Emi on palannut takaisin(tai siis haluaa palata)
Seppeleeseen, mikäli joku minut muistaakin, niin hyvä se!
Olen taas kuukauden stalkkaillut tätä ihanaa Seppeleen tallia, kuvia, hevosia, ihania ihmisiä, kaikkea! Ja todellakin, myönnän että ikävä on suuri! No, mutta asiaan.
Haluaisin niin kovasti hoitaa
Eppua,
Senttiä tai
Topia, noita olen aina täällä himoinnut kovasti
Emi on railakka ja aina iloinen hevoshullu. Emi on iältään seitsemäntoista. Hän auttaa porukkaa mahdollisimman paljon, esim, jos joku ei yllä laittamaan satulaa hevoselle, Emi rientää apuun hymysuin. Tytöllä on hyvä huumorintaju ja hän onkin loistava naurunappula! Hän osaa olla myös rauhallinen ja vakava, ja keskittyy ratsastukseensa täysin.
Emin oikea nimi oli Emilia, mutta tyttö vaihtoi sen, sillä ei oikein pitänyt nimestään.
Emi on ratsastanut melkein koko ikänsä, sillä omisti joskus oman hevosenkin. Hän hyppää hyvällä ja kokeneella, tutulla hevosella reilusti yli metrin. Emin ennätys on hevosella 140cm ja ilman hevosta, yksinään huvikseen loikkiessaan 110cm, mikä on hyvä tulos.
Emillä on pituutta noin 170cm ja painoltaan hän on sopiva, ehkä muutaman kilon alipainoinen. Emi on aina ollut ruumiinrakenteeltaan hieman solakka, joten vyö on aina kuulunut tytön housuihin.
Emi käyttää tallilla kolmia eri ratsastushousuja, joka päivä eri housut. Hän ei käytä ollenkaan saappaita, sillä ne ovat kuulemma liian tanakat ja jäykät ratsastaa, sen sijaan minichapsit ja lyhytvartiset mustat ratsastuskengät turvakärillä ovat tytön mieleen. Emi käyttää ruskeaa kypärää, sen alla kirkkaanpunaiset hiukset kahdella letillä.
Minä itse, irl olen 14v iloinen ja huumorintajuinen hevostyttö, joka ei kyllä pääse ratsastamaan, tai siis pääsisinhän minä, mutta rahat ja tallin laatu päättävät asian
Olen ennenkin hakenut Seppeleeseen hoitajuutta, monet monet kerrat, mutta ikinä ei ole tärpännyt, mutta ehkäpä nyt?
Tarinanäyttö:
8.7.2010 Maastoilua!Pt Flienistä- Hei moi! Tervehdin Pipsaa yllättäen tämän selän takaa.
- No moi! Tyttö vastasi ja kääntyi katsomaan minua.
- Lähetkö maastoon vaii? Kysyin sitten.
- No voisimpa vaikka lähteäkin, otan Nennyn ku en oo nyt sillä menny vähään aikaan. Pipsa selitteli ja kaappasi poninsa suitset matkaan.
- Kiva! Huudahdin iloisesti ja otin Indin kaviokoukun ja suitset matkaan.
Kävelimme isolle laitumelle ja jahtasimme ratsumme kiinni. Indi pukitteli aivan vallattomasti ja laukkasi hurjaa vauhtia karkuun. Nauroin ja houkuttelin tammaa omenan palalla. Tiesin että se olisi tarpeen täällä. Nenny taas ravasi aina laitumen toiseen päähän Pipsa perässään.
Talutimme ratsut tien reunaan ja kun toinen piteli molempia hevosia, niin toinen puhdisti kaviot. Nenny ja Indi ovat aika vikkelä parikko, joten koneja pidellessä sai varautua liiskaantumaan.
Kun olimme valmiita, pomppasimme ratsujen selkään ja lähdimme käyntäilemään kohti maastoesterataa ja Hirvijärveä. Menimme vierekkäin leveällä tiellä, jossa harvoin kuullemma autoja kulki, eli siitä ei olisi hätää.
