Vaellus 2013

[Anne]

Vaelluksen varsinainen sivu karttoineen ja ohjelmarunkoineen löytyy täältä:

www.seppele.piirroshevoset.com/vaellus2013.php

Alta löytyy vaelluksen "pakollisten" maksujen aihevalikoimat. Tekstiaiheet: A Lähtötohinat Seppeleessä - Essi B Ripeä alkutaival Tervamäelle C Ensivaikutelma Tervamäestä D Korkeita paikkoja Tervamäellä E Ensimmäinen ilta Terviksen mökeissä F Lähtö Tervamäeltä ja ratsastusta rautatiellä - Kirsikka G Hankalat niittyesteet H Lossi - aina vaikea pala - Linnea I Leirin pystytystä ja illanviettoa saaressa - Clara J Kokemuksia vesihiihdosta - Simona K Lauantaitaival - hiertymiä näkyvissä - Robert L Kahluualueella M Laukkarata ja Simoran maisemia N Liekki-eukko - totta vai tarua? (männikössä) - Akku O Saapuminen Metsästysmajalle - Salma P Metsästysmajan villi ilta osa 1 Q Metsästysmajan villi ilta osa 2 R Seuraava aamu.. S Kyläkaupalla tapahtuu T Uittoa ja kotiinpaluu - Nadja Kuva/sarjisaiheet: 1 Hevosletka lähtee - Inkeri 2 Elonkorjuun aikaan liikenteessä - Britta 3 Pyöstinvuori ei petä koskaan 4 Hevosmajoitusta Tervamäellä 5 Ratsastusta vanhalla rautatiellä - Emmy 6 Maastoesteitä ja harjoitteita niityllä - Riona 7 Lossiseikkailua - Emmy 8 Pärskeitä vesihiihdossa 9 Iltanuotio saaren leirillä - Jennyfer 10 Kahluuhetiä 11 Männikön mysteerit - Emsku 12 Metsästysmajalla tunnelmointia 13 Ohi louhoksen 14 Kyläkaupalla 15 Uimarannalla - - Loviisa + Ilu 16 Koti lähellä ja hevoset tietävät sen - Odelie 17 Paluu tallille

Valitse siisi yksi teksi TAI kuva-aihe. Ilmoita valinnasta tässä topikissa esim:
Anne - kuva 3

Tee panostettu tarina tai kuva valitsemastasi aiheesta ja postaa tähän topikkiin.

Lisäksi tehdään yksi vapaa teksti- tai kuvamaksu. Tämä maksu voi olla nopeampi =) =) Lisämaksuja saa toki tehsä useamman.


Hauskaa vaellusta kaikille!

[simona]

Muuten Anne, jos kirjoitan tarinan tuohon vesihiihtoaiheeseen, voiko väliin lisätä kuvia vai onko sen oltava täysin tekstimuotoinen?

[Anne]

Aug 1, 2013 14:06:26 GMT 2 simona said:

Muuten Anne, jos kirjoitan tarinan tuohon vesihiihtoaiheeseen, voiko väliin lisätä kuvia vai onko sen oltava täysin tekstimuotoinen?

Voi lisätä kuviakin. Jos tekstiä on tarpeeksi, niin sitten kuva/t käy lisämaksusta =)

[Emsku]

Vaelluksen ensiaskeleet

Lisämaksu

1.8.2013

Jes! Vihdoinkin vaellus. Tätä olinkin jo odottanut. Hyppelin pihamme poikki autolle ja käännyin katsomaan kotiovea lukitsevaa äitiäni.
- Vauhtia nyt äiti! Tuu nyt jo! huudahdin ja pompein paikoillani.
-Tullaan tullaan. Kyllä sinä vielä kerkiät, nainen naurahti ja kiirehti autolle.
Avasin pelkääjän puoleisen oven ja istahdin penkille. Tästä auto matkasta tulisi toosi pitkä.

