|
Post by Ilona on Mar 8, 2009 15:13:01 GMT 2
Maastoreissu
- Nyt Tiia! murahdin kenkkuilevalle tammalle.
Näpäytin taas pohkeet Tiian kylkiin ja Tiia loikkasi eteenpäin ja jatkoi ravissa. Katselin metsien lumen peitossa olevia puita ja yritin katsella olisiko siellä nyt jo lintuja. Kuitenkin metsä oli täysin hiljainen, jos Tiian kavion polkuja maahan ei laskettu. Jatkoin kevennyksellä ja seurasimme Tiian kanssa polkua. Pakkanen kirveli poskiani ja meidän molempien sieraimista tuli huurua.
Oli hieman kylmä ja minua kadutti ottamatta mummon kutoamaa villapuseroa mukaan. Kuitenkin katselin eteenpäin ja ilokseni huomasin että edessä päin lumi oli sulanutta ja märkä maa pilkisti esiin. Innoissani iskin laukkapohkeet Tiian kylkiin ja Tiia innostui heti ja lähti omaan pyöreään laukkaan.
Jatkoimme laukassa leveää polkua pitkin kunnes jo kaukaa huomasin polun olevan jäässä.
- Voi harmi.. Käännytään takaisin, ettet liukastu, sanoin mutisten Tiialle.
Pidätin tamman käyntiin ja tein U käännöksen ja annoin Tiialle hetkeksi vapaita ohjia. Tunsin taskussani tärinää ja epäilin sen olevan puhelin. Kaivoin sen esiin ja huomasin että Jokeri soitti ja vastasin.
- Missä sä oot? Jokeri kysyi. - Mä oon täällä maastossa Tiian kanssa, oon tulossa just tallille päin, vastasin. - Ok, ajattelin vain.. No moikka! Jokeri huikkasin. - Moro, sanoin ja pistin puhelin kiinni.
Lyhensin jo pian taas ohjat ja maiskautin Tiian taas raviin. Ravissa hölskyimme tallin pihalle ja pian taas annoin Tiian kävellä suoraan pihaan. Taputin tammaa tyytyväisenä ja laskeuduin alas satulasta. Pistin jalustimet kokoon ja löystin satulavyötä kahdella reiällä ja aloin taluttamaan Tiiaa tallille.
Tallissa vein Tiian varusteet satulahuoneeseen ja nopsasti nappasin sieltä harjapakin. Kipitin takaisin Tiian karsinaan ja avasin harjapakin ottaen sieltä harjan ja menin sitten sisälle Tiian karsinaan. Huolellisesti harjasin Tiian selästä ja mahan alta sekä kaikista muista kohdista. Kohta jo nappasin kaviokoukun ja nostin tamman jalkaa. Arvasinkin oikein, Tiian kaviot olivat täynnä lumipaakkuja. Kuitenkin aloin vetelemään niitä pois.
- Noin, hyvä tyttö, kehuin laskien viimeisen jalan maahan.
Heitin koukun harjapakkiin ja suljin sen. Sitten nappasin Tiian loimikasan ja heitin sen paksun loimen sen selkään. Pujotin vielä riimun sen päähän ja lähdin riimusta taluttaen taluttaa Tiiaa sen tarhalle, jossa muut sen kaverukset jo odottivatkin.
28HM (sori huonosta lopusta..)
|
|
|
Post by Ilona on Mar 17, 2009 18:36:05 GMT 2
Kävelin tallin pihalle, kahlaten lumessa. Yöllä oli satanut ja saanut lumen täysin loskaksi. Huomasin Brennan nojaavan Mankin tarhan aitaan ja silitellen omaa hevostaan. Kävelin Brennan vierellä ja huomasin että hänen silmät olivat lasittuneet ja kosteat.
- Moi.. Brenna, sanoin mutisten. - Se on niin väärin, niin niin väärin, hän mutisi ja peitti silmänsä hiusten taakse ja huomasin hänen poskellaan liukuvan kyynel.
Pala takertui kurkkuuni ja yritin kakistella, jotten myös alkaisi itkemään. - Sanotaan, ettei kohtaloa voi muuttaa, mutta siitä voi tehdä iloisemman, kakistelin sanat ulos ja halasin Brennaa. - Mutta silti.., Brenna alkoi nyyhkyttämään ja kietoitui kaulaani.
