|
Post by Anne on Mar 26, 2009 14:48:58 GMT 2
|
|
|
Post by Veera on Mar 26, 2009 15:21:48 GMT 2
26.3.2009 Ratsuttaja -minäkö?
Saapastelin tallin lakaistua käytävää pitkin. Tällä kertaa en mennyt Mankin karsinalle vaan kipitin suoraan Kamuliinin karsinalle. Anne tuli karsinasta ulos ja sanoi, että oli laittanut kuulema varusteita neidin päälle jo jonkun tovi. Kiittelin naista ja laitoin kypärän päähäni. "Tästä se ura urkenee." sanoin itsekseni ja tartuin tammaa ohjista.
Talutin Kamuliiniä maneesiin, joka oli tyhjillääntähän aikaan päivästä. Tervehdin Shinquaa ja Shinaa matkalla maneesiin ja he kummastelivat, kun talutin Kamuliiniä perässäni maneesiin. Siinä olikin, sitten selittelemistä. Huokaisin ja vasin kiinni jäätyneenä maneesin oven -se ei ollut mikään pikkujuttu. Onneksi Jaakko sattui kulkemaan ohitseni ja lupautui avaamaan maneesin oven.
Vihdoin olimme tamman kanssa kahden maneesissa, kännykkää näppäilevää Annea lukunottamatta. Laitoin ohjat Kamuliinin kaulalle ja ponnistin suomenhevosen selkään. "Huhhuh... Sinähän olet iso-tyttö." sanoin tammelle, joka seisoi arasti paikoillaan. Kiristin satlavyötä ja annoin pohkeita Kamuliinille. Vatsassani velloi ja oloni oli jännittynyt. Ajattelin vain, että 'mitä jos tipun'. Kamuliini kulki korvat höröllä ja lihakset jännittyneinä eteenpäin. Ryhditäydyin selässä ja kokosin ohjat muutaman käyntikierroksen jälkeen. "Ota vaan sillä jotain siirtymisiä ja koita, vaikka lopussa laukannostoja." sanoi Anne katsomosta. Nyökytin ja aloin tekemään kiemurauraa Kamuliinillä. Tamma kulki vähän tönkösti ja napautin, sitä kerran pohkeilla. Tamma höristi korviaan ja teki äkkinäisen liikkeen sivulle. "Soossoo... Ei ole mitään hätää." sanoin tammalle. Korjasin omat virheeni ja opin, että tamma oli herkemmänpuoleinen pohjeavuissa.
Kun olin tehnyt kiemurauran vaihdoin suuntaa ja koitin ottaa pitkillä sivuilla ravia ja kävellä lyhyet sivut. Maiskutin ja annoin pohkeita tammalle. Se kiihdytti käyntiaskeltaan, mutta annettuani sille uudestaan pohkeita se alkoi ravata lennokkaasti. Se testaili ensin minua heittelemällä päätä, mutta näpäytin, sitä kerran raipalla hellästi lavalle, niin se rauhottui ja alkoi ravaamaan nätisti eteenpäin. Istuin syvälle satulaan ja tein puolipidätteen. Kamuliini vastasi hyvin ja otti käynnin. Taputin tammaa ja otin sillä uudestaan ravin. Ravi oli lennokasta ja siinä pysyi hyvin rytmissä. Aloi keventlemään ja annoin tamman ravata koko kenttää ympäri. Tein sillä pääty-ympyrät ja niillä yritin saada vähän tamman päätä asetettua. Kamuliini ei oikein tajunnut, että mitä siltä yritin hakea, mutta yritteliäisyyttä tammalta kuitenkin löytyi.
Hetken päästä vaihdoin taas suuntaa ja ajattelin kokeilla ravista pysähdyksiä. Kamuliini ei aluksi hoksannut ajatusta, mutta ymmärsi sen lopulta kuitenkin. Sain thtyä siltä muutaman kittettävän pysähdyksen ravista, mutta muuten mentiinkin sitten aina käynnin kautta. Anne katseli meitä keskittyneesti katsomosta ja oli saanut kännykkänsäkin takaiin taskuun. Hymyilin naiselle ja hän näytti minulle peukkuja. Kehaisin tammaa ja siirryin seuraavaan harjoitukseen. Kokeilisin tammalla laukannostoja ja oletin, että ne olisi sillä hyvin hallussa. Annoin pian sille laukkapokeet ja tamma hörisi ja kiihdytti raviaan. Tein puolipidätteen ja annoin uudet pohkeet. Nyt Kamuliini teki pienen pukin ja lähti sitten laukalle. Ensin minusta tuntui, että laukka oli jotenkin pompahtelevaa, mutta kohta siihen tottui. Tein muutaman laukannoston vielä ja vaihdoin sitten suuntaa. Annoin tammalle hetkeksi ohjaa ja annoin sen kävellä.
Sitten nostin vasempaan suuntaan laukat ja siinä ilmeni aluksi vähän ongelmia. Tamma laukkasi väärää laukkaa. Yritin vaihtaa sitä ja muutaman kerran se onnistuikin. Noin 3 kertaa sain sen laukkaamaan oikeaa laukkaa, mutta loput 3 kertaa oli väärää laukkaa. Annoin tammalle pitkät ohjat ja annoin sen ravata kenttää ympäri. Jäin mietiskelemään, että miten saisin laukan nostettua oikein vasempaan kierrokseen. Lopuksi kävelin tammalla hieman ja se ansaitsi kunnon taputukset.
Talutin Kamuliinin talliin ja Anne lupasi riisua sen. Taputin uuttaa ns. koulutettavaa ratsuani ja annoin sille hienosta työstä palkkioksi omenan joka meni hyviin suihin.
-Veronca-ratsuttaja ja Kamuliini-ratsu
|
|
|
Post by Veera on Mar 29, 2009 11:50:53 GMT 2
29.3.2009 Puomiharjoitusta
Keräsin kentällä ohjat ja aloin tekemään voltteja Kamuliinillä. Tamma hörisi ja alkoi nyökyttelemään päätään. Pehmensin kättäni ja annoin enemmän ohjaa tammalle. Hetken volttailun jälkeen nostin ravin tytölle. Kamuliini meni nätisti ja välillä vähän testaili pysähdyksillä. Näpäytin kerran Kamuliiniä raipalla ja sain kokea suomenhevosen pehmeät pukit. Näpäsytin uudestaan raipalla ja Kamuliini osasi nyt käyttäytyä ja alkoi ravaamaan kunnolla. Kehuin tammaa ja tein kiemurauraa. Josefiina tuli kentän reunalle ja pyysin häntä laittamaan muutamat puomit keskelle kenttää. Vaihdoin suuntaa ja otin hieman keervaa kimeurauraa ravissa toiseenkin suuntaan. Kamuliini alkoi kulkemaan hyvin allani ja meni jopa hieman peräänannossa, vaikken sitä siltä pyytänytkään. Kheuin tammaa joka oli mielissään kehuista. Josefiinakin katsoi suu ammollaan, kuinka tamma meni hienosti eteenpäin. "Nätti tyttö, kun vaan viitsii olla." sanoin Jossulle. "Huomaan." nainen sanoi.
Pian aloin nostelemaan laukkaa ja pyysin tammalta vähän koottua laukkaa. Kamuliini ei aluksi ihan tajunnut, mutta alkoi lopulta lyhentää askeltaan ja kokosin sen. Tamma kulki askeleen koottuna ja lähti sitten vetelemään pitkin askelin. Taputin tammaa ja siirsin sen raviin. Käänsin sen puomeille ja tamma veti kaulan alas ja nuuskaisi puomeja ennenkuin tyytyi kävelemään niiden yli. Kehuin Kamuliiniä ja yritin tulla puomit ravissa. Ensin tamma vähän säikkyi puomeja, mutta ravasi ne lopulta vauhdikkaasti jalkoja nostellen yli.
Taputtelin tammaa ja päätin lopettaa puomien harjoittelun tähän, koska ei olisi hyvä rasittaa liikaa nuorta tammaa aluksi. Ravailin hetken ja siirsin Kamuliinin käyntiin. Tamma viskoi päätään ja toivoi, että olisimme menneet vielä pitempään, mutta tunti sai riittää. Josefiina oli lähtenyt ja olimme kahden maneesissa. Hyppäsin pois Kamuliinin selästä ja löysäsin satula vyötä.
Tallissa riisuin hellästi tamman, joka näytteli vähän hampaitaan. "Hyvä sinusta vielä tulee" sanoin ja suljin karsinan oven.
-Veronica aja Kamuliini
Comments?
No niin, kyllä se Kamuliini kehittyy kun vaan jaksaa paahtaa! (; Hienoa työtä ja selkeää kerrontaa. Kuvailusi on sutjakkaa ja kuvaat ratsastusta erinomaisesti. Hyvä!
