|
|
Post by Anne on Aug 28, 2014 19:34:14 GMT 2
Kettua metsästämässä
Lokakuinen harmaa ja viimeisiään vetävä ruska. On siis aika viettää teemaviikonloppua ketunmetsästyksen ja hubertus-ratsastuksen parissa. Tapahtuma on avoinna kaikille Liekkijärven ympäristössä asustaville tai siellä (hoito)hevosensa omistaville. Koko tapahtuman tukikohtana ja yöpymispaikkana toimii Artsin ravitallin ja Simoran liepeillä sijaitseva metsästysmaja. Seppeleläiset ovat tervetulleita tapahtumaan tai sen osaan hoitsuillaan. Jaossa merkki tapahtumaan osallistumisesta tarinalla, kuvalla tai sarjakuvalla:  Ohjelmassa:Ketunhännän metsästysKetunhännän metsästys järjestetään suunnistuksen muodossa, perinteiseen ketunmetsästyksen tyyliin pukeutuneina tietenkin. Suunnistukseen voi osallistua 1-4 ratsukon ryhmissä. Jokaiselta rastilta saa merkinnän "metsästyskorttiin". Suorituksen kokonaisaika ratkaisee. Vihjeet rateihin: (ala Kasper) 1. On takoja märkä tääl, hyistä vettä joka sääl.2. Neulaset tukosuu, tiet risteävät. Oranssin metsän kutsu sua kutsuu.3. Jos metsään haluat mennä nyt, niin takulla yllätyt. On liekkiä ja virmaa, näiden kallioiden luota arkajalka pois kirmaa.4. Pauhaa ja puhisee, autot yläpuolella suhisee.5. Jos sisällä haluat ratsastaa, niin tänne tulla kannattaa. Myös kuumaa juomaa saa, jos haluttaa.6. On juoksijaa nelijalkaista ja kaveria sänkipartaista.7. Kaikuu äänes sun, kun sen lausun. Tällä timanttia, hiiltä, kultaa. Tosiasiassa vaan multaa.
Rosa ja Kössi häntää metsästämässä. Spessu Rosalle! Pusukuvaa ennen suunnistuksen alkua <3 Fiia kameran takana. Spessu Salmalle ja Jesselle 
Iltaohjelma metsästysmajallaPaikallinen coverbändi, Kupariset Gepardit, soittaa viisuja laidasta laitaan. Esitä oma toiveesi, kenties saat kuulla sen! Tarjolla on hyvin lokaikuinen buffet, aina klo 21 asti. Lämmittäviä juomia unohtamatta! Metsästysmajalle on mahdollista jäädä nukkumaan, varaathan yökamppeet ja saunakamat mukaan. Sauna lämpiää läpi yön!
LaukkakisatSunnuntaina Artsin ravitallin raviradalla kisataan laukkakisoissa. Matka 1km. Luokkina: 1. Ponit alle 125cm 2. Ponit 125cm-148cm 3. Kylmäveriset 4. Lämminveriset Osallistu tähän topikkiin muodossa: Ratsastaja - Hevonen Luokat jaetaan 10 laukkaajan ryhmiin, joista 2-4 parasta pääsevät finaaliin. Voit osallistua yhteen luokkaan 2 kertaa eri hevosilla. Palkintona Finaalin top 3:selle bannerit! --- Finaali: Finaali juostaan 2 ryhmässä: ponit ja hevoset. Kokonaisaika ratkaisee voiton. Luokan 1 osallistujat kilpialevat ajalla, jonka kerroin on 1, luokan 2 kilpilijat kertoimella 1,4, luokan 3 osallistujat keroimella 1,7 ja luokan 4 keroimella 1,9. Finaalin tulokset kokonaisajat ja kertoimet huomioon otettuina: 1. Inkeri - Ilolan Eliksiiri
2. Jesse - ML Woodoo
3. Fiia - Elmer4. Suvi - Alli 5. Pipsa - Solsikke 6. Britta - Hyperion 7. Clara - Walma 8. Elina - Sel ZEL 9. Ica - Seppeleen Soturi 10. Elli - Seppeleen Huijari    --- 1. Ponit alle 125cm1. Inkeri - Ilolan Eliksiiri 2. Clara - Walma 3. Verna - Svante 4. Julius - Pampula 2. Ponit 125cm-148cm1. Pipsa - Solsikke 2. Fiia - Elmo 3. Ica - Seppeleen Soturi 4. Salma - Bonnie 5. Helge - Venna 6. Wenla - Gitta 7. Nadja - Taiga 8. Tuulia - Hestia 9. Emmy - Patron 3. Kylmäveriset1. Elli - Huijari2. Suvi - Alli3. Anne - Huiska 4. Lynn - Väinö 4. Lämminveriset1. Jesse - Tollo 2. Britta - Hyperion 3. Elina - Sel ZEL 4. Sandra - Aristo 5. Helge - Blade 6. Aada - Episode II 7. Daniel - Flametongue 8. Kuú - Eela 9. Roa - Cosini 10. Odelie - Alex
HevosmiestaitokisatHevosmiestaidoista kisataan piirtäen. Osallistu piirroksella 18.10.2014 mennessä. Piirroksen voit lähettää tähän topikkiin. Arvovaltainen raati päättää voittajan. Voittaja saa palkinnoksi kevyehkön tilauspiirroksen Annelta.
