|
Post by Pihla on Oct 29, 2011 10:35:32 GMT 2
Heti kun näin, että tallilla oli uusia hevosia, silmiini osui yksi ja erityinen hevonen! Mutta tuli pieni ongelma, kun Siirikin haki hoitajaa, mutta silmiini osui silti vain Edi. Luin sen tiedot sataan kertaan ja katselin sitä ainakin puolituntia. Ruuna on kaunis, ihana, suloinen ja paras! Miksi juuri Edmund? Eli kuten jo kerroin, uusista hevosista se vain osui silmiini ja rakastuin siihen heti. Säikkyys ei haittaisi. Olen tottunut ratsastaja ja rakastan maastoja kuin Edikin. Rakastan myös Edin ihanaa väriä ja läikkää. En ole enää mikää aloittelija, vaan osaan hypätä ja ajaa kärryjäkin jo. Edmund on vain niin ihana ja paras! Kokokin olisi juuri sopiva, ei liian iso, eikä liian pieni. Olen tottunut käsittelemään säikkyjä hevosia ja rauhoittelen niitä ratsastaessakin taputtelemalla ja puhumalla lempeällä äänellä. Rapsutuksia ja rakkautta Ediltä ei jäisi puuttumaan, sillä rakastan ratsastuksen lisäksi rapsuttaa ja hoitaa hevosia. Miksi minä? Olen siis tottunut käsittelemään säikympiäkin hevosia ja osaan rauhoittaa niitä äänelläni ja eleilläni. Olen melko kokenut ratsastaja ja hypin jo esteitä 80cm-100cm. Mutta hyppääminen ei silti ole lempparini, vaan rakastan maastoilua. En tajua, mutta rakastan säikkyjä ja pukittelevia hevosia.(IRL-lempihevosenikin on säikky) Pukit eivät silti ole kovin toivottuja, niinkuin yleensä. Vaikka rakastankin vauhtia, menen yleensä ratsailla monesti käyntiä, sillä nautin yhteisestä ajasta hevosen kanssa ja nautin luonnon kauneudesta. Osaan myös olla komentava tunneilla ja muutenkin, että saan kaikki hevoset kyllä liikkeelle ja ravamaan ja jos tarve vaatii niin laukkaamaankin, mutta en ankarilla keinoilla, vaan rauhallisin, mutta varmoin ottein. Uusissa tilanteissa olisin Edille kannustaja ja auttaisin sitä tottumaan ja ymmärtämään uudet asiat. Alkeistunneilla olisi ihana seurata miten muut edistyvät Edin kanssa ja jos muut haluaisivat, voisin mennä taluttamaan hevosia tarvittaessa. Tarinanäyttöä: Tulin hiekkatietä pitkin tallille. Jätin mustan jopo-pyöräni pyörätelineseen ja kävelin ruskeassa ratsastustakissa talliin. Minulla oli jo valmiiksi ratsastushousut, saappaat ja kypärä ja hanskat laukussa, sillä menisin maastoon Edin kanssa. Vein laukkuni satulahuoneeseen ja etsin sen jälkeen Edin karsinan. Löysinkin Edin karsinan pian. Avasin karsinan oven ja ihastelin upeaa ruunaa. Ruunat olivat mielestäni parhaita, sillä orit olivat kiima-aikaan outoja ja samoin tammat. Edi arasteli hieman ja kääntyi karsinan nurkkaan. Seisoin hiljaa käsi ojennettuna Ediä kohti karsinan oven kohdalla. Meni viisiminuuttia, ennenkö Edi tuli luokseni ja haisteli kättäni. Silitin varovasti Edin turpaa, se oli silkinpehmeä ja kiiltävä. Edi alkoi tottua minuun, palkitsin sen antamalla porkkanan, mutta laitoin porkkanan kaurakippoon, eteivät muut hevoset tulisivat kateellisiksi. Kun suljin karsinan oven, Edi rouskutteli tyytyväisenä porkkanaa. Hain satulahuoneesta Edin riimunarun ja harjakopan. Avasin jälleen karsinan oven, kun tuli paikalle. Edin pää ilmestyi ovesta ulos ja silitin ruunan turpaa jälleen. Annoin Edin haistella vihreää riimunarua hetken ja laitoin riimunarun kiinni riimuun haistelun jälkeen. Sidoin riimunarun toisen pään kiinni karsinassa olevaan riimunaru koukkuun. Annoin Edin haistella hetken ottamaani harjaakin. Sitten aloin harjata Edin selkää. Hiekka ja tomu saivat minut yskimään hiema. Edi säikähti yskähdystäni, mutta silitin sitä ja sanoin: - Ei ole mitään hätää Edi-rakas. Sanoin sanat lempeällä äänellä, ettei Edi säikähtäisi uudellen. Tiesin, että se oli tottunut harjaukseen, joten en arastellut harjata joka paikkaa. Varmistin vain haistelulla, että se varmasti tajuaisi mitä tekisin seuraavaksi. Laitoin harjan takaisin harjakoppaan ja otin esiin suan. Harjasin Edin harjan melko nopeasti, mutta hännän kanssa kesti hieman enemmän. Vaihdoin suan taas kaviokoukkuun. Liu´utin varovasti kättäni Edin jalan päällä ja nojauduin ruunaan hieman. Edi tajusi heti, että oli nostettava jalka. Kavioiden putsauksessa ei kstänyt kauaa, sillä ne olivat melka puhtaat jo valmiiksi. Vein harjakopan mennessäni satulahuoneeseen ja otin mukaani sieltä suitset ja satulan. Karsinan ovi oli jo auki ja Edi oli sidottu kiinni sinne. Jätin satulan telineeseen joka oli karsinan ovessa kiinni. Jätin myös suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun. Irrotin Ediltä riimuun ja kiinnitin sen kaulalle. Otin sitten suitset koukusta ja laitoin ohjat kaulalle, vedin kuolaimet ruunan suuhun, vedin niskahihnan ja kiinnitin muut soljet kiinni. Kun otin satulan, Edi hieman sähsähti, koska kolistelin käytävällä eikä ruuna nähnyt mistä ääni tuli. Muuten satulan selkään laitto meni hyvin ja satulavyän kiristys. Hain kypärän ja hanskani satulahuoneesta ja laitoin ne päälleni. Irrotin riimun Edin kaulalta ja talutin hevosen pihalle jossa silitin sitä ja nousin sitten selkään. Selästä päin säädin vielä jalustimet ja lähdin kohti Liekkijärveä, vaikka se olikin melko kaukana... Nautin luonnon rauhasta ja ratsastamisesta. Menin vartin ihan vain käyntiä ja tarkkailin Ediä. Sitten päätin ravata. Annoin Edille pohkeita. Ruuna ei totellut joten painoin pohkeet kunnolla hevosen kylkiin. Lopulta Edi nosti ihanan ravin jossa olki helppo pysyä. Saavuin pian metsäaukialle johon pysähdyin ja nousin pois Edin selästä. Annoin sen syödä ruohoa maasta ja itse vain katselin sen ihanaa olemusta. Pian kuitenkin päätin jatkaa matkaa ja palasin samaa reittiä takaisin, mutta laukkasin palan matkaa. Tallipihassa Edi säikähti hieman vesilätäkköä josta heijastui ruunan kuva. Silitin Ediä ja juttelin sille lempeällä äänellä: - Se on vain vesilätäkkö, söpöliini, ei sitä tarvitsisi pelätä. Nousin pian pois ruunan selästä ja talutin sen takaisin talliin. Otin ensimmäisenä suitset pois ja vaihdoin riimun tilalle. Jätin suitset taas koukkuun ja otin sitten satulsnkin pois. Vein varusteet talliin ja otin mukaani harjakopan. Harjasin Edin taas kunnolla, kahdessakymmenessä minuutissa. Edhin harjata voikon karvan, harjan ja putsata kaviotkin. Päätin laittaa Edille vielä loimen ja viedä sen pihalle. Hain satulahuoneesta loimen ja levitin sen Edin selkään. Kiinnitin kaikki tarrat ja otin riimunarun irti koukusta. Talutin Edin pihalle ja tarhaan jonka paikalle Edin nimi oli merkitty. Otin kypärän ja hanskat pois päältäni ja laitoin ne laukkuuni. Katsoin vielä hetken Ediä ja hain joponi ja lähdin kotiin. Kuvanäyttöä: www.elsuteam.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/Rollo.jpgwww.elsuteam.suntuubi.com/datafiles/gallery/8/s/IMG_0001.jpgwww.elsuteam.suntuubi.com/datafiles/gallery/2/s/Anttu.jpgToivottavasti nämä riittävät! Toivon, että saisin Edin hoitsuksi, mutta toivotan MUILLE ONNEA!!!!!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2011 13:48:27 GMT 2
Hellurei! 8) Täällä ruudun takana kirjoittelee 14v tyttö. Kokemusta minulla on niin virtuaalipolleista, kuin reaalitalleiluista yli 4 vuotta. Pyörin joskus alkuaikoinani täällä tunneilla ja kerran pääsin hoitamaan Pikkua, muttei aikani riittänyt. Kävin kuitenkin hoitajana lopetettuani täällä tunneilla, kunnes tunteja ei enää milloin tahansa järjestettykään. Sittemmin olen pyrkinyt käymään katselemassa tallin sivuja, onko uusia polleja, hoitajahakuja yms. (Hain viime hoitaja haussa Sentille hoitajaksi) Tyttö tai tarkemmin nainen, joka haluaisi tulla hoitamaan tänne, on virtuaalinen minäni. Nimeltänsä Jelena Saxena. Olen syntynyt Syyriassa ja olen vahvasti arabisukuinen. Saavuin vanhempieni kanssa Suomeen ollessani 6vuotias ja osaan siis hyvin suomea. Olen tällä hetkellä 18vuotias, jotenka Suomessa vietettyä aikaa on tullut kertyneeksi 13vuotta. Käyn hevospuolen ammattikoulua ja painotun hevosenhoitajaksi ja -ohjaajaksi. Ratsastanut olen jo pienestä pitäen, sillä isoisälläni oli yhteyksiä erääseen talliin Syyriassa, jossa kävin sitten arabialaisilla ratsastamassa. Suomeen tullessa hevonen muuttui silmissäni täysin. Olen tasan yhteen arabialaiseen suomessa törmännyt ja vuokrasinkin puoli vuotta. Puoliveriset ja shetlanninponit ovat sittemmin vieneet sydämeni. www.hittme.com/wp-content/uploads/2009/10/arab-women.jpg ulkonäköni, hieman tummempi ihonsävy Seppeleeseen haluaisin, sillä minusta täällä on ollut aina mukava ilmapiiri, pieniä kinoja lukuun ottamatta. Rakastan tätä paikkaa, olen suorastaan kateellinen Annen piirtotaidoille ja antaisin melkein mitä vain, jos osaisin yhtä hyvin. Mutta harjoitellaan ;D Pidän Seppeleen selvistä ja yksikertaisista ohjeista. Hevonen jota haluaisin alkaa hoitamaan, on tällä kertaa teidän valintojenne mukainen. Ja miksi? Edmund En voi muuta sanoa, kuin rakastan eestinhevosia! IRL tallilla, jolla käyn on kaksi eestiläistä, ja joilta löytyy myös samoja luonteenpiirteitä, kuin Ediltä. Kaverillani on myös yksi upeimmista eestiläisistä, jolla kilpailee esteitä. Ihastuin Ediin, koska se on, no eestiläinen ja ylisöpö. : D Minusta tuntuisi, että ainakin Edin kanssa pääsisimme eteenpäin, molemmat toisillee jotain opettaen. Heulwen Toinen sydämmeni sulattaja on Venna. Kuvankaunis (minulle enemmänkin söpö : D), pieni tamma. Vennan hoitajaksi haluaisin, koska rakastan poneja ja vieläpä poneja, jotka ovat taitavia! Ja Venna jos kuka on taitava, ainakin kun koulutustasoa ja hyppykapasiteettia katsoo. Ja Vennahan on tietysti muutakin, kuin kisakone, rakastettava ja rakastava poni. Étonnant Pitäähän hoitohaku listasta löytyä myös yksi hevoskokoinenkin : D Eela on hoidettaessa juuri, kuin yksi IRL tallilla oleva toritamma. Viime kesänä sain tämän luottamuksen ja uskon saavani myös Eelan. Pidän Eelasta siinä, että se on persoona muiden joukossa ja kyvykäs tamma. Sillä on vielä paljon näytettävää maailmalle. Näitä kolmea siis toivon eniten ja toivon pääseväni tälläkertaa hoitajaksi Alla pari piirrustus näyttöä. estrella.kuvat.fi/kuvat/DSC_0007.JPGestrella.kuvat.fi/kuvat/DSC_0008.JPG