- Josefiina
|
|
|
Post by Veera on Apr 10, 2009 21:19:52 GMT 2
Estetreeniä
Kamuliini kulki kiltisti allani, kun kävelin sillä alkukäyntejä. Se testaili minua vielä vähän ja katseli välillä esteitä jotka lojuivat keskihalkaisijalla. Esteet olivat pieniä, toinen oli miniristikko ja toinen 50 cm pysty. Tamma hörähti ja yritti ryöstää raville, tein muutaman puolipidätteen ja tamma ruhoittui. Se oli herkkä. Jos tein pienenkään vääränliikkeen, niin tamma oli vauhdissa. Esteitä nähdessään sen häntä vaan viuhkoi ja korvat sojottivat eteen. Annoin pienet raviavut ja Kamuliini hypähti raville. Tein voltteja, jotta tamma rauhottuisi. Kamuliini rynnisti häntä kaarella eteenpäin. Häntä kohosi samanlailla, kuin siroilla arabeilla. -Eikai sulla ole kiima, kysyin Kamuliiniltä, joka rauhottui hieman. Kun Kamuliini ravasi nätisti ja pyrki hieman peräänantoonkin kehuin sitä ja siirsin käyntiin. Tamma hapuili ja yritti livistää kuolaintuntumalta. Näpäytin sitä kerran raipalla ja tamma kokosi itsensä. Vihdoin suuntaa ja orin ravin toiseenkin suuntaan. Kamuliini viieltti taas tukkaputkella eteenpäin ja pidättelin sitä hieman. Ensin Kamuliini tanssahteli ravissa, mutta alkoi ravaamaan kunnolla. Tein muutaman voltin estekaluston ympärille ja siirsin sen käyntiin. Kamuliini hörähti ja laski päänsä alas. Taputin tammaa ja annoin sen kulkea vapain ohjin.
Pian kokosin taas ohjat ja aloin nostelemaan laukkaa tammalla. Menin ensin helpompaan suuntaan ja Kamuliini nosti hyvin laukan. Tein laukassa voltin ja asetin sitä. Kamuliini hörähti ja siirtyi vasemmalle, kun painopisteeni siirtyi vähän vasemmalle. Kokosin itseni ja tamma kokosin itsensä myös allani. Myötäsin ohjia ja siirisin Kamuliinin raville. Nostin uuden laukan ja toistin laukannostoja hetken, ennenkuin vaihdoin taas suuntaa. Kamuliini laukkasi väärää laukkaa ja vaihdoin laukan sillä muutaman kerran onnistuneesti. Muutaman yrityksen jälkeen tamma alkoi laukata oikeaa laukkaa ja myötäsin ohjia. Tein, sillä laukassa voltin ja siirsin Kamuliinin käyntiin. Kävelin, sillä hetken ja nostin sillä sitten ravin. Ohjasin tamman minrsitikolle ja Kamuliini hyppäsi ristikon surella loikalla. Taputin Kamuliiniä ja tulin risitkon uudestaan. Kamuliini astui nyt vain sen yli ja näpäytin kerran sitä raipalla. -Menehän nyt kunnolla, sanoin ja annoin pohkeita ennen estettä tammalle. Kamuliini hörähti ja loikkasi esteen hienosti yli. Vaihdoin ravissa suuntaa ja tulin esteen toisessakin suunnassa. Kamuliini innostui menemään toiseen suuntaan ja alkoi vetelemään pukkeja. Horjahtelin selässä ja lennähdin kaulalle. Tamma oli viisas ja pysähtyi. Jatkoin esteharjoitusta, pukkisooloista huolimatta ja tultuani miniristikkoa hetken siirsin Kamuliinin käyntiin. Vihdoin otin loppuravit ja päätin, että olisi liian aikaista alkaa hyppäämään pystyä. Ravasin rauhassa loppuravit Kamuliinillä ja siirsin sen sitten rauhallisesti käyntiin. Vaihdoin suuntaa ja kävelin Kamuliinin kanssa rauhassa loppukäynnit. Kehuin tammaa ja ratsastin sen kaartoon. Nousin pois Kamuliinin selästä ja löysäsin satulavyöä. Kehun rutkasti tammaa ja pikkuhiljaa minusta alkoi tuntua, että olin löytänyt Kamuliinin kanssa yhteisen sävelen.
Tallissa Josefiina suostui riisumaan tamman, kun minulla oli kiire kotiin, jossa odoti monen monta hevosta, vailla ratsuttajaa.
~Veronica
Kiva, että Kamuliinin kanssa menee hyvin, ja tamma saa hyvää liikuntaa! Kun saisi Johannaan yhteyttä, voisi ottaa hepon ihan virallisesti meille. Tarinasi ovat helppolukuisia ja mukavia; kirjoitustyylisi on arkinen ja näppärä. Kuvailet ratsastusta todellisuudentuntuisesti. Kirjoitusvirheitä tosin löytyy tästä kertomuksesta aika reilusti. Yleisesti jaksotat tarinat hyvin, tätäkin olisi muutama kappalejako vähän keventänyt.
Sitten, kun Kamuliini saadaan "oikeasti" Seppeleeseen, katsotaan miten ratsutuksen käy, kun neidille pitää varmaan hankkia ihan hoitaja... mutta toistaiseksi saat nauttia Kamuliinin hehkeästä seurasta ihan vapaasti!
- Josefiina
|
|
|
Post by Veera on Apr 13, 2009 17:05:46 GMT 2
13.4 Kaksi hiomatonta timanttiaSilitin ruunikon tamman kaulaa ja asetin satulan sen kaulelle ja liu’utin sen oikealle paikalle. –Tänään treenataan vähän väistöjä ja etuosakäännöksiä sekä avoja, selitin tammalle samalla, kun kiristin mahavyötä. Kamuliini hörähti ja astui askeleen lähemmäksi minua. Se alkoi jo luottaa minuun, ainakin selästä käsin. Laitoin pintelit tamman etujalkoihin ja otin, sitten suitset käsiini. Ensin Kamuliini vähän katseli niitä, mutta lopulta suostui ottamaan ne suuhunsa. –Hyvä tyttö, kehuin tammaa ja silitin sitä. Kamuliini hirnahti, kun Leevi käveli karsinan ohi ja tamma meinasi lähtä karkuteille avoimesta karsinanovesta. Estin kuitenkin Kamuliinin aikeet ja käänsin sen pään pois käytävältä. Kiinnitin turpahihnan ja poskihihnan ja otin käytävältä oman kypäräni ja raipan. Kamuliini hörähti ja lähti kävelemään perässäni ulos tallista. Unohdin kokonaan pitää tamman ohjista kiinni, mutta hevonen kulkikin perässäi pää alhaalla ja ohjat kaulalla. Sillä ei ollut aikomustakaan karat. Nappasin varmuuden vuoksi ohjista kiinni, sillä Sastu ja Anttu tulivat ravissa meitä vatsaan – olivat ilmeisesti tulossa mörköjen täyteiseltä maastoretkeltä, näky oli ainakin sellainen. Avasin maneesin oven ja onnekseni maneesi oli tyhjä – saisimme työskennellä rauhassa. Talutin ruunikon kentän keskelle ja pidensin jalustimia, ne olivat entiset estejalustimet. Nousin varovasti Kamuliinin narsievaan satulaan ja tamma oli heti liikkeessä. – Prr, prr! sanoin tammalle ja nykäisin hieman ohjista. Tamma pysähtyi, kuin seinään ja kiristin mahavyötä. –Noniin nyt voit kävellä, sanoin tammalle ja se oli jo käynnissä. Kävelin pitkät alkuverkat, koska tänään olin ajatellut mennä vähän pidempään ja tarkemmin tammalla. Ikään, kuin valmentaisin itse itseäni – taino valmennuksen tarpeessahan tässä hevonen lähinnä oli, muttei voisi väittää, että ratsastajallakaan ei olisi hiomista taidoissa. Toisin sanoen tässä oli kaksi hiomatonta timanttia, keskellä Seppeleen suurta ja tunnettua maneesia. Otin tamman tuntumalle