|
Post by Anne on Sept 6, 2014 12:28:14 GMT 2
Seppeleen Soturi
Hoitajana Ica
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 6, 2014 14:24:28 GMT 2
6.9.2014 - Päivä täynnä surua ja iloa Aijemmin päivällä vastaani oli tullut Seppeleessä pettymys ja suuri suru. En ollut päässyt Rotan hoitajaksi. Kuitenkin nähdessäni Tuulian tallikäytävällä, mieleeni juolahti Liekkijärven pihattotalli. Olin kuullut siitä paljon, paljon hyvää. Päätin siis poiketa siellä kotimatkalla. Niin teinkin ja rakastuin totaalisesti. Se oli selvästi Suomenhevonen, selvästi ori. Vain yksi puhelu ja olin tuon hevosen hoitaja. "Seppeleen Soturi, Solttu." kertasin mielessäni. Astelin reippahasti tarhalle ja tervehdin oria iloisesti. "Hei komistus! Minä olen sinun uusi hoitajasi!" Myöhemmin päivällä saavuin kunnon tallivaatteet päälläni takaisin pihatolle. Olisi ensimmäisen hoitokerran aika. Pihatolla oli ihanan rauhallista, ei ketään muita kuin minä ja hevoset. Päätin mennä hoitamaan Solttua tutustumisen merkeissä. Hain "talli"rakennuksen ylisiltä orin riimun, narun ja harjat ja laskin ne maahan Soltun tarhan eteen. Ori katseli minua portilla uteliaan oloisena. Se kurkotteli päätään minua kohden ja hörisi ystävällisesti. Rapsutin hieman Soltun otsaa ja alitin tarhan aidan. Hevonen tutki taskuni tarkasti, kunnes suorastaan työnsi päänsä riimuun. Talutin Soltun tarhasta ulos ja sidoin sen aitaan tarhan ulkopuolelle. Aloitin harjailemaan Solttua rauhallisesti pölyharjalla. Se katseli uteliaana touhujani, välillä kääntyen haistelemaan harjaa. Pian ilmassa pölisi iso ruskea pilvi sekoittuneena hevosen tuoksuun ja ruohikon hajuun. Yskäisin kerran, jolloin Solttu hyppäsi sivulle kauhistuneena. Se sai minut nauramaan sydämeni kyllyydestä. Harjailin Soltun nopsasti vielä kumisualla, jonka jälkeen päätin putsata orin kaviot. Solttu nosti jalkansa todella kiltisti, mutta vetäisi sen pois hetken ajan päästä. Sen kavioihin olikin juuttunut kiitettävästi kuraa ja ruohotupsuja, joten putsaamista oli. Kuitenkin jollain ihmeen kaupalla sain orin kaivot putsattua, mutta laskutaitojeni mukaan siihen kuitenkin meni noin vartti. Vein Soltun harjat takaisin paikalleen ja saavuin vielä rapsuttelemaan sitä. Se nautti täysin siemauksin kun rapsutin sitä sen etuharjan alta sekä sään edestä. "Kuules Solttu, meistä tulee varmasti hyvät ystävät!" sanoin orille iloisesti. Ica & Solttu 1hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 7, 2014 19:10:35 GMT 2
7.9.2014 - Maastoretki Liekkijärvelle Kello oli noin kaksi päivällä. Oli oikein mukava ilma, paras ilma maastoiluun. Päätinkin lähteä tutustumaan Liekkijärveen Soltun selästä käsin, tarvitsisin enää vain maastoilukaverin. Ja löysinhän minä Tuulian pihatolta, joka suostui lähtemään kanssani maastoon Rosalla. Maastoretki hieman jännitti molempia ratsastajia, olihan meillä ori ja tamma. Alitin Soltun tarhan aidan ja kaivoin taskustani porkkananpalan. Solttu teki pari nopeaa askelta luokseni ja nappasi porkkananpalan ahneesti suuhunsa. "Ahmatti!" naurahdin