Tulokset:Mahtavien osallistumisten joukosta, yli tällä kertaa Pyry upealla piirroksellaan voittajaksi. Lämpimät sävyt, huolellinen piirrosjälki ja monipuoliset kuvat yhdessä piirroksessa herättivät huomion ja toivat hymyn huulille.Kiitos kaikille upeista tuotoksista! Voittaja voi ottaa palkinnon tiimoilta yhteyttä Anneen yksityisviestitse.
Kasvattajapäivät SeppeleessäSillä välin kun nuoriso seikkailee hevosineen muualla, kokoontuvat piirroshevoskasvattajat Seppeleeseen mittelöimään kasvateillaan PKK-näyttelyiden muodossa. >> Täällä
Tervetuloa mukaan!Mukana tavalla tai toisella: Luna - Humu  Sandra - Aristo Pihla - Pella Salma - Bona Tuulia - Rosa Suvi - Alli Daniel - Topi Lynn - Väinö Fiia - Elmo Verna - Svante Wenla - Gitta Britta - Hype Eetu - Alex Emmy - Patu Helge - Blade Ica - Solttu Inkku - Siiri Aada - Eppu (km) Clara - Walma Emsku - Hestia(km) Kuú - Eela Unna - Toivo Pyry - Reino Nuutti - Huiska (km) Julius - Pampu Odelie - Iivari FIN Cella - Windi Jesse - Tollo (km) Loviisa - Frank (km) Iines - Edi (km) Rosa - Kössi Nadja Seppeleen hevosista vapaana (hoitajilla etuoikeus): Venna Edi Taiga Huiska Rotta Myntti Sentti |
|
|
|
Post by Salma on Oct 15, 2014 10:51:37 GMT 2
|
|
|
|
Post by Pyry on Oct 17, 2014 11:38:50 GMT 2
Hevostaitokisat!  /diit. Pyry voisi lähteä metsästämään ketunhäntää rennossa tahdissa käynnissä ja ravissa, seura kelpaa :> |
|
|
|
Post by Luna on Oct 17, 2014 11:55:17 GMT 2
hevosmiestaitokisat  tässäAttachments:
|
|
|
|
Post by Rosa on Oct 17, 2014 13:41:48 GMT 2
Hevosmiestaitokisat
|
|
|
|
Post by Tuulia on Oct 18, 2014 9:10:59 GMT 2
 Tässä mun hevosmiestaitokisan kuva (: |
|
|
|
Post by Inkeri on Oct 18, 2014 18:40:11 GMT 2
 Mulla ei taaskaan ollut skanneria käytössä mut idea on tärkein eiksje |
|
|
|
Post by Sandra on Oct 19, 2014 0:23:52 GMT 2
// tapani mukaan myöhässä..  |
|
|
|
Post by Cella on Oct 19, 2014 22:48:28 GMT 2
Häntä kateissa
Montako minikokoista blondia tarvitaan lukemaan karttaa ja löytämään kaikki rastit ennenkuin tummat pilvet ropsauttavat sateet niskaan? Me selvitettiin asiaa Inkerin ja Siirin kanssa lyömällä viisaat kaalimme yhteen!
Vastaus: Kolme, sekä yksi pilkullinen murjottava Myrtti alias Windi, jota ei paljoa meidän pohdinnat kiinnostaneet.
