1.9.2011 Perusratsastusta kesän jälkeen

[Anne]

Torstaina 1.9. pidän perusratsastusta sisältävän koulutunnin. Tunnille ovat tervetulleita hoitajat ja yksityisten omistajat. Hevostoiveita saa esittää.

Mielellään otan ratsastajia, joilla ei roiku leiri- yms. maksuja. =)
Ja tunnille mahtuu 6 osallistujaa. Tunnista saa 1/3 koulumerkkiä* , kun maksu on suoritettu 30.9. mennessä.

Tervetuloa!


Jeccu - Alma OK
Lina - Reino OK
Fiia - Elmo OK
Pipsa - Sikke OK
Loviisa - Janus OK
Ellu - Eppu OK

*kolmesta suoritetusta tunnista saa tason 1 koulumerkin.


- Anteeksi, että tämä vähän venyi, sanoin tuntilaisille, jotka olivat kokoontuneet kentälle. Tunnin piti alkaa kuudelta, mutta autoni oli piiputtanut ja tunti oli ollut pakko siirtää myöhemmäksi. Kello oli jo yli kahdeksan ja ulkona alkoi hämärtää.

- Aloitetaan reippaalla kevyellä ravilla. Ja reipas tarkoittaa sitä, että kukaan hevosista ei nuku tai matele, vaan askel on pitkä ja vauhdikas. Matala kevennys ja ohjat puolipitkiksi!

- Lina varoo, ettei kevennyksessä pohje irtoa hevosen kyljistä. Eli tasainen jalka ja polvet irti satulasta. Tunnin tarkoitus on saada hevoset rennoiksi ja kuulolle.

- Tehdään reippaassa ravissa pääty-ympyröitä. Ohjat edelleen puolipitkinä. Pieni ohjaus kädellä sisälle kuin suuntaa antamaan ja painolla ja pohkeilla pidetään hevonen kaarevalla uralla. Ellu, anna Epulle enemmän ohjaa! Jos sen pää hakeutuu pitkänä alas, se on oikein. Silloin hevonen käyttää selkäänsä hyvin. Eppu harvemmin painaa kädelle, joten se vaan hakee tasapainoa itselleen. Eli sitä ei pidä pelätä, että hevonen laskee kaulaansa.

- Fiialla ja Elmolla on hyvä tempo ja Elmo näyttää rennolta. Pikkuisen, Fiia, voit suunnata painoa ulommas ympyröillä. Varo kuitenkin, että kevennys ei jää taakse ja olet lähellä satulaa.

Hevoset alkoivat lämmetä ja mukavia korskeita kuulua. Suunnan vaihdoksen jälkeen käskin ratsukkoja siirtymään käyntiin.

- Otetaan tallinpuoleinen suora vapaata käyntiä, lyhyet sivut käyntiä lyhyin ohjin ja metsänpuoleinen suora harjoitusravia. Kokoajan hevosen täytyisi pysyä rentona ja siirtymisten olla hallittuja. Muistakaa puolipidätteet vatsa- ja selkälihaksilla ennen siirtymisiä, myös siinä vaiheessa kun siirrytään vapaaseen käyntiin.

Loviisa ja Janus tulivat lyhyen sivun jälkeen vapaaseen käyntiin. Janus tapansa mukaan heitti päätään, kun sai ohjaa ja tahti rikkoontui.

- Pysy itse rauhallisena, Loviisa! Ei se Janus kuitenkaan mihinkään karkaa. Pohkeilla rytmität takajalkojen liikkeet: ulkopohje – sisäpohje – ulkopohje.. Hyvä, Janus alkaa jo kuunnella!

- Jeccu, pidä huolta, että Alma ei ala laiskottelemaan vapaass käynnissä. Se ei ole tauon paikka vaan päin vastoin: hevosen kuuluu työskennellä koko kropalla ja askeleen olla pitkä. Nopeammat pohjeavut, laiskotteluun pitää reagoida millisekunneissa, jotta hevonen tottelee!

Teimme harjoitusta useamman kierroksen ajan. Rentojen siitymisten löytyminen oli yllättävän vaikeaa, mutta Ellulla, Pipsalla ja Fiialla ne alkoivat sujua hyvin.

- Nostetaan omaan tahtiin laukka. Kukaan ei nosta edellä olevan hevosen perässä, vaan niin, että nosto on oma. Erinomainen nosto, Ellu! Tiukemmat puolipidätteet, Loviisa ja sisäohjalla myötäys, kun Janus on lähtemässä laukkaan. Ei se muuten saa sisäjalkaa nousemaan!

Pian kaikki olivat laukassa. Pyysin tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä.

- Pitäkää huoli, että laukka on kunnollista kolmitahtista, ennen kun siirrätte ne taas raviin. Suorista, Pipsa, Sikkeä enenmmän. Nyt se on ravin aikana koko ajan sisälle asettuneena ja kuin koko ajan lähdössä laukaan. Askellajien tulee olla puhtaita siirtymisten välissä!