Toisin kävi. Melkein heti auton kääntyessä pois pihasta ajatukseni siirtyivät Nivaan. Koira oli näyttänyt niin pettyneltä huomatessaan ettei pääsisikään mukaan. Se juoksi aina perässäni, kun huomasi minut pukemassa tallikamoja päälleni tai etsimässä eväitä. Se tiesi aina, koska olin lähdössä tallille. Ja Niva tahtoi mukaan. Aina. Se rakasti Hestiaa yli kaiken. Koira oli joutunut pettymään silloinkin, kun olin lähtenyt yleisleirille. Mieluusti olisinkin ottanut sen mukaan vaeltamaan vierellemme, mutta asia ei ollut niin yksinkertainen.

Jarrut kirskuivat ja huomasin meidän olevan jo Seppeleen pihassa. Hyppäsin nopeasti ulos autosta ja otin tavarani takapenkiltä. Huikkasin nopeasti heipat ja suuntasin talliin. Muita ei vielä näkynyt, mutta se oli jo arvattavissa. Olin tullut reilusti ajoissa, jotta kerkiäisin laittaa Hestian oikein hienoksi. Heitin tavarani tamman karsinan eteen ja suuntasin yläkertaan johtaville portaille. Kaivoin kaapistani suklaapatukan, joka oli menettänyt pahasti muotonsa. Poloinen oli tainnut sulaa jo muutamaan kertaan. No, nyt se pääsisi parempiin suihin.

Nakersin puolisulanutta suklaapatukkaani suunnistaessani tarhoille punainen riimunnaru toisessa kädessä heiluen. Hestia oli matkannut toiseen päähän tarhaa ja mutusti siellä rehevän näköistä ruohoa.
- Hestiaa! huhuilin ja yllätyksekseni tamma tuli vauhdilla luokseni.
Astuin tarhaan kehuen tammaa vuolaasti ja sain vielä kuulla pienen hörähdyksenkin. Olin onnesta suunniltani kun talutin lehmäläisen omaan karsinaansa.

Kiiruhdin hakemaan tamman harjoja ja nappasin mukaani myös pari porkkanaa. Herkut katosivat nopeasti parempiin suihin ja otin esiin pölyharjan. Harjasin voimakkaasti pitkin vedoin ja Hesi nautti selvästi toimenpiteestä.

Talliin alkoi valua hoitajia jonkin verran juuri kun aloin viimeistellä työni jälkeä. Kipaisin muiden perässä hakemaan Hestian varusteita. Vaihdoin tummansinisen satulahuovan uuteen tummansiniseen, jossa oli pinkki ristikuvio, ihan vain vaihtelun vuoksi. Pinosin vielä satulan päälle jännesuojat, kaksi pinteliä ja suitsien niskapehmusteen.

Palatessani takaisin Hesen karsinalle tamma oli siirtynyt murjottamaan karsinan perälle.
- Tulehan sieltä Lehmä, tokaisin ja pujotin riimun ponin päähän.

Olin juuri kieputtamassa pinteleitä Hestian takajalkoihin, kun muut ratsukot alkoivat valua ulos tallista. Kerkesin vielä jonon perään ja aloin virittää tavaroitani satulan taakse. Pujotin riimun suitsien päälle ja sidoin narun tamman kaulalle ja olin valmis.

Pienten makuupussi ongelmien jälkeen olimme kaikki satulassa ja valmiina lähtöön. Pitkä letka ratsukoita alkoi liikkua metsää kohti. Hestia tuntui hyvin rennolta ja katseli uteliaana ympärilleen. Taputin tammaa ylpeänä siitä ja aloin katsella maisemia nauttien kevyestä tuulen vireestä. Tästä vaelluksesta oli tulossa jotakin hienoa.

Valmiina lähtöön!