|
|
|
Post by Emmy on Oct 29, 2011 14:27:59 GMT 2
... *hälinää* hirveä tungos täällä.. Hoitajahakulomakeet tuossa, kynä ja sitten rauhallisempaan paikkaan kirjoittelemaan tätä hakemusta. Nimi: Emmy Ikä: 17 Hoitohevostoive: VennaMiksi? No Venna pisti silmään tarhassa ja pidän tosi paljon welshponeista. Vennan luonteeseen ihastuin, kaipaan sähäkkää pientä ponia tuomaan piristystä koulukeskeiseen elämääni. Vaikka koulu onkin tärkeä minulle, ehtisin erittäin hyvin hoitelemaan tänne! Ja Venna saisi varmasti hyvää, hyvää hoitoa! Tekisimme Vennan kanssa jänniä maastolenkkejä ja voisimme opetella uusia temppuja ja pelleillä illalla karsinassa. Voisimme kesän tullen lähteä yhdessä uimaan ja loikoilla nurmikolla katselemassa tähtiä.. Tehdä pitkiä kävelylenkkejä metsässä ihan rauhassa ja karauttaa metsän siimekseen täyttä laukkaa.. Miksi Seppele? No voi että.. Seppele vaan on jokaisen virtuaaliheppailijan unelmapaikka! Se on niin täydellinen ja ihana. Joskus toivon että seppeleen kaltainen paikka olisi oikeasti olemassa, ja voisin oikeasti käydä siellä. Mutta Virtuaalimaailmassakin olisi aivan mahtavaa päästä pyörimään seppeleen mahtavaa ympäristöön ja olemaan osa tämän tallin arkea. Pääsisi osallistumaan kaikkiin tapahtumiin ja juttelemaan muiden hoitajien kanssa, jakamaan kokemuksia ja huolia. Naureskelemaan vitseille ja kertoilemaan kummitusjuttuja kesäyönä heinävintillä. Oi että.. jotain sellaista, mistä voi vain uneksia.. Kuka olen? Ruudun takana kirjoittelee 17 vuotias lukiolaistyttö, joka käy välillä ratsastamassa Nastolassa ja asustaa Lahdessa keskustan lähellä. Hevoset ovat osa elämää, mutta eivät jokapäiväisesti, koska en voi käydä kuvin usein ratsastamassa rahan ja ajomatkan takia. Siksi virtuaaliheppailu on minulle tärkeää. Siellä voin olla joka päivä ja luoda itselleni unelmieni hevosmaailman. Tykään kirjoitella tarinoita. Joskus enemmän ja pidempiä sekä jännempiä ja joskus taas vähemmän ja hieman huonompia. Motivaatiosta riippuen. Useimmiten motivaationi on kyllä hyvä ja kirjoittelen tunnelmallisia tarinoita. Tai ainakin omasta mielestäni Ainiin... jos en Vennan hoitajaksi päässyt niin tässä pari lisävaihtoeshtoa, jos saa laittaa FrankLempeään luonteeseen ja "nallekarhumaisuuteen" ihastuin. Eelasilmät lumosivat minut Jään toivomaan parasta !
|
|
kit
Uusi ihmettelijä
70%
Posts: 14
|
Post by kit on Oct 29, 2011 16:00:46 GMT 2
Moi!Täällä kirjoittaa 12-v tyttö joka tahtois tulla hoitajaksi.En heti uskaltanut laittaa viestiä,mutta nyt päätin ottaa härkää sarvistaa ja koettaa onneani! Kit on ystävällinen ja mukava,mutta jos vitsailut ulkonäöstä menee liian pitkälle tyttönen antaa samalla mitalla takaisin.Jos Kit saisi asua tallilla hän sinne mielellään muuttaisikin.Koulu sujuu ihan mukavasti vaikka hän olisikin mielummin hevosten luona.Kit pitää auttamisesta ja jos on vaikka ongelma tuntipollen kanssa kannattaa rohkeasti kysyä Kitiltä.Hän on aina valmis auttamaan. Miksi Seppeleeseen hoitajaksi?Olen kyllästynyt siihen,että kun löytyy hyvä talli ja siellä sanotaan,että paikkaa päivitetään usein ja vastataan aktiivisesti.Sitten kuitenkin parin päivän päästä näkyy ettei viesteihin ole vastattu ja toiminta on täysin sammunut ja sitten vielä nopee tulee talli lopetetaan. Seppeleessä toiminta on aktiivista ja päivitys pelaa hyvin.Ilmapiiri on vailla vertaansa ja pollet puolestaan ehdottomia.Hoitajat ja omistajat ovat kavereita keskenään.Tilatkin on Seppeleessä kivat! Sentti on suloinen ja temperamenttinen kaveri jolla on paljon ihailijoita.Sentissä on sitä jotain.Ei vain orimaituusensa ja ulkonäkönsä vuoksi.Vain koska se on juuri sellainen.Ei sitä sanoin voi selittää.Aina kun näen sen haluasin vain hypätä tietsikan ruudusta sisään ja halata ja silitellä sitä.Tämän perusteella voidaan siis sanoa sen olevan unelmien hevonen. Kuvanäyttöä:Toivon,että minut valitaan!Onnea kaikille osallistujille! Muokattu: kaikki kuvat samaan viestiin - Josefiina
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2011 18:09:23 GMT 2
Lörde on sosiaalinen 17-vuotias kaveri, johon on helppo tutustua. Hän ei ole ulkonäöltään kovinkaan massasta erottuva; mustat hiukset ja vaatteet, lävistyksiä korvat täynnä ja toista korvaa koristaa komea venytys. Iloisesta ulkokuorestaan huolimatta hän etsii luotettavaa heppakaveria, jonka kanssa huolehtia mielenterveydestään, ratsastaminen ja hevosten kanssa oleminen on parasta terapiaa Ratsastuksessa ehdottomasti kouluratsastukseen ja maastoiluun painottunut. Juuri Seppeleeseen hoitajaksi haluaisin siksi, että olen ihaillut Seppeleen toimintaa jo Seppeleen taipaleen alusta asti ja toivonut pääseväni hoitajaksi. Lisäksi olen kiinnostunut piirretyistä virtuaalihevosista ja kirjoittamisesta. Hoitajaksi pääseminen kehittäisi kirjoittamistaitojani entisestään. Hoitohevoseksi haluaisin Frankin, koska Frankiin ihastuin heti sekä ulkonäön, sekä luonteen vuoksi. Hevonen olisi juuri sitä, mitä tarvitsen. Luotettava ystävä ja hyvä harrastuskaveri, jonka kanssa on mahdollisuus myös kehittyä ratsastustaidoissa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2011 18:29:23 GMT 2
Täällä kirjoittelee Hene joka myös aikaisemmin on Seppeleessä hoitanut Flooraa muutama vuosi takaperin. Nyt siis yritän saada uutta tilaisuutta päästä jälleen Seppeleen lämminhenkiseen porukkaan mukaan jota onkin ollut hirveä ikävä. 16-vuotias Hene on vain 147cm pitkä niinkuin IRL elämässäkin, mutta eihän se pituus ratkaise mitään. Sillä luonnetta ja rohkeutta löytyy joten isommatkaan hevoset eivät ole mikään ongelma, päinvastoin Hene suorastaan rakastaa hiukan haastellisempaa puuhaa. Siispä hevoset jotka ovat jollaintapaa "pomminvarmasta" poikkeavia vetoavat kovastikkin tyttöön. Hevosten kanssa Hene on huolellinen ja toisinaan jää hiukan liikaakiin miettimään seuraavaa ratkaisua, tämän johdosta ratsastustunneilla ohjeet saattavat saavuttaa aivot vähän viiveellä koska edellisetkin ovat vielä pohdinnassa. Ihmisiin tyttö tutustuu varsin mielellään ja joidenkin mielestä tämä saattaa vaikuttaa jopa ahdistavan oudolta, mutta toisinaan ujous valtaa tytön eikä sanansanaa meinaa pukahtaa suusta. Hene on ulkonäöltään normaali sinisilmäinen tyttö varustettuna pörröisellä tukalla jossa on useita ruskean eri sävyjä. Oli heti selvää että jos hoitohevonen Seppeleestä pitäisi valita niin se olisi hiukan haastavaluonteisempi Eela. Sillä myös IRL elämässä suorastaan rakastan hiukan vaikeampia hevosia vaikka puoliveriset eivät olekkaan olleet oikein lähellä sydäntä. Kuitenkin tämä tamma jotenkin vetosi minuun ja sen kanssa varmasti tulisi mielenkiintoisia hetkiä eivätkä ideat hoitotarinoihin loppuisi kesken. Tai sitten ihastuttava Venna joka minuun ponien ystävään vetosi kovasti. Pienen kokoni ansiosta olen aina voinut ratsastaa myös pienimmilläkin poneilla kuin myös hevosilla, mutta varsinkin welshit ovat olleet suuri osa elämääni kuten myös entinen vuokraponini jota Venna muistuttaa erehdyttävästi ulkonäöltäänkin kuin myös yrmynärsyttävänihananponimaisen luonteensakin puolesta. Tähän loppuun mieleni tekee laittaa piirtonäytöksi vanha kuva Flooran hoitopäiväkirjasta: Pidän kirjoittamisesta, mutta aina inspis ei vain iske. Siispä minulla saattaa olla kausia jolloin kirjoitan päivittäin hoitotarinoita ja sitten niitä ettei pariin viikkoon tule kuin yksi teksti, mutta ei pelkoa ei se tarkoita että mielenkiintoni hoitohevosta kohtaan olisi lopahtanut. Lopuksi pientä esimakua millaista räpellystä täältä suunnasta tulee... Olin lähtenyt liikkeelle jo varhain, sillä halusin ehdottomasti keretä paikalle ensimmäisten joukossa. Koko aamun puhelimeni oli pilpattanut muistutuksia "Seppeleen tutustumispäivä!" jotten varmasti unohtaisi ja minulta jäisi kaikki hauska väliin. Hypistelin hiuksiani hermostuneena ja tiirailin hiljaista pihaa. Missä kaikki olivat, enkai ollut myöhässä ja kaikki muut olivat jo aloittaneet? Hevosiakaan ei näkynyt pihalla, lukuunottamatta Annen upeaa oria Topia. Sydämmeni lähes hypähti kurkkuun kun näin jonkun astuvan tallin ovesta pihalle. Punatukkainen tyttö vilkutti ja asteli minua kohden. "Hei, ilmeisesti olet tullut tänne tutustumispäivälle?" tyttö hymyili minulle aurinkoisesti. Tunsin punastuvani ja tyydyin vain nyökyttelemään sillä en saanut sanaa suustani. "Oletkin aiakisin liikkeellä, muut tulevatkin vasta parin tunnin päästä kun aloitamme ohjelman" "Parin tunnin! Eikös tämän pitänyt alkaa vartin päästä!?" huudahdin silmät pyöreänä ja sain tytön naurahtamaan. "Jaaha, et varmaan olekaan sitten katsonut nettisivujamme lähiaikoina? Viimeviikolla ilmoitimme ohjelman lykkäykstä" tyttö totesi ja taputti minua leikkisästi olkapäälle. Olin hämilläni. Jo kuukautta etukäteen olin laittanut kaikki muistutukset kännykkääni, enhän minä voinut arvata että aikaa muutettaisiin. Silmät tuikkien tyttö ojensi minulle kätensä ja esittäytyi "Minä olen muuten Alina, kerta nyt olet täällä voitkin autaa minua tuomaan hevosia ulos." Tunsin hymyn nousevan kasvoilleni kun innosta puhkuen lähdin Alinan perään kohti tallia.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2011 19:09:30 GMT 2
Olen 15v. tyttö! Olen sosiaalinen ja kiltti! Tykkään hoitaa hevosia ja teen sen joka päivä mahdollisemman hyvin! Haluan Seppeleen hoitajaksi, koska paikka näyttää ja kuulostaa todella kivalta! Kaverinikin on kertonut paikasta (vaikka eivät täällä hoidakkaan) ja innostuin heti! Olen katsellut hevosia jo jonkin aikaan, mutta silloin kun olen katsellut hevosia ei ole ollut mielestäni vapaana, harmi! Mutta NYT... Haluaisin siis Frankin hoitohevoseksi, koska kun ekan kerran näin kuvan hänestä ihastuin heti! Luonteessakaan ei ole mitään sellaista mistä en pisä, energisyys esteillä ja taipuvaisuus koulussa <3 Hoitotarinoiden kirjoittaminen on joka päivän juttu!