- Lina, hae paremmat siirtymispaikat! Nyt kaahotatte koko ajan Alman perässä ja Reino tekee sitä mitä Almakin. Omaa ratsastusta!

Siirtymiset alkoivat sujua kummassakin suunnassa. Otimme loppuravit ja –käynnnit. Kello oli jo yli yhdeksän.

- On aika päästää hevoset iltapalalle. Laitan ilmoituksen uudesta tunnista pian. Jos kiinnostusta löytyy, niin tervetuloa!

[Pipsa]

Pahoittelen, tästä tuli vähän tönkkö kun on nyt ollu taukoa kirjoittelussa.

Tallin radio soittaa hiljalleen rauhallista musiikkia minun nojaillessa vuononhevosen hiljalleen hengityksen mukana kohoilevaan kylkeen. Tuntia oltiin jouduttu siirtämään myöhemmäksi, mikä oli kyllä ollut ihan hyödyllistä minun kannaltani, sillä sain viimeinkin putsattua saappaani, jotka olivat olleet kurakerroksen peitossa kiitos sateisten mutakelien. Nyt ne kuitenkin olivat käyttökelpoisessa kunnossa, vaikkeivät vieläkään ihan puhtauttaan kiillelleet. Myös Siken harja oli kokenut siistimistä eikä se nyt ollut yhtään hassummassa kunnossa.

- Lähetteks työ kohta menemään kentälle? huhuilen tallin pääkäytävälle.
- Joo, pitäs kai sitä lähtee, Jeccu hihkaisee Alman karsinasta. - Noh, äläs Alma töni…
- Sataaks siellä? Ellu puolestaan kurkistaa ulos Epun karsinasta. - Ei vissiin?
- Ei, Lina toteaa. - Mennäänks nyt?

Kahmaisen käytävältä kypäräni, tungen sen päähäni ja sujautan vielä nopsasti nahkaiset ratsastushanskat käsiini. Kaikessa rauhassa Sikke tallustelee ne pari metriä mitä sen karsinasta on ovelle ja siitä ulos myöskin hyvin lähellä olevalle kentälle. Jostain syystä en vieläkään oikein ollut oppinut tajuamaan miten lähellä ovi ja kenttä sen karsinaa oikein olikaan, vaikka olihan Sikke siinä jo ollut melkoisen kauan - peräti kolme vuotta tänä jouluna. Niin ne vuodet vain vierivät, päivät etenivät hurjaa vauhtia ja ennen kuin huomasikaan oli jo vuosia kulunut.

Kentällä kiristelen vielä satulavyön ja pidennän jalustimia parilla reiällä ennen kuin nousen selkään. Reippaasti Sikke lähtee kävelemään uraa pitkin. Annan ohjien roikkua pitkinä katsellen muita ja kuuntelen kentällä jo hetken odotellutta Annea, joka pahoitteli tunnin viivästystä.

- Aloitetaan reippaalla kevyellä ravilla. Ja reipas tarkoittaa sitä, että kukaan hevosista ei nuku tai matele, vaan askel on pitkä ja vauhdikas. Matala kevennys ja ohjat puolipitkiksi! Anne kajauttaa ilmoille napakan komennuksen. Otan ohjia hieman lyhyemmäksi ja pyydän Siken raviin. Hieman tahmeasti se lähtee liikkeelle, minun pistäessä siihen hieman lisää vauhtia. Tallinopettajan käskystä käännän tamman pääty-ympyrälle. Sikke kulkee hyvin eteenpäin minun kevennellessä rauhallista tahtia vaikkakin pääty-ympyrästä tuleekin hieman muodoton. Seuraavista ympyröistä tulee kuitenkin enemmän ympyrän muotoisia.

Suunnanvaihdon jälkeen siirrymme hiomaan hieman siirtymiä vapaankäynnin, hallitumman käynnin ja harjoitusravin välillä. Vapaammassa käynnissä Sikke hyytyy vähän ja saan hoputtaa siihen vauhtia, hallitussa käynnissä se kulkee jo paremmin, mutta siirtymä käynnistä raviin on melko töksähtävä kun poni vain ampaisee raviin. Siirtymä käyntiin on ihan ok. Samaa harjoitusta hiomme muutaman kerran ja huomaan, kuinka vuonohevonen alkaa jo kuuntelemaan paremmin. Siirtymistä tulee huomattavasti parempia ja ponissa itsestäänkin tulee paremmin kuulolla oleva.