Valitsethan ensin aiheen aloituspostauksen valikoimasta ja sitten vasta tehdään maksu. ~Anne

Aijuu unohtu laittaa et tää on lisämaksu. Sori sori

[Anne]

Nadja, lisämaksu on tosiaan vapaa, eli saa tehdä ihan mitä vaan =)

[simona]

Hei muuten, onko mahd. ottaa tuota Kyläkaupalla tapahtuu? kuva-aihetta? (: Olisin innostunut piirtämään panostetun kuvan aiheeseenkin, enkä pelkästä lisämaksusta. Lisämaksusta multa tulee vesihiihtokuvat tarinan mukana, mutta oisko siis mahdollista saada tuo kuva-aihe?

Ja vielä, että laitetaanko tarinat tähän vai hoitoponin päivikseen? (:

[Loviisa]

Lovvulle kuva 15. (:

[Robert]

Saako kirjoittaa kaikki :--D Ehkä mä kuitenkin tyydyn yhteen...
Robert - teksti K

Ja pari tarkentavaa kysymystä: tuleeko vielä joku järjestys vai saako laittaa ihan satunnaisessa järjestyksessä letkan matkaan? Entäpä majotukset, nukkuvatko kaikki ihan sikin sokin vapaavalintaisissa porukoissa vai onko jaoteltu jotenkin?

[Anne]

Aug 5, 2013 23:30:40 GMT 2 Robert said:

Ja pari tarkentavaa kysymystä: tuleeko vielä joku järjestys vai saako laittaa ihan satunnaisessa järjestyksessä letkan matkaan? Entäpä majotukset, nukkuvatko kaikki ihan sikin sokin vapaavalintaisissa porukoissa vai onko jaoteltu jotenkin?

Näitten kanssa saa vapaasti säätää. Jotain loogisuutta voi hakea itse kukin kuitenkin =)

[simona]

Mullakin on kysymys (: Että saako noi aihetarinat tehdä missä järjestyksessä vaan, että jos esimerkiks Clara ei oo vielä kirjottanu tota sen juttua joka on mun aihetta ennemmin, niin saanko mä silti kirjoittaa sen - vaikkei aijemmat ookkaan kirjottanu? toivottavasti joku sai selvää cx

[Britta]

Minulle vaikkapa kuva/sarjis kakkonen.

[Essi]

Lähtötohinat

Heinäkuu ja mun ja Humun taipaleen eka kuukausi oli takana. Kuukauteen oli mahtunut paljon uusia naamoja ja nimiä sekä kymmeniä, oikeastaan reilusti yli sata tuntia tallilla hengailua - talli oli ainut paikka, jossa mä tunsin edes jonkun, joten miksipä mun olisi pitänyt yksin nököttää? Humun kanssa meillä oli jo ihan jees luottamussuhdekin, syynä kenties runsas yhdessäolo. Ratsastuskertoja ei kuitenkaan ollut kertynyt montaakaan, eikä yhtäkään satulalla, vaan pääosin me tehtiin maasta käsin -juttuja ja hengailtiin karsinassa. Ja nyt mä olin lähdössä 22 muun ratsukon kanssa kolme yötä kestävälle vaellukselle, vieläpä satulalla, ilman sen isompaa kokemusta.

Anthon ja Taiga sekä Ilu ja Pella olivat myös lähdössä mukaan - eipä talliin montaa tuntiponia ollut jäämässä. Me aittalaiset juttelimme innoissamme keskenämme harjailun ja varustelun lomassa, eikä mua edes jännittänyt tippaakaan. Luotin Humuun ja tiesin sen olevan maastossa enemmän kuin innoissaan, mutta silti kiltisti. Humu seisoi tavalliseen tapaansa rauhassa paikallaan, kun mä säädin varusteet sen päälle ja taiteilinpa vielä otsatukkaan letinkin.