ja Kamuliini pysähtyi. –Eikun kävele vain eteenpäin, selitin tammalle ja siirryin haaveilusta takaisin olennaiseen. Käänsin suomenhevosen voltille ja asetin sitä hieman. –Hyvä tyttö, kehuin Kamuliiniä, kun se asettui hieman sisäänpäin. Voltin jälkeen vaihdoin suuntaa ja nostin ravin. Tammalle tarvitsi vain antaa pienet pohjeavut – olinkin jo kyllästynyt paukuttamaan pohkeillani patalaiskojen hevosten kylkiä. Käänsin taas Kamuliinin voltille ja asetin sitä hieman nyt ravissa. Tamma alkoi nyt oikeasti työskentelemään ja yritti totella kaikkia apujani. Tein perään toisen voltin ja tamma tajusi idean. –Hyvä, kehuin taas Kamuliinia. Istuin alas satulaan ja menin hetken harjoitusravia. Jatkoin Kamuliinillä volttejen tekoa ja asetin sitä aina vähän. En pyytänyt heti tammalta kovin suurta asetusta, riitti, että se asettui edes vähän. Aloitimme tamman kanssa puhtaalta matolta, vaikka se olisikin varmaan osannut nämä jutut silmät kiinnikin, mutta ainakin se näytti olevan aika avuton vielä näissä asioissa. Vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla. Aloin taas keventämään ja tein yhden kiemurauran ravissa ja siirsin, sitten Kamuliinin käyntiin. Tamma vaahtosi jo hieman ja se tottui, jo ohjastuntumaankin. Annoin ohan valua hetkeksi aikaa ihan pitkäksi ja ojentelin nilkkojani, kunnes päätin ottaa jaustimet ylös ja mennä hetken ilman jalkkareita. Siirsin taas Kamuliinin raviin ja pompin itse kyydissä, vaikka tammalla oli todella phemeät askeleet raskasrakenteiseksi suomenhevosksi. Pian totuin jo raviin ja päätin laukata pitkät sivut. Annoin lyhyellä sivulla jo hieman merkkiä pohkeillani siitä, että kohta laukattaisiin. Pitkän sivun tullessa painoin kantapäät Kamuliinin kylkiin ja tamma hypähti laukalle, se pukitti ja ensimmäisessä pysyin vielä kyydissä, mutta toisella lensin täydellä voimalla maahan. Kamuliini pysähtyi huomatessaan ratsastajan tippuneen kyydistä. Se käveli luokseni ja tökkäsi turvallaan minua kyynärpäähän. Nousin ylös ja samaan aikaan Kamuliini säikähti äkkinäistä liikettä ja pinkoi juoksuun. Se kaahotti ympäri maneesia korvat luimussa ja aloin kutumaan tamma hellästi. –Kamuliinii… laarittelin ja vihdoin tamma pysähtyi ja katsoi pitkään minua. –Tuutkos? kysyin tammalta ja se käveli takaisin luokseni. Lakin jalustimet ja nousin takaisin selkään. Otin heti uuden ja paremman laukannoston. Kamuliini laukkasi nyt todella hyvin ja kokosin sitä hieman. Tamma vastasi siihen hyvin ja laukka alkoi sujumaan hyvin. Siirsin Kamuliinin takaisin raviin ja otin perään uuden noston. Tamma pukitti kerran, mutta huiskautin sitä raipalla kerran ja se lopetti pukittelun. Tein sillä voltin laukassa ja asetin sitä. Se onnistui oikeastaan paremmin, kuin luulinkaan. Kamuliini kuunteli minua ja seurasi pienintäkin pohjeapua. Vaihdoin taas suuntaa tammalla, mutta tällä kertaa etuosakäännöksellä. Kamuliini puuskutti ja yritti toimia apujeni mukaisesti. Ensin se vain kuunteli, sitten se yritti ja lopulta se onnistui. Kehuin sitä ja nostin laukan toiseen suuntaan. Kamuliini laukkasi väärää laukkaa ja yritin saada sitä vaihtamaan laukkaa. Vihdoin tamma tajusi vaihtaa laukkaa ja kehuin sitä heti sen jälkeen. Nosti ny vasiten vastalaukan ja yritin saada tammaa polkemaan takajaloilla paremmin. Koitin vanhaa temppua ja asetin Kamuliiniä laukassa sisäänpäin. Samaan aikaan yritin saada tamman takapäätä kääntymään maneesin seinää päin. Kamuliini ymmärsi heti idean ja toteutti asian. Kehuin sitä ja toistin juttua vielä vähän aikaa. Kamuliinin ymmärrettyä harjoituksen idean aloin tekemään väistöjä sillä. Kamuliini oli näyttävästi tehnyt väistöjä ennenkin ja heti vaut saatuaan se asettui ja alkoi väistämään. Kehuin tammaa ja toistin väistöjen tekoa vielä vähän. Toiseensuuntaan väistöt olivat tietysti hankalia, sillä yleensähän toinen suunta on hankalempi hevosille. Vaihdoin suuntaa ja ravasin kierroksen, kunnes aloin taas väistämään tammalla. Kamuliini väisti tottuneesti, enkä viitsinyt rasittaa tammaa enää väistöillä vaan nosti yhden laukan ja aloin tekemään, sitten avotaivutuksia ravissa. Kamuliini oli innokas ravaamaan ja saatuaan puolipidätteitä se pukitti. –Tsoottsoot! sanoin ja näpäytin raipalla tammaa lavalle. Pyrkisin saamaan hevosen allani kulkemaan ikään kuin kolmella uralla. Aloin kääntämään Kamuliiniä ikään kuin voltille, muttenkuitenkaan. Kamuliini ihmetteli ensin sekavia apujani, mutta selvitettyäni niitä tammalle se alkoi tekemään avoja ravissa. Se ravasi pehmeästi eteenpäin avotaivutuksessa – olin suorastaan ylepä itsestäni, jo miljonanne kerran sanottuna ’Tästä tammasta tulisi vielä jotain!’. Tein avoja vielä toiseenkin suuntaan ja aloin lopettelemaan. Annoin ohjaa ja ravailin tammalla loppuravit, voltteja tehden. Vihdoin siirsin tamman ansaituille loppukäynneille ja ratsastin sen maneesin ovelle. Avasin sen selästä käsin ja tamma säikähti ovesta lähtevää ääntä. Se hypähti taaksepäin, mutta onneksi pysyin kyydissä. Päätin käydä kävelemässä loppukäynnit tallipihassa ja kierrellä tarhoille vieviä polkuja. Kamuliini säikkyi vähän tuulenhuminaa ja hevosten hirnahduksia, mutta kohta se lkoi itsekkin hirnua nähdessään Palmikon ja varsan tarhassa. Käveltyäni tamman kanssa kymmnisen minuuttia tallipihalla nousin sen selästä pois ja läysäsin satulavyön. Kamuliini oli hiestä märkä ja pyyhkäisin kaulasta enimpiä hikiä pois. Vein Kamuliinin suoraan pesupaikalle, joka oli tyhjä. Tunnit pidettiin jo kentällä ja näin, kuin Pikku tuli apuhoitajansa Elladyn kanssa tunnilta. Tervehdin yttöä ja siirryin, sitten Kamuliinin puoleen. Otin satulat ja suitset sekä pintelit ja laitoin päitset Kamuliinin päähän. Virutin tamman jalat ja kaulan ja vedin hikisualla enimmä vedet pois sen karvasta. Laitoin loimen tamman ylle ja kiikutin sen karsinaan. Kävin laittamassa sinne vähän heiniä ja menin, sitten siivoamaan pesupaikan jäljiltämme, mutta ennen sitä annoin Kamuliinille ansaitun sokeripalan. -Veronica ja Kamuliini Kommentteja? Kommentit tulee tällä viikolla, hemmetti kun kirjoitin äsken superpitkän palautteen mutta kone lagasi ja se pyyhkiytyi pois...
