30.09.2014 Alkeiskurssi 2014, tunti I

[Anne]

Kaikille avoin alkeiskurssi. Mukaan mahtuu 8 osallistujaa.

8/8


Pyry - Reino
Neea - Edi
Vilma - Walma
Josefine - Humu
Paju - Taiga
Eleonoora - Frank
Elina - Myntti
Milla – Pella

Ensimmäinen alkeistunti oli aina jännä. Ratsastajat pyörivät päämäärättömästi ympäri tallia, ja olinkin laittanut Kasperin ja Salman keräämään kaikki ummikot oleskeluaulaan. Kun kahdeksan henkilöä oli saatu kerättyä paikalle, käytiin kaikkien läsnäolo läpi. Viimekaudella sairastunut Paju suorittaisi kurssin loppuun tänä syksynä ja Reinon uusi lettipäinen hoitajakin oli uskaltautunut mukaan.

Suoritin pientä gallupia siitä, kuka osasi satuloida ja kuka jo kenties hieman ratsastaa.

- Ilmoitustaululta voitte tarkistaa jokaista tuntia ennen teille laitetut hevoset. Alkeiskurssilla meillä on hevosten hoitajat taluttamassa tunnilla mukana. Salma on luvannut auttaa Reinon kanssa, virnistin.

Selostin alkuun hevosen perushoidon ja kuntoonlaiton. Kasper näytti tallinkäytävällä esimerkiksi, kuinka hevonen saadaan ratsastuskuntoon. Huiska toimi onnellisesti mallikappaleena.

Ratsastajat ja avustajat siirtyivät omien hevostensa luo ja puolisen tuntia kului, kunnes näimme porukan kanssa kentällä. Kaikilla oli jotakuinkin oikenlaiset varusteet. Millan converseja vähän kommentoin ja kehotin ensi tunnille laittamaa kumisaappaat jalkaan.

- Seppeleessä käytetään aina jakkaraa selkäännousussa, jos se on mahdollista. Näin hevosen varusteet ja selät pysyvät paremmin kunnossa. Kun pääsette selkään, katsotaan jokaiselle sopivat jalustimet. Jalustimien pituuden voi arvioida ennen selkäännousua mittaamalla jalustinhihnan ja jalustimen yhteispituus kämmenestä kainaloon.

Kun kaikki olivat selässä jalustimet oikean pituisina ja satulavyöt kiristettyinä, käytiin vielä oikea ohjasote ja oikea istunta läpi.

- Ratsastaminen vaatii paljon tasapainoa, ja vaikka teknisesti oikeaan asentoon on helppo satulassa päästäkin, tuo hevosen liike siihen haastetta. Itse pyrin opettamaan kaiken ratsastajan rentouden kautta. Eli alkuun on tärkeää istua rennosti ja mukautua hevosen liikkeeseen luonnollisesti. Otetaan käyntiä pitkin uraa, kaikilla on taluttajat, joten saatte keskittyä hevosen liikkeeseen ja omaan asentoon.

Parin kierroksen jälkeen aloin kertoa perusavuista. Miten hevonen käännetään ja saadaan pysähtymään. Lisäksi painotin ääniapujen käyttöä:
- Tuntihevoset kokevat normaalihevosia enemmän erilaisia ratsastajia ja ristiriitaisia apuja. Äänen käyttö on sallittu, ne ovat jokaisella ratsastajalla samanlaiset, ja nämä kaikki hevoset reagoivat niihin hyvin. Maiskutus kertoo, että enemmän vauhtia ja pruut tai sooo rauhoittavat hevosta. Harjoitellaan pysähdystä. Ohja saa olla pitkä. Jännittäkää hieman vatsalihaksia ja sitten ääniapua käyttäen pysäytätte hevosen. Hyvä!

- Sitten liikkeelle! Painatte kevyesti pohkeilla ja jos hevonen ei heti reagoi, painatte uudelleen maiskutuksen kera.

- Hienoa! Sitten teette omaan tahtiin pari pysähtymistä.