hevoselle ja kiinnitin salmiakkikuvioisen riimunarun orin lämpimän keltaiseen riimuun. Avasin portin ja päästin orin ulos. Sidoin Soltun tarhan ulkopuolelle aitaan ja käväisin hakemaan sen varusteet ja harjat. Nostin vaaleanruskean satulan ja suitset aidan päälle, harjat laskin maahan. Solttu vaikutti hyvin siistiltä, aloitin siis harjailemaan nopeasti pölyharjalla. Aloitin kaulalta siirtyen Soltun ryntäille, sitten harjailin vielä orin kyljet, selän ja mahan. Orin takaliston harjasin kumisualla, siihen oli syntynyt pari kuratahraa. Harjasin Soltun vielä samanlailla toiselta puolelta, jonka jälkeen putsasin sen kaviot. Nostin satulan Soltun selkään, jolloin ori hieman luimisteli. Suoristin satulahuovan ja kun aloitin kiristämään satulavyötä, kääntyi tummanrautiaan korvat sen niskaan. Ei Solttu minua koittanut edes näykkiä, mutta vilautteli hieman hampaitaan. Ori ei kuitenkaan pahemmin pullistellut, joka oli hyvä asia. Liu'utin Soltun keltaisen riimun sen kaulalle ja heitin ohjat sen sään eteen. Ori suorastaan kahmaisi kuolaimet suuhunsa. Nostin niskahihnan Soltun korvien taakse, ja laitoin leuka- ja turparemmin nopeasti kiinni. Laitoin vielä omaan päähäni mustan kypärän ja otin riimun pois Soltun kaulalta, jonka jälkeen minä ja Tuulia lähdimme ratsuinemme Liekkijärveä kohti. Astelin Soltun kanssa edellä, niin oli parempi. Ori astelikin reippain pitkin askelin eteenpäin. Pidin ohjia hieman tuntumalla, mutta jonkun verran löysähköinä. Ainakin näin käynnin ajan. Tuulia joutui vähän väliä tekemään lyhyitä raviin siirtymisiä, koska Solttu käveli niin ripeästi eteenpäin. Polkua ympäröi upeat punaoranssikeltaiset puut, jotkat tipputelivat lehtiä maahan. Ruska oli saapunut Liekkijärvelle nopeaan. Ennen kuin huomasinkaan, siirtyi Solttu raviin, ilman apujani. Annoin sen kuitenkin ravata. Huikkasin Tuulialle siirtämään Rosan raviin ja otin hieman enemmän ohjia tuntumalle. Oli hauska katsoa miten pieni Rosa välillä joutui tekemään pari laukka-askelta saadaksensa Soltun kiinni. Pian olimmekin ohittaneet Pyöstin vuoren ja vielä suora ja kohtuu tasainen tie olisi edessä. Päätimme siis nostaa laukkaa. Solttu ampaisi kuin tykinkuula huimaan vauhtiin, mutta koska rakastin lujaa vauhtia, merkkasi se sitä ettei ollut minkäänlaista aikomusta jarrutella oria. Sen sijaan nousin kevyeeseen istuntaan ja löysäsin hieman ohjia. Pian Rosakin alkoi saavuttamaan meitä, välillä pärskähdellen. Loppumatka Liekkijärvelle sujui salaman nopeasti, hevoset laukkasivat niin vauhdikkaasti. Saapuessamme Liekkijärven rantaan, oli meillä kaksi iloista puuskuttavaa hevosta. Annoimme molemmille pitkät ohjat ja kahlailimme hieman viileässä vedessä. Siitä Solttu nautti. Edessämme aukeni upea syksyinen maisema, niin upea ettei voi edes kuvitellakkaan. Ica & Solttu 2hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 9, 2014 13:46:06 GMT 2