Seuraavaksi otamme laukkaa. Ensimmäisessä nostossa Sikke tikittää vain menemään ja nosto on hätäistä sähellystä kuten laukkakin. Pikkuhiljaa laukka alkaa kuitenkin pyöriä kunnolla ja vauhtikin on sopiva. Ensimmäiset siirtymät ravin ja laukan välillä ovat melkoista räpellystä, mutta Annen ohjeiden ja oman keskittymisen parantuessa alkavat nekin sujua jo kohtuullisen hyvin. Huomasi kyllä, että kesällä oli meillä ollut paljon treenaamatonta aikaa ja perusjututkin alkoivat olla jo ruosteessa.

Loppuun otamme vielä rennot jäähdyttelyt käynnissä ja ravissa, joissa Sikke tuntuu jo oikein mukavalta. Lopussa vielä annan ponille ansaitut taputtelut ennen kuin jalkaudun sen selästä. Jonossa hipsimme talliin, jossa puran vuonohevoselta ratsastusvarusteet ennen iltaruokaa.

[Lina]

Saavuin Seppeleeseen sitä tuttua tietä pitkin. Taas oli tullut tarjolle kaivattuja tunteja. Enhän millään voisi kehittyä, jos en pääsisi ratsastamaan välillä ohjatusti. Suuntasin talliin vilkaisemaan minkä ratsun olin saanut. Reino. Se oli minulle täysin tuntematon hevonen. Eikös se ollut se hauvkan värinen hevonen? No, täytyisipä tarkistaa jostakin...

Annea ei näkynyt. Olin sentään saanut hevosen löydettyä, ja seisoinkin nyt Reinon vieressä seisoin ja säädin jalustimia. Kiristin vielä satulavyön ennenkuin ponnistin selkään. Olisi kai viisasta alkaa ottaa jo alkukäyntejä. Ohjasin Reinon uralle ja tähyilin Annea mietteliäänä.

Anne saapui viimein paikalle ja pahoitteli myöhästymistään. Viimein tunti alkaisi! Innostuneena kokosin hieman ohjia käsiini ja koitin saada kantapäät pysymään alhaalla jo tunnin alussa. Olin huomannut että jso keskittyi siihen hommaan jo alussa, niin ne alkoivat pysyä lähes itsekseen alhaalla.

Anne käski ottamaan reipasta hetken päästä ravia. Annoin pohkeita Reinolle. Ruuna ei meinannut heti ravia nostaa, mutta vähän ajan kannustuksen jälkeen lähti raviin. Reinon raviin oli aluksi vaikeaa löytää kevennysrytmiä, kun pitkästä aikaa olin jonkun muun kun Taigan selässä. Rytmi kuitenkin löytyi ja seuraavaksi pitikin pitää vain se yllä. Koitin saada vielä Reinoa pidentämään askelta.

Kuulinkin nimeni ja minulle osoitettua ohjeistusta pian. Korjasin asentoani parhaani mukaan. Hetken päästä Reino hiljensi ja oli aikeissa siirtyä käyntiin. Napakasti ajoin sitä eteenpäin ja sain ruunan jatkamaan ravia. Jatkoin sitten taas kevennystä ja koitin pitää Annen ohjeiden mukaan jalkani paikoillaan.

Pian Anne ohjeisti tekemään ravissa pääty-ympyröitä. Pääty olikin yllättävän lähellä... Hieman jännittyneenä ohjasin hirman kädellä ja paino-avuilla Reinon pääty-ympyrälle. Pohje-avut musitin myös ottaa onneksi mukaan. Hyvin se pääty-ympyrä sitten sujuikin ja tyytyväisenä ohjasin Reinon taas uralle.

Kuuntelin muille Annen antamaa ohjeistusta ja korjasin myös omaa istuntaani niiden mukaisesti. En ollut kouluratsastuksen ylin ystävä, mutta siitäkin olisi hyötyä. Reino alkoi pikkuhiljaa tuntua lämpimältä. Odotin jo innolla laukkaamista. Miltäköhän Reinon laukka tuntuisi?

Suunnanvaihdoksen tein sitten ruunaherran kanssa ja hidastin käyntiin. Koitin rentoutua enemmän satulassa. Vilkaisin katseellani muita ratsukoita ja sitten vein katseeni taas sinne oikeaan paikkaan - eli eteenpäin.

Pian alkoi taas ohjeistus. Satuin olemaan sillä hetkellä juuri lyhyellä sivulla joten otin lyhyet ohjat ohjeiden mukaisesti. Mahtavan muistini ansiosta minun piti vilkaista muilta ratsukoilta mitä seuraavalla sivulla tehtäisiin. Näemmä vapaata käyntiä. Lyhyt sivu olikin yllättävän nopeasti ohi, ja saavuin tallinpuoleiselle suoralle.

Saavuin sitten metsän puoleiselle suoralle. Tein puolipidätteen, ja siirsin Reinon raviin. Kevennystahti löytyi tällä kertaa nopeasti.