Pidimme toisistamme kiinni hetken aikaa, kunnes Abby käveli paikalle.
- Mitäs täällä on meneillään? hän kysyi mutisten. - E-ei mitään, sanoin ja päästin irti Brennasta. - Ai Brenna.. Mulla olikin juuri sulle asiaa.., Abby sanoi tuijottaen Brennan vetisiä silmiä. - No.. M-mä tästä menen.. H-hoitamaan T-tiia, kakistelin ja hölkkäsin itkuani pidätellen talliin.
Kaivoin taskustani nenäliinan ja kuivasin silmäni siihen, samalla kun kävin satulahuoneesta hakemassa harjapakin. Kannoin sen Tiian karsinalle ja Tiia nosti iloisena päänsä heiniensä lomasta. Avasin pakin ja kaivoin sieltä pehmeän harjan ja astuin Tiian karsinaan ja aloin harjaamaan tammaa.
- Huoh.. Sinä jaksat olla iloinen.. Kumpa minäkin olisin hevonen, niin ei tarvitsisi kärisä suruista.., mutisin.
Palautin harjan pakkiin ja kaivoin sieltä kaviokoukun. Työnnyin taas Tiian karsinaan ja nostin tamman jalan. Putsasin lumipaakkuja täynnä olevan kavion ja laskin sen alas. Nostin toisen takakavion ja aloin vetelemään niistä jäisiä lumipaakkuja pois.
Lopuksi kun olin putsannut kaikki kaviot, niiskaisin ja laitoin koukun takaisin harjapakkiin. Taputin vielä Tiia ja pistin sen ruokakippoon porkkanan. Sanoin sille heipat ja lähdin viemään harjapakin takaisin satulahuoneeseen, omalle paikalleen.
Lopun päivän roikuin oleskeluhuoneessa ja touhusin sitä sun tätä.
29HM (anteeksi niin surkeasta tarinasta, mutta mieli maassa, eikä inspaa)
|
|
|
Post by Ilona on Mar 31, 2009 20:04:40 GMT 2
Juuh.. Ruman kuvan sitten tein, sry laatu.. /: 30HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 3, 2009 21:17:29 GMT 2
3.4.2009 – Uusi hoitaja, vanhat kujeet.
Tärisin innosta koulubussin penkillä ja katselin ikkunasta vaihtuvaa maisemaa. Odotin näkeväni Seppeleen tallialueen jokaisen mutkan takana ja kun vihdoin ensimmäiset tarhat tulivat näkyviin melkein hihkaisin innosta. Siellä se nyt oli, uuden hoitsuni kotitalli. Olinhan minä täällä ennenkin käynyt, mutta tämä oli ensimmäinen kerta seppeleessä hoitajana. Ja se tuntui mahtavalta! Kun oli nähnyt nimeni listassa, olin suunnilleen pyörtynyt. Tiia oli kuulemma tosi rauhallinen ja kiltti, joka oli helpottavaa tietää ensimmäisellä kerralla.
Hengitin hevosten sekä heinien tuoksua astuessani sisään talliin. Kävin viemässä reppuni oleskelutilaan, jossa jo Elkku istuskelikin hörppimässä limpparia. - Moi! Ekaa kertaa hoitamassa, vai? Elkku hymyili minulle. –Jännittääks? - No arvaa vaan, oon ihan hermoraunio, naurahdin ja laskin reppuni sohvalle. – Ei vois enään enempää jännittää, lisäsin vielä ja lähdin tepastelemaan tallikäytävää pitkin kohti Tiian karsinaa. Katseeni haki lehmänkirjavaa tammaa joka karsinasta, kun se vihdoin sattui silmääni – kaunis, mutta LIKAINEN tamma. - Just joo, kiva, naurahdin Tiian karsinan ovella. – Jos mä en tietäis että sussa on myös valkosia karvoja, niin luulisin kyllä sua kokonaan ruskeeksi, mumisin itsekseni tammalle, joka hörähti minulle astuessani sen karsinaan. Silittelin sen kaulaa, seurauksena tietenkin entistäkin likaisemmat sormikkaat...
