Post by Deleted on Nov 13, 2011 10:15:22 GMT 2
Heipsan!
Olen jo kauan aikaa seurannut Seppeleen sivuja, ja innostuin hirveästi huomattuani hoitajahaun. Päätin nyt tulla kokeilemaan onneani tänne. Mitään sen kummempia hoitsutoiveita ei ole, sillä kaikki ehdokkaista vaikuttivat mukavilta, mutta eniten kiinnostaisivat Siiri ja Laila
Miksi juuri minun pitäisi päästä hoitajaksi Seppeleeseen?
Niin no, sanotaanko näin alkuun että olen ehdottoman reipas, aktiivinen ja positiivinen ihminen. Rakastan kirjoittamista yli kaiken, minkä takia oikeastaan tännekin hain. Virtuaalikokemusta itseltäni löytyy sellaiset 5 vuotta, eli sitä löytyy. Tarinoitani on kyllä usein kehuttu paljon, mutta paha minun itseni sitä oikeastaan sanoa kun en sen kummemmin osaa omia tarinoitani kehua... Olen ehdottoman "pitkäkestoinen", en vaan osaa lopettaa hoitamista eli saisitte kyllä todella pitkäksi aikaa musta riesan hoitajiin. (: Innostus virtuaalitalleille on tosi suuri, kirjoitan suht pitkiä tarinoita päivittäin joskus myös vain itselleni luettavaksi. Niin no, oikein muuta en osaakaan sanoa, mutta uskoisin kyllä olevani ihan pätevä hoitaja Lailalle tai Siirille. :> Ainiin, mutta voin luvata että osaan joskus olla hieman äkkipikainen...
Millainen olen URL?
Olen 15-vuotias,reipas hevosia harrastava tyttö Keski-Suomen perukoilta. Hevosia on tullut harrastettua koko ikäni, mutta ratsastamaan olen noussut vasta 9 vuotta sitten. Olen ehdottoman pirteä, yleensä kaikille mukava ihminen, enkä pienestä hätkähdä! Olen kisannut esteratsastuksessa vuoden verran, koulukisat ei sinänsä kiinnosta mutta olen niissäkin kyllä käynyt. Olen omistanut itselläni kolme hevosta, mutta olen jo kaikki myynyt rahapulan takia. Nykyään minulla onkin siis ylläpitohevonen puoliksi siskoni kanssa, jolla siis nytkin kisaan. Rakastan tehdä tallilla erilaisia töitä! Karsinoiden siivous, varusteiden puhdistaminen, hevosten harjaus.. tunnen vaan niin mukavaksi oloni saadessani touhuta hevosten parissa. En hauku yleensä ketään, enkä myöskään katso nenänvartta pitkin, mutta joskus saatan olla hyvinkin äkkipikainen joidenkin asioiden suhteen. Ulkonäöstäni sen verran, että omistan tummanruskeat, napaani asti ulottuvat hiukset joita pidän yleensä ponnarilla takaraivossani. Olen ikäisekseni hyvin lyhyt, vain 150cm, joten pystyn vielä pitkään ratsastamaan pituuteni puolesta pienemmilläkin poneilla. Pärjään silti isojenkin hevosten kanssa hyvin. Painoa en rupea sen kummemmin kertomaan, mutta olen hyvinkin hoikka. Jos pääsen Seppeleen hoitajaporukkaan, varokaa vaan; minusta saatte loppuiäksenne riesan, mutta sitä enemmänkin vielä mukavan kaverin!
..entä millainen olen IRL?
Olen pian 14-vuotias, reipas tyttö. Olen koko ikäni asunut samassa paikassa, joten muutosta minulla ei ole tietoakaan. Omistan vuokrahevosen, jolla käyn 3-4krt viikossa ratsastamassa. Olen sitä ratsastanut Huhtikuusta 2011 alkaen eteenpäin, ja olen huomannut meissä molemmissa jo huimaa edistystä. (: Käyn myös ratsastuskoululla ratsastamassa kerran viikossa ja hoitamassa kerran viikossa. Ratsastusta olen harrastanut 5½ vuotta, ja olen kyllä muutamia kertoja ratsastanut ennen sitäkin, mutta säännöllisesti aloitin tuolloin. Virtuaalitalleilla olen tosiaan pyörinyt sen 5 vuotta, eli kokemusta kirjoittamisesta ei puutu. Kuten aiemmin sanoinkin, kirjoitan joskus ihan itselleni luettavaksikin tarinoita, joten ette varmasti joutuisi pettymään sen suhteen etten riittävästi kirjottaisi! No mutta kuitenkin, suurimmitta puheitta siirrytään eteenpäin...
Miksi juuri Siiri/Laila?
Oikeastaan minulle käy lähes kuka vaan, kaikki vaikuttivat hyvin persoonallisilta ja mukavilta hevosilta! Kuitenkin päätin valita Siirin tai Lailan, sillä niihin iskin erityisesti silmäni. Olen ennenkin hakenut Lailalle hoitajaehdokkaaksi, mutta silloin ei tärpännyt, joten päätin koittaa onneani uudelleen. Siirin haluaisin, koska olen shetlanninponeja ratsastanut huiman paljon ja olisi mahtavaa päästä tuollaisen "perusshettiksen" selkään katsomaan mitä löytyy. Olen ratsastaessa jääräpäinen enkä anna ponin päättää mitään, joten uskoisin että meistä voisi tulla ihan söpökin pari... Laila taas on yksinkertaisesti niin upea! Uskoisin olevani riittävän kokenut ja hyvä hoitaja tammalle. Puoliverisistä on itselläni myös kokemusta, olen monia sen rotuisia virtuaalitaipaleeni ajalla hoitanut. Muutenkin Lailan olemus ja luonne vaikuttavat tosi kivoilta, ja olisi loistavaa päästä tätä ratsastamaan ja hoitamaan!
