|
|
Post by Anne on Apr 3, 2014 11:15:49 GMT 2
Tiistainan 29.4. Miniponit suuntaavat Seppeleen läheisille lammille kokeilemaan miltä kylmä vesi tuntuukaan... Ilman satulaa totta kai. Poneina Siiri, Walma, Pella ja Venna. Tervetuloa mukaan! 4/4 Pihla - Walma  Essi - PellaClara - Siiri Kuú - Venna Keväinen miniponipuolituntinen suuntautui tällä kertaa tallin läheisille metsälammille. Lampien suuntaan siirryttiin reippaassa ravissa ja laukassa - ilman satulaa totta kai.  Claran ja Siirin meno oli varmaa. Poni lähestyi lammen hyistä vettä korvat höröllä ja kävi kahlailemassakin innolla.  Pihlalla sen sijaan oli enemmän vaikeuksia. Walma hyppi ja pukitteli. Luultavasti musta poni näki lammen syvyyksissä, jotain mitä muut eivät.  Essi sai Pella-mamman vaivoitta veteen. Tyttö sai kylläkin varoa, ettäivä jalat kastuneet. Kuún alla Venna sen sijaan näytti miten diivaponi käyttäytyy. Liinaharja pysyi visusti kuivalla maalla. Kahlailujen ja niiden yritysten jälkeen käveltiin kotitallille kaikessa rauhassa. Tai ainakin yritettiin. Kevään kyllästämät ponienergiat kumpuilivat välillä laitojen yli, nähtiin jos jonkin sortin venkulointia =) |
|
|
|
Post by Clara on Jun 25, 2014 8:59:40 GMT 2
 Tällainen maksu tällä kertaa Kiitos tunnista! |
|
|
|
Post by Pihla on Jul 9, 2014 8:33:28 GMT 2
 Panostus 6/5 mutta menköön tämän kerranKiitos tunnista! |
|
Kuú
Perustallilainen
Posts: 219
Hoitoheppa: Eela
|
Post by Kuú on Jul 30, 2014 12:12:34 GMT 2
Kipakat poninkaviot napsahtelivat maahan, pitkät jouhet liehuivat hiljalleen viileässä kevättuulessa. Tummanpunainen welshponi käänsi korviaan ja muljautti silmiään, eikä millään meinannut suostua portista. Pyöri narun päässä, katseli minua ilmeellä, jota Eela ei ollut esitellyt vähään aikaan: arvosteleva kuonopiitä pitkin luotu pitkä katse - sinäkö minun hoviini, pyh! Nappasin narusta läheltä ponin leukaa ja välittömästä hampaat kalahtivat yhteen, haukaten ilmaa. Poni vältti visusti koskemasta minua kyljellään, mutta yritti tunkeilla lähelle, uhkailla minua kauemmas."Hus", totesin napakasti ja pyöräytin natunpäätä ponin turvan edessä. Welsh säpsähti ja pysytteli sitten hiukan kauempana. Matka talliin sujui rinta rinnan, kiersimme lätäkön molemmat omalta puoleltamme. Sainkohan näin Vennan hyväksynnän, kun en sotkenut hovi-, siis tallikenkiäni?
"Tätä tietä arvon neito", esittelin karsinan piirtämällä kädelläni kaaren ilmaan avonaisen karsinanoven kohdalla. Venna kiirehti sisään ja pyörähti turpa vesikuppiin. Rapsutin hellästi sen harjamartoa, poni värähti ja pamautti etujalkansa maahan. Napsautin narun irti, suljin tornikamarin oven huolellisesti ja hain pikkuponin varusteet.
Suitsin Vennan ja selvitin häntäjouhet potku-uhkauksen saattelemana. Suoristin selkäni huvittuneena huokaisten. Hetken kuluttua pihalla pyörivät Seppeleen pienimmät ponit, welsh, russi ja sheettikset. Essi piteli paksun otsatukkansa takana puhiseva Walmaa poskiremmistä Pihlan pompatessa miniponin selkään. Sitten hän saapui auttamaan minua, mikä olikin ihan tarpeen. Hän ei niiallut Vennalle, vaan tarttui ponia leukapielestä, samalla kun salamannopeasti puristin tukon tuhkanvalkoista harjaa nyrkkiini ja hyppäsin mahalleni ruskeaan selkään, heilautin oikean jalkani toiselle puolella, suoristauduin ja otin ohjat käteeni.
"Hyvä Venna", sanoin kepeästi ponille. Venna painoi korvansa tiiviisti niskaan.