Ensin päätin tehdä tuttavuutta tamman kanssa, ihan vain alustavasti. Jäinkin rapsuttelemaan sitä pidemmäksi aikaa, etenkin sään kohdalta rapsuttelusta se tuntui nauttivan. Juttelin Tiialle omiani ja se hörähteli minulle välillä vastaukseksi. Kyllä minua onni potkaisi, kun näin ihanan hoitsun sain!
- Tiia, nosta nyt se kavio, manasin karsinan perällä itsekseni ja kannattelin tamman takajalkaa, joka nousi vihdoin maasta. Ensimmäinen puhdistusvaihe suoritettu, kaviot olivat puhtaat. Loppu ei sitten tuntunutkaan niin helpolta. Nappasin harjapakistani kunnon kokoisen pölyharjan, jolla sain Tiian selkää puhtaammaksi. Sitten vaihdoin kumisukaan, jolla sain nipin napin mutapaakut pois jaloista. - Tätä se kevätaika teettää, mutisin Tiialle ja vihdoin tamma näytti suhtkoht puhtaalta. - Noniin, katsotaas sitten vielä silmät ja sieraimet tällä sienellä, sanoin ja puhdistin Tiian turpaa kostealla pesusienellä. – Puunattu ja putsattu, ajattelin hiljaa ylpeänä lopputuloksesta. Siirryin pari askelta taakse päin, ja näin vihdoin kunnolla Tiian värityksen. - Voi, kun sä oletkaan kaunis tamma, huokaisin ja nappasin harjapakin ylös lattialta. - Heippa, nyt mun kyllä täytyy lähteä, sanoin hieman haikeana Tiialle, kun kelloni tikitti hurjaa vauhtia ja bussi lähestyi tallia vauhdilla. Silitin vielä kerran tamman turpaa ja sain siltä vastaukseksi lämpimän hörähdyksen, jota en koskaan tule unohtamaan.
Sini ja Tiia 1 HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 4, 2009 13:16:48 GMT 2
4.4.2009 - Tiia tarhaileeNappasin tänään kuvan Tiiasta, joka nautti keväästä tarhassa. Sini ja Tiia 2 HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 5, 2009 17:23:18 GMT 2
Suohirviö – 5.4.2009
Maisemat vilisivät silmieni edessä ajaessani täysin rämällä pyörälläni hurjaa vauhtia mäkeä alas. Pyörän ketjut rymisivät ja ohjaustanko narisi epäilyttävästi samalla kun ihailin lähestyviä laitumia pellon vierellä. Seppeleen vanha tallirakennus osuikin pian silmääni ja kiihdytin vauhtiani. Sitten se tapahtui – PUM! Pyöräni levisi keskelle hiekkatietä. Löysin itseni ojasta, päälläni ohjaustanko ja allani etupyörä.
- Hienoa! Pitikin just mulle sattua... Manasin ojan pohjalla ja heittelin pyörän osia pois tieltäni. Ja kuin tilauksesta näin (kauhukseni) Jaakon körröttelevän autolla luokseni – tuli varmaan kaupasta. - Mites sä sinne jouduit? Jaakko hirnui auton ikkunasta ja katseli levällään olevaa pyörääni. - Tosi hauskaa, Jaakko! Voisit ees vähän auttaa ja lopettaa tön röhkimises, murahdin ja rämmin ylös ojan pohjalta. Jaakko hörähti vielä kerran ja kaasutti autonsa kanssa pois näkyvistä. Eikö tässä maassa ollut enää yhtään herrasmiestä? Kirosin pyörääni ja siirtelin osia tien sivuun. Ajattelin tulla hakemaan niitä myöhemmin ja lähdin kävelemään tallia kohti mutaisena ja hiukset täynnä erilaisia oksia.