|
|
|
Post by tinka on Oct 29, 2011 19:20:18 GMT 2
Kukas minä olen? Eli hei vaan kaikille, minä olen siis Tinka, 17-vuotias tyttö vailla hoitohevosta. Olen noin 165cm pitkä ja painan 50kg. Ensivaikutelma minusta voi olla synkkä ja ujo, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Olen nimittäin vauhtiin päästyäni todella reipas ja nauravainen. Minulla on todella pitkät ja pörröiset mustat hiukset, joissa on punaisia raitoja ja sivuotsis. Hiuksia tykkään pitää yleensä auki, mutta joskus ne voi olla myös ponnarilla. Käytän yleensä tallilla kollareita/farkkuja ja hupparia tai t-paitaa, sekä kylmemmällä säällä tietenkin takkia. En ole mielestäni kovin muodikkaasti pukeutuva, enkä käytä kamalasti meikkiä. Ratsastaessani päälläni on musta kypärä, mustat ratsastushousut joissa on valkoisia raitoja, sekä ratsastussaappaat. Hevosia olen hoidellut IRL noin 7 vuotta, ja myös ratsastanut saman ajan. URL minulla on ollut pari hoitohevosta lähinnä piirretyiltä talleilta, mutta tällä hetkellä ei ole yhtään, sillä viimeisin hoitohevoseni myytiin. Tykkään eniten ratsastella maastossa, mutta kyllä kouluratsastuskin ja esteet ovat mukavia! Joskus en edes tallilla ollessani lähde ratsastamaan, vaan ihan vain oleilen hoitsuni kanssa ja taluttelen sitä. Olen innokas osallistumaan kaikenlaisiin tallin järjestämiin aktiviteetteihin, ja pyrin aina hoitamaan maksut ajoissa. Yritän kirjoittaa mahdollisimman usein hoitotarinoita hoitsulleni, mutta kuitenkin niin, että ne eivät ole missään kymmenessä minuutissa hutaistuja. Piirtelen myös jonkin verran kuvia, mutta kirjoittaminen on mielestäni silti kivempaa. Miksi hoitajaksi juuri Seppeleeseen? Noh, on tässä tultu nyt pari vuotta jo tiiviisti seurailtua tämän tallin arkea, mutta nyt vasta uskaltauduin rekisteröitymään ja hakemaan hoitajaksi. Minusta tallin hevoset ja tunnelma on aivan mahtavia, sekä tarinoita lukiessani tuntuu välillä siltä kuin talli olisi oikeasti olemassa! Pidän myös kovasti siitä, että täällä järjestetään paljon toimintaa ja ollaan aktiivisia. Suurin unelmani onkin aina ollut päästä hoitamaan näin ihania ja upeasti piirretyjä hevosia kuin seppeleessä. Tallilla on myös mahtava ilmapiiri ja toivon todella, että paikka pysyy pystyssä niin kauan kuin mahdollista. Miksi Edi tai Venna? Kun taas kerran eksyin selailemaan tallin kuulumisia, ihastuin heti pariin uuteen poniin. Ensimmäiseksi silmiini pisti Venna, joka on ihan samanlainen luonteeltaan kuin entinen IRL hoitoponini, vähän nyrppis mutta ei kuitenkaan tarkoita pahaa ja on ratsastaessa osaava, mutta ei anna silti mitään ilmaiseksi. Toinen vaihtoehtoni on Edi, joka on todella suloinen ja kiltti, mutta sen luottamuksen voittamiseen menee silti aikaa. Valitsin siksi Edin sekä Vennan, koska pidän eniten poneista ja pienemmistä hevososta. Edi ja Venna ovat molemmat yhtä ihania, joten en osannut valita vain toista kummalle hakisin hoitajaksi. Hepat eivät siis ole toivejärjestyksessä, vaan toivon saavani jomman kumman hoitsukseni yhtä paljon! Muuta? Näyttöä minulla ei valitettavasti juuri nyt ole tarjota, mutta toivon ettei se kamalasti haittaa. Olisi aivan mahtavaa päästä hoitaja porukkaan mukaan, mutta toivotan onnea muillekkin hakijoille! ( Tiedän, ettei aiempi seppeleessä pyöriminen auta hoitajaksi pääsemisessä, mutta en ole ennen osannut rekisteröityä tai kirjoittaa foorumille, joten siksi en ole aiemmin hakenut hoitajaksi! Nyt olen sitten harjoitellut muilla talleilla foorumien käyttöä ja päätin rekisteröityä. Eli tiedotin vain, etten siis valehtele, kun kerron pyörineeni täällä aikaisemmin . )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2011 20:08:19 GMT 2
Bongasin tän uuden hoitajahaun kun viimekerralla en kerennyt osallistua ollenkaan. Aattelin nyt hakea Vennan hoitajuutta itselleni, jos vielä tärppäisi ...
Eli miksikäs minä juuri Vennan hoitajaksi haen? Venna on sydämellinen, tammamainen ja hyvin toimiva ratsu, näin veisailin itselleni. Minä (Pate (URL)) taasen olen topakka, huumorintajuinen maalaisjuntti, jolle täytyy selittää monta kertaa! Ei silti etten olisi nopea oppimaan. En tykkää komentaa hevosia kovalla otteella, ennemminkin höynäytän tai jos poni on nokkelampi, tykkään hoitaa asiat lempeästi, omalla tyylilläni, eikä kellään ole sanomista siihen! Eli luonnettakin löytyy. Siis persoonallinen 14 vuotias tyttö, joka kaipaa persoonallista ponia kaverikseen. Jaksaa aina uskoa parhaimpaan ja on positiivisuuden huippu! Laiska, mutta hoitaa hevosia ja poneja sydämellä! Kokonsa puolesta poniratsastaja, mutta osaa toimia suurtenkin otusten kanssa. Ratsastanut koko pienen ikänsä, ja vanhemmiltakin löytyy hevostaitoa. Ei hätkähdä pienistä, vaikka hieman ujo saattaakin olla, porukan kesken tytöstä kuoriutuu oikea rämäpää. Hevosten kanssa tomera. Tarinoita voisin raapustella, ja suurella _EHKÄ_ sanalla myös joitain kuvia. (:
Uskon ja luotan siihen, että Vennasta kuoriutuu vielä jonakin päivänä se _aurinkoisen_ ihana ja suloinen poni. Suloisuutta siltä ei silti nytkään puutu.
Sitten vähän tarinanäyttöä:
Auringonsäteet leikkivät sälekaihtimien lomassa huuruisen ikkunan lävitse. Harmaa erinäisin robotein kuvitettu peitto oli mutkalla keskellä sänkyä. Rauhallisen hetken katkaisi äänekäs puhelimen pilipatus. Päivettynyt käsi tavoitteli puhelinta yöpöydältä. ”Pate”, tyttö karjaisi puhelimeen ja kaivautui yhä syvemmälle sänkynsä uumeniin. Silmiä särki auringon valossa. Puhelimesta kuului tuttu naisääni. Talleilta soitettiin. Patricia ei edes muistanut milloin viimeksi olisi kuullut Virvan ääntä. Tyttö raotti peittoaan ja vilkaisi kaapin ovessa roikkuvaa hevosaiheista kalenteriaan. Oli joululoman ensimmäinen päivä. Ja vilkaistessaan ikkunasta ulos hän huomasi lumen tupruavan pumpulimaisina hahtuvina routaiseen maahan. ”Viitsisitkö liikuttaa Rosan tänään, kun itse en millään ehdi? ”No kai mä sit tuun”, Pate huokaisi ja asetti puhelimensa pään ja olkapäänsä väliin ja ponkaisi itsensä jalkeille. Hän sääti sälekaihtimien kanssa kotvan aikaa, kunnes lösähti takaisin sänkynsä reunalle ja taikoi viimeviikon yökyläilyä varten pakatusta laukustaan sukat. Tyttö poimi pöydällä lojuvasta sipsipussistaan kourallisen ja ahtoi kaikki kerrallaan suuhun. ”Monelta mä käyn sit?” ”No vaikkapa tässä aamusta kun meen ite sillä illalla, hei kiitti oikeesti, mä korvaan tän sulle jotenkin” ”Joojoo, ihansama, moikka!” tyttö katkaisi puhelun ja suuntasi vaatekaapilleen. Jotain lämmintä sinne oli pantava... Pate hyökkäsi ikkunalleen tihrustamaan pakkasmittarin lukemia. Vanha pyöränromu nökötti ikkunan alapuolella seinää vasten. Tarakka puoliksi irti ja kumit tyhjinä, satula kuin pesusieni ja koko roska ruosteessa! Pyörällä sinne oli mentävä, ei kukaan täysjärkinen lähtenyt kuskaamaan lauantaiaamuna kello kahdeksan reikäreikä tallille. Repäisin kaapin ovet auki. Suuri vaatemöykky kampesi minut valkeaksi petsatulle lattialle.