9.9.2014 - Vierailulla Seppeleessä Oli järkyttävän kuuma, kun matkasin Soltun kanssa kohti Seppelettä. Oli luvattu maksimissaan viisitoista astetta ja sadetta, joten olin varautunut paksulla fleecevuorisella hupparilla sekä ohuilla villasukilla ratsastussaappaissani. Annen kanssa oltiin sovittu että voin käyttää Seppeleen kenttää ennen ratsastustunteja. Olin jo päässyt aikaisin koulusta, joten hyvissä ajoin pyöräilinkin pihatolle ja lähdin matkaan. Tänään Solttu saisi näyttää minkälainen ratsu se oikeasti on. Maastoilu oli sille aika helppoa, vain eri askellajeissa eteenpäin menemistä. Vaikka olihan se parasta olla metsän syleilyssä hevosen kera. Luulisin ettei Solttu mikään mestariratsu olisi, muttei pahimmasta päästä kuitenkaan. Saapuessani Seppeleen pihaan, oli tuloksena typerän kuuloisesti huohottava ratsastaja sekä laiskasti eteenpäin asteleva takkuharjainen hevonen. Harjauspuomilla olikin pari hevosta hoitajineen, vanhempi oli purskahtaa nauruun, nuorempi taas sanoi suorasukaisesti nauraen : "Hyvän näköinen parivaljakko ootte!". Naurahdin hieman kohentaen istuntaani. "Mie oon Kuú!" sanoi nuorempi tytöistä. "Ica." sanoin hymyillen takaisin. "Sussuuu!" huudahti punatukkainen tyttö pölypilven peitosta. Pian huomasinkin että hevonen jota Sussu harjasi, oli Rotta. Katseeni liimautui ruunikonpäistärikkoon niin, että silmät oikeen kimmelsivät. "Mistäs sinä tulet?" Kuú kysyi. "Hoidan pihattotallilla tätä Solttua tässä. Lainailen kenttää ennen tuntien alkua." sanoin ylpeänä taputtaen hoitohevostani. "Okei! Mä hoidan tätä Étonnanttia tässä ja Sussu hoitaa Rottaa." Kuú sanoi pirteästi. Pian katseeni tavoitti tummanrautiaan upean tamman, nimi sopi sille kuin nenä päähän. Pian kuitenkin piti mennä että ehtisin ratsastaa ennen eratsastustunteja, mutta toivoin että tapaisin vielä nuo mukavat hoitajat uudestaan. Ennen kuin huomasinkaan, minulla ei ollutkaan enää kovin kuuma, taivaallakin leijaili isoja pilvilauttoja. Solttu käveli valppaana uralla pysähdellen välillä ja katsoen ympärilleen. Se vastasi jokaiseen hirnahdukseen joka tallista tai tarhoilta kuului. Pian ori kuitenkin rentoutui, ja muuttui hieman laiskemman oloiseksi. Silti se säpsähteli hieman auton hurinaa ja muita erikoisia ääniä. Vaikka Soltun kasvattitallilla oltiinkin, taisi oripoikaa jonkun verran jänskättää. Pian keräilin ohjat tuntumalle ja aloitin ravin. Solttu ravasi holtittomana reippaasti eteenpäin, eikä kuunnellut apujani yhtään. "Kai sä nyt hienompi ratsu osaat olla?" sanoin hieman hermostuneena päätän viskovalle orille. Jarruttelin Solttua hieman ja aloitin tekemään ulos sisään asetuksia, jolloin se aloitti keskittymään niihin. Ulospäin asetukset menivät mallikkaasti, kun taas sisäänpäin asetukset Solttu otti kääntävinä apuina. Hetken ajan ravailujen jälkeen istuin hieman tomuiseen vaaleanruskeaan satulaan ja nostin laukan. Laukka oli mukavan pehmeää ja keinuttavaa, vaikka Solttu vetikin ohjia kokoajan ja olisi halunnut karauttaa päätä huimaavaan vauhtiin. Vaikka vauhdin ystävä olinkin, päätin tyytyä mukavaan rauhalliseen laukkaan. Hetken laukkailujen jälkeen hiljensin käyntiin ja heitin ohjat pitkiksi orin kaulalle. Taputin sen tummanruskeaa kaulaa iloisena. Solttu oli oikein taitava perusratsu, niin ainakin minä ajattelin. Ica & Solttu 3hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 13, 2014 8:09:56 GMT 2