- Sini, voi jessus, mitä sulle oikein on sattunut?! Jossu kiljui astuessani toimistoon. - Päätin käydä kattomassa miltä ojanpohjalla näytää. Mun pyörä oikein vapaaehtoisesti suostus auttamaan ja tässä onkin lopputulos, virnistin ja kävin vessassa huuhtelemassa naamani puhtaaksi liejusta. Vaatteeni saisvat loppupäivän näyttää tältä, ei voi mitään. Jos näkisin vielä Jaakon jossain, niin kuristaisin sen! Lähdin kävelemään Tiian karsinalle siinä toivossa, ettei kukaan huomaisi minua, mutta tietenkin erehdyin. - Öh, Sini, mitä reittiä sä oikein tulit tallille, kun näytät tolta? Ellady kysyi minulta Pikun karsinasta. - Pitkä tarina, vastasin enkä jaksanut selittää kaikkea uudestaan. Avasin Tiian karsinan oven ja astuessani sisään huomasin karsinan olevan täynnä pikkutyttöjä, jotka katsoivat minua pelästyneenä. - S-s-se on s-suohirrrviö! Menkää äkkiä pakoon, mähän sanoin että se on olemassa! Yksi tytöistä kiljaisi ja pinkaisi ulos karsinasta kuin tuli hännän alla muiden tyttöjen seuratessa häntä pihalle saakka. En kai mä nyt noin pahalta näyttänyt, ajattelin kun Tiiakin tuijotti minua kummastuneena. - Voi ei, älä nyt säkin aloita, mä se vain olen, juttelin Tiialle joka ei tainnut pahemmin välittää ulkonäöstäni. Onneksi edes toinen meistä oli puhdas.
Harjasin Tiiaa pitkin ja voimakkain ottein pölyharjalla ja sain aika paljon talvikarvaa irtoamaan. Puhdistin vielä kaviot ja selvittelin jouhia, kunnes Ellady saapui Tiian karsinan ovelle. - Mites ois, haluaisiks sä lähteä mun kanssa taluttelemaan Tiiaa ja Pikkua vaikka tohon lähimetsän poluille? Kun mä en ihan vielä saa yksin lähteä, niin jos sä tulisit mun kanssa. - Joo, kyllähän se mulle sopii ja Tiiakin varmasti tykkäis pikkusesta kävelyreissusta, vastasin ja laitoin Tiialle riimun päähän. Talutin hevosen tallipihalle ja jäin siihen odottelemaan Elladya, joka saapuikin pian ulos pihalle Pikun kanssa. Lähdimme kävelemään hevosten kanssa metsää kohti ja juttelimme samalla vähän kaikesta.
- Mä kuulin, että sä haluisit yletä Pikun hoitajaksi, sanoin Elladylle. - Joo, Jossun kanssa juteltiin ja se sanos että se sopii, kunhan mä ensin kehityn vähän lisää. - Kyllä mä luulen että Jossu antaa sulle pian lisää vastuuta. Sä oot ollu niin aktiivinenkin ja kehittynytkin ihan hirveesti hevosten kanssa. - Ai, kiit-... Elladyn lause jäi kesken ja hän jäi tuijottamaan edessämme olevaan puskaan päin. Pikku ja Tiiakin hermostuivat ja meillä oli täysi työ saada ne rauhoittumaan. - Mikä siellä on...? Kuiskasin Elladylle ja katsoin tarkemmin puskaa, joka rapisi ja heilui. Itseänikin alkoi jo huimata kun ajattelin mitä kaikkea sieltä voisi tulla esiin. Susi, karhu, fasaani... - Mä en tiedä. Elladyn ääni värisi. – Mut jotain siellä kyllä on, hän sanoi ja me peräännyimme puskasta pois päin. Yhtäkkiä puskasta pomppasi esiin jokin vihreä, sadeviitan tapainen ja jolla oli kuusenoksat päänsä päällä. Hevoset kauhistuivat ja Ellady kiljaisi kun näkin otuksen. Sydämeni jätti yhden lyönnin välistä, mutta rauhoituin heti kun näin otuksen tarkemmin. - Ellady, kato, ei se oo mikään hirviö vaan noi on ne kolme tyttöä jotka olivat Tiian karsinassa. Hevosetkin tulivat levollisemmiksi kun tytöt ottivat ison pressun pois päältään. - HAHA, siitä sait senkin suohirviö! Tytöt kiljuivat minulle ja kipittivät sitten karkuun. - Katsoin ensin hämmentynyttä Tiiaa ja sen jälkeen kalpeaa Elladya. Olimme hetken hiljaa ja purskahdimme sitten raikuvaan nauruun. - Ei oo totta, Ellady kikatti vierelläni ja hevoset katsoivat meitä ihmeissään. Ei tästä päivästä ainakaan vauhtia ollut puuttunut!