Sitten saikin nostaa omaan tahtiin laukkaa. En nostanut laukkaa ihan heti vaan keräilin ohjia hetken. Painoin sitten kantapäät alas, ja nostin Reinolla laukan. Ruunan laukka-askel oli pehmeä ja siinä oli helppo pysyä mukana.

Piti sitten tehdä siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Hidastin välillä sitten raviin ja nostin taas laukan. Aluksi Reino ei heti reagoinut, mutta alkoi sitten tulle herkemmäksi nostojen myötä. Se oli melko hieno tunne saada hevonen reagoimaan nopeasti.

Alman perässä tuli mentyä, ja Anne huomasikin tämän. Ohjasin Reinon voltille että sasimme väli-matkaa Almaan. Tiikerinkirjava ruuna ei alkuksi tahtonut voltille mennä mutta sain sen loppujenlopuksi onneksi voltille.

Tunti oli vierähtänyt ohi harvinaisen nopeasti. Olikin loppuravejen ja käyntejen aika. Otin pari ravipätkää ennenkuin annoin Reinolle pitkät ohjat ja annoin sen lönkytellä uralla omaa tahtiaan. Minua väsytti, kuten aina Annen tuntejen jälkeen. Mutta silti olin tyytyväinen jälleen oppimaani.

Oli sitte aika lopetella. Pysäytin Reinon keskelle ja liuvuin alas satulasta. Nostin tottuneesti jalustimet ja vein Reinon talliin muiden perässä.
- Mitä rotua Reino muuten on, utelin muilta sitten tallissa riisuessani satulaa. - Öö, musitaakseni se oli joku tilastohevonen, Jeccu vastasi kysymykseeni. Naurahdin itseksnei. - Mä kun veikkasin appaloosaa, mutisin sitten ja jatkoin ruunan hoitamista.

Kiitos Annelle tunnista! Toivottavasti tämä tarinantapainen riittää maksuksi.

[elisabeth]

Olo oli suunnilleen samanlainen kuin silloin kun olin kuullut päässeeni Humun hoitajaksi. Mahassa kipristeli ja hymy tuntui nousevan korviin vaikka ei olisikaan mitään sen järkevämpää syytä. Parkkeerasin Seppeleen parkkipaikalle ja hengitin syvään. Tunne oli kyllä mukava, mutta ajattelin, että pieni rauhoittuminen ei olisi pahitteeksi.
Hetken istuttuani mautossani sain aikaiseksi lähteä kohti tallia – olin varannut hieman tavallista enemmän aikaa valmisteluihin, Eppuun kun en ollut koskaan aiemmin ottanut sen kummoisempaa kontaktia. Olin jo menossa aittatallia kohti tarkistaakseni onko Humu jo sisällä, kunnes tajusin kääntyä tallirakennukseen. Eppu ei ollut karsinassaan joten käännähdin kannoillani ja suuntasin kohti tarhoja.
Hetken jälkeen olin jo katselemassa Eppua tarhan aitaan nojaten. Eppu oli komea – ja paljon isompi kuin Humu. Vaaleanrautias herra nyhti maasta ruohoa.
- Eppuuu.. Sä tulisit nyt mun mukaani, juttelin hevoselle, joka nosti oitin ääntä kuullessaan uteliaasti päänsä pystyyn. Hymy nousi huulilleni.
- Hieno poika olet, hymähdin ja ojensin käteni luokseni tulleen Epun turvan alle.
Hetken Epun hamuiltua kättäni nostin toisen käteni silittääkseni Eppua. Puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan ja katseli minua ehkä kiinnostuneena, ehkä herkun toivossa.
Avasin vieressäni olevan portin ja sujahdin sisään. Otin yhden aitaan kiinnitetyn riimunnarun ja napsautin sen kiinni Epun riimuun. Taputin Eppua kaulalle.
- Eiköhän mentäisi sitten.

Kohtapuoliin olin jo tarvikeboksi kädessäni katselemassa Eppua. Laskin boksin lattialle ja otin sieltä kovan harjan, jotta saisin selvittyä Epun harjan ja hännän, jotka näyttivät takkuisilta. Avasin karsinan oven ja sujahdin sisään. Silittelin ensin hieman uutta tuttavuuttani, jonka jälkeen otin pojan harjan käsittelyyni. Harjassa oli muutama isompi takku mutta muuten se oli vain näyttänyt takkuiselta. Häntä selviteltiinkin hyvin nopeasti, siinä ei ollut juuri ollenkaan selvimistä.
Seuraavaksi harjailin pehmeällä harjalla Epun pään läpi jonka jälkeen nappasin karheahkon harjan jolla harjailin koko ajan rauhallisesti paikoillaan seisseen herran muualta. Jaloissa olikin sitten hieman enemmän tekemistä, likaa irtosi ihan kunnolla.
Vilkaisin kelloa. Vielä vartti aikaa tunnin alkuun.
Kun olin lähdössä varustehuonetta päin, Josefiina ilmestyi eteeni ja ilmoitti että oli saanut Annelta soiton. Auto oli ilmeisesti purkanut sopimuksensa Annen kanssa.
Josefiinan lähtiessä etsimään muita tuntilaisia ilmoittaakseen asiasta seisoskelin hetken käytävällä. Jaa no, mitäs nyt sitten..
Koska oli jo jonkin verran vilpoista, päätin heittää Epun päälle viltin ja lähteä odottelemaan oleskeluhuoneeseen siksi aikaa, että Anne pääsee paikalle.
Ehdin juoda hieman teetä ja jutella Fiian kanssa. Hetken päästä menimme odottelemaan alas.