13.9.2014 - Leikkitunti Oli sateinen päivä. Raahauduin melkein pakolla pihatolle, kuitenkin joku voima sisälläni sai sen minut tekemään. Solttu näytti olevan aivan poikki, sen pää roikkui alhaalla ja silmät olivat lurpsahtaa kiinni. No samanlainen tunne oli minullakin. Kuitenkin ratsastamaan lähtisin, mutta tuskin satulaa olisin edes jaksanut nostaa orin selkään. Harjasin Soltun vain nopeasti pölyharjalla ja suitsin sen. Satula saisi nyt jäädä paikoilleen ja ratsastaisimme rennon leikkitunnin Simoran kentällä. Solttu asteli hyvin laiskasti eteenpäin rauhallista metsäpolkua. Välillä se katsahteli ympärilleen, jos jostain kuului erikoisia ääniä. Muuten matka taittui hyvin hitaasti, ilman minkäänlaista huolta tai murhetta. Oli oikeastaan ihan kivakin välillä vain rauhassa käppäillä, näin itseni tuntien kuitenkin olisin karauttanut täysillä laukkaan ensimmäisellä hyvällä pätkällä. Saapuessamme Simoraan, tallipihalla vilisi elämää. Hevoset hoitajineen sinkoilivat sinne tänne ja tallissa oli täyssiivous käynnissä. Olihan keskipäivä, se paras aika tallille. Kenttä oli kuitenkin ihmeen kaupalla vaapana, joten syöksähdin sinne. Otin ohjia hieman tuntumalle ja puristin pohkeillani hivenen. Niin Solttu siirtyi rauhalliseen ja tasaiseen raviin. Oli ihanaa, suorastaan taianomaista istua Soltun lämpimässä selässä, jollain jolla oli niin pehmeät liikkeet. Olin tuskin koskaan tavannut noin ihanat liikkeet omaavaa hevosta, joten sisällä tuntui pakahduttava sykähdys, niin komea, kaikinpuolin superihana, niin luonteeltaan, liikkeiltään. Painoin pohkeillani, Solttu siirtyi laukkaan. Kuinka ihanaa sekin olikaan? Kuin keinuhevosella olisi ratsastanut. Vain keinuhevosella jolla on ihanan lämmin selkä, keinuhevosella joka on kenties upein ratsu ikinä, vaikkei sitä valjakko-orista uskoisikaan. Tein vielä pujotelua yhden käden voimin, niin käynnissä kuin ravissa. Solttu totteli mallikkaasti, en voinut vieläkään uskoa että se on vain peruskoulutettu ratsuksi, ja oli kuitenkin noin osaava. Hieman virkeämpänä kuin aijemmin lähdin iloisin mielin hienon oripojan kanssa takaisin Soltun kotia kohti. Oli paras ratsastuksemme tähän mennessä, mitä ihanaa tulisimme vielä kokemaan? Ica & Solttu 4hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 16, 2014 16:42:31 GMT 2
16.9.2014 - Sadepäivä Päätin lähteä vasta illan hämärissä pihatolle, siis noin seitsemän aikaan illalla. Oli hyytävä keli, vain kymmenisen astetta lämmintä ja satoi jotenkin ihmeellisen kylmiä vesipisaroita. Sisimmässä kuitenkin pian tuntui lämmin tunne, kun näin pihattotallin pihavalot, jotka hohkasivat lämpimän väristä, jotenkin kotoisan oloista valoa. Pihatolta löysinkin Helgen puunaamasta syvän mustaa Bladea. Moikkasin tyttöä äänekkäästi ja vetäisin sadetakkini hupun päähäni. Sade vain yltyi yltymistään. Loin vielä katseen