Kun vihdoin olimme päässeet takaisin tallille, onneksi ilman haavereita ja sen suurempia vahinkoja, päästimme hevoset tarhaan. - Mun pitäis varmaan lähteä, Ellady sanoi ja hyppäsi isänsä autoon. - Moikka, sanoin ja lähdin tallustelemaan satulahuonetta kohti puhdistamaan Tiian varusteita. Urakka oli vasta alkanut, mietin ja hymyilin itsekseni.
Sini ja Tiia 3 HM
|
|
|
Post by Ilona on Apr 6, 2009 15:43:59 GMT 2
Lehmipoika
Pompin iloisin mielin tallille, reppu selässäni. Ravasin heti oleskeluhuoneeseen ja siellä olikin Sini, Veronica, Henni ja Ellady. Moikkasin tyttöjä ja heitin reppuni huoneen nurkkaan ja sieltä kuuluikin rapistus josta kysyi heti utelias Ellady.
- Mitäs sulla on mukana kun noin paljon rapisee, Ellady hymyili ja istahti sohvalle. - No herkkupussi sekä eväspussi siellä rapisee, vastasin ja läsähdin myös sohvalle. - Ai että nyt on kivaa pyöräillä tallille! Olen jo kyllästynyt tulemaan bussilla, Henni avasi keskustelun. - Niimpä, ihanaa kun lumet on alkanut sulamaan, Veronica säesti.
Nyökkäilin ja katselin ikkunasta ulos. Lintujen laulu tunkeutui sisään ja sai jotenkin raikkaan olon.
- No mutta. Pitäisi Sini tästä Tiia mennä hoitelemaan, sanoin Sinille ja nousin kutsuvasti pois sohvalta. - Joo, mennää vaa, Sini sanoi ja ponkaisi sohvalta ja ei aikaakaan kun oltiin jo rappusia alas menemässä.
Ei aikaakaan kun päästiin alas talliin, kuului huutoja ja näimme Keikin ja Loviisan juoksevan meitä kohti.
JATKUU
|
|
|
Post by Sini on Apr 7, 2009 19:22:04 GMT 2
Supersiivous - 7.4.2009Sini ja Tiia 4 HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 10, 2009 10:23:09 GMT 2
Ensimmäinen ratsastus pitkäperjantaina - 10.4.2009
Olin saanut vanhan pyöräni korjatuksi, tosin se ei mielestäni enää muistuttanut pyörän tapaistakaan. Pääasia, että sillä pääsi eteenpäin. Kaahasin jälleen kerran hiekkatietä alas Seppeleen tallirakennusta kohti, mutta olin ottanut oppia virheistäni ja hiljensin ajoissa enne mutkaa. Tällä kertaa pyörä pysyi kuin pysyikin kasassa, ja ihme kyllä, minäkin istuin vielä kyydissä. Poljin vimmatusti eteenpäin ja saavuin Seppeleen pihalle. - Moi Sini, näköjään oot saanu pyöräs korjattua. Oli kyllä jo aikakin, Jossu naurahti. – Ajattelin muuten, jos haluisit kokeilla millasta kyytiä Tiian kanssa pääsee. - Sanotko sä, että mä pääsisin Tiian kanssa ratsastamaan? Hihkuin intoa täynnä. - Jos sä haluat. Kun sillä oli eilinenkin vapaata eikä tänään oo tunteja, niin jos vaan viitsit niin tossa maneesissa voisit semmosen tunnin verran kaahotella, Jossu lisäsi. - Joo, siis tottakai! Hihkaisin ja kävin hakemassa tallista riimunarun. Ajatella, ensimmäinen ratsastus hoitsullani, Tiialla.