- JEi kiirettä. Juuh, tosta löytyy varmaan miljoona virhettä ja huomautettavaa. :'D
|
|
|
Post by Veera on Jun 5, 2009 8:58:22 GMT 2
Vanha kuva jonk aolen unohtanut laittaa. Kamuliini tyttö sai suitset pois suusta Annen pitämän kouluvalmennuksen jälkeen. Kyllä, sitten väsytti vähän kumpaakin. Ja kivasti Kamuliini vielä haukottelikin. : D
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Jun 12, 2009 1:04:33 GMT 2
12.kesäkuuta 2009. PerjantaiKöhisin ja rykäisin pari kertaa limaa kurkustani. Se ei liikahtanutkaan. Limaa vain oli ja oli ja vaikka kuinka rykäisin ei se noussut ylös. Juoksu vauhtini hidastui alettuani yskimään ja Liinu nyki riimunnarua kädestäni. Tamma halusi juosta vielä ja kertoi minulle levottomuudellaan ettei hidastaminen vielä sopinut. Niiskaisin nenääni ja kohensin juoksuani. Tyytyväisesti pöristen tamma tarpoi reippaasti eteenpäin. Otin hieman tamman harjasta tukea että pysyin tämän liitävien askelien perässä. Lopulta sekaannuin omiin jalkoihini ja mätkähdin märkään maahan. Kun mätkähdin maahan alkoi uusi yskäkohtaus. Yskin ja yskin Liinun nuuskiessan hetken käsiäni, jotka peittivät kasvoni, kunnes tamma pärskähti räät naamalleni ja siirtyi vihreän sapuskan ääreen. - Joo, syö köh* sinä het- kröh* -kih, niin koitan koota itseni.. Mutisin yskäni seasta käheällä äänellä. Kosteus maasta imeytyi vaatteitteni läpi ihooni ja tämä sai minut palelemaan. Kylmyys porautui luitteni ytimiin saakka ja tämä pakotti minut liikkeelle. Noustuani ylös oli Liinu jo matkalla. Pidätin tamman menos kevyeellä nippasulla riimun varresta.Tamma käänsi päänsä minua kohti ja juuri kun olin häntä rapsuttamassa tuuppasi tamma minua rajusti päällään. Horjahdin uudestaan maahan, tällä kertaa otin Liinun jalasta tukea ja nousin ylös. Tamma oli uudestaan tuuppaisemassa mutta lähdin liikkeelle, kävellen. - Oih, ihanaa, ollaan tyttö takaisin tallilla! Vettä oli ruvennut ripottamaan taivaalta ja lenkkimme olikin pidempi kuin piti. Se vei sairaasta kehostani viimeisetkin voimat ja kun pääsin sisälle talliin olin lysähtää käytävälle istumaan. Maltoin kuitenkin viedä Liinun karsinaansa. Kun sain vielä oven kiinni, ponnistelin talli huoneeseen. - Oho, Hinako se siinä! Nana huudahti nähdessään minut ovella. Nyökkäsin ja raahauduin sohvalle Veronican ja Nanan väliin. - Onks kaikki hyvin? Näytät vähän.. Veronica aloitti huolestuneen näköisenä. - Väsyneeltä. Nana jatkoi Veronican lausetta. - Jaa, vähän kröhköh* flunssaa tuppaa. Mut ei se mitään, en mä tähän kuole, vähän kyllä tuntuu tukehtuneelta.. Naurahdin vaimeasti ja ääneni hukkui jonnekkin olemattomiin. Tunsin itseni loppuun kuluneelta, vaikka ennen lenkkiä oli oloni ollut ihan hyvä. Kuulin Nanan sanovan vielä jotain, tunsin lämpimät sormet otsallanija tunsin kuinka minut kaadettiin makaamaan sohvalle. Sitten pimeni. Oikaisin selkääni,venyttelin jalkojani ja haukottelin avaten suuni niin isoksi kuin se ikinä aukesikaan. Kurotin kädellä yöpöydälleni, hapuilin hetken kunnes raotin hieman silmääni nähdäkseni yöpöytäni, voidakseni sammuttaa herätyskelloni. Hetken tuumailtuani näkemääni, olin saada sydän kohtauksen. Pomppasin salamana säng- sohvalta ylös ja kesti hetken vielä tajuta että olin tosiaan tallilla. Yritin avata suuni ja kysyä paljon kello mahtoi olla, mutta en saanut ääntä kurkustani, eikä huoneessa ollut muita. Samassa tajuntaani iski Apulannan Laululintu biisin sanat ja ymmärsin puhelimeni soineen juuri. Käivoin puhelinta taskuistani ja löysinkin sen takkini povi taskusta. Josefiina. Koitin soittaa takaisin. Ei vastannut. Hetken päästä puhelimeni soi uudestaan, tällä kertaa vastasin puhelimeen. Istuin vessassa pää käsissäni koittaen selvittää päätäni. - Heippa, miten teillä meni Liinun kanssa? Harmi etten päässy kattomaan et miten teillä sujuu, mut uskon että pärjäilet tamman kanssa.. Hina? Oletko siellä? Huhuu... Jaha.. *tuuttuuttuut* perkele.. sain mietityksi ja näppäilin viestin; Soitan illalla, nyt ei ääni kulje Hina. Huokaisten tallustin rauhallisesti tallin läpi Liinun luokse. Kello oli ilta kuuden, olin nukkunut Veronican sanojen mukaan parisen tuntia. Oloni oli hiukan parantunut mutta ymmärsin etten voinut jäädä tallille. Otin silti käteeni Liinun harjan ja astuin tamman karsinaan. Rapsuttelin tammulin päätä hellästi ja tamma tuuppasi minua jälleen päällään, mutta luojan kiitos hellemmin kun ennen. Lopetin rapsuttelun ja harjasin tamman huolellisesti läpikotaisin. Selvitin vielä vähän harjaa ja häntää kunnes äitini soittikin ja kyseli tuulis päänä olinpaikkaani. Pistin luurin korvaan ja tilasin tämän tallin pihalle. Hetken vielä jaksoin seurustella uuden hoidokkini kanssa kunnes oli pakko poistua pihan puolelle. Äh, tais tarina jotenki kääriytyä mun ympärille Mutta joo ens kerralla kyllä tulee ihan liinu tarinaa, nyt vähän tämmönen ajan tasaus teillekkin että olen siis kipeenä (ihan irl maailmassa) niin tarinoiden laatu on huippu luokkaa, pituun taivaissa ja tarinoissa on jotain ituakin.. :DD:D:
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Jun 14, 2009 13:52:44 GMT 2
14.Kesäkuuta 2009, vähän terveempää menoa
Ahnaasti nuori suomenhevostamma rohmusi tuoretta ruohoa vierelläni. Tamman komea tumma harja laskeutui pitkän ruohon päälle, ja olin varma että joskus tamma tulee vielä astumaan tämän päälle. Liinun mustat turpahinattomat suitset lepasivät juuri pestyinä ja rasvattuina ruohikolla vähän matkan päässä meistä. Musta kiiltävä satula taas nojasi maneesiin seinää vasten. Olimme ottamassa vähän aurinkoa Liinun kanssa maneesin takana. Odottelimme kentän tai maneesin vapautumista, suunnittelilla olisi ensimmäinen ratsastus tammalla, enkä halunnut että paikanpäällä on silloin paljoa porukkaa.
- Voidaanko mekin tulla? Kuului arahko ääni takaani. En jaksanut avata silmiäni katsoakseni kuka tuli, nyökkäsin vain päätäni. Olin nostanut toppini ylös tissien päälle ja istuin käsiini nojaten, niin että auringolla oli suora kosketus kasvoihini,jalkoihini ja masuuni. Liinun hörähtäessä raotin hieman silmiäni ja tunnistin tulijaksi Pampulan ja Loviisan. Nuori tyttö näytti hikiseltä, mutta pampula vielä hikisemmältä. Loviisa heittäyty viereeni istumaan ja raskaasti huokaisten vetäytyi maaten. Hetken olimme hissukseen vierekkäin kunnes nousin ylös ja sanoin tytölle heipat. Keräsin Liinun liinan kerälle käteeni ja kiskoin tamman mukaani. Se olisi yllätysyllätys halunnut jäädä syömään tuoretta ruohoa mutta ilkeä hina tuli ja pakotti toisen pois. Olimmehan olleet vasta vajaan kaksi tuntia ruohikolla..
Rauhoittelin tamman menoa pienillä pidätteillä ja äänelläni. Pian Liinu rauhoittuikin ja sain ravin tasaiseksi ja tamman myötäämään niskasta, suostuttelin tammaa etten alas tekemällä isoja pääty ympyröitä,voltteja ja käynti ravi siirtymisiä. Aluksi tuntui kun tamma ei olisi ymmärtänyt mitä tältä haluan vaan tämä kokosi itseään ja kulki kaula rullalla, mitä en tosiaan halunnut. Pikkuhiljaa rupesi hevonen rentoutumaan edestä ja luottamaan käteeni. Vielä ei menty täydellisesti eteen alas mutta rennosti. Vaihdoin suunnan tehden lävistäjällä pienen lisäyksen ja kokosin ohajt käteeni. Päästyäni takaisin uralle istuin alas ja nostin vasemman laukan.Sain vastaani jonkin pukin tyylisen ja epä tahdikkaan laukan. Mutisten siirsin tamman takaisin raviin, rauhoitin sen ja annoin uudet avut. Vasen laukka nousi mutta hieman epätasaisesti. Annoin tamman hakea tasapainoaan pitkän sivun verran jonka jälkeen istuin alas ja käänsin pääty ympyrälle. Hain jälleen aluksi rentoa ja tahdikasta laukkaa. Kun rentoutta rupesi löytymään uskalsin hieman ottaa tammaa kasaan. Tamma kokosi itseään pyynnöstä ja hipaisin tätä kevyeesti kaulasta palkkioksi. Jatkoin uraa pitkin ja tein pitkän sivun keskelle pysähdyksen. Valmistelin pysähdystä pitkään ennen pysähtymista, mutta silti pysähdyimme kahden raviaskeleen jälkeen. Nostin samantien uuden laukan ja otin uudestaan seis. Tällä kertaa se onnistui, mutta laukan nosto oli jälleen tasapainoton. Tamma ei päässyt ottamaan yhtäkään kokonaista laukka askelta ennenkuin siirsin sen jo takaisin pysähdyksiin. Seisotutin tamma hetken ja nostin uudestaan. Tällä kertaa tuli hyvä nosto joten taputin tammaa kaulalle. Taputusta seurasi pieni pukki, ja rento pään ravistus. Käänsin tamman jälleen pääty ympyrälle ja kokosin laukkaa niin paljon kun uskalsin. Neljän askeleen ajan pidin tamman hyvin koottuna kunnes siirsin raviin ja kiitin tammaa. Väistätin tähän suuntaan pitkät sivut kerran kunnes vaihdoin suunnan. Nostin oikean laukan. Pärskien tamma nosti pukin kera tasapainoisen laukan. Kiitin tammaa. Oikea laukka oli hieman nopea tahtisempaa kuin vasen, rauhoittelin tammaa jälleen jotta saisin laukan paremmaksi. Jo parempaan päin oleva flunssani muistutteli olemssa oloaan joka teki työskentelystä vaikeaa joten kokosin oikeaa laukkaa yhden pääty ympyrän verran ja tein kaksi pysähdystä joiden jälkeen otin reippaan ja rennon loppu ravin. Nyt tamma venyikin paremmin eteen alas kuin alussa. Taputtelin tammaa kaulalle ja hymyilin itsekseni. En malttanut odottaa päivää milloin olen täysin terve ja pääsen treenaamaan täysillä.