Odotellessa heitimme huonoja puujalkavitsejä tallikäytävässä ja kaiken kukkuraksi vielä nauroimme mahat kipeäksi niille. Jossakin vaiheessa ehdin laittaa Epulle varusteetkin. Josefiinan tullessa ilmoittamaan että Anne on kohta täällä, lähdimme taluttamaan uljaita ratsujamme kentälle.

Kiitin sitä, että olin tajunnut ottaa lämpimän villatakin päälleni. Kiristin satulavyötä. Anne pahoitteli myöhästymistään, mutta pian kajahti jo ilmoitus, että aloitetaan reippaalla ravilla. Melkein teki mieli sanoa armeijatyyliin yes ma’am, mutta pidin kuitenkin huudahduksen sisälläni ja kannustin Epun vauhtiin. Epun selässä oli oikein mukavaa istua. Ei niin töksähtelevää kuin Humulla. Siihen verrattuna melkein kuin leijailisi ilmassa.

Minulle tuli suhteellisen tasapuolisesti niin korjauksiakin kuin kehujakin. Tunnista jäi todella mukava fiilis jälkeenpäin, josta kiittelin vielä Annea tunnin päätyttyä. Kävin vielä tervehtimässä Humua ennen kotiin lähtemistä. Hymysuin tulin, hymysuin menin.

Kiitos Annelle kivasta tunnista!

[Fiia]

”Tuntilaiset hei! Annella kestää, auto hajosi. Olkaa ihan rauhassa älkääkä satuloiko hevosia vielä turhaan. Infoan kun saan tarkempaa tietoa”, Josefiina huusi toimistolta käytävälle. Kello oli kaksikymmentä vaille kuusi ja minä vein juuri Elmon tavaroita sen karsinalle. Tieto tunnin myöhästymisestä oli oikeastaan helpotus – minulle oli tullut kiire tallille lähdössä ja ponikin oli vielä harjaamatta. Nyt minulla olisi ruhtinaallisesti aikaa tehdä se.

Puoli seitsemältä ruuna kiilsi tumman mahongin värisenä ja sen jouhet olivat pitkästä aikaa kunnolla selvät. Elmo katseli minua utelias ilme silmissään ja näytti kerrassaan kauniilta.
”Hieno poika”, sanoin sille hellästi ja rapsutin ponin leveää otsaa. Toivottavasti kaikki menisi tänään tunnilla hyvin. Minä ainakin kuplin innosta päästä pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla koulua. Toivoin vain, että myös Elmo olisi suotuisalla tuulella.

Lopultakin, kellon käydessä kahdeksaa, olimme kaikki kuusi ratsukkoa valmiina kentälle kävelemässä ja Anne saapunut paikalle autovaikeuksista huolimatta. Hän asettautui kentän aidalle, komensi meidät raviin ja käski pitää ohjat puolipitkänä. Elmo lähti ensimmäisestä pohjemerkistä liikkeelle, mutta sen ravi oli tasaista ja sitä sai jopa vähän patistaa pirteämmäksi. Yllätyksekseni pidemmillä ohjilla ratsastaminen sopi poniruunalle loistavasti – se venyi ohjan mukana ja rentoutui, kun sen ei heti alkutunnista tarvinnut lyhentyä ja koota itseään.

Muutaman kierroksen jälkeen otimme mukaan isot pääty-ympyrät. Elmo oli tapansa mukaan vähän jäykkä, mutta mukavan ja melko tyytyväisen tuntuinen siitä huolimatta. Sen ravi oli pitkää ja matalaa, liikkeet isoja ja irtonaisia.
”Fiialla ja Elmolla on hyvä tempo ja Elmo näyttää rennolta. Pikkuisen, Fiia, voit suunnata painoa ulommas ympyröillä. Varo kuitenkin, että kevennys ei jää taakse ja olet lähellä satulaa”, Anne ohjeisti. Suoristin sisäkylkeni ja painoin painoa hitusen enemmän ulkojalalle. Elmo reagoi heti – se tuli parempaan ryhtiin eikä kaatunut sisäänpäin ympyröillä.