- Nyt kyllä ravataan! Pipsa ilmoitti ja kannusti Nennyn reippaaseen raviin. Olimme ilman satulaa joten pompimme hieman näiden ravissa, vaikkakin Indillä on ihanan pehmeä ravi, niin kyllähän siinä vähän pomppii. Kuitenkin ennen esterataa hiljensimme käyntiin. Vaikka hevosilla olikin ansaittu kesäloma, niin pitihän niilläkin ratsastaa ja hypätä vähän.
Ratsastimme kohti paksua koivun runkoa laukassa, Pipsa oli puoli kevyessä istunnassa ja minä vielä normaalissa. Olimme esteellä pian, nousin kevyeen istuntaan hieman hankalasti koska en ollut tottunut kunnolla ilmansatulaa hyppimään, pysyin selässä hyvin. Pipsa oli vähällä pudota koska Nenny meinasi kieltää, mutta tyttö pysyi kuitenkin selässä. Ravasimme vierekkäin esteradan lopun ja hiljensimme sitten käyntiin.
- Mennäänkö me uittaa heppoja vai miten? Kysyin kun hevoset olivat rauhoittuneet.
- En tiiä, tulee sit aika pitkä matka tästäki, entä jos kohta käännytään? Pipsa vastasi ja katsoi minuun.
- Niin, tosiaan. Käännytäänkö nyt? Myöntelin.
- Joo, on kuitenkin nyt aika lämmin, pääsee hepat takasi laitumelle lihomaan. Pipsa naurahti. Naurahdin tytölle hieman ja käänsin Indin tallia kohden.
- Ravataanko?
- Joo.
Istuin rentona tamman selässä ja tämä korskahteli vähän väliä.
- Hei, mä en käskeny sua laukkaan! Pipsa naurahti kun Nenny nosti laukan. -ponien itsepäisyyttä- Nauroin ratsukolle joka vilisti meidän edessämme. Indi katsoi hölmönä poni ratsukkoa kuin olisi sanonut höh, enks mä saa?
Pipsa hiljensi Nennyn takaisin raviin ja sen kautta käyntiin kanssani.
Kymmenen minuutin jälkeen olimme tallin pihassa.
- Pestäänkö pollet? Kysyin ja katsoin hikistä Indiä.
- Joo, pestään vaan. Ota sä ensiks niin pääsee kuningatar laitumelle nopeammin. Pipsa nauraen sanoi ja sai minutkin nauramaan.
- Noo.. mikä naurattaa? Tuli Elli kyselemään.
- Ömmm... Ei mikään... Pipsa mutisi ja avasi pesuboksin oven minulle.
- Kukas sinä olet? Elli kysyi ystävällisesti.
- Aa joo, oon Emi, Indin uus hoitaja. Sa oot varmaan... Elli? Selittelin ja varmistin lopuksi.
- Aivan, aivan. Indi onkin oikea sydänten sulattaja, ja joo, olen Elli. Nuori nainen selitteli.
Talutin Indin pesuboksiin, tamma luimisteli aluksi vedelle jota se sai jalkoihin, mutta nautti siitä lopuksi paljon. Indi oli kauniin värinen ja hienon näköinen.
- Voikun sä olet niiiiiin kaunis. Suputtelin tamman korvaan ja rapsuttelin sitä.
Pesun jälkeen veimme hevoset takaisin laitumelle.
- Voi kullan muru! Miks sä oot niin ihana? Naurahdin tammalle kun tämä saikähti kimalaista. Päästin Indin laitumelle ja sitten perässä seurasi Pipsa ja Nenny. Tyttönen päästi tammansa laitumelle ja laittoin portin sitten kiinni.
- Sori, mut on aivan pakko nyt mennä. Meillä on ruoka ja lähetään kaupungille ostamaan kesävaatteita. Selittelin ja harmittelin Pipsalle.