Kuittaus ketunhännänmetsästyksestä, kiitos tapahtumasta! Unohtui piirtäjältä tuo pukukoodi, anteeksi! |
|
|
|
Post by Rosa on Oct 20, 2014 13:45:46 GMT 2
Olimme lyöneet suunnistuksessa Emmyn kanssa viisaat päämme yhteen. Ja pakko oli myöntää, että emme olisi selvinneet hommasta, ellei Emmy olisi käyttänyt aivojaan ja karttaa mielettömän hyvin. Minun tuurillani olisimme ravanneet metsässä vielä yömyöhään ja pyörisimme ympyrää eksyneenä. Noh, selvisimme kuitenkin mainiosti jokaisesta rastista ja ihan ennätys ajassa. Vaikka minun työni oli nyt lähinnä ravata innokkaan Emmyn ja energiaa täynnä olevan Patronin perässä, joilla oli selvä haju ja ajatus koko hommasta. - Tästä käännytään, vitsi me ollaan nopeita, Emmy oli juhlinut Patronin selässä ja hyvä ettei ruunikko poni ollut hyppinyt tasajalkaa kun hoitajansa innopstus oli siihen tarttunut. - Hei joo kiva. Sähän tässä oot nopea, mun älyllä ei karttoja käytetä, olin virnistänyt, mutta se ei ollut Emmyn vauhtia hidastanut. Eipä siinä mitään, hauskaa oli ja törmänimme matkalla vielä Cellaan ja Inkeriin, jotka näyttivät yhtä tuohtuneilta etsiessään rasteja kuin minä. Mutta hei, me olimme ainakin yllättävän ajoissa takaisin metsästysmajalla, jossa soi hiljalleen vasta radiosta musiikki ja Anne näytti harvinaisen hyväntuulisesta laittaessaan paikkoja viimeisen päälle valmiiksi. Ei siinä, että nainen olisi pahantuulinen koskaan, mutta kyllä sitä kunnioittija kumarsi ihmistä, joka jaksoi ylläpitää kunniakkaasti suurta ratsastuskoulua saamatta hermoromahdusta. Illanvietto siitä vasta lähtikin, kun ihmisiä alkoi valumaan majalle ihan urakalla. Siinä vaikeessa Emmy hörppi jo rennosti mehua, kun muita ilmestyi ovesta ja minä vain palloilin pitkin poikin ja yritin auttaa kaikkia hermostuksissani. Olihan tämä ensimmäinen tapahtuma, missä olin todella mukana koko Seppeleen kanssa, vaikka se taisi lähinnä olla Kasperin läsnäolo joka sai minut pyörimään nahoissani. Surullista mutta kyllä. - Miten teillä meni? olin heti kysynyt, kun Cella ja Inkeri tulivat sisään majalle ja Inkeri näytti kovin tyytymättömältä, kun hänen hiuksistaan sojotti muutama lehti ja oksa. - No arvaa vaan juoksiko Siiri jonnekkin puskaan riekkumaan silleen että mun pää jäi muun oksaan kiinni, Inkeri siinä maanitteli ja ystävällisesti, mutta nauraen, Cellan kanssa nypimme lehdet pois tytön päästä. - Toi läskirulla saa kyllä joku päivä kuulla kunniansa, Inkeri vielä totesi, mutta eihän häntä voinut enää ottaa niin tosissaan, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Pakko myöntää, että illan edetessä oli hauskaa ja me aikuiset suunnittelimme jo jatkoille lähtemistä, ei tänään, mutta halloweenina sitten. Ja täytyy myöntää, että bändi joka soitti.. Minulla oli hieman ennakkoluuloja asiaa kohtaan, mutta ihan hienolta ne kuulosti!  Kössin kanssa pellolla Emmyn perässäKiitos ihanasta päivästä! (: |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 21, 2014 19:25:39 GMT 2
Ketunmetsästysviikonloppu
Solttu asteli tarmokkaasti allani. Vedin henkeen ihanaa metsän tuoksua, metsän joka oli yltäpäältä ruskassa. Aamulla oli pari lumihiutalettakin taivaalta ropissut ja pakkasta pari astetta ollut, mutta nyt aurinko paistoi selkeältä taivaalta ja asteita oli jopa seitsemän. Olin taiteillut hiukseni hieman sotkuiselle nutturalle, puhdistanut ratsastuskenkäni ja kypäräni. Ikäiseltäni serkkutytöltä olin lainannut siistit vaatteet, valkoiset ratsastushousut ja yksinkertaisen harmaan kisatakin. Tällaiseen pukeutumiseen en ollut