Hetken kuluttua vaihdoimme suuntaa ja jarrutimme hevoset käyntiin. Elmo pärski itseensä tyytyväisenä ja muutkin ratsukot näyttivät hyvin vertyneiltä ja lämpimiltä viilenevästä illasta huolimatta. Seuraavana tehtävänä oli siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin sekä vapaata käyntiä. Kuulosti helpolta mutta osoittautui yllättävän haasteelliseksi, varsinkin paluu vapaasta käynnistä käyntiin ohjastuntumalla. Elmo vastusti alkuun joka kerta ohjaa ja jäi painamaan vastaan niska jäykkänä. Ravisiirtymiset olivat muutamalla ensimmäiselle kerralla hätäisiä. Rentous löytyi kuitenkin jokusen kierroksen jälkeen, kun poni allani pehmeni ja keskittyi tehtävään ollen lopulta oikein mallikelpoinen. Se ravasi pehmeällä askeleella, teki täsmälliset mutta sulavat siirtymiset, käveli tarmokkaasti myös vapaassa käynnissä ja kuunteli painoapuja tarkasti.

Useamman kierroksen jälkeen Anne käski meidän nostaa laukan. Elmo sinkosi heti matkaan ja minulla kesti hetki, että sain sen ohjan ja pohkeen väliin ja rauhalliseen kolmitahtiseen harjoituslaukkaan, jossa oli helppo työskennellä. Nautin ruunan vetävistä liikkeistä ja yritin pysyä mahdollisimman rentona – silloin ponikin pysyisi, sen olin oppinut. Saatuamme vähän laukkaa alle aloimme tehdä siirtymisiä laukan ja ravin välillä.

Alkuun Elmo teki hurjan hitaat laukka-ravi –siirtymät ja toisaalta taas turhankin tehokkaat ravi-laukka –siirtymiset. Ravipätkät olivat hätäisiä ja laukkaosuuksistakin puuttui rentous. Tein ensimmäisiä siirtymisiä ympyrällä, jossa poni pysyi paremmin rauhallisena ja keskittyi tekemiseen eikä viilettämiseen. Sitten kun palasimme taas uralle, se oli huomattavasti mukavampi. Saimme paljon onnistumisia, vaikka parannettavaakin jäi. Toiseen kierrokseen jatkoimme samaa tehtävää, kunnes laukka ja siirtymiset alkoivat onnistua. Puuskutin naama punaisena, kun lopulta saimme siirtyä loppuravailuun, ja Elmonkin kaula oli hiestä kostea.

Loppuraveissa huolehdin lähinnä vain siitä, että poni liikkui hyvin eteen mutta pysyi silti rentona. Annoin sille ohjaa, jota se seurasi eteen-alas ja kulki pyöreänä pitkässä muodossa. Tunti oli ollut todella hyödyllinen ja keskittymistä vaativa ja tehnyt ilmeisen hyvää sekä minulle että Elmolle. Taputin sen kaulaa tyytyväisenä itseeni ja siihen ja annoin sen sitten siirtyä käyntiin. Sekä hevosten että ratsastajien hengitykset höyrysivät kentän valojen kajossa ja melkein kaikkien kasvoilla oli väsynyt, mutta onnellinen hymy.

Kiitos mukavasta tunnista!

[Jeccu]

Harjailin todella suloista pohjoisruotsalaista, jonka nimi oli Alma. Se oli jämäkkä rakenteeltaan ja todella suloinen heppa. Sillä minä menisin tänään, Annen koulutunnilla.
Olin aivan täpinöissäni, sillä olin salaa jo ihaillut Almaa ja toivonut saavani ratsastaa sillä jollain tunnilla, ja tässä nyt sitten olin, valmistamassa sitä itselleni, ja pian menossa ratsastamaan. Kipaisin satulahuoneessa, hain Alman satulan ja suitset. Hevonen katseli minua uteliaana mutta käänsi päänsä pois kun tallustelin sisään sen karsinaan varusteiden kanssa. Asetin satulan sään ylle ja liu’utin sen alas selälle, sään taakse. Suoristin satulahuopaa molemmilta puolilta ja aloin sen jälkeen kiristää satulavyötä jonkin verran.

Kun satula oli selässä laitoin ohjat kaulalle ja irrotin riimun hevosen päästä. Otin suitset kunnolla käsiini ja aloin tarjota Almalle kuolaimia, jotka se kiltisti otti suuhunsa, ummistaen silmänsä ja laittaen päätään hieman alemmas että saisin kunnolla suitset päähän. Olipa kiltti hepo!
Pian olin jopa saanut suitsetkin päähän, ja aloin laitella jalustimia valmiiksi. Jotkut olivat jo menneet kentälle, tallissa oli enää jäljellä minä, Pipsa, Ellu ja Lina. Fiia ja Loviisa olivat jo lähteneet.