- Okei, ei se mitään. Tuutko illemmalla vai? Pipsa sitten kysyi.
- En tiedä viel, mut katotaan, moikka! Huudahdin lopun ja menin omille teilleni, asuin aika lähellä, joten kävely ei ollut pahaksi.
Kotona söin nopeasti ja kävin suihkussa, sen jälkeen kaupungille shoppaamaan.
9.7.2010 Porukka maasto!Flienistä tämäkin- Ai te ootteki jo tääl? Kysyin yllättyneenä kun Wicca, Meeri ja Ralla seisoivat pihalla hoitsujensa kanssa.
- Oltu jo pitkään. Meeri vastasi hymeksien.
- Sori, mul vähän kesti ku Sandra meinas tulla mukaan. Selittelin mauttomasti.
- Sandra? Wicca kysyi ihmeissään.
- Mun idiootti pikkusisko. Vastasin tylsästi ja menin talliin ja siellä seisoi viimeisessä vasemman puoleisessa karsinassa Indi. Hymähdin ja mutisin itsekseni ettei tarvinnut ainakaan hakea sitä tuolta jostain kaukaa. Hain nopeasti pari harjaa, kaviokoukun ja suitset. Harjasin Indin nopeasti ja puhdistin kaviot ongelmitta. Pujautin suitset pienen vikuroinnin jälkeen sen päähän ja laitoin remmit kiinni.
- Valmis! Kajautin talliin niin että tytöt kuulivat ulos. Talutin kauniin hoitsuni ulos ja sovimme järjestyksen samalla. Kuljimme ensimmäisenä Indin kanssa, koska voisimme jyrätä pienet helposti. Meeri tuli Riston kanssa meidän perään ja Ralla ja Nenny sitten. Wicca ja Jane tulivat suosiolla perässä.
- Mennääkö me Hiekkajärvelle uittaa? Ralla kysyi hyvätuulisena ja katseli taivaalle missä ei juurikaan pilviä näkynyt.
- Joo, mennään vaan. Vastasin ja käänsin Indin meno suuntaan.
Pitkien alkukäyntien jälkeen rupesimme ravaamaan. Indi ei olisi halunnut kulkea ensimmäisenä, mutta hehkutin sille että kaverit kulkevat takana, niin kyllä se sitten liikkua halusi. Istuin rennosti tytön selässä melkein pomppimattomana. RÄKSS! Kuului takaamme ja ponskit lähtivät kaahaamaan täyttä laukkaa eteenpäin.
- Se oli hirvi! Wicca huutaa peloissaan.
Hurjastelun jälkeen hiljensimme vauhtia käyntiin.
- Se oli ihan sata varmasti hirvi tai vastaava iso elukka! Wicca toitotti hämmentyneenä. Hetken päästä vain nauroimme asialle ja unohdimme sen. Ratsastimme lammenrantaan ja nousimme selästä vaihtamaan uikkarit. Nousimme takaisin ratsujemme selkään ja ratsastimme vauhdilla lampeen. Ilma täyttyi kiljuntojen ja ilakointien sekasortoon. Indi kahlasi syvälle kanssani, Ralla ja Nenny tulivat huvikseen meidän perässä. Tyttö ponin selässä kikatti hulvattomasti kun Nenny joutui hyppimään että ylsi pohjaan. Ralla ohjasi hoitsunsa matalempaan. Wicca ja Jane laukkasivat rantavedessä iloisesti. Meeri ja Risto taas kahlasivat syvemmälle.
Loikkasin indin selästä alas ja uimme rantaan päin. Oli jo melko syvää, niin emme viitsineet enää syvemmälle uida. Ralla ja Meeri tippuivat melkein yhtä aikaa hoidokkiensa selästä. Wicalle tuli kauhea vessahätä nauramisesta joten hän laahusti rantaan ja kiinnitti Janen puuhun riimun narusta.
- Ootetaanko toi Wicca vessasta lähetään sinne kylälle? Kysyin kun olin taluttanut Indin rantaan. Tytöt vastasivat myönteisesti ja tulivat rantaan vaihtamaan vaatteita.