tottunut, hiuksanikin pidin usein auki, joten tuntui että olin pitkällä ulkona mukavuusalueeltani. Olin päättänyt lähteä matkaan Lunan ja Humun kanssa. Humu muistutti hirmuisesti Solttua, oikeastaan Solttu muistutti Humua, olihan ori tamman jälkeläinen. Pian siirryimme päätä huimaavaa vauhtiin ensimmäisen rastivihjeen merkeissä. Molempien ratsastajien suupieliin levisi mairea hymy. Lopettelimme vauhdikkaan maastoratsastuksen noin puolentoistatunnin jälkeen. Solttu oli toiminut hirmu mukavasti maastolla ja pistänyt parastaan kehiin, olihan sillä yllään myöskin parhaimmat, kuin minullakin. Orin harjan olin laittanut pienille sykeröille oman taitoni mukaan ja kiillottanut Soltun satulan ja suitset huolellisesti. Jostain pihattotallin kaapeista olin myös löytänyt päivemällä valkean vanhan hyväkuntoisen huovan, jonka olin Soltun satulan alle pistänyt. Kiittelin Lunaa mukavasta maastoiluseurasta, tyttö oli ystävällinen ja aurinkoinen, tänään tapasimme vasta ensi kertaa, mutta ystävystyttiin hyvin. Nyt olin auringonlaskun aikaan metsästysmajalla, vaihdoin kuulumisia tuttujen kasvojen kanssa ja kuuntelin hyvää musiikkia. Jonkun ajan päästä kuitenkin saatiin saunaporukka pystyyn ja lähdettiin sitten saunomaan. Aurinko laski tulisena leimuten kuusikkojen taakse ja värjäsi taivaan tulenpunaiseksi. Sauna oli upea, vanha hirsinen, tuoksui mäntytervalle. Kukaan muu ei varmaankaan pääsisi saunomaan koko yönä, oli hirmu hauskaa ja saunominenhan on parasta!
Upean päivän vietin, kiitos kaikille jotka olivat järjestämässä tapahtumaa. Metsästysmajalle jäin vielä nukkumaankin pirttiin parin Seppeleläisen kanssa, ja heti aamulla sinkaisin pihatolle Solttua hoitamaan.Ica & Solttu
8hm |
|
|
|
Post by Tuulia on Oct 22, 2014 19:26:22 GMT 2
Ketunmetsästystä
Lauantaina 18. lokakuuta Sää on viilennyt ja lehdet pian pudonneet. Hyinen tuuli pakottaa pukeutumaan kunnolla, etenkin nyt kun pitäisi istuskella ponin selässä vähän pidempäänkin. Tapasimme Emskun kanssa sovitusti Hestian karsinassa lauantaina. "Moi Emsku, mitäs kuuluu?" kysyin tytöltä hänen saavuttuaan karsinalle, missä minä jo harjailin lehmäponia. "Moi ja hyvää, sulle?" Emsku vastasi iloisesti kysäisten. Meistä oli tullut jo hyviä kavereita. "Hyvää hyvää, ja kiitti täst viikost! Rosa ois kuollu tylsyyteen ilman sua", sanoin tyttö kertoi pitäneensä hauskaa. "Haluuks köyä hakee tän varusteet kun oot siin käytävän puolel, vielä", naurahdin. "Oon laiska ei jaksa ite raahautuu oven toiselle puolen", jatkoin saaden Emskun naurahtamaan. "Ookoo, laiskis." Emskulla ei kauaa mennyt, taisi olla kiirus Hessua moikkaamaan. "Mitäs lehmäponille kuuluu?" tyttö kysyi antaen ponin nuuskia hanskojaan. "Vähän on ollut ikävä." "Hyväähän tolle kuuluu", sanoin. "Tekee paljon tuntei nii ei tarvi kovin paljoa ratsastaa", vastasin. "Välillä mielenvirkistykseks kyllä mennää maastoilee." "No kiva", Emsku sanoi kaihoisasti. "Ihanaa päästä jälleen tällä ratsastamaan." Juoksin lämmittelyksi Hestian rinnalla pihatolle asti. Huono kunto kaipasi karanneiden hevosten, tai jonkun muuun, perässä juoksemista ja talikon heiluttamista. No ei, kivempi ois keventää satulatta viimesten lehtien karistessa päälle. Pihatolla oli Rosa reippahasti harjattu ja suitsittu ihan yhteistuumin, ja pääsimme matkaamaan kohti metsästysmajaa, jonne oli aika mukavan paljon matkaa pihatolta. Se ei meitä reippaita haitannut, eikä virkeitä, nuoria poneja - huomenna voisi olla kunnon vapaapäivä palautumiseen, tai sitten jotain pientä taluttelua huurteisessa metsässä. Ah. Alkusutinoiden