15.5.2013 Jatko I (tunti IV)

[Anne]

Avoinna kaikille, max 8 ratsukkoa! Tulethan realistisesti oman tasosi mukaan. Kolmesta suoritetusta jatkotunnista saa jatko I-merkin .

Jason - Rotta
Salma - Hestia
Emmy - Laila
Niina - Gitta
Selena - Patron
Heidi - Elmo

Ratsastustunnit olivat siirtyneet kentälle ja se teki hyvää sekä hevosille, että ratsastajille.

- Aloittaan keräämällä ohjat tuntumalle, kehotin, kun kaikki olivat jonkin aikaa kävelleet pitkin ohjin.

- Noustaan kevyeseen istuntaan eli jalustimien varaan ja haetaan hyvä tasapaino. Paino jalustimilla ja kantapää saa painua reilusti alas. Kevyessä istunnassakin voi olla eri asennoissa, joko enemmän eteenpäin kumartuneena tai sitten seisoa suorassa jaustimien varassa. Aloitetaan seisomalla niin pystyssä kuin mahdollista. Helpointa tämä on niin, että kuvittelee, että sitä hevosta ei ole alla, vaan seisotte maassa jalat haara-asennossa.

- Selena, hyvältä näyttää! Heidi enemmän taakse ja pyöräytä hartiat taakse.

- Sitten nojataan eteen. Viette päätä hevosen kaulaa kohti, paino edelleen jaloilla. Jos paino pääsee liikaa ylävartalolle, hevonen voi kiskaista teidä sieltä alas.

- Jason, käynti säilyy! Pohkeet kiinni! Salma katsoo, ettei peppu painu liian taakse ja jalka jännity.

- Hyvä! Sitten taas pysyasentoon ja siitä laskeudutte satulaan normaaliin istuntaan. Nämä liikkeet on tosi rankkoja pohjelihaksille, mutta niitä on hyvä harjoitella, esimerkiksi esteiden hyppäämisen perusedellytys on, että pysyy tasapainossa näissä asennoissa käynnissä ja ravissa.

- Jakaannutaan kahdelle pääty-ympyrälle Rotta, Hestia ja Laila toiselle ja loput toiselle. Valmistellaan siirtyminen kevyeeseen raviin ja pidetään huolta välimatkoista.

- Kun ravi on juvää, noustaan taas kevyeeseen istuntaan, voi vaikka ottaa harjasta kiinni aluksi. Ensimmäinen tehtävä on keskittyä pitämään paino jalustimilla ja kantapäät alhaalla. Ja ravi säilyy! Kun kantapää pysyy hyvin alhaalla, painakaa pohkeet kiinni ja säilyttäkää tämä asento. Jos pohje ei ole kiinni, hevosen hallinta on vain ohjan varassa.

- Valmistellaan siirtyminen käyntiin tässä asennossa. Tasapaino säilyy siirtymisen läpi. Sitten taas raviin!

- Jos pohkeet kramppaa, voi keventää välillä. Elmolla tässä hyvä ravi, Heidi! Niina voi pyytää Gittaa reippaasti eteen!

- Kaikki taas kevyessä istunnassa ravia ja valmistellaan käyntiinsiirtyminen istumalla pystyssä istunnassa. Kun hevonen on käynnissä istutaan alas ja Emmy ja Selena kärjissä ympyräleikkaa.

Seuraavaksi tehtiin tähän suuntaan siirtymisiä kevyessä istunnassa muutamien askeleten välein käytniin ja raviin. Ratsastajien ilmeet kävivät tuskaisiksi, pohkeissa alkoit ilmeisesti tuntua.

- Otetaan koko uralla lepokäynnit, jalat voi ottaa pois jalustimista ja antaa jalan valua alas.

Käyntipätkän jälkeen kerättiin taas ohjat.

- Tullaan Metsän puoleinen pitkä sivu laukassa. Laukannoston jälkeen voi nousta hetkeksi kevyeeseen istuntaa, jos ulkaltaa. Jos on jalat hapoilla tai hevonen kuumenee liikaa, istukaa alhaalla ja yrittäkää rennosti lantiosta myödätä hevosen liikettä.

Laukkapätkät olivat ratsastajille pohjerääkin jälkeen mieleen. Lopuksi otimme vielä kevyttä ravia.

- Kiitokset ja kiittäkää hevosia myös. Tervetuloa seuraavalle jatkotunnille!