- Tiiaaa, körötteles tänne päin! Kiljuin tarhan portilta Tiian hölkötellessä minua kohti. Silitin tamman lämpöistä ja pehmeää turpaa ja napsautin riimunarun kiinni riimuun. - Hieno hevonen, sanoin Tiialle, suljin portin perässäni ja lähdin taluttelemaan tammaa talliin. Saatuani Tiian karsinaansa harjasin sen pikaisesti ja kipitin hakemaan varusteita, jotka olivatkin putipuhtaat edellisen käyntini jäljeltä. Usutin ensin kuolaimet Tiian suuhun ja kiinnittelin suitsien remmejä. Heitin vielä satulan selkään, suoristelin huovan ja kiristin vyön tarpeeksi tiukalle Tiian pullistellessa. - Ugh, valmis, ähisin ja nappasin kiinni Tiian ohjista. Lähdimme kävelemään maneesiin, jossa ei ollutkaan ketään. Suljin oven perässäni ja talutin hevosen keskelle maneesia. Laksin jalustimet alas, otin kiinni ohjista ja ponnistin itseni ylös tamman selkään. Tuntuipa mahtavalta!
Tunnustelin asentoani Tiian selässä ja säätelin jalustimia sopivan pituisiksi. Kun vihdoin olin valmis, painoin kevyesti pohkeet Tiian kylkiin ja se lähti rauhallista käyntiä eteen päin. Miten tasainen käynti sillä olikaan, ajattelin ja nautin hetkestä täysin siemauksin. Käveltyämme hetken uraa pitkin ja totuteltuani Tiian käyntiin, vaihdoin suuntaa ja tiukensin ohjia. - Mitäs mieltä oot ravista, sanoin Tiialle ja painoin pohkeet kiinni tamman kylkiin. Tiia nosti pehmeän ja tasaisen, mutta laiskahkon ravin. Kevensin ravin tahtiin ja hoputin Tiiaa menemään reippaammin. - Voi, kun sulla on mukava ravi, sanoin iloisena ja istuin alas harjoitusraviin. Tein voltteja, asetuksia, taivutuksia ja muutamia väistöjä. Väistöt eivät oikein kiinnostaneet Tiiaa, mutta suoriuduimme niistäkin ihan hyväksyttävästi. Kun puoli tuntia oli kulunut, päätin kokeilla laukkaa. Siirsin sisäpohjettani aavistuksen eteenpäin, ulkopohjetta taakse, otin puolipidätteen ja annoin Tiialle laukka-avut. Se nosti kulmasta rauhallisen ja tasaisen laukan, jossa oli ihanaa istua. Keinuin laukan tahdissa ja nautin kyydistä.
Kohtapuolin hiljensin kuitenkin raviin ja kaventelin vielä pari kierrosta, jonka jälkeen siirsin Tiian taas käyntiin. Annoin hevosen kävellä vielä pitkillä ohjilla ja katsoin kelloani. Juuri sopivasti tunti oli kulunut. Ohjasin Tiian maneesin keskelle, hyppäsin alas ratsailta ja talutin tamman takaisin tallille.
Saatuani Tiialta varusteet pois, harjasin siitä vielä suurimmat hiet pois ja heitin kevyen loimen selkään, koska se menisi vielä tarhaan. Pujotin riimun Tiian päähän ja talutin sen ulos. Päästin Tiian muiden hevosten kanssa juoksentelemaan ja lähdin toimistolle juomaan kylmää limpparia, joka oli todella tarpeeseen.
Sini ja Tiia 5 HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 11, 2009 8:05:24 GMT 2
Hyvää pääsiäistä, Tiia! - 11.4.2009Sini ja Tiia 6 HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 12, 2009 10:51:37 GMT 2
Pääsiäisajan hiippailuja - 12.4.2009
Tiia karsinassaan hörähtää, kun tallin ovi kolahtaa. Mikököhän se siellä mahtaa olla, ei kai ketään talliin tulisi kuutamolla?
Mutta katsos vain, Tiia ihmettelee, kun pieni jänis tallin ovella pääsiäiskoria heiluttelee. On kori täynnä värikkäitä munia, Tiia ihmettelee, näenköhän minä pelkkiä unia?
Jänis jokaisen karsinalle hiippailee, ja kananmunia hiljaa jakelee. Kukaan muu ei ole hereillä, ja Tiiakin alkaa jo epäillä.
"Hei Eppu, herää!" , Tiia huutaa ja katseita kerää. On koko tallin hevoskunta hereillä, nyt Tiiakin on asioista perillä.
"Katsokaa kaikki tuota outoa ilmestystä" Tiia sanoo ja osoittaa jänistä. Cassun silmät suurenevat, Bladen hörähdykset kuumenevat.