Lopulta menimme tyttöjen kanssa kenttää kohti, kentällä laitoimme hevoset riviin kentän keskelle ja aloimme tehdä hevosemme valmiiksi tunnille. Kiristin satulavyötä vielä rutkasti; niin paljon kuin pystyin. Sen jälkeen tyydyin nousemaan selkään. Pujotin jalkani jalustimeen.
- Ellu, voitko nopeasti roikkua? kysyin tytöltä, joka nyökkäsi ja meni roikkumaan toiselle puolelle.
Kiitin häntä ja aloin lyhentää jalustimia vielä kahdella reiällä. En minä sille mitään voinut että olin niin lyhyt. Kun lopulta olimme valmiita Alman kanssa, oli aika alkaa seurailla Loviisaa ja Fiiaa uralla. Pipsakin ennätti uralle ja he kaikki kävelivät samaan suuntaan. Napautin pohkeita Almalle joka laiskasti asteli eteenpäin. Vielä kerran annoin pohkeita ja tyydyin sen tempoon.

Ihmettelin missä Anne luurasi, mutta kävelimme kuitenkin rauhassa. Pian olimme jo kävelleet alkukäynnit, ja siksi odottelimme Annea hieman epätoivoisina. Ja sieltähän Anne tuli, rientäen kentän keskelle katsellen meitä.
- Anteeksi että tämä vähän venyi, Anne pahoitteli ja selitti meille miksi oli ollut myöhässä.
Hetken hän vielä katseli meitä, kunnes taas avasi suunsa.
- Aloitetaan reippaalla kevyellä ravilla…
Saatuamme hieman paremmat ohjeet Annelta napautin Almalle pohkeita. Jämäkkä hevonen säpsähti hieman pohkeista ja lopulta sain sen raviin. Napsauttelin vielä hetken pohkeita kunnes tamma jo ravasi reippaasti eteenpäin uralla. Kevensin parhaani mukaan.

Anne huuteli että meidän piti seuraavaksi säilyttää reipas ravi ja tehdä pääty-ympyröitä. En ollut ensimmäinen joka aloitti pääty-ympyrät, vaan Ellu ja Eppu, joten ravailimme heidän perässä pitkällä välillä. Pyörensin heidän ympyrää hieman enemmän ja sain siitä minun ja Alman oman ympyrän, johon olin aika tyytyväinen vilkaistessani sitä. Jos kuitenkin ottaa huomioon ettei pääty-ympyrät kuitenkaan ole lempiasiani, mitä voisi tehdä ratsastaessa.
- Vaihtakaa suunta, tehkää vaikka koko rata leikkaa, jonka Lina saa aloittaa Reinon kanssa! Anne huuteli.
Reippaasti ravailimme Alman kanssa kaikkien perässä. Ulkona alkoi hämärtää ja kentän ulkopuolella olevat ulkovalot loistivat kauniisti. Jossain paikoin kentällä oli pari vesilätäkköä, mutta emmehän me niitten läpi tarvinneet mennä, eli saivat olla siinä.
Kun olimme vaihtaneet suunnan istahdin satulaan harjoitusraviin ja hidastin tammaa vetämällä tasaisesti ohjista. Kun tamman tempo hidastui käyntiin päästin ohjista hieman ja annoin tamman lonksutella pärskien uraa pitkin.

Anne huuteli minulle, etten saisi päästää Almaa laiskottelemaan vapaassa käynnissä. Huomasin itsekin että hevonen laiskistui hieman allani ja lepäsi, eikä kävellyt yhtä reippaasti kuten muitten hevoset. Napautin pohkeita hevoselle jotta se käveli reippaammin.

Harjoittelimme pitkän aikaa käynnissä ja ravissa. Ensin ravailimme, hidastimme jossain paikoissa hevoset käyntiin ja annoimme niitten kävellä viisi askelta, sitten taas pohkeita ja raviin. Näin hevoset herkistyivät rutkasti enemmän.
- Nostetaan omaan tahtiin laukka, Anne sanoi. - Kukaan ei nosta edellä olevan hevosen perässä, vaan ihan itsenäisesti.
Annoin Almalle laukka-avut ja koitin saada hevosen laukkaan. Mutta jalkani olivat kuitenkin hieman liian lyhyet siihen hommaan enkä saanut niitä ihan sinne mihin ne kuului. Lopulta sain tamman reippaaseen laukkaan ja myötäilin hevosen tahtia. Anne pyysi meitä tekemään siirtymisiä laukan ja ravin välissä, joten tottelimme ja teimme myös niitä.

Anne sanoi, että kun laukka oli kunnollista kolmitahtista, silloin vasta piti siirtyä raviin ja sieltä sitten taas laukkaan. Lina ja Reino tulivat perässämme lujaa vauhtia, ja Reino alkoi matkia sitä mitä Alma teki.
Vaihdoimme suunnan ja jatkoimme samaan suuntaan. Toisessa suunnassa alkoi sujua paremmin, kun kaikki olivat ensimmäisillä kerroilla ymmärtäneet mitä Anne ajoi takaa, ja näin kaikki pian nostelivat ravista laukkaan ja hidastivat laukasta raviin.