Kun mä lopulta painoin kypärän päähän, kiristin vyön ja laskin jalustimet, alkoi pikkuriikkiset perhoset lennellä mun mahassa. Reppu tuntui liian kevyeltä mun selässä, ihan niin kuin mä olisin unohtanut jotain oleellista. Kypärän leukahihna naksahti hiljaa ja mä asettelin jalkani jalustimeen. 23 ratsua seisoi sikin sokin keskellä tallipihaa. Jumboja, isoja, sopivia, pieniä, kääpiökokoisia. Ratsastajat puolestaan olivat suurin osa melko lyhyitä. Mä toivoin suuresti, että Humun satula olis edes melkein mukava istua, sillä mä olin päättänyt ottaa sen matkaan, kun kaikilla muillakin oli. Ja mä toivoin myös, että Humu tottelisi mun painoapuja satulankin läpi. Otin tukevasti kiinni etukaaresta ja ponnistin kyytiin.

"Voi ei, mulla ei oo makuupussia!" Emsku kiljaisi, kun oli jo asettautunut huolellisesti Hestian satulaan.
"Ei se haittaa, voit tulla mun kanssa samaan, darlinggg", Robert virnisteli läsipäänsä selästä.
"Onhan mulla makuupussi?" mä kysyin vieressäni säätävältä Ilulta.
"On, on. Onhan mulla?"
"Juu."

Kun lopulta Emskukin oli saanut makuupussinsa äidiltään (tyttö ei ollut ihastunut Robertin ajatukseen), oltiin kaikki lähtövalmiita. Satula tuntui oudolta istua pitkän tauon jälkeen, mutta sain jalustimet pian oikean mittaisiksi ja vyön kireälle.
"Onhan kaikilla nyt vaihtovaatteet, makuupussi ja teltankantajilla teltat?" Anne kailotti Huiskansa selästä. Kaikki mumisivat myöntäviä vastauksia, ja saimme ohjeet järjestäytyä jonoon. Koska me oltiin Humun kanssa melko pieniä ja lyhytaskelisia, me sijoituttiin Taigan ja Pellan väliin. Pellan takana olivat enää shettikset, joten melko loppupäässä olimme.
"Onhan kaikki nyt kiristäneet vyöt ja säätäneet jalustimet?"
"Joo", vastasimme yhtenä miehenä.
"Onhan raipat niillä jotka sitä tarvitsee?"
"Joo", raippaa kaipaavat vastasivat.
"Hyvä. Eiköhän me olla valmiita lähtöön!" Anne ilmoitti ja vyön kiristettyään maiskautti Huiskan reippaaseen käyntiin.

Metsän siimeksessä oli mukavan viileää. Linnut lauloivat ja kevyt tuulenvire hyväili paljaita käsivarsia ja nenänpäätä.
"Pitää laulaa, ettei tuu karhuja tai hirviä!" Britta kiljaisi jonon etuosasta Hypensä selästä. Osa nurisi vastaan, osa oli samaa mieltä, ja kun Anne oli samaa mieltä asiasta, alettiin laulaa. Mä en osallistunut lauluun, meistä lähti ihan tarpeeksi kova ääni ilmankin mun raakkumista. Mulla oli sellainen tunne, että tästä reissusta tulisi vielä jotain mahtavaa!


pöh onpa kökkö mutta menkööt


PÄivitetty sivulle

[Ilona]

Ilu - Kuva/sarjis 15 (:

//Loviisakin oli varannut tämän, mutta laitoin teidät molemmat, kun en ehtinyt listaa ajoissa päivittää. - Anne

[Anne]

Aug 6, 2013 12:09:50 GMT 2 simona said:

Mullakin on kysymys (: Että saako noi aihetarinat tehdä missä järjestyksessä vaan, että jos esimerkiks Clara ei oo vielä kirjottanu tota sen juttua joka on mun aihetta ennemmin, niin saanko mä silti kirjoittaa sen - vaikkei aijemmat ookkaan kirjottanu? toivottavasti joku sai selvää cx

Riippu vähän miten tarkasti teet, mutta mieluiten vasta sen jälkeen, kun teksti sen varanneelta tekijältä on tullut.