kiinnostuksesta mustaan tammaan, en ollut kiinnittänyt hevoseen huomiota aijemmin ollenkaan. Soltun tarhaan oli jotenkin pelottava astella. Puut näyttivät täysin mustilta tummaa taivasta vasten, joka sai sydämen tykyttämään ja jännityksen virtaamaan ympärilleni. Solttu oli juuri tänään päättänyt vaeltaa tarhan kauimmaiseen nurkkaan ja jättää Epun ja Toivon, jotka seisoivat pihatossa. Ori korskahti yhtäkkiä kun astuin sitä lähemmäs. Se sai mnut hieman hypähtämään, jonka seurauksena melkein kaaduin ihanaan mutalöllöön. Tuhahdin hieman hermostuneen oloisena ja kiinnitin riimunnarun orin riimuun. "Sä saat kyllä sadeloimen yöksi! Tuskin sun omistaja sua huomenna jaksaa katella liko märkänä!" sanoin Soltulle ja pyyhkäisin vettä pois sen karvapeitteeltä. Ori tosin olikin kuin uitettu koira, hyvä ettei vesi olisi saavuttanut jo hevosen sisäelimiä. Taivailsimme rauhalliseen tahtiin portille, nimittäin kaatumisia ja kiinnijäämisiä mutaan oli tarjolla. Vielä portilla odotti jättikokoinen mutalätäkkö ja plussana Toivo sekä Eppu päättivät tulla tervehtimään meitä portille. Huiskin ruunia hermostuneena riimunnarulla niiden rinnuksille, kunnes astuin pienen kiven päälle ja liukastuin pahimman kerran. Nousin nopeasti ylös ja talutin Soltun ulos tarhasta. Minua hermostutti suunnattomasti. Jos vielä joku asia menisi pieleen, varmaankin räjähtäisin. Sidoin Soltun tarhan aitaan ja kiiruhdin hakemaan orin harjat. Matkalla kuitenkin kurat unohtuivat, koska sade yltyi ja pesi sadetakkini puhtaaksi. Ensimmäisenä otin esiin Soltun hikiviilan, vaikkei siitä mitään hyötyä olisi kamalalla sateella. Sade kuitenkin onnekseni vaihtui yllättäen tihkusateeseen ja aloitin vetelemään Soltun likomärkää karvapeitettä hikiviilalla. Harjailin Soltun vielä huolellisesti kumisualla, ori nautti täysin siemauksin harjan pyörivästä liikkeestä. Kaviotkin putsasin, ihme ja kumma, niistä en löytänyt melkeimpä mitään. Sade pian loppui ja vein Soltun harjat takaisin paikoilleen. Metsästin vielä varustetiloista Soltun sadeloimen ja loimitin orin reippaasti. Päätin taluttaa hevosen suoraan pihattoon, vaikka tiesin ettei se pysyisi siellä kauaa. Heipat orille jäi tällä kertaa kuitenkin sanomatta, kotiin lähtö tuntui ihanalta ajatukselta. Näkisimme kuitenkin Soltun kanssa vielä, ehdottomasti. Ica & Solttu 5hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 23, 2014 13:32:01 GMT 2
23.9.2014 - Jotain erilaista Elämäni näytti hymyilevän suuresti, oikeastaan jopa nauravan. Olin niin onnellinen kaikesta, kaikkein eniten Soltusta. Olimme suokkiruunan kanssa maastoilleet paljon, myöskin ihan yleisesti ratsasteltu, mutta tänään koitettaisiin jotain uutta. Astuin Soltun tarhaan salmiakkikuvioinen riimunnaru kädessäni. Tarjosin kämmentäni haisteltavaksi, kunnes silitin hieman orin turpaa. "Kyllähän sä nyt minut tunnet!" naurahdin ja kiinnitin riimunnarun Soltun riimuun. "Nyt on esteratsastuksen aika!" Harjasin Soltun huolellisesti molemmin puolin ja putsasin orin kaviot. Satulan kanssa olin huomannut