Post by Wenla on Jun 5, 2017 14:31:23 GMT 2
5.6.2017 maanantai - Omg auto
Kaikkien niiden inhottavien pyöräilyreissujen ja äärimmäisen tylsien bussimatkojen jälkeen omalla autolla Seppeleen pihaan ajaminen oli parasta ikinä. Vielä parempaa oli nähdä Wilman ilme, kun mä nousin autosta ja huiskautin sille kättäni. Punapää asteli mun (lue: mun iskän..) auton luokse, kurtisti kulmiaan ja kopautti sitä aivan kuin varmistaakseen, ettei ollut kuvitellut.
”Mä kuulin että sä olit tullut autolla aiemminkin… mutta en mä kyllä totta puhuen uskonut siihen. Sä?? Autolla??” se sanoi lopulta ja nosti katseensa muhun.
”Usko mua, mä oon hyvä ajamaan. Pääset kyytiin jos haluat,” mä sanoin samalla kun me lähdettiin kävelemään kohti tallia. Mä yritin samalla tähyillä Gittaa tammatarhasta, mutta se oli ilmeisesti viety sisään.
”Ehkä… ehkä joku toinen kerta. Sitten kun oon nähnyt, että joku on selvinnyt elävänä sun kyydissä,” Wilma totesi hetken mietinnän jälkeen ja sai mut ristimään käteni puuskaan.
”No mitä toi nyt tarkoitti? Luuletko sä että mä ajaisin kolarin?” puuskahdin. Wilma nyökkäsi ja vilkaisi mua totisena, mutta mä näin kuinka sen suupieli nyki siihen malliin, että se purskahtaisi kohta nauruun.
”Hmph,” mä tuhahdin.
”Hei muuten, lähetäänkö maastoon? Hestialla on vapaapäivä, enkä mä millään jaksaisi mennä kentälle,” Wilma kysyi yllättäen ja katsahti mua pyytävästi.
”Gitalla on tunteja, ja mä en muutenkaan ehdi olla kauhean kauaa. Joku toinen kerta?” mä sanoin ja hymyilin pahoittelevasti.
”Joo, tietty. Eiköhän joku löydy mulle seuraksi,” punapää hymyili ja avasi tallinoven.
Wilma pyyhälsi yläkertaan, mutta mä jäin Gitan karsinalle. Se mutusti tyytyväisenä maahan jääneitä heinänkorsia ja hörähti mulle kun mä astuin karsinaan. Pirre oli ratsastanut Gitan eilen, ja herrajeesus kuinka hienolta poni oli näyttänyt. Kentän laita oli ollut aivan täysi, ja mä olin joutunut kyynärpäätaktiikan ja ”OLEN GITAN HOITAJA ANTAKAA TIETÄ” –lauseen kanssa luovimaan tieni aidan viereen. Mä en ollut ikinä nähnyt Gittaa niin hienona, ja kuten Daniel mulle lopuksi totesikin, ei Gitta varmaan itsekään tiennyt olevansa niin taitava. Vaikka teoriassa Gitan tiedoissa oli mustaa valkoisella, että se oli helppo A tason poni. Harmi vain, että sen tasoinen ratsastaja kiipesi Gitan selkään suunnilleen kahdesti vuodessa.
Kaikki aidan vierellä olivat kuitenkin pettyneitä. Musta tuntui, että ne olivat odottaneet samanlaista Gitan ja Pirren tahtojen taistoja, kuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet yhtään pelleilyä, vaan reippaan ja maailman kauneimman ponin. Koska sitä se todella oli. Kaunis kuin mikä.
Lopuksi Daniel ja Pirre antoivat mulle vähän vinkkejä siitä, kuinka Gittaa kannattaisi jatkossa ratsastaa. Lähinnä sitä, mitä mä aina kuulin; kunnon treeni kerran viikkoon, sillä Gitta meni melko helppoja tunteja. Gitta pitäisi saada rehellisesti työskentelemään, eikä ainoastaan näyttämän siltä, että se työskenteli. Daniel käski mut myös osallistumaan enemmän koulutunneille Gitan kanssa, ja siitä mä olin kyllä ihan samaa mieltä. Kävin koulutunneilla aivan liian harvoin.
Mä havahduin ajatuksistani, kun joku jatkotuntilainen pyyhälsi Gitan karsinalle ja kysyi olinko mä erehtynyt hevosesta, sillä hän kuulemma menisi Gitalla. Mä tyydyin vain epämääräiseen nyökkäykseen ja hipsin nauruani piilotellen yläkertaan.
Taukohuoneesta kuului kovaäänistä naurua, ja mun teki mieli vilkaista ketä siellä oli. Mutta mä myös tiesin, että jäisin suustani kiinni, joten tyydyin avaamaan kaappini ja kaivamaan sieltä mun vanhat farkkuratsastushousut, jotka oli tarkoitus pestä ja myydä jollekin äidin kaverin lapselle.
”Ai moi, Wilma sanoikin että sä olet tallilla ja vielä oikein auton kanssa,” joku hihkaisi mun takaa. Mä käännähdin ääntä kohti, ja näin iloisena hymyilevän Sandran, joka roikotti valkoista kangaskassia olallaan.
”Se juorukello,” mä nauroin ja suljin kaappini. ”Seuraavaksi sä kysyt, että saanko mä kyydin kotiin ja mä vastaan jo valmiiksi että saat.”
”En mä kyllä tuota ajatellut kysyä, mutta ainahan se kyyti kelpaa,” Sandra sanoi viattomasti ja hyppeli portaat alas. Mä pyöräytin silmiäni ja raahauduin Sandran perässä alakertaan.
Wenla ja Gitta 93HM
/olipa kiva kirjottaa pitkästä aikaa vaikka tää tarina nyt ei mikään mahtava ookkaan. yritän aktivoitua!
/olipa kiva kirjottaa pitkästä aikaa vaikka tää tarina nyt ei mikään mahtava ookkaan. yritän aktivoitua!