[Nadja]

Matkaan ratsu reima!

1.8.2013

Ihan alkuun pieni tilannekatsaus. Olin siis lähdössä Ariston kanssa Seppeleen elokuiselle neljän päivän vaellukselle, kaksikymmentäkaksi ratsukkoa seuranani. Oiva tapa juhlistaa tasan kuukauden pituista hoitotaivaltani Ariston kanssa! Kuukaudessa olin ehtinyt jo tutustumaan moneen uuteen tyyppiin, mutta ehkä parhaiten tältä tallilta tunsin Simonan. Tällä vaelluksella tutustuisin kyllä varmasti ihan kaikkiin mukana olijoihin, niihinkin, joitten kanssa olin vain joskus pikaiset tervehdykset vaihtanut. Mukanahan oli melkein kaikki Seppeleen hoitajat ja yksäriomistajat, ainoastaan Daniel, Dreamer, Pipsa, Wilu, Fiia, Jesse, Wear, Salla ja Reega jäivät pois. Anne johtaisi joukkoa Wilun hoitsulla Huiskalla ratsastaen, ja Pipsan hoitohevonen Rotta tulisi mukaan Ellin kaitsemana. Odotin vaellusta erittäin innolla, etenkin, kun sain sen taittaa Aristolaisen kanssa. Saisin taas lisää kokemusta ruunasta, ja toivon mukaan ruuna luottaisi minuun enemmän vaelluksen jälkeen. Aristolla olin pari kertaa maastoillut, joten tiesin jo aika paljon angloarabin käytöksestä maastossa, sen suhteen ei pitäisi siis tulla ylläreitä.

Nykyhetkeen. Talsin jo tutuksi käyneiden kolmen ihmisen kanssa kohti takatarhaa, nimittäin Emmyn, Ansqun ja Britan. Edi ei tulisi vaellukselle mukaan, sillä ponin hoitaja Odelie lähtisi matkaan yksärillään Alexilla. Riimunnaruja käsissämme heilutellen saavuimme tarhalle, ja alkoikin vihellysten ja kutsuhuutojen kuoro. Britan perässä luikahdimme aidan ali tarhan puolelle. Patron lähti kävelemään Emmyn luokse, ja yllätykseksemme kaikki muutkin heppalaiset tulivat perässä. Ehkä ne aavistivat jo, että edessä olisi kiva reissu. Kiinnitin riimunnarun Ariston päitsiin, ja odotin, että muut olivat valmiit.
- Voi sua poniraukkaa, et sä nyt pääse mukaan, Emmy jutteli Edille, joka oli innokaana tunkemassa portista muitten mukana.
Vastoin tahtoamme jätimme eestinponin yksin tarhaan. Ilmassa kiiri Edin hirnahdus, kun raukka kutsui kavereitaan takaisin. Aristo vastasi ponille, mutta seurasi minua kiltisti muitten perässä.

Ja sitten alkoi puunaus. Kaikki tallissa olevat harjasivat vimmatusti niin isoja kuin pieniä, puhtaampia ja kuraisempia hoitsujaan. Hymyilin leveästi kurkatessani vieressäni olevaan poniboksiin. Kolme shetlanninponia seisoivat karsinassa, ja kolme tyttöä jynssäsivät pöllyäviä hoitoponejaan puhtaaksi. Simonan ja Pampulan tosiaan tunsin, ja Claraankin olin jo jonkin verran tutustunut. Inkeri oli jäänyt vieraaksi, olihan hän ollut koko heinäkuun ajan poissa tallilta, Siirulaisen viettäessä läskistyslomaa laitumella. Niin, poni oli lievästi sanottuna pulleassa kunnossa. Toisella puolella Ariston karsinaa taas oli Ansqu Reinonsa kanssa. Ruuna suurin piirtein nukkui tytön harjatessa melko puhdasta hevosta. Aristokaan ei onneksi ollut erityisen likainen, mutta halusin harjata ruunan oikein oikein puhtaaksi. Liekö tuossa mitään järkeä, kumminkin ensimmäisellä pysähdyksellä huomaisin punarautiaan karvan likaantuneen joko enemmän tai vähemmän. Huomasin parin tallilaisen letittävän ratsunsa harjaa, mutta itse en viitsinyt siihen vaivautua. Ensinnäkin, olin surkea letittämään, ja toiseksi, jos tulisi yllätäviä tilanteita, harjasta olisi helppo tarttua kiinni. Raaputin kaviot puhtaaksi, ja lähdin parin muun mukana noutamaan satulaa ja suitsia. Itselläni oli jo kypärä päässä, ja turvaliivi päällä, ja olin muutenkin kaikin puolin itse valmis. Pakkaukset oli hoidettu, ja tavarat oli sullottu pienimpään reppuun johon ne mahtuivat. Nostin nahkaisen vekottimen Ariston selkään vaivatta, ja tarkistin moneen kertaan huovan olevan suorassa, eikä hiertävässä asennossa. Vyötä kiristin sen verran, että satula pysyisi ulos asti selässä, ja säädin jalustimia käsivarteni pituutta apuna käyttäen suunnilleen oikean mittaisiksi. Aluksi Aristo leikki kuolaimien kanssa, eikä olisi ottanut niitä suuhunsa, mutta sekin lopulta onnistui, ja suitset saatiin ruunan päähän. Tarkistin hihnat varmasti tuhanteen kertaan. En halunnut minkään olevan pielessä.

Vihdoinkin odotettu hetki koitti, ja talutimme kaikki hevoset yhtä aikaa ulos pihalle. Nousimme selkään, kiristimme vyöt, ja säädimme jalustimet, jotka olivat minulla yhtä reikää vaille valmiit. Varmistin repunkin selässä olon moneen kertaan, ja mietin mielessäni olinko varmasti ottanut makuupussin ja muut kamppeet mukaan.
- Voi ei, mulla ei oo makuupussia! Emsku kiljaisi Hestian selästä.
- Dont worry, voit sä tulla mun kaa samaan, Robert ilmeili Vennansa selästä.
Emsku sai makuupussinsa äidiltään, koska ei ollut erityisen kiinnostunut Robertin ehdotuksesta. Anne järjesti meidät jonoon. Hän oli itse aivan kärjessä, kun taas Elli oli peränpitäjänä. Harmikseni huomasin Simonan ohjaavan ratsunsa Annen käskystä aivan jonon häntäpäähän. No, eihän siinä olisikaan ollut mitään järkeä laittaa shettiksiä jonon keskelle, ne olisivat vain hajottaneet letkan kahteen osaan. Olin kuitenkin tyytyväinen paikkaamme Ariston kanssa, edessämme oli Akku Huijarin kanssa, ja takanamme Odelie Alexilla.
- Onhan teltankantajilla teltat mukana, ja kaikilla makuupussit sun muut, ja raipat jos tarvitsee? Anne huusi jonon edestä.
Itselläni oli kaikki mukana, myös raippa varmuuden vuoksi. Teltankantajaksi en onneksi ollut joutunut.

Lähdimme liikkeelle käynnissä. Kaikki olivat selvästi iloisella tuulella, olihan kauan odotettu vaellus viimeinkin käsillä. Jossain vaiheessa aloimme Britan mukana kailottaa jotain hyvin järkevää biisiä, ja kaikilla oli hauskaa. Vaellus alkakoon!

Tuossa tuo lisämaksu nyt olisi, aika lyhythän siitä tuli. Lisämaksuja ehkä tulossa enemmänkin, jos tulee inspistä kirjottaa



PÄivitetty sivulle