[Selena]

Ratsastustunti 15.05.2013

- Oooooooo sie oot täällä taas! Inkku vinkaisi nähtyään minut poniboksin oven yli.
- Take it easy, kääpiö, nauroin blondille. - Tuuks kattomaan mun kans, kuka mulla on?
- Jooooo, tuo hihkui ja pomppi perässäni satulahuoneeseen.
- Jaa, Patu taas, totesin etsittyäni tuntilistasta oman nimeni. Nappasin hopeanruunikon ruunan harjat ja lähdin lampsimaan Inksu perässäni ruunan karsinalle.
- Pärjäätkö sä?
- Voi pälli, oliks toi läppä, nauroin blondille.
- Oikeestaa ei.
- Tyhymä, mä oon hoitanu Pellaa ja käyny hoitajakurssin ja alkeiskurssin ja kaikki.
- Nooo nii oot, ehkä mä häivyn mun oman pallon luo.

Inkerin häivyttyä harjailin Patronin kaikessa rauhassa, olinhan saapunut tallille reilusti ennen tuntien alkua. Puhdistin kaviot huolella ja tylsyyksissäni selvittelin ruunan harjan ja hännän, jonka jälkeen lähdin hakemaan varusteita. Suitsiminen onnistui helposti, Patron otti kuolaimet mielellään suuhun. Kiinnittelin remmit, laitoin satulan ruunan selkään ja varmistin, että suojat olivat kunnolla jalassa. Painoin kypärän päähäni ja etsin raipan valmiiksi, jonka jälkeen jäin odottelemaan muita.

Pääsimme kuin pääsimmekin kentälle pienen sähläyksen jälkeen ja kiristimme ponien vyöt ja säädimme jalustimet. Anne piti vastaan, kun ponnistin ponin selkään ja varmisti, että satulavyöni oli sopiva ja jalustimet hyvän mittaiset.

Hetken käveltyämme keräsimme ohjat ja nousimme kevyeeseen istuntaan. Harjoittelimme ensin pystyssä istumista, ja vaikka se tuntuikin hankalalta, Anne kehui onnistumistani, jonka jälkeen pyysi kaikkia nojaamaan enemmän eteenpäin. Etunojassa istuminen oli paljon helpompaa, kun sai harjastakin kiinni, mutta oikean asennon löytäminen oli paljon vaikeampaa. Pohkeissa alkoi tuntua jo nyt, ja onnekseni Anne antoi luvan istua takaisin satulaan.

Menin samalle pääty-ympyrälle Niinan ja Gitan ja Heidin ja Elmon kanssa. Haimme ympyrät kuntoon, jonka jälkeen siirsimme hevoset raviin. Nappasin saman tien Patronin ohuista harjajouhista kiinni, jotta sain tasapainon takaisin, kun olimme nousseet kevyeeseen istuntaan. Kohta pystyin kuitenkin istumaan paremmin ja ohjaamaan Patua myös pohkeilla ympyrällä, vaikka pohjelihakset olivatkin jo väsyneet. Teimme käyntiinsiirtymisen, jatkoimme hetken ravia, siirryimme käyntiin ja vaihdoimme suunnan. Teimme tiheitä siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, ja pohkeisiin alkoi sattua jo kovaa.

Käyntipätkän jälkeen otimme vielä hieman laukkaa. Olisi saanut myös nousta laukassa kevyeeseen istuntaan, mutta pohkeeni alkoivat olla jo sen verran puuroa, että keskityin nostamaan siistin laukan ja istumaan hyvin koko pitkän sivun. Patron nosti laukan mukavasti ja laukka pyöri itsekseen, joten sain hyvin istuttua alas. Laukan jälkeen ravasimme loppuravit ja kävelytimme ratsut.

Kiitos tunnista!

[Emmy]

Jatko I tunti - 15.5.13

Lailan kanssa lähdössä tunnille. Lämpimänä päivänä onnistui t-paidassa ratsastaminen!

[Salma]

Ratsastustunnit siirrettiin toukokuun puolenvälin tienoilla kentälle. Olimme ratsastaneet pitkän kauden maneesissa – esimerkiksi minä en ollut ehtinyt viettää aikaa kentällä kovinkaan paljoa, sillä olin alkanut hoitaa Bonnieta niin myöhään syksyllä, että maneesikausi oli jo alkamaisillaan.
Ilahduin, kun huomasin, että Anne oli laittanut minulle ratsuksi Hestian. Pidin kovasti pienestä tammasta, olin ratsastanut sillä eräänä päivänä ja huomannut sen mukavan kevyeksi ja uutteraksi. Olin tullut tallille hyvissä ajoin, joten ehdin varustaa kirjavan tamman rauhassa yhdessä Emskun kanssa. Juttelimme niitä näitä ja rapsuttelimme ohimennen Hestiaa, joka tunki pehmoista turpaansa käsivarttani vasten ja nuuhki herkkujen toivossa.