- Seuraavaksi vaihdetaan suuntaa. Tehdään kokorataleikkaa, eli täältä kulmasta käännetään viistosti radan poikki kohti toista kulmaa. Käännöt tapahtuvat kulman jälkeen ja ennen kulmaa, koska isoa hevosta ei voi ratsastaa suoraan kulmaan, josta se ei pysty tekemään järkevää käännöstä.

- Sitten harjoitellaan hieman kevennystä. Nouskaa jalustimille seisomaan. Ja sitten istutaan alas. Eli, kun nousette seisomaan, sitä kutsutaan kevyeksi istunnaksi ja kevennys on sitä, kun noustaan joka toisella askeleella satulasta ylös.

- Kevennetään käynnissä ja kohta otetaan pätkä ravia.

- No, niin sitten siirretään hevoset raviin. Puristetaan pohkeilla, sitten kevennetään joka toisella askeleella. Satulan etukaaresta saa pitää kiinni. Tai vaihtoehtoisesti harjasta.

Hevoset siirtyivät laiskaan raviin ja ratsastaja alkoivat kevennellä. Jokainen omalla tyylillään. Pari pysähtymistä otettiin, kun jotkut kadottivat tasapainon.

- Sitten hetki käyntiä ja vielä ravia aina pitkät sivut ja käyntiä lyhyet.

Ratsastaja näyttivät pääsevän sisään ratsastuksen maailmaan ja olikin aika ottaa lyhyet loppukäynnit. Sitten opastin miten tullaan kaartoon ja noustaan pois ratsailta. Tämän jälkeen ratsastajat taluttivat hevoset talliin ja hoitajien opastuksella hoidettiin hevoset pois.

[Emmy]

"Onko Edi se keltainen" Neea kysyy
"On", vastaan ja tökkäisen tyttöä vaaleanpunaiseen kypärään.

"Onpa pörröinen, vähän niinkuin nalle", Neea tuumaa, epäröi hetken ja nappaa käteensä harjan.

Hali tunnin jälkeen. Neea oli vallan ihastunut Ediin.

[Elina]

Taustaan panostus (jälleen kerran) 5/5 :'D

Kiitti kivasta tunnista :3

[Pyry]

Kiitos, Anne, ihanasta spessukuvasta!