Onko vielä jotain muuta?
No, piirrustustaidoistani sen verran, että osaan kyllä halutessani piirtää ihan hyviäkin hevosia. Ja kun vielä vähän treenaan, niin uskoisin niiden kelpaavan muillekin! (: Hoitajana kirjoitan hyvin persoonallista tekstiä, enkä ikinä kirjoita kahta samanlaista tarinaa. Koitan olla mahdollisimman monipuolinen hoitohevoseni kanssa, enkä jää "jylläämään" paikoilleen samaa asiaa liian monta kertaa. Ajattelin vielä laittaa yhden tarinani tallilta, jolla hoidan, niin pääsette vähän maistamaan miltä tarinani yleensä näyttävän.
Astelin talliin huokaisten syvään. Kello tikitti kolmea, joten kävin rojauttamassa ensin tavarani kaappiini jonka jälkeen palasin käytävälle. Talli nökötti tyhjyyttään, mikä oli pieni yllätys, mutta sen enempää kummastelematta lähdin saman tien tarhoja kohden. Hevoset olivat jonkin aikaa sitten saaneet päiväheinät, joten ensin kiikutin Fränkin tarhalta sylillisen heiniä ruunan karsinaan ja palasin sitten hakemaan hevosen talliin. Fränk lampsi tottuneesti perässäni eikä sen kummemmin välittänyt ympäristöstä. Käänsin ruunan karsinaan ja jätin hetkeksi syömään heiniä. Kävin heti hakemassa harjapakin, satulan ja suitset odottamaan karsinan oven taakse. Tämän jälkeen lähdin rennosti kävellen maneesia kohden. Kurkatessani tielle päin huomasin kaksi tuttua hahmoa pyöräilemässä Jopoilla tallia kohden.
- Petra ja Anni... mutisin hymyillen. Olin törmätä maneesin oveen huomaamattani jäädessäni tuijottamaan tyttöjä. Astelin ovesta sisään ja aloitin erilaisten kavalettien raahaamisen. Rakensin kolmen sarjan kokorataleikkaalle, joka tultaisiin laukassa, sekä pitkälle sivulla viiden sarjan raviin jossa Fränk saisi nostella jalkojaan kunnolla. Raahasin myös kaksi kavalettia toiselle pitkälle sivulle, joista muodostui pieni "sarja", väli oli viitisen laukka-askelta. Palasin tyytyväisenä tallille, jossa Annin ja Petran puhe kuului satlarista.
- Moi tytöt! huikkasin käytävältä ja painelin itse suoraan Fränkin karsinalle. Ruuna nosti päänsä heinäkasasta muttei sen kummemmin tervehtinyt. Avasin oven ja otin harjapakista käteeni piikkisuan. Kävin ensin kuraisen karvan sillä läpi.
- Missä ihmeessä sä oot pyöriny, mutisin. Sain saman tien siinä hervottoman yskäkohtauksen, kun pöly ja lika joutui kurkkuuni. Jonkin aikaa yskittyäni Petra ja Anni tulivat ihmettelemään touhujani. Olin erittäin edustavan näköinen, kun silmäni vuosivat ja olin varmasti ihan punainen. Petra tuli taputtamaan selkääni, tosin se muistutti enemmän hakkaamista kuin taputtamista, mutta kai se ajatus oli tärkein.
- Eiei mul mikää menny väärää kurkkuu vaa ku toi inha pöly meni keuhkoihi, yskäisin. Sain itseni jotenkuten aisoihin ja jatkoin sitten harjaamista.
- Koita ny kuitenki hengissä pysyä, Anni ihmetteli. Nyökäten jatkoin reippain vedoin karvan puhdistamista. Jonkin aikaa pölyä vastaan taisteltuani vaihdoin harjan pehmeään ja harjasin huolella molemmin puolin Fränkin silläkin. Ruuna pärskyi tyytyväisen tuntuisena.
- Älä sä ny siinä virnuile, olin just kuolla tohon yskimiseen! murahdin, tosin hieman huvittuneella äänellä. Molemmat puolet harjailtuani otin käteeni kaviokoukun ja kävin kaikki kintut sillä läpi. Fränk nosti jalkansa kiltisti ylös. Taputin ruunaa kaulalle ja otin vielä pääharjan käsiini. Sillä siistin suurimmat pölyt ja liat Fränkin pärstästä. Tämän jälkeen suljin karsinan oven hetkeksi ja kävin hakemassa omat varusteeni kaapista. Tunkiessani kypärää pähään huomasin hirveän kokoisen lukin kaappien perällä. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, joten otin nopeasti omat varusteeni mukaan, paiskasin kaapin oven kiinni ja menin puolijuoksua takaisin Fränkin karsinalle. Jätin raipan ja hanskat vielä odottamaan, ja otin sen sijaan satulan ja suitset käsiini. Avasin oven ja kävin asettelemassa satulan Fränkin selkään. Ruuna luimi hieman, muttei kiinnittänyt muuta huomiota minuun. Laitoin vyön kiinni ja maiskuttelin sitten Fränkin pään ylös. Pujotin ohjat kaulalle ja maanittelin kuolaimet suuhun. Ruuna olisi erittäin mielellään jäänyt syömään viimeisiä heiniään, mutta nykäisin läskipään pois ruoan kimpusta.
- Ne ehtii syödä myöhemminkin, hymyilin ja lähdin hanskoja käsiini tunkien taluttamaan Fränkkiä maneesia kohden. Ruuna tuli närkästyneenä perässäni.
Pihassa sain ehdottoman fiksun idean päähäni.