"Kiitti, Essi", hymyilin tytölle, joka kiepautti itsensä ketterästi rauhallisen Pellan karvaiseen selkään. Clara oli kokeneena sheturatsastajana pompannut omiaan pelleilevän Siirin kyytiin helposti.
Matkasimme keväiseen metsään. Venna oli kapea ja lämmin, poninaskel akuun tikittävä, mutta vähitellen joustavammaksi muuttuva. Jalkani heilahtelivat jossain mahalinjan alapuolella, myötäsin Vennalle ja senkin mieliala kohosi - varsinkin kun pääsi vauhtiin. Ravi oli pehmeää, siis niiltä osin kun tamma ei hyppinyt vain kahden takimmaisen jalkansa varaan, mikä teki matkanteosta hyvin kummallista. Laukka sujuikin sitten tavanomaisemmin. Vaalea harja hulmusi uskomattoman kauniisti, terhakat poninkorvat sojottivat eteenpäin ja jalat rummuttivat kelttirytmiä polun pinnasta. Nautin kyydistä metsän halki. Ajatella, kuinka tiuskiva poni kuitenkin kantoi minua selässään, ilman, että kukaan sitä siihen pakotti. Tuuli painoi vedet silmiin.
Lammet siinsivät puiden välistä. Oli lämmin laukan jäljiltä, Venna kaarsi kaulaansa hetkeksi ja Walma pärskähteli, Siiri vastasi. Taputin Vennaa
"Nyt kokeillaan onko se kylmää!" Pihla hihkaisi.
"Miten kylmää se on", Essi korjasi virnistäen.
Venna muuttui epäilevämmäksi askel askeleelta, laukan esiin tuoma pehmeys piiloutui vähitellen ja Venna jännittyi jännittymistään. Siiri ja Pella kopottelivat viereltämme muitta mutkitta veteen, rikkoivat lammen pinnan, lähettivät väreileviä viestejä vastarannoille. Clara ja Essi nauroivat ääneen ja kehuivat ponejaan. Venna sen sijaan teki stopin ja sivalsi ilmaa hännällään. Sivusilmällä näin myös Walman olevan toista mieltä lammen turvallisuudesta.
Siitä alkoi tahtojen taisto, jossa minä yritin houkutella ja rohkaista, ja jossa Venna ei missään tapauksessa halunnut myöntyä ja rohkaistua. Painaessani pohkeet sen kylkiin, se värisytti ihoaan inhosta, liikauttaessani ohjaa se peruutti ja käännähti kuin pikkuisen pennin päällä, puristaen itsensä niin pieneksi kuin poni vain voi. Naksuttelin kielelläni ja Venna viskoi päätään. Se pyöri jännittyneenä ja iski pieniä kavioitaan maahan, mutta vain kuivaan maahan. En saanut siihen oikein minkäänlaista kontaktia, koska se oli niin jännittynyt, eikä kyennyt kuuntelemaan. Välillä se vinkaisi kimeästi.
Juttelin kauniille tammalle, mutta kun se oli peruuttaa vahingossa veteen ja pelastautuakseen hyppäsi eteenpäin rannan myötäisesti valtavalla loikalla sekä yritti sitten ravistaa minut selästään puskaan, päätin vain rauhoitella tamman ja lopettaa sen kiusaamisen. Kävelimme pieniä ja suuria ympyröitä tarpeeksi kaukana rannasta ja aika pian koitti jo lähdön hetki. Mieleni olisi tehnyt pulahtaa itse lampeen, mutta koska Venna oli jo hieman rauhoittunut ja rentoutunut, en oikeastaan kaivannut mitään muuta. Tytöt naureskelivat lämpimästä Vennalla ja Walmalle, sekä toisaalta vedessä hassutelleille Pellalle ja Siirille. Rapsuttelin Vennaa kaulalta ja tamma myötäili taas mukavasti. Jopa arvoisa linnanneito saattaa olla pieniin asioihin tyytyväinen: oltiin matkalla kotia kohti huiman seikkailun jälkeen, jossa pelastuttiin lammenhirviöiltä ja jalkojen kastumiselta - ja hyväuskoista ratsastajaa saattoi piristää esimerkiksi ryntäämällä kesken köpöttelyn laukkaan. Venna heitti pukin, oikeastaan aika hyväntuulisen. Tallilla hoidin tammaa pitkään, ja näin sen hymyilevän karsinan seinää potkiessaan.
Kiitos poneilusta, oli ihanaa! Venna on aika mainio tapaus. : ) |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!