Löysäsin satulavyön Kamuliinin hinkatessaan päätäänsä selkääni vasten. Valkoinen vaahto tamman suupielistä imeytyin nopeasti mustaan toppiini mutta jäi iholleni ikävästi kuivumaan. Kiitin tammaa vielä kunnes lähdin kävelemään tallia kohti.
Nostin satulan Liinun selästä ja kannoin tämän suoraan satulahuoneeseen. Otin suitset olaltani ja huuhtelin kuolaimet. Pistin leuka hihnan ristiin ja suitset koukkuunsa. Kipitin tamman luokse ja nappasin tämän riimusta kiinni ja kuskasin pihalle. Pihalla nappasin pari vihreää kortta käteeni ja annoin tammalle.Hetkessä oli ne jauhettu ja nielaistu masun syvyyksiin. Päästin tamman laitumelleen ja portin suljettuani lähdin kotia kohti.
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Jun 21, 2009 12:29:39 GMT 2
21.kesäkuuta 2009 Yksi jalkainen strutsi
- Hihi, pysys tamma aloillasi! Nauroin ja yritin kiivetä Josefiinan avulla Liinun selkään pieneltä jakkaralta. Liinu oli täynnä energiaa ja taisi aistia että pääsisi vähän hanattelemaan maastoon. Tytöllä oli ollu nyt parin päivän rankat koulun vääntö tunnit, joten nyt oli iaka taas rentoutua. - Noniin ollaankos kyydissä niin että siellä myös pysytään? Josefiina varmasti mutta päästi irti ennenkuin kerkesin edes vastata. Kiitin tyttöä ja annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle. Reippain askelin tamma haroi kohti metsää. - Eikö olekkin ihanaa kun aurinko paistaa? Linnut laulaa ja kesän tuoksut voi vihdoin haistaa, sanoin Kamuliinille joka ei ihme kyllä yhtään hamunnut vihreitä ojan perukoita.
Otin ohjat käteeni ja annoin tammalle luvan ravata. Jännittyneesti tamma siirtyi isoon raviin. Pidin tiukasti harjasta kiinni ja keskityin täysillä tasapainooni. Pian Liinu rentoutui hieman ja sen paljaassa selässä olikin pehmeempi ja mukavempi istua. Taputin tammaa kaulalle ja parin pidätteen kautaa sain tytön käyntiin. - Hieno tyttö, haluisitkos laukata? Kysyin naurahtaen tytöltä joka harppois liki ravin vauhtista käyntiä. Tamma pärskähti tyytyväisenä ja luin tämän myönteiseksi vastaukseksi. Otin ohjaa käteen, harjasta tukevan otteen ja ehdin vain ajatella laukkaa kun tyttö nostikin lennokkaan laukan ja ampaisi menemään loivaan mutta pitkään ylämäkeen. Ylämäen jälkeen jatkui loivasti kiemurtelevaa tietä joten annoin tytön laukata. Kun tuli mutkaa vastaan otin hieman laukkaa kokoon ettei vaan mentäisi nurin, vaikka mutkassa ei kaatuisi edes yksi jalkanen strutsikaan. Pian eteemme avautui pitkä puiden suojaama suora tie, mistä näki jäljistä päätellen että täällä oltiin menty lujaa ennenkin. - Noniin tyttö! Kaikki peliin! Painauduin kaulaa vasten ja painoin pohkeet kiinni. Aluksi tuli vastaan tuli pieni ilopukki mutta ei aikaakaan kun ampaistiin vauhtiin kuin mikäkin raketti. Kun eteeni avautui tiukka mutka rupesin jarruttelemaan tammaa. Tällä kertaa vauhti oli pinttynyt päähän eikä millään oltaisi haluttu jarruttaa. Lopulta tamma myöntyi kohtaloonsa selvästi närkästyneenä päätän heilutellen. Annoin tytön jatkaa ravissa mistä se kuitenkin nosti itsekseen laukan ja hermostui kun vaadin laukan samantien pois. Tamma pukkasi, laukkasi liki paikoillaan ja viskoi päätään. Pistin vastaan, vaadin tamman raville ja tamma yritti heittää pukkeja muttei saanut päätään tarpeeksi alas. - Koitas nyt! Ärähdin hieman huvittuneena, ja samalla tamma siiryikitin steppiraviin. Hipaisin tämän säkää kiitokseksi ja vähän ohjaa annettuina rauhoittui tamma ravaamaan tasaisemmin. Annoin tytön ravata pitkän matkaa kotia kohti kunnes siirsin käyntiin. pitkin ohjin löntystimme liki tunnin lenkiltämme.
Sidoin tytön pihalle kiinni, lähelle vesiletkua. Hain tallista shamppoon ja hikiviilan. Vein kamat puomin alle ja hain vesi letkun. Aluksi Liinu teki ison syrjä hypyn ja pärskähtäen kertoi ettei pitänyt ideasta. Pian tyttö kuitenkin uskaltautui haistelemaan letkua ja sainkin kasteltua tytön. Hieroin shamppoota vaaleaan karvaan. Aluksi shamppoo vaahtosi valkoisena, pian tumman ruskeena. Nyt tamma jo nauttikin hieronnasta. Kamuliina taivutti päätään kohden minua ja yritti ylttää hieroa takaisin. Astuin askeleen lähemmäksi niin että tamma ylsi rapsuttamaan. Kauaa en kestäny tamman karua rapsutusta vaan jouduin siirtymään jälleen kauemmas, ja vaihtamaan puolta.
Tamma kuivui pian auringossa ja kun häntä ja harja oltiin selvitetty liki pullolisen hoitoaineen avulla , kiikutin tamman laitumelle hetken vielä ihailin tamman kiiltävää kaulaa ja uskomattoman kaunista ulkonäköä kunnes siirryin viileään talliin.
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Jun 23, 2009 19:40:23 GMT 2
Bukkipäivä irto juoksutusta siis
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Jul 9, 2009 0:33:23 GMT 2
9.heinäkuuta2009 pika käynti
- Äh voisiko joku jeesata mua tän Tiian kanssa? Blondi nainen hihkaisi Tiian karsinalta. Vedin Liinun oven kiinni ja kipitin Tiian luokse. - Palveluksessanne, heitin naiselle ja tämä hymyili kiitokseksi. - En millään saa satulaa noin korkeelle!
Huoh, tuntui kuin olisin ollut ainoa tallilla, jokainen tarvitsi apua jonkun jutun kanssa ja kun pääsin vihdoin Liinun luokse, tuli Artsilasta soitto. Ja niin laitoin jälleen Liinun oven kiinni ja kipitin autolle, joka ei ollut kerennyt edes jäähtyä viime ajosta. Killi oli ottanut hatkat tarhastaan ja tietä ylittäessään oli saanut paska halvauksen vastaan tulevasta autosta, mikä tarkoittaa että poika otti jalat alleen.
Seppeleestä lähdin kello kahdentoista pintaan, ja palasin tallille rättiväsyneenä ilta kahdeksalta. Killi löytyi,tosin rikkinäisenä. Vihdoin pääsin tamman luokse.Palautin karsinalle jääneet satulan ja suitset sillä tänään en kerkeisisi mitään tytön kanssa tekemään, harmi sinäänsä. Kaiken kruunasi se että tamma oli harjattu poissa ollessani.
Tylsyyden vallatessa kipitin tallihuoneeseen. Tyhjä. Tässä vaiheessa pääsi pari kirosanaa, vielä olisi puolituntia aikaa kunnes hepat saavat ilta ruuat ja jotain olisi keksittävä tammulin kanssa. Pujotin nahka riimun uteliaan tamman päähän ja talutin tamman pesariin. Hain vielä shamppoon sekä pari pyyhettä, pääsisi tytsyli pesulle.
Lämpimällä vedellä aluksi kastelin hännän, hieroin shamppoota juuresta latvaan. innostuin leikkimään shamppoolla ja sitä tulikin käytettyä runsaammin, kokohäntä vaahtosi. Käänsin selkäni oottakseni letkun takaisin käteeni ja kun käännyin takaisin hailautti tamma häntäänsä.. Seuraksena veehdot levisivät _kaikkialle_. Kirjaimellisesti. Hetken kikatettuani muuttui kikatus vitutukseksi. Nyt pitäis huuhdella liki koko hevonen, seinät ja pestä itsenikin.
Niin siinä hurahtikin tunti kunnes pääsi tamma karsinaansa. No, onneks tamman ruuat ei olleet juosseet karkuun ja pääsin itsekkin vihdoin väsyneenä kotiin.
|
|
|
Post by milena on Sept 7, 2009 20:27:24 GMT 2
Hei, haluan tutustua suhun! 7.9.2009
Olihan siinä vierähtänyt muutama tovi, kun venailin Josefiinaa Seppeleen viihtyisässä pihassa. Pian vaaleatukkainen nainen jo juoksi kohti minua villisti huitoen. En yleensä jännittänyt uusia tuttavuuksia, mutta sillä hetkellä perhoset leijailivat mahassani. Josefiina vaikutti oikein mukavalta persoonalta ja viskasin perhoset mahastani matkalla katsomaan Liinua.