jälkeen pääsimme matkaan. Ensimmäinen vihje oli helppo, ja sen totesin ihan ääneen Emskulle, ja kiitin mielessäni Kassuboita siitä että homma alkoi helposti. "Takoja on Seppä, vettä on lammessa, ja pienessä lammessa on hyistä vettä oli sää mikä hyvänsä, Sepänlammelle mennään siis!" Emskun ei auttanut kuin nostaa loksahtanut leuka paikalleen ja kuunnella mitä mulla oli sanottavana. Tutut maastot - asuinhan lähellä - olivat ehkä helpotus meille, mutta hei elkää luulko, tää ei oo mun show, kyllä tässä molempia tarvitaan. Etenkin, kun näimme Sepänlammella oranssin poijun kelluvan vedessä. "Ei yhtää tekis mieli kahlata lukee tosta seuraava vihje?" kysäisin Emskulta, joka tuumasi, että Hestiahan se siitä kärsii. Noh, onneksi vesi ei ollut syvää. "Tässä puhutaan neulasten tuoksusta, tien risteyksestä ja oranssin metsän kutsusta", Emsku kertoi. "Ja täs lukee tukosuu, neulaset tukosuu. Wau Kassu." Mietin kuumeisesti naurahdellen samalla tukosuulle. "Kai meiän on yritettävä vaan tonne mettää, vähä Simoraan päin", vastailin. Aika selkeästi honkien välistä näkikin risteyksessä olevan merkin, josta luimme seuraavan vihjeen. "Tää on kyllä ne kaksoiskalliot", Emsku tiesi. Sinne ei mennyt edes kunnon polkua, ja jouduimme kiertelemään ja kaartelemaan, kunnes päädyimme kauemman kallion taa. "No tossahan se on. Pauhaa ja puhisee, autot yllä suhisee. Pauhaa? Koski?" Emsku mietiskeli. "Autoja.. Veen päällä.. Sillalla? Autot yllä suhisee, sillan alla puhisee. Sinne siis." "Tää tuntuu geokötkeilyltä." Sillalta matka oli jatkunut arvatenkin seuraavan tallin pihaan, koska maneeeseja oli vain talleilla. Simorassa, Sebessä ja Ruolammen lähellä oleva ratsastushalli. Sieltä ei saa juomista, varmaankaan, ja Sebeen on niin pitkästi, nii mentiin Simoraan. Siellä iloiset tallilaiset kehottivat etsimään juoksijoita ja sänkipartoja. Seuraavalle tallille siis! Viimeinen vihje sänkipartojen äänitehosteilla oli kaikista vaikein. Emme keksineet millään, joten palailimme metsästysmajalle. Siellä jo maaliin saapuneet auttoivat meitä - emme tienneet koko louhoksesta mitään! Kävimme katsomassa sen silti ja palasimme illanviettoon metsästysmajalle. Söimme ja kuuntelimme musaa. Porukka oli heittänyt siistit kisatakit tai muuten vaan hienot takit pois, ja lämpötila kohosi entisestään saunan oven käydessä vilkkaaseen tahtiin. Minä juttelin kavereiden kanssa suunnistuksesta, ja kaikesta muusta, ja lähdin kotia jo hyvissä ajoin ennen illan hurjinta menoa. Pitäisi sitä juosta huomisen laukkakisoissa ilman pandasilmiä roikkuvine pusseineen. Kiitos mahtavasta tapahtumasta! |
|
|
|
Post by Emmy on Oct 25, 2014 13:34:55 GMT 2
 Pellolla pörheän Patronin kanssa. Osa matkasta tuli vietettyä niska nurinpäin satulassa kun piti pölistä Rosalle. |
|
|
|
Post by Kikka on Oct 25, 2014 14:54:54 GMT 2
Blade ja ketunmetsästys e// Lisämaksuja mahdollisesti tulossa, kun tuossa ketunmetsästyksessä oli niin monta osaa (: |
|
|
|
Post by Odelie on Oct 27, 2014 13:03:36 GMT 2
En tiennyt oliko idea Ketunmetsästykseen lähteminen ollut hyvä vai huono idea, mutta tapahtumat vaatetus oli tuottanut minulle hieman tuskaa. Juuri sopivasti istuva vaatetus ei tehnyt oikeutta pienelle pyöristyvälle vatsalleni ja laihistaminenkaan ei enää tuntunut onnistuvat millään. Kun takki saatiin aviomiehen avustuksella kiinni, tuntui olo varsinaisen tukalalta, mutta ei sitä aina voinut kulkea vain sellaisissa vaatteissa, mitkä tuntuisivat parhaimmalta. Minun tapauksessani se olisi ollut pyjama, tai alastomuus.
Iivari FIN eli Iivu oli oikeastaan Jasonin oma hevonen. Alunperin niin oli sovittu, mutta Jasonin mielialat vaihtelivat kuin tuuliviiri, eikä hänen ajatuksiensa perässä pysynyt vaikka kuinka yritti. Iivu oli luonteenteeltaan sellainen pieni äksyilijä, joka ei turhaa paijaamista voinut sietää. Olin varustanut jenkkisiilin omistavan ratsuni ja suunnannut kohti metsästysmajaa ja heti paikan päällä oli Iivu parka kokenut olonsa kovin epämukavaksi, kun uteliaat Seppeleläiset tulivat tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen. Iivu oli luimistanut varoittavasti korviaan ja yrittänyt irvistillä, mutta kolmen tytön kaivaessa herkkuja taskusta oli unohtunut kiukutukset, ihan siihen paikkaan.
Viikonlopun olimme aloittaneet suunnituksella ja parikseni olin käskenyt Eetun. Joka puolella oli niin paljon sähinää ja toimintaa, etten luottanut punaisen ruunan stressin sietokykyyn. En tänään. Eetulla todennäköisesti olisi ollut ihan muut suunnitelmat mielessä ja suu silkkana viiruna hän lähti matkaani, minun pidellessä karttaa. En ollut suunnistanut sitten peruskoulun, mutta omana etunani tunsin jokaisen puun ja pensaan oman kotini läheltä. Ei ollut vaikeaa löytää omalle tallille, jossa oma aviomies oli yhtä rastia vetämässä Ramin kanssa. Sain myös pitkän suudelman ennen takaisin matkaan lähtemistä ja Eetu irvisti silkasta ällötyksestä. Rastit kun oli hoidettuna palasimme metsästysmajalle, jossa porukkaa näytti jo vaeltavan ilman ratsuaan ja myös Eetulle tuli hoppu juosta kavereidensa mukaan. Minulle jäi Iivu ja jäi myös Alex, huokaisin ja hoidin molemmat pojat kuntoon.
Laukkakisat olivat hommassa seuraavat ja ehkä hieman pelottavat. Uhkarohkeana olin Alexilla lähtenyt mukaan ja tiesin sen tietävän aikamoista riskiä ja tietysti vauhtia. Jo edellisten laukkaajien katsominen oli saanut Alexin hyppimään päikällään tajalkaa, eikä se meinannut lähtölinjalle mennessä rauhoittua millään. Pieni jännitys nipisti vatsanpohjaani, sillä jätin mieluusti hommat kesken, jos ruunan käytös ei muuttuisi. Lähtökäskyn tullessa painoin pohkeet kiinni ruunan punaisiin kylkiin ja innokkaana se säntäsi heti kärkeen. Oliko se yllätys, olihan Alex entinen laukkahevonen. Hidastelin ruunaa kuitenkin, sillä se ei ollut millään tavalla kuulolla, vaan säntäili sinne tänne innokkaana. Se riitti minulle ja lähdin pidättämään hevosta, homma kävi hieman vaaralliseksi masulle, kun Alex hypeli ja pukitti vastustaakseen hidastamista. Niin siinä kävi, me jatkoimme väkisin miljoonan ympyrän jälkeen käynnissä radan loppuun. Voitto ei ollut tärkein, vaan se, että molemmat pääsimme maaliviivan yli elävänä.
- Hui olipas kyllä Alexin meno todella pelottavan näköistä, hyvä kun sait sitä hidastettua, ois voinu käydä huonosti, jopa Annen silmissä paistoi pieni järkytys. Ei ehkä ollut maailman järkevin idea lähteä laukkaamaan laukkurilla, joka pelleilemisen takia oli lopulta jättänyt laukkauransa.
- Pitäähän sitä kokeilla vähän rajojaan, olin virnistänyt vaikka käteni vapisivat edelleen. - Tästä kyllä huomaa, että vielä on paljon hommaa tiedossa tän tyypin kouluttamisessa.
- Teuraaks mä tollasen pistäsin, harvinaisen skarpilta näyttävä Artsi hieroi niskaansa ja päätti pysyä kaukana innokkaasti puuskuttavasta Alexista.
- Eetu, jos laukkaisit sen kanssa nyt kerran vielä ennen noita finaaleja sen kanssa ton läpi, niin on saanu vähän ees irrotella parka, ojensin ohjat tummahiuksiselle pojalle, joka nielaisi kauhistuksesta ja lähti takaisin raviradalle.
Hevosmiestaitokisat olivat tapahtuma, jota seurasin suurella mielenkiinnolla. Vaikka osanottajia oli vähän, täytyi myöntää, että Seppeleen hoitajat osasivat toimia omien hevostensa tai hoitohevosiensa kanssa mainiosti. Ei yhtäkään kiukutuksen puuskaakaan ja hetken kuvittelin Eetun yrittävän samaa Alexin kanssa tai itseni Iivun kanssa, näky tuskin olisi ollut täysin samanlainen, saatika kaunis. Danielin ja Lynnin viittoessa kauempaa nousin kuitenkin ylös ja suuntasimme takaisin majalle sisään. Oli päivän ainoan kahvikupin vuoro (olin vähentänyt kahvin juomista huomattavasti) ja Lynn vakuutteli ja kehuskeli, että Annen tekemä kahvi oli parasta. En minä asiaa yhtään epäillyt.
Ilta kun kääntyi näyttämölle, myös metsästysmaja täyttyi ihmisistä ja puheensorinasta. Paikallinen bändi soitti musiikkia ja ihmiset ympärillä nauroivat iloisesti. Osa, ainakin Inkeri, jopa hysteerisesti. Olin auttanut ruoanlaitossa jo aikaisin aamusta ja täytyi myöntää, että kaikki oli niin herkullista, että syömistä oli vaikea lopettaa. Lopulta pyörittelin lämmintä teekuppia kädessäni ja kuuntelin ihmisten keskusteluja. Jäin mieluusti hieman taka-alalle vain seuraamaan ihmisiä ja nauttimaan lämpimästä tunteesta. Tähän porukkaan syntyisi myös omat pienokaiseni, vilkaisin Danielia ja Lynniä, jotka salaa pitivät toisiaan kädestä pöydän alla ja Eetua Inkerin kanssa, kun he salaa vilkuilivat toisiaan. Ja vielä Jesseä, jonka syliin Salma oli avoimesti nojautunut. Seppele oli täynnä rakkautta, itseasiassa koko Liekkijärvi. Tätä ei vaihtaisi sitten mihinkään.
- No Ode, missä sun herra super komistus? Emmy istahti viereeni ja virnisti iloisesti.
- Samaa utelisin sulta, missä prinssi uljas? Kohotin kulmiani, enkä ollut varma punerhtuiko naisen alku siitä, ettei sellaista ollut vai siksi että sellainen todella oli jossain piilossa.
- Sieltähän se tulee, Emmy hihkaisi, kun ovi käsi ja sisään astui smaragdisilmäinen rakkauteni leveästi hymyillen. Hän asteli luokseni, nosti stetsoninsa päästään ja painoi pitkän suudelman huulilleni, jolloin Inkeri ja Britta taputtivat käsiään ja huokaisivat sen jälkeen kaihoisasti.
- Mäkin alan kohta hankkimaan vauvoja, jos siitä seuraa tollaista imelää hömppää, Lynn henkäisi yliromanttisesti ja Danielin ilme oli näkemisen arvoinen.
Kiitos ihanasta viikonlopusta!
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!