Pyry tuijotti avonaisen kaappinsa sisältöä. Puolityhjä vesipullo ja kasaan myllätty huppari. Poika nosti hupparia, ratsastuskypärä kurkisti sen alta. Pyryn yllätykseksi kypärä ei ollut kärsinyt kaapin pohjalla lojumisesta. Se näytti jopa melkein yhtä uudelta kuin mitä se oikeasti olikin, Pyry oli koettanut sitä päähänsä vain sovittaakseen sitä. Perinteinen samettipotta kaupungin tavaratalon urheiluosastolta. No, ei ainakaan harmittaisi liikaa, jos kypärä osoittautuisikin turhaksi ostokseksi. Pyry nappasi kypärän käteensä ja painoi kaapin oven kolahtaen kiinni.

~~~

Tallin puolella oli täysi tohina päällä, Kasper ja Salma yrittivät paimentaa pieniä ratsastajia ystävälliseen (Kasperin tapauksessa tosin 'ystävällinen' ei ollut ehkä kuvaavin sana) sävyyn. Pian kaikki tuntilaiset oltiin saatu oleskeluhuoneeseen. Pyry tunsi olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi Sentin ujohko hoitaja oli myös tulossa tunnille. Veri kohisi korvissa ja Pyry hätkähti kuullessaan äänensä. Anne katsoi häntä odottavana.
”Niin että sä olitkin aiemmin ratsastanut enemmän?”
”Öhm, joo. Tai siis... Joo”, Pyry takelteli.
Anne nyökkäsi pienesti hymyillen ja jatkoi gallupkierrostaan ja Pyry vannotti oppivansa vielä jonain päivänä vastaamaan muiden ihmisten kysymyksiin kokonaisilla lauseilla.
”Salma on luvannut auttaa Reinon kanssa”, Anne sanoi tuntilaiset haastateltuaan ja virnisti perään.
Tummatukkainen nainen heilautti kättään Pyrylle hymyillen. Pyry vastasi tervehdykseen hymyilemällä, tosin hymy tuntui vääntyvän jännittyneillä kasvoilla irvistykseksi.

Malliesimerkkipari Kasper ja Huiska demonstroivat hevosen hoitoa. Pyry jättäytyi nojailemaan karsinan seinään päästäen pienemmät ratsastajat seuraamaan toimitusta lähempää. Pian tuntilaiset hajaantuivat kukin ratsunsa luo, Pyry käveli Reinon karsinan luo Salman kanssa.
”Sä et varmaan tässä hoitamisessa hirveästi tarvitse apua?” Salma kysyi pojalta hymyillen.
Pyry pudisti päätään vastaukseksi ja alkoi harjata hoitohevostaan. Epämukavuutta lähentelevä hiljaisuus laskeutui karsinaan. Salman katse kaartoi karsinan seinillä ja Pyry oli varma että koko talli kuuli kuinka kovaa hänen oma sydämensä hakkasi. Hän tarvitsisi jotain muuta ajateltavaa, ja pian.
”Sähän ratsastatkin sillä kimolla ponilla”, hän katkaisi hiljaisuuden.
Salman kasvot sulivat hymyyn.
”Joo, Bonniella. Kaksi vuotta ollaan jo paiskittu hommia yhdessä.”
Painostava hiljaisuus katosi Salman päästessä puhumaan sponsoriponistaan ja Pyrykin innostui kyselemään tallikaveriltaan lisätietoja ponista.
”Se taitaakin olla vähän energisempi tapaus?”
Salma naurahti.
”No jos tahtoo vähätellen asian ilmaista niin joo!”
Yhdessä he hakivat Reinon varusteet Salman kertoillessa viimeisimmästä kisareissustaan Bonnien kanssa. Pyry nosti satulan hoidokkinsa selkään ja vatsasta vihlaisi jälleen. Salmakin huomasi tunnelman muuttuneen ja jäi hiljaisena katsomaan Pyryä, joka tuntui yhtäkkiä unohtaneen miten satulavyö kiristetään.
”Oletko sä ihan okei?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Pyry pudisti päätään.
”Lievästi sanottuna mua pelottaa ihan törkeästi”, poika vastasi hiljaa.
Ja äkkiä Pyryn suusta purkautui ulos kaikki sisälle kertyneet ahdistuksen ja pelon aiheet. Se, miten vaikealta hevosen selkään nouseminen oli aina tuntunut, kun siskon terävä katse tuntui vain etsivän virheitä. Se, miten hermostuneen hevosen lihakset olivat pingottuneet Pyryn alla ennen kuin se päätti päästä ratsastajastaan eroon rajulla pukkisarjalla. Se, miten pahasti hän oli pelästynyt tajutessaan myöhemmin kuinka huonosti putoamisessa olisi voinutkaan käydä.
Vuodatuksen jälkeen karsinaan laskeutui jälleen hiljaisuus. Pyry huokaisi, häntä hävetti oma avautumisensa. Hän kiristi satulavyön ensimmäisiin reikiin ja tunsi punan nousevan kasvoilleen. Mitä Salmakin hänestä ajattelisi?
”Mä luulen, että pelkääminen on ihan normaalia”, Salma aloitti, kuin vastaukseksi Pyryn ajatuksille.
Pyry vilkaisi häneen ja alkoi suitsia Reinoa.
”Tässä hommassa ollaan kuitenkin tekemisissä ison eläimen kanssa ja riskit on sen mukaiset. Kyllä muakin joskus jännittää”, Salma myönsi ja hymyili pienesti Pyrylle. ”Ja se on varmaan pohjimmiltaan ihan hyvä asia, pysyypähän hereillä ja perillä tilanteesta. Kunhan se ei muutu liian hallitsevaksi tunteeksi.”
Pyry kiristi suitsien soljet kiinni ja katsoi Salmaan pohdiskelevasti.
”Ja usko vaan, Reinolla ei ole tapana lingota ratsastajia selästään. Vai mitä, Reinoska?” Salma jatkoi ja rapsutti ruunaa otsasta.
Pyry naurahti vastaukseksi.
”No joo, se ei vaikuta kaikkein hurjimmalta ratsulta!”
Poika katseli hoidokkiaan, joka siirsi painoaan toiselle takajalalleen ja narskautti kuolainta suussaan. Silmät puoliummessa ja korvat laiskasti sivuille roikkuen Reino näytti alkeisratsun malliesimerkiltä.
”Ehkä me selvitään”, Pyry sanoi puhaltaen jännityksen pois kehostaan. ”Eiköhän mennä sitten.”