"Tältä se sinun tuleva ratsutettava näyttää" Josefiina rapsutteli suomineidin päätä. "Onhan se tosi suloinen! Näyttää sellaiselta täti-moonika-hevoselta!" sanoin. "Joo, sitähän se on, pieni sählä, mutta se on vielä niin kokematonkin" Jossu selitti ja aukaisi minulle Liinun historiaa.
Pyydystin tamman tarhastaan ja talutin sen talliin vierellä juosten. Reippaalta se ainakin vaikutti, vaikka syynä voi olla omat tappijalkanikin, joilla tuskin pääsee eteenpäin. Tein yleissilmäyksen tammaan ja diagnoosini oli, että Liinu on yltäpäältä mutakuoressa. Päätin hakea harjat ja ryhtyä toimiin. Harjasin tamman hyvin ja pian sain varusteet tamman ylle. Päätin mennä ensimmäisen ratsastuskertani maneesissa, yleisen turvallisuuden puitteissa.
Nousin selkään ja ihastelin tamman pitkää käyntiaskelta. En muistanutkaan, kuinka pontevia ja rehellisiä suomenhevoset olivat! Istuin hieman vinossa, niin nuori suomalainen käänytyi samantie itsekkin vinoksi. Taputin Liinun kaulaa ja virnuilin mielipuolisesti, kuin minulla olisi ollut ilkeämpikin suunnitelma pääni sisässä. Tosiasiassa minä vain nautin rentouttavasta alkuverryttelystä ja olin niin innoissani, että pelkkä rentoutuminenkin oli vaikeaa! Olimme käppäilleet kymmenisen minuuttia ja ajattelin kerätä ohjat työskentelyä varten. Aloitin käynnissä ja yritin saada mahdollisimman rennon fiiliksen koko työskentelyn ajaksi. Lyhyet jalkani eivät oikein olleet yhteensopivat Liinun kylkiin, mutta pienellä vaivannäöllä sain pohjeavut hyvin läpi. Tamma kuunteli minua lakkaamatta ja kehuin sitä usein. Kolmikaarinen kiemuraurakin alkoi sujua pienen alkuväännön kautta ja neitihän alkoi taipua oikein kauniisti! Ihmettelin jo, että mitenniin raaka hevonen? Sehän kulki kuin unelma!
Leijuessani pilvissä päätin nostaa ravin ja tipahdinkin samantien maankamaralle. Liinu lähti tasapainottomaan, hieman ylireippaaseen raviin ja minun piti koota itseni, jotta sain taas hallintaani menostamme yltyneen katastrofin. Liinu puksutti korvat höröllä täyttä hönkää ja minä pienenä kärpäsenkakkana yritin saada tammaa rauhoittumaan, sekä istunnalla, että äänellä. Sainkin viimein tahtoni läpi ja henkäisin syvään. Jatkoin työskentelyä ravissa, joka ei sujunut tosin aivan yhtä hyvin kuin käynnissä. Rehellinenhän Liinu oli ravityöskentelyssäkin ja sain kuulla omista virheistäni jokusen kerran. Istuin muutaman askeleen alas satulaan ja annoin kevyet laukka-avut. Liinu ponkaisi laukkaan ja laukkasi pyöreää ja pitkää laukkaa uraa pitkin. Hymy levisi taas huulilleni ja taputin tamman kaulaa. En laukannut kauaa, Jossu oli kertonut Liinun vapaapäivistä lähiaikoina, joten en viitsinyt hiillostaa tammaa sen enempää. Ravailin ja kävelin taas kymmenisen minuuttia.
Ajatukset vilistivät päässäni, jopa kovempaa mitä olimme juuri vilistänyt Liinun kanssa maneesissa. Ei olekkaan ihan helppoa pinkoa yhtä kovaa kuin tämä nuori neitokainen! Ajatukseni pyörivät kysymysmerkkeinä päässäni ja mietin, mitä kaikkea voisinkaan opettaa Liinulle. Olin jo suunnitellut vuoden koulutukset, kunnes Josefiina keskeytti ajatukseni kysymällä mielipidettäni tammasta.
"Tää on tosi ihana! Niin rehellinen ja rehti suomalainen" sanoin virnistellen. "Kiva, että tykkäät. Onhan se vähän raaka ja tota vapaatakin on ollut, niin voi olla, että se on pari päivää aika vauhdikas" Josefiina vastasi hymyillen.
Hypähdin alas satulasta ja nostin jalustinhihnat. Kaivoin taskustanu hieman murentuneen sokerinpalan ja työnsin sen Liinun turvan eteen. Liinu puuskahti voimakkaan puuskauksen ja sokerinpala katosi maneesin hiekkaan. Hymähdin ja kaivoin jälleen taskujani. Liinukin alkoi kinnostua taskuistani, mutta epäonnekseni en löytänyt enää herkkuja. Liinu sai tyytyä rapsutuksiin ja kehuihin. Olin taas ikionnellinen, kun pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan unelmieni hevosta.
- milena
Ratsutan siis Liinua, asiasta on sovittu Josefiinan kanssa (:
|
|
|
Post by milena on Sept 26, 2009 10:07:37 GMT 2
Hikeä ja kouluvääntöä 26.9.2009
Syysväsymys oli iskenyt taas minuun ja moneen muuhun. Valitettava tosiasia oli kuitenkin, että syysväsymystä ei ollut havaittavissa nelijalkaisissa ystävissämme. Ne kirmailivat tarhoissa hännät tötteröllä pursuten energiaa. Niinhän Liinukin spurttaili aika ajoin tarhassaan pysyäkseen lämpimänä.
"Liinuuu!" huusin tarhalta, vaikka osasinkin jo aavistaa, ettei tamma minua vielä tuntisi. Sain siis saapastella vesilätäköiden valloittaman tarhan perälle pyydystämään Liinua. Tamma antoi itsensä hyvin kiinni, vaikka tarhakaverit olivat yrittäneet tolkuttaa suomineidille "se on ansa, älä mene älä mene!" Liinu ei kuitenkaan ottanut neuvoja kuuleviin korviinsa vaan käpsytteli vierelläni talliin. Leevi tervehti Liinua saapuessamme tallikäytävälle. Pientä pörhistelyä ja silmän iskemistä oli havaittavissa Leevissä ja eihän Kamuliinimme voinut vastustaa tuollaista tarjousta! Liinu tipsutteli kaula kaarella, oikein diivamaisesti karsinaansa. Leevin hirnunta hiljeni äkkiä kun Carkki karjaisi Leeville hiljaisuuden merkiksi.
"Mooi!" Carkki sanoi helpottuneena hirnumisen loputtua. "Ai heei!" sanoin ilahtuneena. "Ootkos sä se Kamuliinin ratsuttaja?" Carkki vielä varmisti, ennen kun aikoi kertoa itsestään sen enempiä. "Joo, olen juu tosiaan" sopersin jotain epämääräistä. "Joo, mä meen tästä tota Leeviä harjailemaan niin voidaan samalla lörpötellä jotain, on aina kiva, kun tallissa on muutakin porukkaa!" Carkki sanoi ja kiisi jo kohti Leevin karsinaa.
Pälätimme aikamme ja sainkin jo piakkoin Kamuliinin harjattua läpikotaisin. Liinu olisi vielä halunnut annoksen rapsutuksia, mutta päätin rapsutella tammaa vasta ratsastuksen jälkeen palkkioksi. Kamuliini ei yhtynyt ajatuksiini ja mökötti hetken aikaa korvat niskassa, peppu minuun päin kohdistettuna. Huokaisin ja otin satulan esiin. Liinu, joka ei voinut vastustaa töiden tekoa käänsi heti päänsä minua kohti korvat eteenpäin sojottaen. Naurahdin ja satuloin tamman valmiiksi työntekoa varten. Kamuliini oli into piukassa lähdössä töihin ja sainkin hiihtää melko kovaa, että pysyin tamman perässä. Nousin tallin edustalla selkään ja suuntasin alkukäynneille maastoon.
Olin kuullut, että Kamuliini on todella suosittu ja mukava maastoratsu, joten oli itsekkin rentouttavaa lähteä maastolenkille ennen puurtamista kentällä. Maastossa oli rauhallista, aurinko pilkisti välillä pilvien lomasta ja linnut sirkuttivat vielä viimeisiä kertoja ennen kuin ne lentäisivät etelän lämpöön. Puista oli pudonnut jo lehtiä ja ne olivat värjäytyneet ruskeanpunertaviksi. Kukkia ei enää ollut ja vesilätäköt peittivät tietä ja metsikköä viimeöisen sateen jäljiltä. Säpsähdin kun puhelimeni soi. Katsoin kulmat kurtussa vierasta numeroa, joka oli juuri soitollaan pilannut ihanan maastoretkeni. Päätin kuitenkin vastata.
