samaa mieltä.

Ensimmäisenä tehtävänämme oli aukaista kentän portti, selästä käsin tietenkin. Alex oli sitä mieltä, että mehän emme portille mene, joten minulla oli täysi työ saada jukuroiva hevonen tarpeeksi lähelle porttia. Kristerin pienellä avustuksella pääsimme portista ohi, mutta yrittäessäni sulkea porttia Alex säikähti ja hyppikin muutaman sivuaskeleen saattelemana kauas portista. Olin näkevinäni Kristerin pudistelevan päätään käsi naamansa edessä, mutta liekö se kuvitelmaa vai ei.

Lopputunti sujui vaihtelevasti - välillä Alexia kiinnosti, välillä ei. Välillä hevonen oli kuuliainen ja rohkea, mutta ajoittain esimerkiksi tynnyrit olisivat aivan varmasti hyökänneet sen kimppuun ja syöneet poniparan. Enkä minä joutunut noukkimaan pulloa maasta Kristerin pettyneen katseen alla, vaan kokonaisuutena tunti oli antoisa ja mukava sysäys westernin saloihin. Pitänee koettaa toisenkin kerran!

Kiitos tunnista! =)

[Tuulia]

Kiitti hauskasta tunnista!

[Luna]

Erittäin taiteellinen luomus.

Kiitos mahtavasta tunnista!