Jänis huomaa hämmästyksekseen, että hevoskaarti on saanut herätyksen. Se kamppeensa kerää ja kauas loikkii, hevoset hämmentyneinä katsovat toisiin.
"Ainakin saatiin herkkuja" Tiia sanoo ja tutkii kananmunan sisältöjä. Sisältä ponnahtaa heinätuppo, ja pienenpieni porkkanakuppo.
"Namnam, nyt nautitaan!" Hevoset hirnuvat ja ahmivat. Kyllä pääsiäinen on ilon aikaa, kun hevostenkin riemu raikaa!
Sini ja Tiia 7 HM
|
|
|
Post by Ilona on Apr 12, 2009 12:31:47 GMT 2
Hyvää Pääsiäistä! <3Joo, tollasen nyt töhräsin.. Tuo Lehmipoika tarina kyllä jatkuu, muttei nyt huvittanut kirjoittaa! 31HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 13, 2009 9:23:24 GMT 2
Kevättä rinnassain!
Paistattelin aurinkoa Seppeleen pihalla Tiian riimunaru kädessäni. Ensimmäiset leskenlehdet tekivät tuloaan ja viimeisetkin lumet olivat sulamassa. Kevät oli alkanut, ja se myös näkyi – ei vaan luonnossa, myös ihmisissä ja hevosissa. Tallin piha kukoisti hymyileviä hoitajia ja hevosetkin nauttivat lämmöstä. Kävelin tarhoille päin ja näin kauniin lehmänkirjavan tamman seisoskelevan keskellä tarhaa. Avasin portin ja kävelin Tiian luokse. Se nuuhkaisi käsiäni ja antoi ottaa itsensä kiinni, mutta vaati kuitenkin jotain herkkupalaa.
- Ehei, et sä joka kerta saa porkkananpalasia, sanoin Tiialle, joka nuuhki taskujani. Lähdin taluttamaan sitä vierelläni portista ulos ja sieltä kävelimme tallirakennukselle. Tiian kaviot kopisivat hiekkatiellä ja omat lenkkarini raahasivat hiekkaa.
- Moi Sini! Ilu huudahti pyöränsä selestä. Hän oli juuri saapunut tallille. - Moi! Tuutko harjailemaan mun kanssa nää kauheet talvikarvat pois, kysyin ja me menimme harjauspuomille, johon porotti täysillä aurinko. Heitimme Tiian kevyen loimen pois sen selästä ja nautimme auringon lämmöstä.
- Kauheesti karvaa tältä irtoo! Ilu sanoi ja katsoi harjaansa, jossa ei muuta näkynytkään kuin valkoisia karvoja. - Joo, ja pöllyääkin ihan hirveesti, sanoin ja sanojeni vakuudeksi aivastin pölyt kurkustani. Ilu naurahti ja repi karvoja irti harjastaan. Rupesimme selvittelemään Tiian takkuisia jouhia kammalla. Ilu selvitteli harjaa ja minä revin mutapaakkuja irti hännästä, joka näytti enemmän saven harmaan väriseltä kuin ruskealta.
Kun Tiia oltiin saatu puhtaaksi päätimme lähteä vielä pienelle talutusretkelle hiekkapolulle. Kävelimme hetken metsässä ja käännyimmekin kohta takaisin. Vähän ennen tallia läheisestä puskasta alkoi kuulua rapinaa.
- Mikä se on, ei kai vaan hirvi, Ilu henkäisi. Tunsin Tiian hermostuneisuuden sen kävellessä pois päin pensaasta ja katsellen sitä silmät suurina. - Soo, sanoin ja koetin itsekkin rauhoittua. Puska räsähti ja sieltä ponkaisi esiin fasaani, joka lähtikin heti meitä pakoon. Ilu ja minä huokaisimme helpottuneina ja Tiiakin rauhoittui.
- Onneks se oli vaan fasaani, sanoin ja jatkoimme helpottuneina matkaa takaisin tallille. Saavuttuamme tallipihalle, Ilun piti lähteä kotiin ja minä kävin viemässä Tiian nopeasti tarhaan paistattelemaan aurinkoa. Jäin vielä hetkeksi tallille putsailemaan karsinoita ja jakelemaan ruokia, kunnes lähdin kotiin.
Anteeks tämmönen kökkö tarina. Sini ja Tiia 8HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 14, 2009 17:08:02 GMT 2
Estetreeniä - 14.4.2009
Harjailin Tiiaa flunssaisena sen boksissa, joka pöllysi entistä enemmän paksun karvapeitteen pikkuhiljaa irrotessa Tiian yltä. Olin saanut sairastella koko pääsiäisen, mutta flunssa oli koko ajan onneksi vain laantumassa. Harjailin Tiiaa ja kävin hakemassa sen varusteet. Heitin satulan sen selkään ja pistin suitset nopeasti hevosen päähän. Kiristin satulavyön ja kiinnitin suitsien remmit.
Lähdin taluttamaan lehmänkirjavaa tammaa vierelläni maneesiin. Aurinko oli ollut koko päivän pilvessä, tuulikin oli yltynyt, ja tuntui ihanalta päästä maneesin suojaan. Talutin Tiian keskelle, laskin jalustimet ja hyppäsin selkään. Olin päättänyt harjoitella Tiian kanssa seppeleen omiin estekisoihin, joihin osallistuisin Tiialla. Ajatuskin jännitti jo kävellessämme uraa pitkin löysillä ohjilla. Ne olisivat ensimmäiset kisani Tiian kanssa.
Nostin ravia ja verryttelin Tiiaa volteilla ja pysähdyksillä. Välillä tuloksena oli vain pelkkää kiukuttelua, välillä se sujui oikein hyvin. Oli avotaivutuksen vuoro. - Tiia, et nyt! Sanoin ja pamautin pohkeet kiinni tamman kylkiin sen temppuillessa pitkällä sivulla. Avo ei sujunut suunnitelmieni mukaisesti, Tiia yritti koko ajan puskea sisälle eikä tuntunut kuuntelevan apujani ollenkaan. Yritettyäni samaa monen monta kertaa avotaivutus onnistui viimein. - Hienosti meni, sanoin väsyneenä ja taputin tammaa kaulalle. Keräsin ohjat taas tiukemmalle ja tein kulmassa puolipidätteen, ja valmistelin laukannoston. Kulman jälkeen Tiia nosti kauniin ja aina niin ihanan tasaisen laukan. Otin pari temponlisäystä ja –vähennystä, kunnes olin tyytyväinen tulokseen. Hiljensin käyntiin ja sidoin Tiian hetkeksi tolppaan kiinni, vaikka ei se nyt mihinkään lähtisi.
Rakennettuani muutaman 60 cm esteen hyppäsin taas rauhallisen Tiian selkään, joka katsoi esteitä innostuneena. Nostin harjoitusravin kautta laukan ja ohjasin hevosen ensimmäiselle pystyesteelle. Ennen estettä Tiia otti kunnon vauhdit ja ponnahti esteen yli liitäen. Nautin kyydistä, mutta valmistauduin kuitenkin samalla jo seuraavaan ristikkoon. Painoin pohkeeni kiinni Tiian kylkiin ja se hyppäsi sulavasti yli.
Korotin esteet nyt 80cm korkeuteen ja ohjasin Tiian pystylle. Se heitti päätään epäilevästi ilmaan, mutta olin jo varautunut siihen. Painoin pohkeet kiinni ja niin me lensimme korkealta tuntuvan esteen ylitse. Taputin Tiiaa kaulalle ja kehuin sitä. Olipas se hyvä hyppäämään!
Hypättyäni vielä muutaman kerran hiljensin raviin ja siitä pian käyntiin. Nousin ratsailta ja avasin maneesin oven. Suljettuani oven perässäni hyppäsin takaisin selkään ja ohjasin Tiian metsäpolulle, jolla kävelimme rauhallisesti loppukäynnit.
Sini ja Tiia 9HM
|
|
|
Post by Sini on Apr 17, 2009 16:26:04 GMT 2
Maastossa rymyilyä - 17.4.2009Käsin piirsin välillä. Lähdettiin maastoon aurinkoa paistattelemaan ja muutama estekin päästiin hyppäämään! : ) Sini ja Tiia 10hm ♥ Tosi ihana kuva! Pirtsakan keväiset värit, Tiia on piirretty taitavasti ja muutenkin piiros vaan toimii! - Josefiina
|
|