- Mitä jos käytäis vähän maastossa eka! hihkaisin. Sanoista teoiksi, vai miten se meni. Pysäytin Fränkin tallin pihaan, kiristin aavistuksen vyötä ja laskin jalustimet alas. Tuolin avulla hyppäsin selkään ja kiristin vyötä vielä vähän molemmin puolin. Ruuna olisi mielellään lähtenyt jo liikkeelle, mutta pidin pienen tuntuman suuhun koko ajan jolla sain pidettyä pienimuotoisen hallinnan. Kun vyö ja jalustimet tuntuivat olevan ihan ok, annoin pitkät ohjat ja päästin Fränkin käyntiin. Ruuna laski päänsä alas ja tyytyväisenä lähti köpöttelemään maastosa kohden. Ajattelin vähän käydä taas pelloilla purkamassa energiaa, niin jaksettaisiin enemmän keskittyä kavaletteihin. Kävelimme tarhojen ohi pitkin ohjin. Fränk tuijotti kiinnostuneena heinäkasoja.
- No niin, eiköhä ny mennä eteenpäin, määräsin ja annoin vähän enemmän pohjetta. Ruuna protestoi apujani pään heilautuksella ja pysähtymällä kokonaan.
- Et VOI olla tosissas! mutisin selässä ja annoin raippaa takapäätä kohden. Fränk heilautti takajalkaansa vihaisesti ilmassa mutta jatkoi kuitenkin nöyränä eteenpäin.
- On mullakin kunnon läski hoitohevonen.. kuiskasin itsekseni. Otin pian ohjat käteeni, jolloin ruuna olisi mielellään pinkaissut heti eteenpäin. Tein kuitenkin leveähköllä hiekkatiellä paljon väistöjä tien toiselta puolelta toiselta, sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Kun Fränk rupesi olemaan jonkin verran kuulollani, siirsin pienin pohjeavuin raviin. Ruuna lähes syöksyi raviin, ja ravasi ensimmäiset sata metriä kuin mikäkin kilparavuri. Tämän jälkeen istuin tiiviisti satulaan, nostin oman nokkani ylös ja tein paaaljon pidätteitä ylöspäin. Tiivistin itseni, vatsalihakset ja kaiken mahdollisen. Pikkuhiljaa vauhti takaisin käyntiin.
- Jaaha, pitää ilmeisesti herralla ratsastaa paljon useammin vai mitä toi tarkoitti? naurahdin ja pikkuhiljaa taas siirsin Fränkin takaisin raviin. Istuin alkuun ihan satulassa, ja kun vauhti tuntui hyvältä, rupesin keventämään. Ravasimme rauhassa hiekkatietä pitkin aika kauan, jonka jälkeen annoin ruunan lisätä hieman vauhtia. Tein paljon temponvaihteluita, joilla sainkin Fränkkiin hyvän kontaktin. Pikkuhiljaa oikealle avautui tuttu laukkapeltomme, jonne ruuna olisi mielellään singonnut heti. Kuitenkin käytin peltoa hyväkseni ja tein paljon pieniä voltteja, kaarevia uria ja ympyröitä. Yllättävän hyvin Fränk taas pyöristyi ja rupesi kulkemaan hienosti takajalat polkien. Kun ravi tuntui hyvältä, siirryin laukkaan ja hellitin hieman ohjasta. Ruuna lähti reippaasti laukkaan ja kaasutteli kerran koko pellon ympäri.
- Noniin, saanko jo hallinnan takaisin vai vieläkö haluat päästellä? hymyilin selässä tehdessäni pari pidätettä. Ilmeisesti kierros riitti hyvin, joten siirryimme taas hiekkatietä pitkin takaisin tallia kohden ravissa. Suht nopeat alkulämpät näiden pitikin olla, niin ehdittäisiin touhuilla vielä kavalettejakin. Siirsin Fränkin pikkuhiljaa ravista käyntiin ja hellitin ohjat pitkiksi. Katsoin kännykkäni kelloon, joka oli nyt 15.45. Ilma alkoikin jo hämärtää, joten ihmekös. Palailimme käynnissä tallille ja suuntasin tiemme maneesiin. Annoin Fränkin kävellä vielä sielläkin jonkin aikaa uraa pitkin.
Pikkuhiljaa otin ohjat takaisin käteeni ja tein muutamia voltteja ja väistöjä uralta pois ja takaisin. Sitten siirsin askellajin raviin ja rupesin rauhassa keventämään satulan päällä. Fränk rupesi kivasti myötäämään liikettä ja piti hyvän tahdin koko ajan, pieni päästely maastossa oli siis tehnyt hyvin tehtävänsä. Ravattiin alkuun ihan koko maneesia, mutta väistettiin kavaletit, kunnes vaihdoin suuntaa ja rupesin tekemään muutamia temponvaihdoksia ym. Ruuna totteli hienosti pidättäviä apujani, ja liikkui reippaasti pohkeesta eteen. Koska tämän piti olla suht lyhyt mutta tehokas treeni, rupesin pikkuhiljaa suunnittelemaan kavalettien menoa. Aloitin viidestä ravikavaletista toisella pitkällä sivulla. Tein pari pidätettä ylöspäin ja pidin pohkeen tiiviinä. Kavaletit tuntuivat menemän helposti Fränkiltä, ravi hidastui ja kohosi ihanasti kavalettien päällä. Jatkoin eteenpäin ja tulin saman pari kertaa. Yksi pieni kolahdus kuului toisella kerralla, mutta se nyt ei oikein haitannut mitään. Muuten ruuna nosteli jokaisen kinttunsa nätisti ja rentoutui kivasti allani. Pikkuhiljaa vaihdoin täyskaarrolla suuntaa ja tulin saman jutun siihenkin kierrokseen. Fränk tuntui paljon pirteämmältä kuin äsken, joten sain tehdä vähän enemmän pidätteitä. Kavaletit itsessään menivät kyllä ihan hyvin. Tultuamme muutamaan otteeseen ravitehtävän, nostin laukan ja pyöritin askellajia jonkin aikaa ympyrällä. Laukka tuntui heti kantavalta ja hyvältä, joten aloitin saman tien kavaletit. Fränk lisäsi pitkällä sivulla olevalle viiden askeleen laukkakavalettihömpötykselle liikaa laukkaansa, jonka takia väliin meni vain neljä askelta ja askel toiselle kavaletille lähti liian kaukaa. Kokosin enemmän askelta seuraavalle kerralle ja tein pidätteitä koko ajan myös kavalettien välissä. Nyt sujui huomattavasti paremmin, ja askelkin sopi loistavasti. Tulimme molempiin suuntiin muutamaan otteeseen. Fränk pärskyi tyytyväisenä ja oli ilmeisesti itsekin tyytyväinen itseensä. Viimeisen kerran tultuamme käänsin katseeni kokorataleikkaalle ja tutkailin kolmen sarjaa. Käänsin ruunan sinne, jolloin vauhti lisääntyi heti. Pidätin heti ylöspäin ja istuin tiiviisti, ei tätä ollut tarkoitus kaahata.
- Hyppy, hyppy, hyppy, laskin mukana ja vaihdoin viimeisen päällä laukan. - Hiieno poika!
Fränk lisäsi hieman laukkaansa hyppyjen jälkeen, mikä kylläkin oli ihan hyvä juttu niin sai enemmän askelta auki. Tultiin tätäkin pari kertaa.
- Upeee Fränk! kehuin viimeisen kerran tultuamme. Ruuna oli ollut tosi hieno tänään, joten päätin jättää siihen. Annoin laukan rullata reippaasti kierroksen verran, jonka jälkeen siirsin Fränkin raviin ja annoin pitkät ohjat. Ruunan kaula oli hikinen ja suupielet kuolasta valkoiset, eli siis suht tehokkaasti oltiin menty.
- Tais olla ihan hyvä että mentiin eka maastoilemaan, olit ihan super täällä maneesissa! hymyilin keventäessäni satulan päällä. Menimme molempiin suuntiin leppoisasti ravia oikein kunnolla, ennen kuin siirryttiin käyntiin. Ravistelin jalustimet jalastani pois ja läsähdin Fränkin kaulalle. Olin itsekin hieman väsynyt raskaan koulupäivän jälkeen. Kaivoin taskustani kännykän esiin ja katsoin kelloa.
- 16.15.. mutisin. Jos maastokin laskettiin, oltiin menty n. 45min treeni. Hyppäsin pian satulasta alas, nostin jalustimet ylös ja otin Fränkin ohjat pois kaulalta. Lähdin raahaamaan ruunaa perässäni ja yksi kerrallaan kiikutin kavaletit paikoilleen. Fränk seurasi nöyränä perässäni, vaikka välillä vastustelikin kävelemistä. Kun oltiin kaikki saatu kerättyä, jossa kyllä meni aikaa heiveröisten voimieni takia, pysäytin ruunan.
- Hyyvä, et ainakaan enää puuskuta, hymyilin ja lähdin taluttamaan hevosta takaisin talliin.
Käänsin Fränkin karsinaan. Petra ja Anni olivat juuri lähteneet maneesiin kouluväännön kimppuun, mutta talliin oli sen sijaan ilmestynyt Katri ja Sara. Tervehdin tyttöjä avatessani satulavyötä. Otin satulan ja suitset samaan matkaan, ja vein ne heti paikoilleen. Kuolaimet kävin pesemässä huolella lämpimän veden alla, ennen kuin paketoin ne ja vein paikoilleen. Palailin hyräillen Fränkin karsinalle, pujotin riimun päähän ja talutin hevosen pesarille. Ruuna närkästyi taas vietyäni tämän heiniltään, mutta tuli silti kiltisti perässäni. Laitoin narut molemmin puolin kiinni ja rupesin sitten pesemään juoksevalla, letkusta tulevalla vedellä hikistä karvaa. Fränk nautti selvästi saatuaan kutittavan hien pois itsestään, kävin ruunan läpikotaisin lämpimällä vedellä läpi.
- Noooin, hyyvä, kehuin ja laitoin hanan kiinni. Kävin hakemassa Fränkin karsinalta fleeceloimen ja laitoin sen hetkeksi odottamaan maahan. Kävin hikiviilalla läpi märän karvan, jolla sain hyvän "esikuivauksen", jonka jälkeen asettelin varovasti loimen selkään. Fränk ei nyt vastustellut loimen kannalta, kuten se yleensä teki, vaan seisoi kiltisti paikoilleen. Laitoin soljet kiinni ja talutin sitten ruunan takaisin karsinaansa. Otin kankaisen riimun pois pojan päästä ja jätin syömään kesken jääneitä heiniään. Suljin oven, laitoin riimun paikalleen ja kiikutin vielä harjapakin takaisin nököttämään omalle kohdalleen. Menin rehariin ja rupesin tekemään väsyneenä iltaruokia valmiiksi. Pudotin muutaman palan porkkanaa myös sekaan, ne Fränk oli kieltämättä ansainnut! Menin vielä hetkeksi satlariin väsyneenä keräämään vähän voimia ja juttelemaan Katrin ja Saran kanssa mm. tulevasta Talvikurssista. Sitten lähdin pimeään ilmaan pyöräilemään kohti kotia, vaikka jokainen lihakseni huusikin jo väsymyksestä, eikä aivonikaan sen kummemmin toiminut.
Olen jo kauan aikaa seurannut Seppeleen sivuja, ja innostuin hirveästi huomattuani hoitajahaun. Päätin nyt tulla kokeilemaan onneani tänne. Mitään sen kummempia hoitsutoiveita ei ole, sillä kaikki ehdokkaista vaikuttivat mukavilta, mutta eniten kiinnostaisivat Siiri ja Laila
Miksi juuri minun pitäisi päästä hoitajaksi Seppeleeseen?
Niin no, sanotaanko näin alkuun että olen ehdottoman reipas, aktiivinen ja positiivinen ihminen. Rakastan kirjoittamista yli kaiken, minkä takia oikeastaan tännekin hain. Virtuaalikokemusta itseltäni löytyy sellaiset 5 vuotta, eli sitä löytyy. Tarinoitani on kyllä usein kehuttu paljon, mutta paha minun itseni sitä oikeastaan sanoa kun en sen kummemmin osaa omia tarinoitani kehua... Olen ehdottoman "pitkäkestoinen", en vaan osaa lopettaa hoitamista eli saisitte kyllä todella pitkäksi aikaa musta riesan hoitajiin. (: Innostus virtuaalitalleille on tosi suuri, kirjoitan suht pitkiä tarinoita päivittäin joskus myös vain itselleni luettavaksi. Niin no, oikein muuta en osaakaan sanoa, mutta uskoisin kyllä olevani ihan pätevä hoitaja Lailalle tai Siirille. :> Ainiin, mutta voin luvata että osaan joskus olla hieman äkkipikainen...
Millainen olen URL?
Olen 15-vuotias,reipas hevosia harrastava tyttö Keski-Suomen perukoilta. Hevosia on tullut harrastettua koko ikäni, mutta ratsastamaan olen noussut vasta 9 vuotta sitten. Olen ehdottoman pirteä, yleensä kaikille mukava ihminen, enkä pienestä hätkähdä! Olen kisannut esteratsastuksessa vuoden verran, koulukisat ei sinänsä kiinnosta mutta olen niissäkin kyllä käynyt. Olen omistanut itselläni kolme hevosta, mutta olen jo kaikki myynyt rahapulan takia. Nykyään minulla onkin siis ylläpitohevonen puoliksi siskoni kanssa, jolla siis nytkin kisaan. Rakastan tehdä tallilla erilaisia töitä! Karsinoiden siivous, varusteiden puhdistaminen, hevosten harjaus.. tunnen vaan niin mukavaksi oloni saadessani touhuta hevosten parissa. En hauku yleensä ketään, enkä myöskään katso nenänvartta pitkin, mutta joskus saatan olla hyvinkin äkkipikainen joidenkin asioiden suhteen. Ulkonäöstäni sen verran, että omistan tummanruskeat, napaani asti ulottuvat hiukset joita pidän yleensä ponnarilla takaraivossani. Olen ikäisekseni hyvin lyhyt, vain 150cm, joten pystyn vielä pitkään ratsastamaan pituuteni puolesta pienemmilläkin poneilla. Pärjään silti isojenkin hevosten kanssa hyvin. Painoa en rupea sen kummemmin kertomaan, mutta olen hyvinkin hoikka. Jos pääsen Seppeleen hoitajaporukkaan, varokaa vaan; minusta saatte loppuiäksenne riesan, mutta sitä enemmänkin vielä mukavan kaverin!
..entä millainen olen IRL?
Olen pian 14-vuotias, reipas tyttö. Olen koko ikäni asunut samassa paikassa, joten muutosta minulla ei ole tietoakaan. Omistan vuokrahevosen, jolla käyn 3-4krt viikossa ratsastamassa. Olen sitä ratsastanut Huhtikuusta 2011 alkaen eteenpäin, ja olen huomannut meissä molemmissa jo huimaa edistystä. (: Käyn myös ratsastuskoululla ratsastamassa kerran viikossa ja hoitamassa kerran viikossa. Ratsastusta olen harrastanut 5½ vuotta, ja olen kyllä muutamia kertoja ratsastanut ennen sitäkin, mutta säännöllisesti aloitin tuolloin. Virtuaalitalleilla olen tosiaan pyörinyt sen 5 vuotta, eli kokemusta kirjoittamisesta ei puutu. Kuten aiemmin sanoinkin, kirjoitan joskus ihan itselleni luettavaksikin tarinoita, joten ette varmasti joutuisi pettymään sen suhteen etten riittävästi kirjottaisi! No mutta kuitenkin, suurimmitta puheitta siirrytään eteenpäin...
Miksi juuri Siiri/Laila?
Oikeastaan minulle käy lähes kuka vaan, kaikki vaikuttivat hyvin persoonallisilta ja mukavilta hevosilta! Kuitenkin päätin valita Siirin tai Lailan, sillä niihin iskin erityisesti silmäni. Olen ennenkin hakenut Lailalle hoitajaehdokkaaksi, mutta silloin ei tärpännyt, joten päätin koittaa onneani uudelleen. Siirin haluaisin, koska olen shetlanninponeja ratsastanut huiman paljon ja olisi mahtavaa päästä tuollaisen "perusshettiksen" selkään katsomaan mitä löytyy. Olen ratsastaessa jääräpäinen enkä anna ponin päättää mitään, joten uskoisin että meistä voisi tulla ihan söpökin pari... Laila taas on yksinkertaisesti niin upea! Uskoisin olevani riittävän kokenut ja hyvä hoitaja tammalle. Puoliverisistä on itselläni myös kokemusta, olen monia sen rotuisia virtuaalitaipaleeni ajalla hoitanut. Muutenkin Lailan olemus ja luonne vaikuttavat tosi kivoilta, ja olisi loistavaa päästä tätä ratsastamaan ja hoitamaan!
Onko vielä jotain muuta?
No, piirrustustaidoistani sen verran, että osaan kyllä halutessani piirtää ihan hyviäkin hevosia. Ja kun vielä vähän treenaan, niin uskoisin niiden kelpaavan muillekin! (: Hoitajana kirjoitan hyvin persoonallista tekstiä, enkä ikinä kirjoita kahta samanlaista tarinaa. Koitan olla mahdollisimman monipuolinen hoitohevoseni kanssa, enkä jää "jylläämään" paikoilleen samaa asiaa liian monta kertaa. Ajattelin vielä laittaa yhden tarinani tallilta, jolla hoidan, niin pääsette vähän maistamaan miltä tarinani yleensä näyttävän.
Astelin talliin huokaisten syvään. Kello tikitti kolmea, joten kävin rojauttamassa ensin tavarani kaappiini jonka jälkeen palasin käytävälle. Talli nökötti tyhjyyttään, mikä oli pieni yllätys, mutta sen enempää kummastelematta lähdin saman tien tarhoja kohden. Hevoset olivat jonkin aikaa sitten saaneet päiväheinät, joten ensin kiikutin Fränkin tarhalta sylillisen heiniä ruunan karsinaan ja palasin sitten hakemaan hevosen talliin. Fränk lampsi tottuneesti perässäni eikä sen kummemmin välittänyt ympäristöstä. Käänsin ruunan karsinaan ja jätin hetkeksi syömään heiniä. Kävin heti hakemassa harjapakin, satulan ja suitset odottamaan karsinan oven taakse. Tämän jälkeen lähdin rennosti kävellen maneesia kohden. Kurkatessani tielle päin huomasin kaksi tuttua hahmoa pyöräilemässä Jopoilla tallia kohden.
- Petra ja Anni... mutisin hymyillen. Olin törmätä maneesin oveen huomaamattani jäädessäni tuijottamaan tyttöjä. Astelin ovesta sisään ja aloitin erilaisten kavalettien raahaamisen. Rakensin kolmen sarjan kokorataleikkaalle, joka tultaisiin laukassa, sekä pitkälle sivulla viiden sarjan raviin jossa Fränk saisi nostella jalkojaan kunnolla. Raahasin myös kaksi kavalettia toiselle pitkälle sivulle, joista muodostui pieni "sarja", väli oli viitisen laukka-askelta. Palasin tyytyväisenä tallille, jossa Annin ja Petran puhe kuului satlarista.
- Moi tytöt! huikkasin käytävältä ja painelin itse suoraan Fränkin karsinalle. Ruuna nosti päänsä heinäkasasta muttei sen kummemmin tervehtinyt. Avasin oven ja otin harjapakista käteeni piikkisuan. Kävin ensin kuraisen karvan sillä läpi.
- Missä ihmeessä sä oot pyöriny, mutisin. Sain saman tien siinä hervottoman yskäkohtauksen, kun pöly ja lika joutui kurkkuuni. Jonkin aikaa yskittyäni Petra ja Anni tulivat ihmettelemään touhujani. Olin erittäin edustavan näköinen, kun silmäni vuosivat ja olin varmasti ihan punainen. Petra tuli taputtamaan selkääni, tosin se muistutti enemmän hakkaamista kuin taputtamista, mutta kai se ajatus oli tärkein.
- Eiei mul mikää menny väärää kurkkuu vaa ku toi inha pöly meni keuhkoihi, yskäisin. Sain itseni jotenkuten aisoihin ja jatkoin sitten harjaamista.
- Koita ny kuitenki hengissä pysyä, Anni ihmetteli. Nyökäten jatkoin reippain vedoin karvan puhdistamista. Jonkin aikaa pölyä vastaan taisteltuani vaihdoin harjan pehmeään ja harjasin huolella molemmin puolin Fränkin silläkin. Ruuna pärskyi tyytyväisen tuntuisena.
- Älä sä ny siinä virnuile, olin just kuolla tohon yskimiseen! murahdin, tosin hieman huvittuneella äänellä. Molemmat puolet harjailtuani otin käteeni kaviokoukun ja kävin kaikki kintut sillä läpi. Fränk nosti jalkansa kiltisti ylös. Taputin ruunaa kaulalle ja otin vielä pääharjan käsiini. Sillä siistin suurimmat pölyt ja liat Fränkin pärstästä. Tämän jälkeen suljin karsinan oven hetkeksi ja kävin hakemassa omat varusteeni kaapista. Tunkiessani kypärää pähään huomasin hirveän kokoisen lukin kaappien perällä. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, joten otin nopeasti omat varusteeni mukaan, paiskasin kaapin oven kiinni ja menin puolijuoksua takaisin Fränkin karsinalle. Jätin raipan ja hanskat vielä odottamaan, ja otin sen sijaan satulan ja suitset käsiini. Avasin oven ja kävin asettelemassa satulan Fränkin selkään. Ruuna luimi hieman, muttei kiinnittänyt muuta huomiota minuun. Laitoin vyön kiinni ja maiskuttelin sitten Fränkin pään ylös. Pujotin ohjat kaulalle ja maanittelin kuolaimet suuhun. Ruuna olisi erittäin mielellään jäänyt syömään viimeisiä heiniään, mutta nykäisin läskipään pois ruoan kimpusta.
- Ne ehtii syödä myöhemminkin, hymyilin ja lähdin hanskoja käsiini tunkien taluttamaan Fränkkiä maneesia kohden. Ruuna tuli närkästyneenä perässäni.
Pihassa sain ehdottoman fiksun idean päähäni.
- Mitä jos käytäis vähän maastossa eka! hihkaisin. Sanoista teoiksi, vai miten se meni. Pysäytin Fränkin tallin pihaan, kiristin aavistuksen vyötä ja laskin jalustimet alas. Tuolin avulla hyppäsin selkään ja kiristin vyötä vielä vähän molemmin puolin. Ruuna olisi mielellään lähtenyt jo liikkeelle, mutta pidin pienen tuntuman suuhun koko ajan jolla sain pidettyä pienimuotoisen hallinnan. Kun vyö ja jalustimet tuntuivat olevan ihan ok, annoin pitkät ohjat ja päästin Fränkin käyntiin. Ruuna laski päänsä alas ja tyytyväisenä lähti köpöttelemään maastosa kohden. Ajattelin vähän käydä taas pelloilla purkamassa energiaa, niin jaksettaisiin enemmän keskittyä kavaletteihin. Kävelimme tarhojen ohi pitkin ohjin. Fränk tuijotti kiinnostuneena heinäkasoja.
- No niin, eiköhä ny mennä eteenpäin, määräsin ja annoin vähän enemmän pohjetta. Ruuna protestoi apujani pään heilautuksella ja pysähtymällä kokonaan.
- Et VOI olla tosissas! mutisin selässä ja annoin raippaa takapäätä kohden. Fränk heilautti takajalkaansa vihaisesti ilmassa mutta jatkoi kuitenkin nöyränä eteenpäin.
- On mullakin kunnon läski hoitohevonen.. kuiskasin itsekseni. Otin pian ohjat käteeni, jolloin ruuna olisi mielellään pinkaissut heti eteenpäin. Tein kuitenkin leveähköllä hiekkatiellä paljon väistöjä tien toiselta puolelta toiselta, sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Kun Fränk rupesi olemaan jonkin verran kuulollani, siirsin pienin pohjeavuin raviin. Ruuna lähes syöksyi raviin, ja ravasi ensimmäiset sata metriä kuin mikäkin kilparavuri. Tämän jälkeen istuin tiiviisti satulaan, nostin oman nokkani ylös ja tein paaaljon pidätteitä ylöspäin. Tiivistin itseni, vatsalihakset ja kaiken mahdollisen. Pikkuhiljaa vauhti takaisin käyntiin.
- Jaaha, pitää ilmeisesti herralla ratsastaa paljon useammin vai mitä toi tarkoitti? naurahdin ja pikkuhiljaa taas siirsin Fränkin takaisin raviin. Istuin alkuun ihan satulassa, ja kun vauhti tuntui hyvältä, rupesin keventämään. Ravasimme rauhassa hiekkatietä pitkin aika kauan, jonka jälkeen annoin ruunan lisätä hieman vauhtia. Tein paljon temponvaihteluita, joilla sainkin Fränkkiin hyvän kontaktin. Pikkuhiljaa oikealle avautui tuttu laukkapeltomme, jonne ruuna olisi mielellään singonnut heti. Kuitenkin käytin peltoa hyväkseni ja tein paljon pieniä voltteja, kaarevia uria ja ympyröitä. Yllättävän hyvin Fränk taas pyöristyi ja rupesi kulkemaan hienosti takajalat polkien. Kun ravi tuntui hyvältä, siirryin laukkaan ja hellitin hieman ohjasta. Ruuna lähti reippaasti laukkaan ja kaasutteli kerran koko pellon ympäri.
- Noniin, saanko jo hallinnan takaisin vai vieläkö haluat päästellä? hymyilin selässä tehdessäni pari pidätettä. Ilmeisesti kierros riitti hyvin, joten siirryimme taas hiekkatietä pitkin takaisin tallia kohden ravissa. Suht nopeat alkulämpät näiden pitikin olla, niin ehdittäisiin touhuilla vielä kavalettejakin. Siirsin Fränkin pikkuhiljaa ravista käyntiin ja hellitin ohjat pitkiksi. Katsoin kännykkäni kelloon, joka oli nyt 15.45. Ilma alkoikin jo hämärtää, joten ihmekös. Palailimme käynnissä tallille ja suuntasin tiemme maneesiin. Annoin Fränkin kävellä vielä sielläkin jonkin aikaa uraa pitkin.
Pikkuhiljaa otin ohjat takaisin käteeni ja tein muutamia voltteja ja väistöjä uralta pois ja takaisin. Sitten siirsin askellajin raviin ja rupesin rauhassa keventämään satulan päällä. Fränk rupesi kivasti myötäämään liikettä ja piti hyvän tahdin koko ajan, pieni päästely maastossa oli siis tehnyt hyvin tehtävänsä. Ravattiin alkuun ihan koko maneesia, mutta väistettiin kavaletit, kunnes vaihdoin suuntaa ja rupesin tekemään muutamia temponvaihdoksia ym. Ruuna totteli hienosti pidättäviä apujani, ja liikkui reippaasti pohkeesta eteen. Koska tämän piti olla suht lyhyt mutta tehokas treeni, rupesin pikkuhiljaa suunnittelemaan kavalettien menoa. Aloitin viidestä ravikavaletista toisella pitkällä sivulla. Tein pari pidätettä ylöspäin ja pidin pohkeen tiiviinä. Kavaletit tuntuivat menemän helposti Fränkiltä, ravi hidastui ja kohosi ihanasti kavalettien päällä. Jatkoin eteenpäin ja tulin saman pari kertaa. Yksi pieni kolahdus kuului toisella kerralla, mutta se nyt ei oikein haitannut mitään. Muuten ruuna nosteli jokaisen kinttunsa nätisti ja rentoutui kivasti allani. Pikkuhiljaa vaihdoin täyskaarrolla suuntaa ja tulin saman jutun siihenkin kierrokseen. Fränk tuntui paljon pirteämmältä kuin äsken, joten sain tehdä vähän enemmän pidätteitä. Kavaletit itsessään menivät kyllä ihan hyvin. Tultuamme muutamaan otteeseen ravitehtävän, nostin laukan ja pyöritin askellajia jonkin aikaa ympyrällä. Laukka tuntui heti kantavalta ja hyvältä, joten aloitin saman tien kavaletit. Fränk lisäsi pitkällä sivulla olevalle viiden askeleen laukkakavalettihömpötykselle liikaa laukkaansa, jonka takia väliin meni vain neljä askelta ja askel toiselle kavaletille lähti liian kaukaa. Kokosin enemmän askelta seuraavalle kerralle ja tein pidätteitä koko ajan myös kavalettien välissä. Nyt sujui huomattavasti paremmin, ja askelkin sopi loistavasti. Tulimme molempiin suuntiin muutamaan otteeseen. Fränk pärskyi tyytyväisenä ja oli ilmeisesti itsekin tyytyväinen itseensä. Viimeisen kerran tultuamme käänsin katseeni kokorataleikkaalle ja tutkailin kolmen sarjaa. Käänsin ruunan sinne, jolloin vauhti lisääntyi heti. Pidätin heti ylöspäin ja istuin tiiviisti, ei tätä ollut tarkoitus kaahata.
- Hyppy, hyppy, hyppy, laskin mukana ja vaihdoin viimeisen päällä laukan. - Hiieno poika!
Fränk lisäsi hieman laukkaansa hyppyjen jälkeen, mikä kylläkin oli ihan hyvä juttu niin sai enemmän askelta auki. Tultiin tätäkin pari kertaa.
- Upeee Fränk! kehuin viimeisen kerran tultuamme. Ruuna oli ollut tosi hieno tänään, joten päätin jättää siihen. Annoin laukan rullata reippaasti kierroksen verran, jonka jälkeen siirsin Fränkin raviin ja annoin pitkät ohjat. Ruunan kaula oli hikinen ja suupielet kuolasta valkoiset, eli siis suht tehokkaasti oltiin menty.
- Tais olla ihan hyvä että mentiin eka maastoilemaan, olit ihan super täällä maneesissa! hymyilin keventäessäni satulan päällä. Menimme molempiin suuntiin leppoisasti ravia oikein kunnolla, ennen kuin siirryttiin käyntiin. Ravistelin jalustimet jalastani pois ja läsähdin Fränkin kaulalle. Olin itsekin hieman väsynyt raskaan koulupäivän jälkeen. Kaivoin taskustani kännykän esiin ja katsoin kelloa.
- 16.15.. mutisin. Jos maastokin laskettiin, oltiin menty n. 45min treeni. Hyppäsin pian satulasta alas, nostin jalustimet ylös ja otin Fränkin ohjat pois kaulalta. Lähdin raahaamaan ruunaa perässäni ja yksi kerrallaan kiikutin kavaletit paikoilleen. Fränk seurasi nöyränä perässäni, vaikka välillä vastustelikin kävelemistä. Kun oltiin kaikki saatu kerättyä, jossa kyllä meni aikaa heiveröisten voimieni takia, pysäytin ruunan.
- Hyyvä, et ainakaan enää puuskuta, hymyilin ja lähdin taluttamaan hevosta takaisin talliin.
Käänsin Fränkin karsinaan. Petra ja Anni olivat juuri lähteneet maneesiin kouluväännön kimppuun, mutta talliin oli sen sijaan ilmestynyt Katri ja Sara. Tervehdin tyttöjä avatessani satulavyötä. Otin satulan ja suitset samaan matkaan, ja vein ne heti paikoilleen. Kuolaimet kävin pesemässä huolella lämpimän veden alla, ennen kuin paketoin ne ja vein paikoilleen. Palailin hyräillen Fränkin karsinalle, pujotin riimun päähän ja talutin hevosen pesarille. Ruuna närkästyi taas vietyäni tämän heiniltään, mutta tuli silti kiltisti perässäni. Laitoin narut molemmin puolin kiinni ja rupesin sitten pesemään juoksevalla, letkusta tulevalla vedellä hikistä karvaa. Fränk nautti selvästi saatuaan kutittavan hien pois itsestään, kävin ruunan läpikotaisin lämpimällä vedellä läpi.
- Noooin, hyyvä, kehuin ja laitoin hanan kiinni. Kävin hakemassa Fränkin karsinalta fleeceloimen ja laitoin sen hetkeksi odottamaan maahan. Kävin hikiviilalla läpi märän karvan, jolla sain hyvän "esikuivauksen", jonka jälkeen asettelin varovasti loimen selkään. Fränk ei nyt vastustellut loimen kannalta, kuten se yleensä teki, vaan seisoi kiltisti paikoilleen. Laitoin soljet kiinni ja talutin sitten ruunan takaisin karsinaansa. Otin kankaisen riimun pois pojan päästä ja jätin syömään kesken jääneitä heiniään. Suljin oven, laitoin riimun paikalleen ja kiikutin vielä harjapakin takaisin nököttämään omalle kohdalleen. Menin rehariin ja rupesin tekemään väsyneenä iltaruokia valmiiksi. Pudotin muutaman palan porkkanaa myös sekaan, ne Fränk oli kieltämättä ansainnut! Menin vielä hetkeksi satlariin väsyneenä keräämään vähän voimia ja juttelemaan Katrin ja Saran kanssa mm. tulevasta Talvikurssista. Sitten lähdin pimeään ilmaan pyöräilemään kohti kotia, vaikka jokainen lihakseni huusikin jo väsymyksestä, eikä aivonikaan sen kummemmin toiminut.