"Milena.." sanoin hieman ärtymystä äänessäni. Olin jo valmis laukomaan suorat sanat soittajalle, joka oli häirinnyt rauhallista maastoköpöttelyä. "Mooi, Anne täällä, soitinko pahaan aikaan?" Naisen ääni sanoi linjalla. Nielaisin saman tien kaikki pahat sanani. "Joo, oon Liinun kanssa just maastossa, ei tässä mitään.." sanoin. "Okei, kiva! Jos sulla ei mee kauaa ni voisin vähän opastaa ton Liinun kanssa, että miten sitä on tähän asti ratsastettu.. Jos sopii?" Puhelimesta kuului. "Joo tottakai! Ollaan ihan pian siinä Seppeleen pihapiirissä taasen, joten jos siinä kentällä nähdään?" sanoin innoissani. "Hyvä!" Anne ilahtui. Vaihdoimme vielä muutaman sanasen ja suljin puhelimen hymy huulillani. Olin unohtanut koko syysväsymyksen ja lauleskelin iloisesti. Seppeleen talli vilahti puiden lomasta ja tiesin, että olisin pian kentällä Annen opastamana menossa kohti hyvää yhteistyötä!
"Hyvä, taivuta sitä vähän enemmän noin pienellä voltilla" Anne jatkoi ohjeistusta. Olimme aloittaneet jo jonkin aikaa sitten ja Anne avusti minua, jotta saisimme Kamuliinista mahdollisimman hyvän ratsun tuleville ratsastajille. "Noin, tehdääs kulmat vähän kuin tekisin puolikkaan takaosakäännöksen, Liinu ei oo tätä ennen tehnyt, joten koitat ite olla vaan mahdollisimman johdonmukainen ja saadaan varmaan ihan kivat kulmat tehtyä!" Anne opasti hymyillen. Lähestyin kulmaa ja otin puolipidätteen istunnalla, Liinu kuunteli sitä ja olin siitä oikein mielissäni. Kehuin tammaa ja siirsin tamman etupäätä ulkopohkeella ja johtavalla ohjalla. Liinu ihmetteli apujani, mutta päätti kokeilla. Täydellinen suoritus se ei ollut, mutta kehujen väärti sentään. "Hienoa! Sama juttu seuraavassa kulmassa, voit koittaa rauhoitella sitä vaikka muutamalla voltilla lyhyellä sivulla ja pitkällä sivulla ennen kulmaa.." Anne ohjeisti. Tein kuten Anne oli sanonut ja Liinu kuunteli paremmin jo heti seuraavassa kulmassa. Hieno Liinu!
Ravasimme pätkittäin ja koitimme saada ravin pysymään samassa temmossa koko ajan, sen oli nimittäin tapana hieman kiihtyä. Liinu alkoi jo rentoutua entistä enemmän. Se alkoi tottua minun tapaani ratsastaa ja minun apuihini. Hymy levisi väkisinkin kasvoilleni kun olin niin ylpeä Liinusta. Huomasin Annenkin hymyilevän. Ravissa muutama ympyrä ja sitten keskiympyrällä laukkaa. Laukka lähti taas aika vauhdikkaasti ja tasapainottomasti ympyräuralla, mutta Liinu rauhoittui ja alkoi löytää tasapainoaankin. Olin noussut kevyeseen istuntaan ja annoin tamman itse hakea tasapainoa. Anne antoi ohjeita keskeltä ja yritin kuunnella niitä samalla kun tuuli iski päin kasvojani. Liinun korvat töröttivät suppiloina eteenpäin. Pidätin ja sain vihdoin ja viimein tamman raviin, tosin aika vauhdikkaaseen sellaiseen! "Prrrrrr...." rauhoittelin tammaa äänellä. Sain taas hetken rauhoitella, kunnes sain Liinun ravaamaan suht' rauhallisesti. Annoin ohjan liukua muutaman sentin sormieni välistä ja Liinu venytti itseään mukavasti. Ravailin hetken ja annoin tamman kävellä. Puuskuttaen se jatkoi reipasta puksutusta eteenpäin ja käänsin kasvoni Annen puoleen. "Sehän meni kivasti!" Anne kehui hymy huulillaan. "Joo, kyllähän Kamuliinista hieno ratsu tulee!" sanoin ja taputin tamman kosteaa kaulaa. "Tottakai, jatkakaa samaan malliin, niin hyvä tulee! Sitä saa ihan kunnolla alkaa jo taivutella ja teettää sille vähän tehtäviä, niin se alkaa vähän vetreytymään" Anne ohjeisti, kunnes katosi tallin ovesta. Taputtelin Liinua ja hymyilin kuin naantalin aurinko! Kävelin vielä hetken ja laskeuduin ratsailta.
Tallissa Liinu oli mielissään kun rapsuttelin sitä tovin. Kyllä Liinulla pitäisi olla hoitaja, joka jokaikinen päivä kävisin vain rapsuttelemassa sitä parin tunnin ajan, se olisi Liinun unelmien täyttymys! Naurahdin ja kun hetkeksi lopetin, sain ilkeän mulkaisun Liinulta, joka juuri hetki sitten oli vielä ollut nautiskelevana silmät puoliummessa. Raaputin tammaa vielä hetken ja päätin jatkaa muutaman päivän päästä!
- milena
|
|
|
Post by Reega on Sept 30, 2009 18:40:17 GMT 2
30.09.09 – Astutusasiat mielessä
Puoliunessa keikuin mustan suomenhevoseni selässä, yrittäen pitää itseni hereillä sen varalta että Roki päättää että nyt mennään eikä meinata. Viime aikoina minulla on ollut vain vähän aikaa omille polleilleni, ja Roki selvästi hieman kärsi ajanpuutteestani. Ajattelin että ehkä naisseura piristäisi oria hieman, ja siksi suunnistimme kohti Seppelettä juuri sen tietyn tamman luokse, jonka olin herralle valinnut.
Roki alkoi pärskiä hermostuneesti kun raikasta sadevettä tippui päällemme kuusen oksasta. Raikas syyssää piti minut pystyssä, vaikka välillä aloin nuokkumaan puolelta toiselle orin askeleitten tahtiin. Ilma oli suhteellisen tyyni, mitä nyt pientä tuulenvirettä silloin tällöin. Rokin mutaiset kaviot potkaisivat joka askeleella aimo annoksen hiekkaa ilmaan, joista aina osa lensi häntään. En jaksanut ajatella mikä harjaus ja pesu-urakka minua odottaisi, vaan keskityin kauniin värikkäisiin maisemiin ja söpöihin torppiin joiden piipusta leijaili savua.
Pian Seppeleen polku jo häämöttikin, ja annoin Rokille pohkeita. Ori otti kunnon loikan eteenpäin ja ponnisti takajaloillaan taas eteenpäin. Yritin hillitä sitä, mutta kiisimme jo hyvää vauhtia kohti Seppeleen pihaa. Vasta tamma aitauksen luona tuo hidasti ja rupesi jotain steppailemaan ja hörisemään tammoille. Pyöräytin silmiäni ja maiskautin, ei meillä ollut aikaa jäädä keimailemaan millekään pikkuponeille. Roki teki työtä käskettyä ja lähti kaula kaarella jolkottelemaan kohti päätallin ovea, ja vasta muutaman metrin päässä seinästä hyppäsin uljaan ratsuni selästä alas.
Roki tuuppi minua kuonollaan ja hörähteli kun avasin oven ja talutin sen sisään.
- Ah, luojan kiitos olet vihdoinkin täällä! Josefiina huudahti kun astuimme Rokin kanssa sisään tallin ovesta. Ori otti pari pakkiaskelta ja veti korvat luimuun. - M-miten niin? änkytin kun en heti päässyt jyvälle siitä mitä oli tekeillä. Yritin samalla rauhoitella Rokia, joka mulkoili Jossua murhaavasti ja luimisteli. - Liinu on ihan hermona, minulla on kiire ja kaikki hiihtelevät jossain teillä tietämättömillä, Josefiina sanoi pientä närkästyneisyyttä äänessään. - No kyllä minä varmaan pärjään näiden kanssa kahdestaankin jos sinulla on nyt jonnekin niin tulen palava kiire..? sanoin kakistellen ja nielaisin. En todellakaan ollut varma siitä mitä sanoin. - Ah hienoa, Josefiina huokaisi. - Jos tarvitset minua, olen oleskeluhuoneessa kahvilla! nainen huikkasi kiivetessään jo portaita yläkertaan.
Katsoin silmät pyöreinä ja pää kallellaan blondin perään, kunnes Rokin tökkäisy alaselkääni sai minut havahtumaan. Hymähdin ja lähdin taluttamaan oria kohti Liinun karsinaa, jossa tamma jo tyytyväisenä meitä odottelikin. Karsinassa hääräili myös Veronica, tuo niin tuttu Letukan hoitaja.
- Haudi! moikkasin reippaasti ja hymyilin. - Haudi haudi, Veronica vastasi ja viittasi minua tassullaan. - Mitäs sä tänne eksyit orisi kanssa? tyttö kysyi harjaten samalla Liinua. - No tota ois vähän astutus tuumat mielessä, vastasin hieman salaperäisesti. Hetkessä Veronican ilme venähti ja hän katsoi ensin Liinua, sitten Rokia, sitten Liinua ja sitten minua. - Tuleeks Liinusta mami? tyttö änkytti. - Kyllä vain, ja sä menetät työsi vähäksi aikaa, sori nyt vaan, sanoin mukamas pahoillani. - Okei, tyttö naurahti ja kipusi sitten tamman takamuksen välistä ulos karsinasta. - Mut mä haluan kyllä auttaa suo tässä, hän sanoi päättäväisenä. - Selvä, tarvitsenkin varmaan apua sillä Josefiina pakoilee velvollisuuttaan. Toisaalta kyllä ymmärrän häntä, tämä on iso talli pyörittää, paljon hevosia ja paljon tehtävää… alan jälleen selittämään omiani kun Veroica keskeyttää. - Selväksi tuli, joko mennään asiaan? tyttö kysyy innokkaana silmät loistaen. - Joo, hyvä idea, vastaan ja ohjaan orini Liinun taakse.
Ensin Rokin täytyy tietty hieman hörähdellä ja keimailla ja nuuhkia, kunnes se ymmärtää että tämä on ”ota tai jätä”-harvinainen tilaisuus joka kannattaa käyttää. Pidemmittä puheitta ori ponnisti muutamia senttejä itseään suuremman tamman selkään ja teki mikä oli sille luonnollista. Homma ei kestänyt kauaa, ja vedin orin irti Liinusta.
- Nyt täytyy vain toivoa että se onnistui, Veronica sanoin silittäessään Liinun otsaa. - Hah, totta kai se onnistui, Rokihan on siitosmestari, naurahdin ja taputin raskaasti hengittävää oria kaulaan. - Toivotaan, tyttö mutisi. - No, saas nähä minkälainen veikko sieltä sitten putkahtaa. Tuun uudestaan jossain vaiheessa eläinlääkärin kanssa ja se saa vielä varmistaa asian, sanoin ja vilkutin Veronicalle kävellessämme kohti tallin ulko-ovea. En todellakaan malttanut odottaa minkämoinen turveloinen sieltä paljastuisi…
|
|
|
Post by milena on Oct 27, 2009 21:34:00 GMT 2
pitkästä aikaa taas kun on oikeesti aikaa..
27. lokakuuta 2009, Puuhaneiti
Kylmä tuuli pohjoisesta puhalsi kasvojani ja kaivauduin yhä syvemmälle toppavarustukseni turviin. Ulkona ei edes ollut kovin kylmä, mutta ilma tuntui pakastuvan entisestään ja oloni oli suorastaan jäätävä. Hevoset tarhailivat tallin ympäristössä pörhistäen talvikarvaansa ja asetellen itseään oikeaan asentoon tuulen varalta. Takalisto kohti tuulta ja näin kaikki näyttivät oikein tyytyväisiltä. Katselin Kamuliinia, joka yritti epätoivoisesti kaivaa mutaisen tarhan pohjalta jotakin murkinaa, tosin aika kuihtunein tuloksin. Viheltelin, josko tamma olisi yhtään viitseliäällä tuulella ja löntystäisi tarhan portille. Hetken edes mietin, miten voisin kuvitella että tamma tulisi minua vastaan? Ei, ei, ei mitenkään! Lähdin siis lampsimaan kohti Liinua, joka oli nostanut turpansa maasta ja katseli nyt minua kummissaan.
"Hei Liinuneiti" tervehdin tammaa. Annoin sen nuustaa hetken kättäni ja heti päästiin jyvälle, että taskussa saattaisi olla pientä välipalaa. Taskuni joutuivat siis hamuamishyökkäykseen. Naurahdin tammalle ja silitin sen otsaa. Pujotin riimun sen päähän ja jösses miten iso pää sillä olikaan! Olin tottunut siroihin puoliveristen turpavärkkeihin. Lähdin reippain askelin taluttamaan tammaa kohti lämpimiä sisätiloja ja huomasin tamman seuraavan minua ihan mielellään. Kavioiden kopse rikkoi tallin hiljaisuuden ja suunnistin Liinun karsinalle. Hain harjat ja tammassa näytti olevan työsarkaa..
Koitin puhdistaa neidin likaisesta kuoresta mahdollisimman nopeasti, mutta samalla mahdollisimman tehokkaasti. Pölypilvi ympärilläni köhin ja koitin silmät tihrussa harjata suurimpia pölyjä pois. Olin harjannut muutamia kertoja 'suurimmat pölyt' pois kunnes tamma alkoi näyttää edes hitusen puhtaammalta. Hain suojat, sekä muut tarvittavat varusteet. Puin varusteet ratsulleni ja lähdimme taas kopistelemaan kohti kylmää ulkoilmaa. Huomasin Wearin ratsastavan kentällä, mikä onnentyttö! Oma, iki-ihana poni Seppeleessä ja kaikkea! Olin lähes kateellinen, mutta Liinu muistutti jälleen olemassaolostaan tökkimällä minua pehmeällä turvallaan kylkeen. "Joojoo, ei minulla oo mittää kadehdittavaa, onhan mulla sut!" sanoin ja näpistelin tamman turpaa. Laskin jalustimet ja kiristin vielä satulavyötä muutaman reiän verran. Ponkaisin selkään ja suuntasin kohti maastoja.
Kävelin hiljaisessa metsässä hetken matkaa alkukäynneiksi. Liinu päristeli ja höristeli varjoille ja sen sellaisille möröille. Ne kuuluisat pienet vihreät miehet pitivät varmasti suuret kyläjuhlat metsikössä, sen verran tuli säpsyiltyä sillä reissulla. Tarkoitukseni oli purkaa ylimääräistä energiaa kentällä ja tehdä vähän hommiakin. Aloittelin käynnissä, asettelin volteilla ja tein kahdeksikkoja, isompia ja pienempiä ympyröitä sinne ja tänne, pysähdyksiä ja vaikka mitä! Neiti alkoi rauhoittua ja keskittyä hommiin. Ympyröillä se asettui kauniisti ja kehuinkin neitiä kovasti! Pysähdyksissä ei olisi tietenkään jaksanut seisoa paikoillaan, olisi pitänyt vähän hipsiä eteenpäin. Kovalla yrityksellä sain tamman pysymään paikallaan puolet hyväksytyn pysähdyksen ajasta, onneksi edes niin kauan. Muutami ravinostoja molempiin suuntiin. Liinu oli päässyt jo vauhdin makuun ja steppaili päästäkseen jo ravaamaan. Tein mielettömästi puolipidätteitä ja tuntui, jos lopettaisin pidättämisen, tamma olisi jo singahtanut raviin. Taputin tammaa ja kehuin, kun se malttoi hetken taas kävellä rauhallisemmin. "Ai että hieman energiaa?" kuiskasin tammalle ja hymyilin.
Kyllä suomenhevosetkin osaavat olla vauhdikkaita! Olin saanut selkeän kuvan suomenhevosesta: tasaisin askelin eteenpäin lönkyttävä kylmäverinen. Jos Liinua mietti sillä hetkellä, en olisi kyllä tunnistanut tuolla kuvauksella suomenhevoseksi. Vauhtia riitti ja pää heilui innosta päästä jo laukkaamaan. Annoin vihdoin ne kauan odotetut laukka-avut ja tamma nosti vauhdikkaan ja pitkän laukan. Istuin itse rauhassa ja vauhdikkaan noston jälkeen tamma alkoi jo löytää tasaisempaa rytmiä. Niistä tuntihevosen hommista on ollut näköjään neidille apua, siitä se alkaa pikkuhiljaa asettumaan ratsuksi. Laukkasin muutaman ympyrän ja siirsin sen pikkuhiljaa raviin. Äänenkäyttö oli selkeästi suotavaa. Vaihdoin suuntaa ja rauhoittelin hetken, ennen kuin sain nostettua taas laukan. Liinu laukkasi korvat höröllä iloisesti viilettäen. Sillä hetkellä nautin kylmästä tuulahduksesta kasvoillani, tuntui ihanalta laukata ja ylipäätään ratsastaa taas pitkään aikaan!
Liinu ei olisi millään malttanut ravata saatikka sitten kävellä, koitin parhaani mukaan rauhoitella, mutta yrityksestäni huolimatta tamma ei näyttänyt pienestä rauhoittuvan. Puuskuttaen se puursi eteenpäin suomalaisella sisulla. Päätin laskeutua selästä alas ja silloin Liinukin ymmärsi hieman rauhoittua. Taluttelin tammaa kentällä melko kauan. Puuskutus alkoi pikkuhiljaa tasaantua ja talutin tamman talliin. Kello oli jo sen verran, että otin kiireesti varusteet pois, harjasin ja puhdistin kaviot. Sitten tamma saikin jäädä sisälle, pian olisi iltaheinien aika! Vein Liinulle muutaman porkkanankannikan palkkioksi hienosta päivästä.
- milena
|
|