~~~

”...ja vielä ravia aina pitkät sivut ja käyntiä lyhyet.”
Reino siirtyi keinuvaan raviin. Pyry nousi kevennykseen, jaloissa ei tuntunut olevan voimaa ja kädet karkasivat kumpikin omaan suuntaansa. Kypärän alla tuntui hiki, vaikka tunti oli ollut suurimmaksi osaksi käyntityöskentelyä. Huomenna lihakset olisivat jumissa ja sängystä nouseminen olisi tuskaa. Pyry yritti istua syvälle satulaan ja Reino siirtyi takaisin käyntiin. Selkään nouseminen oli ollut henkeä salpaavan pelottavaa, ensimmäiset kierrokset satulassa oli istunut jäykkä ja hevoseen tarrautunut stressikasa. Pyryn ihmetykseksi jännitys ei ollut siirtynyt Reinoon, se oli kävellyt tasaiseen tahtiinsa uraa pitkin. Salma käveli rauhassa kaksikon vierellä ja varmisteli välillä Pyryltä tuntemuksia. Ja kohta oltiinkin jo loppukäynneissä! Miten aika saattoi kulkea niin nopeasti ja miten ihmeessä Pyry oli pysynyt koko tunnin selässä?
Reino venytti kaulaansa Pyryn antaessa sille ohjaa. Hän irrotti kätensä epävarmasti ohjasta ja silitti täplikästä kaulaa. Salma katsahti ylös poikaan ja hymyili, sanoi muutaman kannustavan sanan. Satulasta alas tultuaan Pyry tajusi miten jännittynyt hän oli ollutkaan, jalat eivät tuntuneet tukevilta ja päässä tuntui huippaavan. Hän löysäsi voimattomin käsin satulavyötä ja talutti muun jonon jatkona Reinon kentältä pois.
”Miltäs tuntui?” Salma kysyi vierellä kävellen.
Pyryn kurkku tuntui kuivalta, otsalla valui kylmä hiki ja sormissa kihelmöi, kun veri alkoi jälleen kiertää niissä ohjista puristamisen jälkeen. Silti jostain syvältä alkoi kehoon levitä myös poreileva hyvän olon tunne.
”Ihan... hyvältä”, Pyry vastasi hetken pohdittuaan, omaksi yllätyksekseen.
Ratsukot kävelivät talliin, kaviot kopisivat lattiaa vasten. Pyry käänsi Reinon karsinaansa.
”Te varmaan pärjäätte tästä eteenpäin, jos mä lähden pelastamaan Bonnien sisälle?”
Pyry nyökkäsi vastaukseksi Salmalle. Nainen ehti jo kääntyä karsinalta pois, kun Pyry pysäytti tämän.
”Salma, hei”, hän aloitti epävarmasti. ”Kiitos, kun autoit... ja muutenkin.”
Nainen hymyili Pyrylle.
”Eipä kestä! Voidaan lähteä joskus maastolenkille yhdessä nyt kun olet päässyt selkään takaisin.”
”Kunhan ei mennä kovaa”, Pyry lisäsi huolestuneen kuuloisena ja sai Salman lupaamaan vauhdin pysyvän maltillisena.
Salman poistuttua Bonnieta hakemaan Pyry kääntyi Reinon puoleen ja varusteet riisuttuaan jäi hetkeksi rapsuttelemaan ruunaa sään kohdalta.
”Kiitos sinullekin, Reinoseni.”

[Pihla]

Pidin hevosista. Olin vaatinut jo monta vuota pääsyä ratsastustunnille, mutta lupaa saamatta suunnitelmani kisoista ja omasta hevosesta olivat jääneet. Nyt kuitenkin olin saanut luvan serkkuni innoittamana Seppele-nimiselle tallille alkeiskurssille.