Meitä kokoontui kentälle yhteensä kuusi. Mukana oli useampi tuttu hoitajakaartin ulkopuolelta: oli ihanaa nähdä Pellan entistä hoitajaa Selenaa, joka oli kovasti ruskettunut ja vilkutti minulle iloisesti Patronin ohjasperät kädessään. Odelien pieni poika Jason näytti tomeralta katsellessaan kypärän alta Rotan sivulla. Ruuna, joka oli viime syksynä ollut niin laiha ja lihakseton, näytti nyt jo ihan oikealta ratsuhevoselta. Emmy, joka kävi kanssani jatkotunteja, oli jo noussut Lailan selkään. Oli kummallista nähdä hänet jonkun muun kuin Patronin kanssa.

Aloitimme käynnissä harjoittelemalla kevyttä istuntaa. Hestia, joka taisi olla vielä hevosten leikkikoulussa, tuntui häkeltyvän, kun kohosin jalustinten varassa suoraan ylöspäin. Se kiihdytti askeltaan ja haki ravia, mutta puristin käteni kevyeen nyrkkiin ja pidätin ponia. Se otti sivuaskeleen ja viskaisi häntäänsä, mutta jatkoi uralla korvat minua kohti käännettyinä.
Siirryimme esteistuntaan ja hetken perästä takaisin suorille jaloille. Vaikka minäkin olin hypännyt paljon, pitkäkestoinen liike alkoi särkeä jalkalihaksia. Korjasin huomaamattomasti asentoani ja pyysin Hestialta tehokkaampaa käyntiä.

Pohjelihaksia rääkättyämme jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Minä, Jason ja Emmy olimme toisella, loput ryhmäläisistä toisella. Rotta yritti hakeutua Lailan hännänjuureen, mutta Hestia kulki kaula pitkänä uran vastakkaisella puolella. Ratsastusvuosieni aikana minuun oli iskostettu, että hevosta tulisi ratsastaa sille ja ratsastajalle miellyttävään muotoon, joten pitkänä ja löysänä kulkeva Hestia häiritsi minua hiukan. Siirryttyämme raviin ja noustuamme jälleen kevyeen istuntaan aloin hakea tasaista ravia puolipidätteitä tehden. Minun onnekseni Anne otti tehtäväksi ravi-käynti-siirtymiset, ja vaikka Hestia ei mainittavasti pyöristynytkään, se ainakin tuntui liikkuvan hiukan paremmin allani. Kuulolla se ainakin oli: sain pysähdyksistä nopeita ja tehokkaita ja käännöksistä tiukkoja. Tuntui, että poni olisi voinut kääntyä lantin päällä.
Toiseen kierrokseen Hestia oli hiukan jäykempi. Jalkani alkoivat huutaa hallelujaa, mutta purin hampaita yhteen otsa rypyssä enkä lähtenyt keventämään. Yksi estetasaisen pitäisi jokaisen ratsastajan jaksaa!

Lepokäynnit tulivat helpotuksena. Hestian kuljettua pääty-ympyrältä uralle päästin jalustimet jaloistani ja venytin jalat pitkiksi kentän pölyävää pohjaa kohti. Emmy hymyili minulle uran vastakkaiselta puolelta, taputti Lailan tummaa kaulaa ja vilkaisi sitten Patronin suuntaan. Mahtoi tuntua oudolta, kun samalla tunnilla joku toinen ratsasti omalla hoitohevosella.

”Tullaan metsän puoleinen pitkä sivu laukassa”, Anne kehotti hetken kuluttua. Ilahduin: Hestialla oli muistaakseni oikein erikoisen mukava laukka. Kokosin ohjat, asettauduin uralle Gitan ja pienikokoisen Niinan taakse ja painoin pohkeeni Hestian kylkiin lyhyen sivun jälkeen. Tamma lähti tottelevaisesti laukkaan ja minä kohosin jalustinten varaan. Hestian kaksivärinen harja piiskasi poskiani ja ponin kapeat kyljet työskentelivät ahkerasti. Satulan narina sekoittui Annen hyväksyvään huudahdukseen.

[Odelie]

By Jason:
Tunti oli tosi kiva ja musta tuntu, et oon oikeesti kehittynyt eteenpäin alkeiskurssista. Kotona ratsastaminen on tietty ajanu mua eteenpäin, mut Seppeleessä käyminen on niin paljon kivempaa kun isin ohjauksella ratsastamaan oppiminen. Rotta oli musta tosi kiva ja ravissa ja laukassa tosi reipas. Oli cool ratsastaa ihan uudella hevosella, mitä ei oo vielä kokeillu ja Rotan laukka oli rentoa ja mukavan pyörivää. Tunti oli kiva ja kevyen istunnan harjottelu rankkaa, mutta hauskaa. Rotta oli just hyvä hevonen, sillä mä täytän tänään 8 vuotta.

Kiitos tunnista Anne !