hieman ongelmia, kiinnittelin siis tummanruskean hieman kuluneen martingaalin Soltun suitsiin ja varustin sen. Ori sai myös suojat etujalkoihinsa, joita se hieman osasi ihmetellä. "Wautsi, sähän näytät ihan esteratsulta!" sanoin katsellessani Solttua parin metrin päästä. Istutin kypärän päähäni ja nousin Soltun satulaan. En tiennyt oliko hyppäämisidea maailman järkevin valjakkoajo painotteisen hevosen kanssa, mutta hyppäämistä olin jo ehtinyt kaivata ja oppisi Solttukin jotain uutta. Halusin ehdottomasti lähteä Seppeleeseen hyppäämään. Ensimmäinen ratsastustunti alkaisi hieman yli tunnin päästä, joten aikaa olisi, vielä esteidenkin purkamiseen. Asteet olivat yhtäkkiä tippuneet vain vaivalloiseen yhteen plussa-asteeseen, olinkin varautunut paksulla kaulahuivilla, villasukilla, tumpuilla ja pipolla. Ilma oli kuitenkin ihanan syksyinen, taivas oli täyttynyt harmahtavista pilvistä, mutta niiden välistä pilkahteli kuitenkin kultainen aurinko. Tuuli velloi puita, syksy oli saapunut nyt oikeasti. "Vitsi kun on kaunista..." huokaisin lumoutuneena. Seppeleessä ei paljoa porukkaa ollut. Vain pari hoitajaa hoidokkineen. Sieltä tunnistin selvästi Wenlan, joka oli ollut Jatko II tunnilla kanssani. Hän harjasi osittain kuraista Gittaa, joka luimi aika-ajoin tytölle. Pian hän loi katseen minua kohti, hymyili ja vilkutti. Ratsastin Soltun hieman lähemmäs ja huikkasin tytölle "Moi!". "Moikka! Mitäs täällä teet?" Wenla kysyi ystävällisesti. "Tulin esteitä hieman hyppelemään, vaikkei siitä varmaan kaunista tämän valjakkoaj hirmun kanssa tule." naurahdin. Juttelimme hetken aikaa joutavia, kunnes jatkoimme omia puuhiamme. Nappasin Soltun kaulan ympärillä roikkuvan riimunnarun ja kiinnitin Soltun sillä kentän aitaan. "Hetki pieni!" hymyilin orille ja kannoin pari estetolppaa kentälle. Olisi hyvä hypätä vain yksittäisiä, radoista ei paljon kokemuksia, ei itsenäisistä hypyistäkään. Pian pääsinkin lämmittelemään. Kävelin vielä pari kierrosta kunnes siirsin Soltun raviin. Se oli paljon parempi ratsastaa kentällä kuin ennen, paljon parempi. Se oli kokoajan kuulolla avuista ja ravasi rennon letkeästi. "Hienoa Solttu!" kehuin taputtaen orin kaulaa. Jatkoin lämmittelyä parin ravipuomin kanssa, sekä pääty-ympyröiden. Puomeja lähestyessämme Solttu hieman epäröi, mutta hyppäsi rohkeasti koetukseen. Se nosteli jalkojaan korkealle ja teki pieniä loikkia puomien yli. Kuitenkin hyvin mennyt näin ensikerraksi. Pian tulin ravissa pienen ristikon, jonka Solttu loikkasi tasaisen varmasti. Siirsin orin esteen jälkeen laukkaan ja suuntasin kohti hieman isompaa, mutta kuitenkin pientä ristikkoa. Solttu yllätyksekseni teki ilmavan jättiloikan, jonka jälkeen karautti huimaan vauhtiin. Annoin orin laukata lujaa suoran loppuun, kunnes siirsin sen ravin kautta käyntiin. Ravailin ja kävelin Soltun vielä viileäksi, kunnes purin esteet juuri ennen ensimmäisen tunnin alkua. Niin lähdimmekin rauhalliseen tahtiin pihattoa kohti. "Yllätät joka kerta kun koitetaan jotain uutta. Oot oikea superhevonen!" naurahdin ja taputin Soltun kaulaa runsaasti. Ica & Solttu 6hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 16, 2014 18:10:28 GMT 2
16.10.2014 - Zeta Pihatolla iltatallissa autellessani, olivat Helge ja Tuulia pyrähtäneet pyörillään paikalle. Tytöt olivat pälättäneet kiitettävän ajan ilman keskeytyksiä Seppeleen uudesta varsasta, Zetasta. Tuntilainen kun Seppeleessä olin, arvelin pääseväni varsaa nopeasti katsomaan. Oli jo pimeä kirinyt, mutta silti lähdin Soltulle heipat sanoen tallustamaan Seppeleeseen. Matka sujui mainiosti. Oli ihanan hiljaista. Vain linnun laulua kuului aika-ajoin. Kaikki puut näyttivät vain mustilta varjoilta, joiden takana hohkasi tummansininen taivas. Kaukaisuudessa näkyi mustuvaa taivasta, upeineen tähtineen. Anne viimeiseltä tunnilta tullessaan tervehti iloisesti, kysyi kuulumisia. "Tuntuu että kaikki haluaa nähdä sen!" oli Anne vastannut naurahtaen , kun kerroin tulleeni katsomaan uutta varsaa. Anne ohjeisti minut ystävällisesti Lailan karsinalle, jonka ovensuussa Nuutti roikkui lumoutuneena. "Kaunis." sanoin hiljaa tujoittaen suloista varsaa, joka hamusi huulillaan pojan villapaitaa. Nuutti kääntyi hieman säikähtäneen oloisena ja katsahti minuun. Pian hän kääntyi takaisin varsan puoleen vastaten "Niin se on." Varsan nimeäkin ehdin jo kysyä. Zeta. Jotenkin osuva nimi tempperamentikkaan oloiselle tammalle. Ulkona oli jo hirmu pimeää tullessani tallista pois. Taivas oli musta, täynnä tähtiä. Kahden hevosen katras saapui heijastinliiveillä varustettujen ratsastajien kanssa tallin pihaan metsiköstä. Soitin kyytiä äidiltäni, joka ystävälliseen tapaansa lähti minua hakemaan. Maastoilijat tervehtivät minua ystävällisesti, vaikken heitä tuntenutkaan. Pian kuitenkin äitini auto kaartoi pihaan ja lähdin kotiin. Ica & Solttu 7hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 21, 2014 19:23:22 GMT 2
Ketunmetsästysviikonloppu
Solttu asteli tarmokkaasti allani. Vedin henkeen ihanaa metsän tuoksua, metsän joka oli yltäpäältä ruskassa. Aamulla oli pari lumihiutalettakin taivaalta ropissut ja pakkasta pari astetta ollut, mutta nyt aurinko paistoi selkeältä taivaalta ja asteita oli jopa seitsemän. Olin taiteillut hiukseni hieman sotkuiselle nutturalle, puhdistanut ratsastuskenkäni ja kypäräni. Ikäiseltäni serkkutytöltä olin lainannut siistit vaatteet, valkoiset ratsastushousut ja yksinkertaisen harmaan kisatakin. Tällaiseen pukeutumiseen en ollut tottunut, hiuksanikin pidin usein auki, joten tuntui että olin pitkällä ulkona mukavuusalueeltani. Olin päättänyt lähteä matkaan Lunan ja Humun kanssa. Humu muistutti hirmuisesti Solttua, oikeastaan Solttu muistutti Humua, olihan ori tamman jälkeläinen. Pian siirryimme päätä huimaavaa vauhtiin ensimmäisen rastivihjeen merkeissä. Molempien ratsastajien suupieliin levisi mairea hymy. Lopettelimme vauhdikkaan maastoratsastuksen noin puolentoistatunnin jälkeen. Solttu oli toiminut hirmu mukavasti maastolla ja pistänyt parastaan kehiin, olihan sillä yllään myöskin parhaimmat, kuin minullakin. Orin harjan olin laittanut pienille sykeröille oman taitoni mukaan ja kiillottanut Soltun satulan ja suitset huolellisesti. Jostain pihattotallin kaapeista olin myös löytänyt päivemällä valkean vanhan hyväkuntoisen huovan, jonka olin Soltun satulan alle pistänyt. Kiittelin Lunaa mukavasta maastoiluseurasta, tyttö oli ystävällinen ja aurinkoinen, tänään tapasimme vasta ensi kertaa, mutta ystävystyttiin hyvin. Nyt olin auringonlaskun aikaan metsästysmajalla, vaihdoin kuulumisia tuttujen kasvojen kanssa ja kuuntelin hyvää musiikkia. Jonkun ajan päästä kuitenkin saatiin saunaporukka pystyyn ja lähdettiin sitten saunomaan. Aurinko laski tulisena leimuten kuusikkojen taakse ja värjäsi taivaan tulenpunaiseksi. Sauna oli upea, vanha hirsinen, tuoksui mäntytervalle. Kukaan muu ei varmaankaan pääsisi saunomaan koko yönä, oli hirmu hauskaa ja saunominenhan on parasta! Upean päivän vietin, kiitos kaikille jotka olivat järjestämässä tapahtumaa. Metsästysmajalle jäin vielä nukkumaankin pirttiin parin Seppeleläisen kanssa, ja heti aamulla sinkaisin pihatolle Solttua hoitamaan.
Ica & Solttu 8hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2014 13:13:08 GMT 2
26.10.2014 - Loppu Koulu, uusi hirmu raskas lukujärjestys. Muukin elämä vei hirmu paljon aikaa, illalla ei enää jaksanut raahautua pihatolle pitkän päivän jälkeen. Olin ilmoittanut lopettavani Soltun hoitamisen, vaikka tiesin sen olevan virhe. Silti, minkälainen on hoitaja joka käy suurinpiirtein kerran kuussa katsomassa armastaan? Viikonlopun olin täyttänyt toiminnalla, mutta jotenkin ihmeessä olin löytänyt vapaata aikaa, kävin vielä viimeisen kerran katsomassa Solttua. Pikku-Humu seisoskeli innokkaan oloisena tarhassa, sillä oli virtaa, ori loikki kuin kani ja väläytteli parhaita tanssiliikkeitään. Pyydystin Soltun tarhasta ja harjailin sen kuratahroista ja pölystä. Putsasin Soltun kaviot ja kampailin sen jouhet suoriksi. Innostuin laittamaan orin oikein hienoksi, joten suihkuttelin sen karvapeitteeseen ja jouhiin karvakiiltoa ja rasvasin Soltun kaviot. Pian ori kiilsi kuin timantti, vielä iso hymy ja tyylikkäät aurinkolasit. Irroitin Soltun tarhan aidasta ja lähdin kävelyttämään sitä lähimaastoihin. Kaikki lehdet olivat tippuneet puista, asteita oli vain parisen ja maa oli vieläkin kuurassa aamun jäljiltä. Minun ja Soltun, meidän molempien hengitys levisi ilmaan höyrynä. Aurinko väläytteli säteitään pilvien raoista, muuten taivasta peitti paksu harmaa pilvilautta, vähän väliä maahan satoi hieman tihkua. "Näissä maastoissa en tule kävelemään pitkään aikaan." hymähdin itsekseni, tai no Soltulle, mutta kuitenkin. Pihatolla takaisin ollessamme harjailin Solttua vielä hieman ja talutin orin takaisin tarhaan. Pusu turvalle ja jäähyväiset. "Moimoi, nähdään joskus..." sanoin Soltulle haikeamielisenä. Onneksi päivää piristi se että Solttua vielä pääsisi katsomaan kun jaksoi ja oli aikaa, olihan orin hoitajana oleminen tulevaisuudenkin mahdollisuus. Yhdeksännen ja viimeisen kerran Ica ja Seppeleen Soturi
|
|