Polkaisin ruostunutta pyörän poljinta. Vanha Tunturi nirskui ikävästi ja lähti nytkähtäen liikkeelle. Pyörä lähti kuitenkin hyrräämään pienen kankeuden jälkeen. Kyllä tällä vielä tallille päästäisiin! Katuvalot valaisivat vielä hiukan hämärää tienoota. En erottanut kovinkaan selvästi teiden viittoja, mutta tunnistin kyllä tallille vievän kuoppaisen hiekkatien. Yritin valaista puhelimen lampulla tietä. Tuuli vinkui korvissa, ja havisutti jo muutenkin alastomien koivujen oksia. Kylmät väreet kulkivat läpi kehoni. Tuuli ylsi ratsastustakin sisään. Sinkutin hetken vaihteettomalla pyörälläni kohti valoa. En suinkaan taivaaseen ollut pääsemässä, lähelle kyllä! Tallin pihavalot paistoivat ilkeästi silmiin. Polkaisin viimeisen kerran hajoamispisteessä olevan pyöräni poljinta ja hyppäsin kyydistä antaen pyörän valua hitaasti vasten toimiston punaiseksi maalattua seinää. Pyörä oli kuitenkin vielä vauhdissa ja törmäsi ryminällä seinään. "Auts", kohautin harteitani ja lähdin loikkimaan lantaisen pihamaan yli talliin. Tallirakennuksen ikkunasta pilkotti valoa, ovi aukeni ryminällä. "Ptruu, Pate nappaa tästä tää Sheriffi!" Henrik pyöri ympyrää kahden hevosen välissä. "Pojat on päättäneet rueta tappelemaan!" totesin ja nappasin Henkan ojentaman riimunvarren. "Iisisti poika, jooko?" Taputin puuskuttavaa suurikokoista hevosta. "Tulitko sä liikuttaa Rosan vai?" mies kysäisi ohimennen avatessaan tarhan lankoja. "Joo, tarkotus olis, jos se ei nyt karkais kentältä, niin vois kokeilla maastossakin", huokaisin ja päästin Sheriffin tarhaan. Pyörittelin narua käsissäni kävellessäni takaisin kohti tallia. Henkka perässäni rupatellen. Työnsin itseni sisään ovenraosta. Lämmin ilmavirta pyyhkäisi ylitseni. "Aah, seitsemäs taivas!" tokaisin ja suuntasin kulkuni mustan englantilaisen täysiveritamman karsinan edustalle. Arttur oli naulannut oveen koristeellisen kyltin, jossa luki "kullatuin" kirjaimin: "Rosebud Murder". Avasin karsinan oven ja pujahdin pelokkaan näköisen hevosen karsinaan. "Minä tässä vain.." tokaisin ja hivutin riimun tamman päähän sen tajuamatta asiaa. Kaivoin taskuistani jääkaapista kähveltämäni porkkanan ja tarjosin sen hevoselle. Tamma nuuhkaisi kättäni varovasti, poimien porkkanan sametinpehmeillä huulillaan. Irrotin riimunarun karsinan ovesta ja klipsautin sen päitsiin. Kokosin voimani ja liu'utin karsinan ovea auki, jotta pääsisimme pesarille. Tamma päättikin leikkiä ravuria ja ryntäsi ulos karsinasta. "Että tämäkö arka?" huudahdin ja yritin parantaa otettani käsiäni polttelevasta riimunarusta. Hevonen pysähtyi katsomaan minua pelokkaasti. Astelin hitaasti sen luo ja taputin kiiltävänmustaa karvapeitettä. "Voi kun voisin vielä nelistää niityllä Ransun kanssa..." ajattelin ja vilkaisin ruskeaa welshponia, joka mutusteli heiniään karsinassaan, autuaan tietämättömänä äsköisestä välikohtauksesta. "Ransun kanssa oli koettu lähes kaikki! Se opetti minua pentuna, kun hieman kehityin menin ensimmäiset kisanikinn sillä, koulukisat, harjoituseste... kenttäkisat... sitten sen jalan piti mennä, voi itku!" kyynel vierähti poskelleni lyhistyin valkoista kiviseinämää vasten. Rautias poni oli kääntynyt karsinassaan ja katsoi minua veikeästi. "Onneksi sentään sain taluttaa Ransua alkeistunneilla", huokaisin. Rosa katsoi minua kummissaan, se hörähti lempeästi, ikään kuin kysyäkseen "Mikä sinua vaivaa?" tai "Eihän sattunut?". Rosakin oli ihana, omalla tavallaan, enkä pelännyt suuria hevosia, mutta silti olin sielultani ikuinen poniratsastaja! Hätkähdin, joku nykäisi minua hupusta. Lämmin turpa hiveli poskeani. "Rosa kulta..." Silitin turpaa, joka alkoi hamuta taskujani. "Hupsu!" työnsin turvan pois ja nousin seisomaan. Talutin hevosen pesupaikalle ja laitoin sen kummaltakin puolelta kiinni. Suunnistin hakemaan varusteita ja harjoja varustehuoneesta. Nappasin samalla leivänkannikan niille varatusta pussista. Hymyilin ja laskin harjapakin Rosan nenän eteen, kävellen kuitenkin Ransun karsinalle ojentamaan leipäpalasen. Poni oli yhtä ahne, kuin ennenkin. Takaa alkoi kuulua ryminää. Käännähdin ja näin mustan tamman kaivamassa harjapakkia. Se äkkäsi minut ja pudotti suustaan vaaleanpunaisen pölyharjan. Se katsoi minua vekkulimaisella katseellaan, aivan, kuin Ransukin aina ennen. Naurahdin ja läksin harjaamaan hevosen, jotta ehtisin ratsaille ennen puoltapäivää. Asetin jalkani jalustimeen ponnistaakseni satulaan. Hevonen tanssahteli allani hermostuneesti. "Rosa nyt aloillasi!" ärähdin ja hevonen katsahti minuun. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ponnistin satulaan. Hevonen lähti kävelemään nykivin askelin. "Ptruu", kiristin liikkuvan tamman satulavyötä. Jalustimet saivat kelvata... Oikaisin ohjat ja annoin sen kävellä kenttää ympäri jonkin aikaa. Nurkkiin oli ratsastettava tarkasti, sillä kulmia se tahtoi oikoa. "Miten lie ratsastettu entisessä kodissaan", tuhahdin ja ohjasin hevosta jokaiseen kulmaan niin kauan, että se käveli kulmat automaattisesti. "Hyvä tyttö!" taputin tamman kaulaa. Se vaikutti edelleen hermostuneelta. Päätin ottaa pienen ravipätkän. Puristin kevyesti kohoilevia kylkiä, tamma vastasi pyyntöön heittämällä takapäänsä sivulle. Keinahdin satulassa. "Huhhuh!" Oikaisin kypärääni ja ohjasin tammaa kunnolla uralle. Päättäväisesti kokeilin uudestaan ja tamma lähti pää koholla kiitämään ympäri kenttää. Otin ohjista kunnon otteen ja annoin puolipidätettä. Tamma heilautti pari kertaa päätään ja kääntyi villisti oikealle. Köntsähdin satulan ja hevosen kaulan väliin työntäen itseni kuitenkin nopeasti syvälle satulaan. Hetken päästä tamma kulki nätisti ja nöyrästi, joskin höyryveturin vauhtia. Vähitellen aloin itse rentoutua ja huomasin, kuinka olinkaan heilahdellut yhtenä tikkuna selässä. Tein volttia ja väistöjä, pääty-ympyröineen. Näiden onnistuttua, päätin kokeilla laukka-apuja. Ei tarvinnut, kuin hipaista kylkiä, niin tamma oli jo menossa pää korkealle nostettuna. Nojauduin satulassa taaksepäin ja annoin tamman laukata. Silmäkulmasta huomasin kaksi nuorempaa tyttöä kentän laidalla katselemassa ratsastustani. Hidastin Rosan tahtia ja ravasin aidan luokse. ”Hei kannatteko mulle pari estettä tähän kentälle?” lipsahti suustani. Olinko nyt aivan varma? Oliko ehkä sittenkään järkevää ruveta hyppäämään kuumuvalla englannin täysiverisellä, jolla tämän omistajakaan ei ollut rohjennut itsekään hypätä? Päättäväisesti kokosin ohjat ja jatkoin ratsastusta. Pakkanen nipisteli poskipäitä juuri sopivasti ja aurinkokin pilkotti jostain kaukaa. Tunsin, kuinka tamma alkoi hermostuneena pälyillä estetolppia kantavia tyttöjä. Se ilmiselvästi vaistosi, että jotain oli tekeillä. Yritin rauhoitella tammaa parhaani mukaan. Viimeinenkin puomi kolahti kannattimelleen. ”Valmista tuli!” jompikumpi tytöistä huudahti. Kiitin ja siirryin harjoitusraviin. Nojaa taakse, kantapäät alas, pohkeet kiinni… Rosa oli huomaamattani siirtynyt ikään kuin keinuhevosen laukkaan. Ohjasin hevosta esteelle. Se ei onneksi rynnännyt sata lasissa. Pidätin silti hieman. Olinhan minä hypännyt ennenkin tuollaisia esteitä. ”Pari hassua ristikkoa”, vakuuttelin itselleni. Kaksi askelta, kevyt istunta, este… Tamma kieltäytyi hypäten sivulle. Toinen tolpista kolahti ikävästi tamman etujalkojen juureen, mitä tämä säikähti vielä enemmän. Rosa kiihdytti askeltaan laukkaan ympäri kenttää. Roikuin kiinni harjassa: ”Soo, soo tyttö, rauhassa, ptruu!”. Tuuli ujelsi vasten kasvoja ja jäiset lumihiutaleet ikään raatelivat kasvoja, palmikoitu ruskea paksu letti paukutti selkää vasten askelten tahdissa. Aikansa laukattuaan hevonen siirtyi automaattisesti ravin kautta käyntiin, venytti kaulaansa ja puhalsi pitkään. Toinen tytöistä oli läksinyt nostamaan kaatunutta tolppaa ja seisoi kauhusta kankeana esteen vieressä. ”Sä oot aika hyvä ratsastaa!” hän tokaisi ja taputti lapasiaan yhteen. ”Ei se taidosta ollut kiinni, tuurista vain!” tuhahdin ja päätin ottaa esteen vielä kerran. Nyt sen oli mentävä paremmin! Kokosin ohjat ja annoin näpäkät avut. Tamma lähti sulavaliikkeiseen laukkaan. Ohjasin uudelleen esteelle. Ajoin eteen, ettei se vain kieltäytyisi. Laskin askeleet ja keskityin. Kaksi askelta, kevyt istunta ja ”ESTE!” huusin riemusta. Ensimmäinen kerta! Nojauduin vasten kosteaa kaulaa, taputin hevosta ja annoin sen siirtyä käyntiin. Tytöt taputtivat innostuneina ja lähtivät mitään kyselemättä purkamaan estettä. Hymyilin onnesta, lumihiutaleet sulivat kasvoilleni ja vettä valui noroina nenän vartta alas. Ojentelin jalkojani tallin lämmössä. Olin tyytyväinen suoritukseemme. ”Kyllä meistä vielä ratsukko tulee, minä ohjaan, sinä toimit!” pörrötin tamman märkää otsaharjaa, paljastaen sen alta tähden.
Tämmöstä, terveisten yhteydessä lähettelee, Patricia! Ja onnea kaikille hoitajahakuihin osallistuneille! (:
|
|
Riina
Uusi ihmettelijä
Posts: 3
|
Post by Riina on Oct 29, 2011 20:36:09 GMT 2
Oi, nyt on kyllä pakko yrittää, jos vaikka onnistaisi:D Olen Riina 14-vuotias lettipäinen tyttö, joka rakastaa hevosia sydämensä pohjasta. Tykkään hirmuisesti hääräillä hevosten parissa, ja jos saan Seppeleeltä hoitohevosen, olisin kyllä ikionnellinen:) Hevosia ja ratsastusta olen harrastanut pienestä pitäen, tarkalleen ottaen 9 ja puoli vuotta. Kokemusta siis ainakin löytyy. Olen monta kertaa vieraillut Seppeleen sivuilla ja foorumilla, osaan molemmat melkeimpä ulkoa. Olisi todella hienoa päästä hoitamaan Seppeleeseen! Miksi Laila?Miten ihastuinkaan tähän tammaan heti ensisilmäyksellä! Laila on hurmannut minua jo senverran kauan, että nyt oli kyllä pakko pyytää hoitsuksi! Pidän tamman luonteesta, rakastan herkkiä ja säpsyjä hevosia. Toivoisin hevosta, jota saisi paijailla enemmän kuin paljon, ja jonka kanssa voisi puuhailla mielin määrin. Uskoisin myös, että taman tamman kanssa saisin inspiraatiota niin tekstin kuin kuvienkin muodossa. Laila olisi se ensisijainen hoitsutoiveeni, ja olisin t o d e l l a iloinen, jos saisin alkaa hoitamaan tammaa:) Miksi Eela?Eelaankin ihastuin, juurikin sen luonteen ja kauniin ulkonäön perusteella. Tykkäsin tammasta heti, kun näin sen. En keksi kauheasti muuta perustelua, mutta tykkään tammasta ihan hirmu pajon! Se, miksi haluaisin jommankumman tammoista hoitohevoseksi, on se, että näitä tammoja yhdistää ainutlaatuiset luonteet. Ennemminkin hevonen saisi olla herkkä ja vähän säikkykin kuin patalaiska tuntihevonen, jota saa potkia liikkeelle. Olen myös aina pitänyt tammoista ja etenkin puoliverisistä, ja uskon, että nämä hevoset inspiroisivat minua kaikkein eniten piirtelemään ja kirjoittelemaan. Ajattelin, että näissä tammoissa ainakin riittäisi haastetta minulle. Uskon kuitenkin, että tulisin pärjäämään hevosten kanssa. Ja ainahan voi pyytää apua, jos sitä tarvitsee;) Se, että haluan hoitajaksi juuri Seppeleeseen, on se, että olen huomannut, että täällä on oikeasti tosi hyvä ilmapiiri. Seppeleessä olisi varmasti tosi mukava hoitaa. Lisäksi olen kiinnostunut piirroshevosista, niissä on jotenkin oma viehätyksensä. Halusin alkaa hoitamaan jollakin 'kunnollisella' ja myös ehkä hieman tunnetummallakin tallilla. Seppele on myös aktiivinen. Koko ajan tapahtuu. Olen huomannut monia virtuaalitalleja, jotka ovat aivan kuolleita, ja viimeisin päivitys on joskus vuodelta nakki ja makkara. On myös mukava tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja muihin hoitajiin. Hotajana olisin:- Aktiivinen - Oma-aloitteinen - Reipas ja iloinen - Innostunut - Pitkäaikainen - Tunnollinen ja ahkera Luonteestani sen verran, että olen reipas ja iloinen, ja omistan suht. laajan kaveripiirin. Ystäväni ovatkin sanoneet, että olen porukan optimisti, ja saan kenet tahansa hyvälle tuulelle. Huumorintajua minulla on melkein liiaksi asti:) Harvoin olen vihainen, ja jos olen, en ainakaan rupea purkamaan sitä hevosiin tai muihin eläimiin. Pikemminkin nielen kiukkuni ja yritän olla iloinen, avoin ja reipas. Niin, ja rakastan villejä, herkkiä yms. hevosia! Herkän hepan selässä on paljon kivempi istua kuin laiskan. Yleensä löydän itseni tallilta opiskelemisen sijaan, ja se on myös huomattu. En kuitenkaan ole mikään huono koulussa, vaan todistukseni ja numeroni ovat keskivertoluokkaa. Haluan isona eläinlääkäriksi. Sen takia olen aidosti kiinnostunut hoitajaksi pääsemisestä, hevosen hoidossahan oppii huimasti uutta! Uuden oppiminen onkin yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi haluan hoitajaksi. Tarinanäyttöä:Istuin bussissa koulun jälkeen matkalla tallille. Ulkona oli jäätävän kylmä ja mietin olisiko hevosilla vilu. Bussi pysähtyi noin puolen kilometrin päähän tallista ja nousin kyydistä. Vedin heti ulkona hanskat käteen, pipon päähän ja lähdin sitten kävelemään rivakasti tallille. Kun tulin tallille olin jo ihan jäässä. Astuin sisälle talliin ja hieroin kylmettyneitä sormiani. Sitten vein reppuni kaappiin ja menin vessaan vaihtamaan tallivaatteet päälle. Karkki oli normaalisti ulkona joten hain sen riimunnarun ja lähdin tarhoille. Karkki ei ikävä kyllä () tapansa mukaan ollut portilla odottamassa vaan söi huurtunutta ruohoa muiden hevosten kanssa kauenmpana. Viheltelin ja kutsuin hevosia, sillä en olisi millään jaksanut lähteä hakemaan niitä jättimäisen tarhan perältä. Hepot kuitenkaan eivät välittäneet, joten lähdin kävelemään niitä kohti. Ne katselivat minua, ja juuri kun olin pääsemässä Karkin luokse, sai koko lauma päähänsä leikkiä hippaa. Hevoset pinkoivat karkuun minkä jaksoivat. Eihän Karkki ikinä ollut tehnyt näin! Olin varma että näin sen nauravan minulle xD Oli niin kylmä etten jaksanut odotella, enkä jahtaamalla saisi kuitenkaan niitä kiinni, joten päätin lähteä putsaamaan karsinaa ja tulla myöhemmin namien kanssa uudestaan. Huomasin että juoma-astia oli tyhjä ja päätin täyttää sen heti kun saisin karsinan putsattua. Vein riimunnarun pois ja etsin kottarit ja talikon. Työnsin kottikärryt karsinaan ja aloin lastata lantaa ja likaisia kuivikkeita kärryihin. Karsina ei ollut kovinkaan likainen ja kottarit eivät tulleet edes puoliksi täyteen. Ajattelin auttaa muita hoitajia ja siivota pari tyhjää karsinaa. Pian kottarit olivat täynnä, ja minä todella hikinen. Eipä ainakaan ollut kylmä! Sitten lähdin tyhjentämään lastia lantalaan. Sitten kompastuin kai omiin jalkoihini, ja kottarit alkoivat keikkua uhkaavasti. Sen verran kokemusta minulla tästä asiasta jo oli, etten kaatanut kottareita suoraan tallikäytävälle vaan sain ne tyhjennettyä kunnialla lantalaan xDxDxD Lähdin hakemaan lisää kuiviketta karsinoihin. Jouduin tekemään pari reissua että sain kaikkiin karsinoihin tarpeeksi kuiviketta. Sitten vein vielä karkin karsinaan pari sylillistä heinää syötäväksi. Menin kaapilleni hakemaan muutaman happanamin ja Karkin riimunnarun. Sitten lähdin uudestaan tarhalle hakemaan Karkkia. Näin heti että hevoset olivat edelleen hippaleikki-tuulellaan. Lähestyin hepoja ja viheltelin. Osa lähti heti karkuun, osa jäi vielä paikoilleen. Äkkiä loputkin hevosista säntäsivät karkuun. Otin namin käteeni ja heiluttelin sitä. Karkin ruuanhimo oli liian suuri että se olisi pystynyt vastustamaan herkkua. Se vaihtoi suuntaa ja ravasi luokseni. Annoin sille herkun ja otin kiinni. Lähdin taluttamaan Karkkia pois tarhasta. Muut hevoset leikkivät keskenään ja laukkasivat villisti ympäri tarhaa. Talutin Karkin talliin, karsinaan ja sidoin sen kiinni. Karkki kiskoi heiniä kohti joten löysäsin hieman narua että se ylettyi syömään. Hain sen harjat, kävelin karsinalle, otin kumisuan ja aloin pyöritellä likaa irti sen karvasta. Sitten otin kovaharjan ja harjasin sillä irtokarvat ja loput liat irti. Nappasin pölyharjan, harjasin sillä Karkin kokonaan, paitsi en päätä. Etsin vielä pää- ja pehmeäharjan ja harjasin ensiksi pään, sitten koko hevosen. Nyt Karkki jo kiilsi. Sitten otin vielä kovaharjan ja aloin harjata häntää. Se ei onneksi ollut takussa sillä olin selvittänyt sen vähän aikaa sitten. Lopuksi vielä putsasin kaviot. Sitten Karkki oli valmis. Menin satulahuoneeseen ja otin sieltä Karkin suitset. Kun tulin takaisin karsinalle Karkki oli jo syönyt kaikki heinät. Melkoinen suursyömäri! Irroitin riimun ja pistin ohjat kaulalle. Sitten otin Karkin päästä kiinni ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Vedin suitset korvien yli ja kiinnitin sitten turpa- ja leukaremmin. Satulaa ei vielä ollut, joten oli pakko ratsastaa ilman. Epäilin kyllä etten oikein pääsisi ihan kouluistuntaan ainakaan ravissa sillä olin huomannut maastossa ettei Karkin ravi ollut ihan unelmapehmeää. Suljin karsinan oven ja otin uudet ratsastushousuni ja kypärän. Käväisin vaihtamassa ratsastushousut ja pistin kypärän päähäni. Sitten menin karsinalle ja otin ohjat kaulalta. Avasin oven ja lähdin taluttamaan Karkkia kentälle. Vein Karkin portista ja suljin sen takanani. Etsin jostain penkin ja talutin Karkin sen viereen. Nousin penkille hyppäsin selkään. Annoin Karkille pohkeita ja se lähti laahustamaan eteenpäin. Potkaisin sitä hiukan ja se alkoi kävellä hiukan nopeammin. Huomasin heti että olisin tarvinnut raipan. Kävi juuri niin kuin aina kun ratsastaa ilman satulaa; ensimmäiset askeleet tuntuvat siltä, ettei pysy selässä, sitten mukautuu rytmiin ja selässä on tosi helppo istua. Onneksi Karkilla on leveä selkä! Vartin kävelyn jälkeen otin ohjat käteen ja aloin tehdä pohkeenväistöjä. Ensin ratsastin ihan helpon tehtävän. Käännyin lyhyeltä sivulta juuri keskikohdan jälkeen kohti toista lyhyttä sivua. Kentän keskikohdassa tein puolipidätteen ja annoin vasenta pohjetta. Ensin Karkki kulki melkein sivuttain. Annoin molempia pohkeita. Karkki väisti kyllä etujaloilla, mutta takaosa vain laahasi perässä. Otin ohjat yhteen käteen ja näpäytin vasemmalla kädellä Karkkia lautasille. Heti alkoi Karkki väistää kuin unelma! Pääsin uralle juuri sopivasti kun pitkä sivu loppui. Käännyin lyhyeltä sivulta uudestan keskelle ja toistin tehtävän. Seuraavalla lyhyellä sivulla aloin ravata, mutta Karkilla oli huono päivä, sillä se vain löntysteli käynnissä. Käytin taas kättä raippana ja ravasin pari kierrosta kenttää ympäri. Karkkia sai kyllä tsempata kovasti että se pysyi ravissa. Vaihdoin suuntaa ja hidastin käyntiin. Annoin hetkeksi pítkät ohjat. Karkki venytteli kaulaansa ja taputtelin sitä. Minulla oli tosi kylmä ja kiedoin kaulaliinan tiukemmin kaulaani. Ihmettelin itsek -Ptruu, Karkki hidasta vähän, puhelin sille. Äkkiä Karkki näki aivan VASTUSTAMATTOMAN ruseni miksen ollut mennyt maneesiin. Päätin tehdä enää muutaman pohkeenväistön ja lähteä sitten maastoon laukkaamaan. Otin ohjat käteen ja toistin edellisen pohkeenväistöjutun pariin kertaan. Sitten ratsastin portille ja tulin alas selästä, kun en oikein osaa avata portteja ratsailta Avasin portin, talutin Karkin toiselle puolelle ja suljin sen. Sitten nousin takaisin selkään. Lähdin polulle joka vei järven rantaan. Ravailin hetken ja nostin sitten rauhallisen harjoituslaukan. Sitten näin maastoesteen. Karkkikin oli huomannut sen ja alkoi vetää täysillä sitä kohti. Pakotin Karkin kääntymään ja ottamaan uuden lähestymisen. Annoin Karkin edetä rauhallista laukkaa esteelle ja toivoin vain että se ei ryöstäisi. Karkki hyppäsi mahtavasti ja lensimme esteen yli, mutta vauhti oli ollut aavistuksen liian kova, enkä ollut päässyt hyppyyn mukaan ja päädyin roikkumaan Karkin kaulalle. Roikuin Karkin kaulalla minkä jaksoin kun se laukkasi pitkin metsätietä.Sillon poni teki käännöksen ja pysähtyi syömään. Pudottauduin alas selästä ja toruin Karkkia lempeästi. Sain lopuksi kauhean naurukohtauksen ja Karkki mulkoili minua ihmeissään. Hetken päästä hyppäsin takaisin selkään ja lähdime kävelemään kotiin. Kiersin esteen käynnissä ja sitten siirryin raviin. Tulimme tallille ja kävelin vielä lähistöllä vartin. Liu´uin alas selästä ja talutin Karkin talliin. Vein sen suoraan karsinaan ja avasin remmit & otin suitset pois. Karkki piti kuolaimia vielä suussaan kuin ei haluaisi ikinä päästää niitä pois. Lopulta se sylkäisi ne suustaan. Menin pesemään kuolaimet. Sitten vein suitset paikoilleen. Otin Karkin harjat ja kävelin karsinalle. Harjasin Karkkia vähäsen ja huomasinn sitten kuinka paljon kello jo oli! Tarkastin nopeasti Karkin kaviot ja lähdin sitten kaapilleni. Pistin harjat kaappiin ja otin farkkuni. Kävin vaihtamassa vaattet ja sitten lähdin kävelemään kotiin. LOPPU ^Tuo oli joku vanha tarinani, jonka olin penkonut jostakin. Tarina on kirjoitettu vuoden 2009 joulukuussa.
^Kuvanäyttöä Toivoisin todella, että minut valittaisiin hoitajaksi Seppeleeseen. Onnea muillekin hakijoille! Ja onnea etukäteen hoitajiksi valituille!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2011 21:32:39 GMT 2
Päätimpähän nyt yrittää ! Eli hoitsuksi toivon Lailaa ja Eelaa sekä Eppua Heippa, minä olen pirtsakka ja sosiaalinen tyttö vailla vertaa. Rakastan hevosia ja varsinkin niitä piirrettyjä ! Rakastan piirtää hevosia eli siis ''kamera'' olisi aina mukana tarinoissa. Tunneilla ja valmennuksissa/leireillä kävisin aktiivisesti. Minulla on ruskeat puoli pitkät hiukset. Silmäni ovat siniset ja tallilla käytän yleensä mustaruudullisia ratsastushousujani ja harmaata hupparia, mutta kyllähän minulla muitakin vaatteita on. Hoitajana kävisin ehkä tarinoita kirjottamassa 2-3 kertaa viikossa sekä kuvia lisäilisin kerran viikossa c:: Laila hoitsuksi? Juu eli Lailaan kiinnostuin tämän ihanan luonteen takia. En tiedä, mutta vaikuttaa todella mukavalta, vaikka niitä mörkäjä voikin näkyä. Myös koko on sopiva, kun itsekkin olen tämmöinen 174cm tyttö. Lailan söpö vaaleanpunainen turpakin tuo lisää söpöyttä hevoseen:) Hellyyttä ja lämpöä minulta löytyisi myös hevoselle jakaa, vaikka olenkin pirteä tyttönen. Eela hoitsuksi? Huomaattekin varmaan, että tammat ja puoliveriset ovat mieleen. Tämä tamma toikin heti kiinnostuksen esiin sen luonteen takia. Kuulostaa sopivalta tämmöisseelle pirteälle ihmiselle. Rakastan vauhti hevosia, varsinkin maastossa. Itse näen myös kärsivällisyyden itsessäni. No eipähän mitään, myös tuo "Parhaillaan, suoranaisena tykkinä, se on ehdottomasti esteillä.", lause toi heti mieleen itseni esteillä tämän söpöläisen selässä, eli osui ja upposi suoraan sydämmeen. c:: Eppu hoitsuksi? Oi joi, mikä hurmuri! Eppu suorastaan sulatti sydämmeni näiden kahden tamman rinnalla. Sen luonne ja rotu ja kaikki♥ c: Niin ihana! Korkeuskin on sopiva eikä mitään puutukkaan. Eipä mitään muuta:) Hoitajana olisin:~Mukana monissa tapahtumissa ~Aktiivinen, onhan tämä Seppele! ~Toisille kiltti ~Sääntöjä noudattava Miksi juuri Seppeleeseen? No itse Seppeleen sivuja olen seurannut jo 2009 vuodesta asti, olen aina toivonut pääseväni mukaan tapahtumiin, mutta en ole ikinä viitsinyt. Ei ollut tarpeeksi halua viel silloin, mutta nyt sitä riittääkin jo liikaa ! Kerran vuonna 2010 meinasin hakea hoitajaksi, mutta en halunnut vielä silloin sittenkään, koska luulin itseäni liian huonoksi. Nyt en toki itseäni parhaaksi kutsu, mutta paremmaksi kuin tuolloin ! 8--) No kai sitä näyttöäkin voisi antaa ! Tässä tulee ! >Hmmm, hyi vieläkin päätäni pistää se mies siellä metsässä<, ajattelin kun istuin äitini sinisen Nissanin kyydissä. Katsoin punaista treenikassia, missä olisi yötavarat, olinhan menossa Swallow’iin yöksi. ”Moikka, tule hakemaan sunnuntaina joskus neljän viiden välillä”, moikkasin äitiäni ja kävelin lätäköiden yli ruskeat ruutuhousut jaloissa. ”Mooi”, sanoin ääneen kun astuin suureen tallirakennukseen. ”Moikka, minä olen Cella”, tyttö sanoi minulle. ”Juu, minä oon Mia. Omistan sen Fennin”, selitin ja lähdin hiljaa kävelemään Fennin karsinan luo. Lähdin hiljaisin askelin kohti yksityispuolta. ”No heippa Fenni. Tänään onkin sitten maastossa menoa ilmansatulaa, unohdetaan se mies ja ajatellaan kaikkea hyvää”, sanoin ruunikolle hevoselleni, joka seisoi karsinassa sininen fleeceloimi päällään. ”Ai mikä mies?” ruskeahiuksinen tyttö kysyi minulta. ”Ääh, ei mitään”, sanoin hiukan nolona. ”Ok, minä olen muuten Dina”, hän jatkoi hymyillen, tällä oli myös ruskeat silmät ja ne hiukset olivat letillä. ”Juu, minä olen Mia”, hymyilin ja yritin sillä päästä tilanteesta pois. ”Tuutkos sinä tähän Halloween -viikonloppuun?” kysyin ja katsoin väliin Fenniä. Avasin karsinan ovea ja menin riisumaan fleeceloimea. ”Hmh, juu tulen,sinäkin vai? Kello onkin jo puoli neljä”, hän vastasi ja siirtyi hiukan. ”Juu, tulenhan minä. Ai onko se jo niin paljon, no mutta mennäänkö nyt leiriaittaan yhtä matkaa?” vastasin hymyillen ja otin loimen käteeni. Suljin karsinan oven ja jätin loimen oveen. Heitin laukkuni olkapäälleni odotin Dinan vastausta. ”Juu mennään vaan”, Dina vastasi ja lähti kanssani kohti leiriaittaa. Leiriaitalla olikin jo kaksi muutakin tyttöä. ”Mooi Dina!” yksi niistä huudahti ja hymyili. ”Ja moi, minä olen Saara ja hän on Mix”, silmälasipäinen, vaaleahiuksinen tyttö sanoi. ”Juu, minä olen Mia”, lisään keskusteluun hymyillen. ”Ai te oottekin jo täällä!” Ninnie sanoi, kun tuli tallista oranssi väri kädessään. ”Juu tämä on sitten huomiseksi, kun tuunataan hevosia”, hän selitti hymyillen ja näytti väriä. ”Menkäähän valkkaamaan sängyt ja tulkaa sitten päärakennukseen syömään, kun olette tavaranne purkaneet” Ninnie antoi ohjeita ja lähti varmaankin ruokaa tekemään. Vastasimme vaan kaikki ok ja menimme leiriaittaan. Purimme tavaroita ja menimme samaan aikaan päärakennukseen. ”Nonii, syökää rauhassa ja klo 18:00 on sitten maastolenkki maastossa. Ilman satulaa”, Ninnie selitti ja tarjoili meille ruokaa. ”Hmm, mitäs me siellä tehdään, siis maastossa?” kysyin Ninnieltä, ja katsoin tätä. ”Noo, mennään varmaan ihan rauhassa tänään, parit laukat ja ehkäpä jos keretään mennään maastoesteradalle pari hyppyä vetämään”, Ninnie vastasi minulle ja katsoi kelloa. ”Mitä kello on Saara?” Mix kysyi Saaralta ja söi lautastaan tyhjäksi. ”Hmm…Se on nyt 17:29”, Saara vastasi ja putsasi suutaan paperilla. Mussutin siinä ruokaani ja välillä katsahdin muita. ”Minä olen nyt valmis”, lisäsin hiljaisuuteen ja nousin ylös. Laitoin lautaseni tiskipöydälle ja katsoin muita. ”Juu, minäkin olen valmis”, vastaa Dina hymyillen ja laittaa lautasensa minun lautaseni päälle. ”Me mennään jo”, hän lisää ja lähtee kohti hevosensa karsinaa. Lähdin tämän seurana ja menin Fennin karsinan eteen. >Enhän minä ole mennyt sinulla ilman satulaa<, ajattelin ja mietin mitä sanoisin Ninnielle. ”Ninnie!” huudahdin kun tämä käveli ohitseni. ”Niin?” hän kysyi ja katsoi minua mietteliäästi. ”No tuota, mm, minä en ole mennyt Fennillä ilmansatulaa?” vastasin kysyvästi ja katsoin hiukan pettyneesti tätä. ”No ei se mitään, kyllähän sinä voit tulla satulallakin jos haluat, mutta olisihan ensimmäinen kerta hyvä tulla porukassa ilman satulaa, että jos sattuu jotain”, hän vastasi . ”No kai mä voisin tulla”, sanoin hymyillen ja katsoin vielä Ninnieen. ”Hienoa!” tämä vastasi vielä ja lähti kävelemään kohti Eemelin karsinaa. Lähdin hakemaan kaapistani harjapakkia ja Fennin suitsia. ”Hmm, mustat vai ruskeat?” mietin ääneen ja katsoin suitsia. ”Mustat”, Mix sanoi takanani ja harjasi Maxia ”Kiitos!” sanoin hymyillen ja otin mustat suitset ja sinisen harjapakin käteeni. Lähdin viemään niitä Fennin karsinan eteen. Otin pölyharjan pakista ja menin karsinaan, harjasin pitkin vedoin ensin kaulalta ja lopuksi mahan alta. Harjasin hyvin myös jalat ja pään. Se nautti siitä, meinasi jopa nukahtaa. ”Dina mitä kello on?” kysyin Dinalta hymyillen ja otin kaviokoukun harjapakista. ”Se on nyytt, ööh, hmm, kymmentä vaille kuusi”, Dina selitti ja putsasi Rikun kavioita. Otin suitset käteeni ja laitoin ne Fennin päähän. ”Tämä ei tiedä hyvää”, sanoin hiljaa naurahtaen, sillä yleensä vain liian energisinä päivinä tämä ei nosta päätään, mutta silti epäilin että energiaa ei sillä olisi, koska se meinasi jo nukahtaa kun harjasin sen päätä. ”Valmiina?” Ninnie kysyi. Laitoin nopsasti mustan kypäräni päähän ja otin suitset käsiini. Talutin muiden takana Fennin ulos. ”Nonii, nouskaa penkiltä jos tuntuu vaikealta.” Ninnie sanoi Eemelin selästä. Mix pääsi ihan helposti Maxin selkään, myös Saara nousi kepeästi, mutta minä ja Dina menimme penkiltä. Kun vihdoin olimme hevosten selässä lähdimme maastoon. ”Järjestys on tämmöinen! Eemeli,Riku,Fani,Fenni ja Max! Eli siis Eemeli,Riku,Fani,Fenni sekä Max”, Ninnie antoi ohjeita ja katsoi että jono meni oikeaan järjestykseen. ”Kivaa olla ainoan tamman kanssa tässä.”, sanoin naurahtaen Saaralle ja annoin löysät ohjat Fennille, eihän se mitään tekisi. ”Hah.” ,Saara naurahti ja katsoi minuun. ”No hei, sinä siellä korkealla, katsoisitkos tänne alas.” ,Mix huuteli vitsillään ja nauraen. Nauroin mukana ja katsoin alas, Max todellakin oli pienempi kuin Fenni. Olihan siinä ainakin 65cm-70cm eroa. Kävelimme syksyisessä hiukan hämärässä maisemassa. ”Raviiin!” ,Ninnie huusi ja katsoi taakseen. Lähdimme raviin kaikki. Fennillä oli erillainen ravi kuin uskoin. Luulin että ravi olisi kovaa, mutta se oli hyvin pehmeää. Ravasimme jonkun matkaa ja pian nostimme laukan, laukkasime jonkun aikaa kunnes yhtäkkiä edessäni ei enään ollukkaan kuin pelkkä Riku. Saara oli tippunut Fanin pukkien johdosta. Pysähdyimme yhtäkkiä ja kuulimme kaikki vain naurua. Saara se vain kikatti yksin ja piti Fania ohjista. Aloin pian itsekkin nauramaan, mutta pian Saara nousi takaisin selkään ja jatkoimme matkaa. Kävelimme hetken aikaa ja pian olimmekin maastoesteradalla. ”Tänään voidaan pari hyppyä ottaa jos uskallatte.”, Ninnie selitti ja näytti yhtä estettä. ”Minun on pakko yrittää.”, sanoin hymyillen ja menin maastoesteelle, joka oli noin 50cm korkea. Otin laukan ja menin esteelle. Hyppäsin sen ja toisen perään. Hiljensin raviin ja sitäkautta käyntiin. ”Hienoa Mia, Fenni hyppäsi hyvin.”, Ninnie sanoi minulle hymyillen ja katsoi kun Riku meni esteen myös. Jatkoimme pian jatkaa sillä aikaa ei paljon ollut. ”Kello onkin jo varttiavaille seitsemän.”, Ninnie sanoi ja käänsi jonon toisin päin. Otimme laukkaa vielä loppuun ja laukkasimme kiitolaukkaa pitkin polkua. Lopussa menimme vain käyntiä. Kun olimme tallin pihalla venyttelin jalkojani, olihan ne aikas kipeät. ”No Mia, eihän se niin kamalaa ollut?”, Ninnie kysyi minulta. ”Ei, se oli tosi hauskaa.” ,vastasin hymyillen ja talutin Fennin talliin. ”Hieno tyttö.”, sepitin Fennille taputtaen samalla tätä. Otin suitset pois hevosen päästä ja laitoin ne karsinan oveen. Harjasin nopsasti vielä Fennin ja annoin hyvän yön pusut. Laitoin oven kiinni ja menin pesemään kuolaimet. Vein harjat ja suitset kaappiini. Sitten menin muiden työ, Ninnien luo. ”Mitäs nyt tapahtuu?”, Mix kysyi ja katsoi kelloa. ”Noo nyt mennään tuonne heinävintille syömään iltapalaa” ,Ninnie sanoi eväskori kädessään. Seurasimme Ninnietä heinävintille ja aloimme kertoa toisillemme tarinoita. Pian olimme jo syönyt ja kertoneet tarinat, sitten olikin jo aikamennä nukkumaan. Vaihdoin college housut sekä T-paidan päälleni leiriaitassa ja menin pesemään hampaani. ”Öitä!” ,Saara huusi kaikille ja sammutti huoneen valot. Kuva näyttöä ei juuri ole:o No hoito tuloksia odotellen ! Terveisin ~ Mia
|
|
|
Post by Josefiina on Oct 30, 2011 12:04:54 GMT 2
kit, voit muokata hoitajahakemustasi modify-napista ja lisätä näin ensimmäiseen viestiisi kaiken näyttösi jne. asiasi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2011 15:56:30 GMT 2
Pate täällä taas! Kokeilisin hakea hoitajaksi myöskin Sentille ja Siirille. (:
Sentti vaikutti mukavan rauhalliselta, lepsulta suurempikokoiselta hevoselta, jonka kanssa voisi ottaa rennosti, eikä tarvitsisi jännittää näykkimistä, tai mitään muuta vastaavaa. Sen kanssa olisi mukavaa laukkailla maastossa ja istuskella karsinassa, kokeilla myöskin esteitä...
Siiri taasen vaikutti mukavan reippaalta, energiseltä pikkuponilta, jonka kanssa aika ei varmasti kävisi pitkäksi! Siirissä olisi mukavasti haastetta niin, ettei ratsastuksesta pääsisi liian helpolla.
Hakemukseni ovat ristiriidassa, koska Sentti vaikuttaa rauhallisemmalta, Siiri taasen energiseltä, mutta juuri tämän takia haenkin erilaisille hevosille ja poneille hoitajuutta, koska juuri näillä on se oma persoonallisuutensa! Muistutukseksi, hain myös Vennan hoitajuutta, joten sieltä voi lukea näyttöä, jossa halusin kertoa, että jokainen ratsastuskerta voi opettaa, mutta oppimaan pääsee yleensä virheiden kautta, varsinaista opetusta siinä ei ollut, mutta ratsastaja kokeili rajojaan epäonnistumisen kautta. Tässä hieman uutta näyttöä:
Punainen vanha Lada -merkin auto huristeli kuoppaista Rantapellontietä, päätepisteenään Rantapellon ratsastuskoulu. Rätisevästä radiosta ei saanut irti muuta, kuin iskelmiä ja humppaa. Apukuskin paikalla istuva tummansuklaan väriset hiukset omaava Aino katseli ohikiitäviä maisemia suttuisesta ja sormin lähmitystä ikkunasta. Tyttö vääntelehti hakien parempaa asentoa, jota vanhalla, rähjäisellä penkinresulla ei ollut tarjota. Ikkunalasissa surisi raivosta täyttynyt kärpänen. Tyttö veivasi ikkunan raolleen, hiukset pelmahtivat, jokaiseen ilmansuuntaan tuulen voimasta. Kärpänen suhahti rakosesta keväisen lämpimään ulkoilmaan, jonka täytti tuoksullaan pelloille levitetty lannoite. Siilipäinen mies kaartoi autonsa tallin pihaan. Räpelsin turvavyön irti ja huikkasin heipat. Ovi pamahti kiinni sellaisella voimalla, että laitumella käyskennelleet hevosparat ampaisivat itsensä täyteen vauhtiin, kuin kuuhun lähetetyt raketit. Alkeiskurssi oli tältä päivältä päättymässä, ja iltatunnit tekivät tuloaan. Kauempana, valkoisten aitojen takana ravasi pieni, mutta pippurinen poni liinassa. Ratsastuksesta päätellen, kyseessä oli vielä alkeiskurssilainen, pieni tyttö hölskyi satulassa kypärä simille valahtaneena ja sormet tiukasti valtavan harjasmeren lomassa. Hymyilin itsekseni, en ollut unohtanut millaista ratsastuksen aloittaminen oli. Kohdistin katseeni liinan toisessa päässä seisovaan tyttöön. "Titta!" hihkaisin ja lähdin hölkkäämään kohti tätä. Keltaiseen toppiin, kypärään ja farkkushortseihin sonnustautunut tyttö käännähti ympäri ja kutsui ratsukon luokseen. Annettuaan tämän jatkaa itsenäisesti, hän pyöritti liinan rullalle ja asteli aidan luokse. "Moi Aino", vaaleahiuksinen tyttö istahti aidan päälle. Lämmin kesätuuli hyväili valtavia koivikkoja kentän laidalla, ja puhalsi niittyjen halki. Titta tihrusti aurinkoa vastaan, tarkastellen ratsukkoa. Milloin rautias welsh poni hamuili pusikkoa aidan toiselta puolen, milloin lähti puikkelehtimaan keskemmälle, tunnin lopettamisen toivossa. "Ohjaa Ransu takaisin uralle, ulko-ohja, sisäpohje!" Titta ohjeisti, ja Ransu palasi, kuin palasikin takaisin uralle. "Hienoa, vielä hetki niin lopetetaan, voit ottaa jalat pois jalustimista ja pyöritellä nilkkoja!" Titta ilakoi. "Ootko sä tunnille tulossa?" hän kääntyi puoleeni. Nyökkäsin vastaukseksi. "Henrik jakaa ratsut varmaan kohta", hän totesi tyynesti ja vinkkasi toimiston suuntaan. "Hyvää työtä, ratsasta poni tänne keskihalkaisijalle, niin voit laskeutua ratsailta", Titta huusi ja kaivoi shortsiensa taskuista auki revityn karamellipussin. "Kiitä ponia, ja ratsailta!" tyttö tokaisi topakasti. "Ransu jatkaa nyt suoraan tuntia, niin voit lähteä kotiin, muista harjoitella käden kulmaa!" Titta huikkasi ratsastajan perään. Sen jälkeen hän otti päätään viskovan ponin ohjat käsiinsä ja lähti taluttamaan tätä talliin. Nostin kantamukseni maasta ja painelin perään. Kaviot kopisivat sementtilattiaa vasten. Toimistossa oli täysi tohina päällä. Raotin puoliksi auki olevaa ovea. "Ei hitto, tää syö vaa kaikki pennoset!" Joonas huusi kiukuspäissään ja potkaisi limuautomaattia, jolloin kouruun tömähti pullo keltaista Jaffaa. Ahtauduin sisään 13 nuoren miehittämään tilaan. "Pöljät tehkää tilaa!" Anu marmatti kahden 15 vuotiaan pojan löhötessä ruskealla nahkasohvalla. Pienikokoinen tyttö ahtoi itsensä väkisellä väliin. Titta pujahti viereeni istumaan. "Kyllä, aivan, saavumme Pirunharjuun ylihuomenna kymmeneltä aamulla!" Henrik astui vallattuun toimistoonsa puhelin pään ja olan välissä. "Onko Henkka lähössä johonkin?" joku kysyi ääneen. "En minä yksin, veikkaan, että aika moni teistäkin on halukkaana!" mies virnisti ja lopetti puhelun. Desibelit laskeutuivat lähelle nollaa. "Rantapellon ratsastuskoulu järjestää pienimuotoisen kesävaelluksen, kahden päivän sellaisen", Henrik valotti asiaa. "Meidät on kutsuttu Kalliorannan vaellustallille tutustumaan, tarkoituksena on vaeltaa ratsuilla Juhannukseksi Pirunharjun kautta Kalliorantaan, Pirunharjulla yövytään ladossa, kun Kalliorannassa omistajien rantahuvilalla", Henkka jatkoi. Alkoi yleinen kuhina siitä, kuka pääsisi mukaan ja kuka ei. "Noniin, kuka lähdössä reissuun, jono tähän pöydän eteen mars!" mies komensi, innokkaita nuoria. Aino istui paikallaan, vaikka teki kuinka mieli rynnätä jonon jatkoksi...
Seppeleeseen haluaisin mielelläni siksi, koska täällä vallitsee mielestäni mahtava ilmapiiri, missä viihtyä mainiosti. Kaikki otetaan avosylin vastaan, ja se jos mikä on tärkeää, sekä hepat ja ponit hoidetaan täydellä sydämellä. Sellaisen kuvan minä olen tästä paikasta saanut.
Joo, elikkä nimeni on Patricia, tuttavien kesken, lyhyesti Pate, vaikka näytössä Ainosta puhutaankin. Ja vielä kerran onnea kaikille mukaan osallistuneille!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2011 16:29:21 GMT 2
Haluaisin alkaa hoitaa Ediä, Frankia tai Vennaa. (: Edi hurmasi minut jo pelkästään ulkonäöllään; rakastan voikkoja hevosia, ja vielä enemmän rakastan hevosia joillain on suuria sekä erikoisempia merkkejä. Luonteeltaakin se vaikuttaa mukavalta. Frank muistuttaa luonteeltaan paljolti erästä IRL-hevosta, josta pidän todella, todella paljon. Hoitaisin siis mielelläni myös sen virtuaalista ilmentymää. :D Tykkään myös Frankin väristä, taitaa lukeutua ensimmäisiin kärpäskimoihin joita kohtaan virtuaalimaailmassa. Vennasta pidän siksi, koska se on tamma. Kaikki IRL-hoitohevoseni ovat olleet tammoja, joten niiden kenkkuilut ovat tulleet erittäin tutuiksi. :D Eikä Vennankaan ulkonäössä mitään vikaa ole! Tinúvel on 17-vuotias tyttö. Hieman ujo, mutta kun tutustuu muihin niin juttua kyllä riittää. Myös lievää perfektionistin vikaa löytyy. Puolipitkät, mustat "emohiukset" yhdistettynä tummanpuhuvaan pukeutumiseen luovat aikaan hieman uhkaavan ja kovismaisen vaikutelman, vaikka tosiassa tyttö on aika pehmo. (: Haluaisin hoitajaksi Seppeleeseen, koska täällä on aina jotain toimintaa. Lisäksi Seppeleessä voi olla varma, etteivät hoitsun tai koko tallin sivut yllättäen katoa bittiavaruuteen, eikä talli yhtäkkiä hiljene ilman mitään selityksiä. Virtuaalista hoitohevosta minulle ei ole tainnut olla melkein kahteen vuoteen, mutta nyt tekisi taas hirveästi mieli tarinoida - ja koska kyseessä olisi piirroshevonen, niin toki myös piirtää! Piirrostusnäyttöä: mm. koneella & käsin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2011 17:21:30 GMT 2
Hakisin siis hoitohevosta, olen jo pitkään kyttäillyt, ja nyt kun niitä vihdoin tuli, ja etenkin Ediin ihastuin! Mutta mikävain ihana karvakorva kelpaa, nimittäin täällä ruudun takana asioita ohjailee jo 8 vuotta hevosia hoidellut ja kohta 7 vuotta ratsastanut heppahöperö ;3 Miksi juuri Edi? -Edi vaikuttaa sopivan haasteelliselta karvakorvalta, joka kaipaa paljon paijailemista ja muuta touhuilua. Edin luottamuksen voittaminen olisi aivan mahtava asia! Juuri sopivan kokoinenkin tuo ihana kauraturpa olisi, ja olen aina pitänyt voikoista. Lisäksi tuo poni muistuttaa yhtä IRL-ponia, kovastikin, koska sillä on juuri samanlainen merkki. Edin luonne jotenkin vain hurmasi ja valloitti. Hahmoni nimi on Serena, 14 vuotias innokas hevostyttö, joka on puuhaillut enimmäkseen ponien sekä pienten hevosten kanssa. Hän aloitti tallilla käymisen jo kuusivuotiaana, ja on ratsastanut säännöllisesti jo 8 vuotta. Hän suhtautuu uusiin ihmisiin iloisesti ja auttaa mielellään. Hänen lyhyet punaiset hiukset pörrööntyvät helposti, mutta eivät haittaa ratsastusta. Hän on ratsastanut ennenkin säikkyjä hevosia, ja pitää esteratsastuksesta sekä maastoilusta. Serena on myös huumorintajuinen, muttei tee mitään vasten sääntöjä. Hän ei myöskään kuulu tallien "ilkeisiin" hoitajiin, vaan auttaa mielellään. Miksi juuri Seppele? -Olen aina ihaillut Seppelettä. Taidokkaat piirrokset, upeat kotisivut sekä mukava ilmapiiri luovat upean kokonaisuuden. Toimintaa on paljon ja sivuja päivitetään, ja nyt kun hoitajahaku käynnistyi, päätin hakea hoitajaksi. Olen monesti ennenkin liikkunut virtuaalitalleilla, mutta sitten kun virtuaalitalli jossa ennen kävin, lopetti toimintansa, on ollut pari vuotta taukoa. Piirtonäytettä voin lisätä ehkä vähän myöhemmin, jos löydän jotain esittämiskelpoista. Kirjoitusnäytettä voin lisäillä myös kunhan saan kaivettua sen toiselta koneelta (siinä ei valitettavasti ole nettiä) Piirtäessäni käytössä on piirtopöytä, ja ohjelmat Artweawer 0.5, sekä Adobe Photoshop Elements 7.0 Pitkäaikainenkin olisin, ja innostusta riittää vaikka muille jakaa! [Kuvanäyttöä voin laittaa myöhemmin] E// Tässä hieman näyttöä: Kuvia: 2010 2011 kuva1.kuvablogi.com/iso/img3333145.jpgkuva1.kuvablogi.com/iso/img3333146.jpg//Tiedän, ovat kamalia ja tuli noin isoina “Saavuin tallille heti aamupäivästä, koska tänään olisi estetunti. Astelin uudet ratsastussaappaat jaloissani hoitajien kaapeille ja vilkaisin ilmoitustaululla olevaa tuntilistaa. Sain tunnille taas Trixien, mahtavaa! Kävelin tallin hämärän käytävän toiseen päähän ja sytytin valot. Suorastaan säikähdin kun tallinpitäjien yhteisomistuksessa oleva bordercollie Remu juoksi ovesta sisään räksyttäen. Tervehdin sitä ja rapsuttelin sitä hetkisen. Sitten nousin ja nappasin riimunnarun Trixien karsinan oven edestä. Kävelin mutaista ruohikkoa pitkin Trixien tarhan kohdalle, jossa majaili myös Trixien tarhakaveri, norjanvuonohevostamma Lollipop, tai no itse asiassa “neiti Lola”, joksi minä ja kaverini ponia kutsumme. Kävelin tarhaan ja lähestyin Trixietä joka seisoskeli tarhan kulmassa, ja oli painanut korvansa tiukasti luimuun, ikään kuin viestittääkseen: “En varmana tee hommia tänään”. Juttelin neitokaiselle hetkisen ja nappasin sen sitten kiinni riimunnaruun. Saimme kävellä rauhassa pois portista, Lolalla kun oli tekemistä läheisen ruohotupsun kanssa. Talutin Trixien mutaista ruohikkoa pitkin takaisin talliin ja kiinnitin sen kahden narun väliin käytävälle. Otin Trixien harjapakin sen hyllystä ja aloin harjata sitä rauhallisin mutta voimakkain ottein, tämä kun olikin päättänyt piehtaroida mudassa. Puunasin tamman tunnille kunnolla, ja sain sudittua jopa sen harjan selväksi roskista. Viimeisenä nostin kaviot, tai ainakin aloin yrittää. Kävelin rauhallisesti ponin vierelle, taputin sitä ja juttelin sille mukavia. Liu’utin käteni varovasti tamman jalkaa alas, nojasin siihen hieman ja nostin kavion. Sain hoidettua loputkin kolme kaviota kunnialla. Sitten lähdin hakemaan tamman varusteita satulahuoneesta. Kävelin taas käytävän toiseen päähän, ja astuin puuovesta sisään. Tallikissa Saga istui pöydän päällä ja lipaisi tassuaan. Tervehdin sitäkin hymyillen ja otin Trixien suitset naulasta, ja nostin satulan käsivarsilleni. Pukkasin varustehuoneen oven auki ja kävelin Trixien luo sille rauhallisesti jutellen, ettei se säikähtäisi minua. Heitin tummanruskean estesatulan Trixien selkään ja liu’utin sitä ponin sään kohdalta alaspäin, oikealle kohdalle. Kehuin ponia ja ripustin suitset hetkeksi naulaan odottamaan. Kiersin ponin toiselle puolelle ja suoristin viininpunaisen satulahuovan rypyt, ja tarkistin vielä toisenkin puolen. Sitten tulisi satuloinnin vaikein osio. Heitin satulavyön satulan yli ja otin sen vastaan tamman mahan alta. Ennen kuin edes ehdin kiristää vyötä, poni painoi sirot korvansa tiukasti luimuun ja huiskautti häntäänsä. Rauhoittelin sitä hetken mukavia höpöttäen ja tartuin sitten vyöhön tukevammin, ja kiristin sitä yhden reiän verran, ja poni heilautti päänsä uhkaavasti minua kohti. Kiristin vyötä vielä muutaman reiän, ja poni paukautti takajalkansa uhkaavasti maahan. Taputin ponia kaulalle ja kehaisin sitä. Sitten nappasin suitset naulasta ja kävelin ponin vierelle. Tarrasin tamman päitsien soljesta ja siirsin päitset ponin kaulalle. Heitin suitsien ohjat ponin kaulalle ja siirryin lähemmäs ponia. Otin toisella kädelläni kiinni poskihihnoista ja toisella ujutin kuolaimet ponin suuhun. Sitten laitoin niskahihnan korvien taakse ja vedin otsaharjan pois välistä. Sitten kuulin tutun äänen takaani, se oli eri ratsastusryhmässä oleva Jennifer, kaupungin kalleimman hotellin omistajan ylimielinen tytär. Hän puhui vihaiseen äänensävyyn uuteen kosketusnäyttö-puhelimeensa. En jaksanut jatkaa salakuuntelua, vaan painoin kypärän päähäni, ja puin turvaliivin päälleni, sitten lähdin taluttamaan ponia maneesiin, jossa kaikki muut jo olivat valmiina. Heitin itseni tamman selkään ja kiristin satulavyön selästä käsin. Sitten annoin ponille kevyet pohkeet ja pitkät ohjat, ja lähdimme kävelemään kenttää ympäri muutaman muun kokeneitten ryhmässä olevan perässä. Alkutunnista teimme käynnissä muutamia väistöjä sekä voltteja, molempiin suuntiin. Sitten nostimme ravin, ja verryttelimme volteilla ja muilla kuvioilla. Trixien ravi oli ihanan tasainen, ja siinä oli helppo istua harjoitusravissa kun hyppäsimme alkuun pientä ristikkoa. Sitten opettaja ja muutama tuntiapulainen kokosivat radan, noin 80cm esteistä. Ensin meni muutama minulle tuntematon vanhempi tyyppi, sitten pari tuttuani ja viimeisenä oli minun vuoroni. Sydämeni löi aika kiivaasti, minulla oli alla hermostunut poni, ja ulkona oli alkanut tuulla ja sade takoi maneesin kattoa. Kun tuli minun vuoroni, nostin rauhallisen ravin, testasin peruuttamalla kuunteleeko poni apujani, ja käännyin enimmälle esteelle joka oli ristikko. Nostin laukan, ja kuuntelin kuinka Trixien kaviot rummuttivat maata. Nousin esteistuntaan ja myötäsin, kun poni liisi esteen yli. Sitten toinen este, joka oli normaali pystyeste, jonka päälle oli laitettu tiiliskivi kuvioitu pressu. Pääsimme senkin esteen yli. Seuraavana oli sarjaesteitä. Laukkasin suoraa linjaa, nousin taas esteistuntaan ja kuulin kuinka tuuli ulvoi ulkona. Pysyin kevyessä istunnassa ja nousin sitten enemmän aina esteelle. Huokaisin, enää viimeinen este, joka oli okseri. Paukautin kantapääni ponin kylkiin ja se laukkasi kovempaa esteelle. Annoin puolipidätteen ja olin valmiina hyppäämään, kunnes maneesin ovi yllättäen rymähti auki, ja tamma alkoi riuhtoa päätään, kunnes lensin. Ei, emme hypänneet estettä, vaan Trixie kieltäytyi esteelle, ja putosin. Tunsin viiltävää kipua ranteessani ja katsoin kuinka poni juoksi toisten hevosten luo. Ratsastuksenopettaja kiirehti luokseni ja auttoi minut ylös, sillä välin kun toiset pyydystivät Trixien ja veivät sen talliin hoidettavaksi. Opettaja soitti äidilleni joka tuli hakemaan minut lääkäriin, jossa ilmeni että vasen ranteeni oli murtunut, enkä voisi ratsastaa viikkoihin, siis viikkoihin! Kun tulimme terveyskeskuksesta, tein itselleni voileivän ja menin omaan huoneeseeni. Otin hevosvilttini ja vedin sen korviini asti. Sitten nukahdin" ONNEA KAIKILLE MUILLEKKIN HAKIOILLE! ♥Muokattu: Liian isot kuvat muokattu linkeiksi - Josefiina
|
|