Otimme vielä loppuravit ja -käynnit.
- Nyt on aika päästää hevoset iltapalalle! Laitan ilmoituksen uudesta tunnista pian, eli jos kiinnostusta löytyy niin tervetuloa!

---

Pahoittelen sitä että tästä tuli hieman tönkkö. En tuuppautunut kuvailemaan niin paljon, mutta eiköhän se kelpaa.

Kiitos tunnista, Anne!

[Loviisa]

Maksu:

Hyppään autosta pois ja kävelen talliin sisään. Ensimmäiseksi menen ilmoitustaulun luo ja katson kenet sain ratsuksi tälle Annen pitämälle tunnille.
”Janus, oon tainnu mennä sillä vaan kerran”, pohdin.
Olin päättänyt mennä tällä tunnilla jollain muulla kuin Pampulalla. Muistaakseni Janus olisi Alman vieressä. Tallustin sinne ja siellä Janus oli. Taputin sitä kaulalle ja sitten otin sen käytävälle harjattavaksi.
Otin ämpäristä harjan ja aloin pitkillä vedoilla harjata heppaa. Se seisoi kiltisti käytävällä.
”Täähän alkaa hyvin!” hymähdin.

Hain varusteet satulahuoneesta. Matkalla näin muitakin tuntilaisia, Pipsan, Linan ja Fiian. Tervehdin heitä ja sitten jatkoin matkaa Januksen luo.
Laitoin satulan kohdilleen ja kiristin satulavyön. Sen jälkeen laitoin suitset. Sujautin kuolaimet ponin suuhun. Laitoin vielä loput remmit kiinni.
Sen jälkeen lähdimme kohti kenttää. Muut olivat jo siellä paitsi Annea ei näkynyt missään.
”Alotetaan jo alkuverryttely! Kyllä se Anne kohta tulee” Lina totesi.
”Juu!”

Säädin jalustimet sopivan pituisiksi ja sitten kiristin satulavyötä yhdellä reiällä. Nousin Januksen selkään. Maiskautin ponin liikkeelle ja ohjasin sen uralle. Kävelimme siinä rauhassa kenttää ympäri ja odottelimme Annea.
Vähänajan kuluttua Anna saapui kentälle ja pahoitteli tunnin viivästymistä. Menimme käynnissä vielä muutaman kiekan kunnes Anna pyysi meitä reippaaseen raviin jossa askel on pitkä ja vauhdikas.
Lyhensin hiukan ohjia ja sitten annoin Jannukselle pohjetta. Se alkoi ravamaan hitaasti. Maiskautin ja annoin enemmän pohjetta ja silloin Januskin lähti kunnon raviin. Kevensin tahdin mukana.

Seuraavaksi aloimme tekemään pääty-ympyröitä ravissa. Annoin ensiksi pienen käden liikkeen Janukselle merkiksi minne ollaan menossa. Sitten painoa ja pohjetta apunakäyttäen teimme ympyrän, vaikka siitä tulikin oikeastaan soikio. Teimme vielä muutaman kerran ja sen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja siirryimme käyntiin.
Koitin muistaa pitää selkäni suorassa ja kantapäät alhaalla.
Seuraavaksi Anne komensi meidän menemään tallipuoleinen suora vapaata käyntiä, lyhyet sivut käyntiä lyhyin ohjin ja metsänpuoleinen suora ravia.
Aloitimme ravista. Janus nosti ihan hyvin ravin. Ravasimme sen suoran ja sen jälkeen siirryimme käyntiin. Kun tulimme lyhyeltä sivulta vapaaseenkäyntiin Janus heitti päänsä ja meiltä meni rytmi sekaisin. Anne ohjeitten ansiosta saimme kuitenkin rytmin taas kasaan. Teimme tätä monta kertaa sillä minä ainakin tarvitsin tähän harjoitusta.

Seuraavaksi otimme laukkapätkiä omaan tahtiin. Nostin Januksen laukkaan, Anne huusi ohjeita minulle ja minä yritin parantaa laukkaa ohjeitten mukana. Välillä siirryimme raviin, se onnistui ihan hyvin. Teimme näitä useaan otteseen. Kun kaikilla siirtymiset sujuivat ihan hyvin aloimme lopetella loppuraveilla ja -käynneillä. Siirryimme kaarteeseen ja Anne vielä kertoi tulevasta tunnista.
Sen jälkeen nousin Januksen selästä ja lähdimme kohti tallia riisumaan varusteet.

Toivottavasti kelpaa maksuksi. (: KIITOS ANNELLE KIVASTA TUNNISTA!

[Anne]

Kiitokset kaikille upeista ja nopeasti tulleista maksuista!