Lähdimme vartin kuluttua käyntäilemään kohti Hiekkajärven kylää. Pian ravasimme reippaasti ja juttelimme niitä-näitä. Ei mennyt pitkään kun kylä oli jo näkyvissä.
- Uusia tallilaisia vai? Joku vanha tuttavallinen mies kysyi.
- Joo, melko uusiahan me ollaan. Meeri vastasi ystävällisesti, hän oli se, joka osasi puhua ystävällisimmin.
- No kiva kun tännekkin tupsahtelee näitä tallityttöjä. Oottekos työ Varpusuosta vai Flienistä? Joku vanhempi mummo oli liittynyt keskusteluun.
- Flieniläisiä, ollaan nyt hoitsujemme kanssa pikku porukalla. Sanoin silmät hymyillen, ihanan ystävällisiä kyläläisiä! Ajattelin mielessäni.
- Muttah.. me jatketaan nyt matkaa tuonne katselemaan paikkoja. Wicca jatkoi ja otti Janen tuntumalle ja ohjasi sen meidän ohitsemme. Ralla meni perään ja sitten minä ja Indi, viimeisenä Meeri ja Risto.
Kylä oli nätti ja siellä asui ystävällistä ja mukavaa porukkaa.
- Hei, mennäänkö me takas? Ralla kysyi tympääntyneenä kylään, ei näyttänyt tyttöä vanhan aikainen aika kiinnostavan.
- Jo, voitas itse asiassa lähteäkki. Meeri vastasi ja käänsi Riston.
Menimme yhdessä sovussa kylästä ja rupesimme laukkaamaan hillittyä vauhtia kohti Flieniä.
Tallilla
Saavuimme tallin pihaan ja hypimme kukin omalla ajallaan selästä pois. Talutimme hevoset talliin ja pesimme ne vuorollamme. Olin toinen. Pesun jälkeen veimme pollet laitumelle. Takaisin tallille mentyä näin Pipsan ja Ellin juttelemassa.
- Moiii! Kiljahdin lempeästi jo kaukaa. Naiset vilkuttivat minulle ja Pipsa lähti vastaan hypellen.
- No, mikäs neitiä noin hypellyttää? Kysyin ihmeissäni.
- Kuhan hyppelen, on lämmin ja hyvä sää. Tyttö vastasi ja pysähtyi.
Hymähdin tälle ja kerroin mukavasta maastosta. Pipsa oli tyytyväinen kuulemaansa.
- Ai niin.. tota, voisko mun pikku sisko tulla lähipäivinä tallille, se on kuus vuotias. Lupasin että se voi tulla joskus. Selitin ärsyyntyneenä siskooni.
- Joo, totta kai! Pipsa vastasi iloisesti.
- Okei. Kiitos. Vastasin ystävällisesti tuolle.
- Emi
ponitalliflien.proboards.com/index.cgi?board=uudethoitovihkotjakaapit&action=display&thread=141&page=1tuolla lisää tarinoita ^
Kuvia:
i52.tinypic.com/n4a8ef.jpg - taluttelua
i55.tinypic.com/4t0qp4.png - pusuttelua
i54.tinypic.com/1z2kryb.png - kouluratsukko
Miksi minä?• Olen aina himoinnut noita hevosia, varsinkin Eppua!
• Olen aktiivinen
• Stalkkaan aina nämä hoitaja jutut, josko....
• Rrrrakastan hevosia, ja virtuaalihevostelu helpottaa ikävää niihin kauramopetteihin
• Olen toivonut aina hoitohevosta täältä
• Kiitos<3
Toivon, toivon niiiiiiiiin paljon, että pääsisin tänne hoitajaksi, vihdoin, jos vain pääsisin, ette arvaakaan miten onnellinen olisin jos pääsisin! Mutta, jos ei tärppää, niin ei voi mitään, onnea muillekkin hakijoille!
Terkkuja ponskeille