Pihla opasti minut talliin, joka olikin täynnä muita ikäisiäni ja paljon vanhempiakin ihmisiä. En tuntenut heistä ketään. Olinkin aivan yksin suuren ihmismassan joukossa. Hämmentyneitä ihmisiä ohjattiin rappuset ylös erilliseen huoneeseen. Ilmeisesti ne hämmentyneet ihmiset olivat muita hoitajia. Meidän nimiämme huudeltiin ja kaikki paikallaolijat käytiin läpi. Myös minun nimeni sanottiin. Serkkuni oli jättänyt minut yksin, enkä osannut toimia. Onneksi tallin väki opasti meidät oikeisiin paikkoihin, eli erään ratsun luokse tallikäytävälle. Näin serkkuni seisovan hevosen pääpuolella, kun me tuntilaiset olimme taas sivussa.

Ei hevosen hoitaminen niin vaikeaa voinut olla. Käytävällä oleva ruskea, iso hevonen vaikutti kivalta. Toivoinkin sitä ratsukseni. Saimme siinä välissä kuulla ratsumme ja tajusin järkyttyneenä saaneeni ratsukseni Pihlan hoitoponin, Pellan. Toki olin kuullut tammasta vain hyvää. Arvelin vain serkkuni olevan todella ärsyttävä minua komentaessaan.

Pihla ei ollutkaan niin paha kuin luulin. Hän vain huomautti hienoista kengistäni ja neuvoi kuin ei olisi tuntenut minua. Pian olimmekin saaneet Pellalle satulaksi ja suitsiksi kutsutut välineet. Pihla tyrkkäsi ohjat käsiini ja käski minun taluttaa. Kävelytin Pellaa Pihlan perässä aidattua hiekka-aluetta kohti. En muistanut paikan nimeä, kunnes kuulin sanan ”kenttä”.

Mittasimme kentällä jalustimet ja nousimme sitten jakkaran kautta selkään. Anne kävi neuvomassa kaikki yksitellen ratsujen selkään. Samalla hänkin mainitsi kengistäni. Pitäisi kuulemma laittaa kumisaappaat, koska tasapohjaiset kengät olivat vaarallisia ratsastuksessa.

Pian me kaikki olimme ratsujen selässä ja taluttajat siirtyivät paikoilleen riimunarun varteen. Saimme ensimmäiset ohjeet, jotka käskivät mukautua ratsun liikkeeseen. Pellalla oli kummallinen askel.
”Rentoudu ja anna lantion liikkua,” Pihla kuiskasi. En ymmärtänyt asiaa, kunnes Anne huomautti samaa ja käski olla jännittämättä. Eihän minua jännittänyt… vai jännittikö?

Sitten Anne alkoi selittää meille avuista, joilla ponia hallittiin. Hän kertoi pysähdyksistä ja liikkeellelähdöstä. Saimme sitten tehdä itse ensimmäisen pysähdyksen. Pella pysähtyi mielestäni hienosti, vaikka niin näytti moni muukin pysähtyvän. Pysähdyksen jälkeen Anne antoi liikkeellelähtökäskyn.

Muutaman pysähdyksen jälkeen vaihdoimme suuntaa jonkin radan avulla. Nimi oli liian pitkä muistettavaksi. Pella seurasi kiltisti edellä menevää, Pihla huomautti silti asiasta ja käski minun ohjata.

Kevennystä. Mitä varten sitä edes tarvitsi? Pihla ohjeisti minua parhaansa mukaan, vaikka osasin asian kyllä. Pihla oli asiasta vain eri mieltä. Hän pyysi minua istumaan suorassa ja ottamaan tukea satulasta.

Pian aloimme kevennellä ravissa. Pihla pysäytteli Pellaa muutamaan kertaan ilman syytä! Olisin kyllä pysynyt kyydissä ilman pysäytyksiäkin. Pihla ei vain uskonut sitä tällä kertaa, mutta jonain päivänä hän huomaisi jäävänsä minulle toiseksi.

Tuli vähä lyhyitä pätkiä, mutta menkööt tämän kerran

[Clara]

Paju ja Taiga

Kiitos tunnista! (: